Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?
Luin Me naisista jutun, jossa naiset kertoivat elävänsä köyhemmin kuin puolisonsa, vaikka elävät perheenä. Onko tämä oikeasti tavallista?
Jos teillä on raha-asiat noin, miten kauan olette eläneet yhdessä, oletteko naimisissa ja onko teillä lapsia?
Itse olen elänyt puolisoni kanssa 20 vuotta, hän on koko ajan tienannut 2-3 kertaa minun kuukausituloni. Meillä on aina laskettu tulot yhteen ja eletty yhteisten tulojen mukaista elintasoa. 2 lasta.
Kommentit (1158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan samasta elintasosta, niin ei se välttämättä tarkoita sitä, että eurot menevät ihan tarkkaan tasan. Se tarkoittaa sitä, että toinen ei syö hanhenmaksaa ja toinen näkkileipää, toinen harrastaa, ostelee kalliita juttuja ja lomailee, toisella ei ole mahdollisuutta harrastaa mitään, hankkia mitään tai käydä missään lomilla, toinen tekee kaikki ostopäätökset ja toinen saa pyydellä viikkorahaa kuin lapsi jos jotain haluaa, toinen perustelee osallistumattomuuttaan kotitöihin isolla palkkapussillaan ja toinen on kiitollisen kodinhoitajan asemassa. Eihän tuollaisessa yhteiselämässä ole vähäisintäkään järkeä. Jos kumppanin asennemaailmassa tuollainen on oikein, niin kannattaa olla muuttamatta yhteen. Arvoristiriidat ovat niin suuria että siitä ei tule muuta kuin harmia.
No riippuu vähän tilanteesta. Meillä minulla on varaa kalliimpiin hankintoihin, koska minä en ole mällänyt kymppitonneja nettipokeriin. Ei se aina mene niin, että se vähävaraisempi on syytön omaan tilanteeseensa. Minusta elintason pitää olla sama, jos molemmat ovat panostaneet yhtä paljon perheen hyvinvointiin. Jos taas toinen on itse ryssinyt raha-asiansa pistämällä oman palkkansa sileäksi tai esimerkiksi vapaaehtoisesti jättäytynyt pois töistä, niin ei sitä elintasoa silloin tarvitse minusta tasata. Eri juttu jos on kyse vaikka sairaudesta.
Toki, tällaisia vaikeasti ratkaistavia tilanteita joissain perheissä ja parisuhteissa on, jolloin on kaikkien etu, että toinen ihminen ei pääse käyttämään perheen rahoja täysin holtittomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tienaa kolme kertaa enemmän kuin minä ja eri elintasot, 2 lasta. Ei yhteistä rahoja. Maksan pääsääntöisesti lasten kaikki vaatteet yms. Mies ostelee itselleen uusia traktoreita, autoja, kalliita tietokoneita yms. Koen, että hän on oikeutettu siihen, on hän itse tienannut omat rahansa.
Yhteinen taloustili meillä on, jonne mies laittaa ruokarahaa ja tähän tiliin on itselläkin kortti. Maksan sieltä perheen ruokaostokset ja omat ostokset (meikit, vaatteet yms) sitten omalla kortilla. Joskus mies saattaa ostaa mulle kalliimmat talvikengät, takin tms.
Miten te voitte elää noissa "joka sentti puoliksi"-suhteissa?
Haluaisin kysyä teiltä: jos te sairastutte/menetätte työnne ja menette heikoksi ja laskunmaksukyvyttömiksi, uskalletteko luottaa siihen, että puolisonne ei hylkää teitä loisena? Jättääkin teidät tajuttomana sairaalaan, koska ette pystykään maksamaan laskuja? Velkaannutteko puolisolle sairaana? Tappeleeko se senteistään pilkuntarkka puolisosi sinun puolestasi myös rahallisesti? Jättääkö saapuvat laskusi maksamatta, koska ne on sinun ja hoitakoot itse, vaikka olet ihan kanttuvei ja kyvyttömässä tilassa. Kuka rinnallasi seisoo, kun sinulla on voimat ja rahat loppu?
