Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tulotasoni ja urakehitykseni otti melkoista osumaa molempien lasten vuoksi samalla, kun miehen ura ei kärsinyt perheestä mitenkään. Jos hän nyt vaatisi kulujen jakoa tasan 50-50, vaatisin kyllä kompensaatiota menetetyistä tuloista.

Sinähän olet jo kompensaatiosi saanut, jos mies vasta ehdottais tässä vaihessa 50-50 mallia :D Tähän mennessä hän on maksellut sun puolesta.

Ettäs kehtaat!

Tottakai on maksanut kun toinen on ollut kotona hoitamassa yhteistä lasta?? Urakehitystä ei kuule sillä pelasteta että mies on muutaman kuukauden maksanut vähän enemmän perheen menoista.

Onko naisen urakehitys vain miehen harteilla??? Missä naisen oma vastuu?? Eikö molemmille kuuluisi puoliksi se taloudellinen haitta? Miksi se kuuluu vain miehelle?? Eikö lapset ole sinunkin? Ja muutaman kuukauden vain maksellut, niinkö? Ei muutamassa kuukaudessa urakehitys noin dramaattisesti pieleen mene.

Ja kerropa mikä olisi sinun mielestä sopiva, oikeudenmukainen korvaus? Jään huvittuneena odottelemaan.

Päivähoitomaksut määräytyvät tulojen perusteella. En ole vielä yhdessäkään keskustelussa nähnyt kommenttia, jonka mukaan miehen pitäisi maksaa isompi osa hoitolaskuista, koska miehen vuoksi tulojen se on iso. Sekin on väärin, jos mies ei työnsä vuoksi pysty hoitamaan osuuttaan päiväkotiin viemisistä ja hakemisista. Jos ne jää naiselle, hän ei pysty koskaan jäämään ylitöihin.

Eli jos naisen tulojen perusteella hoitomaksu on 200 e ja miehen tulojen vuoksi 300 e, niin naisen ei tarvitse maksaa euroakaan?

Ei ole miestä eikä lapsia eikä kokemusta tuloerojen tasauksesta, mutta hoitomaksu menisi yhdessä maksettaviin kuluihin (joiden jälkeen molemmille jää omat rahat). En tiedä miten iso tuloero on, kun hoitomaksut ovat noin erisuuruiset, mutta voi olla joko niin että yhteiset kulut maksetaan tulojen suhteessa tai puoliksi, kokonaisuudesta riippuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.

Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?

Ei vaimo ja lasten äiti ole mikään au pair, jonka täytyy tuohon perheessä tyytyä.

Lasten elatuksesta huolehditaan yhdessä, sen pitäisi olla selvää. Mutta etkö tosiaan näe mitään epäoikeudenmukaisuutta siinä, että aikuinen elatuskykyinen nainen kuppaa toiselta rahaa? Eikö tasa-arvon vaatimus edellytä, että molemmat tienaavat omansa?

Perhe on yksikkö, jonka sisällä tapahtuu kaikenlaista vaihdantaa ja työnjakoa. On vähän vieras ajatus, että nainen olisi joku erityinen kuppaaja ja loinen, jos haluaa esim. Pakollisten menojen hoitamista suhteessa tuloihin. Tiedän perheen, jossa huonotuloisempi äiti saa hattu kourassa olla anelemassa mieheltään rahaa esim. talvikenkien ostoo , jos ei halua kirpparilla käydä. Muulla perheellä uudet pelit ja vehkeet kaikin puolin. Ei tuo minusta ole oikeidenmukaista myöskään enkä suostuisi sellaiseen perhe-elämään. En ikinä kohtelisi miestäni niin.

MInä taas miettisin, mihin se nainen on rahansa hassannut. Ei ole pakko ostaa liian kallista asuntoa, autoa jne. vaan voi tylysti ilmoittaa parempituloiselle, että tähän minulla ei ole varaa. Mutta ei, halutaan elää parempituloisen elintason mukaan miettimättä sitä, että silloin koko oma tili menee itselle liian kalliiden hankintojen maksamiseen.

Parempituloiselle ei kelpaa se pienituloisen elintaso. Ei meilläkään mies tykkää, kun kiellän lämmittämästä saunaa kuin korkeintaan kerran viikossa, teen paljon puuroja ja kasviskeittoja ruuaksi ja nalkutan jatkuvasti valojen sammuttamisesta. Kaupasta ostetaan halvinta kinkkua leivälle eikä sitä, josta mies tykkää.

Parempituloinen maksaa itse sen erotuksen.

Parempituloinen maksaa erotuksen, jos molemmat saavat syödä sitä kinkkua. Jos taas ei anna siitä toiselle, maksakoon kokonaan yksin.

Jos toinen haluaa syödä jotain todella kallista lihaa, niin en todellakaan oleta, että hänen pitäisi sitä samaa lihaa kustantaa myös minulle. Ihan tavallinenkin liha kelpaa. 

