Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.

Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?

Ei vaimo ja lasten äiti ole mikään au pair, jonka täytyy tuohon perheessä tyytyä.

Lasten elatuksesta huolehditaan yhdessä, sen pitäisi olla selvää. Mutta etkö tosiaan näe mitään epäoikeudenmukaisuutta siinä, että aikuinen elatuskykyinen nainen kuppaa toiselta rahaa? Eikö tasa-arvon vaatimus edellytä, että molemmat tienaavat omansa?

Perhe on yksikkö, jonka sisällä tapahtuu kaikenlaista vaihdantaa ja työnjakoa. On vähän vieras ajatus, että nainen olisi joku erityinen kuppaaja ja loinen, jos haluaa esim. Pakollisten menojen hoitamista suhteessa tuloihin. Tiedän perheen, jossa huonotuloisempi äiti saa hattu kourassa olla anelemassa mieheltään rahaa esim. talvikenkien ostoo , jos ei halua kirpparilla käydä. Muulla perheellä uudet pelit ja vehkeet kaikin puolin. Ei tuo minusta ole oikeidenmukaista myöskään enkä suostuisi sellaiseen perhe-elämään. En ikinä kohtelisi miestäni niin.

MInä taas miettisin, mihin se nainen on rahansa hassannut. Ei ole pakko ostaa liian kallista asuntoa, autoa jne. vaan voi tylysti ilmoittaa parempituloiselle, että tähän minulla ei ole varaa. Mutta ei, halutaan elää parempituloisen elintason mukaan miettimättä sitä, että silloin koko oma tili menee itselle liian kalliiden hankintojen maksamiseen.

Parempituloiselle ei kelpaa se pienituloisen elintaso. Ei meilläkään mies tykkää, kun kiellän lämmittämästä saunaa kuin korkeintaan kerran viikossa, teen paljon puuroja ja kasviskeittoja ruuaksi ja nalkutan jatkuvasti valojen sammuttamisesta. Kaupasta ostetaan halvinta kinkkua leivälle eikä sitä, josta mies tykkää.

Parempituloinen maksaa itse sen erotuksen.

Niinhän sitä luulisi, mutta ketjun mukaan se on parempituloisen hyväksikäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tulotasoni ja urakehitykseni otti melkoista osumaa molempien lasten vuoksi samalla, kun miehen ura ei kärsinyt perheestä mitenkään. Jos hän nyt vaatisi kulujen jakoa tasan 50-50, vaatisin kyllä kompensaatiota menetetyistä tuloista.

Sinähän olet jo kompensaatiosi saanut, jos mies vasta ehdottais tässä vaihessa 50-50 mallia :D Tähän mennessä hän on maksellut sun puolesta.

Ettäs kehtaat!

Tottakai on maksanut kun toinen on ollut kotona hoitamassa yhteistä lasta?? Urakehitystä ei kuule sillä pelasteta että mies on muutaman kuukauden maksanut vähän enemmän perheen menoista.

Onko naisen urakehitys vain miehen harteilla??? Missä naisen oma vastuu?? Eikö molemmille kuuluisi puoliksi se taloudellinen haitta? Miksi se kuuluu vain miehelle?? Eikö lapset ole sinunkin? Ja muutaman kuukauden vain maksellut, niinkö? Ei muutamassa kuukaudessa urakehitys noin dramaattisesti pieleen mene.

Ja kerropa mikä olisi sinun mielestä sopiva, oikeudenmukainen korvaus? Jään huvittuneena odottelemaan.

Siis puhutko nyt tilanteesta jossa nainen on vaan yksinään tehnyt lapsen ja mies ei liity siihen millään tavalla? Ja lapsi ei siis ole miehen? Sitten tietenkään asia ei miehelle kuulu, ei se miten lapsen hoito järjestetään tai maksamisen muutenkaan. Kuvittelin että naimisissa olevan perheen lapsi on tietenkin molempien.

Ei, vaan puhuin siitä, että lapsi on molempien, jolloin taloudellinen rasite (tässä tapauksessa korvaus jota tuo kirjoittaja vaatisi "urakehityksen" hidastumisesta) ei tule kaatua vain miehen niskoille.

Jos nainen, joka jää hoitamaan yhteistä lasta (myös) omalla päätöksellään, saa mieheltä tästä täysimääräisen korvauksen, niin silloinhan mies maksaa 100 % ja nainen 0 %.

Tämäkö on sitä nykyajan tasa-arvoa?