Minua pelottaisi ja pirusti olla tuollaisen ihmisen kanssa.....se on yksi syy, miksi meillä exän kanssa tuli ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä tienaan n. 1000e/kk josta maksan kaikki edellisestä liitosta olevan poikani menot, ja tasan puolet kaikista asumiskustannuksista, vakuutuksista, ja ruuasta ym. Avomieheni tienaa n. 3000e/kk. Kun maksan laskut, ja ruokakulut, minulle jää n. 50e/kk rahaa. En tiedä onko tämä oikein tai väärin,mutta näillä on mentävä.
Ei kuulosta reilulta, yksin asuessa saisit enemmän tukia (esim asumistuki), joten luultavasti pärjäisit paremmin. On reilua, että maksat oman poikasi menot, siihen saatkin elatusmaksua ja lapsilisää, mutta ruoka- ja asumismenoja pitäisi jakaa tasapuolisemmin jos yhdessä haluaa asua.
Miten ruoka- ja asumiskuluja pitäisi jakaa tasapuolisemmin, jos ne jaetaan nytkin 50-50 vaikka ap:n osuus olisi oikeastaan 2/3? Kun ei se lapsikaan ilmaiseksi asu ja syö.
Voi olla, ettei niitä pysty jakamaan reilusti tuossa tilanteessa. Noin pienillä tuloilla saisi yksin asuessa tukia niin paljon, että omat käyttörahat lisääntyisivät tuntuvasti, Ja minusta ei ole mitään järkeä muuttaa yhteen jonkun parempituloisen kanssa, jos sen seurauksena omat rahat vähenevät. Hassua kyllä, mutta tuolla naisella jäisi luultavasti enemmän omaa rahaa, jos hän asuisi yhdessä työttömän toimeentulotukea saavan miehen kanssa. Joten tuo yhdessä asumisen kuvio ei toimi.
Erota ei tarvitse, ja aikaa voi viettää yhdessä paljon - käytännössä voi olla vaikka joka päivä yhdessä. Mutta oman ja lapsensa elintason vuoksi kannattaisi ehdottomasti hankkia oma asunto. Tämä järjestely toki lisäisi sen parempituloisen kumppanin menoja, koska sitten hän joutuisi maksamaan itse kaikki asumiskulunsa - nythän hän voi jakaa ne tuon pienituloisen kumppaninsa kanssa. Nythän tuo tilanne onkin omituinen sikäli, että parempituloinen hyötyy rahallisesti ja pienempituloinen kärsii taloudellista tappiota.
Vierailija kirjoitti:
Mies tienaa kolme kertaa enemmän kuin minä ja eri elintasot, 2 lasta. Ei yhteistä rahoja. Maksan pääsääntöisesti lasten kaikki vaatteet yms. Mies ostelee itselleen uusia traktoreita, autoja, kalliita tietokoneita yms. Koen, että hän on oikeutettu siihen, on hän itse tienannut omat rahansa.
Yhteinen taloustili meillä on, jonne mies laittaa ruokarahaa ja tähän tiliin on itselläkin kortti. Maksan sieltä perheen ruokaostokset ja omat ostokset (meikit, vaatteet yms) sitten omalla kortilla. Joskus mies saattaa ostaa mulle kalliimmat talvikengät, takin tms.
Eli lapset on sinun harrastus ja maksat kulut, autot on miehen harrastus ja maksaa autonsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä tienaan n. 1000e/kk josta maksan kaikki edellisestä liitosta olevan poikani menot, ja tasan puolet kaikista asumiskustannuksista, vakuutuksista, ja ruuasta ym. Avomieheni tienaa n. 3000e/kk. Kun maksan laskut, ja ruokakulut, minulle jää n. 50e/kk rahaa. En tiedä onko tämä oikein tai väärin,mutta näillä on mentävä.
Tietenkin maksat oman jälkeläisesi elatuksen ja kuluistakin puolet, jos siihen kykenet. Eihän tuossa ole mikään väärin. Se, että sinulle ei jää pakollisten maksujen jälkeen tuon enempää käyttörahaa, ei ole avopuolisosi ongelma. Se, mitä sinulle jää, on käytettävissä haluamiisi asioihin. Jos se ei tunnu riittävältä, voi yrittää kasvattaa tulojaan esimerkiksi vaihtamalla työpaikkaa ja hankkimalla muita lisätuloja, tai vain elää niiden nykyisten tulojen mukaan.
