Lue keskustelun säännöt.
En omista itsetuntoa ja olen tuhonnut elämääni ikäni
14.02.2021 |
En kestä itseäni ja olen tässä tehnyt hidasta kuolemaa jo varhaisnuoruudesta lähtien.
Aina olen ollut jotenkin vajaa päästäni.
Olen etsinyt huomiota vanhemmilta miehiltä, käyttänyt alkoholia jo 13-vuotiaasta lähtien säännöllisesti, liikkunut aivan epämääräisessä kaveripiirissa, antanut ihmisten surutta hyväksikäyttää.. lista on mahdoton.
Ei ole ollut rajoja eikä ymmärrystä hakea apua. Olen vain elänyt.
Suhteet ovat olleet sitä tasoa, että suhde muodostuu riippuvuuteen ja miehet ovat olleet joko pettäjiä, väkivaltaisia, alkoholisteja ja huomattavasti vanhempia. Tai oikeastaan kaikkea näitä.
Työssä olen antanut kaikkeni, menestynyt ja palkasta tapellut. Tehnyt niin paljon että uuvutin itseni kun en osannut sanoa ei koskaan.
No sinne meni sekin ura sitten kun pää ei enää kestänyt.
Vanhemmat ovat alkoholisteja joiden terapeuttina olen yrittänyt toimia aina.
Heistä on täytynyt pitää huolta jotenkin psyykkisellä tasolla ja koen ehkä asetelman jotenkin kieroutuneeksi.
Perheen sisällä oli muitakin ongelmia.
Omat talousongelmat, ulkonäköpaineet, syömishäiriö..
No en nyt sano, että on mitään syömishäiriötä sinällään mutta joko ahmin ja olen välinpitämätön tai sitten se toinen ääripää, että olen hyvin tarkka kaikesta ja voin olla syömättä useampia päiviä esimerkiksi.
Kaikki on vaikeaa, tahmaista ja selviytymistä.
Pidän kuitenkin jonkinlaiset kulissit yllä ja ehkei tätä rappiota minussa näe.
Nykyään juon kolme kertaa viikossa.
On tyhjyyttä ja levottomuutta, en vain välitä itsestäni tarpeeksi.
Juu, omaan moraalin enkä hommaa lapsia.
Sieltä varmaan tulee jotain elämämkoulu-kommentteja mutta näin se on mennyt, valitettavasti.
Yritän parantua, terapeuttia etsin, opiskelen ja olen kaikki myrkylliset ihmissuhteet poistanut elämästäni. No toki vanhempien kanssa olen väleissä, koska perhe on tärkeä mutta muuten.
Olen yksinäinen ja parempi näin tällä hetkellä.
Tätä tämä nuoruus on sitten ollut.
Olen edelleen melko nuori mutta pelkään jos en pysty muuttumaan.
Kommentit (95)
21/95
|
14.02.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän mistä puhut koska minullakin on lasinen lapsuus. Kamppailua, tunnelukkoja ja uupumusta elämään. Olen hakenut apua mutta varaa ei ole terapiaan josta olis varmaan paljon apua mutta kyllä tässä eletään...
Olen miettinyt armeijaa vuosia.
Se voisi olla se juttu jossa pääsisin kiinni oman elämäni hallintaan paremmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voimia ap:lle täältä!!
Kiitos :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkän terapian jälkeen oivalsin, että ihmisen tärkein ihmissuhde on suhde itseen. Oli pitkä tie oppia arvostamaan itseään mutta kun sille muutoksen tielle oli lähtenyt se tie alkoi ohjata sinua. Sinäkin vaikutatat olevan muutoksen tiellä ja vaikutat älykkäältä analyyttiseltä ihmiseltä, joka hyötyisi esim terapiasta mutta onhan tosiaan terapiaa vaikka tällainen keskustelu.
Minullakin alkusyyt itsetunto-ongelmiin löytyvät lapsuudesta, joka oli monella tapaa musertava mutta jotenkin olen pystynyt kääntämään ikävät kokemukseni ainakin osittain voimakseni. Aikansa se toki vei. Sinäkin tunnut tiedostavan syyt ja seuraukset, juuri tiedostaminen on tärkeää, siitä se lähtee. Ei tarvtse olla objekti, uhri, jolle vaan tapahtuu asioita vaan voi olla toimiva subjekti, joka tekee hyviä asioita ennen kaikkea itselle ja myös muille.