Ja täytyy muistaa, että päätösten tulee myös olla täysin yhteisiä, eikä niin se nainen päättää jäädä kotiin ajaksi x ja vaatia korvauksia. Miehellä tulee olla tasan yhtä paljon sananvaltaa siihen, miten lapsen hoito järjestetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.

Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.

Voisko joku alapeukuttaja perustella kantaansa? Selvää on, ettei nykyaikana tällaiselle ole tarvetta. Ihmisten oletetaan elättävän itsensä ja meillä on sosiaalitukijärjestelmä, jos siihen ei kykene.

Mikä siinä ajatuksessa uhkaa, ettei voi taloudellisesti hyväksikäyttää toista laillisesti? Eikö teillä ole mitään ylpeyttä?

Siis sinusta yhteiskunnan pitäis enemmin elättää yksilöä kuin tämän oman puolison? Miksi näin?

Siksi, että nykyään eletään tasa-arvon aikaa. Eletään yksilön vapauden ja vastuun, oikeuksien ja velvollisuuksien aikaa. Silloin toisen puolison minkäänlaisen hyväksikäytön ei tulisi olla missään nimessä suotavaa ja hyväksyttyä. Miksi sinun mielestäsi on oikein, että toisen on elätettävä aikuinen ihminen, joka esim. heittäytyy täysin passiiviseksi. Eikö mikään oikeudentaju sussa sodi tällaista vastaan?

Oikeustajuni sotii sitä vastaan että joku hyvin toimeentuleva perhe saa vielä sosiaalitukia valtiolta koska toinen pihi puoliso ei suostu elättämään köyhempää puolisoaan. Ei todellakaan näin. Jos menee naimisiin hyväksyy sen että olette samaa perhettä.

Joo, tilannehan olisi aivan absurdi. Olisiko oikeasti ihmistä, jolla olisi pokkaa yltäkylläisyytensä keskeltä kertoa vanhemmilleen, kavereilleen, lapsilleen, että puoliso se taas lähti jonottelemaan sossun luukulle ja tulee kotiin seurakunnan leipäjonon kautta. Se olisi ansaitusti sosiaalinen itsemurha.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa lainat ja laskut, minä ruuat ja muut juoksevat pikkukulut. Toiminut yli 20 vuotta, miehellä paljon suurempi palkka ja lisäksi muita tuloja.

===

Mikäli teillä on avioehto, voit joutua ikävään tilanteeseen mahd avioerossa, mies omistaa asunnon ja auton, ja sinä syödyt ruuat ja käytetyt vessapaperit.

Ei ole avioehtoa. Lisäksi omistan tontista ja talosta 50%. En olisi muuten tähän suostunutkaan.

Jos omistat jotain, mutta et maksa lainaa siitä, se voidaan tulkita lahjaksi

Ei tulkita.

Verottaja tulkitsee

Ei tulkitse, kaikki on yhteisissä nimissä, laina myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.

Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?

Hänen käsityksensä oli, että on minun ja lasten rahat ja hänen rahansa. Odotin hänen osallistuvan yhteisiin ja lasten menoihin suhteessa enemmän, koska tulot olivat niin paljon paremmat. Tämän hän koki rahojen antamiseksi minulle. Ikinä en itselleni mutään pyytänyt.

No, perhekäsityksemme oli kovin erilainen. Nyt hän saa tulla yksin onnelliseksi rahoineen.

Tähän on törmännyt usein ja aina hämmästelen tätä. Yhteiset lapset, mutta taloudellisesti äiti on lapsista vastuussa. Mikä ihme saa miehet kuvittelemaan, että ne kaikki lasten ruuat, kurahousut, harrastukset ja lääkärikulut ovat naisen menoja?

Olen kuulluut monelta naiselta, että miehen mielestä äidin pitää maksaa kaikki lapsista tulevat kulut, koska lapsilisät maksetaan äidin tilille. Satanen kuussa riittää kaikkeen! Tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.

Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.

Aina on se vaihtoehto, että ei muuta kenenkään kanssa yhteen. Parisuhteessa voi olla vaikka asuu erillään. Pitäkää miehet puolenne älkääkä suostuko, jos nainen ehdottaa yhteenmuuttoa.

Tähänhän se taitaa olla menossa. Kuten joku tuolla aiemmin osuvasti sanoikin, niin kun vastakkainen sukupuoli tai jopa oma puoliso hahmotetaan lähinnä viholliseksi (tai lokiksi,  loiseksi, kuppaajaksi), niin ei tarvitse ihmetellä miksi ihmiset ovat yhä yksinäisempiä. Kuka sellasita haluaa nurkkiinsa ottaa ja kuka sellaiseen asemaan suostuu lähtemään. Kai se sitten on jonkun mielestä hyvä kehityssuunta.

