Lue keskustelun säännöt.
Luulin ettei seksi kiinnosta, kunnes... Muita kokemuksia?
Rakastajar
15.02.2021 |
Olen ollut parisuhteessa monta vuotta, josta aviossa viimeiset pari. Seksi ei ole koskaan ollut suhteessamme se juttu, ihan kivaa ja kerta viikkoon, mutten ole ollut "himoissani". Olen syyttänyt tästä myös hormonaalista ehkäisyä. Koskaan ei oikeastaan ole tehnyt mieli, olen ollut enemmänkin tyyppiä, joka syttyy tarvittaessa. Olemme avoimessa suhteessa osin tämän takia, jotta mies pääsee hakemaan muualta sitä mitä ei minulta saa, ja tämä on ollut minulle ok. Kunnes nyt löysin miehen, jota halusin kokeilla, kun kerran vapaa suhde on molemmin puolinen.
Ja ihan käsittämätöntä. Hän saa minut niin kierroksille, että ei tosikaan. Yhtäkkiä en pysty mitään muuta ajattelemaankaan, kuin seksiä hänen kanssaan.
Miehellehän tästä ei voi sanoa sanaakaan, loukkaantuisi vielä. Toivon kyllä, että saan ajan kanssa jotain kikkakolmosia ujutettua omaan seksielämäämme, mutta toisaalta tuntuu, että tämä on myös kemia-asia... Aviomiehen kanssa seksikemiat eivät vain ole kohdanneet. En ole osannut epäillä tätä aikaisemmin ja leffojenkin kiihkeitä seksikohtauksia olen katsellut naureskellen, kunnes nyt olen kokenut sen itse.
Mistä sitä olisikaan elämässään jäänyt paitsi, jos meillä ei olisi avointa suhdetta. Ja ei, aviomies ei mene vaihtoon, ihana ja rakas elämänkumppani.
Kiinnostaa, onko muilla ollut vastaavia kokemuksia? Että on luullut olevansa seksin suhteen melko välinpitämätön = ihan kivaa mutta pärjää ilmankin, kunnes?
Kommentit (122)
Rakastajatar kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 30-vuotias kahden lapsen äiti, miehen kanssa oltu yhdessä 11 vuotta. Vuosien kuluessa seksimieltymyksemme ovat eriytyneet ja koko suhteen ajan olen ollut aktiivisempi osapuoli.
Viime syksynä aloitin suhteen työkaverini kanssa, hän sytyttää minut palavaan roihuun. Aviomies on koko ajan tiennyt tästä työkaveristani, en tee mitään miehen selän takana. Työkaverin kanssa olen uskalias, kokeileva, natsaamme saumattomasti yhteen sängyssä, mutta en voisi kuvitellakaan vaihtavani aviomiestäni häneen.
Ihana kuulla! Onko aviomiehesi ihan ok tämän asian kanssa, tuliko alkuun mustasukkaisuutta siitä, että saat tyydytystä muualta? Onko hänellä omaa vipinää?
Terveisin aloittaja
Tietääkseni miehellä ei ole muita, ja meillä on ajoittain keskenämme toimiva seksielämä. Mies ei ole osoittanut mustasukkaisuutta ja on kyllä aidosti iloinen, että voin toteuttaa itseäni muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumppanisi on väärä, vaihtaisin tuohon uuteen. Kyllä sen vakikumppanin pitäisi olla se, jonka haluaa riisua suunnilleen hampaillaan. He, jotka tyytyvät kaveritason "tyytymissuhteisiin" missaavat todella paljon.
Toki olen iloinen puolestasi että sinulla on lupa kokea intohimoa suhteesi ulkopuolella, eli et näivety ilman intohimoa vaikka jatkaisitkin sen ihan kivan kanssa. Itse en jatkaisi.
Molemmat kokeneena olen kyllä eri mieltä.
Exän kanssa suhteemme oli intohimoinen, niin hyvässä kuin pahassakin. Seksi oli mahtavaa, pelkkä toisen katse sai syttymään ja sängyssä (tai pöydällä tai missä tahansa) meni tunteja. Valtavasta kemiasta huolimatta riitelimme jatkuvasti, olimme eron partaalla ja itkin suhteen aikana enemmän kuin koskaan aiemmin. Tästä seurasi ruma ero, toipuminen ja uusi mies.