Voimia ja onnea sinulle elämän tielle rakas nuori ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Pitkän terapian jälkeen oivalsin, että ihmisen tärkein ihmissuhde on suhde itseen. Oli pitkä tie oppia arvostamaan itseään mutta kun sille muutoksen tielle oli lähtenyt se tie alkoi ohjata sinua. Sinäkin vaikutatat olevan muutoksen tiellä ja vaikutat älykkäältä analyyttiseltä ihmiseltä, joka hyötyisi esim terapiasta mutta onhan tosiaan terapiaa vaikka tällainen keskustelu.
Minullakin alkusyyt itsetunto-ongelmiin löytyvät lapsuudesta, joka oli monella tapaa musertava mutta jotenkin olen pystynyt kääntämään ikävät kokemukseni ainakin osittain voimakseni. Aikansa se toki vei. Sinäkin tunnut tiedostavan syyt ja seuraukset, juuri tiedostaminen on tärkeää, siitä se lähtee. Ei tarvtse olla objekti, uhri, jolle vaan tapahtuu asioita vaan voi olla toimiva subjekti, joka tekee hyviä asioita ennen kaikkea itselle ja myös muille.
Voimia ja onnea sinulle elämän tielle rakas nuori ihminen!
Kiitos sinulle myös.
Täytyy kyllä sanoa, että tie on ollut todella vaikeaa jo nyt mutta olen huomannut merkittävää parantumista monessa asiassa.
Se, että kuulostelen, asetan toisille rajoja, analysoin ja olen mukana tässä elämässä eri tavalla.
Silti edelleen minua ohjaa asiat jotka eivät edistä hyvinvointiani.
En tiedä miten pääsen kiinni tähän juttuun kunnolla, miten ratkaisen tämän asian mielessäni.
En tiedä edes miksi esimerkiksi juon.
Yritän nyt miettiä sitä hetkeä kun tartun alkoholiin..
Yleensä minulla on yksinkertaisesti todella tylsää ja levoton olo.
Ei kiinnosta tehdä mitään hyödyllistä kuitenkaan kuten lähteä liikkumaan vaan tahdon olla yksin, eristyksissä ja nauttia hetkestä. Omasta tilasta, musiikista ja nautinnosta.
Seuraavana päivänä tietenkin ottaa päähän, rahaa kuluu ja tulee syötyä epäterveellisesti.
En tiedä miksi koen, että alkoholin pois jättäminen olisi suuri uhraus. Sen ajatuksen muuttaminen helpottaisi jos todella pystyn miettimään, etten menetä mitään jos en tartu pulloon. Se on oikeastaan totta, muistaisi sen vain himon tullessa.
No joo, tosiaan meni vähän aiheen yli ehkä mutta onnittelut sinulle tiestäsi joka on vienyt sinua oikeille poluille ja saanut suuntavaistosi kai sitten toimimaan.
Tavoittelen myös paremmille poluille.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Sinulla on lupa olla itseltäsi hukassa. Olet kuitenkin oikeilla jäljillä, kun esimerkiksi kirjoitit tänne. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Lopeta juominen. Se vie sinua uusiin ongelmiin. Osta limua ja juo sitä. Tee lista paperille, jossa kirjaat kahteen sarakkeeseen toiset hyvät asiat ja toiseen ne asiat, jotka vahingoittavat sinua. Olet nyt jo analysoinut elämääsi pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Sinulla on lupa olla itseltäsi hukassa. Olet kuitenkin oikeilla jäljillä, kun esimerkiksi kirjoitit tänne. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Lopeta juominen. Se vie sinua uusiin ongelmiin. Osta limua ja juo sitä. Tee lista paperille, jossa kirjaat kahteen sarakkeeseen toiset hyvät asiat ja toiseen ne asiat, jotka vahingoittavat sinua. Olet nyt jo analysoinut elämääsi pitkälle.
Kiitos neuvoistasi.
Tahdon muuttaa elämääni parempaan.
Voisin kokeilla tuota kirjaamista, ehkä se avaisi jotain. Pahinta on kuitenkin ne päivät kun välinpitämätön tunne iskee.
En yksinkertaisesti välitä siitä edistänkö asioitani vai en.
