Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En omista itsetuntoa ja olen tuhonnut elämääni ikäni
14.02.2021 |
En kestä itseäni ja olen tässä tehnyt hidasta kuolemaa jo varhaisnuoruudesta lähtien.
Aina olen ollut jotenkin vajaa päästäni.
Olen etsinyt huomiota vanhemmilta miehiltä, käyttänyt alkoholia jo 13-vuotiaasta lähtien säännöllisesti, liikkunut aivan epämääräisessä kaveripiirissa, antanut ihmisten surutta hyväksikäyttää.. lista on mahdoton.
Ei ole ollut rajoja eikä ymmärrystä hakea apua. Olen vain elänyt.
Suhteet ovat olleet sitä tasoa, että suhde muodostuu riippuvuuteen ja miehet ovat olleet joko pettäjiä, väkivaltaisia, alkoholisteja ja huomattavasti vanhempia. Tai oikeastaan kaikkea näitä.
Työssä olen antanut kaikkeni, menestynyt ja palkasta tapellut. Tehnyt niin paljon että uuvutin itseni kun en osannut sanoa ei koskaan.
No sinne meni sekin ura sitten kun pää ei enää kestänyt.
Vanhemmat ovat alkoholisteja joiden terapeuttina olen yrittänyt toimia aina.
Heistä on täytynyt pitää huolta jotenkin psyykkisellä tasolla ja koen ehkä asetelman jotenkin kieroutuneeksi.
Perheen sisällä oli muitakin ongelmia.
Omat talousongelmat, ulkonäköpaineet, syömishäiriö..
No en nyt sano, että on mitään syömishäiriötä sinällään mutta joko ahmin ja olen välinpitämätön tai sitten se toinen ääripää, että olen hyvin tarkka kaikesta ja voin olla syömättä useampia päiviä esimerkiksi.
Kaikki on vaikeaa, tahmaista ja selviytymistä.
Pidän kuitenkin jonkinlaiset kulissit yllä ja ehkei tätä rappiota minussa näe.
Nykyään juon kolme kertaa viikossa.
On tyhjyyttä ja levottomuutta, en vain välitä itsestäni tarpeeksi.
Juu, omaan moraalin enkä hommaa lapsia.
Sieltä varmaan tulee jotain elämämkoulu-kommentteja mutta näin se on mennyt, valitettavasti.
Yritän parantua, terapeuttia etsin, opiskelen ja olen kaikki myrkylliset ihmissuhteet poistanut elämästäni. No toki vanhempien kanssa olen väleissä, koska perhe on tärkeä mutta muuten.
Olen yksinäinen ja parempi näin tällä hetkellä.
Tätä tämä nuoruus on sitten ollut.
Olen edelleen melko nuori mutta pelkään jos en pysty muuttumaan.
Kommentit (95)
Länsimaisen ihmisen itkut itsestä ja itsekkyydestä.
Vatvotaan vain omassa itsessä ja eletään sellaista todellisuutta että asioihin voisi vaikuttaa ja olla oman itsensä jumala. Eihän edes omiin ajatuksiinsa voi vaikuttaa. Ajatukset ovat kuin verenkierto ja hengitys. Pieni illuusio on ajatuksienkin hallinnasta, mutta eihän uniakaan voi itse hallita.
Ap itse myönsi että kun keskittyy johonkin muuhun, niin alkoholismi vähenee ja olo kohenee.
Ihminen on yhteisöllinen ja kollektiivinen. Ryypätessä ja työtä tehdessä yhteisö tiivistyy.
Asioiden tekeminen yhdessä on ihmisen juttu.
Yksin ongelmien vatvominen ja itsesääli ei ole se juttu.
Tärkeintä olisi että alat elämään ihmisen elämää.
Olet siinä iässä että lapsia pitäisi hankkia ja mennä klassisella ihmis-eläimen janalla. Muussa tapauksessa pahalta alkaa näyttää. Erilaiset mielenterveysongelmat alkavat uhata.
Ihminen on osa kylää, ihminen ei ole ihminen. Ihminen on yhteiskunta.
Ap on ihminen eikä mitään muuta. Hän kuvittelee olevansa special.
Vatvomalla itseäsi ja etsimällä itseäsi et ongelmasta pääse eroon.
Olet ihminen, nainen ja elä naisen elämää. Luonto yrittää jatkuvasti ohjata sinua luonnonmukaiseen elämäntyyliin. Olet siinä iässä että äitiys on se juttu. Muuten päässä alkaa vippaamaan ja hormonitoiminta tekee mielenterveydelle tenät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Länsimaisen ihmisen itkut itsestä ja itsekkyydestä.
Vatvotaan vain omassa itsessä ja eletään sellaista todellisuutta että asioihin voisi vaikuttaa ja olla oman itsensä jumala. Eihän edes omiin ajatuksiinsa voi vaikuttaa. Ajatukset ovat kuin verenkierto ja hengitys. Pieni illuusio on ajatuksienkin hallinnasta, mutta eihän uniakaan voi itse hallita.
Ap itse myönsi että kun keskittyy johonkin muuhun, niin alkoholismi vähenee ja olo kohenee.
Ihminen on yhteisöllinen ja kollektiivinen. Ryypätessä ja työtä tehdessä yhteisö tiivistyy.
Asioiden tekeminen yhdessä on ihmisen juttu.
