Ystävällinen käytös ei tuo mitään hyvää

Aplle pitäisi myöntää mitali kun on niin kiltti ja mukava ihminen

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä oletko parempi kuin muut. Jos olet kykyjesi ja ulkonäkösi puolesta samalla tasolla kuin muut, ystävällisyytesi otetaan hyvin vastaan. Jos olet parempi kuin muut, niin se otetaan vittuiluna.

Mulle sivistynyt muiden ihmisten kohtelu on luonnostaan aina sitä että pyritään kohtaamaan kaikki ihmiset samanarvoisina. Ap

Jätä ihmiset rauhaan. Ei kaikki jaksa tuollaista sosiaalista diipadaapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella. Kuinka nämä ihmiset eivät arvosta ystävällisyyttä, jolla kerrot heille, kuinka vähän poissaoloja on pitkällä työurallasi eivätkä tunnista erinomaisuuttasi, vaikka urheilitkin, vaikka urheilu kertoo aika paljon. Ja small talkiakin teet jopa välillä muita kiinnostavista asioista, koska sellainen sinä vaan olet. Eikä silti tule vastakaikua? Ajatella.

Uskomatonta miten paljon jaksavat tulla provoilemaan johonkin ketjuun. Ymmärsitkö yhtään mistä kirjoitin? En kertonut poissaoloista siksi että he ylistäisivät minua ihmisenä, vaan siksi että he tietäisivät minun olevan kunnon kansalainen. Etten ole sellainen joka saikuttaa joka kk ja valittaa joka asiasta, yksikään yhdistys ei halua sellaisia ihmisiä joukkoonsa. Pointti oli se, että pidän esittelypuheenvuoroa itsestäni ja jo samalla sekunnilla yksi ei osaa pitää suutaan kiinni. Ei mikään hyvä tapa toivottaa uusi jäsen tervetulleeksi.

Ja tämä urheilutaustasta kertominen tapahtui toisena päivänä kahvilassa, jossa tämä vähättelijä oli jo kaksi tuntia kertonut itsestään. Jälkikäteen olen huomannut hänen olevan juuri sellainen joka huomioi muita heikosti.
Sen olen huomannut suomalaisista, että he nimenomaan haluavat tutustua menestyjiin ja juuri esim yhdistyksissä kovinta huutoa ovat aina korkeimmin koulutetut tai muuten ansioituneet. Jos sanot että olet tavallinen työssäkävijä ja thats it, niin moni ei halua kuulla enempää. Ap

Jos haluat tutustua nimenomaan tällaisiin kiipijöihin, sulle on vain sattunut huono tuuri, kun olet yrittänyt tutustua sellaiseen, joka ei ole kiipijä. Kun olet jossain tilanteessa, missä on sulle entuudestaan tuntemattomia ihmisiä, ei kannata tehdä heistä etukäteen mitään olettamuksia. Ihmisen ulkoinen olemus kun ei läheskään aina vastaa sitä, millainen hän on ihmisenä tai mitä hän haluaa tai arvostaa ihmissuhteisaan. Mitä vähemmän tiedät toisesta ihmisestä, sitä varovaisempi ole sanoissasi. Puhu mieluummin yleisistä asioista kuin jostain henkilökohtaisesta. Vasta, kun olet tutustunut toiseen ihmiseen paremmin ja tiedät varmasti, että hän haluaa olla sun kanssasi tekemisissä menestyksesi ja saavutustesi vuoksi eikä sun itsesi vuoksi, kannattaa alkaa kertomaan menestyksestään ja saavutuksestaan. 

Olen varakkaasta perheestä ja itsekin kuulun Suomen suurituloisimpaan desiiliin. Kuljen silti kirpputorivaatteissa. En siis siksi, etteikö mulla olisi varaa ostaa uusia ja kalliita merkkivaatteita vaan siksi, että arvostan kierrättämistä. En ole myöskään saavuttanut elämässäni mitään näyttämällä nätiltä vaan ahkeruudella, kovalla työllä,  ammatillisella osaamisella, uskalluksella ottaa riskejä ja kyvyllä tarttua eteen tuleviin mahdollisuuksiin. Työni, tulojeni ja varallisuuteni suhteen olen aina pitänyt matalaa profiilia. Osittain juuri siksi, että se pitää kiipijät loitolla, mutta myös siksi, etten halua ihmisten asettavan muhun ennakko-odotuksia. 

