Lue keskustelun säännöt.
En omista itsetuntoa ja olen tuhonnut elämääni ikäni
14.02.2021 |
En kestä itseäni ja olen tässä tehnyt hidasta kuolemaa jo varhaisnuoruudesta lähtien.
Aina olen ollut jotenkin vajaa päästäni.
Olen etsinyt huomiota vanhemmilta miehiltä, käyttänyt alkoholia jo 13-vuotiaasta lähtien säännöllisesti, liikkunut aivan epämääräisessä kaveripiirissa, antanut ihmisten surutta hyväksikäyttää.. lista on mahdoton.
Ei ole ollut rajoja eikä ymmärrystä hakea apua. Olen vain elänyt.
Suhteet ovat olleet sitä tasoa, että suhde muodostuu riippuvuuteen ja miehet ovat olleet joko pettäjiä, väkivaltaisia, alkoholisteja ja huomattavasti vanhempia. Tai oikeastaan kaikkea näitä.
Työssä olen antanut kaikkeni, menestynyt ja palkasta tapellut. Tehnyt niin paljon että uuvutin itseni kun en osannut sanoa ei koskaan.
No sinne meni sekin ura sitten kun pää ei enää kestänyt.
Vanhemmat ovat alkoholisteja joiden terapeuttina olen yrittänyt toimia aina.
Heistä on täytynyt pitää huolta jotenkin psyykkisellä tasolla ja koen ehkä asetelman jotenkin kieroutuneeksi.
Perheen sisällä oli muitakin ongelmia.
Omat talousongelmat, ulkonäköpaineet, syömishäiriö..
No en nyt sano, että on mitään syömishäiriötä sinällään mutta joko ahmin ja olen välinpitämätön tai sitten se toinen ääripää, että olen hyvin tarkka kaikesta ja voin olla syömättä useampia päiviä esimerkiksi.
Kaikki on vaikeaa, tahmaista ja selviytymistä.
Pidän kuitenkin jonkinlaiset kulissit yllä ja ehkei tätä rappiota minussa näe.
Nykyään juon kolme kertaa viikossa.
On tyhjyyttä ja levottomuutta, en vain välitä itsestäni tarpeeksi.
Juu, omaan moraalin enkä hommaa lapsia.
Sieltä varmaan tulee jotain elämämkoulu-kommentteja mutta näin se on mennyt, valitettavasti.
Yritän parantua, terapeuttia etsin, opiskelen ja olen kaikki myrkylliset ihmissuhteet poistanut elämästäni. No toki vanhempien kanssa olen väleissä, koska perhe on tärkeä mutta muuten.
Olen yksinäinen ja parempi näin tällä hetkellä.
Tätä tämä nuoruus on sitten ollut.
Olen edelleen melko nuori mutta pelkään jos en pysty muuttumaan.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia muutokseen!
Mutta yhden asian haluan korjata. Kirjoitit: "olen kaunis, ansaitsen siis parempaa" - niin se ei mene! Vaikka täällä joku toinen kanssakohtalolla olisi sysiruma, hänkin ansaitsee parempaa!!! Ulkonäkö on irrelevantti !
Ja muista: sinäkin olet alkoholisti! Jos vain alistut tuohon "juon kolme kertaa viikossa" - jos haluat raitistua, täytyy sinun joka ikinen aamu päättää "tänään en juo".
Ja ne alkoholistvanhemmat - jos ne oikeasti vetää sinua koko ajan takaisin vanhaan - on ok päästää myös heistä irti, samalla tapaa kuin vanhoista ystävistäsi. Ei ole sinun velvollisuutesi yrittää pitää heitä pinnalla, he eivät tehneet sitä aikanaan sinulle!
Menestystä muutokseen, toivottavasti uusi alku ja uudet ystävät tuovat sinulle aivan uudenlaisen tulevaisuuden!
Kiitos.
Korjaan itsekin tuota sanomaani tai kerron oman näkökulmani siitä mitä sillä tarkoitin.