Minä taas haluaisin suhteessani, että molemmat haluavat parasta lihaa. Kivempaa kun on yhteistä kosketuspintaa eikä kämppiselämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa lainat ja laskut, minä ruuat ja muut juoksevat pikkukulut. Toiminut yli 20 vuotta, miehellä paljon suurempi palkka ja lisäksi muita tuloja.

===

Mikäli teillä on avioehto, voit joutua ikävään tilanteeseen mahd avioerossa, mies omistaa asunnon ja auton, ja sinä syödyt ruuat ja käytetyt vessapaperit.

Ei ole avioehtoa. Lisäksi omistan tontista ja talosta 50%. En olisi muuten tähän suostunutkaan.

Jos omistat jotain, mutta et maksa lainaa siitä, se voidaan tulkita lahjaksi

Ei tulkita.

Verottaja tulkitsee

Ei tulkitse, kaikki on yhteisissä nimissä, laina myös.

Näin myös vanhemmillani, eikä äitini ole maksanut lahjaveroa.

Verohallinon sivuilla lukee aivan selvästi asia:

Ostetun asunnon omistussuhteen pitää vastata rahoitussuhdetta eli sitä, kuinka suuren osan asunnosta kumpikin puoliso on maksanut.

Jos omistus tulee yhteiseksi (asunto ostetaan esimerkiksi puoliksi) mutta vain toinen puolisoista rahoittaa hankinnan ja maksaa asuntolainan, osuus asunnosta on toiselle puolisolle verotettava lahja.

Millä verovirasto todistaa mikä tilille tulleista euroista on korvamerkitty mihinkin? Tuolla perusteella minä omistaisin meidän talon koska laina on aina maksettu mun tililtä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.

Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?

Ei vaimo ja lasten äiti ole mikään au pair, jonka täytyy tuohon perheessä tyytyä.

Lasten elatuksesta huolehditaan yhdessä, sen pitäisi olla selvää. Mutta etkö tosiaan näe mitään epäoikeudenmukaisuutta siinä, että aikuinen elatuskykyinen nainen kuppaa toiselta rahaa? Eikö tasa-arvon vaatimus edellytä, että molemmat tienaavat omansa?

Perhe on yksikkö, jonka sisällä tapahtuu kaikenlaista vaihdantaa ja työnjakoa. On vähän vieras ajatus, että nainen olisi joku erityinen kuppaaja ja loinen, jos haluaa esim. Pakollisten menojen hoitamista suhteessa tuloihin. Tiedän perheen, jossa huonotuloisempi äiti saa hattu kourassa olla anelemassa mieheltään rahaa esim. talvikenkien ostoo , jos ei halua kirpparilla käydä. Muulla perheellä uudet pelit ja vehkeet kaikin puolin. Ei tuo minusta ole oikeidenmukaista myöskään enkä suostuisi sellaiseen perhe-elämään. En ikinä kohtelisi miestäni niin.

MInä taas miettisin, mihin se nainen on rahansa hassannut. Ei ole pakko ostaa liian kallista asuntoa, autoa jne. vaan voi tylysti ilmoittaa parempituloiselle, että tähän minulla ei ole varaa. Mutta ei, halutaan elää parempituloisen elintason mukaan miettimättä sitä, että silloin koko oma tili menee itselle liian kalliiden hankintojen maksamiseen.

Parempituloiselle ei kelpaa se pienituloisen elintaso. Ei meilläkään mies tykkää, kun kiellän lämmittämästä saunaa kuin korkeintaan kerran viikossa, teen paljon puuroja ja kasviskeittoja ruuaksi ja nalkutan jatkuvasti valojen sammuttamisesta. Kaupasta ostetaan halvinta kinkkua leivälle eikä sitä, josta mies tykkää.

Parempituloinen maksaa itse sen erotuksen.

Niinhän sitä luulisi, mutta ketjun mukaan se on parempituloisen hyväksikäyttöä.

Ehei, se on omien kulujen maksamista ihan samalla tavalla kuin se varaton nainen ostaa itse itselleen kengät, koska ne haluaa. Mutta jos esimerkissäsi nainen haluaa lämmittää saunan joka ilta, mutta mies sen joutuu maksamaan, niin kyseessä on parempituloisen hyväksikäyttö.

Tästähän tulee upea parisuhde. Nainen haluaa pullaa, joten hän ostaa tarvikkeet ja maksaa pullanpaistoon menneen sähkön. Vaikka mies miten kuolaisi lämpien korvapuustien perään, hän ei saa syödä niitä. Seksikin menee mahdottomaksi, sillä sitten pitäisi jakaa jollain tavalla pillereiden ja kondomien kustannukset sekä vesimaksu vedestä, jonka nainen käyttää alapesuun seksin jälkeen.

Muistutan edelleen jokaista ketjua lukevaa miestä, että yhdenkään naisen kanssa ei tarvitse muuttaa yhteen. Eikä lapsiakaan kannata hankkia, niihin menee paljon rahaa.