Yksin ongelmien vatvominen ja itsesääli ei ole se juttu.
Tärkeintä olisi että alat elämään ihmisen elämää.
Olet siinä iässä että lapsia pitäisi hankkia ja mennä klassisella ihmis-eläimen janalla. Muussa tapauksessa pahalta alkaa näyttää. Erilaiset mielenterveysongelmat alkavat uhata.
Ihminen on osa kylää, ihminen ei ole ihminen. Ihminen on yhteiskunta.
Ap on ihminen eikä mitään muuta. Hän kuvittelee olevansa special.
Vatvomalla itseäsi ja etsimällä itseäsi et ongelmasta pääse eroon.
Olet ihminen, nainen ja elä naisen elämää. Luonto yrittää jatkuvasti ohjata sinua luonnonmukaiseen elämäntyyliin. Olet siinä iässä että äitiys on se juttu. Muuten päässä alkaa vippaamaan ja hormonitoiminta tekee mielenterveydelle tenät.
Aloitusviestissä hän kehuu omaavansa moraalin.
Moraalin joka näyttäisi olevan sen arvoinen että joutaa romukoppaan.
Lapset tilalle ja normaalia aikuisen naisen elämää. Eli äityis tilalle ja yli-inhimilliset moraalipohdinnat romukoppaan.
ippit kirjoitti:
Jos on voimaton olo, niin ala syömään terveellisesti tarpeeksi paljon säännöllisesti, aloita liikkuminen, niin jaksamista riittää muuhunkin päivään ennen pitkään.
On tuokin parempi kuin asioiden vatvominen. Ihminen on sitä mitä tekee.
Käden jälki näkyy työssä.
Jos miettiii liikaa, päätyy mielisairaalaan.
Ihmisen elämä on ihmisen elämää, ei asioiden vatvomista ja menneisyydessä elämistä.
Yhteisöllistä ja muiden ihmisten eteen uhraamista yhteistyöllä.
Itsekäs elämä supistuu lopulta päihdeongelmaan, mielenterveysongelmiin.
Ap:n pitäisi äkkiä hakeutua johonkin yhteisöön.
Seurakuntaan vaikka.
AP, kirjoituksesi voisi melkein olla omasta kynästäni. Olen pahoillani että sullakin on noin! Saattaisikohan sullakin olla epävakaa persoonallisuushäiriö? Se tuo paljon kärsimystä elämään, ja sitä on haastavaa hoitaa. Äläkä välitä siitä, että jotkut rinnastavat epävakaan narsistiin, ei se niin yleensä mene. Esimerkiksi minä olen juuri sellainen tunnollinen kiltti epävakaa, jonka persoonallisuushäiriöstä kärsin minä itse lähinnä. Olo on lähinnä epätoivoinen koko aika, mutta kulissit pysyy joten kuten pystyssä. Samaten traumaperäinen stressihäiriö voi tulla myös kyseeseen meidän molempien kojdalla. Mielestäni olet työskennellyt ja tsempannut ihan hurjasti, nostan siitä sulle hattua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta osittain. Miehet vanhempia, päihdeongelmaisia ja luonnevikaisia, töitä tehty burnoutiin saakka, saurastettu syömishäiriöt ym. Minun pitää olla täydellinen, muut saa olla vaikka miten tolkutonta paskaa. Minä en ansaitse mitään ja muita pitää palvoa. Traumoja niin paljon elämästä että tuli pysyvä eläke. Aika uuvatti sitä on ollut ja hirveän myöhään siihen havahtui. Kannattaa viettää aikaa yksinään ja rakentaa oma elämä. Syy miksi minä päädyin aina typeriin ratkaisuihin ja huonoihin elämäntilanteisiin oli se, että minussa ei ollut mitään puolustettavaa eikä mitään arvokasta mitä olisin vahtinut. Nyt minulla on rakentamani elämä jota vartoin mustasukkaisesti ja katson tarkkaan kuka on lähelläni ja ketään en lähelleni enää päästä.
Kiitos vastauksesta.
Minkä ikäinen olet?
Olen itsekin havahtunut vasta viime vuosina pohtimaan tätä kaikkea. Vaikka olen tiedostanut kyllä, että nyt mennään taas suosta toiseen niin silti minun on ollut vaikea pysäyttää tilannetta vaikka kaikki minussa huutaa, että minun täytyy sanoa ei.
Olen ollut liian utelias ja suostunut kaikenlaisiin juttuihin vaikka olen voinut huonosti.
Hyvänä esimerkkinä viimeisin suhde josta olen hyvin vihainen ollut itselleni ja toiselle osapuolelle.
Tiesin jo alussa, ettei suhde tulisi toimimaan ja näin, että mies ei ole hyvä. Tunsin sen ja luin rivien välistä. Silti olinkin pian kodinhoitajana, lastenvahtina, työttömänä ja ahdistuneena tyttösenä tilanteessa josta en meinannut keksiä ulospääsyä. Henkinen väkivalta alkoi jo alussa ja lopulta kärjistyi fyysiseen väkivaltaan, turvakotiin ja elämäni uudeksi asetteluun.
Haavat jäi ja epätodellinen olo kaikesta.
Paljon kysymyksiä..No mutta sen jälkeen tosiaan heitin kaikki huonot tyypit elämästäni ja otin vastuun taas itsestäni. Pian muutan jo eri paikkakunnalle ja aion olla yksikseni, aion rakentaa parempaa elämää.