Nykyisen kanssa suuret ilotulitukset puuttuvat, mutta seksi on läheisempää(?). Vaikea kuvailla. Ei ole enää valtavaa halua vain repiä toinen pois vaatteista, yhteys on ehkä enemmän henkinen ja läheisyys on himoa tärkeämpää. Seksi on tuttua ja turvallista, ei tarvitse jatkuvasti etsiä jotain uutta ja suorittaa.
Eli joo, en vaihtaisi tätä enää suureen intohimoon. Nähty, koettu, kiitos ei koskaan enää.
Mä panen ulkolaista, ettei tarvi mieheltä pummata seksiä.
Täytyy sanoa, että olen kiitollinen tästä ketjusta, tänne eksyi yllättävän asiallisiakin kommentteja. Erityisesti vastuunkanto ja itselleenvalehtelu ovat kirvoittaneet minussa ajattelua ja pohdintaa. Kuten olen alusta asti sanonut, nykyinen mieheni ei ole menossa vaihtoon, mutta vastuunkantoa on mielestäni myös hienotunteinen rehellisyys tilanteesta, jotta hän ei elä eri todellisuudessa/käsityksessä kuin minä.
Ja tämän rehellisyyden vihollinen on itsepetos, jota olen nyt herkällä korvalla itsestäni kuunnellut. Positiivista on ollut huomata, että sitä ei tapahdu tökerössä mittakaavassa, mutta haluan jatkossa toimia tavalla, joka kestää suoraselkäisesti päivänvaloa.
Tämä kokemus on ollut kyllä kaikenkaikkiaan todella arvokas ja opettavainen, ja tämä keskusteluketju minulle tärkeä. Kiitos kaikille! Ja saa toki jatkaa kommentointia, mielelläni kuulen lisää tarinoita/ajatuksia! Voipi olla, että tulen vielä myöhemmin päivittämään tänne tilannetta, jos jotain kirjoittamisen arvoista nousee esiin.
Terveisin aloittaja
Tilannepäivitystä.
Tähän asti asiat ovat rullanneet mukavasti ja omalla painollaan. Valitettavasti minun ja mieheni välinen seksi on lakannut kiinnostamasta minua, ja en oikein haluaisi hänen koskettavan minua seksuaalissävytteisesti. Halit ja muu hellyys ovat yhä ihania ja tärkeitä. Mies on tämän haluttomuuteni aistinut. Kun keskustelimme asiasta, hän totesi, ettei vapaa suhteeni tähän rakastajaani ole enää hänelle OK. Ymmärrän tämän mustasukkaisuuden täysin, mutta nyt olen itse hieman pattitilanteessa, ja joudun pohtimaan, mitä haluan.
Tai siis, tiedän haluavani hyvää seksiä, mutta kun se ei ole ratkaisu kaikkeen. Nykyinen mieheni on hyvä ja rakas kumppani, ja en siksi haluaisi ajatella eroa vain siksi, että seksimme ei toimi. Minulle sopisi hyvin, että jatkaisimme ja hakisimme molemmat seksimme muualta, mutta mieheni ei halua elää seksittömässä liitossa.
Ehkä tässä on terapeutin paikka, vaikka vähän epäilyttää, miten sitä voisi herättää himon toiseen, kun sitä ei ole koskaan oikein ollutkaan? Katsotaan, miten käy.
Terveisin aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tähän ne aina loppuu. Kummasti naisiakaan ei avoin suhde enää kiinnosta kun oma mies löytää minut. Siihen asti oli kaikki hyvin ja ketä vain sai panna, mutta kun mies sekoaa minusta niin hommat loppuu siihen. Eli panna saa ketä haluaa kunhan ne on alempaa tasoa kuin puoliso eikä ne kiinnosta millään tavalla. Sinun miehellesi on käynyt tämä sama ilmiö. Sinulla on oikeus suhteen ulkopuoliseen seksiin kunhan se on huonompaa kuin suhteesi seksi ja teet sitä vähemmän haluttavan henkilön kanssa mihin kumppanisi tuntee narsistista ylemmyyttä. Teidän seksi elämä ei tule tuosta enää palautumaan. Kun halut menee kerran niin niitä ei takaisin saa.
Eli ap löysi komean, itsevarman ja paksuparruisen rakastajan? Mitä uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ei ole seksihaluttomia naisia. On vain vääriä miehiä. Yhden kanssa täysin aseksuaali ja toisen kanssa nymfo. Tiedän.