Tai miten olisi vain reiluus? Että ei käytettäiskään toista hyväksi? Ei vaadittais enempää mihin ne omat rahkeet riittää? Mikä siinä on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tulotasoni ja urakehitykseni otti melkoista osumaa molempien lasten vuoksi samalla, kun miehen ura ei kärsinyt perheestä mitenkään. Jos hän nyt vaatisi kulujen jakoa tasan 50-50, vaatisin kyllä kompensaatiota menetetyistä tuloista.

Sinähän olet jo kompensaatiosi saanut, jos mies vasta ehdottais tässä vaihessa 50-50 mallia :D Tähän mennessä hän on maksellut sun puolesta.

Ettäs kehtaat!

Tottakai on maksanut kun toinen on ollut kotona hoitamassa yhteistä lasta?? Urakehitystä ei kuule sillä pelasteta että mies on muutaman kuukauden maksanut vähän enemmän perheen menoista.

Onko naisen urakehitys vain miehen harteilla??? Missä naisen oma vastuu?? Eikö molemmille kuuluisi puoliksi se taloudellinen haitta? Miksi se kuuluu vain miehelle?? Eikö lapset ole sinunkin? Ja muutaman kuukauden vain maksellut, niinkö? Ei muutamassa kuukaudessa urakehitys noin dramaattisesti pieleen mene.

Ja kerropa mikä olisi sinun mielestä sopiva, oikeudenmukainen korvaus? Jään huvittuneena odottelemaan.

Tosiasiahan on, että kun nainen kertoo työpaikalla olevansa raskaana, hän on heti työnantajalle taakka. Jo raskausaika on työnantajalle uhka, koska erilaiset vaivat ja poissaolot ovat yleisiä. Lisäksi äiti on ainoa, joka voi imettää, joten pienen vauvan kanssa kotona on yleensä aina äiti. Määräaikaiset työsuhteet yleensä katkaistaan ja vakituisissakin saattaa joutua alempitasoisiin tehtäviin palattuaan töihin. Palkankorotuksista ei uskalla edes mainita vuosiin perhettä perustaessa. Mies taas yleensä saa työpaikaltaan vain onnitteluja, vaikka isomman vauvan kanssa olisikin sitten muutaman kuukauden perhevapailla. Ylennyksiä, palkankorotuksia ym. tulee ihan samaan tahtiin kuin ennen lapsia.

Vauva ei ole mikään pelkkä äidin päätös ja projekti, joten kyllä nykyään nämä haittapuolet pitäisi jo todeta ja noteerata perheen yhteisessä taloudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa lainat ja laskut, minä ruuat ja muut juoksevat pikkukulut. Toiminut yli 20 vuotta, miehellä paljon suurempi palkka ja lisäksi muita tuloja.

===

Mikäli teillä on avioehto, voit joutua ikävään tilanteeseen mahd avioerossa, mies omistaa asunnon ja auton, ja sinä syödyt ruuat ja käytetyt vessapaperit.

Ei ole avioehtoa. Lisäksi omistan tontista ja talosta 50%. En olisi muuten tähän suostunutkaan.

Jos omistat jotain, mutta et maksa lainaa siitä, se voidaan tulkita lahjaksi

Ei tulkita.

Verottaja tulkitsee

Ei tulkitse, kaikki on yhteisissä nimissä, laina myös.

Näin myös vanhemmillani, eikä äitini ole maksanut lahjaveroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.

Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.

Voisko joku alapeukuttaja perustella kantaansa? Selvää on, ettei nykyaikana tällaiselle ole tarvetta. Ihmisten oletetaan elättävän itsensä ja meillä on sosiaalitukijärjestelmä, jos siihen ei kykene.

Mikä siinä ajatuksessa uhkaa, ettei voi taloudellisesti hyväksikäyttää toista laillisesti? Eikö teillä ole mitään ylpeyttä?

Siis sinusta yhteiskunnan pitäis enemmin elättää yksilöä kuin tämän oman puolison? Miksi näin?

Siksi, että nykyään eletään tasa-arvon aikaa. Eletään yksilön vapauden ja vastuun, oikeuksien ja velvollisuuksien aikaa. Silloin toisen puolison minkäänlaisen hyväksikäytön ei tulisi olla missään nimessä suotavaa ja hyväksyttyä. Miksi sinun mielestäsi on oikein, että toisen on elätettävä aikuinen ihminen, joka esim. heittäytyy täysin passiiviseksi. Eikö mikään oikeudentaju sussa sodi tällaista vastaan?

