Lue keskustelun säännöt.
Miksen mä laihdu?!?
15.02.2021 |
BMI on 35 eli ylipainoa on rutkasti. Aloitin sellasen "korjataan ruokavalio" -koulutuksen, missä on vähemmän hiilareita, enemmän proteiinia, hyviä rasvoja ja paljon kasviksia. Ruokamäärät on laskettu niin, että pitäis laihtua terveellisesti. Syön ohjeiden mukaan, mutten ole laihtunut YHTÄÄN! Jotkut osallistujat laihtuu useamman kilon viikossa. En sentään ole lihonutkaan, mutta olen nyt syönyt näin monta viikkoa ja mitään ei tapahdu! Turhauttaa! Apua! 😫
Älkää jooko ehdotelko mitään ihmedieettejä tai jonkin aineen jättämistä kokonaan. Haluan syödä terveellisesti enkä rupea mihinkään ketoiluun.
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla jojolaihdutushistoriaa? Jos on, kulutus voi olla tosi pieni keskivertoonn verrattuna.
Itse olen valitettavasti jojoillut painoni kanssa 10 vuotta, +/-30 kg monta kertaa ja nyt vielä alkaa vaihdevuodet pukata päälle. Lopputulos: olen 100-kiloinen joka kuluttaa normaalina istumatyöpäivänä 1600 kcal / päivä. Eli sen verran syöden paino pysyy 100 kilossa. Ja jos laihduttaa haluaisi, pitäisi vähentää 1100-1200 kcal:iin, mutta sehän on jo todellinen nälkäkuuri, ja siitä seuraisi vain uusi takaisinlihominen, jojokierros. Joten en enää edes jaksa pyrkiä muuhun kuin etten lihoisi sentään lisää.
Höpö höpö. Aineenvaihdunnan hidastuminen usean laihdutusjakson takia on jo monta kertaa todettu myytiksi. Ikä voi hidastaa aineenvaihduntaa joten todennäköisesti ikä on syy, eli yhtä hidasta olisi kyseisessä iässä ilman jojoiluhistoriaa.
Olen eri, mutta jojoilu vaikuttaa siten, että tyypillisesti jokaisella kerralla, kun ensin laihdutetaan ja sitten lihotaan takaisin, kehon lihaksiston määrä on vähentynyt ja rasvaprossa kasvanut verrattuna aloitustilanteeseen. Kulutus on vähemmillä lihaksilla pienempää.
Erittäin hyvä kommentti, liian monet ihmiset hölmönä ostaa niitä Jutan, Martinan ym julkkisten pikadieettejä ja niillä jojoillaan edestakaisin kun ostetaan niitä uuudestaan ja uudestaan vaikka sillä ensimmäiselläkään ei pysyviä tuloksia saatu. Jutta, Martina ym julkkiset eivät ole mitään ravitsemus-ammattilaisia vaan dieetit on yleensä tehnyt joku bodari joka ei myöskään terveellisistä dieetistä paljoakaan tiedä. Aikansa pikadieeteillä jojoiltuaan sitten aletaan miettimään jotain lihavuusleikkausta kun ei nähdä mitään muuta vaihtoehtoa, kun kroppa on sekoitettu sillä jojoilulla niin pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä on mitä on mutta on oma valinta kuinka sitä elämäänsä elää. Itse havahduin juurikin 35v ylipainoon. Katsoin itseäni kriittisin silmin ja kysyin haluanko sitten keski-ikäisenä (mitä kolmekymppinen ei ole) olla lihava ja sairas vai normaalipainoinen ja terve. Valinta oli lopulta helppo.
Nyt olen 38 ja elämäni parhaassa kunnossa. Olen hoikempi, juu, mutta ennen kaikkea vahvempi, energisempi, terveempi. Lisäksi paremman näköinen ja ulkonäöltäni nuorenin heittämällä kun laiton kropan, hiukset ja vaatteet kuntoon.
Jos näin ei halua tehdä ja yksinkertaisesti luovuttaa, se on oma valinta. Mutta sitten on turha itkeä että miksi en laihdu.
Olen 5v yrittänyt laihduttaa, tarviiko sitä laittaa suolaa haavoihin, kuinka sinä olet onnistunut ja väität olevasi parempi ihminen?? Jotku nyt vaan on tuomittu lihavuuteen, koska meillä ei ole itsekuria, toisin kuin sinulla. Häpeä, vanha nainen!
N35 ja 100kg
Toi mikään tuomio ole vaan ihan 100% oma valinta.
Trollia minäkin epäilen mutta jos joku ihan vakavissaan väittää koittaneensa laihduttaa viiden vuoden ajan ilman tuloksia eikä ole lähtenyt selvittämään missä vika niin kyse on siitä että itsekin on tiennyt sluibailevansa, apu eikä neuvot kelpaa kun itse tietää ettei halua käydä läpi sitä mitä se oikeasti vaatii.
Tämä on nyt vain suhtautumisesta vinkkeihin mitä usein kysellään.
Mutta ajattelin kirjoittaa, että se on hieman ikävää tai outoa, että saatetaan sanoa, että vinkkini olisi vähäpätöisiä, ei mahdollisia, järkyttäviä tms. Etenkin sen jälkeen, kun olen kertonut, että olen aina ollut normaalipainoinen ja siinäkin vielä hoikka. Sitten jotkut mitätöi, että sinä nyt et ainakaan tiedä.
Tuli mieleen vertaus, että syntyessämme olemme kuin talo jota rakennetaan, ravitsemuksen, liikkumisen ja siis myös painon osalta. Vanhempamme rakentavat taloa.