Se, että sanoin olevani kaunis, niin tarkoitin siinä asiayhteydessä vain että arvostan itsessäni joitakin piirteitä, tiedostan asioita ja tiedostan ansaitsevani hyvää elämässä.
Ei ulkonäkö liity siihen mutta haluan vaalia päässäni ajatusta myös hyvistä puolista.
Jos nyt sitten ajattelisin olevani ruma niin sekään ei vie eteenpäin, oikeasti en edes tiedä olenko kaunis ja mitä väliä sillä on mutta se on kai sellaista itsensä kanssa pärjäämistä kun yritän kehua itseäni.Joten ei kenellekään mitään henkilökohtaista todellakaan eikä kauneus määrittele sitä mitä pitäisi ansaita elämässä, ei todellakaan.
On kuitenkin mukavaa jos ihmiset pitäisivät itseään kauniina, tosin terveissä rajoissa siinäkin mielessä. :)
Ja edelleenkin minua ei nyt kuitenkaan kiinnosta olenko kaunis oikeasti vai en mutta yritän ajatella sen asian mielummin niin, että olen, ketään loukkaamatta.Ap
Olet ap vähintäänkin kaunis sielu. Ja varmasti ulkoisestikin.
Mulla tulee kyyneleet nyt. Toivon sulle kaikkea hyvää. T: mies.
❤
Kiitos, kaikkea hyvää sinulle myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aika samanlainen, mutta sinulla on minuun verrattuna yksi verraton etu: olet vielä nuori. Toivoa siis on. Itse olen 46 v enkä tästä enää muutu. Alkoholi auttaa onneksi jaksamaan päivä kerrallaan.
Miessuhteista luovuin jo 15 vuotta sitten kun totesin että ne on kaikilla tavalla minulle tuhoisia. Oikeastaan ihmissuhteista yleensä, mitä nyt vanha äiti ehkä kerran kuussa soittelee. Olen sairaalloisen lihava alkoholin ja ahmimishäiriön takia, enkä jaksa enää välittää - nuoremapna jojoilin painoni kanssa paasto-ahmimiskierteessä kauan. Lapsia ei onneksi ole.
Itsekin olen silti sellainen että moni pitää menestyjänä. Minulla on akateeminen koulutus ja hyväpalkkainen työ. Oma rivitalohuoneisto ja hieno auto. Merkkilaukkuja ja sisustus kotona hieno. Haluan pitää tällaista kulissia yllä, ettei kukaan säälisi tai puuttuisi.
Terapiaa kokeilin pariin kertaan noin 30 v:nä, tuntui turhalta lässytykseltä eikä ollut apua. Ehkä se miksi ei ollut apua oli tuo kun alussa jo oli mulla asenne että voi vee mitä lässytystä.
Vierailija kirjoitti:
Olen aika samanlainen, mutta sinulla on minuun verrattuna yksi verraton etu: olet vielä nuori. Toivoa siis on. Itse olen 46 v enkä tästä enää muutu. Alkoholi auttaa onneksi jaksamaan päivä kerrallaan.
Miessuhteista luovuin jo 15 vuotta sitten kun totesin että ne on kaikilla tavalla minulle tuhoisia. Oikeastaan ihmissuhteista yleensä, mitä nyt vanha äiti ehkä kerran kuussa soittelee. Olen sairaalloisen lihava alkoholin ja ahmimishäiriön takia, enkä jaksa enää välittää - nuoremapna jojoilin painoni kanssa paasto-ahmimiskierteessä kauan. Lapsia ei onneksi ole.
Itsekin olen silti sellainen että moni pitää menestyjänä. Minulla on akateeminen koulutus ja hyväpalkkainen työ. Oma rivitalohuoneisto ja hieno auto. Merkkilaukkuja ja sisustus kotona hieno. Haluan pitää tällaista kulissia yllä, ettei kukaan säälisi tai puuttuisi.
Terapiaa kokeilin pariin kertaan noin 30 v:nä, tuntui turhalta lässytykseltä eikä ollut apua. Ehkä se miksi ei ollut apua oli tuo kun alussa jo oli mulla asenne että voi vee mitä lässytystä.