Ap
Tuttua, tuttua. Minun piti toistaa tuo virhe useampaan kertaan kun en uskonut, että lopputulos on aina sama. Ei huono ihminen siitä miksikään muutu vaikka minä sille elämäni, talouteni ja mielenterveyteni uhraisin ja sitä palvoisin ja sen perversioita tukisin. Minut on kasvatettu siihen, että ihmiset on pohjimmiltaan hyviä. Lopulta tajusin, että en ole kaivostyöntekijä. On ihmisiä jotka oikeasti on läpeensä mätiä ja pahoja. Mitä syvemmälle niihin kaivautuu sitä enemmän pahuutta löytää. Ne ei välitä, ei rakasta ja ne etsii aina vain uusia hyväksikäytettäviä kun entinen on kulutettu loppuun. Piti ymmärtää miten merkityksetön tällaiselle ihmiselle on ja että se nöyryytys ja kiusaaminen sekä laaja-alainen väkivalta ei ole mikään vahinko. Ne tekee sen tahallaan ja niiden lähipiiri on mukana siinä ja minä olen sen mahdollistaja, koska sallin sen ja annan jatkua. Ikää on nyt yli 40 jo jonkin matkaa. Vuosia olen työstänyt ongelmaani ja varmasti se vie lopun elämääni tajuta asioita jotka on päivän selviä ihmisille jotka on kasvaneet terveessä kodissa ja joita on ohjattu ja rakastettu terveellä tavalla. Minusta kasvatettiin sairaalla tavalla alistuja ja epäihminen joka oikeasti uskoi, että olen kaikille muille velkaa kaiken, mutta itse en ansaitse mitään. Myönnän että minusta on ajan kanssa tullut narsistinen ja välillä se huolettaa, mutta toisaaltaan juuri se pelko että minä olen paha jos haluan jotain itselleni on mahdollistanut elämäni aikana toistuvan kiusaamisen ja hyväksikäytön. Eli pohjalla on yhä se pelokas ihminen, joka ei usko ansaitsevansa mitään tässä elämässä muuta kuin kurjuutta.
Tuo juominen sinun on lopetettava, kenenkään terveys ei kestä 3 kertaa viikossa dokaamista.
Ja kuinka voit kehittää itseäsi, jos olet noin usein kännissä?
Sitäpaitsi lpppuelämä on silloin humalan odottamista.
Toivottavasti saaat paremman suunnan elämällesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se juominen lopu luonnostaan kun pääset eroon huonoista ihmissuhteista ja stressi elämässäsi laskee. Vanha totuus on että se mille antaa huomiota, siihen keskittyy. Jos mietit jatkuvasti että juominen on nyt suurin ongelmasi niin siitä tulee suurin ongelmasi. Keskity sen sijaan ratkaisuun. Hanki terveellisempiä harrastuksia ja ajankulua kuin juominen, innostu ruuanlaitosta, askartelusta ja kehitä joku uusi mielenkiinnon kohde kun pääset sinne uudelle paikkakunnalle. Juominen tippuu sitten aikanaan kyydistä kuin huomaamatta. Ja en suosittele seurakuntaa. Ne on täynnä luonnevikaisia alistajia ja elämään puuttujia. Sinä tarvitset nyt omaa aikaa, että sinä voit kehittyä ihmiseksi joka sinun piti olla alkujaankin ennen kuin kehitystäsi häirittiin.
Vierailija kirjoitti:
Länsimaisen ihmisen itkut itsestä ja itsekkyydestä.
Vatvotaan vain omassa itsessä ja eletään sellaista todellisuutta että asioihin voisi vaikuttaa ja olla oman itsensä jumala. Eihän edes omiin ajatuksiinsa voi vaikuttaa. Ajatukset ovat kuin verenkierto ja hengitys. Pieni illuusio on ajatuksienkin hallinnasta, mutta eihän uniakaan voi itse hallita.
Ap itse myönsi että kun keskittyy johonkin muuhun, niin alkoholismi vähenee ja olo kohenee.
Ihminen on yhteisöllinen ja kollektiivinen. Ryypätessä ja työtä tehdessä yhteisö tiivistyy.
Asioiden tekeminen yhdessä on ihmisen juttu.
Yksin ongelmien vatvominen ja itsesääli ei ole se juttu.
Tärkeintä olisi että alat elämään ihmisen elämää.
Olet siinä iässä että lapsia pitäisi hankkia ja mennä klassisella ihmis-eläimen janalla. Muussa tapauksessa pahalta alkaa näyttää. Erilaiset mielenterveysongelmat alkavat uhata.
Ihminen on osa kylää, ihminen ei ole ihminen. Ihminen on yhteiskunta.
Ap on ihminen eikä mitään muuta. Hän kuvittelee olevansa special.
Vatvomalla itseäsi ja etsimällä itseäsi et ongelmasta pääse eroon.
Olet ihminen, nainen ja elä naisen elämää. Luonto yrittää jatkuvasti ohjata sinua luonnonmukaiseen elämäntyyliin. Olet siinä iässä että äitiys on se juttu. Muuten päässä alkaa vippaamaan ja hormonitoiminta tekee mielenterveydelle tenät.