He päättävät mitä syömme ja suuren osan siitä miten liikumme kun olemme lapsia.
Kun tulemme aikuisiksi, me olemme se rakennettu talo.
Aikuisuuden saavutettuamme alamme itse rakentaa lisäsiipeä ja pitää kunnossa vanhaa puolta. Se miten talo on rakennettu vaikuttaa siihen onko se lihava vai hoikka talo, vai hieman epäkunnossa.
Jos talosi on huonosti rakennettu, niin sinulla on enemmän korjattavaa. Teet remonttia. Jos et osaa tehdä hyvin remonttia, niin talo hajoaanopeasti uudestaan, seinät halkeilee, kaapit sortuu.
Kuunteletko remonttineuvoja mieluummin toiselta joka tekee talon lisäsiipeen jatkuvaa remonttia, kun edelliset ei kestä vaan aina lopulta hajoaa, kun remppa on huonosti tehty? Joka on rakentanut talon ylipainoiseksi ja koittaa laihdutella sitä uudestaan ja uudestaan.
Vai kuunteletko neuvoa sellaiselta, joka ei joudu koko ajan remppaamaan, koska on lisäsiiven rakentamisen alusta lähtien rakentanut sen kestäväksi? Joka on rakentanut hoikan talon.
Jos vanhemmat on jo rakentanut hieman huteran talon, niin sitä pitää korjata ja jatkaa rakentamalla itse parempaa lisäsiipeä.
Rakennustarpeet vain paremmat sillä toisella (eli keho millaiseksi syntyi) vai sittenkin taito rakentaa (ruoka- ja liikuntatottumukset)?
Kyllä minäkin varmasti lihoisin,
jos ruokani, liikkumiseni ja niihin liittyvät tapani olisi erilaiset!!!
Enkä ole mikään himoliikkuja!
Voin tosin kiittää myös rakentajia, vanhempiani, siitä, että lapsena minua ei totutettu "herkkuihin" tai ne herkut oli terveellisempiä herkkuja. Sain vatsan aina myös täyteen.
Tästä tuli mieleen vielä asia mille on nykyään nimikin: intuitiivinen syöminen. Syödään silloin kun on nälkä. Lapsena siis jo. Ei pakolla, ei määrättynä ruoka-aikana muiden määräämää määrää. Jos on nälkä siis, niin enemmän, jos ei, niin ei syödä ja keho kyllä kertoo tarvitseeko se jotain. Kun tarvitsee, niin tarjolla on hyvä olla jotain ja sen on oltava aivan muuta, kuin rasva-sokeri-suola-höttöä. Ikävä kyllä monien ihmisten omat vanhemmat jo usein lapsuudessa sekoittaa nämä kehon ravitsemus-viestit.
Ps. Haluan oikeasti auttaa ja uskon, että eri näkökulmasta voi olla hyötyä. Otattehan talo ja remontti-vertauksen "rakentavana". :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä on mitä on mutta on oma valinta kuinka sitä elämäänsä elää. Itse havahduin juurikin 35v ylipainoon. Katsoin itseäni kriittisin silmin ja kysyin haluanko sitten keski-ikäisenä (mitä kolmekymppinen ei ole) olla lihava ja sairas vai normaalipainoinen ja terve. Valinta oli lopulta helppo.
Nyt olen 38 ja elämäni parhaassa kunnossa. Olen hoikempi, juu, mutta ennen kaikkea vahvempi, energisempi, terveempi. Lisäksi paremman näköinen ja ulkonäöltäni nuorenin heittämällä kun laiton kropan, hiukset ja vaatteet kuntoon.
Jos näin ei halua tehdä ja yksinkertaisesti luovuttaa, se on oma valinta. Mutta sitten on turha itkeä että miksi en laihdu.
Olen 5v yrittänyt laihduttaa, tarviiko sitä laittaa suolaa haavoihin, kuinka sinä olet onnistunut ja väität olevasi parempi ihminen?? Jotku nyt vaan on tuomittu lihavuuteen, koska meillä ei ole itsekuria, toisin kuin sinulla. Häpeä, vanha nainen!
N35 ja 100kg
Toi mikään tuomio ole vaan ihan 100% oma valinta.
Trollia minäkin epäilen mutta jos joku ihan vakavissaan väittää koittaneensa laihduttaa viiden vuoden ajan ilman tuloksia eikä ole lähtenyt selvittämään missä vika niin kyse on siitä että itsekin on tiennyt sluibailevansa, apu eikä neuvot kelpaa kun itse tietää ettei halua käydä läpi sitä mitä se oikeasti vaatii.
Olen eri, mutta olen kyllä hakenut suunnilleen kaiken mahdollisen avun mitä rahalla saa. Olen erilaisten omatoimisten laihdutusyritysten lisäksi käynyt ravitsemusterapeutilla, ollut sairaalan painonhallintaryhmässä, hakenut lääkäriltä laihdutuslääkettä (Mysimba, kuuluin valitettavasti siihen 25%:iin joilla lääke ei toiminut), ja viimeksi käynyt psykoterapeutilla ajateltuani että päävikahan se on jos ei tahdonvoimaa ole laihdutustuloksia pitää.
