Kuinka pitkään seksittömyyteen olisit valmis puolison haluttomuuden takia?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se raja jossain viikossa menisi.

Haha hauskaa :D Jos totta, ni ei ihme et nykykolmekymppisillä on vaikeaa parsiuhdemarkkinoilla, kun rakkaudesta ei mitään käryä.

Mut joo, vitsejähän nää on, hahahaa ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskittyisin oman mieleni hoitamiseen. Vaikka olisinkin ihan "terve".

Keskittyisin siihen, omaan mielenrauhaan.

En seksiin.

Seksin saamisesta parisuhteessa voi tulla kriisi ja asia mihin jää itsekin pyörimään.

Kokemusta on.

Jälkeenpäin ajatellen oli tyhmää jumittua siihen.

Seksistä voi olla pidempiäkin taukoja. Puoli vuotta. Vuosikin. Parisuhdetta kannattaa elvyttää muilta osa-alueilta ja seksi tulee lopulta mukana. Aikaa kannattaa antaa. Toisilla luontaisesti seksi on vähäisempää ja senkin voi hyväksyä. Löytäisipä kaikki siltäkin osin sopivan parin, mutta se on muuttuva asia, joten ei sitä voi välttämättä tietää.

Jos elämä on muuten tyydyttävää, niin seksi oman itsensäkin kanssa voi riittää ja harvemmin oman parin kanssa.

Tärkeintä on olla jumittumatta seksiin. Keskity parantamaan muita osa-aluita. Se voi yllättäen auttaa koko ongelmaan.

Parisuhde lähtee seksistä. Ilman seksiä parisuhde on vain huono ystävyyssuhde.

No ei niinkään. Minä esim. panen kaveriani. Puoliso ei ole ikinä mikään kaveri. Aika kuvaavaa että FB suhde kestää vuodesta toiseen ja parisuhteet ei. Parisuhde on vain täysin viallinen ja vammainen konsepti jossa ollaan tavoittelemassa jotain etua tai sosiaalista statusta.

Parisuhteessa on kyse rakkaudesta. Siitä "kaiken se kestää, uskoo ja toivoo ", ootko joskus kuullut?

Avioliitossa on ihmisen (kummankin) tarkoitus palvella toista, rakastaa, kehittyä ihmisenä, pyytää ja antaa anteeksi ym. 

Sinulla on tainnut olla huono lapsuudenperhe, ehkä narsisteja? Etu- ja status- ajattelu ei kuulu avioliittoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kipuraja on puoli vuotta. En ollut valmis 24-vuotiaana katselemaan miehen haluttomuutta masennuksensa takia sen enempää vaan menin ja petin, ja sitten erottiinkin koska pettäminen aiheutti niin kovat tunnontuskat. Pettäminen oli typerää mutta sai tajuamaan ettei suhteeni ollut niin upea kuin luulin. Se mies ei edes kohdellut minua hyvin vaan mm alkoholi meni usein edelleni.

Eli jätit miehen koska se oli sairas?

Kyllä, eikä minua hävetä sitä myöntää. En ole niitä naisia jotka yrittävät hoivata masentuneen alkoholistin kuntoon, olen kotoa saanut ihan erilaisen miehenmallin. Semminkin jos ryyppyreissuja aletaan salata ja kiistämään, niin se ei ole yhtään parempaa valehtelua kuin pettäminen. Ei se masennus alkoholilla ainakaan parane. En katsele myöskään minkäänlaista väkivaltaa. Mikään suhde tai mies ei ole sen arvoinen, eikä kukaan mies ole ”muuten niin hyvä mies” minulle. Kun arvostus lakkaa, loppuu minulta myös uskollisuus, ikävä kyllä. Ei tietenkään siltä istumalta, mutta ajan kuluessa varmasti. Puoli vuotta, se on mielestäni kohtuullinen aika katsoa onko samaa luvassa vain lisää.

Elin suhteessa, joka oli viimeiset seitsemän vuotta täysin seksitön, myös kaikki fyysinen läheisyys loppui. Kyllä se minun puoleltani vaikutti siten, että lopulta vieraannuin puolisosta muutenkin enkä jaksanut olla enää asioistaan kiinnostunut. Ei tehnyt mieli viettää aikaa yhdessä. Siihen se oikeastaan loppui. En ole niin joustava, että olisin mihinkään sivusuhteeseen halunnut hypätä. Enkä olisi kyllä muuten jaksanut noin pitkään kokeilla kaikenlaisia korjausliikkeitä ja tuloksettomia keskustelunavauksia, mutta oli nyt kuitenkin lasteni isästä kyse.

Vierailija kirjoitti:

No ei kiinnosta kun miehen esileikki on "ota suihin.", Ei minkäänlaista fyysistä kosketusta, ja kaikki "naisten työt" jää täysin mun vastuulle, vaikka molemmat on kokoaikatyössä. Kyllä mua alkaa haluttaan melkeimpä heti, jos mies on edes päivän vinoilematta/haukumatta läskiks, kuuntelee ja koskettaa edes ohimennen. Ja kun mä en halua tehdä aloitetta, jos mun ei tee mieli, syystä että mies saa oloni paskaksi lähes päivittäin.. Ja jos ei oo kunnon esileikkiä, niin mua sattuu ja haluan vaan että mies tulee nopeesti. Olen saanut viimeksi n. 6kk sitten mieleistäni seksiä, miehelle annan hammasta purren pikaisen jos hän haluaa.

Vois edes kerätä paskaset alkkarit ja sukkansa sohvan reunalta pyykkikoppaan ja viedä tiskit lavuaariin, niin mun päässä vois olla muullekkin tilaa ku vittuuntuneisuudelle...

Kuulostaa kaamealta. Pärjäät aivan hyvin ilman tuollaista ilkeää ja tunnekylmää "miestä", miksi jäädä enää yhtään pidemmäksi aikaa hänen sylkykupikseen. 

Voimia irtiottoon, mitä pikemmin, sen helpottavampaa!

Kyllä sitä mies viikon kestää ilman ominkin avuin, mut sitten alkaa olla vaikeeta...