Juu, voimia sinulle jokatapauksessa.
Voi kyllä olla minunkin tulevaisuus. Tosin toivon, etten tästä kyynistyisi enempää ja voisin elää rakkaudellisessa suhteessa ja olla onnellinen.
Kuitenkin on näitä päiviä kun näen vain pimeää enkä usko, että selviän. Elämä on liian julmaa ja ahdistavaa välillä ja pelkään tätä kaikkea. Milloin tulee se viimeinen naksahdus ja selviänkö.
Ainoa vain, että terapiasta olen aivan eri mieltä kanssani.
Minä en ole kertaakaan kokenut sen olevan lässytystä, siis kun saan keskustella ammattiauttajan kanssa.
Ainoa mikä on sitten ottanut päähän niin ne lomakkeet, joissa käsitellään tämänhetkistä tunne-elämää jne. Mielestäni kriteerit ja pisteet niissä on aivan käsittämättömän typeriä varsinkin jos on tällainen ihminen kyseessä joka tänään voi huonosti ja huomenna paremmin.
Muuten kaikki keskustelu on pelkästään hyvästä ja annan itkun tulla herkästi. Olen siinä hetkessä aito ja rehellinen ja voin tukeutua siihen, että tulen kuulluksi ja nähdyksi. Saan vain tuntea ja läpikäydä kaikkea, itsereflektoida ja koen, että joku ymmärtää.
Olen paljonkin jutellut hoitajani kanssa ja hänestä on tullut läheinen, hän kehuu keskustelutaitojani ja tukee kaikenlaista pohdintaa mitä tässä päässäni saan aikaiseksi.
No katsotaan mitä elämä tuo tullessaan. Toivottavasti pärjäilet.
Ap
Voisin tässä avautua hieman äidistäni nyt kun ketjussa on päästy eteenpäin.
Kirjoittaminen vain helpottaa todella paljon ja nyt nämä elämäni kokemukset ovat olleet erityisen pinnalla viime aikoina.
Vihaan äitiäni syvästi joskus ja toisinaan inhoan itseäni, että olen häntä vihannut.
Ei hänelläkään mikään helppo elämä ole ollut mutta näen vieläkin hyvin vahvasti edessäni sen naisen, joka halveksuu minua humalapäissään, haukkuu, mitätöi ja jahtaa takaa konttaamalla, samalla purren ja naureskellen hädälleni. Silloin olin varmaan 6-vuotias ja yksin hänen kanssaan kotona enkä voi unohtaa tuota niistä satojen ahdistavien tilanteiden joukosta.
On myöskin ajanut kännissä kun olemme olleet kyydissä, poliisit sitten ottaneet kiinni ja vieneet putkaan.
Aina riitaa haastamassa milloin kenenkin kanssa ja osaa humalassa olla aivan erityisen rasittava ihminen.
On ollut kamala draamakuningatar ja pilannut monia onnellisia iltoja viinan vuoksi.
Tuntuu kuin hänessä ei olisi mitään empatiaa kun juo, vaikuttaa paholaiselta joka vain riehuu, haukkuu ja säälii itseään.
Olen saanut hänestä omat traumani.
Vihani ei sitten ole oikein päässyt kunnolla kohdistumaan kai mihinkään. Kun oli selvinpäin niin asioista ei puhuttu tai jos yritimme niin vaikeni, oli hiljaa ja etäinen. Myös lohdutti meitä ruoalla ja samalla halveksui tehdessään meistä lihavia. Tämän myötä olen ollut todellinen jojoilija ja sairastuinkin teininä vähän vakavammin. Se olikin ainoita kertoja kun sain vanhemmiltani konkreettisesti kehuja olemuksestani kun hoikistuin.
Silloin en siis syönyt ja liikuin kuin hullu.
No.. sitten tuli kohdalleni tuo alkoholi ja hyväksynnän haku sekä vääränlaisia ystäviä yms.