Tässä paljon sellaista monimutkaista ajattelua takana mutta en ehkä tiedosta vielä täysin, jokin ohjaa minua tai en pysty ajattelemaan hetkeä pidemmälle aina.
Eniten kuitenkin auttaa rehellisyys, teki se kuinka kipeää tahansa niin aion puhua suoraan kaikesta. En jaksa kantaa enää yksin taakkaa vaan yritän purkaa pikkuhiljaa kaikkea. Se onnistuu vain ihan täysin nöyrällä ja rehellisenä avoimuutena.
Ap
Olet ap vielä todella nuori ja sinulla on todellakin elämä vielä edessä.
Aivan erityisesti pystyt kertomaan elämäsi kipukohdista ja pahasta olostasi. Niin kuin moni muukin on jo todennut, niin terapia varmasti auttaa sinua pohdiskelevan kykysi ansiosta. Paljon hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ap vielä todella nuori ja sinulla on todellakin elämä vielä edessä.
Aivan erityisesti pystyt kertomaan elämäsi kipukohdista ja pahasta olostasi. Niin kuin moni muukin on jo todennut, niin terapia varmasti auttaa sinua pohdiskelevan kykysi ansiosta. Paljon hyvää!
Kiitos sinulle!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt armeijaa vuosia.
Se voisi olla se juttu jossa pääsisin kiinni oman elämäni hallintaan paremmin.
Ap
Tunnen paremmin kolme nuorta naista, Kotka kävivät armeijan - kaikki ovat olet sitä mieltä, että se oli hyvä kokemus (2 jopa jäi sinne joksikin aikaa töihin), eli varovainen suositus tälle ajatukselle!
Jos ei muuta, niin siellä ainakin näkee 'yhteiskunnan koko kirjon' ja oppii arvostamaan itsessään monia piirteitä - ja saa arvostusta kun tekee oman osansa jämptisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt armeijaa vuosia.
Se voisi olla se juttu jossa pääsisin kiinni oman elämäni hallintaan paremmin.
ApTunnen paremmin kolme nuorta naista, Kotka kävivät armeijan - kaikki ovat olet sitä mieltä, että se oli hyvä kokemus (2 jopa jäi sinne joksikin aikaa töihin), eli varovainen suositus tälle ajatukselle!
Jos ei muuta, niin siellä ainakin näkee 'yhteiskunnan koko kirjon' ja oppii arvostamaan itsessään monia piirteitä - ja saa arvostusta kun tekee oman osansa jämptisti.
Juu, mukava kun kommentit tuota asiaa.
Uskon, että ne naiset jotka sinne ovat menneet niin viihtyvät ja yleensä varmaan pärjäävätkin.
Kokemuksena kiinnostaisi, itseensä tutustumista ja omalla kehollaan toimimista.
Tulisi yhteys myös luontoon ja tämä oma maailmani katoaisi. Siinä voisi olla jotain joka auttaisi suhteellistamaan asioita.
Olen itse fyysisesti perusvahva, aina ollut kun ruumiinrakenne on rotevampi. Lisäksi myös olen tunnollinen ja vien itseni mielellään äärirajoille, niin voisi olla sopiva paikka kokea elämää.
Muutama sitä on suositellutkin ja ne naiset, joiden tiedän käyneen niin ovat olleet hyvin kiitollisia kokemuksestaan.
Ap
Lue cecelia ahern - tapaaminen elän kanssa. Ei ole elämänhallintaopas mutta antaa ajattelemisen aihetta.
Yksin ei tarvitse yrittää, yksin se ei aina onnistukaan. Ei jalkansakaan murtaneen kuulu kipsata itseään itse. Uskon, että terapiasta voi tulla se ratkaiseva käänne elämässäsi, joka auttaa tekemään muille rajat, arvostamaan itseäsi, saamaan rauhan ja voimaan paremmin kestävällä tavalla. Minulla siitä oli korvaamatonta apua. Luultavasti Kela korvaisi psykoterapiasi. Siihen lisäksi vertaistukea, se on auttanut monia, alkoholistien (aikuisille) lapsille on olemassa omia ryhmiä. Olet tosi taitava analysoimaan ja reflektoimaan. Olet jo aloittanut tämän polun tunnistamalla tilanteesi, jatka sillä. Onnea matkaan ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia muutokseen!
