Lue keskustelun säännöt.
Luulin ettei seksi kiinnosta, kunnes... Muita kokemuksia?
Rakastajar
15.02.2021 |
Olen ollut parisuhteessa monta vuotta, josta aviossa viimeiset pari. Seksi ei ole koskaan ollut suhteessamme se juttu, ihan kivaa ja kerta viikkoon, mutten ole ollut "himoissani". Olen syyttänyt tästä myös hormonaalista ehkäisyä. Koskaan ei oikeastaan ole tehnyt mieli, olen ollut enemmänkin tyyppiä, joka syttyy tarvittaessa. Olemme avoimessa suhteessa osin tämän takia, jotta mies pääsee hakemaan muualta sitä mitä ei minulta saa, ja tämä on ollut minulle ok. Kunnes nyt löysin miehen, jota halusin kokeilla, kun kerran vapaa suhde on molemmin puolinen.
Ja ihan käsittämätöntä. Hän saa minut niin kierroksille, että ei tosikaan. Yhtäkkiä en pysty mitään muuta ajattelemaankaan, kuin seksiä hänen kanssaan.
Miehellehän tästä ei voi sanoa sanaakaan, loukkaantuisi vielä. Toivon kyllä, että saan ajan kanssa jotain kikkakolmosia ujutettua omaan seksielämäämme, mutta toisaalta tuntuu, että tämä on myös kemia-asia... Aviomiehen kanssa seksikemiat eivät vain ole kohdanneet. En ole osannut epäillä tätä aikaisemmin ja leffojenkin kiihkeitä seksikohtauksia olen katsellut naureskellen, kunnes nyt olen kokenut sen itse.
Mistä sitä olisikaan elämässään jäänyt paitsi, jos meillä ei olisi avointa suhdetta. Ja ei, aviomies ei mene vaihtoon, ihana ja rakas elämänkumppani.
Kiinnostaa, onko muilla ollut vastaavia kokemuksia? Että on luullut olevansa seksin suhteen melko välinpitämätön = ihan kivaa mutta pärjää ilmankin, kunnes?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut AP. Olet nyt onnistunut yhdistämään elämän parhaat puolet. Hyvä suhde kivaan mieheen ja upeaa seksiä jonkun muun kanssa. Tämä on win-win kaikille. =)
On niin kaukan, kuin mies tajuaa millaisessa suhteessa on. Tosin vähän epäilen, että se täydellisen halun puuttuminen on molemminpuoleista.
Mies lähtee jos itse kohtaa vastaavaa himoa naisen puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla tiettyä tyyppiä ulkonäöllisesti. Entä miten tutustuit omaan mieheesi ja tähän rakastajaan? Huomasitko kemian jo ennen seksiä vai vasta sängyssä?
Vierailija kirjoitti:
Rakastajatar kirjoitti:
Tuntuisi aika hurjalta laittaa mies vaihtoon vain seksin takia, kun elämänkumppanuudessa on kyse paljon muustakin, ja ne asiat meillä toimii. Pitäisikö seksille tosiaan antaa noin paljon painoarvoa? Vaikka myönnän, että ajatus siitä, että tämä rakastajasuhde aikanaan päättyy ja paluu vanhaan seksielämään odottaa, ahdistaa.
Ja toisaalta eipä tämäkään ole tullut koskaan kenenkään kanssa puheeksi, niin mistä nuori nainen olisi voinut tietää millaista seksin pitää olla, kun on ihanan miehen aikanaan tavannut? Ei ole osannut kaivata sellaista mistä ei tiedä, joten on tehnyt parinvalintansa sen aikaisilla tiedoillaan.
Terveisin ketjun aloittaja
Normaalit nuoret naiset tietävät kyllä, millaista seksin tulee olla. Itse en ymmärrä, miten olet edes iljennyt mennä parisuhteeseen miehen kanssa, jota et oikeasti himoitse.
En ymmärrä, mikset voinut vaan olla sinkkuna niin kauan, että löytyi mies joka on kaikilla tasoilla sopiva? Niin me muut teemme. Ei tarvita avoimia suhteita silloin.
t: 17 vuotta onnellista avioliittoa takana.
Mutta kun ei ole olemassa mitään yhtä "miten asioiden pitää olla" tilannetta. Jokainen suhde on yhdistelmä valtavan monia eri asioita ja seksi on vain yksi niistä. Tietenkään kenenkään ei kannata olla seksuaalisesti täysin mitäänsanomattomassa liitossa mutta toisaalta mikään suhde ei ole kaikin osin täydellinen. Aina pitää tinkiä edes vähäsen jostain osasta. Ja kyllä se on ihan fakta että moni tinkii helposti sen vähäsen siitä seksistä jos se kumppani on kaikin muin osin itselle todella sopiva.