Jos minun kumppanillani jäisi käyttörahaa vain 50 euroa kuukaudessa, kokisin sen kyllä myös omaksi ongelmakseni sikäli, että asia ei olisi minulle ok ja se vaivaisi minua sen verran, että tasaisin kyllä vähän tilannetta.
Yhdessä 30 vuotta, ei lapsia, omat tilit. Alkuun maksettiin kaikki puoliksi, kun tulot oli suht samanlaiset. Nykyään mies tienaa enemmän ja maksaa omatoimisesti enemmän. Tehdään yhdessä matkoja, syödään samaa ruokaa jne. Mies käy myös omilla harrastusreissuillaan, mikä on ihan ok, koska itse on rahansa tienannut.
Kannattaa tarkkaan miettiä kenen kanssa lyö hynttyyt yhteen saati tekee mukuloita, ettei tarvi sitten lehtien palstoilla vinkua ja alistua tuollaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä tienaan n. 1000e/kk josta maksan kaikki edellisestä liitosta olevan poikani menot, ja tasan puolet kaikista asumiskustannuksista, vakuutuksista, ja ruuasta ym. Avomieheni tienaa n. 3000e/kk. Kun maksan laskut, ja ruokakulut, minulle jää n. 50e/kk rahaa. En tiedä onko tämä oikein tai väärin,mutta näillä on mentävä.
Ei kannata asua yhdessä, kun se kurjistaa omaa elintasoa noin. Jos asuisin poikasi kanssa kahdestaan, saisit yhteiskunnalta sen verran tukia pienen tulotason kompensoimiseen, että pärjäisit paljon paremmin. Tulosi saattaisivat jopa tuplaantua. Ja sosiaalitoimistosta saisit harkinnanvaraisena ehkä tukea myös lapsen harrastukseen. Älä asua yhdessä miehen kanssa - se heikentää omaa ja lapsesi elintasoa! Voittehan silti seurustella ja viettää paljon aikaa yhdessä. Niin minä tekisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ongelmaa niin kauan kun mies maksaa ja nainen loisii. toisinpäin ei onnistuisi
Noo, ei pidä yleistää. Kyllä meillä minä olen elättänyt koko perheen, kun miehellä on ollut paljon työttömyys jaksoja. Mies taas oli vastuussa enemmän, kun minä olin vauvalomalla.
Kyllä luulen, että naiset elättää paljonkin perheitä ja yksinhuoltajat vastaa lähes yksin lasten elatuksesta ja nämä yh on yleensä naisia.
Enkä ymmärrä, miten tänne AV:lle vastaavat naiset on kaikki onnistuneet saamaan noin hyvä palkkaisia miehiä, että mies tienaa montakertaa enemmän.
Meillä molemmilla suunnilleen sama palkka ja aina välillä siis vain toinen ollut töissä ja elättämnyt sen toisenkin.
Ja toisaalta, naisille ei makseta juurikaan palkkaa ja miehet saa hanttihommistakin parempaa palkkaa, kun korkealle koulutettu nainen.
Naisten töistä ei makseta, eikä niitä arvosteta. Tämän asian ovat viisaat miehet joskus aikoinaan päättäneet .
Vastasit itse omaan kysymykseesi tuossa tekstissä. Ihmettelit, miten AV:lle vastaavat naiset on onnistuneet saamaan noin hyväpalkkaisia miehiä (hauska ilmaisu muuten, ihan niin kuin naiset vain metsästäisivät rikkaita miehiä. No joo, ehkä jotkut, mutta aika harvinaista). Sitten totesit että miehet saa hanttihommista parempaa palkkaa kuin korkeammalle koulutetut naiset. Ehkä tässä se syy?
Toisaalta sitten kun katsellaan niitä hanttihommia tarkempaa ja palkkauksia esim ulkomaalaisen työvoiman käyttö, niin 3e tunti ei mielestäni ole hanttihommissa naisia parempaa palkkaa.
Miehet vaan tekee pidempää päivää ja kestävämpiä. Jos tienaa vaikka sen 6e tunti, niin pitää painaa lähes 12h. Sitten valitetaan kun ei osallistu kotona kotitöihin.