Anteeksi mutta tätä en tarvitse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se juominen lopu luonnostaan kun pääset eroon huonoista ihmissuhteista ja stressi elämässäsi laskee. Vanha totuus on että se mille antaa huomiota, siihen keskittyy. Jos mietit jatkuvasti että juominen on nyt suurin ongelmasi niin siitä tulee suurin ongelmasi. Keskity sen sijaan ratkaisuun. Hanki terveellisempiä harrastuksia ja ajankulua kuin juominen, innostu ruuanlaitosta, askartelusta ja kehitä joku uusi mielenkiinnon kohde kun pääset sinne uudelle paikkakunnalle. Juominen tippuu sitten aikanaan kyydistä kuin huomaamatta. Ja en suosittele seurakuntaa. Ne on täynnä luonnevikaisia alistajia ja elämään puuttujia. Sinä tarvitset nyt omaa aikaa, että sinä voit kehittyä ihmiseksi joka sinun piti olla alkujaankin ennen kuin kehitystäsi häirittiin.
Jep. Niin kuin useammat muutkin ovat todenneet niin juomisen täytyy loppua.
En nyt selittele mutta selitän kuitenkin, että olen jossain ihmeellisessä välitilassa nyt.
Olen masentunut ja voimat alkaa olemaan loppu, aivan kuin minut olisi myrkytetty.
Olen itse myrkyttänyt itseäni ja ahdistaa aivan helvetin paljon.
Olen asunnossa jossa en viihdy, olen yksinäinen ja odotan, että pääsen taas alkuun.
Mitään minua ei täällä kiinnosta tehdä, ei oikeasti mitään muuta kuin eristäytyä ja odottaa, että pääsen pois.
No se toteutuu pian, olen hommannut jo uutta asuntoa varten pianon(jota alan taas soittamaan), ajattelin hommata kissan ehkä löytöeläinkodista, sisustan asunnon mielekkäästi ja lisäksi siellä minulla on paljon enemmän mahdollisuuksia.
Koen voivani hengittää kun edes ajattelen paikkaa jonne lähden.
Siellä on myös aal (alkoholistien aikuiset lapset) kokoontuminen, jota harkitsen vakavasti.
Niin ja se terapiakin vielä..
On tässä odotettavaa. Täällä tuntuu että vaan mätänen, tiedä mikä tässäkin kylässä itselleni on niin vastenmielistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
AP, kirjoituksesi voisi melkein olla omasta kynästäni. Olen pahoillani että sullakin on noin! Saattaisikohan sullakin olla epävakaa persoonallisuushäiriö? Se tuo paljon kärsimystä elämään, ja sitä on haastavaa hoitaa. Äläkä välitä siitä, että jotkut rinnastavat epävakaan narsistiin, ei se niin yleensä mene. Esimerkiksi minä olen juuri sellainen tunnollinen kiltti epävakaa, jonka persoonallisuushäiriöstä kärsin minä itse lähinnä. Olo on lähinnä epätoivoinen koko aika, mutta kulissit pysyy joten kuten pystyssä. Samaten traumaperäinen stressihäiriö voi tulla myös kyseeseen meidän molempien kojdalla. Mielestäni olet työskennellyt ja tsempannut ihan hurjasti, nostan siitä sulle hattua!
Voi kiitos, vaikutat ihanalta ihmiseltä :)
Mm, olen toki miettinyt epävakautta ja jopa bipoa. Tässä vuosien mittaan en siihen kuitenkaan usko.
Olen lähinnä väsynyt kaiken aikaa, hoidan kyllä asiani mutta en välitä itsestäni tarpeeksi.
Tunnen tietenkin erittäin voimakkaasti tunteita sisälläni jotka tuntuvat vievän energiaa ja joiden tarkoitusta en ymmärrä.
En tiedä mistä ne tulevat ja yritän selvitä niiden kanssa sekä ahdistuksen kanssa..
Kaiken tuon aikaansaamana olenkin todella levoton niin, että keho vaan heiluu ja ajatukset juoksevat, ahdistun, olen väsynyt ja joko naurattaa tai on ***pä ottassa.
Sitten otan alkoholia ja sitä rataa.
Lisäksi tunnen kipua kun olen levossa.
Epäilen tuota traumaperäistä ehkä ennemmin koska ensinnäkin olen traumatisoitunut erittäin todennäköisesti ja toiseksi oireeni ovat sen mukaiset.
On tietysti päiviä kun en ole niin levoton vaan pystyn vaikka kohdistamaan ajatukset yhteen juttuun kerrallaan.
Hoitajanikin kyllä sanoi, että kuulostaa traumaeläjältä ja lupas vinkata jotain kivoja liikkeitä jotka rauhoittaa kehoa :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, kirjoituksesi voisi melkein olla omasta kynästäni. Olen pahoillani että sullakin on noin! Saattaisikohan sullakin olla epävakaa persoonallisuushäiriö? Se tuo paljon kärsimystä elämään, ja sitä on haastavaa hoitaa. Äläkä välitä siitä, että jotkut rinnastavat epävakaan narsistiin, ei se niin yleensä mene. Esimerkiksi minä olen juuri sellainen tunnollinen kiltti epävakaa, jonka persoonallisuushäiriöstä kärsin minä itse lähinnä. Olo on lähinnä epätoivoinen koko aika, mutta kulissit pysyy joten kuten pystyssä. Samaten traumaperäinen stressihäiriö voi tulla myös kyseeseen meidän molempien kojdalla. Mielestäni olet työskennellyt ja tsempannut ihan hurjasti, nostan siitä sulle hattua!