Seksi ja sen kiihkeys ei myöskään ole mikään yksi vakio vaan se vaihtelee suuresti elämän eri vaiheissa. Alun kiihko ei tarkoita että sitä kiihkoa olisi samalla tavalla hamaan loppuun saakka vaan nopea roihahdus voi myös sammua nopeasti. Tai sitten ei mutta sitä ei kukaan tiedä etukäteen eikä kannata kuvitella tietävänsäkään.
Itse elän pitkässä suhteessa (nyt jo 25 vuotta) joka ei ole koskaan ollut mitään suurta ilotulitusta seksin osalta mutta ei kyllä huonoakaan. Ja nimenomaan se on ollut todella tasaisesti aktiivista läpi vuosien. Jos nuorena koin olevani jotenkin outo kun suhteeni ei ollut yhtä kaniinielämää niin nyt viisikymppisenä tuntuu että minulla on suunnilleen aktiivisin ja paras seksielämä koko kaveripiirissäni. Muiden räiskyvä aktiivisuus on vaihtunut nuupahtaneeseen väsymykseen samaan aikaan kun oman suhteeni seksi on mennyt samalla tasolla melkein koko ajan.
Rakastajatar kirjoitti:
Tilannepäivitystä.
Tähän asti asiat ovat rullanneet mukavasti ja omalla painollaan. Valitettavasti minun ja mieheni välinen seksi on lakannut kiinnostamasta minua, ja en oikein haluaisi hänen koskettavan minua seksuaalissävytteisesti. Halit ja muu hellyys ovat yhä ihania ja tärkeitä. Mies on tämän haluttomuuteni aistinut. Kun keskustelimme asiasta, hän totesi, ettei vapaa suhteeni tähän rakastajaani ole enää hänelle OK. Ymmärrän tämän mustasukkaisuuden täysin, mutta nyt olen itse hieman pattitilanteessa, ja joudun pohtimaan, mitä haluan.
Tai siis, tiedän haluavani hyvää seksiä, mutta kun se ei ole ratkaisu kaikkeen. Nykyinen mieheni on hyvä ja rakas kumppani, ja en siksi haluaisi ajatella eroa vain siksi, että seksimme ei toimi. Minulle sopisi hyvin, että jatkaisimme ja hakisimme molemmat seksimme muualta, mutta mieheni ei halua elää seksittömässä liitossa.
Ehkä tässä on terapeutin paikka, vaikka vähän epäilyttää, miten sitä voisi herättää himon toiseen, kun sitä ei ole koskaan oikein ollutkaan? Katsotaan, miten käy.
Terveisin aloittaja
No ei ihmekkään ettei miehelle ole OK. Hän saa panna muita mutta hoitelee sinutkin kun sinulle käy koska sinua ei asia jaksanut koskaan kiinnostaa niin paljoa. Hellyyttä ja jaxuhalejakin antaa. Nyt kun sinä sitten saat muualta seksiä, niin hänen pitäisi edelleen niitä jaxuhaleja ja poskipusuja jaella samalla kun sinulla valuu rakastajan vellit pitkin naamaa, mutta seksiä oma miehesi ei sinun kanssa enää saisi ollenkaan vai? Ei tässä nyt ihan asiat tasan mene. Mies sai muualta mutta piti sinutkin hyvänä. Sinä sait muualta ja nyt miehen pitäisi tyytyä olemaan kämmpis ja joku tunnetamppooni sulle kun muka rakastat niin paljon.
Anna nyt herranjumala miehes mennä ja löytää joku joka oikeesti siitä välittää. Pääset ittenkin sitten sen rakastajas kanssa hääräämään kaiketpäivät, vaikka veikkaan ettei se sekään ihan niin autuasta enää olekkaan arkena, jos se rakastaja sua edes muuhun kuin seksiin huolii.
Rakastajatar kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap löysi komean, itsevarman ja paksuparruisen rakastajan? Mitä uutta.
Kuvailit nykyistä miestäni, rakastajani on näissä asioissa "vähemmän". Toisaalta koolla on väliä. Miehelläni on niin iso, että meinaa kipeää tehdä tietyissä asennoissa, rakastajalla sopivamman kokoinen...
Terveisin aloittaja
Voi hitto, nyt meni jonnella pasmat sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastajatar kirjoitti:
Tuntuisi aika hurjalta laittaa mies vaihtoon vain seksin takia, kun elämänkumppanuudessa on kyse paljon muustakin, ja ne asiat meillä toimii. Pitäisikö seksille tosiaan antaa noin paljon painoarvoa? Vaikka myönnän, että ajatus siitä, että tämä rakastajasuhde aikanaan päättyy ja paluu vanhaan seksielämään odottaa, ahdistaa.
Ja toisaalta eipä tämäkään ole tullut koskaan kenenkään kanssa puheeksi, niin mistä nuori nainen olisi voinut tietää millaista seksin pitää olla, kun on ihanan miehen aikanaan tavannut? Ei ole osannut kaivata sellaista mistä ei tiedä, joten on tehnyt parinvalintansa sen aikaisilla tiedoillaan.