Oikeustajuni sotii sitä vastaan että joku hyvin toimeentuleva perhe saa vielä sosiaalitukia valtiolta koska toinen pihi puoliso ei suostu elättämään köyhempää puolisoaan. Ei todellakaan näin. Jos menee naimisiin hyväksyy sen että olette samaa perhettä.

Joo, tilannehan olisi aivan absurdi. Olisiko oikeasti ihmistä, jolla olisi pokkaa yltäkylläisyytensä keskeltä kertoa vanhemmilleen, kavereilleen, lapsilleen, että puoliso se taas lähti jonottelemaan sossun luukulle ja tulee kotiin seurakunnan leipäjonon kautta. Se olisi ansaitusti sosiaalinen itsemurha.   

Riippuu mistä syystä siellä leipäjonossa ollaan! Jos syy on se, ettei huvita tehdä töitä, kun aiemmin sai juttuja ilmaiseksi, niin kyllä silloin jonossa olevan tulisi hävetä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.

Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.

Aina on se vaihtoehto, että ei muuta kenenkään kanssa yhteen. Parisuhteessa voi olla vaikka asuu erillään. Pitäkää miehet puolenne älkääkä suostuko, jos nainen ehdottaa yhteenmuuttoa.

Tähänhän se taitaa olla menossa. Kuten joku tuolla aiemmin osuvasti sanoikin, niin kun vastakkainen sukupuoli tai jopa oma puoliso hahmotetaan lähinnä viholliseksi (tai lokiksi,  loiseksi, kuppaajaksi), niin ei tarvitse ihmetellä miksi ihmiset ovat yhä yksinäisempiä. Kuka sellasita haluaa nurkkiinsa ottaa ja kuka sellaiseen asemaan suostuu lähtemään. Kai se sitten on jonkun mielestä hyvä kehityssuunta.

Tai miten olisi vain reiluus? Että ei käytettäiskään toista hyväksi? Ei vaadittais enempää mihin ne omat rahkeet riittää? Mikä siinä on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa?

Miksi mies ei siinä tapauksessa suostu asumaan yksiössä perheensä kanssa? Miksi mies vaatii isompaa asuntoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa lainat ja laskut, minä ruuat ja muut juoksevat pikkukulut. Toiminut yli 20 vuotta, miehellä paljon suurempi palkka ja lisäksi muita tuloja.

===

Mikäli teillä on avioehto, voit joutua ikävään tilanteeseen mahd avioerossa, mies omistaa asunnon ja auton, ja sinä syödyt ruuat ja käytetyt vessapaperit.

Ei ole avioehtoa. Lisäksi omistan tontista ja talosta 50%. En olisi muuten tähän suostunutkaan.

Jos omistat jotain, mutta et maksa lainaa siitä, se voidaan tulkita lahjaksi

Ei tulkita.

Verottaja tulkitsee

Ei tulkitse, kaikki on yhteisissä nimissä, laina myös.

Näin myös vanhemmillani, eikä äitini ole maksanut lahjaveroa.

Verohallinon sivuilla lukee aivan selvästi asia:

Ostetun asunnon omistussuhteen pitää vastata rahoitussuhdetta eli sitä, kuinka suuren osan asunnosta kumpikin puoliso on maksanut.

Jos omistus tulee yhteiseksi (asunto ostetaan esimerkiksi puoliksi) mutta vain toinen puolisoista rahoittaa hankinnan ja maksaa asuntolainan, osuus asunnosta on toiselle puolisolle verotettava lahja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.

Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.

Aina on se vaihtoehto, että ei muuta kenenkään kanssa yhteen. Parisuhteessa voi olla vaikka asuu erillään. Pitäkää miehet puolenne älkääkä suostuko, jos nainen ehdottaa yhteenmuuttoa.

Tähänhän se taitaa olla menossa. Kuten joku tuolla aiemmin osuvasti sanoikin, niin kun vastakkainen sukupuoli tai jopa oma puoliso hahmotetaan lähinnä viholliseksi (tai lokiksi,  loiseksi, kuppaajaksi), niin ei tarvitse ihmetellä miksi ihmiset ovat yhä yksinäisempiä. Kuka sellasita haluaa nurkkiinsa ottaa ja kuka sellaiseen asemaan suostuu lähtemään. Kai se sitten on jonkun mielestä hyvä kehityssuunta.