Haluaisin todella nähdä tämän perheyksikön excel-taulukon menojen jakautumisesta. Ei ole iltapuhteista pulaa.

Ei tarvita taulukkoa, kumpikin maksaa omat kulunsa. Ei tulojen perusteella, vaan käytön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.

Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.

Aina on se vaihtoehto, että ei muuta kenenkään kanssa yhteen. Parisuhteessa voi olla vaikka asuu erillään. Pitäkää miehet puolenne älkääkä suostuko, jos nainen ehdottaa yhteenmuuttoa.

Tähänhän se taitaa olla menossa. Kuten joku tuolla aiemmin osuvasti sanoikin, niin kun vastakkainen sukupuoli tai jopa oma puoliso hahmotetaan lähinnä viholliseksi (tai lokiksi,  loiseksi, kuppaajaksi), niin ei tarvitse ihmetellä miksi ihmiset ovat yhä yksinäisempiä. Kuka sellasita haluaa nurkkiinsa ottaa ja kuka sellaiseen asemaan suostuu lähtemään. Kai se sitten on jonkun mielestä hyvä kehityssuunta.

Tai miten olisi vain reiluus? Että ei käytettäiskään toista hyväksi? Ei vaadittais enempää mihin ne omat rahkeet riittää? Mikä siinä on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa?

Miksi mies ei siinä tapauksessa suostu asumaan yksiössä perheensä kanssa? Miksi mies vaatii isompaa asuntoa?

Perheen kanssa yksiössä ei asu Suomessa keppikerjäläinenkään

Kyllä asuisi, jos elettäisiin pienituloisen elintason mukaan. Se ei jostain syystä kuitenkaan miehille maistu.

Heh, et varmaan ole tosissasi? Väitätkö tosiaan et naiset olis valmiita elämään perheen kanssa yksiössä? Älä viitsi nyt.

Anteliaat ja toisen hyväksi asioita tekevät ihmiset ovat tutkimusten mukaan onnellisempia kuin nämä kaiken rahallistajat ja omaan hyväänsä keskittyjät. Tähän minä uskon ja pidän sitä erityisesti onnellisen parisuhteen ja perhe-elämän perustana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa lainat ja laskut, minä ruuat ja muut juoksevat pikkukulut. Toiminut yli 20 vuotta, miehellä paljon suurempi palkka ja lisäksi muita tuloja.

===

Mikäli teillä on avioehto, voit joutua ikävään tilanteeseen mahd avioerossa, mies omistaa asunnon ja auton, ja sinä syödyt ruuat ja käytetyt vessapaperit.

Ei ole avioehtoa. Lisäksi omistan tontista ja talosta 50%. En olisi muuten tähän suostunutkaan.

Jos omistat jotain, mutta et maksa lainaa siitä, se voidaan tulkita lahjaksi

Ei tulkita.

Verottaja tulkitsee

Ei tulkitse, kaikki on yhteisissä nimissä, laina myös.

Näin myös vanhemmillani, eikä äitini ole maksanut lahjaveroa.

Verohallinon sivuilla lukee aivan selvästi asia:

Ostetun asunnon omistussuhteen pitää vastata rahoitussuhdetta eli sitä, kuinka suuren osan asunnosta kumpikin puoliso on maksanut.

Jos omistus tulee yhteiseksi (asunto ostetaan esimerkiksi puoliksi) mutta vain toinen puolisoista rahoittaa hankinnan ja maksaa asuntolainan, osuus asunnosta on toiselle puolisolle verotettava lahja.

Millä verovirasto todistaa mikä tilille tulleista euroista on korvamerkitty mihinkin? Tuolla perusteella minä omistaisin meidän talon koska laina on aina maksettu mun tililtä. 

Siis katsotaan ihan vaikka pankista, miltä tililtä rahat tulee. Älä ole tyhmä. Luuletko ettei verovirasto saa tätä tietoa?

Meillä tulee pian kymmenen yhteistä vuotta täyteen. Ei avioliittoa eikä lapsia. Asuntoja meillä on useampikin yhteisomistuksessa, joiden välillä vaihtelemme elämäntilanteiden mukaan. Miehen tulot ovat moninkertaiset itseeni verrattuna, mutta ihan suhteen alusta asti olemme olleet kuin tasavertaiset: kaikki on ollut yhteistä ja mies on ollut erittäinkin avokätinen, koska olen ollut se vähemmän tienaava. Ikinä ei olla riidelty rahasta, vaikka kaikenlaisesta onkin saatu yhteentörmäyksiä aikaiseksi eikä todellakaan eletty mitään "kahden kerroksen" taloutta... Joko ollaan yhdessä samalla viivalla tai ei olla ollenkaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.

Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?

Ei vaimo ja lasten äiti ole mikään au pair, jonka täytyy tuohon perheessä tyytyä.