Terveisin ketjun aloittaja
Ei mielestäni kannata näillä tiedoilla vain "vaihtaa" uuteen mieheen. Voi hyvin olla, että teillä toimii pidemmän päälle vain seksi ja riitelisitte kaikesta muusta ja loukkaisitte toisianne. Jos kerran aviomiehesi kanssa suhde on muuten oikeasti hyvä ja teillä toimii tuo avoin malli (ja se varmaan toimii juuri siksi, ettei kumpikaan himoitse toisiaan erityisen paljon). Teillä kai kuitenkin on jotain läheisyyttä ja ystävyyttä, kiintymystä ja pystytte elämään sopuisasti toisianne satuttamatta. Silloin ei mielestäni ole suurta itsepetosta valita avioliittonne ja olla haikailematta päättymättömästä kiihkosta. Kiihkeät suhteet nimittäin hyvin usein kestävät suurinpiirtein yhtä paljon kuin avoimen suhteen sivusuhteet ja sisältävät rutosti pettymyksiä. Vähän kuin uhkapelit, joissa pieni voitto pitää kiinni ja avoimessa suhteessa kai ne pienet voitot ovat yhtä mahdollisia. Et vain menetä kaikkia rahojasi kerralla...
Vierailija kirjoitti:
Minä kokeilin satoja naisia. Välillä oli kiihkeätä ja hyvää seksi. Toisinaan pakkopullaa. Kunnes kokeilin brasialaisen shemalen kanssa. En voinut kuvitellakaan sellaista kiimaa ja nautintoa.
Homous ei ole synti. Tuskin ne naisetkaan ovat nauttineet kiihkeimmin homon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho, tämä ketju olikin jatkanut elämäänsä kun en ollut käynyt tätä katsomassa lähes vuoteen! Mielenkiintoisia ja hyviä kommentteja tullut taas. Hauskaa myös huomata, kuinka tätä oli joku käynyt myös moderoimassa "terveisin Rakastajatar" aloittajaksi... En ihan päässyt kartalle, että miksi.
Vastailen näihin uusiin kommentteihin ja kysymyksiin seuraavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Normaalit nuoret naiset tietävät kyllä, millaista seksin tulee olla. Itse en ymmärrä, miten olet edes iljennyt mennä parisuhteeseen miehen kanssa, jota et oikeasti himoitse.
En ymmärrä, mikset voinut vaan olla sinkkuna niin kauan, että löytyi mies joka on kaikilla tasoilla sopiva? Niin me muut teemme. Ei tarvita avoimia suhteita silloin.
t: 17 vuotta onnellista avioliittoa takana.
En hiffaa ollenkaan, mistä se tieto tulisi saada, taianomaisesti äidinmaidosta? Vähän sama, kun toteaisit, että kyllähän ihmisen pitää tietää, miltä kypsä banaani maistuu. Entä jos ei ole koskaan maistanut kuin raakoja banaaneja? "No maista sitten sitä kypsää banaania!" Eli olisit sitä mieltä, että on yleisesti hyväksyttyä, että nainen kokeilee nuorena seksiä monien eri ihmisten kanssa sillä ajatuksella, josko se sittenkin olisi kivaa? Oma kokemukseni on sen sijaan, että kannustetaan sitoutumaan... Kuten mitä sitten tein.
Terveisin Rakastajatar
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla tiettyä tyyppiä ulkonäöllisesti. Entä miten tutustuit omaan mieheesi ja tähän rakastajaan? Huomasitko kemian jo ennen seksiä vai vasta sängyssä?
En voisi sanoa, että on jotain tarkkoja piirteitä, yleisesti itsevarmuus ja urheilullisuus.
Aviomiehessäni kiinnosti hänen jopa koppava itsevarmuutensa, kun olin itse niin epävarma. Epävarmuus seurasi myös sänkyyn. Koppavuus on nyt iän myötä poistunut, ja hän oppii koko ajan kuuntelemaan enemmän. Ja minä taas olen oppinut häneltä itsevarmaa ilmaisua, mikä on mielestäni arvokasta.
Rakastaja taas on luonteeltaan sovinnollisempi, mutta energinen. Nämä ominaisuudet saivat minut ehkä kokemaan oloni vapautuneeksi, jolloin uskaltauduin heittäytyä myös seksiin.
Terveisin Rakastajatar
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun ei ole olemassa mitään yhtä "miten asioiden pitää olla" tilannetta. Jokainen suhde on yhdistelmä valtavan monia eri asioita ja seksi on vain yksi niistä. Tietenkään kenenkään ei kannata olla seksuaalisesti täysin mitäänsanomattomassa liitossa mutta toisaalta mikään suhde ei ole kaikin osin täydellinen. Aina pitää tinkiä edes vähäsen jostain osasta. Ja kyllä se on ihan fakta että moni tinkii helposti sen vähäsen siitä seksistä jos se kumppani on kaikin muin osin itselle todella sopiva.