Olen tuo joka kertoi pitkästä sairauslomasta. Enkö siis ole kunnon ihminen kun olen joutunut saikulle? Ehkä nyt oikeasti kannattaisi miettiä mitä suustasi päästät niin ongelmasi saattaisi ratketa.

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo joka kertoi pitkästä sairauslomasta. Enkö siis ole kunnon ihminen kun olen joutunut saikulle? Ehkä nyt oikeasti kannattaisi miettiä mitä suustasi päästät niin ongelmasi saattaisi ratketa.

Et nyt taida ymmärtää. Jos joku ei tunne minua, hän ei voi tietää olenko kunnollinen vai en. Se että olen, ei loukkaa sinun kunnollisuuttasi millään lailla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä oletko parempi kuin muut. Jos olet kykyjesi ja ulkonäkösi puolesta samalla tasolla kuin muut, ystävällisyytesi otetaan hyvin vastaan. Jos olet parempi kuin muut, niin se otetaan vittuiluna.

Mikä logiikka tällaisessa on?

T. Kiinnostunut

Suomalaisista suurin osa tuntuu olevan epäsosiaalisia metsäläisiä ja moukkia.

Lisäksi osa mukavistakin ihmisistä ihan oikeasti tutustuu tosi vaivihkaa ja vähitellen. Olen tämän kantapään kautta oppinut. Esim. kerran junassa vieressä istui nainen, joka aluksi vain mulkoili, eikä vastannut small talkiin mitään. Istuttiin siinä pari tuntia, kumpikin tahoillamme lukien ja musiikkia kuunnellen.

Kun oli lähdön hetki, tuo nainen olikin ystävällinen ja hymyili. Olin ihan wtf, mutta tajusin, että kaikkien nyrpeyttä ei vain kannata ottaa henkilökohtaisesti, vaan antaa tilanteen edetä omalla painollaan. Suomalaiset melko harvoin osaavat sosiaalisista syistä tsempata hymyn kasvoilleen tai pari ystävällistä sanaa. Yleensä ovat vakavia ja poissaolevia, jos eivät tunne.

Vierailija kirjoitti:

Tää on netin parasta antia. Yhdistyksessä on 50 jäsentä eli yhtä vaille kaikki, joille en ole kertonut urheilutaustastani ja palstan mielestä mun ongelma on se kun kehun itseäni liikaa. Ap

Vastaavasti sinä ajattelet, että vastavuoroisuus ystävällisyydessä on harvinaista, vaikka vain tuo 1/50 reagoi tavalla, joka ei ollut mieleesi. Mitähän ne 49 muuta olisivat sanoneet. Samoin esimiehesi ei tervehdi, mutta mites muut työntekijät?

Ymmärrä myös, että sinun käsityksesi ystävällisyydestä on vain sinun käsityksesi ja ihanteesi. Muut voivat toivoa elämältä jotain muuta. Joku haluaa vain olla rauhassa omissa oloissaan. Mielestäni ystävällisyyttä on kunnioittaa sitä, mitä toinen haluaa, ei vaatia, että kaikki haluavat samaa kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella. Kuinka nämä ihmiset eivät arvosta ystävällisyyttä, jolla kerrot heille, kuinka vähän poissaoloja on pitkällä työurallasi eivätkä tunnista erinomaisuuttasi, vaikka urheilitkin, vaikka urheilu kertoo aika paljon. Ja small talkiakin teet jopa välillä muita kiinnostavista asioista, koska sellainen sinä vaan olet. Eikä silti tule vastakaikua? Ajatella.

Uskomatonta miten paljon jaksavat tulla provoilemaan johonkin ketjuun. Ymmärsitkö yhtään mistä kirjoitin? En kertonut poissaoloista siksi että he ylistäisivät minua ihmisenä, vaan siksi että he tietäisivät minun olevan kunnon kansalainen. Etten ole sellainen joka saikuttaa joka kk ja valittaa joka asiasta, yksikään yhdistys ei halua sellaisia ihmisiä joukkoonsa. Pointti oli se, että pidän esittelypuheenvuoroa itsestäni ja jo samalla sekunnilla yksi ei osaa pitää suutaan kiinni. Ei mikään hyvä tapa toivottaa uusi jäsen tervetulleeksi.

