Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en saa kerätä puolisoni likaisia tai puolipidettyjä vaatteita lattialta, vaikka niitä joka huoneessa lattia, tuolit, sohvat ja pöydät täynnä. Koska hän ei sitten niitä löydä. Miten toimia? Hän ei halua erota.

Minulla sama tilanne. Sen olen sanonut, että jos olohuoneeseen jätät, niin minä vien pois. Niihin vaatteisiin en koske, jotka ovat tietyssä paikassa. Ja se paikka on hen sängyn puoleisella lattialka. Olen sanonut, etten halua nähdä niitä, ja potkin ne sängyn oikealle puolelle. Jos ei halua, että potkin vaatteita, niin älköön jättäkö niitä näkyville.

Tuo on sinun rajattomuutta ja vallankäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Tämäntyyppistä ongelmaa on siis ollut ihan aina kyllä, mutta ne eivät ole vaikuttaneet mihinkään tärkeään ennen lapsia, minkä jälkeen melkein kaikki on yhtä ongelmaa.

Voi siis olla esim. näin.

1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon.

2: Ok, no minä ajan huomenna ennen töitä ostamaan sinulle ne.

1: Ei, älä. Käyn myöhemmin itse, kun haluan samalla ostaa kukkasipuleita.

2: (seuraavana iltana) Vaihdon sinun autoon ne pyyhkijänsulat. Eteisessä on myös niitä kukkasipuleita.

1: ??? Eikös sovittu että minä käyn, ei olisi tarvinnut. Ja nuo on narsisseja, ajattelin tulppaaneita. Onpa harmi että ajoit turhaan.

2: Miksi et voi edes kiittää kun minä kaikkeni teen sinun eteen? :((((( Sinun pitäisi olla onnellinen kun autan sinua.

Ei siis ole mitään hakkaamista eikä muuta selkeää, mutta ihan jatkuvasti normaalit käytännön asiat tuottavat kitkaa koska toinen ei hahmota omia ja toisen asioita eikä sanaa ei.

tässä kuulostaa kylläkin että SINÄ itse olet täysin kiittämätön etkä kykene näkemään mitä kaikkea tuo toinen tekee sinun vuoksesi!

Ei nyt jakseta sotkea keskustelua ihan tavallisilla parisuhdeärsytyksillä. Rajattomuutta olisi se, että on sovittu että vaatteet saa olla sängyn vieressä lattialla ja siitä huolimatta toinen menee kippaamaan sen kasan pesuun, koska halusi auttaa. Tai että heittää toisen vaatteita roskiin,koska on itse sitä mieltä että ne ovat vanhoja/rumia/rikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en saa kerätä puolisoni likaisia tai puolipidettyjä vaatteita lattialta, vaikka niitä joka huoneessa lattia, tuolit, sohvat ja pöydät täynnä. Koska hän ei sitten niitä löydä. Miten toimia? Hän ei halua erota.

Kysymys kuuluu, haluatko itse erota? Eli mitä itse voit muuttaa oman tilanteesi parantamiseksi.

Minun pitää hyväksyä hänet sellaisena kuin on, mutta imuriin menevät sukat harmittaa miestäni. Minun pitäisi ymmärtää olla imuroimatta niistä paikoista, joissa sukkia on. Vahinkoja sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt jakseta sotkea keskustelua ihan tavallisilla parisuhdeärsytyksillä. Rajattomuutta olisi se, että on sovittu että vaatteet saa olla sängyn vieressä lattialla ja siitä huolimatta toinen menee kippaamaan sen kasan pesuun, koska halusi auttaa. Tai että heittää toisen vaatteita roskiin,koska on itse sitä mieltä että ne ovat vanhoja/rumia/rikki.

Jos näin on sovittu, pestäänkö sitä lattiakohtaa koskaan? Olematta rajaton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en saa kerätä puolisoni likaisia tai puolipidettyjä vaatteita lattialta, vaikka niitä joka huoneessa lattia, tuolit, sohvat ja pöydät täynnä. Koska hän ei sitten niitä löydä. Miten toimia? Hän ei halua erota.