Äitini on ollut todella epävakaa aina, masennuskausia, juhlimista, miehiä ja elämä täyttä sotkua.
Yritti kyllä pitää meistä huolta mutta oli todella etäinen vaikka aina muistanut silti kertoa rakkaudestaan.
Ristiriita on ollut vahvaa, kuten myös ihan omissa parisuhteissanikin. Pystyn helposti olemaan tallattavana ja unohtamaan itseni siinä hetkessä, samalla yritän paikata riittämättömyyttäni olemalla mahdollisimman hyvä nainen. Pääni sitten yleensä hajoaa jossain vaiheessa ja masennun.
Kaikenlaisia ongelmia kyllä ollut ja olen myös ymmärtänyt, että omalla kapinallani nuorena vanhempiani kohtaan olen yrittänyt anella jotain rajoja elämääni ja sen, että vanhemmat huomaisi minut. No.. eipä niitä oikeastaan koskaan tullutkaan, ei osattu käsitellä mitään kunnolla vaan lähinnä sitten olen joutunut tukemaan äitiäni jopa itseni kanssa kun on voinut huonosti minunkin takiani.
Oli myös holtittomissa suhteissa, olen ollut käräjillä todistamassa hänen miesystävänsä törttöilyjä josta joutui sitten linnaankin.
Siinä samalla, että kaikkea on tapahtunut, niin olen myös rakastanut häntä kovasti.
Hyvinä kausina hän on ollut myös vanhempi minulle ja kuunnellut tuskaani, silittänyt päätäni ja yrittänyt tukea.
Toisena hetkenä hän taantuu menneisyyteen ja itkee, kertoo että on yrittänyt olla hyvä ja miksi emme koskaan syytä isäämme, joka ei ollut läsnä lainkaan samalla tavalla. Tai sitten harmittelee, että koskaan lapsia hankkikaan.
Olen vieläkin solmussa tästä lapsuuden jutuista, se oli liian dramaattista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet aivan asioidesi ytimessä! Harvat pystyy analysoimaan noin hyvin menneisyyden vaikutusta tähän hetkeen. Kyllä sinä tulet pärjäämään.
Vierailija kirjoitti:
Olet aivan asioidesi ytimessä! Harvat pystyy analysoimaan noin hyvin menneisyyden vaikutusta tähän hetkeen. Kyllä sinä tulet pärjäämään.
Niin, en tiedä mutta kiitos. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaista se elämä on kun ei ole lapsia.
Lasten takia sitä aina pitää itsensä kuosissa ja ryhdissä. Ei ole varaa sekoilla ja lipsua mihinkään päihdehelvettiin.
Lapsille pitää olla esimerkillinen.
Jos ei olisi lapsia niin itsellä tilanne olisi pahempi kuin ap:lla on.
Lapsettomuushan ajaa tuollaiseen vapauden vesiputoukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se elämä on kun ei ole lapsia.
Lasten takia sitä aina pitää itsensä kuosissa ja ryhdissä. Ei ole varaa sekoilla ja lipsua mihinkään päihdehelvettiin.
Lapsille pitää olla esimerkillinen.
Jos ei olisi lapsia niin itsellä tilanne olisi pahempi kuin ap:lla on.
Lapsettomuushan ajaa tuollaiseen vapauden vesiputoukseen.
No nyt on kyllä todellista näköalattomuutta havaittavissa..
Ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että tällaista myös voi olla jos on lapsia.
Terveisin itse sen helvetin seuranneena sivusta lapsena.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se elämä on kun ei ole lapsia.
Lasten takia sitä aina pitää itsensä kuosissa ja ryhdissä. Ei ole varaa sekoilla ja lipsua mihinkään päihdehelvettiin.
Lapsille pitää olla esimerkillinen.
Jos ei olisi lapsia niin itsellä tilanne olisi pahempi kuin ap:lla on.
Lapsettomuushan ajaa tuollaiseen vapauden vesiputoukseen.
No nyt on kyllä todellista näköalattomuutta havaittavissa..
Ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että tällaista myös voi olla jos on lapsia.