Tai miten olisi vain reiluus? Että ei käytettäiskään toista hyväksi? Ei vaadittais enempää mihin ne omat rahkeet riittää? Mikä siinä on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa?

Kuten sanottua, käsityksiä reiluudesta ja oikeudenmukaisuudesta on monia. Useimmin perheissä oikeudenmukaiseksi nähdään tämänkin ketjun perusteella se, että kaikilla on suunnilleen sama elintaso. Jos muuta haluaa, niin kannattaa etsiä puoliso, jolla on samanlaiset käsitykset kuin itsellä. Ei se sen kummempaa ole. Toiset vahtivat eurojaan mustasukkaisesti, toiset ovat hövelimpiä. Kukin tulkoon onnelliseksi tavallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tulotasoni ja urakehitykseni otti melkoista osumaa molempien lasten vuoksi samalla, kun miehen ura ei kärsinyt perheestä mitenkään. Jos hän nyt vaatisi kulujen jakoa tasan 50-50, vaatisin kyllä kompensaatiota menetetyistä tuloista.

Sinähän olet jo kompensaatiosi saanut, jos mies vasta ehdottais tässä vaihessa 50-50 mallia :D Tähän mennessä hän on maksellut sun puolesta.

Ettäs kehtaat!

Tottakai on maksanut kun toinen on ollut kotona hoitamassa yhteistä lasta?? Urakehitystä ei kuule sillä pelasteta että mies on muutaman kuukauden maksanut vähän enemmän perheen menoista.

Onko naisen urakehitys vain miehen harteilla??? Missä naisen oma vastuu?? Eikö molemmille kuuluisi puoliksi se taloudellinen haitta? Miksi se kuuluu vain miehelle?? Eikö lapset ole sinunkin? Ja muutaman kuukauden vain maksellut, niinkö? Ei muutamassa kuukaudessa urakehitys noin dramaattisesti pieleen mene.

Ja kerropa mikä olisi sinun mielestä sopiva, oikeudenmukainen korvaus? Jään huvittuneena odottelemaan.

Siis puhutko nyt tilanteesta jossa nainen on vaan yksinään tehnyt lapsen ja mies ei liity siihen millään tavalla? Ja lapsi ei siis ole miehen? Sitten tietenkään asia ei miehelle kuulu, ei se miten lapsen hoito järjestetään tai maksamisen muutenkaan. Kuvittelin että naimisissa olevan perheen lapsi on tietenkin molempien.

Ei, vaan puhuin siitä, että lapsi on molempien, jolloin taloudellinen rasite (tässä tapauksessa korvaus jota tuo kirjoittaja vaatisi "urakehityksen" hidastumisesta) ei tule kaatua vain miehen niskoille.

Jos nainen, joka jää hoitamaan yhteistä lasta (myös) omalla päätöksellään, saa mieheltä tästä täysimääräisen korvauksen, niin silloinhan mies maksaa 100 % ja nainen 0 %.

Tämäkö on sitä nykyajan tasa-arvoa?

Suomessa on hyvin vähän tulottomia kotiäitejä tai kotirouvia. Itse en tunne yhtäkään, kuinka monta sinä tunnet? Lapsen synnyttyä nainen saa ensin yleensä kolmen kuukauden ajan täyttä palkkaa ja sitten ansiosidonnaista päivärahaa. Hoitovapaaltakin maksetaan korvausta, sen lisäksi pitää ottaa huomioon säästö, kun ei ole päivähoitomaksuja. Oletko siis sitä mieltä, että naiset eivät ikinä laita euroakaan noista tuloista perheen hyväksi vaan kaikki menee heidän henkilökohtaiseen tuhlailuun?

Jos lapsi hoidetaan kotona, niin se vaikuttaa myös miehen elämiseen. Miehen ei tarvitse huolehtia lapsen hoitoon viemisestä ja hakemisesta eikä sairastumisista. Miehen ei tarvitse kieltäytyä ylitöistä tai työmatkoista siksi, että hänen pitää hoitaa lastaan. Lomiakaan miehen ei tarvitse sumplia naisen lomien kanssa lapsen hoidon vuoksi. Muutenhan miehen kesäloma menee siihen, että hän hoitaa kotia ja lasta ja tekee vaimolle ruuan valmiiksi, kun hän pääsee töistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.

Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.