Terapiassa tuntui että terapeutti oli jotenkin pettynyt kun en ollut lapsuudesta asti tai yleisimmin ongelmainen vaan tämä painoasia on ainoa joka tökkii. Hänen teoria oli, että elämässäni on liikaa stressitekijöitä joten voimavarani ei vaan riitä tähän laihdutusasiaan pitkäjänteisesti, vaikka kaiken muun saan hoidettua. Niin, voi olla hyvinkin totta, mutta kun en nyt lähiaikoina niistä stressitekijöistä pääse, ne kun syntyy työstä, kahden erityislapsen yksinhuoltajuudesta ja otsalohkodementtisen äidin perään katsomisesta ja auttamisesta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla jojolaihdutushistoriaa? Jos on, kulutus voi olla tosi pieni keskivertoonn verrattuna.
Itse olen valitettavasti jojoillut painoni kanssa 10 vuotta, +/-30 kg monta kertaa ja nyt vielä alkaa vaihdevuodet pukata päälle. Lopputulos: olen 100-kiloinen joka kuluttaa normaalina istumatyöpäivänä 1600 kcal / päivä. Eli sen verran syöden paino pysyy 100 kilossa. Ja jos laihduttaa haluaisi, pitäisi vähentää 1100-1200 kcal:iin, mutta sehän on jo todellinen nälkäkuuri, ja siitä seuraisi vain uusi takaisinlihominen, jojokierros. Joten en enää edes jaksa pyrkiä muuhun kuin etten lihoisi sentään lisää.
Höpö höpö. Aineenvaihdunnan hidastuminen usean laihdutusjakson takia on jo monta kertaa todettu myytiksi. Ikä voi hidastaa aineenvaihduntaa joten todennäköisesti ikä on syy, eli yhtä hidasta olisi kyseisessä iässä ilman jojoiluhistoriaa.
Olen eri, mutta jojoilu vaikuttaa siten, että tyypillisesti jokaisella kerralla, kun ensin laihdutetaan ja sitten lihotaan takaisin, kehon lihaksiston määrä on vähentynyt ja rasvaprossa kasvanut verrattuna aloitustilanteeseen. Kulutus on vähemmillä lihaksilla pienempää.
Erittäin hyvä kommentti, liian monet ihmiset hölmönä ostaa niitä Jutan, Martinan ym julkkisten pikadieettejä ja niillä jojoillaan edestakaisin kun ostetaan niitä uuudestaan ja uudestaan vaikka sillä ensimmäiselläkään ei pysyviä tuloksia saatu. Jutta, Martina ym julkkiset eivät ole mitään ravitsemus-ammattilaisia vaan dieetit on yleensä tehnyt joku bodari joka ei myöskään terveellisistä dieetistä paljoakaan tiedä. Aikansa pikadieeteillä jojoiltuaan sitten aletaan miettimään jotain lihavuusleikkausta kun ei nähdä mitään muuta vaihtoehtoa, kun kroppa on sekoitettu sillä jojoilulla niin pahasti.
Totta.
Ja lisäproteiinia tarvii ne bodarit. Laihduttaja ei tarvitse lisäproteiinia. Sopivasti toki, mutta vähäisempi määrä on ok. Ennemmin laihduttaja tarvitsee vatsaa täyttäviä kuituja ja suoliston hyvinvoinnille hyvää ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä on mitä on mutta on oma valinta kuinka sitä elämäänsä elää. Itse havahduin juurikin 35v ylipainoon. Katsoin itseäni kriittisin silmin ja kysyin haluanko sitten keski-ikäisenä (mitä kolmekymppinen ei ole) olla lihava ja sairas vai normaalipainoinen ja terve. Valinta oli lopulta helppo.
Nyt olen 38 ja elämäni parhaassa kunnossa. Olen hoikempi, juu, mutta ennen kaikkea vahvempi, energisempi, terveempi. Lisäksi paremman näköinen ja ulkonäöltäni nuorenin heittämällä kun laiton kropan, hiukset ja vaatteet kuntoon.
Jos näin ei halua tehdä ja yksinkertaisesti luovuttaa, se on oma valinta. Mutta sitten on turha itkeä että miksi en laihdu.
Olen 5v yrittänyt laihduttaa, tarviiko sitä laittaa suolaa haavoihin, kuinka sinä olet onnistunut ja väität olevasi parempi ihminen?? Jotku nyt vaan on tuomittu lihavuuteen, koska meillä ei ole itsekuria, toisin kuin sinulla. Häpeä, vanha nainen!
N35 ja 100kg
Toi mikään tuomio ole vaan ihan 100% oma valinta.
Trollia minäkin epäilen mutta jos joku ihan vakavissaan väittää koittaneensa laihduttaa viiden vuoden ajan ilman tuloksia eikä ole lähtenyt selvittämään missä vika niin kyse on siitä että itsekin on tiennyt sluibailevansa, apu eikä neuvot kelpaa kun itse tietää ettei halua käydä läpi sitä mitä se oikeasti vaatii.Olen eri, mutta olen kyllä hakenut suunnilleen kaiken mahdollisen avun mitä rahalla saa. Olen erilaisten omatoimisten laihdutusyritysten lisäksi käynyt ravitsemusterapeutilla, ollut sairaalan painonhallintaryhmässä, hakenut lääkäriltä laihdutuslääkettä (Mysimba, kuuluin valitettavasti siihen 25%:iin joilla lääke ei toiminut), ja viimeksi käynyt psykoterapeutilla ajateltuani että päävikahan se on jos ei tahdonvoimaa ole laihdutustuloksia pitää.