Voi kiitos, vaikutat ihanalta ihmiseltä :)
Mm, olen toki miettinyt epävakautta ja jopa bipoa. Tässä vuosien mittaan en siihen kuitenkaan usko.
Olen lähinnä väsynyt kaiken aikaa, hoidan kyllä asiani mutta en välitä itsestäni tarpeeksi.
Tunnen tietenkin erittäin voimakkaasti tunteita sisälläni jotka tuntuvat vievän energiaa ja joiden tarkoitusta en ymmärrä.
En tiedä mistä ne tulevat ja yritän selvitä niiden kanssa sekä ahdistuksen kanssa..
Kaiken tuon aikaansaamana olenkin todella levoton niin, että keho vaan heiluu ja ajatukset juoksevat, ahdistun, olen väsynyt ja joko naurattaa tai on ***pä ottassa.
Sitten otan alkoholia ja sitä rataa.
Lisäksi tunnen kipua kun olen levossa.
Epäilen tuota traumaperäistä ehkä ennemmin koska ensinnäkin olen traumatisoitunut erittäin todennäköisesti ja toiseksi oireeni ovat sen mukaiset.On tietysti päiviä kun en ole niin levoton vaan pystyn vaikka kohdistamaan ajatukset yhteen juttuun kerrallaan.
Hoitajanikin kyllä sanoi, että kuulostaa traumaeläjältä ja lupas vinkata jotain kivoja liikkeitä jotka rauhoittaa kehoa :)
Ap
Kiitos viestistäsi! Mulla kanssa oli traumatisoiva lapsuus nuoruus ja myöhempikin elämä. Kaikenlaista on ollut ja sattunut. Muutenkin tuokin viestisi oli taas aika lailla kuin minun elämästäni. Muuttuuko sullakin persoonallisuus, kun juot enemmän tai pidemmän putken? Mulla muuttuu, enkä pidä siitä ihmisestä. Se haluaa tuhota, nolata, häväistä ja tappaa mut, ja jotenkin kostaa ympärillä oleville ihmisille sen miten vaikeaa mulla on ollut. Viime vuosina en oo juonut juuri lainkaan. Aikanaan olin aika koukussa alkoholiin. T: tuo epävakaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, kirjoituksesi voisi melkein olla omasta kynästäni. Olen pahoillani että sullakin on noin! Saattaisikohan sullakin olla epävakaa persoonallisuushäiriö? Se tuo paljon kärsimystä elämään, ja sitä on haastavaa hoitaa. Äläkä välitä siitä, että jotkut rinnastavat epävakaan narsistiin, ei se niin yleensä mene. Esimerkiksi minä olen juuri sellainen tunnollinen kiltti epävakaa, jonka persoonallisuushäiriöstä kärsin minä itse lähinnä. Olo on lähinnä epätoivoinen koko aika, mutta kulissit pysyy joten kuten pystyssä. Samaten traumaperäinen stressihäiriö voi tulla myös kyseeseen meidän molempien kojdalla. Mielestäni olet työskennellyt ja tsempannut ihan hurjasti, nostan siitä sulle hattua!
Voi kiitos, vaikutat ihanalta ihmiseltä :)
Mm, olen toki miettinyt epävakautta ja jopa bipoa. Tässä vuosien mittaan en siihen kuitenkaan usko.
Olen lähinnä väsynyt kaiken aikaa, hoidan kyllä asiani mutta en välitä itsestäni tarpeeksi.
Tunnen tietenkin erittäin voimakkaasti tunteita sisälläni jotka tuntuvat vievän energiaa ja joiden tarkoitusta en ymmärrä.
En tiedä mistä ne tulevat ja yritän selvitä niiden kanssa sekä ahdistuksen kanssa..
Kaiken tuon aikaansaamana olenkin todella levoton niin, että keho vaan heiluu ja ajatukset juoksevat, ahdistun, olen väsynyt ja joko naurattaa tai on ***pä ottassa.
Sitten otan alkoholia ja sitä rataa.
Lisäksi tunnen kipua kun olen levossa.
Epäilen tuota traumaperäistä ehkä ennemmin koska ensinnäkin olen traumatisoitunut erittäin todennäköisesti ja toiseksi oireeni ovat sen mukaiset.On tietysti päiviä kun en ole niin levoton vaan pystyn vaikka kohdistamaan ajatukset yhteen juttuun kerrallaan.
Hoitajanikin kyllä sanoi, että kuulostaa traumaeläjältä ja lupas vinkata jotain kivoja liikkeitä jotka rauhoittaa kehoa :)
Ap
Kiitos viestistäsi! Mulla kanssa oli traumatisoiva lapsuus nuoruus ja myöhempikin elämä. Kaikenlaista on ollut ja sattunut. Muutenkin tuokin viestisi oli taas aika lailla kuin minun elämästäni. Muuttuuko sullakin persoonallisuus, kun juot enemmän tai pidemmän putken? Mulla muuttuu, enkä pidä siitä ihmisestä. Se haluaa tuhota, nolata, häväistä ja tappaa mut, ja jotenkin kostaa ympärillä oleville ihmisille sen miten vaikeaa mulla on ollut. Viime vuosina en oo juonut juuri lainkaan. Aikanaan olin aika koukussa alkoholiin. T: tuo epävakaa
No joo, siis kyllähän minäkin pystyn löytämään itseni kun luen tekstiä epävakaudesta. Olen jopa hämilläni sen samankaltaisuudesta pohtiessani itseäni. No jokatapauksessa oli asia miten tahansa niin tiedän, että epävakauteen löytyy kyllä syykin ja niitä pitäisi lähteä sitten purkailemaan.