Mutta pitää mennä naimisiin sen miehen kanssa, jonka seurassa on frigidi? Kyllä naiset ovat kieroja.
Mutta sitä kenen kanssa syttyy ei välttämättä tapaa kuin vasta sen jälkeen kun on vähän vanhempi, jos silloinkaan. Sitä ennen ajattelee että se oma halun taso on vaan se ylin mihin pystyy. Jos viettää elämänsä etsien kuumempaa ja kiihottavampaa kumppania, olisin ainakin itse jäänyt sinkuksi. Se ainoa ihminen tässä maailmassa kenen seurassa sekosin ihan täysin ei halunnut mitään kanssani. Noh, ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Eli ap löysi komean, itsevarman ja paksuparruisen rakastajan? Mitä uutta.
Kuvailit nykyistä miestäni, rakastajani on näissä asioissa "vähemmän". Toisaalta koolla on väliä. Miehelläni on niin iso, että meinaa kipeää tehdä tietyissä asennoissa, rakastajalla sopivamman kokoinen...
Terveisin aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vain! Minulle nuorempana seksi oli sellainen asia, mitä nyt vain "kuului" tehdä ja näytellä jotain hirvittävää nautintoa miehen mieliksi mutta tosiasiassa se oli pakkopullaa.
Sitten tuli mies, jonka kanssa päädyin sänkyyn vähän samalla tavalla että no, nyt ollaan siinä vaiheessa suhteen kehityskaarta että tämä nyt vaan on "pakko" tehdä. Ja mitä ihmettä! Tämä mies halusikin oikeasti miellyttää minua ja tiesi mitä teki, sain elämäni ensimmäisen orgasmin ja olin ihan järkyttynyt että tällaistako tämän pitäisi olla!?
Kyseinen mies on ollut aviomieheni jo vuosi kaudet ja meno vain paranee. Toisinaan pelkään, että olen ihan pilalle hemmoteltu enkä muista tehdä itse riittävästi miehen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi näitä itsensä napaan tuijottajia, mulle kaikki nyt heti tässä, olis pitänyt olla jo aikoja sitten! Kasvakaa oikeasti aikuisiksi itsenne ja puolisonne pettäjät, suhteesta toiseen hyppivät.
Tarkoitat aikuiseksi kasvamisella että tyytyy surkeaan seksielämään eikä puolisoa koskaan enää saa vaihtaa? Aikuinen valitsee kerran suhteen ja pysyy siinä vaikka osapuolet olisivat toisilleen ilmaan. Kunhan ei lyödä niin aikuinen pysyy kuolemaan asti samassa suhteessa eikö katsokaan muualle.
Tuhlattu elämä, aikuisen elämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ajatellut, että on itsekästä pitää se mies itselläsi, jota kohtaan et tunne intohimoa. Jossain voi olla nainen, joka tuntisi. Joka vain haaveilee miehestäsi, koska tämä on naimisissa.
Ihan sama homma mulla, sitte poikien kans kolmeksi viikoksi pattayalle ja alkoi ihan uusi elämä.EI sitä edes muistanut miltä oikea nainen voi näyttää kun kotona se mursua muistuttava nalkuttaja makaamassa aamusta iltaan .
Erohan tuli myöhemmin ja hyvä niin, nyt odotellaan seuraavaa matkaa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että on itsekästä pitää se mies itselläsi, jota kohtaan et tunne intohimoa. Jossain voi olla nainen, joka tuntisi. Joka vain haaveilee miehestäsi, koska tämä on naimisissa.
Olen. Siksihän meillä alun perin tämä avoin suhde onkin, jotta hän voi saada intohimoa muualta. Eli mieheni haluaisi ehdottomasti olla kanssani loppuelämänsä, jos vain meidän välinen seksi pysyisi kuvioissa.
Mutta en kiistä, ettenkö olisi miettinyt sitä, että olisiko jossain hänelle se, joka tarjoaisi sen mitä minulla on tarjottavanani, plus se intohimo. Hän ansaitsee olla onnellinen - mitä hän kuulemma kanssani on. Jos se seksi.
Terveisin aloittaja
Paha juttu jos rakastaja päätyykin jonkun kanssa oikeasti parisuhteeseen ja sanoo sulle moron. Kunnon kangesta on ankea palata intohimottomaan 24cm minimunaan.