Terapiassa tuntui että terapeutti oli jotenkin pettynyt kun en ollut lapsuudesta asti tai yleisimmin ongelmainen vaan tämä painoasia on ainoa joka tökkii. Hänen teoria oli, että elämässäni on liikaa stressitekijöitä joten voimavarani ei vaan riitä tähän laihdutusasiaan pitkäjänteisesti, vaikka kaiken muun saan hoidettua. Niin, voi olla hyvinkin totta, mutta kun en nyt lähiaikoina niistä stressitekijöistä pääse, ne kun syntyy työstä, kahden erityislapsen yksinhuoltajuudesta ja otsalohkodementtisen äidin perään katsomisesta ja auttamisesta...
Minä kyllä uskon, että varmasti on ihmisiä, joilla on lääketieteellisiä syitä tai ainakin osatekijöitä sille, miksi ei laihtuminen onnistu. Sinun tekstisi kuulostaa siltä, että olet todella yrittänyt. Asenteesi myös kuulostaa oikealta: et ilmeisesti edelleenkään ole "hyväksynyt" tilannetta, vaan vain todennut, että tällä hetkellä elämässäsi ei riitä voimavaroja kaiken muun lisäksi myös laihdutukseen. Joillakin on vaikeita tilanteista ja sinun kuulostaa juuri sellaiselta.
N35 ja 100 kg:n kommenttien mukaan hän sen sijaan näkee olevansa liian vanha, jotta ulkonäöllä olisi väliä (ja muita syitä ei ilmeisesti ole) eikä siksi aio enää yrittää. Asenne on siis aivan erilainen. Lisäksi hän puhuu itsekurista ja mm. lenkkeilystä eli veikkaan, että hänen yrityksensä ovat olleen perinteisempiä. Silloin voi olla myös työkaluissa vikaa ja kyse ei välttämättä ole niinkään siitä, että hänellä olisi sellaiset geenit (tms.) miksi laihtuminen on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt vain suhtautumisesta vinkkeihin mitä usein kysellään.
Mutta ajattelin kirjoittaa, että se on hieman ikävää tai outoa, että saatetaan sanoa, että vinkkini olisi vähäpätöisiä, ei mahdollisia, järkyttäviä tms. Etenkin sen jälkeen, kun olen kertonut, että olen aina ollut normaalipainoinen ja siinäkin vielä hoikka. Sitten jotkut mitätöi, että sinä nyt et ainakaan tiedä.
Tuli mieleen vertaus, että syntyessämme olemme kuin talo jota rakennetaan, ravitsemuksen, liikkumisen ja siis myös painon osalta. Vanhempamme rakentavat taloa.
He päättävät mitä syömme ja suuren osan siitä miten liikumme kun olemme lapsia.
Kun tulemme aikuisiksi, me olemme se rakennettu talo.Aikuisuuden saavutettuamme alamme itse rakentaa lisäsiipeä ja pitää kunnossa vanhaa puolta. Se miten talo on rakennettu vaikuttaa siihen onko se lihava vai hoikka talo, vai hieman epäkunnossa.
Jos talosi on huonosti rakennettu, niin sinulla on enemmän korjattavaa. Teet remonttia. Jos et osaa tehdä hyvin remonttia, niin talo hajoaanopeasti uudestaan, seinät halkeilee, kaapit sortuu.
Kuunteletko remonttineuvoja mieluummin toiselta joka tekee talon lisäsiipeen jatkuvaa remonttia, kun edelliset ei kestä vaan aina lopulta hajoaa, kun remppa on huonosti tehty? Joka on rakentanut talon ylipainoiseksi ja koittaa laihdutella sitä uudestaan ja uudestaan.
Vai kuunteletko neuvoa sellaiselta, joka ei joudu koko ajan remppaamaan, koska on lisäsiiven rakentamisen alusta lähtien rakentanut sen kestäväksi? Joka on rakentanut hoikan talon.
Jos vanhemmat on jo rakentanut hieman huteran talon, niin sitä pitää korjata ja jatkaa rakentamalla itse parempaa lisäsiipeä.
Rakennustarpeet vain paremmat sillä toisella (eli keho millaiseksi syntyi) vai sittenkin taito rakentaa (ruoka- ja liikuntatottumukset)?
Kyllä minäkin varmasti lihoisin,
jos ruokani, liikkumiseni ja niihin liittyvät tapani olisi erilaiset!!!Enkä ole mikään himoliikkuja!
Voin tosin kiittää myös rakentajia, vanhempiani, siitä, että lapsena minua ei totutettu "herkkuihin" tai ne herkut oli terveellisempiä herkkuja. Sain vatsan aina myös täyteen.
Tästä tuli mieleen vielä asia mille on nykyään nimikin: intuitiivinen syöminen. Syödään silloin kun on nälkä. Lapsena siis jo. Ei pakolla, ei määrättynä ruoka-aikana muiden määräämää määrää. Jos on nälkä siis, niin enemmän, jos ei, niin ei syödä ja keho kyllä kertoo tarvitseeko se jotain. Kun tarvitsee, niin tarjolla on hyvä olla jotain ja sen on oltava aivan muuta, kuin rasva-sokeri-suola-höttöä. Ikävä kyllä monien ihmisten omat vanhemmat jo usein lapsuudessa sekoittaa nämä kehon ravitsemus-viestit.
Ps. Haluan oikeasti auttaa ja uskon, että eri näkökulmasta voi olla hyötyä. Otattehan talo ja remontti-vertauksen "rakentavana". :)
Taasko meni väärin? :D Kun alapeukutellaan. En lannistu. Koska välitän näistä asioista oikeasti ja se, että joku onnistuu on upea juttu ja loppuelämän ilo hänelle!
