Järjestin puolisolle hotelliyllätyksen, ei halua lähteä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotukset? Oliko yhteisen yön tarkoitus siis vain seksi? Vai kahdestaan oleminen ja mahdollisesti seksi?

Synnytys voi joillakin naisilla viedä pitkäksikin aikaa halut.

En tiedä tarkemmin tilannettanne, et avannut, että oliko hoitopaikka lapselle tiedossa jne.

Ajatus on mielestäni kaunis ja ihana, itse tykkäisin yllätys hotelliyöstä. Varsinkin jos saa hotelliaamiaisen!

Sinuna kysyisin vaimoltasi miten voisit olla avuksi ja läsnä arkipäivässä. Uskoisin, että siitä olisi enemmän iloa kun yhdestä hotelliyötä. Onhan siitä enemmän vaivaa, mutta uskoisin vaimon halujen palailevan kun jaksaminen paranee.

Miten pitkään äiti voi vedota synnytyksen jälkeiseen haluttomuuuteen. 😮

Tämä kyseinen lapsi oli jo melkein kaksi vuotta ja oletan, että ainoa tässä perheessä.

Ei pitäisi olla esteenä, ainakaan hotelliyön viettämiseen. Eikä itseasiassa seksiinkään.

Kuinka monta vuotta äiti potee "synnytystilaa" ja mies saa olla ilman seksiä ja muita normaaliin elämään kuuluvia asioita?

Että edes uskaltaa mitään mukavaakaan asiaa äidille ehdottaa.

Riittääkö kun lapsi menee kouluun. Niin sitten...

Minkälaisia nämä nykyiset ihmiset oikein ovat!

Niin pitkään voi vedota kun sitä haluttomuutta ilmenee, eikö? Eri asia sitten on milloin tilanteesta kannattaa huolestua ja lähteä hakemaan apua pariskuntana. Nimenomaan pariskuntana, sillä hommaan tarvitaan kaksi.

Niin, tottakai pariskuntana käsitellään. Sitten kun kissa on nostettu pöydälle. Jos nostetaan, jospa mies ei uskalla kun jo hotelliyön ehdotuksesta naiset saavat slaagin. Ja nainen myhäilee tyytyväisenä kun saa olla rauhassa.

Mutta eikö äidillä itsellään ole mitään vastuuta omasta itsestään vaan voi vetkutella rauhassa haluttomana kunnes tai jos mies huolestuu tai hermostuu?

Naisen ei tarvitse huolestua tai välittää omasra haluttomuudestaan jos mies sen sietää?

Kyllä minä naisena ihan itse alkaisin huolestua enkä vetoaisi ja piiloutuisi vuosikausia lapsen synnytykseen.

Ihan oman itseni takia. Ja parisuhteeni.

Ihan vaikka synnytyksen jälkeinen hormonitoiminta tai masennus voi estää normaalin ajatustyön, eikä silloin todellakaan osaa kyseenalaistaa oman toimintansa järkevyyttä. Jos kumppani ei tätä havaitse ja osaa tukea oikein, niin silloin tilanne hyvin helposti etenee tuohon pisteeseen, että halut eivät kohtaa ja asioista ei pystytä keskustelemaan. Se masentunut kun kokee huonoa omatuntoa haluttomuudestaan ja asiasta jankkaus, vihjailu ja jopa mököttäminen vain pahentaa ahdistusta.

Luuletteko, että joku omasta halustaan on haluton ja torjuu kumppanin? Yleensä se haluton haluaisi haluta, mutta ei pysty siihen.

Hyvä ja rakastava kumppani osaisi ottaa tämän huomioon ja omalla toiminnallaan tukea kumppania avun piiriin.

Teidän logiikalla naisen pitäisi ilmeisesti yksin kantaa vastuu ja avata haarat vaikka vastoin tahtoaan.. Muutenjan mies hitto vieköön lähtee muille laitumille!

Minkähän takia tämmösistä hormonijutuista ja masennuksista ei ennenvanhaan puhuttu mitään, kun melkein lapsivuoteelta piti lähteä lehmiä lypsämään tai työmiehille ruokaa laittamaan?

Silloin vaatimukset tosiaan oli hieman eri lasten hoidon suhteen. Lapset pyöri siinä sivussa ja puskettiin maailmaan saunan lauteilla. Nykyään kun ympäristön vaatimukset ovat vähän erilaiset, pitää olla sitä ja tätä ja tuota, niin väistämättä tämä aiheuttaa paineita pienten lasten vanhemmille.

Ennen vanhaa oli lapsensurmat myös paljon tavallisempia kuin nykyään. Sukujen vaiettuja salaisuuksia. Eli kyllä silloinkin masennuttiin ja oltiin sekaisin hormoneista.

Siis lisään vielä, että nykyään henkiset vaatimukset vanhemmuudessa ovat suuret. Fyysiset työt ovat jääneet, mutta tilalle on tullut huono omatunto kun ei esimerkiksi vaikka tunnekkaan sitä suurta rakkautta vastasyntyttä kohtaan.