Aina on se vaihtoehto, että ei muuta kenenkään kanssa yhteen. Parisuhteessa voi olla vaikka asuu erillään. Pitäkää miehet puolenne älkääkä suostuko, jos nainen ehdottaa yhteenmuuttoa.

Tähänhän se taitaa olla menossa. Kuten joku tuolla aiemmin osuvasti sanoikin, niin kun vastakkainen sukupuoli tai jopa oma puoliso hahmotetaan lähinnä viholliseksi (tai lokiksi,  loiseksi, kuppaajaksi), niin ei tarvitse ihmetellä miksi ihmiset ovat yhä yksinäisempiä. Kuka sellasita haluaa nurkkiinsa ottaa ja kuka sellaiseen asemaan suostuu lähtemään. Kai se sitten on jonkun mielestä hyvä kehityssuunta.

Tai miten olisi vain reiluus? Että ei käytettäiskään toista hyväksi? Ei vaadittais enempää mihin ne omat rahkeet riittää? Mikä siinä on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa?

Miksi mies ei siinä tapauksessa suostu asumaan yksiössä perheensä kanssa? Miksi mies vaatii isompaa asuntoa?

Perheen kanssa yksiössä ei asu Suomessa keppikerjäläinenkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tulotasoni ja urakehitykseni otti melkoista osumaa molempien lasten vuoksi samalla, kun miehen ura ei kärsinyt perheestä mitenkään. Jos hän nyt vaatisi kulujen jakoa tasan 50-50, vaatisin kyllä kompensaatiota menetetyistä tuloista.

Sinähän olet jo kompensaatiosi saanut, jos mies vasta ehdottais tässä vaihessa 50-50 mallia :D Tähän mennessä hän on maksellut sun puolesta.

Ettäs kehtaat!

Tottakai on maksanut kun toinen on ollut kotona hoitamassa yhteistä lasta?? Urakehitystä ei kuule sillä pelasteta että mies on muutaman kuukauden maksanut vähän enemmän perheen menoista.

Onko naisen urakehitys vain miehen harteilla??? Missä naisen oma vastuu?? Eikö molemmille kuuluisi puoliksi se taloudellinen haitta? Miksi se kuuluu vain miehelle?? Eikö lapset ole sinunkin? Ja muutaman kuukauden vain maksellut, niinkö? Ei muutamassa kuukaudessa urakehitys noin dramaattisesti pieleen mene.

Ja kerropa mikä olisi sinun mielestä sopiva, oikeudenmukainen korvaus? Jään huvittuneena odottelemaan.

Siis puhutko nyt tilanteesta jossa nainen on vaan yksinään tehnyt lapsen ja mies ei liity siihen millään tavalla? Ja lapsi ei siis ole miehen? Sitten tietenkään asia ei miehelle kuulu, ei se miten lapsen hoito järjestetään tai maksamisen muutenkaan. Kuvittelin että naimisissa olevan perheen lapsi on tietenkin molempien.

Ei, vaan puhuin siitä, että lapsi on molempien, jolloin taloudellinen rasite (tässä tapauksessa korvaus jota tuo kirjoittaja vaatisi "urakehityksen" hidastumisesta) ei tule kaatua vain miehen niskoille.

Jos nainen, joka jää hoitamaan yhteistä lasta (myös) omalla päätöksellään, saa mieheltä tästä täysimääräisen korvauksen, niin silloinhan mies maksaa 100 % ja nainen 0 %.

Tämäkö on sitä nykyajan tasa-arvoa?

Jos naisen palkka on 2000 brutto, nainen maksaa sen kaksitonnia lapsen hoidosta. Tai siis perheyksikölle se tulee maksamaan sen verran.

Kyllä ja ei.

Meillä kaikki syö samaa ruokaa, koska minä hankin ja teen sen. Ruoka ottaa kuukausittain ison siivun palkastani.

Minulla ei ole autoa, koska ei olisi varaa sen ylläpitoon, jonkun ihan halvan kyllä saisin hankittua. Miehellä on auto, jota minäkin tarpeen tullen käytän.

Me ei matkustella, koska minulla ei siihen ole varaa ja miestä ei kiinnosta. En ole vielä siihen alkanut, että miehen rahoilla järjestäisin lomia...

Minä hankin lasten vaatteet ja harrastus-/ liikuntavälineet, mikä tarkoittaa sitä, että omiin tarpeisiin ei jää rahaa. Saan kyllä pitkällä ajalla säästettyä rahaa omiinkin hankintoihin.