Lasten elatuksesta huolehditaan yhdessä, sen pitäisi olla selvää. Mutta etkö tosiaan näe mitään epäoikeudenmukaisuutta siinä, että aikuinen elatuskykyinen nainen kuppaa toiselta rahaa? Eikö tasa-arvon vaatimus edellytä, että molemmat tienaavat omansa?

Perhe on yksikkö, jonka sisällä tapahtuu kaikenlaista vaihdantaa ja työnjakoa. On vähän vieras ajatus, että nainen olisi joku erityinen kuppaaja ja loinen, jos haluaa esim. Pakollisten menojen hoitamista suhteessa tuloihin. Tiedän perheen, jossa huonotuloisempi äiti saa hattu kourassa olla anelemassa mieheltään rahaa esim. talvikenkien ostoo , jos ei halua kirpparilla käydä. Muulla perheellä uudet pelit ja vehkeet kaikin puolin. Ei tuo minusta ole oikeidenmukaista myöskään enkä suostuisi sellaiseen perhe-elämään. En ikinä kohtelisi miestäni niin.

MInä taas miettisin, mihin se nainen on rahansa hassannut. Ei ole pakko ostaa liian kallista asuntoa, autoa jne. vaan voi tylysti ilmoittaa parempituloiselle, että tähän minulla ei ole varaa. Mutta ei, halutaan elää parempituloisen elintason mukaan miettimättä sitä, että silloin koko oma tili menee itselle liian kalliiden hankintojen maksamiseen.

Parempituloiselle ei kelpaa se pienituloisen elintaso. Ei meilläkään mies tykkää, kun kiellän lämmittämästä saunaa kuin korkeintaan kerran viikossa, teen paljon puuroja ja kasviskeittoja ruuaksi ja nalkutan jatkuvasti valojen sammuttamisesta. Kaupasta ostetaan halvinta kinkkua leivälle eikä sitä, josta mies tykkää.

Parempituloinen maksaa itse sen erotuksen.

Niinhän sitä luulisi, mutta ketjun mukaan se on parempituloisen hyväksikäyttöä.

Ehei, se on omien kulujen maksamista ihan samalla tavalla kuin se varaton nainen ostaa itse itselleen kengät, koska ne haluaa. Mutta jos esimerkissäsi nainen haluaa lämmittää saunan joka ilta, mutta mies sen joutuu maksamaan, niin kyseessä on parempituloisen hyväksikäyttö.

Tästähän tulee upea parisuhde. Nainen haluaa pullaa, joten hän ostaa tarvikkeet ja maksaa pullanpaistoon menneen sähkön. Vaikka mies miten kuolaisi lämpien korvapuustien perään, hän ei saa syödä niitä. Seksikin menee mahdottomaksi, sillä sitten pitäisi jakaa jollain tavalla pillereiden ja kondomien kustannukset sekä vesimaksu vedestä, jonka nainen käyttää alapesuun seksin jälkeen.

Muistutan edelleen jokaista ketjua lukevaa miestä, että yhdenkään naisen kanssa ei tarvitse muuttaa yhteen. Eikä lapsiakaan kannata hankkia, niihin menee paljon rahaa.

Haluaisin todella nähdä tämän perheyksikön excel-taulukon menojen jakautumisesta. Ei ole iltapuhteista pulaa.

Ei tarvita taulukkoa, kumpikin maksaa omat kulunsa. Ei tulojen perusteella, vaan käytön.

Miten sinä jaat sähkön ja veden kulutuksen samassa taloudessa asuvien kesken? Heidän ilmeisesti täytyy pitää kirjaa kujnka monta kertaa ovat käyttäneet pyykkikonetta tai sähköhellaa. Saako toinen katsoa toisen ostamaa telkkaria? Tuohan menee ihan sairaaksi, joten helpompaa on kummankin asua omassa asunnossa.

Meillä on eri rahat olleet alusta asti. Tai siitä asti kun tulin raskaaksi, sitä ennen asuimme yhdessä toki mutta yhteisiä hankintoja ei juuri ollut. Kun lapsi syntyi sain jo kuukauden kuluttua kuulla olevani lokki. Kaikki hankittiin käytettynä vaikka miehellä oli säästöjä. Asuimme halvimmassa kaupungin kerrostaloasunnossa sillä minulla ei ollut varaa laittaa esim asumisoikeusasuntoon puolta, omistusasunnosta puhumattakaan. Mies tuli ja meni miten tykkäsi, edes työaikoja ei pystynyt kertomaan eli odottelin vauvan kanssa kotona koska tulee iltaisin ( omaa vapaa aikaa ei jäänyt ja vauvalla oli koliikki ja refluksitauti. Vauva aikana mies aloitti tohtoriopintonsa, on DI ja valmistui nopeasti sillä minä hoidin kaiken kotona. Välillä tilanne oli absurdi kun hän tuli kotiin iltayhdeksältä ja ihmetteli miksen mene töihin?

