Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En omista itsetuntoa ja olen tuhonnut elämääni ikäni
14.02.2021 |
En kestä itseäni ja olen tässä tehnyt hidasta kuolemaa jo varhaisnuoruudesta lähtien.
Aina olen ollut jotenkin vajaa päästäni.
Olen etsinyt huomiota vanhemmilta miehiltä, käyttänyt alkoholia jo 13-vuotiaasta lähtien säännöllisesti, liikkunut aivan epämääräisessä kaveripiirissa, antanut ihmisten surutta hyväksikäyttää.. lista on mahdoton.
Ei ole ollut rajoja eikä ymmärrystä hakea apua. Olen vain elänyt.
Suhteet ovat olleet sitä tasoa, että suhde muodostuu riippuvuuteen ja miehet ovat olleet joko pettäjiä, väkivaltaisia, alkoholisteja ja huomattavasti vanhempia. Tai oikeastaan kaikkea näitä.
Työssä olen antanut kaikkeni, menestynyt ja palkasta tapellut. Tehnyt niin paljon että uuvutin itseni kun en osannut sanoa ei koskaan.
No sinne meni sekin ura sitten kun pää ei enää kestänyt.
Vanhemmat ovat alkoholisteja joiden terapeuttina olen yrittänyt toimia aina.
Heistä on täytynyt pitää huolta jotenkin psyykkisellä tasolla ja koen ehkä asetelman jotenkin kieroutuneeksi.
Perheen sisällä oli muitakin ongelmia.
Omat talousongelmat, ulkonäköpaineet, syömishäiriö..
No en nyt sano, että on mitään syömishäiriötä sinällään mutta joko ahmin ja olen välinpitämätön tai sitten se toinen ääripää, että olen hyvin tarkka kaikesta ja voin olla syömättä useampia päiviä esimerkiksi.
Kaikki on vaikeaa, tahmaista ja selviytymistä.
Pidän kuitenkin jonkinlaiset kulissit yllä ja ehkei tätä rappiota minussa näe.
Nykyään juon kolme kertaa viikossa.
On tyhjyyttä ja levottomuutta, en vain välitä itsestäni tarpeeksi.
Juu, omaan moraalin enkä hommaa lapsia.
Sieltä varmaan tulee jotain elämämkoulu-kommentteja mutta näin se on mennyt, valitettavasti.
Yritän parantua, terapeuttia etsin, opiskelen ja olen kaikki myrkylliset ihmissuhteet poistanut elämästäni. No toki vanhempien kanssa olen väleissä, koska perhe on tärkeä mutta muuten.
Olen yksinäinen ja parempi näin tällä hetkellä.
Tätä tämä nuoruus on sitten ollut.
Olen edelleen melko nuori mutta pelkään jos en pysty muuttumaan.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Herättääkö kenessäkään mitään ajatuksia tämä vuodatus?
Toivon sinulle voimia. Itselläni ei ole myöskään juuri itsetuntoa, ja kärsin siitä ihan koko ajan. En ole saanut elämässäni aikuisiällä oikein yhtään mitään aikaiseksi.
Tottakai esitän muuta, että kaikki olisi suhteellisen hyvin.
En halua sääliä, haluan ymmärrystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten mustavalkoinen ajattelu myös ärsyttää.
Varmaan siksi koska en itse kykene siihen, että asiat ovat joko-tai, oma valinta.
Kun jos olisin osannut valita varhaisessa vaiheessa niin olisin tehnyt asiat tietenkin toisin.
Nyt ehkä uhriudun mutta kyllä ottaa päähän, etten voinut keksiä muita selviytymiskeinoja kuin hakata päätä seinään valinnoillani.
Aina uudestaan ja uudestaan...
Kaikkea olisi, olisi kunnollisia miehiä, voisin tehdä rahaa ahkeralla työnteolla, säästää rahaa, saada ystäviä jne.
Kaikki on toki saatavilla mutta kun ei jaksa välittää tarpeeksi. Yritän vain selviytyä jotenkin enkä jaksa kuluttaa energiaani siihen mikä tekisi itsestäni naisen, joka olisi yhteiskunnassa hienosti pärjäävä.
Rahkeita olisi mutta ei energiaa tähän maailmaan. Ainakaan vielä.