Terveisin itse sen seuranneena sivusta lapsena.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se elämä on kun ei ole lapsia.
Lasten takia sitä aina pitää itsensä kuosissa ja ryhdissä. Ei ole varaa sekoilla ja lipsua mihinkään päihdehelvettiin.
Lapsille pitää olla esimerkillinen.
Jos ei olisi lapsia niin itsellä tilanne olisi pahempi kuin ap:lla on.
Lapsettomuushan ajaa tuollaiseen vapauden vesiputoukseen.
No nyt on kyllä todellista näköalattomuutta havaittavissa..
Ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että tällaista myös voi olla jos on lapsia.
Terveisin itse sen seuranneena sivusta lapsena.
Ap
Jos on kusipää niin kyllä. Oletko sinä kusipää?
Ainakin vanhempasi ovat kusipäitä.
Oletko puusta pudonnut pitkälle vai tuntuuko pahalta myöntää olevansa kusipää?
Kusipäähän ei muuksi muutu jos on kusipää, niin on aina kusipää.
Itse en lopulta ollutkaan kusipää.
Sen huomaa jo siitä että menen kohta nukkumaan ihmisten aikoihin.
En ole ap mutta ymmärrän häntä täysin. Sinä taas olet todellinen kusipää ja itse pahuus. Oletko humalassa ja siksi kirjoitat kuten kirjoitat? Vi etkö vain ymmärrä kypsymättömyyttäsi itse ja siksi syydät kokemasi paskan eteenpäin lapsillesi? Häpeäisit! Et vain taida sitä osata? Tekisi ehkä liian kipeää myöntää itselleen se sama, joka ap on ilman lapsiakin ymmärtänyt.
Hyi, hyi ja vielä kerran HYI käytöstäsi kohtaan. Toivottavasti lapsesi otetaan huostaan ja siten heille annetaan omiasi paremmat eväät elämään.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se elämä on kun ei ole lapsia.
Lasten takia sitä aina pitää itsensä kuosissa ja ryhdissä. Ei ole varaa sekoilla ja lipsua mihinkään päihdehelvettiin.
Lapsille pitää olla esimerkillinen.
Jos ei olisi lapsia niin itsellä tilanne olisi pahempi kuin ap:lla on.
Lapsettomuushan ajaa tuollaiseen vapauden vesiputoukseen.
Sinä jos joku olet ihminen, joka olisi pitänyt kastroida paljon ennen murrosikää. Olet parantumattomasti sairas ja pilalla. Toisin kuin ketjun aloittanut. Häpeän kaltaisiasi koska et sitä itse osaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja täällä tuli taas jostain ahdistus.
Lääkkeenä olutta tai viiniä.
Aiemmin ollut saman tyyppistä, siis aivan väärinä hetkinä vääristä paikoista kuvitellut löytävänsä jotain hienoa elämälleen.
Liian nuorena. Itseä satuttaen.
Nykyään joskus vaan alkaa ahdistamaan ja tulee olo, että on jotenkin tyhmä, ei muiden mielestä edes vaan oman itsen mielestä, että ei kelpaa tällaisena. Että tekee jotain tyhmää ja noloa myös muiden mielestä sitten kai.
Että oma pää räjähtää.
Ei kukaan silloin nuorempana neuvonut, eikö ne nähnyt missä mennään.
Ai tännekin oli jo löytänyt jotkut keskustelun pilaajat.
Samantyyppisiä kokemuksia osin, syömishäiriötaustaa itselläkin, huonoja ihmissuhteita ja välillä liikaa alkoholia. Masennus on luultavasti kumppanina loppuiän, vaikka lääkkeet auttavatkin. En tiedä onko musta edes parisuhteesee, kun kipuilen itseni kanssa. Ja samanaikaisesti pelkään ettätulen satutetuksi taas.