Mies säästi rahaa koko ajan, minä maksoin miehen tulojen takia pienestä kotihoidontuesta ruuat ja tarvikkeet kotiin. Usein rahat oli loppu ja äitini kävi ruokakaupassa jotta saimme ruokaa. En ole säätänyt lakia jonka mukaan kotihoidontuki oli vain muutama sata euroa miehen tulojen takia. Miksen tosiaan mennyt töihin? Lapsemme sairasteli paljon ja olin kuin sumussa. Masennus puhkesi, en tajunnut sitä silloin itse...

Erosimme kun mies sai pienen perinnön

Hän halusi erota jotta en olisi päässyt käsiksi perintöön ja säästöihin. Vaati itselleen jopa S tilin bonukset. Meillä oli tuloerot sellaiset 3000 e kk ja olisi jatkunut töihin menoni jälkeenkin, olen lastenhoitaja joten tienaan nettona n 1700 e kk. Miehen mielestä minun olisi pitänyt ottaa jopa lainaa elämiseen sillä " on oma valinta mitä opiskelee" kuten täältä palstaltakin olen lukenut. Hänen logiikallaan siis sen vuoksi kaikki pito maksaa puoliksi kun en ollut viitsinyt opiskella esim.lääkäriksi..Hän oli kuulemma uhri sillä olin hyvännäköinen joka houkutteli seksiin hänet ja se oli omaa syytäni.

Edelleen häneltä on turha pyytää mitään minimielatustuen lisäksi sillä se kuulemma kattaa kaikki lapsen menot.

Vierailija kirjoitti:

Anteliaat ja toisen hyväksi asioita tekevät ihmiset ovat tutkimusten mukaan onnellisempia kuin nämä kaiken rahallistajat ja omaan hyväänsä keskittyjät. Tähän minä uskon ja pidän sitä erityisesti onnellisen parisuhteen ja perhe-elämän perustana.

On se jännä et tätä "toisen hyväksi" myyttiä nyt täällä kovasti hoetaan. Sehän on perheonnen edellytys!

Missä se toisen hyväksi ilolla tekeminen ja antaminen on kun puhutaan kotitöistä ja jouluvalmisteluista ja lasten synttäreistä? Silloin ollaan miittaamassa joka minuutti mitä eukot uhraa. Missä pyyteetön ilo ja antaminen??? Miksi silloin penätään tasapuolisuutta???

Pliis oikeesti, aikuiset ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.

Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.

Aina on se vaihtoehto, että ei muuta kenenkään kanssa yhteen. Parisuhteessa voi olla vaikka asuu erillään. Pitäkää miehet puolenne älkääkä suostuko, jos nainen ehdottaa yhteenmuuttoa.

Tähänhän se taitaa olla menossa. Kuten joku tuolla aiemmin osuvasti sanoikin, niin kun vastakkainen sukupuoli tai jopa oma puoliso hahmotetaan lähinnä viholliseksi (tai lokiksi,  loiseksi, kuppaajaksi), niin ei tarvitse ihmetellä miksi ihmiset ovat yhä yksinäisempiä. Kuka sellasita haluaa nurkkiinsa ottaa ja kuka sellaiseen asemaan suostuu lähtemään. Kai se sitten on jonkun mielestä hyvä kehityssuunta.

Tai miten olisi vain reiluus? Että ei käytettäiskään toista hyväksi? Ei vaadittais enempää mihin ne omat rahkeet riittää? Mikä siinä on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa?

Miksi mies ei siinä tapauksessa suostu asumaan yksiössä perheensä kanssa? Miksi mies vaatii isompaa asuntoa?

Perheen kanssa yksiössä ei asu Suomessa keppikerjäläinenkään

Kyllä asuisi, jos elettäisiin pienituloisen elintason mukaan. Se ei jostain syystä kuitenkaan miehille maistu.

Miehelle maistuisi kaksio vähän sivummalla, mutta tuloton nainen haluaa omakotitalon järven rannalta kaupungin keskustassa. Miehen maksamana.

Miten nainen sen talon hankkii miehen rahoilla ihan käytännössä? Mielelläni kuulisin tästä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.

Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?

Ei vaimo ja lasten äiti ole mikään au pair, jonka täytyy tuohon perheessä tyytyä.

Lasten elatuksesta huolehditaan yhdessä, sen pitäisi olla selvää. Mutta etkö tosiaan näe mitään epäoikeudenmukaisuutta siinä, että aikuinen elatuskykyinen nainen kuppaa toiselta rahaa? Eikö tasa-arvon vaatimus edellytä, että molemmat tienaavat omansa?

Perhe on yksikkö, jonka sisällä tapahtuu kaikenlaista vaihdantaa ja työnjakoa. On vähän vieras ajatus, että nainen olisi joku erityinen kuppaaja ja loinen, jos haluaa esim. Pakollisten menojen hoitamista suhteessa tuloihin. Tiedän perheen, jossa huonotuloisempi äiti saa hattu kourassa olla anelemassa mieheltään rahaa esim. talvikenkien ostoo , jos ei halua kirpparilla käydä. Muulla perheellä uudet pelit ja vehkeet kaikin puolin. Ei tuo minusta ole oikeidenmukaista myöskään enkä suostuisi sellaiseen perhe-elämään. En ikinä kohtelisi miestäni niin.