Ap
Tunnen tuskasi. Tsemppiä sinnittelyyn, älä luovuta.
Tosielämän E. T.
Kuulostaa tutulta osittain. Miehet vanhempia, päihdeongelmaisia ja luonnevikaisia, töitä tehty burnoutiin saakka, saurastettu syömishäiriöt ym. Minun pitää olla täydellinen, muut saa olla vaikka miten tolkutonta paskaa. Minä en ansaitse mitään ja muita pitää palvoa. Traumoja niin paljon elämästä että tuli pysyvä eläke. Aika uuvatti sitä on ollut ja hirveän myöhään siihen havahtui. Kannattaa viettää aikaa yksinään ja rakentaa oma elämä. Syy miksi minä päädyin aina typeriin ratkaisuihin ja huonoihin elämäntilanteisiin oli se, että minussa ei ollut mitään puolustettavaa eikä mitään arvokasta mitä olisin vahtinut. Nyt minulla on rakentamani elämä jota vartoin mustasukkaisesti ja katson tarkkaan kuka on lähelläni ja ketään en lähelleni enää päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herättääkö kenessäkään mitään ajatuksia tämä vuodatus?
Toivon sinulle voimia. Itselläni ei ole myöskään juuri itsetuntoa, ja kärsin siitä ihan koko ajan. En ole saanut elämässäni aikuisiällä oikein yhtään mitään aikaiseksi.
Tottakai esitän muuta, että kaikki olisi suhteellisen hyvin.
En halua sääliä, haluan ymmärrystä.
Kiitos, voimia myös sinulle.
Sama juttu, tahtoisin ymmärrystä ja itsekin ymmärtää tätä kaikkea.
Kyllähän sitä pystyy esittämään ja olemaan aivan normaalin oloinen vaikka oikeasti kaikki on aika leväällään ja tarvitsisin apua.
Etenkin alkoholiongelmaani.
Jopa itselleen pystyy valehtelemaan, että minullahan menee oikeasti hyvin.
Olen jotenkin antanut itselleni anteeksi ja mietin, että olen ainakin työelämässä pärjännyt sekä ajatteleva ihminen.
Lisäksi olen kaunis ja ansaitsen hyvää elämääni. Olen rehellinen ja tahdon vielä vakautta sekä rakkautta mutta en ole siihen vielä valmis.
Olen selvinnyt jos minkälaisista asioista ja voin olla siitä ylpeä mutta silti kun oikeasti katson tätä kaikkea niin kuin aloituksessa kirjoitin niin tulee absurdi fiilis...
Olen sitä pohjasakkaa mutta luojan kiitos en varastele, käytä ihmisiä hyväkseni tai ole ilkeä.
Toivottavasti elämä avautuisi eri tavalla vielä.
Jospa sinäkin saisit elämältä paljon vielä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta osittain. Miehet vanhempia, päihdeongelmaisia ja luonnevikaisia, töitä tehty burnoutiin saakka, saurastettu syömishäiriöt ym. Minun pitää olla täydellinen, muut saa olla vaikka miten tolkutonta paskaa. Minä en ansaitse mitään ja muita pitää palvoa. Traumoja niin paljon elämästä että tuli pysyvä eläke. Aika uuvatti sitä on ollut ja hirveän myöhään siihen havahtui. Kannattaa viettää aikaa yksinään ja rakentaa oma elämä. Syy miksi minä päädyin aina typeriin ratkaisuihin ja huonoihin elämäntilanteisiin oli se, että minussa ei ollut mitään puolustettavaa eikä mitään arvokasta mitä olisin vahtinut. Nyt minulla on rakentamani elämä jota vartoin mustasukkaisesti ja katson tarkkaan kuka on lähelläni ja ketään en lähelleni enää päästä.
Kiitos vastauksesta.
Minkä ikäinen olet?
Olen itsekin havahtunut vasta viime vuosina pohtimaan tätä kaikkea. Vaikka olen tiedostanut kyllä, että nyt mennään taas suosta toiseen niin silti minun on ollut vaikea pysäyttää tilannetta vaikka kaikki minussa huutaa, että minun täytyy sanoa ei.
Olen ollut liian utelias ja suostunut kaikenlaisiin juttuihin vaikka olen voinut huonosti.
