Lue keskustelun säännöt.
Milloin olet tuntenut itsesi oikeasti köyhäksi?
13.02.2021 |
Itse joskus 18-vuotiaana, omillaan asuvana, lukiosta kesälomalla. Sain kaupungilta kesätyön mutta palkka tuli kesäkuun lopussa, opintotuki oli tullut toukokuun alussa, eli kuukausi jäi rahatonta aikaa väliin. Pyöräilin töihin ja söin valehtelematta sen kuukauden oikeastaan päivittäin spagettia ketsupilla. Joskus pihistin töistä (vanhustenkodin keittiö) leipäpalasia tai jotain muuta pientä.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan tuntenut itseäni köyhäksi. Jotenkin vain on aina riittänyt rahat kaikkeen välttämättömään. Toivottavasti jatkossakin, knock, knock....
Parhaillaan. Tarvisin silmälasit mutta ei ole varaa. Silmät kouristelee jatkuvasti väsymyksestä. Kävin näöntarkastuksessa ja pyysin yksitehot tietokoneelle mikä rasittaa eniten silmiä. Optikko määräsi kahdet monitehot mihin mulla ei ole varaa. Yritän pärjätä vanhoilla laseilla, huonompi silmä kramppaa jatkuvasti.
Kun kaupan kassalla pankkikortilla ei olekaan tarpeeksi katetta, vaikka luulin niin. Ostokset jäi kassalle.
Oltiin vuosia oltu jumppakavereita. Ähisty ja puhistu ja naurettu karanneille pieruille. Hän pyysi minut käymään. Talo oli miljoonatalo järven rannalla, selkeästi sisustussuunnittelijan tekemä. Uima-allas ja studio, flyygeli molemmissa kerroksissa. Seinät täynnä arvotaidetta ja mikä uskomattominta, oli yksi huone, jossa "minnekään mahtumattomat" taulut oli lattialla riveissä. Varmaan parisataa taulua. Neljä tiukkaan ahdettua kolmen metrin riviä. Hän niin rakastaa taidetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsin pulloja palautettavaksi ja rahoilla ostin makaroonia. Pöllin vessapaperia yleisestä vessasta ettei tarvitsisi ostaa itse.
Kun lähdin naapurin rouvien kanssa risteilylle, vaikka tililläni oli vain 29 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin viikon syömättä ja oksensin sappinestettä. Töistä pihistin sokeripaloja. Pyörryin kaupassa.
Valmistuin työttömäksi 90-luvun laman keskellä. Avovaimo halusi jakaa kulut puoliksi, vaikka hänen tulojensa takia en saanut asumistukea. Yksi perjantai on erityisesti jäänyt mieleen. Piti käydä pankin tiskiltä nostamassa tilillä olleet seitsemän markkaa (1,2€), jolla piti pärjätä muutama päivä. Olin hyvin ilahtunut löytämistäni muutamasta tyhjästä pullosta.
Kaiken huipuksi se exäni halusi yhteiset rahat, kun lopulta pääsin töihin. Arvatkaapas, suostuinko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyyskorvaus 269e siitä lakimieheen 100e joka kk. Toimeentulotuki 60e. Ei tolla elä. On sentään maksusitoumus apteekkiin. Nyt tilillä rahaa 0 ja ei saa edes palvelumaksua maksetuksi joka on sen 4e.
Mut olis pakotettu kuntouttavaan ja erilaisten ihmisten kanssa päivätoimintaan. Se ahdisti niin paljon että kieltäydyin joten TYP päätti laskea mut köyhyysrajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Café de Parisin terassilla Monacossa siemaillessani 7 euron kahvikupillista yrittäen nautiskella joka hörpystä, kun lomalla kerran ollaan. Viereisessä pöydässä paikallinen nuoriso (ehkä 18-20v) nautiskeli tapaksia samppanjan kera ja koko porukan laskun kuittasi yksi porukan jäsenistä tukulla viisikymppisiä ihan sillä meiningillä, että normipäivä.
Vierailija kirjoitti:
Parhaillaan. Tarvisin silmälasit mutta ei ole varaa. Silmät kouristelee jatkuvasti väsymyksestä. Kävin näöntarkastuksessa ja pyysin yksitehot tietokoneelle mikä rasittaa eniten silmiä. Optikko määräsi kahdet monitehot mihin mulla ei ole varaa. Yritän pärjätä vanhoilla laseilla, huonompi silmä kramppaa jatkuvasti.
Oletko työsuhteessa? Tiesitkö että työnantaja on velvollinen maksamaan työntekijän näyttöpäätelasit, mikäli työnkuva sisältää koneella työskentelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä helvettiä! Me kaikki tienataan 6000€/kk, ehkä vähän yli ja äänestetään persuja. Joten kohta loppuu kuntoutukset, asumistuet, työttömyyskorvaukset ym. muut tuet. Menkää laiskat pilvenpolttelija-vihervassari-heikkomieliset töihin. Loppuu se saatanan loisiminen!
Vierailija kirjoitti:
Mut olis pakotettu kuntouttavaan ja erilaisten ihmisten kanssa päivätoimintaan. Se ahdisti niin paljon että kieltäydyin joten TYP päätti laskea mut köyhyysrajalle.
Köyhyysrajalla eläminen ahdisti ilmeisesti vähemmän.
Opiskeluaikana, kun jouduin jännittämään pääsenkö autolla kotiin saakka. Ei ollut yhtään rahaa ja bensavalo oli palanut jo hyvän aikaa. Myöhemmin sain luottokortin ja se pelasti mut kaikilta jännitysnäytelmiltä.
Toistuvasti.
Sen jälkeen kun saan palkkani ja olen maksanut siitä kaikki pakolliset menot, niin käytettävissä oleva rahamäärä on pieni.
Ei sillä ulkomaanmatkoja tehdä, eikä kalliita vaateitta ja laukkuja ostella.
Mutta tulen toimeen palkallani.
Joskus pistän hiukan sivuun, ylimääräisiä menoja varten. Jokin aika sitten ostin uuden pesukoneen, osamaksulla.
Teen itse kotiruokaa, käytän kirjastoa ahkerasti, sieltä saa ajankulua ilmaiseksi: kirjoja, elokuvia ja kaikenlaisia musiikin cd-levyjä.
Maksan myös tietyistä harratuksista, kuten kansalaisopiston kieli-ja voimistelupiiristä.
Köyhyys on.
Mutta jokaiselle riittää sen hänen oma elämänsä, ja ihminen tottuu siihen elämään jota elää.
Itse koen itseni matalapalkka-alan työntekijäksi, mutte ei se tee minusta onnetonta eikä syrjäytynyttä ihmistä. On yksi kiva ystävä ja muutamia kavereita, ja sukulaisiin pitävät yhteyttä.
Asuin muinoin Amerikassa, Kaliforniassa. Ei yhtään rahaa, ei bensaa. Odotin Suomesta rahalähetystä.
Kävelin pitkin katuja etsimässä tupakantumppeja, poltinhan minä oikeassa elämässäni. Pysähdyin leipomolle ja kävin kysymässä antaisivatko leivän velaksi. Olin ollut muutamia päiviä syömättä ja olo oli aika orpo.
Tulen muistamaan työntekijän sanat lopun elämäni ajan: "I'm sorry honey, we don't do that."
Jossain mielessä tosin tunsin itseni rikkaammaksi, kuin tuo nainen oli.
Kun jäin eläkkeelle , on takuueläke
Kunn viina loppuu keskeen.