MInä taas miettisin, mihin se nainen on rahansa hassannut. Ei ole pakko ostaa liian kallista asuntoa, autoa jne. vaan voi tylysti ilmoittaa parempituloiselle, että tähän minulla ei ole varaa. Mutta ei, halutaan elää parempituloisen elintason mukaan miettimättä sitä, että silloin koko oma tili menee itselle liian kalliiden hankintojen maksamiseen.

Parempituloiselle ei kelpaa se pienituloisen elintaso. Ei meilläkään mies tykkää, kun kiellän lämmittämästä saunaa kuin korkeintaan kerran viikossa, teen paljon puuroja ja kasviskeittoja ruuaksi ja nalkutan jatkuvasti valojen sammuttamisesta. Kaupasta ostetaan halvinta kinkkua leivälle eikä sitä, josta mies tykkää.

Parempituloinen maksaa itse sen erotuksen.

Niinhän sitä luulisi, mutta ketjun mukaan se on parempituloisen hyväksikäyttöä.

Ehei, se on omien kulujen maksamista ihan samalla tavalla kuin se varaton nainen ostaa itse itselleen kengät, koska ne haluaa. Mutta jos esimerkissäsi nainen haluaa lämmittää saunan joka ilta, mutta mies sen joutuu maksamaan, niin kyseessä on parempituloisen hyväksikäyttö.

Tästähän tulee upea parisuhde. Nainen haluaa pullaa, joten hän ostaa tarvikkeet ja maksaa pullanpaistoon menneen sähkön. Vaikka mies miten kuolaisi lämpien korvapuustien perään, hän ei saa syödä niitä. Seksikin menee mahdottomaksi, sillä sitten pitäisi jakaa jollain tavalla pillereiden ja kondomien kustannukset sekä vesimaksu vedestä, jonka nainen käyttää alapesuun seksin jälkeen.

Muistutan edelleen jokaista ketjua lukevaa miestä, että yhdenkään naisen kanssa ei tarvitse muuttaa yhteen. Eikä lapsiakaan kannata hankkia, niihin menee paljon rahaa.

Haluaisin todella nähdä tämän perheyksikön excel-taulukon menojen jakautumisesta. Ei ole iltapuhteista pulaa.

Ei tarvita taulukkoa, kumpikin maksaa omat kulunsa. Ei tulojen perusteella, vaan käytön.

Tää on niin noloa!

Meillä on ystäväpariskuntia jotka splittaavat ravintolassa laskun vielä 20 yhteisen vuoden jälkeenkin. Tekisivät sen kotona! Monta kertaa olemme maksaneet laskun ettei tuosta kuitin tarkistuksesta tule mitään sirkusta. Kauppalaskustakin erottelevat toistensa "erityisostot" kuten partaterät, kasvorasvat, deodorantit, hiustenhoitoaineet ja kuukautissiteet. 

Ja toinen 30v yhdessä ollut pari tietää tarkkaan nimetä kotoa jokaisen esineen kumpi sen omistaa:O Mun sohva, mun tv, mun saippuat, mun ulkoporeamme jne. Meillä on meidän koti, me ostamme sohvan, me kutsumme kaverit syömään meidän laittamaa ruokaa. 

Mä en jaksaisi tuollaista jatkuvaa vahtimista ettei toinen vaan hyödy mun rahoistani!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.

Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?

Ei vaimo ja lasten äiti ole mikään au pair, jonka täytyy tuohon perheessä tyytyä.

Lasten elatuksesta huolehditaan yhdessä, sen pitäisi olla selvää. Mutta etkö tosiaan näe mitään epäoikeudenmukaisuutta siinä, että aikuinen elatuskykyinen nainen kuppaa toiselta rahaa? Eikö tasa-arvon vaatimus edellytä, että molemmat tienaavat omansa?

Perhe on yksikkö, jonka sisällä tapahtuu kaikenlaista vaihdantaa ja työnjakoa. On vähän vieras ajatus, että nainen olisi joku erityinen kuppaaja ja loinen, jos haluaa esim. Pakollisten menojen hoitamista suhteessa tuloihin. Tiedän perheen, jossa huonotuloisempi äiti saa hattu kourassa olla anelemassa mieheltään rahaa esim. talvikenkien ostoo , jos ei halua kirpparilla käydä. Muulla perheellä uudet pelit ja vehkeet kaikin puolin. Ei tuo minusta ole oikeidenmukaista myöskään enkä suostuisi sellaiseen perhe-elämään. En ikinä kohtelisi miestäni niin.

Entä jos kyseinen äiti olisi perustanut perheen yhtä huonotuloisen miehen kanssa, eikö hän silloinkin joutuisi käymään kirpparilla? Vai eikö hänelle olisi kelvannut huonotuloinen mies?