Hyvänä esimerkkinä viimeisin suhde josta olen hyvin vihainen ollut itselleni ja toiselle osapuolelle.
Tiesin jo alussa, ettei suhde tulisi toimimaan ja näin, että mies ei ole hyvä. Tunsin sen ja luin rivien välistä. Silti olinkin pian kodinhoitajana, lastenvahtina, työttömänä ja ahdistuneena tyttösenä tilanteessa josta en meinannut keksiä ulospääsyä. Henkinen väkivalta alkoi jo alussa ja lopulta kärjistyi fyysiseen väkivaltaan, turvakotiin ja elämäni uudeksi asetteluun.
Haavat jäi ja epätodellinen olo kaikesta.
Paljon kysymyksiä..
No mutta sen jälkeen tosiaan heitin kaikki huonot tyypit elämästäni ja otin vastuun taas itsestäni. Pian muutan jo eri paikkakunnalle ja aion olla yksikseni, aion rakentaa parempaa elämää.
Ap
Olen myös saanut kotoa nollassa tai pakkasella olevan itsetunnon kaiken mitätöinnin, hylkäämisen ja laiminlyönnin ja arvostelun jälkeen. Olen myös väsyttänyt itseni työssä burn outiin ja jokaisessa ihmissuhteessa lähden sopeutumaan kameleontin lailla, että sopisin siihen.
Suosittelisin sinua olemaan mielummin yksin kuin sellaisten ihmisten parissa, jotka syövät itsetuntoasi. Epätoivolla saatu kiintymys tai huomio ei oikeasti rakenna vaan syö.
Aikuisena olen opetellut ymmärtämään itse itseäni ja myös tukemaan ja puolustamaan itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa omalta elämältä. Surkea itsetunto, seksuaalista hyväksikäyttöä, päihdeongelmia, hirveitä ihmissuhteita. Pidin kulissia yllä olemalla ahkera suorittaja töissä. Tuli burn out. Se oikeastaan tuli kaksikin kertaa. Ekalla kerralla ei niin vaikeana. Silloin tokalla kerralla päätin jättää kaiken sekoilun. Jätin ihmissuhteet. Musta tuli todella kylmä. En suostu enää huonoon kohteluun. Aloin tanssia. Sain kehoni hallintaan ja itsevarmuutta. Aloin rakastaa kehoani ja itseäni. Nyt mulla on rajat ja kaikki menee pikkuhiljaa paremmin. Mun sisällä on varmaan vielä todella paljon vihaa. Etsin myös terapeuttia.
Ap. kirjoitti: "Vanhemmat ovat alkoholisteja joiden terapeuttina olen yrittänyt toimia aina.
Heistä on täytynyt pitää huolta jotenkin psyykkisellä tasolla ja koen ehkä asetelman jotenkin kieroutuneeksi.
Perheen sisällä oli muitakin ongelmia."
Tämä varmaan selittää aika paljon kuvailemiasi ongelmia, mitä sinulla on ollut itsetunnossa ja omien rajojen hahmottamisessa ja pitämisessä. Tuollainen on ihan nurinkurinen asetelma vanhempien ja lapsen välillä. Valitettavan yleistä vaikuttaa olevan kyllä.
Se on hienoa että nyt olet alkanut nähdä tuhoisat mallit mitä olet toistanut elämässäsi, esim. ihmissuhteissa. Sehän tarkoittaa, että itsetunto ja rajat ovat löytymässä hyvää vauhtia.
Alkoholiongelma lienee akuutein asia, mikä pitäisi korjata. Minulla ei ole omaa kokemusta asiasta enkä ole asiantuntija, mutta vaikuttaa siltä, että päihteiden ongelmakäyttö luo merkittävän esteen kaikelle eteenpäin pääsemiselle, sisäiselle parantumiselle, toiveikkaalle mielialalle, hyvien ihmissuhteiden solmimiselle jne.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakas ihminen, ei sinun olisi pitänytkään yksin ymmärtää hakea apua, lapsena. Toimimattomassa ympäristössä kasvaessaan lapsi voi vain yrittää selviytyä, mitä keinoja siihen keksiikään.
Olet oikeassa, alkoholistiperheen kuviot ovat kieroutuneet. Lapsi yrittää kantaa vastuuta vanhemmistaan, kun sen pitäisi mennä toisin päin.