Tsemppiä ap. Kirjoituksesi kuulostavat siltä, että osaat purkaa asioita ja jäsennellä niitä hyvin. Kannattaa vähentää alkoholin käyttöä, se kun pahentaa mahdollisia masennusoireita ja olotilaa muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkän terapian jälkeen oivalsin, että ihmisen tärkein ihmissuhde on suhde itseen. Oli pitkä tie oppia arvostamaan itseään mutta kun sille muutoksen tielle oli lähtenyt se tie alkoi ohjata sinua. Sinäkin vaikutatat olevan muutoksen tiellä ja vaikutat älykkäältä analyyttiseltä ihmiseltä, joka hyötyisi esim terapiasta mutta onhan tosiaan terapiaa vaikka tällainen keskustelu.
Minullakin alkusyyt itsetunto-ongelmiin löytyvät lapsuudesta, joka oli monella tapaa musertava mutta jotenkin olen pystynyt kääntämään ikävät kokemukseni ainakin osittain voimakseni. Aikansa se toki vei. Sinäkin tunnut tiedostavan syyt ja seuraukset, juuri tiedostaminen on tärkeää, siitä se lähtee. Ei tarvtse olla objekti, uhri, jolle vaan tapahtuu asioita vaan voi olla toimiva subjekti, joka tekee hyviä asioita ennen kaikkea itselle ja myös muille.
Voimia ja onnea sinulle elämän tielle rakas nuori ihminen!Kiitos sinulle myös.
Täytyy kyllä sanoa, että tie on ollut todella vaikeaa jo nyt mutta olen huomannut merkittävää parantumista monessa asiassa.
Se, että kuulostelen, asetan toisille rajoja, analysoin ja olen mukana tässä elämässä eri tavalla.
Silti edelleen minua ohjaa asiat jotka eivät edistä hyvinvointiani.
En tiedä miten pääsen kiinni tähän juttuun kunnolla, miten ratkaisen tämän asian mielessäni.
En tiedä edes miksi esimerkiksi juon.
Yritän nyt miettiä sitä hetkeä kun tartun alkoholiin..
Yleensä minulla on yksinkertaisesti todella tylsää ja levoton olo.
Ei kiinnosta tehdä mitään hyödyllistä kuitenkaan kuten lähteä liikkumaan vaan tahdon olla yksin, eristyksissä ja nauttia hetkestä. Omasta tilasta, musiikista ja nautinnosta.Seuraavana päivänä tietenkin ottaa päähän, rahaa kuluu ja tulee syötyä epäterveellisesti.
En tiedä miksi koen, että alkoholin pois jättäminen olisi suuri uhraus. Sen ajatuksen muuttaminen helpottaisi jos todella pystyn miettimään, etten menetä mitään jos en tartu pulloon. Se on oikeastaan totta, muistaisi sen vain himon tullessa.
No joo, tosiaan meni vähän aiheen yli ehkä mutta onnittelut sinulle tiestäsi joka on vienyt sinua oikeille poluille ja saanut suuntavaistosi kai sitten toimimaan.
Tavoittelen myös paremmille poluille.Ap
Kuulostaa tosi tutulta tuokin.
Olla yksin vaan ja silloin ei stressaa. Paitsi se, että pitäisi kai tehdä muutakin.
Jos on voimaton olo, niin ala syömään terveellisesti tarpeeksi paljon säännöllisesti, aloita liikkuminen, niin jaksamista riittää muuhunkin päivään ennen pitkään.
ippit kirjoitti:
Jos on voimaton olo, niin ala syömään terveellisesti tarpeeksi paljon säännöllisesti, aloita liikkuminen, niin jaksamista riittää muuhunkin päivään ennen pitkään.
Yrität varmaan hyvää mutta kun taustalla on tarpeeksi huonoja kokemuksia, oikein syöminen tai liikkuminen eivät pelasta eivätkä tee oloa yhtään paremmaksi. Päin vastoin, tuntuu todella pahalta elää kuin oppikirjasta ja silti voida pahoin.
Ei minulla muuta ole, en vain voi sietää ihmisiä, jotka kokevat oikeudekseen neuvoa muita ilman kokonaisvaltaista tietopohjaa neuvottavan taustoista.
Nyt E.R nukkumaan.