Ei ole helppoa ei, joten sympatiat sinulle myös ja todella hienoa, ettet enää juo!
Itse en kyllä koe muuttuvani juodessani.. En ole onneksi kuin äitini :D Hänestä tuli aivan painajaismainen eikä ole halunnut silti irroittaa otettaan pullosta vaikka sillä on saanut paljonkin tuhoa elämässään aikaan joka osa-alueella.
Kun juon niin muutun vain rennommaksi, kuuntelen tosiaan hyvää musiikkia ja pähkäilen kaikenlaista syvällistä tai vähemmän syvällistä. Haaveilen ehkä turhan innokkaasti asioita ja joskus laittelen hieman noloja viestejä kun kyselen joltain neuvoja mutta harvemmin enää sitäkään.
Olen ihan suht. tajuissani vaikka olenkin humalassa enkä riitele tai halua aiheuttaa pahaa kenellekkään.
Yleensä olen yksin ja käyn saunassa, syön ja menen nukkumaan. Seuraavana päivänä herään krapulaan ja ahdistukseen, että miksi join.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja lisäksi soittelen isän kanssa maratonipuheluita, silloin ollaan samalla aaltopituudella kun olemme molemmat yksinään ja mietimme maailman kulkua.
Ap
Mä oon nyt 46-vuotias, ja mun jotkut tunnekuohut on vähän lientyneet tässä vuoskymmenten aikana. Ehkä ne sellaiset hätääntyneet turvattomuuden tunteet, jotka laukaisi mulla pahojakin paniikki-kohtauksia. Arvelen että psykoterapia auttoi siihen paljon, mutta ehkä jotenkin myös vanheneminen, en tiedä. Tunnekuohuni eivät muutenkaan ole enää olleet ihan niin voimakkaita kuin aikaisemmin, mutta yhä ne silti häiritsevät selviytymistäni, lähinnä keskittymistäni ja jaksamistani. Yritän elää ja toimia sillä tavalla, että kaikki olisi aika turvallista, rauhallista ja rutiinien jaksottamaa - vaikka tuo on ollut siis jotenkin luonteeni vastaista, koska olen ollut levoton ja häälyvä ja kapinoiva - mutta tämä tasaisesti puksuttava arki pitää mut parhaiten tasapainossa. Menen sekaisin paitsi ikävistä, myös iloisista, yllätyksistä. Voi voi. T: se epävakaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se juominen lopu luonnostaan kun pääset eroon huonoista ihmissuhteista ja stressi elämässäsi laskee. Vanha totuus on että se mille antaa huomiota, siihen keskittyy. Jos mietit jatkuvasti että juominen on nyt suurin ongelmasi niin siitä tulee suurin ongelmasi. Keskity sen sijaan ratkaisuun. Hanki terveellisempiä harrastuksia ja ajankulua kuin juominen, innostu ruuanlaitosta, askartelusta ja kehitä joku uusi mielenkiinnon kohde kun pääset sinne uudelle paikkakunnalle. Juominen tippuu sitten aikanaan kyydistä kuin huomaamatta. Ja en suosittele seurakuntaa. Ne on täynnä luonnevikaisia alistajia ja elämään puuttujia. Sinä tarvitset nyt omaa aikaa, että sinä voit kehittyä ihmiseksi joka sinun piti olla alkujaankin ennen kuin kehitystäsi häirittiin.
Jep. Niin kuin useammat muutkin ovat todenneet niin juomisen täytyy loppua.
En nyt selittele mutta selitän kuitenkin, että olen jossain ihmeellisessä välitilassa nyt.
Olen masentunut ja voimat alkaa olemaan loppu, aivan kuin minut olisi myrkytetty.
Olen itse myrkyttänyt itseäni ja ahdistaa aivan helvetin paljon.
Olen asunnossa jossa en viihdy, olen yksinäinen ja odotan, että pääsen taas alkuun.
Mitään minua ei täällä kiinnosta tehdä, ei oikeasti mitään muuta kuin eristäytyä ja odottaa, että pääsen pois.
No se toteutuu pian, olen hommannut jo uutta asuntoa varten pianon(jota alan taas soittamaan), ajattelin hommata kissan ehkä löytöeläinkodista, sisustan asunnon mielekkäästi ja lisäksi siellä minulla on paljon enemmän mahdollisuuksia.
Koen voivani hengittää kun edes ajattelen paikkaa jonne lähden.
Siellä on myös aal (alkoholistien aikuiset lapset) kokoontuminen, jota harkitsen vakavasti.
Niin ja se terapiakin vielä..