Sinä pystyt muuttumaan. Muutosprosessi on jo alkanut, olet ottanut hyviä askelia parempaan suuntaan. Voi myös olla, että löydät itsesi vielä valumasta entisiin tapoihin. Mitä enemmän opit arvostamaan itseäsi sekä kehität terveitä tapoja elää, sitä nopeammin tunnistat haitalliset kuviot ja pystyt pyristelemään niistä irti.
Ennen kaikkea suosittelen opettelemaan myötätuntoa itseäsi kohtaan. Muutoksen tie ei ole helppo, mutta se on aina parempi kuin missä olet ollut. Halaus sinulle <3
Kiitos edelleen vastaajille.
Todella hyvin kiteytetty tämä osio alkoholiongelmastani:
"Alkoholiongelma lienee akuutein asia, mikä pitäisi korjata. Minulla ei ole omaa kokemusta asiasta enkä ole asiantuntija, mutta vaikuttaa siltä, että päihteiden ongelmakäyttö luo merkittävän esteen kaikelle eteenpäin pääsemiselle, sisäiselle parantumiselle, toiveikkaalle mielialalle, hyvien ihmissuhteiden solmimiselle jne."
Tämä on totta.
Tiedän, etten pääse elämässäni eteenpäin niin pitkään aikaan kun turvaudun juomiseen.
Olen oikeasti alkoholisti, aivan kuten vanhempani ja tässäkin on syy, että tunnen heitä kohtaan empatiaa ja olen pystynyt jollain tavalla hyväksymään heidän juomisen vaikka ajattelu kaikesta tekee minut surulliseksi.
Varsinkin kun katson isääni..
Hän on tehnyt töitä ikänsä, selvinnyt vaikka mistä mutta alkoholi on ollut todella määrittelevä haitta elämässään.
Alkoholi ja tupakka keuhkoauhtaumaan saakka, ei huonekaluja juurikaan, sotkuinen asunto, jätesäkeittäin tyhjiä pulloja, nukkunut jo vuosia pienellä sohvallaan. Hyvin yksinäinen ja elämänsä haaveilija, mitään ei saa kuitenkaan aikaiseksi tehdä.
Kaikkia hankintoja ja tekemisiä pohtii valehtelematta vuosia mutta mitään ei tapahdu, ei pääse eteenpäin.
Muisti jo selvästi surkea ja keskittymiskyky mutta ei koe olevansa alkoholisti vaikka päivittäin juo, oli töitä tai ei.
No äiti on sitten omaa luokkaansa, sitä en jaksa nyt pohtia.
Oma alkoholinkäyttö...
Koen olevani lasipullossa josta en pääse pois. En pääse pois vaikka tahdon.
Siihen liittyy häpeää ja ahdistusta, minä tahdon juoda jotta rauhoitun ja rentoudun.
Juon siis 1-3 krt viikossa mutta vähintään kerran viikossa on pakko saada humaltua.
Tahdon nauttia elämästä, kuunnella musiikkia, tuntea kunnolla ja seuraavana päivänä vihaan itseäni. Tänäänkin.
Minua pelottaa ajatus, että minusta tulee vanhempieni kaltainen. Että minäkin kuolen tähän hiljalleen enkä välitä muusta.
Minua pelottaa hakea apua koska häpeän niin paljon tätä. Toisaalta minun pitäisi puhua tästä ja olla avoin, kertoa terapiassa tai ihan mitä vain. Tahdon pelastua.
Olen siis reilusti alle kolmenkymmenen onneksi vielä, joten toivoa on vielä saada kaikki korjattua mitä vahinkoa olen itselleni tästä aiheuttanut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia muutokseen!
Mutta yhden asian haluan korjata. Kirjoitit: "olen kaunis, ansaitsen siis parempaa" - niin se ei mene! Vaikka täällä joku toinen kanssakohtalolla olisi sysiruma, hänkin ansaitsee parempaa!!! Ulkonäkö on irrelevantti !
Ja muista: sinäkin olet alkoholisti! Jos vain alistut tuohon "juon kolme kertaa viikossa" - jos haluat raitistua, täytyy sinun joka ikinen aamu päättää "tänään en juo".