"Tästä tuli mieleen vielä asia mille on nykyään nimikin: intuitiivinen syöminen. Syödään silloin kun on nälkä. Lapsena siis jo. Ei pakolla, ei määrättynä ruoka-aikana muiden määräämää määrää. Jos on nälkä siis, niin enemmän, jos ei, niin ei syödä ja keho kyllä kertoo tarvitseeko se jotain. Kun tarvitsee, niin tarjolla on hyvä olla jotain ja sen on oltava aivan muuta, kuin rasva-sokeri-suola-höttöä. Ikävä kyllä monien ihmisten omat vanhemmat
jo usein lapsuudessa sekoittaa nämä kehon ravitsemus-viestit.
Ps. Haluan oikeasti auttaa ja uskon, että eri näkökulmasta voi olla hyötyä. Otattehan talo ja remontti-vertauksen "rakentavana" :) "
Linkkaan tähän lisää lukemista. Hesarissa myös pari hyvää artikkelia, ne vain ovat vaìn tilaajille, eli ota vaikka ilmaine n 2 viikon tilaus jos et pysty muuten lukemaan.
Tämä on kaikille ilmaiseksi, sydänliitolta.
https://sydan.fi/fakta/intuitiivinen-syominen-on-kehon-kuuntelua/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla jojolaihdutushistoriaa? Jos on, kulutus voi olla tosi pieni keskivertoonn verrattuna.
Itse olen valitettavasti jojoillut painoni kanssa 10 vuotta, +/-30 kg monta kertaa ja nyt vielä alkaa vaihdevuodet pukata päälle. Lopputulos: olen 100-kiloinen joka kuluttaa normaalina istumatyöpäivänä 1600 kcal / päivä. Eli sen verran syöden paino pysyy 100 kilossa. Ja jos laihduttaa haluaisi, pitäisi vähentää 1100-1200 kcal:iin, mutta sehän on jo todellinen nälkäkuuri, ja siitä seuraisi vain uusi takaisinlihominen, jojokierros. Joten en enää edes jaksa pyrkiä muuhun kuin etten lihoisi sentään lisää.
Höpö höpö. Aineenvaihdunnan hidastuminen usean laihdutusjakson takia on jo monta kertaa todettu myytiksi. Ikä voi hidastaa aineenvaihduntaa joten todennäköisesti ikä on syy, eli yhtä hidasta olisi kyseisessä iässä ilman jojoiluhistoriaa.
Olen eri, mutta jojoilu vaikuttaa siten, että tyypillisesti jokaisella kerralla, kun ensin laihdutetaan ja sitten lihotaan takaisin, kehon lihaksiston määrä on vähentynyt ja rasvaprossa kasvanut verrattuna aloitustilanteeseen. Kulutus on vähemmillä lihaksilla pienempää.
Erittäin hyvä kommentti, liian monet ihmiset hölmönä ostaa niitä Jutan, Martinan ym julkkisten pikadieettejä ja niillä jojoillaan edestakaisin kun ostetaan niitä uuudestaan ja uudestaan vaikka sillä ensimmäiselläkään ei pysyviä tuloksia saatu. Jutta, Martina ym julkkiset eivät ole mitään ravitsemus-ammattilaisia vaan dieetit on yleensä tehnyt joku bodari joka ei myöskään terveellisistä dieetistä paljoakaan tiedä. Aikansa pikadieeteillä jojoiltuaan sitten aletaan miettimään jotain lihavuusleikkausta kun ei nähdä mitään muuta vaihtoehtoa, kun kroppa on sekoitettu sillä jojoilulla niin pahasti.
Totta.
Ja lisäproteiinia tarvii ne bodarit. Laihduttaja ei tarvitse lisäproteiinia. Sopivasti toki, mutta vähäisempi määrä on ok. Ennemmin laihduttaja tarvitsee vatsaa täyttäviä kuituja ja suoliston hyvinvoinnille hyvää ruokaa.
Kyllä, ja kaiken lisäksi suomalaiset kisabodarit harvoin edes tietää proteiinien laatueroista mitään mutta silti myyvät kaikenmaailman dieettejä. Jotkut suomalaiset bodarithan ovat saaneet Yliksen fitissä rajua kritiikkiä siitä isosta mahastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä on mitä on mutta on oma valinta kuinka sitä elämäänsä elää. Itse havahduin juurikin 35v ylipainoon. Katsoin itseäni kriittisin silmin ja kysyin haluanko sitten keski-ikäisenä (mitä kolmekymppinen ei ole) olla lihava ja sairas vai normaalipainoinen ja terve. Valinta oli lopulta helppo.
Nyt olen 38 ja elämäni parhaassa kunnossa. Olen hoikempi, juu, mutta ennen kaikkea vahvempi, energisempi, terveempi. Lisäksi paremman näköinen ja ulkonäöltäni nuorenin heittämällä kun laiton kropan, hiukset ja vaatteet kuntoon.
Jos näin ei halua tehdä ja yksinkertaisesti luovuttaa, se on oma valinta. Mutta sitten on turha itkeä että miksi en laihdu.
Olen 5v yrittänyt laihduttaa, tarviiko sitä laittaa suolaa haavoihin, kuinka sinä olet onnistunut ja väität olevasi parempi ihminen?? Jotku nyt vaan on tuomittu lihavuuteen, koska meillä ei ole itsekuria, toisin kuin sinulla. Häpeä, vanha nainen!
N35 ja 100kg
Toi mikään tuomio ole vaan ihan 100% oma valinta.