Minulla sama tilanne. Sen olen sanonut, että jos olohuoneeseen jätät, niin minä vien pois. Niihin vaatteisiin en koske, jotka ovat tietyssä paikassa. Ja se paikka on hen sängyn puoleisella lattialka. Olen sanonut, etten halua nähdä niitä, ja potkin ne sängyn oikealle puolelle. Jos ei halua, että potkin vaatteita, niin älköön jättäkö niitä näkyville.

Tuo on sinun rajattomuutta ja vallankäyttöä.

Ei ole, koska olen sanonut hänelle, miten aion toimia. Ja hän hyväksyy sen. Se olisi rajattomuutta, jos hän olisi kieltänyt minua tekemästä niin.

Vallankäyttöä? No, ei yhtään sen isompaa vallankäyttöä, mitä mies itsekään käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt jakseta sotkea keskustelua ihan tavallisilla parisuhdeärsytyksillä. Rajattomuutta olisi se, että on sovittu että vaatteet saa olla sängyn vieressä lattialla ja siitä huolimatta toinen menee kippaamaan sen kasan pesuun, koska halusi auttaa. Tai että heittää toisen vaatteita roskiin,koska on itse sitä mieltä että ne ovat vanhoja/rumia/rikki.

Olen heittänyt puolisoni rikkinäisiä sukkia roskiin. Olenko rajaton? En ole edes kysynyt saako heittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en saa kerätä puolisoni likaisia tai puolipidettyjä vaatteita lattialta, vaikka niitä joka huoneessa lattia, tuolit, sohvat ja pöydät täynnä. Koska hän ei sitten niitä löydä. Miten toimia? Hän ei halua erota.

Minulla sama tilanne. Sen olen sanonut, että jos olohuoneeseen jätät, niin minä vien pois. Niihin vaatteisiin en koske, jotka ovat tietyssä paikassa. Ja se paikka on hen sängyn puoleisella lattialka. Olen sanonut, etten halua nähdä niitä, ja potkin ne sängyn oikealle puolelle. Jos ei halua, että potkin vaatteita, niin älköön jättäkö niitä näkyville.

Tuo on sinun rajattomuutta ja vallankäyttöä.

Ei ole, koska olen sanonut hänelle, miten aion toimia. Ja hän hyväksyy sen. Se olisi rajattomuutta, jos hän olisi kieltänyt minua tekemästä niin.

Vallankäyttöä? No, ei yhtään sen isompaa vallankäyttöä, mitä mies itsekään käyttää.

Taidat olla narsku!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en saa kerätä puolisoni likaisia tai puolipidettyjä vaatteita lattialta, vaikka niitä joka huoneessa lattia, tuolit, sohvat ja pöydät täynnä. Koska hän ei sitten niitä löydä. Miten toimia? Hän ei halua erota.

Minulla sama tilanne. Sen olen sanonut, että jos olohuoneeseen jätät, niin minä vien pois. Niihin vaatteisiin en koske, jotka ovat tietyssä paikassa. Ja se paikka on hen sängyn puoleisella lattialka. Olen sanonut, etten halua nähdä niitä, ja potkin ne sängyn oikealle puolelle. Jos ei halua, että potkin vaatteita, niin älköön jättäkö niitä näkyville.

Tuo on sinun rajattomuutta ja vallankäyttöä.

Ei ole, koska olen sanonut hänelle, miten aion toimia. Ja hän hyväksyy sen. Se olisi rajattomuutta, jos hän olisi kieltänyt minua tekemästä niin.

Vallankäyttöä? No, ei yhtään sen isompaa vallankäyttöä, mitä mies itsekään käyttää.

Perusteisitko?

Taidat olla narsku!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en saa kerätä puolisoni likaisia tai puolipidettyjä vaatteita lattialta, vaikka niitä joka huoneessa lattia, tuolit, sohvat ja pöydät täynnä. Koska hän ei sitten niitä löydä. Miten toimia? Hän ei halua erota.

Minulla sama tilanne. Sen olen sanonut, että jos olohuoneeseen jätät, niin minä vien pois. Niihin vaatteisiin en koske, jotka ovat tietyssä paikassa. Ja se paikka on hen sängyn puoleisella lattialka. Olen sanonut, etten halua nähdä niitä, ja potkin ne sängyn oikealle puolelle. Jos ei halua, että potkin vaatteita, niin älköön jättäkö niitä näkyville.