Ulkomaalaisen halvan työvoiman ymmärrän, jos saavatkin muutamia euroja tunnilta, mutta kuka suomalainen, joka tekee hanttihommia, nettoaa mukamas vain 6 euroa tunnilta? Itse rahoitin aikoinaan opiskeluja ajoittaisilla hanttihommilla, en ollut edes kokoaikaisena, ja niistä tienasin karvan verran yli kymmenen euroa tunnilta. Ei todellakaan tarvinnut tehdä 12 tunnin päiviä, jotta pysyi leivässä kiinni, mutta sellaisia tekemällä olisi saanut ok tilin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tienaan kolme kertaa vähemmän kuin vaimoni, mutta ei haittaa.
Voi laitttaa puhelimella viestiä että rahat on loppu ja kummasti on aina tilillä lisää rahaa.
Nyt otti ohraleipä! Olet päässyt samaan sakkiin Martinan, Sofian ja Maisan kanssa. Onneksi olkoon!
Vierailija kirjoitti:
Miten te voitte elää noissa "joka sentti puoliksi"-suhteissa?
Haluaisin kysyä teiltä: jos te sairastutte/menetätte työnne ja menette heikoksi ja laskunmaksukyvyttömiksi, uskalletteko luottaa siihen, että puolisonne ei hylkää teitä loisena? Jättääkin teidät tajuttomana sairaalaan, koska ette pystykään maksamaan laskuja? Velkaannutteko puolisolle sairaana? Tappeleeko se senteistään pilkuntarkka puolisosi sinun puolestasi myös rahallisesti? Jättääkö saapuvat laskusi maksamatta, koska ne on sinun ja hoitakoot itse, vaikka olet ihan kanttuvei ja kyvyttömässä tilassa. Kuka rinnallasi seisoo, kun sinulla on voimat ja rahat loppu?
Minua pelottaisi ja pirusti olla tuollaisen ihmisen kanssa.....se on yksi syy, miksi meillä exän kanssa tuli ero.
Jos kuitenkin kummallakin on lähtökohtaisesti varaa elättää itsensä? Asuntolainaa ei vedetty tappiin vaan jätettiin varaa hoitovapaisiin ja työttömyyteen.
Ei mua pelota ansiosidonnainen työttömyys, eläke eikä sairaspäiväraha. Työmarkkinatuelle jos joutuu ennen eläkettä, niin sitten pitää kiristää vyötä ja realisoida sijoituksia. En laske niitä huonoja aikojakaan toisen ihmisen hyväntahtoisuuden varaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.
Valitettavasti käynyt itse saman polun. Erottu kyllä jo 10 vuotta sitten. Kumpikin meistä on korkeasti koulutettu. Lapset kun pieniä, minä olin se joka oletettiin ja kyllä itsekin halusin heitä pari vuotta hoitaa kotona. Töihin palatessa sitten kyllä kaikki muukin jäi mun harteille. Hyvä työ ja nyt vielä parempi. Toinen lapsista jo täysi-ikäinen. 10 vuotta asuttu lasten kanssa jo ihan hyvin keskenämme. Ex miestä ei paljoa ole lasten elatus eipä elämä kiinnostanut. Ei yhteisenä aikana, eikä sen jälkeen. Onneksi itse tienaan kohtuullisesti. Ero helvetillinen kaikkinensa. Ex yritti kusettaa myös mun omaisuutta ja saikin jonkin verran, kun vuosien oikeustaistojen jälkeen enää jaksanut. Jälkeenpäin ajatellen, ihan väärä malli; minä ja lapset sitten on yksi vieraileva tähti, joka pisti omat ja muiden rahat taskuun. Kenestäkään muusta ei ollut väliä. Edelleen riittää säännöllisesti viestintään, kuinka hirveä vaimo olen. Äijä parka ei ilmeisesti vieläkään ymmärräneronneensa 10 v sitten. Pari kersaa teki vielä sen jälkeen ja taitaa olla aika vastaava kuvio. Pari vuotta sitten syytti minua, kun en ymmärrä että hänhän on eläkeläinen kun nämä pari pienempää lähtee kotoa. Ja itki kun elämä on silloin jo ohi. No mulla ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä. Säälittää vaan ne pari pienempää kun nähnyt ex miehen käytöksen näitä omiamme kohtaan. Ei aikaa, eikä rahaa. Ihan sama vaikka olisivat lapset kuolleet nälkään. Tästä ehkä viisastuneena omilleni opetan; perhe on yksikkö kaikin puolin. Sooloilua ei voi olla. Itselläni siis sekä tytär että poika. Sama ohje kummallekin annettu.