Wieralijia kirjoitti:

Meillä molemmat opiskelevat akateemista tutkintoa. Toisella myös muita tuloja osittaisen työtulojen lisäksi ja toisella vain tuet ja opintolaina. Kulut jaettu suhteessa tuloihin. Tällä hetkellä mies maksaa lähes kaiken koska voi, mutta tulevaisuudessa nainen tulee tienaamaan enemmän kuin mies, ja rooli saattaa muuttua. 

 

No tuossa tilanteessa varmaan sitten kaikki maksetaan puoliksi, jos miehen palkka on jo niin hyvä, että sillä voi elättää molemmat? 

Minä ja p:so olemme työttömiä, emme nosta korvauksia. Myymme asunnon ja koitamme selvitä p:son eläkeikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa lainat ja laskut, minä ruuat ja muut juoksevat pikkukulut. Toiminut yli 20 vuotta, miehellä paljon suurempi palkka ja lisäksi muita tuloja.

===

Mikäli teillä on avioehto, voit joutua ikävään tilanteeseen mahd avioerossa, mies omistaa asunnon ja auton, ja sinä syödyt ruuat ja käytetyt vessapaperit.

Ei ole avioehtoa. Lisäksi omistan tontista ja talosta 50%. En olisi muuten tähän suostunutkaan.

Jos omistat jotain, mutta et maksa lainaa siitä, se voidaan tulkita lahjaksi

Ei tulkita.

Verottaja tulkitsee

Ei tulkitse, kaikki on yhteisissä nimissä, laina myös.

Näin myös vanhemmillani, eikä äitini ole maksanut lahjaveroa.

Verohallinon sivuilla lukee aivan selvästi asia:

Ostetun asunnon omistussuhteen pitää vastata rahoitussuhdetta eli sitä, kuinka suuren osan asunnosta kumpikin puoliso on maksanut.

Jos omistus tulee yhteiseksi (asunto ostetaan esimerkiksi puoliksi) mutta vain toinen puolisoista rahoittaa hankinnan ja maksaa asuntolainan, osuus asunnosta on toiselle puolisolle verotettava lahja.

Millä verovirasto todistaa mikä tilille tulleista euroista on korvamerkitty mihinkin? Tuolla perusteella minä omistaisin meidän talon koska laina on aina maksettu mun tililtä. 

Siis katsotaan ihan vaikka pankista, miltä tililtä rahat tulee. Älä ole tyhmä. Luuletko ettei verovirasto saa tätä tietoa?

Olen omistanut asuntoja/taloja jo 42v mieheni kanssa puoliksi eikä vielä ole lahjaveroa tullut maksettavaksi. Verovirastossa ymmärretään myös se että laskuja maksetaan siltä tililtä mikä on lainasopimukseen maksutiliksi merkitty riippumatta omistussuhteesta.

Voisimmehan toki leikkiä rahojen siirtelyä siten että mieheni laittaisi sen puolikkaan mun tilille pankille maksettavaksi ja minä vastaavan summan muiden laskujen maksuun varatulle tilille mutta vähänkö turhaa pelleilyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteliaat ja toisen hyväksi asioita tekevät ihmiset ovat tutkimusten mukaan onnellisempia kuin nämä kaiken rahallistajat ja omaan hyväänsä keskittyjät. Tähän minä uskon ja pidän sitä erityisesti onnellisen parisuhteen ja perhe-elämän perustana.

On se jännä et tätä "toisen hyväksi" myyttiä nyt täällä kovasti hoetaan. Sehän on perheonnen edellytys!

Missä se toisen hyväksi ilolla tekeminen ja antaminen on kun puhutaan kotitöistä ja jouluvalmisteluista ja lasten synttäreistä? Silloin ollaan miittaamassa joka minuutti mitä eukot uhraa. Missä pyyteetön ilo ja antaminen??? Miksi silloin penätään tasapuolisuutta???

Pliis oikeesti, aikuiset ihmiset.

Nuo asiat ovat äitien hoidossa niin paljon suuremmassa määrin kuin isien, että tuosta on ihan turha hiiltyä, vaikka joku nainen niiden uudelleenjakoa ehdottaisikin. Sinulla on selvästi hyvin huonoja kokemuksia naisista ja perhe-elämästä. Älä yleistä niitä koskemaan muita suomalaisia perheitä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on eri rahat olleet alusta asti. Tai siitä asti kun tulin raskaaksi, sitä ennen asuimme yhdessä toki mutta yhteisiä hankintoja ei juuri ollut. Kun lapsi syntyi sain jo kuukauden kuluttua kuulla olevani lokki. Kaikki hankittiin käytettynä vaikka miehellä oli säästöjä. Asuimme halvimmassa kaupungin kerrostaloasunnossa sillä minulla ei ollut varaa laittaa esim asumisoikeusasuntoon puolta, omistusasunnosta puhumattakaan. Mies tuli ja meni miten tykkäsi, edes työaikoja ei pystynyt kertomaan eli odottelin vauvan kanssa kotona koska tulee iltaisin ( omaa vapaa aikaa ei jäänyt ja vauvalla oli koliikki ja refluksitauti. Vauva aikana mies aloitti tohtoriopintonsa, on DI ja valmistui nopeasti sillä minä hoidin kaiken kotona. Välillä tilanne oli absurdi kun hän tuli kotiin iltayhdeksältä ja ihmetteli miksen mene töihin?