Ja tämä urheilutaustasta kertominen tapahtui toisena päivänä kahvilassa, jossa tämä vähättelijä oli jo kaksi tuntia kertonut itsestään. Jälkikäteen olen huomannut hänen olevan juuri sellainen joka huomioi muita heikosti.

Sen olen huomannut suomalaisista, että he nimenomaan haluavat tutustua menestyjiin ja juuri esim yhdistyksissä kovinta huutoa ovat aina korkeimmin koulutetut tai muuten ansioituneet. Jos sanot että olet tavallinen työssäkävijä ja thats it, niin moni ei halua kuulla enempää. Ap

Ehkä muille tosiaan tulee sellainen olo, että nostat kuitenkin itsesi jalustalle (kun et esim. saikuta paljon (joskus sitä voi itse kukin joutua olemaan pois töistä syystä tai toisesta), ja olet kovin tuomitsevan oloinen saikuttajia kohtaan, kilpaurasta kertominen ym.). Ehkä siis sitä ulosantia voisi hieman hioa ja asenteita päivittää, niin josko se siitä helpottaisi, kun varmaan siihen kuitenkin pystyt?

Yleisesti voisi sanoa, että ihmisten kanssa oleminen on taitolaji. Siinä voi olla itse kullakin kehitettävää, ja kai sitä voisi olla kanssakäymisessä armollisuuttakin puolin ja toisin.

Ihan sattumalta tulivat tähän tarinaan nuo esimerkit missä piti kertoa jotain itsestään. Ja niissä ei ollut oleellista se mitä sanoin, vaan se että miten nuokin kaksi ihmistä osasivat tehdä itsestään niin ikävän ensivaikutelman ja toki edustivat myös yhdistystä siinä samalla.

Ja olen kyllä vuosia tehnyt sitäkin etten kerro ikinä itsestäni missään mitään, enkä ole huomannut että siitäkään mitään hyvää kellekään seuraa.

Työpaikallani on monta muutakin ihmistä jotka ei tervehdi. Olen oppinut elämään sen kanssa, mutta oma lähiesimies on eri asia. Hyvin ikävä tapa ja pidemmän päälle yllättävän kuormittavaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä oletko parempi kuin muut. Jos olet kykyjesi ja ulkonäkösi puolesta samalla tasolla kuin muut, ystävällisyytesi otetaan hyvin vastaan. Jos olet parempi kuin muut, niin se otetaan vittuiluna.

Mikä logiikka tällaisessa on?

T. Kiinnostunut

Tämä muuten on totta! Olin itse nuorena ehkä juuri tuollainen uhkaavan kyvykäs/hyvännäköinen, mutta itse myös arvostin ihmisessä muita ominaisuuksia. Olin epävarma, vaikken siltä näyttänyt. Koin siten myös itse jotkut erityisen kauniit ja loistavat ihmiset niin häkellyttävinä, että en osannut vastata heidän lähestymisiinsä.

Ehkä siinä on jotain että oma itsetunto on huono ja on masentunut mörrimöykky, ja toinen on häikäisevä keiju, ja tuntuu ettei maailmat kohtaa. Tietenkään näin ei ole, mutta masennus saa sen aikaan.

Itselle tulee mieleen tästä keskustelusta tilanne Helsingin ulkoilualueella. Olin liikkeellä teini-ikäisen pojan kanssa, vastaan tuli äiti/isoäiti pienen lapsen kanssa. Lapsi ilmeisesti opetteli hiihtämään, meno oli huijuvaa ja kaatuili jatkuvasti ladulla. Kohtaamisessa hymyilin avoimen ystävällisesti. Tähän nainen vastasi alkamalla motkottamaan teini-ikäisestä, ettei tallaisi latua?