Ja ne alkoholistvanhemmat - jos ne oikeasti vetää sinua koko ajan takaisin vanhaan - on ok päästää myös heistä irti, samalla tapaa kuin vanhoista ystävistäsi. Ei ole sinun velvollisuutesi yrittää pitää heitä pinnalla, he eivät tehneet sitä aikanaan sinulle!
Menestystä muutokseen, toivottavasti uusi alku ja uudet ystävät tuovat sinulle aivan uudenlaisen tulevaisuuden!
Vierailija kirjoitti:
Voimia muutokseen!
Mutta yhden asian haluan korjata. Kirjoitit: "olen kaunis, ansaitsen siis parempaa" - niin se ei mene! Vaikka täällä joku toinen kanssakohtalolla olisi sysiruma, hänkin ansaitsee parempaa!!! Ulkonäkö on irrelevantti !
Ja muista: sinäkin olet alkoholisti! Jos vain alistut tuohon "juon kolme kertaa viikossa" - jos haluat raitistua, täytyy sinun joka ikinen aamu päättää "tänään en juo".
Ja ne alkoholistvanhemmat - jos ne oikeasti vetää sinua koko ajan takaisin vanhaan - on ok päästää myös heistä irti, samalla tapaa kuin vanhoista ystävistäsi. Ei ole sinun velvollisuutesi yrittää pitää heitä pinnalla, he eivät tehneet sitä aikanaan sinulle!
Menestystä muutokseen, toivottavasti uusi alku ja uudet ystävät tuovat sinulle aivan uudenlaisen tulevaisuuden!
Kiitos.
Korjaan itsekin tuota sanomaani tai kerron oman näkökulmani siitä mitä sillä tarkoitin.
Se, että sanoin olevani kaunis, niin tarkoitin siinä asiayhteydessä vain että arvostan itsessäni joitakin piirteitä, tiedostan asioita ja tiedostan ansaitsevani hyvää elämässä.
Ei ulkonäkö liity siihen mutta haluan vaalia päässäni ajatusta myös hyvistä puolista.
Jos nyt sitten ajattelisin olevani ruma niin sekään ei vie eteenpäin, oikeasti en edes tiedä olenko kaunis ja mitä väliä sillä on mutta se on kai sellaista itsensä kanssa pärjäämistä kun yritän kehua itseäni.
Joten ei kenellekään mitään henkilökohtaista todellakaan eikä kauneus määrittele sitä mitä pitäisi ansaita elämässä, ei todellakaan.
On kuitenkin mukavaa jos ihmiset pitäisivät itseään kauniina, tosin terveissä rajoissa siinäkin mielessä. :)
Ja edelleenkin minua ei nyt kuitenkaan kiinnosta olenko kaunis oikeasti vai en mutta yritän ajatella sen asian mielummin niin, että olen, ketään loukkaamatta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia muutokseen!
Mutta yhden asian haluan korjata. Kirjoitit: "olen kaunis, ansaitsen siis parempaa" - niin se ei mene! Vaikka täällä joku toinen kanssakohtalolla olisi sysiruma, hänkin ansaitsee parempaa!!! Ulkonäkö on irrelevantti !
Ja muista: sinäkin olet alkoholisti! Jos vain alistut tuohon "juon kolme kertaa viikossa" - jos haluat raitistua, täytyy sinun joka ikinen aamu päättää "tänään en juo".
Ja ne alkoholistvanhemmat - jos ne oikeasti vetää sinua koko ajan takaisin vanhaan - on ok päästää myös heistä irti, samalla tapaa kuin vanhoista ystävistäsi. Ei ole sinun velvollisuutesi yrittää pitää heitä pinnalla, he eivät tehneet sitä aikanaan sinulle!
Menestystä muutokseen, toivottavasti uusi alku ja uudet ystävät tuovat sinulle aivan uudenlaisen tulevaisuuden!
Kiitos.
Korjaan itsekin tuota sanomaani tai kerron oman näkökulmani siitä mitä sillä tarkoitin.
Se, että sanoin olevani kaunis, niin tarkoitin siinä asiayhteydessä vain että arvostan itsessäni joitakin piirteitä, tiedostan asioita ja tiedostan ansaitsevani hyvää elämässä.
Ei ulkonäkö liity siihen mutta haluan vaalia päässäni ajatusta myös hyvistä puolista.