Mies säästi rahaa koko ajan, minä maksoin miehen tulojen takia pienestä kotihoidontuesta ruuat ja tarvikkeet kotiin. Usein rahat oli loppu ja äitini kävi ruokakaupassa jotta saimme ruokaa. En ole säätänyt lakia jonka mukaan kotihoidontuki oli vain muutama sata euroa miehen tulojen takia. Miksen tosiaan mennyt töihin? Lapsemme sairasteli paljon ja olin kuin sumussa. Masennus puhkesi, en tajunnut sitä silloin itse...

Erosimme kun mies sai pienen perinnön

Hän halusi erota jotta en olisi päässyt käsiksi perintöön ja säästöihin. Vaati itselleen jopa S tilin bonukset. Meillä oli tuloerot sellaiset 3000 e kk ja olisi jatkunut töihin menoni jälkeenkin, olen lastenhoitaja joten tienaan nettona n 1700 e kk. Miehen mielestä minun olisi pitänyt ottaa jopa lainaa elämiseen sillä " on oma valinta mitä opiskelee" kuten täältä palstaltakin olen lukenut. Hänen logiikallaan siis sen vuoksi kaikki pito maksaa puoliksi kun en ollut viitsinyt opiskella esim.lääkäriksi..Hän oli kuulemma uhri sillä olin hyvännäköinen joka houkutteli seksiin hänet ja se oli omaa syytäni.

Edelleen häneltä on turha pyytää mitään minimielatustuen lisäksi sillä se kuulemma kattaa kaikki lapsen menot.

Tuota.. en kyllä ihan nyt usko tätä. Vähän vähemmän kärjistämistä, niin olis uskottavampi. Tuo seksi-kommentti sinetöi kaiken. Mut kyllä suakin todnäk joku tarpeeksi hölmö/katkera aivan varmasti uskoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.

Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?

Ei vaimo ja lasten äiti ole mikään au pair, jonka täytyy tuohon perheessä tyytyä.

Lasten elatuksesta huolehditaan yhdessä, sen pitäisi olla selvää. Mutta etkö tosiaan näe mitään epäoikeudenmukaisuutta siinä, että aikuinen elatuskykyinen nainen kuppaa toiselta rahaa? Eikö tasa-arvon vaatimus edellytä, että molemmat tienaavat omansa?

Perhe on yksikkö, jonka sisällä tapahtuu kaikenlaista vaihdantaa ja työnjakoa. On vähän vieras ajatus, että nainen olisi joku erityinen kuppaaja ja loinen, jos haluaa esim. Pakollisten menojen hoitamista suhteessa tuloihin. Tiedän perheen, jossa huonotuloisempi äiti saa hattu kourassa olla anelemassa mieheltään rahaa esim. talvikenkien ostoo , jos ei halua kirpparilla käydä. Muulla perheellä uudet pelit ja vehkeet kaikin puolin. Ei tuo minusta ole oikeidenmukaista myöskään enkä suostuisi sellaiseen perhe-elämään. En ikinä kohtelisi miestäni niin.

MInä taas miettisin, mihin se nainen on rahansa hassannut. Ei ole pakko ostaa liian kallista asuntoa, autoa jne. vaan voi tylysti ilmoittaa parempituloiselle, että tähän minulla ei ole varaa. Mutta ei, halutaan elää parempituloisen elintason mukaan miettimättä sitä, että silloin koko oma tili menee itselle liian kalliiden hankintojen maksamiseen.

Parempituloiselle ei kelpaa se pienituloisen elintaso. Ei meilläkään mies tykkää, kun kiellän lämmittämästä saunaa kuin korkeintaan kerran viikossa, teen paljon puuroja ja kasviskeittoja ruuaksi ja nalkutan jatkuvasti valojen sammuttamisesta. Kaupasta ostetaan halvinta kinkkua leivälle eikä sitä, josta mies tykkää.

Parempituloinen maksaa itse sen erotuksen.

Parempituloinen maksaa erotuksen, jos molemmat saavat syödä sitä kinkkua. Jos taas ei anna siitä toiselle, maksakoon kokonaan yksin.

Jos toinen haluaa syödä jotain todella kallista lihaa, niin en todellakaan oleta, että hänen pitäisi sitä samaa lihaa kustantaa myös minulle. Ihan tavallinenkin liha kelpaa. 

Minä taas haluaisin suhteessani, että molemmat haluavat parasta lihaa. Kivempaa kun on yhteistä kosketuspintaa eikä kämppiselämää.

No se tavallinenkin liha on ihan parasta lihaa.