Eli parempi vaan kulkea ainakin Helsingissä naama norsunveellä, muuten  sinut tulkitaan a) hulluksi b) olet vapaa kohde kaataa jokin henkinen painolasti/ purkaus päällesi.  

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut ihan samaa, tuntuu ettei suomalaisilla ole käytöstapoja, ja sellaista vähän kovismeininkiä arvostetaan. Jos kysyin ystävällisesti töissä jotain, vastaus oli tyyliä "älä kysy noin ystävällisesti, sano että meet vaan". Asia oli sellainen että mun piti pyytää lupa poistumiseen tauolle. Kun se sääntö vaan on noin, niin ei ole mun ongelma jos toista häiritsee että on asemassa jossa joutuu myöntämään niitä lupia. Peruskohteliaisuutta ei arvosteta täällä. Olen asunut ulkomailla ja ehkä sieltä olen oppinut tämän että ystävällisyydellä pärjää. Suomessa se ei yhtäkkiä käykään vaan ärsyttää kaikkia. 

Johtuuko se sitten suomen kielestäkin ainakin osittain, mutta tietyn rajan yli menevä ystävällisyys alkaa muuttua jo aika muodolliseksi. Ja mitä muodollisempia ihmiset ovat, sitä etäisempiä myös. 

Suomessa usein halutaan kokea, että tunnetaan toisemme jo sen verran hyvin, ettei tarvitse puhua niin muodollisesti ja siksi ei tarvitse olla "yltiöystävällinen", mikä voi toisessa kielessä ja kulttuurissa olla peruskohteliaisuutta.

Ite oon ystävälline sen takii, ku siitä tulee hyvä olo itelleen. :) En mie sitä tee muitte iloks. Tai tavallaan teen, jännä juttu. :D Mut en mie odota muilta mitää vaan sen takii, ku ite oon ystävällinen. Tos on tietenki se, et jos oot toista mieltä asioista, etkä sano sitä, mitä toinen haluu kuulla, nii sit se on turhaa…

Ystävällisyys tai muiden ajattelu ei ole sitä, että väkisin tyrkytät tervehdyksiä, itseäsi tai jotain, kun toisella on kiire tai väsymys, jolloin hänen on helpompi keskittyä tehtävään joka on menossa. Tervehdys perustuu vastavuoroisuuteen, vapaaehtoisuuteen ja kaksipuoliseen toiveeseen – moni suomalainen ei halua tervehtiä jokaista vastaantulijaa, osalla taas on toiveena tervehtiä vaikka 250 ihmistä päivässä. Sen sijaan ystävällinen voi olla hiljaisesti ja osa ihmisistä arvostaa sitä paljon. Maailma olisi kolkko paikka ilman ystävällisyyttä tai neutraaliutta. Neutraali on sitä että tunnustelee ilmapiiriä ja katsoo mikä tilanne

Vierailija kirjoitti:

Ihan sattumalta tulivat tähän tarinaan nuo esimerkit missä piti kertoa jotain itsestään. Ja niissä ei ollut oleellista se mitä sanoin, vaan se että miten nuokin kaksi ihmistä osasivat tehdä itsestään niin ikävän ensivaikutelman ja toki edustivat myös yhdistystä siinä samalla.

Ja olen kyllä vuosia tehnyt sitäkin etten kerro ikinä itsestäni missään mitään, enkä ole huomannut että siitäkään mitään hyvää kellekään seuraa.

Työpaikallani on monta muutakin ihmistä jotka ei tervehdi. Olen oppinut elämään sen kanssa, mutta oma lähiesimies on eri asia. Hyvin ikävä tapa ja pidemmän päälle yllättävän kuormittavaa. Ap

Ehkä löydät ne joilla on sama toive kuin itselläsi. Ihmiset ovat niin erilaisia ja eri toiveet.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sattumalta tulivat tähän tarinaan nuo esimerkit missä piti kertoa jotain itsestään. Ja niissä ei ollut oleellista se mitä sanoin, vaan se että miten nuokin kaksi ihmistä osasivat tehdä itsestään niin ikävän ensivaikutelman ja toki edustivat myös yhdistystä siinä samalla.
Ja olen kyllä vuosia tehnyt sitäkin etten kerro ikinä itsestäni missään mitään, enkä ole huomannut että siitäkään mitään hyvää kellekään seuraa.