Mutta yhden asian haluan korjata. Kirjoitit: "olen kaunis, ansaitsen siis parempaa" - niin se ei mene! Vaikka täällä joku toinen kanssakohtalolla olisi sysiruma, hänkin ansaitsee parempaa!!! Ulkonäkö on irrelevantti !
Ja muista: sinäkin olet alkoholisti! Jos vain alistut tuohon "juon kolme kertaa viikossa" - jos haluat raitistua, täytyy sinun joka ikinen aamu päättää "tänään en juo".
Ja ne alkoholistvanhemmat - jos ne oikeasti vetää sinua koko ajan takaisin vanhaan - on ok päästää myös heistä irti, samalla tapaa kuin vanhoista ystävistäsi. Ei ole sinun velvollisuutesi yrittää pitää heitä pinnalla, he eivät tehneet sitä aikanaan sinulle!
Menestystä muutokseen, toivottavasti uusi alku ja uudet ystävät tuovat sinulle aivan uudenlaisen tulevaisuuden!
Kiitos.
Korjaan itsekin tuota sanomaani tai kerron oman näkökulmani siitä mitä sillä tarkoitin.
Se, että sanoin olevani kaunis, niin tarkoitin siinä asiayhteydessä vain että arvostan itsessäni joitakin piirteitä, tiedostan asioita ja tiedostan ansaitsevani hyvää elämässä.
Ei ulkonäkö liity siihen mutta haluan vaalia päässäni ajatusta myös hyvistä puolista.
Jos nyt sitten ajattelisin olevani ruma niin sekään ei vie eteenpäin, oikeasti en edes tiedä olenko kaunis ja mitä väliä sillä on mutta se on kai sellaista itsensä kanssa pärjäämistä kun yritän kehua itseäni.Joten ei kenellekään mitään henkilökohtaista todellakaan eikä kauneus määrittele sitä mitä pitäisi ansaita elämässä, ei todellakaan.
On kuitenkin mukavaa jos ihmiset pitäisivät itseään kauniina, tosin terveissä rajoissa siinäkin mielessä. :)
Ja edelleenkin minua ei nyt kuitenkaan kiinnosta olenko kaunis oikeasti vai en mutta yritän ajatella sen asian mielummin niin, että olen, ketään loukkaamatta.Ap
Olet ap vähintäänkin kaunis sielu. Ja varmasti ulkoisestikin.
Mulla tulee kyyneleet nyt. Toivon sulle kaikkea hyvää. T: mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herättääkö kenessäkään mitään ajatuksia tämä vuodatus?
Toivon sinulle voimia. Itselläni ei ole myöskään juuri itsetuntoa, ja kärsin siitä ihan koko ajan. En ole saanut elämässäni aikuisiällä oikein yhtään mitään aikaiseksi.
Tottakai esitän muuta, että kaikki olisi suhteellisen hyvin.
En halua sääliä, haluan ymmärrystä.Kiitos, voimia myös sinulle.
Sama juttu, tahtoisin ymmärrystä ja itsekin ymmärtää tätä kaikkea.
Kyllähän sitä pystyy esittämään ja olemaan aivan normaalin oloinen vaikka oikeasti kaikki on aika leväällään ja tarvitsisin apua.
Etenkin alkoholiongelmaani.Jopa itselleen pystyy valehtelemaan, että minullahan menee oikeasti hyvin.
Olen jotenkin antanut itselleni anteeksi ja mietin, että olen ainakin työelämässä pärjännyt sekä ajatteleva ihminen.
Lisäksi olen kaunis ja ansaitsen hyvää elämääni. Olen rehellinen ja tahdon vielä vakautta sekä rakkautta mutta en ole siihen vielä valmis.
Olen selvinnyt jos minkälaisista asioista ja voin olla siitä ylpeä mutta silti kun oikeasti katson tätä kaikkea niin kuin aloituksessa kirjoitin niin tulee absurdi fiilis...
Olen sitä pohjasakkaa mutta luojan kiitos en varastele, käytä ihmisiä hyväkseni tai ole ilkeä.Toivottavasti elämä avautuisi eri tavalla vielä.
Jospa sinäkin saisit elämältä paljon vielä.
Ap
Kiitos. Ja hyvää ystävänpäivää.
Tinderi tulille, sieltä mujava mies ja elämä taas raiteille.