Trollia minäkin epäilen mutta jos joku ihan vakavissaan väittää koittaneensa laihduttaa viiden vuoden ajan ilman tuloksia eikä ole lähtenyt selvittämään missä vika niin kyse on siitä että itsekin on tiennyt sluibailevansa, apu eikä neuvot kelpaa kun itse tietää ettei halua käydä läpi sitä mitä se oikeasti vaatii.
Kyllä se on tuomio. Aloitan laihdutuksen ja elämäntapamuutoksen monta kertaa viikossa, olen yrittänyt vuosia. Ei onnistu niin ei onnistu, eli ikuisesti lihava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile järkyttää elimistösi jollain tavalla. Jos syöt aina tasaseen samaan aikaan päivästä saman kokoisen aterian ja olet vähentänyt energiansaantia, niin elimistösi tietää mitää saa ja mikä on meininki, eli ruokaa tulee, mutta koko ajan liian vähän.
Hyviä konsteja heilauttaa totuttua tasapainoa on pitää päivän parin vesipaasto ja syödä muutaman viikon vain yksi iso ateria päivässä.
Jos vähentää ruokamäärää ja alkaa pihistellä energian sisäänotossa, niin elimistö huomaa, että nälänhätä uhkaa ja silloin säästellään varastorasvoja. Sitten kun syö ja ateria onkin joku kevyt pieni napostelupala, niin elimistö huomaa, että ruokaa ei tulekaan riittävästi ja vieläkin vaan säästellään. Seuraa ateria kun on taas joku porkkana ja sellerinvarsi, niin rasvasta pidetään entistä tiukemmin kiinni. Jos taas energiavajeen jälkeen syökin jättiaterian, niin elimistö voi luottaa siihen, että vaikka äsken oltiin vähemmällä, niin ruokaa kuitenkin on tulossa yltäkylläisesti ja uskaltaa luopua varastoista.
Mä suosittelen siis paastoa ja pätkäpaastoa.
Keho on temppeli mikä on rakennettu.
Rakenna temppelisi rakkaudella ja hyvistä rakennusaineksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä on mitä on mutta on oma valinta kuinka sitä elämäänsä elää. Itse havahduin juurikin 35v ylipainoon. Katsoin itseäni kriittisin silmin ja kysyin haluanko sitten keski-ikäisenä (mitä kolmekymppinen ei ole) olla lihava ja sairas vai normaalipainoinen ja terve. Valinta oli lopulta helppo.
Nyt olen 38 ja elämäni parhaassa kunnossa. Olen hoikempi, juu, mutta ennen kaikkea vahvempi, energisempi, terveempi. Lisäksi paremman näköinen ja ulkonäöltäni nuorenin heittämällä kun laiton kropan, hiukset ja vaatteet kuntoon.
Jos näin ei halua tehdä ja yksinkertaisesti luovuttaa, se on oma valinta. Mutta sitten on turha itkeä että miksi en laihdu.
No minä havahduin kun olin 30v, ja siltikin vieläkin painan 100kg. Koska ei riitä itsekuri.
joten pakko hyväksyä, että ei tässä iässä ole tarvettakaan olla laiha
. Eri asia, jos olisi 20v ja 100kg, ehlä silloin onnistuisin, koska silloin on elämä edessä ja voi saada vaikka rikkaan miehen jne. Mutta keski-ikäisellä naisella ei ole enää toivoakaan.
N35 ja 100kgVoit olla jo diabeetikko ja valtimot tukkeutumassa mutta eihän se haittaa kun ulkonäkö vain kiinnostaa.
Kiinnostaa terveys, mutta ei motivoi laihduttamaan näköjään.
Minusta on parempi, että lapsilla on iloinen äiti, joka hyväksyy ikänsä ja painonsa, kuin että heillä on äiti, joka vaan makaa sängyssä ja itkee omaa ylipainoaan, jota ei saa pois. Tätäkin ollut enkä jaksa sitä enää.
Jos en elä pitkään, niin ei voi mitään, olen 5 vuotta yrittänyt laihduttaa.
N35 ja 100kgSinä et ole iloinen etkä hyväksynyt painoasi. Et kirjoitteleisi noin ja olisi tässä ketjussa, jos olisit hyväksynyt. Hyökkäävä tyylisi ei kerro iloisuudesta. Aloita tunnistamalla tunteesi.
Olen hyväksynyt ja pakko hyväksyä, koska toinen vaihtoehto on surra tätä painoa loppuelämän. Ja haluan, että lapset muistaa minut iloisena äitinä, eikä sängyssä makaavana zombina.
N35 ja 100kg
Joskus vaan vaikuttaa siltä, että moni, mutta ei onneksi kaikki, ei haluakaan sisäistää perusasioita. Normaalipaino ei ole liian vaikeaa toteuttaa, kun haluaa tehdä sen muutoksen koko syömisen tapaan ja ruokiin mitä laittaa itse suuhunsa. Hyvä syöminen on myös nautinnollista eli nautinnosta ei tarvitse luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä on mitä on mutta on oma valinta kuinka sitä elämäänsä elää. Itse havahduin juurikin 35v ylipainoon. Katsoin itseäni kriittisin silmin ja kysyin haluanko sitten keski-ikäisenä (mitä kolmekymppinen ei ole) olla lihava ja sairas vai normaalipainoinen ja terve. Valinta oli lopulta helppo.
Nyt olen 38 ja elämäni parhaassa kunnossa. Olen hoikempi, juu, mutta ennen kaikkea vahvempi, energisempi, terveempi. Lisäksi paremman näköinen ja ulkonäöltäni nuorenin heittämällä kun laiton kropan, hiukset ja vaatteet kuntoon.