Otetaan erän esimerkki tosielämästä.
Nainen ja mies. Ikää noin 48 molemmilla. Nainen eronnut ja kaksi lasta kotona. Vuokra-asunto.
Mies eronnut, yksi lapsi, joka käy toisinaan isällään. Elarit äidille +muuta rahaa.
Miehen bruttotulot noin 2000 euroa/kk, miehen 5500 euroa/kk. Miehellä oma hyvä asuntona, muttei tarpeeksi iso naiselle ja naisen lapsille.
Nainen ehdotti miehelle, että ostetaan omakotitalo pääkaupunkiseudulta. Naisen lapset jo 15 ja 17 vuotiaita.
Mies päätteli, että ei jaksa ruveta taas maksamaan, kuten edellisessäkin liitossa kävi.
Ihan ulkopuolisena päättelen, että ei miehen nyt kannata laittaa mitää yhteistaloutta pystyyn, jossa rahat imuroidaan johonkin omakotitalounelmaan, kun naisen lapset ovat lentämässä pian pois joka tapauksessa muutaman vuoden päästä. Tähän on syynä myös suomalainen tulonsiirtopolittiika, koska mies muuttuisi elättäjäksi.
Parempi vain tapailla miehen asunnolla ja viettää muuten mukavaa aikaa, kunnes naisen lapset ovat omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten te voitte elää noissa "joka sentti puoliksi"-suhteissa?
Haluaisin kysyä teiltä: jos te sairastutte/menetätte työnne ja menette heikoksi ja laskunmaksukyvyttömiksi, uskalletteko luottaa siihen, että puolisonne ei hylkää teitä loisena? Jättääkin teidät tajuttomana sairaalaan, koska ette pystykään maksamaan laskuja? Velkaannutteko puolisolle sairaana? Tappeleeko se senteistään pilkuntarkka puolisosi sinun puolestasi myös rahallisesti? Jättääkö saapuvat laskusi maksamatta, koska ne on sinun ja hoitakoot itse, vaikka olet ihan kanttuvei ja kyvyttömässä tilassa. Kuka rinnallasi seisoo, kun sinulla on voimat ja rahat loppu?
Minua pelottaisi ja pirusti olla tuollaisen ihmisen kanssa.....se on yksi syy, miksi meillä exän kanssa tuli ero.
Samasta syystä erosin. Olisi vain pitänyt tehdä se paljon aikaisemmin.
Korjaus: NAISEN bruttotulot noin 2000 euroa/kk, miehen 5500 euroa/kk. Miehellä oma hyvä asuntona, muttei tarpeeksi iso naiselle ja naisen lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä tienaan n. 1000e/kk josta maksan kaikki edellisestä liitosta olevan poikani menot, ja tasan puolet kaikista asumiskustannuksista, vakuutuksista, ja ruuasta ym. Avomieheni tienaa n. 3000e/kk. Kun maksan laskut, ja ruokakulut, minulle jää n. 50e/kk rahaa. En tiedä onko tämä oikein tai väärin,mutta näillä on mentävä.
Kai se riippuu siitä onko ne asumiskulut kohtuulliset, sinun puolikkaalla panoksella asuu kuitenkin 2, sinä ja poikasi.
Vierailija kirjoitti:
Sijaltainen_nousisi kirjoitti:
Ei ole. Ja tiesittekö että lainkin mukaan puolisoilla ON OLTAVA sama elintaso samoin kuin ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaan?
Minkä lain mukaan ja missä maassa? Suomessa ei avioliittolaki tunne tuollaista vaatimusta.