Tuo on sinun rajattomuutta ja vallankäyttöä.

Ei ole, koska olen sanonut hänelle, miten aion toimia. Ja hän hyväksyy sen. Se olisi rajattomuutta, jos hän olisi kieltänyt minua tekemästä niin.

Vallankäyttöä? No, ei yhtään sen isompaa vallankäyttöä, mitä mies itsekään käyttää.

Perusteisitko?

Taidat olla narsku!

Äh, siis perustele väitteesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt jakseta sotkea keskustelua ihan tavallisilla parisuhdeärsytyksillä. Rajattomuutta olisi se, että on sovittu että vaatteet saa olla sängyn vieressä lattialla ja siitä huolimatta toinen menee kippaamaan sen kasan pesuun, koska halusi auttaa. Tai että heittää toisen vaatteita roskiin,koska on itse sitä mieltä että ne ovat vanhoja/rumia/rikki.

Olen heittänyt puolisoni rikkinäisiä sukkia roskiin. Olenko rajaton? En ole edes kysynyt saako heittää.

Mutta jos puoliso on kieltänyt tekemästä sellaista, niin olet.

Rajattomuus tulee toiston kautta. Kuka tahansa tekee toisen puolesta aina jotain. Rajattomuudeksi se muuttuu, että toimii kieltojen vastaisesti. Hyvä hälytysmerkki on toistuvat aiheeseen liittyvät riidat.

Ketjuun kommentoi ihmisiä, jotka eivät ole eläneet rajattoman ihmisen kanssa joko kotona tai työelämässä.

Nämä tietämättömät ihmiset sitten ehdottavat ratkaisuksi, että rajatonta ihmistä säälitään, ymmärretään ja ollaan kiitollisia tämän "avusta".

Etenkin kun ap:n tapauksessa rajaton ihminen on mies, tietämättömät ehdottelevat, että hän vain on tumpelo mies, joka haluaa auttaa vaimoaan omalla tavallaan.

Ei. Rajattomuus ei ole sitä, että toista vilpittömästi autetaan. Tai että osallistutaan, vaikka kaikki meneekin lopulta mönkään.

Ihan päinvastoin. Rajattomat ihmiset pyrkivät hallitsemaan ja kontrolloimaan toisia. He eivät suostu myöntämään, että toiset ovat heistä erillisiä ihmisiä. He suoraan sanottuna ter rorisoivat toisia ihmisiä ja ajavat nämä ennen pitkää hulluiksi. He tekevät tämän arjen pieninä tekoina.

Annan yhden esimerkin rajattomasta ihmisestä. Rajaton oli mökillä ja pyysi, että puoliso lähettäisi lapset sinne kaukoliikenteen bussilla. Sovittiin, että rajaton hakee lapset tietyltä seisakkeelta. Vielä bussiasemalta soitettiin rajattomalle, että hän varmasti menee sinne lapsia vastaan. Kuitenkin kun bussi noin tuntia myöhemmin tuli tuolle seisakkeelle, rajaton ei ollutkaan siellä. Bussin kuljettaja ja matkustajat selvittelivät asiaa lasten kanssa. Ilmeni että rajaton olikin n. 25 km päässä sijaitsevassa kaupungissa.

Jotkut bussin matkustajat alkoivat jupista, että miten puoliso onkin voinut käskea lasten jäädä seisakkeella pois, kun kaupunkiinhan heidän piti mennä. Huomaatteko, mitä tapahtui? Uhrit syyllistettiin. Tämä on tyypillistä. Rajattoman ihmisen hulluus on hulluksi tekevää. Sivullisetkaan eivät voi uskoa sitä todeksi vaan alkavat etsiä syitä uhrista.

Rajattomat eivät noudata yhteisiä suunnitelmia eivätkä lue tilanteita. Kaikki tapahtuu heidän oikkujensa mukaan. Anteeksi he eivät pyydä koskaan. Eivätkä muutu.