Seksi ja sen kiihkeys ei myöskään ole mikään yksi vakio vaan se vaihtelee suuresti elämän eri vaiheissa. Alun kiihko ei tarkoita että sitä kiihkoa olisi samalla tavalla hamaan loppuun saakka vaan nopea roihahdus voi myös sammua nopeasti. Tai sitten ei mutta sitä ei kukaan tiedä etukäteen eikä kannata kuvitella tietävänsäkään.
Itse elän pitkässä suhteessa (nyt jo 25 vuotta) joka ei ole koskaan ollut mitään suurta ilotulitusta seksin osalta mutta ei kyllä huonoakaan. Ja nimenomaan se on ollut todella tasaisesti aktiivista läpi vuosien. Jos nuorena koin olevani jotenkin outo kun suhteeni ei ollut yhtä kaniinielämää niin nyt viisikymppisenä tuntuu että minulla on suunnilleen aktiivisin ja paras seksielämä koko kaveripiirissäni. Muiden räiskyvä aktiivisuus on vaihtunut nuupahtaneeseen väsymykseen samaan aikaan kun oman suhteeni seksi on mennyt samalla tasolla melkein koko ajan.
Joku tällainen olisi kyllä ihanteellista. Se on joka rasittavaa, jos himo on niin läsnä arjessa, että se häiritsee muuta elämää.
Vierailija kirjoitti:
No ei ihmekkään ettei miehelle ole OK. Hän saa panna muita mutta hoitelee sinutkin kun sinulle käy koska sinua ei asia jaksanut koskaan kiinnostaa niin paljoa. Hellyyttä ja jaxuhalejakin antaa. Nyt kun sinä sitten saat muualta seksiä, niin hänen pitäisi edelleen niitä jaxuhaleja ja poskipusuja jaella samalla kun sinulla valuu rakastajan vellit pitkin naamaa, mutta seksiä oma miehesi ei sinun kanssa enää saisi ollenkaan vai? Ei tässä nyt ihan asiat tasan mene. Mies sai muualta mutta piti sinutkin hyvänä. Sinä sait muualta ja nyt miehen pitäisi tyytyä olemaan kämmpis ja joku tunnetamppooni sulle kun muka rakastat niin paljon.
Anna nyt herranjumala miehes mennä ja löytää joku joka oikeesti siitä välittää. Pääset ittenkin sitten sen rakastajas kanssa hääräämään kaiketpäivät, vaikka veikkaan ettei se sekään ihan niin autuasta enää olekkaan arkena, jos se rakastaja sua edes muuhun kuin seksiin huolii.
Kiitos roisista huumorista, saatoin vähän nauraa, mutta oli kyllä tässä mukana myös totuutta!
Vierailija kirjoitti:
Ei mielestäni kannata näillä tiedoilla vain "vaihtaa" uuteen mieheen. Voi hyvin olla, että teillä toimii pidemmän päälle vain seksi ja riitelisitte kaikesta muusta ja loukkaisitte toisianne. Jos kerran aviomiehesi kanssa suhde on muuten oikeasti hyvä ja teillä toimii tuo avoin malli (ja se varmaan toimii juuri siksi, ettei kumpikaan himoitse toisiaan erityisen paljon). Teillä kai kuitenkin on jotain läheisyyttä ja ystävyyttä, kiintymystä ja pystytte elämään sopuisasti toisianne satuttamatta. Silloin ei mielestäni ole suurta itsepetosta valita avioliittonne ja olla haikailematta päättymättömästä kiihkosta. Kiihkeät suhteet nimittäin hyvin usein kestävät suurinpiirtein yhtä paljon kuin avoimen suhteen sivusuhteet ja sisältävät rutosti pettymyksiä. Vähän kuin uhkapelit, joissa pieni voitto pitää kiinni ja avoimessa suhteessa kai ne pienet voitot ovat yhtä mahdollisia. Et vain menetä kaikkia rahojasi kerralla...
Tämän riskin kyllä tiedostan. Tutusta ja turvallisesta ihmisestä ei hevillä halua luopua, kun tästä rakastajasta taas tiedän hyvin vähän. Ja on helppo elää mielikuvitusmaailmassa, jossa kaikki olisi täydellistä, mutta todellisuus on varmasti jotain muuta. Vaikkakin meillä on enemmän yhteistä kuin minulla ja aviomiehelläni, ja huumorimmekin pelaa paremmin yhteen. Mutta aviomieheni on jo "testattu ja hyväksi todettu".
Suoraan sanottuna harmittaa, että seksi saa tässä asiassa näin suuren merkityksen, mutta kokemukselle ja sen synnyttämille ajatuksille ei oikein mahda mitään. Pitäisi vain päättää, mitä niille aikoo tehdä.