On tässä odotettavaa. Täällä tuntuu että vaan mätänen, tiedä mikä tässäkin kylässä itselleni on niin vastenmielistä.Ap
Tiedän tuon vaiheen. Niitä on ollut useampia kehitykseni varrella. Ensimmäinen oli se kun hankkiuduin pois paikkakunnalta missä nämä huonot ihmiset oli. Sitten kun pääsin sinne uuteen paikkaan, kasvoin siitä ulos ja taas muutin ja lopulta kasvoin siitäkin ulos ja nyt istun taas uudessa kodissani. Kaiken heitin pois näiden vuosien kasvuprosessin ajalta. Nyt olen siellä mihin tähtäsin vuosia sitten. Tässä on nyt hyvä olla. Ei ole enää mikään kompromissi eikä kotini ole ylisuuri terapiastudio. Minä olen nyt tällä erää valmis ja tässä on nyt hyvä. Mutta jokainen siirtymävaihe on ollut tuskaa ja juuri tuota mätänemistä ja kitumista. Muistat vaan että joka kerta kun luot nahkasi niin se hieman sattuu, mutta alta paljastuu aina uusi ja hienompi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se juominen lopu luonnostaan kun pääset eroon huonoista ihmissuhteista ja stressi elämässäsi laskee. Vanha totuus on että se mille antaa huomiota, siihen keskittyy. Jos mietit jatkuvasti että juominen on nyt suurin ongelmasi niin siitä tulee suurin ongelmasi. Keskity sen sijaan ratkaisuun. Hanki terveellisempiä harrastuksia ja ajankulua kuin juominen, innostu ruuanlaitosta, askartelusta ja kehitä joku uusi mielenkiinnon kohde kun pääset sinne uudelle paikkakunnalle. Juominen tippuu sitten aikanaan kyydistä kuin huomaamatta. Ja en suosittele seurakuntaa. Ne on täynnä luonnevikaisia alistajia ja elämään puuttujia. Sinä tarvitset nyt omaa aikaa, että sinä voit kehittyä ihmiseksi joka sinun piti olla alkujaankin ennen kuin kehitystäsi häirittiin.
Jep. Niin kuin useammat muutkin ovat todenneet niin juomisen täytyy loppua.
En nyt selittele mutta selitän kuitenkin, että olen jossain ihmeellisessä välitilassa nyt.
Olen masentunut ja voimat alkaa olemaan loppu, aivan kuin minut olisi myrkytetty.
Olen itse myrkyttänyt itseäni ja ahdistaa aivan helvetin paljon.
Olen asunnossa jossa en viihdy, olen yksinäinen ja odotan, että pääsen taas alkuun.
Mitään minua ei täällä kiinnosta tehdä, ei oikeasti mitään muuta kuin eristäytyä ja odottaa, että pääsen pois.
No se toteutuu pian, olen hommannut jo uutta asuntoa varten pianon(jota alan taas soittamaan), ajattelin hommata kissan ehkä löytöeläinkodista, sisustan asunnon mielekkäästi ja lisäksi siellä minulla on paljon enemmän mahdollisuuksia.
Koen voivani hengittää kun edes ajattelen paikkaa jonne lähden.
Siellä on myös aal (alkoholistien aikuiset lapset) kokoontuminen, jota harkitsen vakavasti.
Niin ja se terapiakin vielä..
On tässä odotettavaa. Täällä tuntuu että vaan mätänen, tiedä mikä tässäkin kylässä itselleni on niin vastenmielistä.Ap
Tiedän tuon vaiheen. Niitä on ollut useampia kehitykseni varrella. Ensimmäinen oli se kun hankkiuduin pois paikkakunnalta missä nämä huonot ihmiset oli. Sitten kun pääsin sinne uuteen paikkaan, kasvoin siitä ulos ja taas muutin ja lopulta kasvoin siitäkin ulos ja nyt istun taas uudessa kodissani. Kaiken heitin pois näiden vuosien kasvuprosessin ajalta. Nyt olen siellä mihin tähtäsin vuosia sitten. Tässä on nyt hyvä olla. Ei ole enää mikään kompromissi eikä kotini ole ylisuuri terapiastudio. Minä olen nyt tällä erää valmis ja tässä on nyt hyvä. Mutta jokainen siirtymävaihe on ollut tuskaa ja juuri tuota mätänemistä ja kitumista. Muistat vaan että joka kerta kun luot nahkasi niin se hieman sattuu, mutta alta paljastuu aina uusi ja hienompi.
Juu, kiitos ymmärryksestä.
Olen itsekin muuttanut useaan otteeseen. Muutan oikeasti erittäin tiheään tahtiin, milloin mistäkin syystä.
Täällä missä nyt kuitenkin olen ja palannut takasin niin en vain kertakaikkiaan viihdy. Tämä paikka on minulle aivan tuhoisaa ja muutinkin tänne takaisin exän vuoksi.
Nyt lähden taas jotain uutta rakentamaan ja kyllähän tämä välillä väsyttää. Toivoisi jo jotain vakautta ja vähemmän näitä mt-ongelmia. Joku työ joka sopisi minulle, arki jossa voisin hyvin ja ympäristö, jossa pääsisin toteuttamaan itseäni.
Nyt tunnen vain olevani eksyksissä tässä näin ja harmittaa, että olen näin voimaton. Toivottavasti pystyn ryhdistäytymään ja hoitamaan nämä asiani kunnialla.
Nyt olen valitettavasti ollut todella maassa ja en ole päässyt kouluun muutamaan päivään, se hävettää ja tunnen syyllisyyttä. Yleensä olen hyvinkin tunnollinen mutta sielläkin olen alkanut ahdistumaan, varmaan siksi koska arkeni ylipäätänsä on sellaista mihin en ole nyt tyytyväinen.
Jospa pystyisin nyt tekemään korjausliikkeen enkä mokaa mitään, saisin taas voimaa ponnistaa kunnolla.
