Lue keskustelun säännöt.
Luulin ettei seksi kiinnosta, kunnes... Muita kokemuksia?
Rakastajar
15.02.2021 |
Olen ollut parisuhteessa monta vuotta, josta aviossa viimeiset pari. Seksi ei ole koskaan ollut suhteessamme se juttu, ihan kivaa ja kerta viikkoon, mutten ole ollut "himoissani". Olen syyttänyt tästä myös hormonaalista ehkäisyä. Koskaan ei oikeastaan ole tehnyt mieli, olen ollut enemmänkin tyyppiä, joka syttyy tarvittaessa. Olemme avoimessa suhteessa osin tämän takia, jotta mies pääsee hakemaan muualta sitä mitä ei minulta saa, ja tämä on ollut minulle ok. Kunnes nyt löysin miehen, jota halusin kokeilla, kun kerran vapaa suhde on molemmin puolinen.
Ja ihan käsittämätöntä. Hän saa minut niin kierroksille, että ei tosikaan. Yhtäkkiä en pysty mitään muuta ajattelemaankaan, kuin seksiä hänen kanssaan.
Miehellehän tästä ei voi sanoa sanaakaan, loukkaantuisi vielä. Toivon kyllä, että saan ajan kanssa jotain kikkakolmosia ujutettua omaan seksielämäämme, mutta toisaalta tuntuu, että tämä on myös kemia-asia... Aviomiehen kanssa seksikemiat eivät vain ole kohdanneet. En ole osannut epäillä tätä aikaisemmin ja leffojenkin kiihkeitä seksikohtauksia olen katsellut naureskellen, kunnes nyt olen kokenut sen itse.
Mistä sitä olisikaan elämässään jäänyt paitsi, jos meillä ei olisi avointa suhdetta. Ja ei, aviomies ei mene vaihtoon, ihana ja rakas elämänkumppani.
Kiinnostaa, onko muilla ollut vastaavia kokemuksia? Että on luullut olevansa seksin suhteen melko välinpitämätön = ihan kivaa mutta pärjää ilmankin, kunnes?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten joku päätyy parisuhteeseen asti sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole ikinä kokenut himoa?
Luulisi että ihastus ja siitä tuleva himo juurikin on se juttu mikä saa päätymään parisuhteeseen.Ovatko nämä laimeat suhteet hyötysuhteita? Ajatellaan järkevästi että toinen on mukava ja mitä tästä itse saadaan.
Esimerkiksi mahdollisuus päästä naimisiin, lapsien hankkiminen, kumppanista saa juttu- kuin harrastuskaverin, hauskuuttajan itselleen, turvaverkon, laskujen puolittajan, ei tarvitse olla yksin, ihailu toiselta, mitä lie haluaakaan.Vai onko parisuhde ollut vaan se juttu, mikä vaan nyt pitää olla ja siksi otetaan paperilla joku sopiva?
Oma näkemys on että ilman molemminpuolista ihastusta ja himoa ei synny parisuhdetta. Ihmissuhde jää muuten ystävyydeksi. Jos ei halua hyötyä jollain tavalla toisesta tai parisuhdetta ei ole pakko olla sen parisuhteen takia, niin en tiedä miksi edes haluaisin ystävän parisuhteeseen? Molemminpuolinen himo on se mikä erottaa ystävyyden ja parisuhteen.
Hyviä kysymyksiä. Minä ihastuin mieheeni, koska hän oli täydellinen vastakohtani. Itsevarma, äänekäs, maskuliininen, mutta toisaalta myös hyvä keskustelija ja hän tavoittelee aktiivisesti henkistä kasvua. Mutta sitä himoa ei oikein ollut. Nyt kun muistelen oikein tarkkaan, niin ihan ensimmäisellä seksuaalissävytteisellä kohtaamisella olin kyllä kiihottunut ja messissä, mutta siinä ei päästy kovin pitkälle, kun oltiin autossa turhan julkisella paikalla. Sen jälkeen oma epävarmuus tuli voimakkaasti kuvioihin, ja vaikka se on tässä nyt vuosien mittaan karissut pois, himo on meidän väliltämme jäänyt uupumaan.
Täydennämme suhteessamme toisiamme ja opimme toisiltamme koko ajan. Ja tietysti rakastamme toisiamme, ehdottomasti. Jos emme olisi aviopari, olisin kyllä pyrkinyt hänen ystäväkseen, vaikka muuten kokemus on osoittanut, että haen ystävyyssuhteissa samankaltaisuutta ja parisuhteissa vastakohtia.
Terveisin Rakastajatar
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuo nyt on edessä ennemmin tai myöhemmin näissä avoimissa suhteissa. Ei yllätä yhtään.