Toisin sanoen, näin vuotta myöhemmin tilanne on yhä jotakuinkin sama. Paitsi että rakastaja on myöntänyt haluavansa minun kanssani suhteeseen, jos olisin sinkku. Olen joutunut ottamaan häneen hieman etäisyyttä, ettei hän ryhdy tahallaan haastamaan liittoani.
Terveisin Rakastajatar
Rakastajatar kirjoitti:
Oho, tämä ketju olikin jatkanut elämäänsä kun en ollut käynyt tätä katsomassa lähes vuoteen! Mielenkiintoisia ja hyviä kommentteja tullut taas. Hauskaa myös huomata, kuinka tätä oli joku käynyt myös moderoimassa "terveisin Rakastajatar" aloittajaksi... En ihan päässyt kartalle, että miksi.
Vastailen näihin uusiin kommentteihin ja kysymyksiin seuraavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Normaalit nuoret naiset tietävät kyllä, millaista seksin tulee olla. Itse en ymmärrä, miten olet edes iljennyt mennä parisuhteeseen miehen kanssa, jota et oikeasti himoitse.
En ymmärrä, mikset voinut vaan olla sinkkuna niin kauan, että löytyi mies joka on kaikilla tasoilla sopiva? Niin me muut teemme. Ei tarvita avoimia suhteita silloin.
t: 17 vuotta onnellista avioliittoa takana.
En hiffaa ollenkaan, mistä se tieto tulisi saada, taianomaisesti äidinmaidosta? Vähän sama, kun toteaisit, että kyllähän ihmisen pitää tietää, miltä kypsä banaani maistuu. Entä jos ei ole koskaan maistanut kuin raakoja banaaneja? "No maista sitten sitä kypsää banaania!" Eli olisit sitä mieltä, että on yleisesti hyväksyttyä, että nainen kokeilee nuorena seksiä monien eri ihmisten kanssa sillä ajatuksella, josko se sittenkin olisi kivaa? Oma kokemukseni on sen sijaan, että kannustetaan sitoutumaan... Kuten mitä sitten tein.
Terveisin Rakastajatar
Olen eri, mutta minusta sinä lähestyt tätä jotenkin nurinkurisesti. Ei tietenkään tarvitse testata lukemattomia miehiä, kun valitsee alunperinkin sänkyynsä vain niitä harvoja joita himoitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastajatar kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun ei ole olemassa mitään yhtä "miten asioiden pitää olla" tilannetta. Jokainen suhde on yhdistelmä valtavan monia eri asioita ja seksi on vain yksi niistä. Tietenkään kenenkään ei kannata olla seksuaalisesti täysin mitäänsanomattomassa liitossa mutta toisaalta mikään suhde ei ole kaikin osin täydellinen. Aina pitää tinkiä edes vähäsen jostain osasta. Ja kyllä se on ihan fakta että moni tinkii helposti sen vähäsen siitä seksistä jos se kumppani on kaikin muin osin itselle todella sopiva.
Seksi ja sen kiihkeys ei myöskään ole mikään yksi vakio vaan se vaihtelee suuresti elämän eri vaiheissa. Alun kiihko ei tarkoita että sitä kiihkoa olisi samalla tavalla hamaan loppuun saakka vaan nopea roihahdus voi myös sammua nopeasti. Tai sitten ei mutta sitä ei kukaan tiedä etukäteen eikä kannata kuvitella tietävänsäkään.
Itse elän pitkässä suhteessa (nyt jo 25 vuotta) joka ei ole koskaan ollut mitään suurta ilotulitusta seksin osalta mutta ei kyllä huonoakaan. Ja nimenomaan se on ollut todella tasaisesti aktiivista läpi vuosien. Jos nuorena koin olevani jotenkin outo kun suhteeni ei ollut yhtä kaniinielämää niin nyt viisikymppisenä tuntuu että minulla on suunnilleen aktiivisin ja paras seksielämä koko kaveripiirissäni. Muiden räiskyvä aktiivisuus on vaihtunut nuupahtaneeseen väsymykseen samaan aikaan kun oman suhteeni seksi on mennyt samalla tasolla melkein koko ajan.
Joku tällainen olisi kyllä ihanteellista. Se on joka rasittavaa, jos himo on niin läsnä arjessa, että se häiritsee muuta elämää.
Vierailija kirjoitti:
No ei ihmekkään ettei miehelle ole OK. Hän saa panna muita mutta hoitelee sinutkin kun sinulle käy koska sinua ei asia jaksanut koskaan kiinnostaa niin paljoa. Hellyyttä ja jaxuhalejakin antaa. Nyt kun sinä sitten saat muualta seksiä, niin hänen pitäisi edelleen niitä jaxuhaleja ja poskipusuja jaella samalla kun sinulla valuu rakastajan vellit pitkin naamaa, mutta seksiä oma miehesi ei sinun kanssa enää saisi ollenkaan vai? Ei tässä nyt ihan asiat tasan mene. Mies sai muualta mutta piti sinutkin hyvänä. Sinä sait muualta ja nyt miehen pitäisi tyytyä olemaan kämmpis ja joku tunnetamppooni sulle kun muka rakastat niin paljon.