Tässä viimeisessä meidän erilaiset elintasot tulee parhaiten esille: Kun mies tarvitsee tai haluaa uudet vaelluskengät, sukset, polkupyörän tai mitä vaan, hän vain marssii kauppaan ja ostaa. Minä hankin ensin mitä lapset tarvitsee ja pistän sukanvarteen jos jotain jää. Sinnittelen vanhoilla ei enää niin toimivilla, korjaan, paikkaa tai olen kokonaan ilman, kunnes tulee se vuosi, että voin ostaa itsellenikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa lainat ja laskut, minä ruuat ja muut juoksevat pikkukulut. Toiminut yli 20 vuotta, miehellä paljon suurempi palkka ja lisäksi muita tuloja.

===

Mikäli teillä on avioehto, voit joutua ikävään tilanteeseen mahd avioerossa, mies omistaa asunnon ja auton, ja sinä syödyt ruuat ja käytetyt vessapaperit.

Ei ole avioehtoa. Lisäksi omistan tontista ja talosta 50%. En olisi muuten tähän suostunutkaan.

Jos omistat jotain, mutta et maksa lainaa siitä, se voidaan tulkita lahjaksi

Ei tulkita.

Verottaja tulkitsee

Ei tulkitse, kaikki on yhteisissä nimissä, laina myös.

Näin myös vanhemmillani, eikä äitini ole maksanut lahjaveroa.

Verohallinon sivuilla lukee aivan selvästi asia:

Ostetun asunnon omistussuhteen pitää vastata rahoitussuhdetta eli sitä, kuinka suuren osan asunnosta kumpikin puoliso on maksanut.

Jos omistus tulee yhteiseksi (asunto ostetaan esimerkiksi puoliksi) mutta vain toinen puolisoista rahoittaa hankinnan ja maksaa asuntolainan, osuus asunnosta on toiselle puolisolle verotettava lahja.

No miksi kukaan ei ole kysellyt koskaan äidiltäni tai minulta lahjaveron perään? Toki lähettäisin miehelle saman suuruisen laskun elatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tulotasoni ja urakehitykseni otti melkoista osumaa molempien lasten vuoksi samalla, kun miehen ura ei kärsinyt perheestä mitenkään. Jos hän nyt vaatisi kulujen jakoa tasan 50-50, vaatisin kyllä kompensaatiota menetetyistä tuloista.

Sinähän olet jo kompensaatiosi saanut, jos mies vasta ehdottais tässä vaihessa 50-50 mallia :D Tähän mennessä hän on maksellut sun puolesta.

Ettäs kehtaat!

Tottakai on maksanut kun toinen on ollut kotona hoitamassa yhteistä lasta?? Urakehitystä ei kuule sillä pelasteta että mies on muutaman kuukauden maksanut vähän enemmän perheen menoista.

Onko naisen urakehitys vain miehen harteilla??? Missä naisen oma vastuu?? Eikö molemmille kuuluisi puoliksi se taloudellinen haitta? Miksi se kuuluu vain miehelle?? Eikö lapset ole sinunkin? Ja muutaman kuukauden vain maksellut, niinkö? Ei muutamassa kuukaudessa urakehitys noin dramaattisesti pieleen mene.

Ja kerropa mikä olisi sinun mielestä sopiva, oikeudenmukainen korvaus? Jään huvittuneena odottelemaan.

Siis puhutko nyt tilanteesta jossa nainen on vaan yksinään tehnyt lapsen ja mies ei liity siihen millään tavalla? Ja lapsi ei siis ole miehen? Sitten tietenkään asia ei miehelle kuulu, ei se miten lapsen hoito järjestetään tai maksamisen muutenkaan. Kuvittelin että naimisissa olevan perheen lapsi on tietenkin molempien.

Ei, vaan puhuin siitä, että lapsi on molempien, jolloin taloudellinen rasite (tässä tapauksessa korvaus jota tuo kirjoittaja vaatisi "urakehityksen" hidastumisesta) ei tule kaatua vain miehen niskoille.

Jos nainen, joka jää hoitamaan yhteistä lasta (myös) omalla päätöksellään, saa mieheltä tästä täysimääräisen korvauksen, niin silloinhan mies maksaa 100 % ja nainen 0 %.

Tämäkö on sitä nykyajan tasa-arvoa?

Ja täytyy muistaa, että päätösten tulee myös olla täysin yhteisiä, eikä niin se nainen päättää jäädä kotiin ajaksi x ja vaatia korvauksia. Miehellä tulee olla tasan yhtä paljon sananvaltaa siihen, miten lapsen hoito järjestetään.