Ap
AP, voisko sulla olla lisänä jokin ADHD tai ADD, voi vaikeuttaa keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä yms. Mulla on aina ollut sellaisia ominaisuuksia, jotka muistuttavat ADD:tä. Voivat juurikin aiheuttaa paljon turhautumista ja haasteita elämässä nuokin. Naisissa nuo keskittymishäiriöt ilmenevät aika erilaisina kuin miehissä, emme ole ihan niin tyypillisen oloisia.
Ehkä sun kannattaisi vähän listata tavoitteitasi paperille. Ympyröi ne oikeasti tärkeimmät ja laita ne järjestykseen että mistä kannattaa ja voi aloittaa. Sitten vaan alat pikkuhiljaa suorittamaan listaa. Ei saa olla kiirettä ja painetta, ja hoidetun jutun kohdalle kirjoitat ”hienoa!” tms. Kiellät itseäsi ajattelemasta kaikkea keskeneräistä isona mustana paakkuna, jaat sen vaan pieniin palasiin, ja keskityt aina ihan vain yhteen asiaan kerrallaan.
Suosittelen keskittymään kaikkeen sellaiseen tekemiseen ja olemiseen, mikä tyynnyttää. Siis kaiken sen välissä, mikä on ns. vähän pakko tehdä. Välissä aina oma itsen rauhoitus ja maadotus. T: se epävakaa
Vierailija kirjoitti:
AP, voisko sulla olla lisänä jokin ADHD tai ADD, voi vaikeuttaa keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä yms. Mulla on aina ollut sellaisia ominaisuuksia, jotka muistuttavat ADD:tä. Voivat juurikin aiheuttaa paljon turhautumista ja haasteita elämässä nuokin. Naisissa nuo keskittymishäiriöt ilmenevät aika erilaisina kuin miehissä, emme ole ihan niin tyypillisen oloisia.
Ehkä sun kannattaisi vähän listata tavoitteitasi paperille. Ympyröi ne oikeasti tärkeimmät ja laita ne järjestykseen että mistä kannattaa ja voi aloittaa. Sitten vaan alat pikkuhiljaa suorittamaan listaa. Ei saa olla kiirettä ja painetta, ja hoidetun jutun kohdalle kirjoitat ”hienoa!” tms. Kiellät itseäsi ajattelemasta kaikkea keskeneräistä isona mustana paakkuna, jaat sen vaan pieniin palasiin, ja keskityt aina ihan vain yhteen asiaan kerrallaan.
Suosittelen keskittymään kaikkeen sellaiseen tekemiseen ja olemiseen, mikä tyynnyttää. Siis kaiken sen välissä, mikä on ns. vähän pakko tehdä. Välissä aina oma itsen rauhoitus ja maadotus. T: se epävakaa
Kiitos kun jaksat kommentoida ja pohtia näitä kanssani !
Elämäsi kuulostaa kyllä rankalta kaikkien tunteiden vuoristoradan kanssa. Se on joo..
Tiedän, itsekin joskus innostun aivan hullunlailla, niin, että pistän koko energiani ja täysillä johonkin mikä minua kiinnostaa. Se sitten veroittaa jossain vaiheessa, projekti saattaa jäädä kesken ja sitten masistelen kun en saa vietyä mitään loppuun asti. Siis vaikka ihan kirjan lukemista..
Tällä hetkellä kirjoja on kymmeniä kesken :) välillä aloitan alusta, joskus luen yhden kirjan moneen kertaan koska hankala keskittyä ja tahdon kirjan sisällön ymmärtää, joten toistoa ja toistoa.
Sitten taas ärsyttää kun tuntuu, ettei päähäni jää mitään. Todella monisävytteistä tämä, tunteet ohjailee ja keskittyminen sekä muisti on kovilla jatkuvasti.
Olen sitten itsekin miettinyt tuota ahdh/add:n mahdollisuutta ja viimeksi äitini vinkkasi kun kuunteli ja katseli toimintaani, että onkohan sulla tyttö adhd..
En siis tiedä mikä minun on koska myöskin nämä on myös yhdistetty traumatisoimiseen ja juuri tässä elämänvaiheessa puran traumojani melko tiheään tahtiin kun juuri erosin huonosta suhteesta.
Pinnalla on kaikenlaista ja kaikkea ja yritän tarttua vähän kaikkeen tosiaan kiinni.
Sitten väsyn taas...
Tätä rataa.
Toisaalta voin myös olla rauhallinen.. no joitakin päiviä ehkä ja taas suunnitelmat valtaa pään.
Tiedä sitten mistä nässä puhuisi, auttaako terapia minua keksimään vai menenkö jonnekin neurologille?
Missä sinua on tutkittu?
Ap
Alue: Aihe vapaa
Helpottavaa ja samalla järkyttävää lukea miten monella ap:n lisäksi on samanlaisia kokemuksia kuin minulla. Palsta menee kohta kiinni, mutta sen verran ehdin sanoa että alkoholista pääsin kun sain tilalle jotain sellaista joka ylitti sen. Aloin opiskella kiinnostavaa alaa, ja viina jäi lähes kokonaan. Kun pulloon tartuin, olin levoton ja tyhjä, turta. Sillä täytti jotain aukkoa. Kaikki ihmissuhteetkin liittyivät ryyppäämiseen.
N37