Anna nyt herranjumala miehes mennä ja löytää joku joka oikeesti siitä välittää. Pääset ittenkin sitten sen rakastajas kanssa hääräämään kaiketpäivät, vaikka veikkaan ettei se sekään ihan niin autuasta enää olekkaan arkena, jos se rakastaja sua edes muuhun kuin seksiin huolii.Kiitos roisista huumorista, saatoin vähän nauraa, mutta oli kyllä tässä mukana myös totuutta!
Vierailija kirjoitti:
Ei mielestäni kannata näillä tiedoilla vain "vaihtaa" uuteen mieheen. Voi hyvin olla, että teillä toimii pidemmän päälle vain seksi ja riitelisitte kaikesta muusta ja loukkaisitte toisianne. Jos kerran aviomiehesi kanssa suhde on muuten oikeasti hyvä ja teillä toimii tuo avoin malli (ja se varmaan toimii juuri siksi, ettei kumpikaan himoitse toisiaan erityisen paljon). Teillä kai kuitenkin on jotain läheisyyttä ja ystävyyttä, kiintymystä ja pystytte elämään sopuisasti toisianne satuttamatta. Silloin ei mielestäni ole suurta itsepetosta valita avioliittonne ja olla haikailematta päättymättömästä kiihkosta. Kiihkeät suhteet nimittäin hyvin usein kestävät suurinpiirtein yhtä paljon kuin avoimen suhteen sivusuhteet ja sisältävät rutosti pettymyksiä. Vähän kuin uhkapelit, joissa pieni voitto pitää kiinni ja avoimessa suhteessa kai ne pienet voitot ovat yhtä mahdollisia. Et vain menetä kaikkia rahojasi kerralla...
Tämän riskin kyllä tiedostan. Tutusta ja turvallisesta ihmisestä ei hevillä halua luopua, kun tästä rakastajasta taas tiedän hyvin vähän. Ja on helppo elää mielikuvitusmaailmassa, jossa kaikki olisi täydellistä, mutta todellisuus on varmasti jotain muuta. Vaikkakin meillä on enemmän yhteistä kuin minulla ja aviomiehelläni, ja huumorimmekin pelaa paremmin yhteen. Mutta aviomieheni on jo "testattu ja hyväksi todettu".
Suoraan sanottuna harmittaa, että seksi saa tässä asiassa näin suuren merkityksen, mutta kokemukselle ja sen synnyttämille ajatuksille ei oikein mahda mitään. Pitäisi vain päättää, mitä niille aikoo tehdä.
Toisin sanoen, näin vuotta myöhemmin tilanne on yhä jotakuinkin sama. Paitsi että rakastaja on myöntänyt haluavansa minun kanssani suhteeseen, jos olisin sinkku. Olen joutunut ottamaan häneen hieman etäisyyttä, ettei hän ryhdy tahallaan haastamaan liittoani.
Terveisin Rakastajatar
Miten niin testattu ja hyväksi todettu, jos niinkin tärkeä parisuhteen aspekti kuin seksielämä ei toimi?
Vierailija kirjoitti:
Rakastajatar kirjoitti:
Tuntuisi aika hurjalta laittaa mies vaihtoon vain seksin takia, kun elämänkumppanuudessa on kyse paljon muustakin, ja ne asiat meillä toimii. Pitäisikö seksille tosiaan antaa noin paljon painoarvoa? Vaikka myönnän, että ajatus siitä, että tämä rakastajasuhde aikanaan päättyy ja paluu vanhaan seksielämään odottaa, ahdistaa.
Ja toisaalta eipä tämäkään ole tullut koskaan kenenkään kanssa puheeksi, niin mistä nuori nainen olisi voinut tietää millaista seksin pitää olla, kun on ihanan miehen aikanaan tavannut? Ei ole osannut kaivata sellaista mistä ei tiedä, joten on tehnyt parinvalintansa sen aikaisilla tiedoillaan.
Terveisin ketjun aloittaja
Normaalit nuoret naiset tietävät kyllä, millaista seksin tulee olla. Itse en ymmärrä, miten olet edes iljennyt mennä parisuhteeseen miehen kanssa, jota et oikeasti himoitse.
En ymmärrä, mikset voinut vaan olla sinkkuna niin kauan, että löytyi mies joka on kaikilla tasoilla sopiva? Niin me muut teemme. Ei tarvita avoimia suhteita silloin.
t: 17 vuotta onnellista avioliittoa takana.