Vierailija kirjoitti:

Mä voisin kertoa vaikka kuinka monta tarinaa rajattomasta vanhemmastani, mutta joku aina poistattaa ne viestit.

Niitä on kaikenlaista. Nälkäinen vauva, jolle tarjotaan lelua, kun ei uskota vauvan äitiä, joka tietää vauvalla olevan nälkä. Tarjotaan valmiiksi suunniteltua parin päivän lomamatkaa, joka sattuu olemaan sellaiseen paikkaan, jonne emme halua mennä. Ilman lupaa kylään tulemista sillä välin kun ollaan poissa kotoa.

Vaikka voisi tuntua kivalta ajatukselta, että joku on teillä kotona yllärinä siivoamassa sillä välin kun olet töissä, ei se tosiasiassa ole kivaa. Siellähän on voinut jäädä vaikka mitä hyvin intiimiä tai epänormaalin sotkuista esille jne.

Sellainen ei onnistu ollenkaan, että sovittaisiin yhdessä mistään asioista. Kauheaa vaatimista ja hyväksikäyttöä sellainen!

Öö, kai ne kotiavaimet on jo otettu pois siltä isovanhemmalta ja rajat vedetty selkeästi?

Ero auttoi. Ex oli ja on varmasti edelleen täysin kyvytön asettumaan toisen asemaan ja rakentamaan mitään yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Ketjuun kommentoi ihmisiä, jotka eivät ole eläneet rajattoman ihmisen kanssa joko kotona tai työelämässä.

Nämä tietämättömät ihmiset sitten ehdottavat ratkaisuksi, että rajatonta ihmistä säälitään, ymmärretään ja ollaan kiitollisia tämän "avusta".

Etenkin kun ap:n tapauksessa rajaton ihminen on mies, tietämättömät ehdottelevat, että hän vain on tumpelo mies, joka haluaa auttaa vaimoaan omalla tavallaan.

Ei. Rajattomuus ei ole sitä, että toista vilpittömästi autetaan. Tai että osallistutaan, vaikka kaikki meneekin lopulta mönkään.

Ihan päinvastoin. Rajattomat ihmiset pyrkivät hallitsemaan ja kontrolloimaan toisia. He eivät suostu myöntämään, että toiset ovat heistä erillisiä ihmisiä. He suoraan sanottuna ter rorisoivat toisia ihmisiä ja ajavat nämä ennen pitkää hulluiksi. He tekevät tämän arjen pieninä tekoina.

Annan yhden esimerkin rajattomasta ihmisestä. Rajaton oli mökillä ja pyysi, että puoliso lähettäisi lapset sinne kaukoliikenteen bussilla. Sovittiin, että rajaton hakee lapset tietyltä seisakkeelta. Vielä bussiasemalta soitettiin rajattomalle, että hän varmasti menee sinne lapsia vastaan. Kuitenkin kun bussi noin tuntia myöhemmin tuli tuolle seisakkeelle, rajaton ei ollutkaan siellä. Bussin kuljettaja ja matkustajat selvittelivät asiaa lasten kanssa. Ilmeni että rajaton olikin n. 25 km päässä sijaitsevassa kaupungissa.

Jotkut bussin matkustajat alkoivat jupista, että miten puoliso onkin voinut käskea lasten jäädä seisakkeella pois, kun kaupunkiinhan heidän piti mennä. Huomaatteko, mitä tapahtui? Uhrit syyllistettiin. Tämä on tyypillistä. Rajattoman ihmisen hulluus on hulluksi tekevää. Sivullisetkaan eivät voi uskoa sitä todeksi vaan alkavat etsiä syitä uhrista.

Rajattomat eivät noudata yhteisiä suunnitelmia eivätkä lue tilanteita. Kaikki tapahtuu heidän oikkujensa mukaan. Anteeksi he eivät pyydä koskaan. Eivätkä muutu.

Tämä on tietenkin vain yksi esimerkki, mutta ei tämä mielestäni kerro rajattomuudesta vaan väärinymmärryksestä ja ehkä hajamielisyydestä. Rajattomuus on sitä, että päättää asioita toisten puolesta ja toimii oman mielensä mukaan, tuossahan mies oli selkeästi käsittänyt väärin, tai ehkä ei ollut kuunnellut, missä lasten oli määrä jäädä pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäntyyppistä ongelmaa on siis ollut ihan aina kyllä, mutta ne eivät ole vaikuttaneet mihinkään tärkeään ennen lapsia, minkä jälkeen melkein kaikki on yhtä ongelmaa.