Työpaikallani on monta muutakin ihmistä jotka ei tervehdi. Olen oppinut elämään sen kanssa, mutta oma lähiesimies on eri asia. Hyvin ikävä tapa ja pidemmän päälle yllättävän kuormittavaa. Ap

Aina, ihan aina  on oleellista, mitä sanot ja miten. Mitä vieraampi ihminen, sitä oleellisempaa sanomiset ovat. 

Mitä tarkoitat tuolla kohdalla, minkä tekstissäsi lihavoin?  Anna jotain esimerkkejä. Mitä hyvää olisi pitänyt näissä tilanteissa seurata ja kenelle?

Vierailija kirjoitti:

No, en ole huomannut vaan todellakin päinvastoin. Olen aina kohtelias, ystävällinen ja hymyileväinen. Töissä minusta pidetään, vapaaehtoistyössä on otettu hienosti porukkaan, naapureiden kanssa on mukavaa ja yhteisöllistä, saan hyvää palvelua eri paikoissa asioidessani.

Aloituksestasi tulee kuva, että luennoit ihmisille itsestäsi ja pahoitat mielen, kun ne eivät kiinnostu sinusta tarpeeksi. Et varmaan tätä tarkoittanut tosin.

Tosiaan huvittaa, kun minä taas olen huomannut juuri päinvastaisen asenteen. Eli ap:n kuvaaman ilmiön. Olemme mieheni kanssa alkaneet oikein testaamaan asiaa. Mitä paskemmin kohtelet muita, sen paremmin he kohtelevat sinua. Ehkä se on jotain sisäsynnynäistä, että ihmiset eivät kestä jos joku ei pidä heistä. Heille tulee suuri tarve tehdä asioita, jotta toinen tykkäisi heistä.

Vain rikkailla ja menestyvillä ja heiltä joilta halutaan jotain on varaa olla ystävällinen. Tai he siis voivat olla mitä tahansa. Heitä kohdellaan aina hyvin. Tavikselle, jolla ei ole mitään tarjottavaa kohdellaan aina suht huonosti. Sillä tehdään selväksi, että olet matala-arvoisempi ja pidetään huoli ettet kuvittele liikoja itsestäsi.

Haastan sinua menemään ryhmään ja esittää olevasi heikko-osainen, kiltti ja hyväkäytöksinen. Sinua tullaan suoraan halveksimaan. Sitten annat ymmärtää olevasi jotain erityisistä ja varakasta ja kohtelet muita huonosti ja katso kuinka ihmiset nuolevat.

Vierailija kirjoitti:

Olet ystävällinen vääristä motiiveista. Se on syy, miksi olet katkera ja v*ttuuntunut. Ystävällisyys pitää tulla luonnostaan. Jos ei tule, riittää, ettet ole töykeä ja epäkohtelias. Tuo omista saavutuksista kertominen kannattaa jättää muutenkin tutustumisvaiheessa pois. Niitä voi kertoa joskus myöhemmin, muttei lyödä eteen heti, koska sellaisesta tulee helposti vähän itsetehostuksen makua. Sinulta puuttuu sosiaalista silmää nyt hiukan.

Uskokaa pois, ei auta se että koittaa salata asioitaa. Sitten ne udellaan, että päästään närkästymään. Itse olen ollut julkisuudessa työni puolesta, enkä todellakaan tuo sitä erikseen esiin itse, jossain vaiheessa vastapuoli sen kuitenkin aina kaivaa esiin ja sitten kun koitan vastailla ystävällisesti, aletaan näyttää nyrpeää naamaa. Tämä on ihan suomalaisten oma piirre, ja veikkaan syyksi kateutta ja halua vahvistaa omia stereotypioita.

Olen myös kummastuksekseni todennut, että jos jossain vaiheessa kyllästyn veetuiluun ja alan itse käyttäytyä töykeästi, niin kas kummaa saankin yhtäkkiä kunnioitusta osakseni. Suomalaiset ovat kuin jotain koiria, joita pitää kouluttaa, että saa niiden kunnioituksen?

-ei ap.