Mistä se pitäisi tietää jos ei ole kokemusta? En myöskään ymmärrä tuota että pitäisi odotella että kaikin puolin sopiva mies löytyy. Kaikille ei ole sitä ihannekumppania. Ne joita itse himoitsin nuorena eivät kiinnostuneet ollenkaan minusta. Ikinä. Sitten kun ensimmäisen kerran pääsin pidemmälle haluamani miehen kanssa, petyin. Tajusin harrastaneeni sitä ihastuksen kaukaa ihannointia ja idealisointia niin ison osan elämästäni, että tunteet romahti kun tajusinkin sen toisen olevan vaan tylsä tavallinen ihminen eikä mikään maailman komein, ihanin ja fiksuin jumalolento. Seksi ei ollutkaan ilotulitusta ja yht'äkkiä en tiennytkään yhtään mitä halusin ja mistä pidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen eri, mutta minusta sinä lähestyt tätä jotenkin nurinkurisesti. Ei tietenkään tarvitse testata lukemattomia miehiä, kun valitsee alunperinkin sänkyynsä vain niitä harvoja joita himoitsee.
Mutta jos ei ole himoinnut ketään ennen kuin kohtasin tämän rakastajan lähes kolmikymppisenä?
Vierailija kirjoitti:
Miten niin testattu ja hyväksi todettu, jos niinkin tärkeä parisuhteen aspekti kuin seksielämä ei toimi?
Vähän samaa kuin yllä, eli että kaikki muut toimii todella hyvin. Henkinen yhteys, arvostus ja kunnioitus... Tunnemme toisemme ja toistemme historian. Poislukien se, että ennen rakastajaan tutustumista luulin vain olevani tällainen, että seksi ei minua kiinnosta. Tämä uusi piirre minussa on vaikuttanut käsitykseeni itsestäni.
Terveisin Rakastajatar
Vierailija kirjoitti:
Rakastajatar kirjoitti:
Oho, tämä ketju olikin jatkanut elämäänsä kun en ollut käynyt tätä katsomassa lähes vuoteen! Mielenkiintoisia ja hyviä kommentteja tullut taas. Hauskaa myös huomata, kuinka tätä oli joku käynyt myös moderoimassa "terveisin Rakastajatar" aloittajaksi... En ihan päässyt kartalle, että miksi.
Vastailen näihin uusiin kommentteihin ja kysymyksiin seuraavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Normaalit nuoret naiset tietävät kyllä, millaista seksin tulee olla. Itse en ymmärrä, miten olet edes iljennyt mennä parisuhteeseen miehen kanssa, jota et oikeasti himoitse.
En ymmärrä, mikset voinut vaan olla sinkkuna niin kauan, että löytyi mies joka on kaikilla tasoilla sopiva? Niin me muut teemme. Ei tarvita avoimia suhteita silloin.
t: 17 vuotta onnellista avioliittoa takana.
En hiffaa ollenkaan, mistä se tieto tulisi saada, taianomaisesti äidinmaidosta? Vähän sama, kun toteaisit, että kyllähän ihmisen pitää tietää, miltä kypsä banaani maistuu. Entä jos ei ole koskaan maistanut kuin raakoja banaaneja? "No maista sitten sitä kypsää banaania!" Eli olisit sitä mieltä, että on yleisesti hyväksyttyä, että nainen kokeilee nuorena seksiä monien eri ihmisten kanssa sillä ajatuksella, josko se sittenkin olisi kivaa? Oma kokemukseni on sen sijaan, että kannustetaan sitoutumaan... Kuten mitä sitten tein.
Terveisin Rakastajatar
Olen eri, mutta minusta sinä lähestyt tätä jotenkin nurinkurisesti. Ei tietenkään tarvitse testata lukemattomia miehiä, kun valitsee alunperinkin sänkyynsä vain niitä harvoja joita himoitsee.
Entäs jos ei erityisemmin himoitse ketään?
Kokemuksesta voin sanoa, ettei oikean sielunkumppanin olemassa oloon voi valmistautua eikä mistään tietää. En itsekään tiennyt, enkä osannut edes kuvitella. Eka suudelma vei jalat alta. En edes tiedä miksi suutelin tyttöä välittömästi kun tavattiin. Ei olisi tullut mieleenkään nuorena ja ujona miehenalkuna, eikä ikinä tyttöä suudellessa ollut lähtenyt älyä päästä. Olin aina ollut laskelmoiva ja tarkkaan asioita miettivä. Seuraavat 10v meni sumussa, ennenkuin tajusin, että tyttö oli a) nätti ja b) että rakastin häntä enemmän kuin mitään muuta koskaan. Tyttöä, nykyistä vaimoa, oli ex-poikakaverit haukkuneet kylmäksi. Avautui minulle alkuaikoina itkuisena kun sormetin liian kauan ja kuivui kesken. Hän sai kuitenkin kanssani ensimmäisen orgasminsa ikinä ja vielä yhdynnässä. Oli pelkkää ilotulitusta ja hyvä kun pysyin kyydissä. Me ollaan oltu jo 46v yhdessä, eikä tuo tunne ole mihinkään muuttunut. Itse olen harmitellut vain sitä, että sielunkumppani löytyi noin nuorena ja jäi muut naiset kokeilematta. Mutta toisaalta kiitollinen siitä, että löytyi ylipäätään. Päivääkään en vaihtaisi pois, enkä varsinkaan naista, joka halunnut ja jonka pillu hallunneet aina minua ja joka saanut aina kanssani orgasmeja.