Jos näin ei halua tehdä ja yksinkertaisesti luovuttaa, se on oma valinta. Mutta sitten on turha itkeä että miksi en laihdu.
Olen 5v yrittänyt laihduttaa, tarviiko sitä laittaa suolaa haavoihin, kuinka sinä olet onnistunut ja väität olevasi parempi ihminen?? Jotku nyt vaan on tuomittu lihavuuteen, koska meillä ei ole itsekuria, toisin kuin sinulla. Häpeä, vanha nainen!
N35 ja 100kg
Toi mikään tuomio ole vaan ihan 100% oma valinta.
Trollia minäkin epäilen mutta jos joku ihan vakavissaan väittää koittaneensa laihduttaa viiden vuoden ajan ilman tuloksia eikä ole lähtenyt selvittämään missä vika niin kyse on siitä että itsekin on tiennyt sluibailevansa, apu eikä neuvot kelpaa kun itse tietää ettei halua käydä läpi sitä mitä se oikeasti vaatii.Olen eri, mutta olen kyllä hakenut suunnilleen kaiken mahdollisen avun mitä rahalla saa. Olen erilaisten omatoimisten laihdutusyritysten lisäksi käynyt ravitsemusterapeutilla, ollut sairaalan painonhallintaryhmässä, hakenut lääkäriltä laihdutuslääkettä (Mysimba, kuuluin valitettavasti siihen 25%:iin joilla lääke ei toiminut), ja viimeksi käynyt psykoterapeutilla ajateltuani että päävikahan se on jos ei tahdonvoimaa ole laihdutustuloksia pitää.
Terapiassa tuntui että terapeutti oli jotenkin pettynyt kun en ollut lapsuudesta asti tai yleisimmin ongelmainen vaan tämä painoasia on ainoa joka tökkii. Hänen teoria oli, että elämässäni on liikaa stressitekijöitä joten voimavarani ei vaan riitä tähän laihdutusasiaan pitkäjänteisesti, vaikka kaiken muun saan hoidettua. Niin, voi olla hyvinkin totta, mutta kun en nyt lähiaikoina niistä stressitekijöistä pääse, ne kun syntyy työstä, kahden erityislapsen yksinhuoltajuudesta ja otsalohkodementtisen äidin perään katsomisesta ja auttamisesta...
Vatsalaukun pienennys leikkaus?
Vierailija kirjoitti:
Kokeile järkyttää elimistösi jollain tavalla. Jos syöt aina tasaseen samaan aikaan päivästä saman kokoisen aterian ja olet vähentänyt energiansaantia, niin elimistösi tietää mitää saa ja mikä on meininki, eli ruokaa tulee, mutta koko ajan liian vähän.
Hyviä konsteja heilauttaa totuttua tasapainoa on pitää päivän parin vesipaasto ja syödä muutaman viikon vain yksi iso ateria päivässä.
Jos vähentää ruokamäärää ja alkaa pihistellä energian sisäänotossa, niin elimistö huomaa, että nälänhätä uhkaa ja silloin säästellään varastorasvoja. Sitten kun syö ja ateria onkin joku kevyt pieni napostelupala, niin elimistö huomaa, että ruokaa ei tulekaan riittävästi ja vieläkin vaan säästellään. Seuraa ateria kun on taas joku porkkana ja sellerinvarsi, niin rasvasta pidetään entistä tiukemmin kiinni. Jos taas energiavajeen jälkeen syökin jättiaterian, niin elimistö voi luottaa siihen, että vaikka äsken oltiin vähemmällä, niin ruokaa kuitenkin on tulossa yltäkylläisesti ja uskaltaa luopua varastoista.
Mä suosittelen siis paastoa ja pätkäpaastoa.
Keho tykkää todellisuudessa porkkanasta ja selleristä.
Keho ei luule, että rasvasta on pidettävä kiinni, kun käy niillä kävelyillä. Keho oppii kyllä käyttämään sitä porkkanaa ja hyviä öljyjä ym. hyvää riittävänä ravintonaan.
En suosittele paastoja ym. projekteja vaan kokonaisvaltaista muutosta siihen mitä kaupasta ostaa, miten tutkii ruokien sisällöt, ja helpointa reittiä siihen: syö niitä hyviä aineksia. Äläkä syö niitä huonoja. Se parantaa suolistoa, kehoa, mieltä.
Käy siellä kävelyillä kun aurinko paistaa ja iltaisinkin ennen nukkumaan menemistä. Vaikka pienillä kävelyillä, kunhan käyt.
KEHOA EI TARVI "HUIJATA".
Vaan se keho tarvii ihan todellisuudessa todellisen hyvän ruoan ja liikkumisen ilman mitään ihmeellisiä projekteja.
Kalorilaskuri puhelimeen käyttöön..
Sinne kun isket tietosi ja syödyt ruokasi niin varmasti laihdut.
Intuitiivisella syömisellä tarkoitetaan syömistä oman kehon viestien mukaisesti: Syödään nälkään ja lopetetaan kylläisenä. Se on joustavaa ja sallivaa suhtautumista syömiseen, mutta sillä ei tarkoiteta ylenpalttista herkuttelua aina, kun mieli tekee. Myös toisesta ääripäästä, ruokamäärien tarpeettomasta rajoittamisesta ja syömisen kontrolloimisesta, yritetään päästä eroon.