Jos nyt sitten ajattelisin olevani ruma niin sekään ei vie eteenpäin, oikeasti en edes tiedä olenko kaunis ja mitä väliä sillä on mutta se on kai sellaista itsensä kanssa pärjäämistä kun yritän kehua itseäni.Joten ei kenellekään mitään henkilökohtaista todellakaan eikä kauneus määrittele sitä mitä pitäisi ansaita elämässä, ei todellakaan.
On kuitenkin mukavaa jos ihmiset pitäisivät itseään kauniina, tosin terveissä rajoissa siinäkin mielessä. :)
Ja edelleenkin minua ei nyt kuitenkaan kiinnosta olenko kaunis oikeasti vai en mutta yritän ajatella sen asian mielummin niin, että olen, ketään loukkaamatta.Ap
Juu ymmärsin.
Ja onkin tärkeää (varmaankin, en minä ole mikään psykologi), että nimenomaan löytää itsestään kaikki mahdolliset positiiviset asiat - kauneus, äly, empatia, sosiaaliset taidot, pitkäjänteisyys, innostuvaisuus, luotettavuus, eläinrakkaus, hoivavietti - mitä kaikkea meillä siellä positiivisessa puntarissa voi ollakaan, ja pyrkii niiden kautta mahdollisimman tasapainoiseen ja 'hyvään' elämään.
Mutta kunhan halusin muistuttaa jotakuta toista, ettei ulkonäkökään ole mikään ihmiskohtaloa määräävä ominaisuus. Rumimmasta ruminkin "ansaitsee" hyvä tuntuisen elämän.
Voi AP.
Tekisi mieli ottaa syliin ja sanoa että kaikki menee vielä hyvin.
Sinulla on kuitenkin sydän paikallaan. Toivottavasti löydät parisuhteen joka vakauttaa sinut seisomaan peruskalliolla omilla jaloillaan. En sano että ilman sitä et onnistuisi, mutta rakastavalla ja vahvalla ihmisellä voi olla hämmästyttävä parantava vaikutus.
Ihan ohimennen (ilman kannanottoa itsearvostukseen tai alkoholiin liittyviin juttuihin) kommentoin sitä, että pelkästään lukemalla tekstisi, mikä on jäsenneltyä ja loppuun saakka mietittyä, on viisaan ihmisen tekstiä.
Pelkästään tuon perusteella uskallan maalata sinulle valoisan tulevaisuuden , sanoisinko suorastaan poikkeuksellisen onnellisen ennen pitkää, koska jo nyt tajuat asioita mitä jotkit eivät edes kuolinvuoteellaan.
Onnea matkaan, ystävä.
Pärjäät kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Ihan ohimennen (ilman kannanottoa itsearvostukseen tai alkoholiin liittyviin juttuihin) kommentoin sitä, että pelkästään lukemalla tekstisi, mikä on jäsenneltyä ja loppuun saakka mietittyä, on viisaan ihmisen tekstiä.
Pelkästään tuon perusteella uskallan maalata sinulle valoisan tulevaisuuden , sanoisinko suorastaan poikkeuksellisen onnellisen ennen pitkää, koska jo nyt tajuat asioita mitä jotkit eivät edes kuolinvuoteellaan.
Onnea matkaan, ystävä.
Pärjäät kyllä!
Huh...
Sait aikamoisen tunnevyöryn minussa liikkeelle luettuani kommenttisi.
Ehkä myös aikaisemmalla kommentoijalla, joka myös kirjoitti aivan ihanan viestin oli osuutta asiaan.
Tuli itku jostain syvältä ja vieläkin tässä pyyhin kyyneliä. Siinä oli sekä lämpöä että surua tästä mitä on ollut ja miten olen itseäni kohdellut. Tuntuu kuin olisi elänyt elämänsä epätodellisessa kuplassa, jonka alan näkemään koko ajan selvemmin ulkopuolelta katsottuna.
Ehkä vielä joskus pääsen ratkaisemaan myös omat riippuuvuudet ja selviämään kaiken kanssa ilmankin.
Kiitos todella paljon kaikille.
Kirjoittaminen on aika terapeuttista..
Ap
Alue: Aihe vapaa
Herättääkö kenessäkään mitään ajatuksia tämä vuodatus?