Pitkälle parisuhteelle tekee ihan hyvää käydä välillä maistelemassa ruohoa aidan ulkopuolella. Vaihtelu virkistää ihan kirjaimellisesti. Sen ei tarvitse merkitä sitä, että toinen olisi jotenkin ainutlaatuisella tavalla erityinen. Kaikenlaista lapsellista voi käydä mielessä, kun viettää yhteistä pitkää viikonloppua espanjalaisessa rantakohteessa parikymmentä vuotta nuoremman kaunottaren kanssa ja päivät alkavat ja päättyvät kiihkeällä seksillä. Aikuisuuteen kuuluu kuitenkin se, että pitää osata olla tahdikas, peitellä seikkailut ja erottaa sinänsä palkitsevat ja piristävät seksisuhteet parisuhteesta jälkimmäiseen liittyvine etuineen ja velvoitteineen. Oikealla tasapainolla elämä on oikein antoisaa.
Ihmettelen miten joku päätyy parisuhteeseen asti sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole ikinä kokenut himoa?
Luulisi että ihastus ja siitä tuleva himo juurikin on se juttu mikä saa päätymään parisuhteeseen.
Ovatko nämä laimeat suhteet hyötysuhteita? Ajatellaan järkevästi että toinen on mukava ja mitä tästä itse saadaan.
Esimerkiksi mahdollisuus päästä naimisiin, lapsien hankkiminen, kumppanista saa juttu- kuin harrastuskaverin, hauskuuttajan itselleen, turvaverkon, laskujen puolittajan, ei tarvitse olla yksin, ihailu toiselta, mitä lie haluaakaan.
Vai onko parisuhde ollut vaan se juttu, mikä vaan nyt pitää olla ja siksi otetaan paperilla joku sopiva?
Oma näkemys on että ilman molemminpuolista ihastusta ja himoa ei synny parisuhdetta. Ihmissuhde jää muuten ystävyydeksi. Jos ei halua hyötyä jollain tavalla toisesta tai parisuhdetta ei ole pakko olla sen parisuhteen takia, niin en tiedä miksi edes haluaisin ystävän parisuhteeseen? Molemminpuolinen himo on se mikä erottaa ystävyyden ja parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Pitkälle parisuhteelle tekee ihan hyvää käydä välillä maistelemassa ruohoa aidan ulkopuolella. Vaihtelu virkistää ihan kirjaimellisesti. Sen ei tarvitse merkitä sitä, että toinen olisi jotenkin ainutlaatuisella tavalla erityinen. Kaikenlaista lapsellista voi käydä mielessä, kun viettää yhteistä pitkää viikonloppua espanjalaisessa rantakohteessa parikymmentä vuotta nuoremman kaunottaren kanssa ja päivät alkavat ja päättyvät kiihkeällä seksillä. Aikuisuuteen kuuluu kuitenkin se, että pitää osata olla tahdikas, peitellä seikkailut ja erottaa sinänsä palkitsevat ja piristävät seksisuhteet parisuhteesta jälkimmäiseen liittyvine etuineen ja velvoitteineen. Oikealla tasapainolla elämä on oikein antoisaa.
Tuolleen se varmaan menee jos ei ole todellisen siulunkumppanin kanssa kimpassa. Jos on, niin toinen on aina henkisesti läsnä olit missä tahansa. Toinen aistii toisen mielentilaa ja ajatuksiakin koko ajan. Vähän niinkuin jo 7 aisti. Silloin noi hurvittelu on mahdottimia, kun ne mitä tunnet välittyy omalle toiselle puolikkaalle. Tätä toki ei ymmärrä ketkään muut kuin he joilla on oma sielunkuppani ja oma toinen puoliskonsa.
Normaalit nuoret naiset tietävät kyllä, millaista seksin tulee olla. Itse en ymmärrä, miten olet edes iljennyt mennä parisuhteeseen miehen kanssa, jota et oikeasti himoitse.
En ymmärrä, mikset voinut vaan olla sinkkuna niin kauan, että löytyi mies joka on kaikilla tasoilla sopiva? Niin me muut teemme. Ei tarvita avoimia suhteita silloin.
t: 17 vuotta onnellista avioliittoa takana.