Laki tuntee puolisoiden välisen elatusvelvollisuuden, ei kuitenkaan sama elintaso -termiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan samasta elintasosta, niin ei se välttämättä tarkoita sitä, että eurot menevät ihan tarkkaan tasan. Se tarkoittaa sitä, että toinen ei syö hanhenmaksaa ja toinen näkkileipää, toinen harrastaa, ostelee kalliita juttuja ja lomailee, toisella ei ole mahdollisuutta harrastaa mitään, hankkia mitään tai käydä missään lomilla, toinen tekee kaikki ostopäätökset ja toinen saa pyydellä viikkorahaa kuin lapsi jos jotain haluaa, toinen perustelee osallistumattomuuttaan kotitöihin isolla palkkapussillaan ja toinen on kiitollisen kodinhoitajan asemassa. Eihän tuollaisessa yhteiselämässä ole vähäisintäkään järkeä. Jos kumppanin asennemaailmassa tuollainen on oikein, niin kannattaa olla muuttamatta yhteen. Arvoristiriidat ovat niin suuria että siitä ei tule muuta kuin harmia.
No riippuu vähän tilanteesta. Meillä minulla on varaa kalliimpiin hankintoihin, koska minä en ole mällänyt kymppitonneja nettipokeriin. Ei se aina mene niin, että se vähävaraisempi on syytön omaan tilanteeseensa. Minusta elintason pitää olla sama, jos molemmat ovat panostaneet yhtä paljon perheen hyvinvointiin. Jos taas toinen on itse ryssinyt raha-asiansa pistämällä oman palkkansa sileäksi tai esimerkiksi vapaaehtoisesti jättäytynyt pois töistä, niin ei sitä elintasoa silloin tarvitse minusta tasata. Eri juttu jos on kyse vaikka sairaudesta.
Onhan teilläkin samanlainen elintaso, mutta käytätte rahat eri kohteisiin. Hän harrastaa nettipokeria ja laittaa rahaa siihen, sinä sitten taas laitat rahaa niihin kalliimpiin hankintoihin, mitä ostat.
No tällä hetkellä hän kyllä harrastaa velkakierteessä rypemistä, eikä niinkään sitä nettipokeria enää... Seuraavaksi hän alkaa harrastaa ulosottomiehen kanssa neuvottelua. En minä sitä nyt loistavaksi elintasoksi kutsuisi.
Vierailija kirjoitti:
Otetaan erän esimerkki tosielämästä.
Nainen ja mies. Ikää noin 48 molemmilla. Nainen eronnut ja kaksi lasta kotona. Vuokra-asunto.
Mies eronnut, yksi lapsi, joka käy toisinaan isällään. Elarit äidille +muuta rahaa.
Miehen bruttotulot noin 2000 euroa/kk, miehen 5500 euroa/kk. Miehellä oma hyvä asuntona, muttei tarpeeksi iso naiselle ja naisen lapsille.
Nainen ehdotti miehelle, että ostetaan omakotitalo pääkaupunkiseudulta. Naisen lapset jo 15 ja 17 vuotiaita.
Mies päätteli, että ei jaksa ruveta taas maksamaan, kuten edellisessäkin liitossa kävi.
Ihan ulkopuolisena päättelen, että ei miehen nyt kannata laittaa mitää yhteistaloutta pystyyn, jossa rahat imuroidaan johonkin omakotitalounelmaan, kun naisen lapset ovat lentämässä pian pois joka tapauksessa muutaman vuoden päästä. Tähän on syynä myös suomalainen tulonsiirtopolittiika, koska mies muuttuisi elättäjäksi.
Parempi vain tapailla miehen asunnolla ja viettää muuten mukavaa aikaa, kunnes naisen lapset ovat omillaan.
Ihan hulluutta olisi muuttaa yhteen tuossa elämänvaiheessa - miehen näkökulmasta.
Tarinan naisena en edes ehdottaisi yhteistä asuntoa ennen kuin lapset olisivat lentäneet pesästä, koska siinä vaiheessa riittäisi hyvin se halvempi ja/tai pienempikin asunto kahdelle aikuiselle. Siellä voisivat sitten vierailla sekä naisen että miehen lapset, kun heitä ei enää tarvitsisi pitää vakinaisina asukkaina. Jännä huomata, miten naisilla ei yleensä tämän kaltaisissa asioissa ole maalaisjärkeä ajatella asioita pidemmällä tähtäimellä. Vai onko tuo juurikin sitä perinteistä hyötymislogiikkaa?
Onhan teilläkin samanlainen elintaso, mutta käytätte rahat eri kohteisiin. Hän harrastaa nettipokeria ja laittaa rahaa siihen, sinä sitten taas laitat rahaa niihin kalliimpiin hankintoihin, mitä ostat.