Kerran kun saa oikeasti hyvännäköiseltä ihmiseltä seksiä, on sen jälkeen mahdotonta enää palata ja tyytyä siihen omaan nuutuneeseen aviopuolisoon. Näin ainakin itsellä kävi.
En mä ainakaan vaimoa vaivaudu edes nussimaan enää.
Rakastajatar kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit "Miehellehän tästä ei voi sanoa sanaakaan, loukkaantuisi vielä."
Ei tuo nyt kovin syvälliseltä tunnetasolta kuulosta jos et voi miehellesi edes kertoa asiasta. Avoimessa suhteessa aina joku kärsii, vaikka sitä ei haluta myöntää.
Hän kyllä tietää tästä rakastajasta enkä yhtään peittele tekemisiäni, mutta en nyt viitsi yksityiskohtiin mennä. Tuntuisi todella tunteettomalta todeta "sun ja mun seksi ei ole yhtä hyvää kuin hänen kanssaan." Mitä sen toteaminen auttaisi tässä tilanteessa? Versus, että yritän etsiä keinoja kehitellä omaa seksielämäämme paremmaksi.
Terveisin aloittaja
Lopeta tänään
Vierailija kirjoitti:
Rakastajatar kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yleispätevä selitys kaikkeen. Tätä voi mieskin käyttää vaikka mihin:
-en tiennyt että seksi voisi olla myös muuta kuin pikapanoja, ennen kuin tuli vastaan nainen, joka sen opetti
-luulin siivonneeni ihan riittävän hyvin kunnes kerran seurustelin naisen kanssa, joka opetti lattioiden ei kuulu vaihtaa väriä ajan kuluessa
-mistä sitä olisi voinut nuori mies tietää miten isänä ollaan, onneksi havahduin asiaan jo iltatähden kohdalla
Tämä kuulostaa korvaani siltä, että olen mielestäsi ollut sinisilmäinen ja suorastaan typerä, kun en ole ottanut selvää, millaista parisuhdeseksin 'kuuluu' olla. Tarkoititko sitä?
Tunnistan kyllä yleismaallisen tarpeen tehdä seksistä puhumisen vähemmän tabuksi. Jos minulla olisi ollut avoimemmat vanhemmat tai rohkea ystävä, kenen kanssa jutella asiasta, niin ehkäpä tilanne olisi toinen. Terveystiedon tunneillakin on nuoruudessani enemmänkin painotettu, että pitää osata sanoa ei ja on ok, ettei halua. Mutta että olisi ok haluta, sitä en ole kuullut kertaakaan hyvässä sävyssä.
Terveisin aloittaja
En ehkä sanoisi noin jyrkästi, mutta siihen suuntaan. Tai oikeastaan eniten häiritsee juuri se vastuun ulkoistus. Että ei voinut tietää kun kukaan ei näyttänyt. En voinut jutella kun ei ollut avoimet ja rohkea läheiset. Niillä on varmasti vaikutusta, mutta miehenä olen tottunut siihen, että tekemiseni ja tekemättä jättämiseni on minun vastuulla. Selitykset siitä miten ei muut neuvoneet tai tukeneet ovat juurikin selityksiä.
Pitää ottaa kuitenkin huomioon, että se mitä tiedämme seksistä on paljolti miehen näkökulmaa, hyvin hienovaraisia tavoilla. Viime vuosikymmeninä pikku hiljaa on myös naisen kokemus tullut enemmän esille. Esim se, että ensin on fyysinen vetovoima ja siitä sitten syntyy pikku hiljaa kiintymys ja tunteet? Tyypillisimmin miehen kokemus, naisella usein päin vastoin. Entä se, että on yhtä aikaa tunteita useaan? Tyypillisimmin naisen kokemus, jos siis puhutaan tunteista. Jne. Mistä nuori nainen tietäisi asioista, kun niitä ei ole missään esillä, puheissa, käsitteissä?
Minusta on kyllä surullista, että niin moni on niin ahdasmielinen, että tuomitsee tämmöisen yhdessä sovitun avoimen suhteen. Mitä väärää siinä oikeasti on? Kaikille se ei varmasti sovi, mutta niille jotka eivät ole mustasukkaista ja omistushaluista sorttia, se voi olla ihan toimivakin ratkaisu. Ainakin merkittävästi parempi kuin selän takana pettäminen! Ja eiköhän ne mahdolliset riskitkin ole tiedossa kun tähän lähdetään.