Voi siis olla esim. näin.

1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon.

2: Ok, no minä ajan huomenna ennen töitä ostamaan sinulle ne.

1: Ei, älä. Käyn myöhemmin itse, kun haluan samalla ostaa kukkasipuleita.

2: (seuraavana iltana) Vaihdon sinun autoon ne pyyhkijänsulat. Eteisessä on myös niitä kukkasipuleita.

1: ??? Eikös sovittu että minä käyn, ei olisi tarvinnut. Ja nuo on narsisseja, ajattelin tulppaaneita. Onpa harmi että ajoit turhaan.

2: Miksi et voi edes kiittää kun minä kaikkeni teen sinun eteen? :((((( Sinun pitäisi olla onnellinen kun autan sinua.

Ei siis ole mitään hakkaamista eikä muuta selkeää, mutta ihan jatkuvasti normaalit käytännön asiat tuottavat kitkaa koska toinen ei hahmota omia ja toisen asioita eikä sanaa ei.

tässä kuulostaa kylläkin että SINÄ itse olet täysin kiittämätön etkä kykene näkemään mitä kaikkea tuo toinen tekee sinun vuoksesi!

Ai kiittämätön? Ja toinen tekee vuokseen asioita, oikein aidon avuliaana?

Sinä et nyt ymmärtänyt, mitä tuossa tapahtui. Tulkitsit sen itsesi kautta. Sinä ehkä tykkäät kursailla (ei, en minä tarvitse apua...) ja oikein odotat, että toinen silti yllättää sinut (kunpa se tajuaisi, että oikeasti tarkoitan haluavani apua!). Tää voi toimia teillä. Sun puoliso ei ole rajaton. Sä pidät siitä, että se yllättää sut ottamalla tehtäväkseen sulle kuuluvia asioita, kun oikein vihjailet.

Mutta tuossa esimerkissä oli kyse siitä, että rajatonta ihmistä erikseen kielletään tekemästä jotakin ja silti hän tahallaan tekee sen - ja tekee väärin. Ei narsissit ja tulppaanit ole sama asia. Ei se ole kiva kutkuttava yllätys, että olet vaikka varannut talousrahaa imurin ostoon ja toinen ostaa tahallaan läppärin. Tai haluat keittää uusia perunoita ja tarvitset tilliä, ja toinen tuo tahallaan basilikan.

Vierailija kirjoitti:

Tämäntyyppistä ongelmaa on siis ollut ihan aina kyllä, mutta ne eivät ole vaikuttaneet mihinkään tärkeään ennen lapsia, minkä jälkeen melkein kaikki on yhtä ongelmaa.

Voi siis olla esim. näin.

1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon.

2: Ok, no minä ajan huomenna ennen töitä ostamaan sinulle ne.

1: Ei, älä. Käyn myöhemmin itse, kun haluan samalla ostaa kukkasipuleita.

2: (seuraavana iltana) Vaihdon sinun autoon ne pyyhkijänsulat. Eteisessä on myös niitä kukkasipuleita.

1: ??? Eikös sovittu että minä käyn, ei olisi tarvinnut. Ja nuo on narsisseja, ajattelin tulppaaneita. Onpa harmi että ajoit turhaan.

2: Miksi et voi edes kiittää kun minä kaikkeni teen sinun eteen? :((((( Sinun pitäisi olla onnellinen kun autan sinua.

Ei siis ole mitään hakkaamista eikä muuta selkeää, mutta ihan jatkuvasti normaalit käytännön asiat tuottavat kitkaa koska toinen ei hahmota omia ja toisen asioita eikä sanaa ei.

Miksi ilmoitit hänelle, että sinun täytyy vaihtaa pyyhkijänsulat sinun autoosi? Ehkä hän ajatteli, että toivoisit apua siinä. Minusta tämä on liikuttavaa avuntarjoamista, yliyrittämistä ja ihan normaalia aviopuolisoiden väärinymmärrystä, joita riittää.