Intuitiivista syömistä opettelemalla voi päästä eroon syömiseen kohdistuvista haitallisista tai vääristä ajatusmalleista. Tästä puolestaan voi olla apua esimerkiksi tasapainoisemman ruokasuhteen muodostumisessa sekä painonhallinnassa. Intuitiivinen syöminen on pyrkimys terveyttä edistävää ruokavaliota ja parempia elämäntapoja kohti. Tavoitteena on enimmäkseen hyvä syöminen, ei täydellisyys.
Ihmiset pelkäävät usein syövänsä liikaa tai liian usein, erityisesti erilaisten mielitekojen kourissa. Oman kehon kuuntelu ja viestien mukaan toimiminen itse asiassa auttaa juuri vähentämään turhien mielitekojen kehittymistä.
https://sydan.fi/fakta/intuitiivinen-syominen-on-kehon-kuuntelua/
Vierailija kirjoitti:
Intuitiivisella syömisellä tarkoitetaan syömistä oman kehon viestien mukaisesti: Syödään nälkään ja lopetetaan kylläisenä. Se on joustavaa ja sallivaa suhtautumista syömiseen, mutta sillä ei tarkoiteta ylenpalttista herkuttelua aina, kun mieli tekee. Myös toisesta ääripäästä, ruokamäärien tarpeettomasta rajoittamisesta ja syömisen kontrolloimisesta, yritetään päästä eroon.
Intuitiivista syömistä opettelemalla voi päästä eroon syömiseen kohdistuvista haitallisista tai vääristä ajatusmalleista. Tästä puolestaan voi olla apua esimerkiksi tasapainoisemman ruokasuhteen muodostumisessa sekä painonhallinnassa. Intuitiivinen syöminen on pyrkimys terveyttä edistävää ruokavaliota ja parempia elämäntapoja kohti. Tavoitteena on enimmäkseen hyvä syöminen, ei täydellisyys.
Ihmiset pelkäävät usein syövänsä liikaa tai liian usein, erityisesti erilaisten mielitekojen kourissa. Oman kehon kuuntelu ja viestien mukaan toimiminen itse asiassa auttaa juuri vähentämään turhien mielitekojen kehittymistä.
https://sydan.fi/fakta/intuitiivinen-syominen-on-kehon-kuuntelua/
Kokeilin tätä ja aloin lihomaan :/
-se 100kg -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä on mitä on mutta on oma valinta kuinka sitä elämäänsä elää. Itse havahduin juurikin 35v ylipainoon. Katsoin itseäni kriittisin silmin ja kysyin haluanko sitten keski-ikäisenä (mitä kolmekymppinen ei ole) olla lihava ja sairas vai normaalipainoinen ja terve. Valinta oli lopulta helppo.
Nyt olen 38 ja elämäni parhaassa kunnossa. Olen hoikempi, juu, mutta ennen kaikkea vahvempi, energisempi, terveempi. Lisäksi paremman näköinen ja ulkonäöltäni nuorenin heittämällä kun laiton kropan, hiukset ja vaatteet kuntoon.
Jos näin ei halua tehdä ja yksinkertaisesti luovuttaa, se on oma valinta. Mutta sitten on turha itkeä että miksi en laihdu.
Olen 5v yrittänyt laihduttaa, tarviiko sitä laittaa suolaa haavoihin, kuinka sinä olet onnistunut ja väität olevasi parempi ihminen?? Jotku nyt vaan on tuomittu lihavuuteen, koska meillä ei ole itsekuria, toisin kuin sinulla. Häpeä, vanha nainen!
N35 ja 100kg
Toi mikään tuomio ole vaan ihan 100% oma valinta.
Trollia minäkin epäilen mutta jos joku ihan vakavissaan väittää koittaneensa laihduttaa viiden vuoden ajan ilman tuloksia eikä ole lähtenyt selvittämään missä vika niin kyse on siitä että itsekin on tiennyt sluibailevansa, apu eikä neuvot kelpaa kun itse tietää ettei halua käydä läpi sitä mitä se oikeasti vaatii.Olen eri, mutta olen kyllä hakenut suunnilleen kaiken mahdollisen avun mitä rahalla saa. Olen erilaisten omatoimisten laihdutusyritysten lisäksi käynyt ravitsemusterapeutilla, ollut sairaalan painonhallintaryhmässä, hakenut lääkäriltä laihdutuslääkettä (Mysimba, kuuluin valitettavasti siihen 25%:iin joilla lääke ei toiminut), ja viimeksi käynyt psykoterapeutilla ajateltuani että päävikahan se on jos ei tahdonvoimaa ole laihdutustuloksia pitää.
Terapiassa tuntui että terapeutti oli jotenkin pettynyt kun en ollut lapsuudesta asti tai yleisimmin ongelmainen vaan tämä painoasia on ainoa joka tökkii. Hänen teoria oli, että elämässäni on liikaa stressitekijöitä joten voimavarani ei vaan riitä tähän laihdutusasiaan pitkäjänteisesti, vaikka kaiken muun saan hoidettua. Niin, voi olla hyvinkin totta, mutta kun en nyt lähiaikoina niistä stressitekijöistä pääse, ne kun syntyy työstä, kahden erityislapsen yksinhuoltajuudesta ja otsalohkodementtisen äidin perään katsomisesta ja auttamisesta...
Vatsalaukun pienennys leikkaus?
En saa, koska välillä oksentelen tahallaan, etten lihoisi lisää
N35 ja 100kg
No kun ap kuvittelee että pelkkä vaaka kertoo kalorit sopivaan dieettiin. Ei kerro koska lihaksia on hävitetty jatkuvalla jojolaihtumisella ja oikea kalorikulutus on paljon luultua pienempi.