Vanhempainvapaa loppuu, kun lapsi on noin 9 kuukauden ikäinen. Noin pienen hoitoon laittaminen on lapsellekin raskasta, joten yöt voivat olla levottomia ja lapsi voi sairastella paljon. Miehen pitää ymmärtää, että hänelle kuuluu puolet yöheräämisistä ja sairaan lapsen hoitovapaista. Mies ei voi enää vedota siihen, että hänelle kuuluu yöunet, koska hän käy töissä. Töistä poissaoloja voi tulla monta päivää kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.

Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.

Aina on se vaihtoehto, että ei muuta kenenkään kanssa yhteen. Parisuhteessa voi olla vaikka asuu erillään. Pitäkää miehet puolenne älkääkä suostuko, jos nainen ehdottaa yhteenmuuttoa.

Tähänhän se taitaa olla menossa. Kuten joku tuolla aiemmin osuvasti sanoikin, niin kun vastakkainen sukupuoli tai jopa oma puoliso hahmotetaan lähinnä viholliseksi (tai lokiksi,  loiseksi, kuppaajaksi), niin ei tarvitse ihmetellä miksi ihmiset ovat yhä yksinäisempiä. Kuka sellasita haluaa nurkkiinsa ottaa ja kuka sellaiseen asemaan suostuu lähtemään. Kai se sitten on jonkun mielestä hyvä kehityssuunta.

Tai miten olisi vain reiluus? Että ei käytettäiskään toista hyväksi? Ei vaadittais enempää mihin ne omat rahkeet riittää? Mikä siinä on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa?

Miksi mies ei siinä tapauksessa suostu asumaan yksiössä perheensä kanssa? Miksi mies vaatii isompaa asuntoa?

Perheen kanssa yksiössä ei asu Suomessa keppikerjäläinenkään

Kyllä asuisi, jos elettäisiin pienituloisen elintason mukaan. Se ei jostain syystä kuitenkaan miehille maistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.

Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?

Ei vaimo ja lasten äiti ole mikään au pair, jonka täytyy tuohon perheessä tyytyä.

Lasten elatuksesta huolehditaan yhdessä, sen pitäisi olla selvää. Mutta etkö tosiaan näe mitään epäoikeudenmukaisuutta siinä, että aikuinen elatuskykyinen nainen kuppaa toiselta rahaa? Eikö tasa-arvon vaatimus edellytä, että molemmat tienaavat omansa?

Perhe on yksikkö, jonka sisällä tapahtuu kaikenlaista vaihdantaa ja työnjakoa. On vähän vieras ajatus, että nainen olisi joku erityinen kuppaaja ja loinen, jos haluaa esim. Pakollisten menojen hoitamista suhteessa tuloihin. Tiedän perheen, jossa huonotuloisempi äiti saa hattu kourassa olla anelemassa mieheltään rahaa esim. talvikenkien ostoo , jos ei halua kirpparilla käydä. Muulla perheellä uudet pelit ja vehkeet kaikin puolin. Ei tuo minusta ole oikeidenmukaista myöskään enkä suostuisi sellaiseen perhe-elämään. En ikinä kohtelisi miestäni niin.

MInä taas miettisin, mihin se nainen on rahansa hassannut. Ei ole pakko ostaa liian kallista asuntoa, autoa jne. vaan voi tylysti ilmoittaa parempituloiselle, että tähän minulla ei ole varaa. Mutta ei, halutaan elää parempituloisen elintason mukaan miettimättä sitä, että silloin koko oma tili menee itselle liian kalliiden hankintojen maksamiseen.

Parempituloiselle ei kelpaa se pienituloisen elintaso. Ei meilläkään mies tykkää, kun kiellän lämmittämästä saunaa kuin korkeintaan kerran viikossa, teen paljon puuroja ja kasviskeittoja ruuaksi ja nalkutan jatkuvasti valojen sammuttamisesta. Kaupasta ostetaan halvinta kinkkua leivälle eikä sitä, josta mies tykkää.

Parempituloinen maksaa itse sen erotuksen.

Niinhän sitä luulisi, mutta ketjun mukaan se on parempituloisen hyväksikäyttöä.

Ehei, se on omien kulujen maksamista ihan samalla tavalla kuin se varaton nainen ostaa itse itselleen kengät, koska ne haluaa. Mutta jos esimerkissäsi nainen haluaa lämmittää saunan joka ilta, mutta mies sen joutuu maksamaan, niin kyseessä on parempituloisen hyväksikäyttö.