Mikä siis oikeasti mättää? Tuo esimerkki ei minusta oikein riitä avioerohakemukseen.

Sä oot vaan kyllästynyt sun puolisoon ja sen omituiseen luonteeseen, ja siinä vaiheessahan onkin hyvä ottaa hatkat, vai mitä?

Rakkautta ei taida olla mukana tässä suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjuun kommentoi ihmisiä, jotka eivät ole eläneet rajattoman ihmisen kanssa joko kotona tai työelämässä.

Nämä tietämättömät ihmiset sitten ehdottavat ratkaisuksi, että rajatonta ihmistä säälitään, ymmärretään ja ollaan kiitollisia tämän "avusta".

Etenkin kun ap:n tapauksessa rajaton ihminen on mies, tietämättömät ehdottelevat, että hän vain on tumpelo mies, joka haluaa auttaa vaimoaan omalla tavallaan.

Ei. Rajattomuus ei ole sitä, että toista vilpittömästi autetaan. Tai että osallistutaan, vaikka kaikki meneekin lopulta mönkään.

Ihan päinvastoin. Rajattomat ihmiset pyrkivät hallitsemaan ja kontrolloimaan toisia. He eivät suostu myöntämään, että toiset ovat heistä erillisiä ihmisiä. He suoraan sanottuna ter rorisoivat toisia ihmisiä ja ajavat nämä ennen pitkää hulluiksi. He tekevät tämän arjen pieninä tekoina.

Annan yhden esimerkin rajattomasta ihmisestä. Rajaton oli mökillä ja pyysi, että puoliso lähettäisi lapset sinne kaukoliikenteen bussilla. Sovittiin, että rajaton hakee lapset tietyltä seisakkeelta. Vielä bussiasemalta soitettiin rajattomalle, että hän varmasti menee sinne lapsia vastaan. Kuitenkin kun bussi noin tuntia myöhemmin tuli tuolle seisakkeelle, rajaton ei ollutkaan siellä. Bussin kuljettaja ja matkustajat selvittelivät asiaa lasten kanssa. Ilmeni että rajaton olikin n. 25 km päässä sijaitsevassa kaupungissa.

Jotkut bussin matkustajat alkoivat jupista, että miten puoliso onkin voinut käskea lasten jäädä seisakkeella pois, kun kaupunkiinhan heidän piti mennä. Huomaatteko, mitä tapahtui? Uhrit syyllistettiin. Tämä on tyypillistä. Rajattoman ihmisen hulluus on hulluksi tekevää. Sivullisetkaan eivät voi uskoa sitä todeksi vaan alkavat etsiä syitä uhrista.

Rajattomat eivät noudata yhteisiä suunnitelmia eivätkä lue tilanteita. Kaikki tapahtuu heidän oikkujensa mukaan. Anteeksi he eivät pyydä koskaan. Eivätkä muutu.

Tämä on tietenkin vain yksi esimerkki, mutta ei tämä mielestäni kerro rajattomuudesta vaan väärinymmärryksestä ja ehkä hajamielisyydestä. Rajattomuus on sitä, että päättää asioita toisten puolesta ja toimii oman mielensä mukaan, tuossahan mies oli selkeästi käsittänyt väärin, tai ehkä ei ollut kuunnellut, missä lasten oli määrä jäädä pois. 

Kuka "mies"? Nainen se oli. Vaimo varmaankin. Lasten äiti.

Tarkennettakoon, että tuo tapaus ei ole keksitty esimerkki vaan olin yksi bussin matkustajista, joka kuuli, kun äidille soitettiin. Puhelimen kaiutin oli päällä. Isä ja äiti sopivat puhelimessa, että äiti tulee tunnin kuluttua seisakkeelle lapsia vastaan. Tunti on 60 minuuttia, joten oletettavasti tässä ajassa ei voi unohtaa. Silti äiti oli ajanutkin kaupunkiin. Ei ollut eropari eikä huoltajuusriita, vaan äiti oli selvästi rajaton ja piti tapanaan tehdä näitä yhteisten suunnitelmien "korjailuja".