Kyllä huomaa tästä keskustelusta miten huumorintajuttomia, seikkailuun kykenemättömiä, täysin joustamattomia suorittajia kovin monista ihmisistä on nykysin tullut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huomaa tästä keskustelusta miten huumorintajuttomia, seikkailuun kykenemättömiä, täysin joustamattomia suorittajia kovin monista ihmisistä on nykysin tullut.

En sanoisi suorittajia . Mulle pikkulapsiaika oli korvatulehduskierteineen oli lähinnä selviytymistä, ei suorittamista. Fakta nyt vain on se, että jotkin asiat on tehtävä, ei arkipäivän asioiden hoitaminen ole suorittamista. Huumorontajukin oli kieltämättä kateissa, kun viidettä vuotta valvoin öitä. En selvinnyt tuosta ajasta terveenä.

Korona-aika, pieni lapsi. Ensinnäkään ei mitään iloa Hotellista tällaisena aikana. Ei buffia, ravintoloita. En ikinä lähtisi. Toisena aikana olisi kiva ylläri JOS lapsi olisi tottunut nukkumaan jo muualla.

Olisin itse ollut todella ilahtunut. Taisi asia tulla vaan naisellesi shokkina, mutta kyl ton ikäisestä lapsesta pitäisi jo voida olla yksi yö erossa. Usko mua, ero tulee jos yhteistä aikaa ei ole.

Mitä ihmettä parisuhteeseen panostamisella tarkoitetaan? Ettekö voi miellyttää toisianne, jos alle kaksivuotias lapsenne asustaa ja nukkuu saman katon alla. Varmaan voitte naiskennella kotonanne, kun lapsi nukkuu ja varmaan muulloinkin. Mitä lisäodotuksia tuo hotellin sänky? Olen ihan tyrmistynyt näistä parisuhdevaateista. Vaimon kieltäytyminen oli ainoa järkevä syy tässä parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Olisin itse ollut todella ilahtunut. Taisi asia tulla vaan naisellesi shokkina, mutta kyl ton ikäisestä lapsesta pitäisi jo voida olla yksi yö erossa. Usko mua, ero tulee jos yhteistä aikaa ei ole.

Ainut keino viettää yhteistä aikaa on hotellissa? Ihan varmasti ero tuleekin jos yhteinen aika nähdään vain tuollaisena, eikä osata olla yhdessä kotona.

Aloituksessahan se jo tulikin: "Emme ole viettäneet kahdenkeskistä yötä 1v 10kk". Ei ihme, että miehillä on rakastajattaria.

Minä vaimona en olisi odottanut noin pitkään kahdenkeskistä aikaa.

Vaimo ei halua/jaksa enää vaivautua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huomaa tästä keskustelusta miten huumorintajuttomia, seikkailuun kykenemättömiä, täysin joustamattomia suorittajia kovin monista ihmisistä on nykysin tullut.

Minusta kyllä tuollainen hotellijankkaus kertoo joustamattomuudesta ja suorittamisesta. Ihan kuin se hotelliyö olisi ainoa tapa pitää yllä seikkailun tunnetta elämässä.

Meillä esimerkiksi tehdään ihan päivisin ja iltaisin kivoja juttuja kahdestaan, käydään syömässä, museoissa, rempataan vanhaa hirsitaloamme.. Perheenä seikkaillaan suomessa ja ulkomailla roadrtrippeja vailla päämäärää. Ei ole tylsää ja yhteisen ajan puutetta vaikka kaksin hotellissa ei olla koskaan oltu!

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessahan se jo tulikin: "Emme ole viettäneet kahdenkeskistä yötä 1v 10kk". Ei ihme, että miehillä on rakastajattaria.

Minä vaimona en olisi odottanut noin pitkään kahdenkeskistä aikaa.

Vaimo ei halua/jaksa enää vaivautua.

Miksi siihen kahdenkeskiseen aikaan tarvitaan aina yö? Miksi miesten mielestä parisuhdetta voi hoitaa vain yöllä ja ehdottomasti hotellissa? Lapset on nukkumassa klo 20.30, on vain mielikuvituksenpuutetta, jos mies jää tietokoneelle ja nainen siivoaa keittiötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen perhe taplaa tyylillään.

Meillä lapsi oli ekaa kertaa reilu 3-vuotiaana yökylässä. Odotettiin sinne asti, että hän halusi itse mennä mummolaan yöksi. Kannustettiin toki ja asiasta puhuttiin jo aiemmin, mutta haluttiin hänen antaa itse päättää, kun mitään pakkoa ei muuhun ollut. Me ei mieheni kanssa sen suuremmin tykätä matkustella, ollaan siinä mielessä outoja. Lapsen vuoksi ollaan kumpikin taivuttu ja jokunen reissu yhdessä perheenä tehty.

Mutta joka tapauksessa me oltiin miehen kanssa kumpikin hermostuneita silloin kun lapsi yökyläili ekaa kertaa. Vietettiin kahdenkeskistä aikaa kotosalla mutta ajatukset kulki koko ajan siihen kuinka se lapsi nyt pärjää. Vaikka tiedettiin, että kyllä hän pärjää ja iloinen lapsi palaa seuraavana päivänä kotiin yhtä kokemusta rikkaampana. Mutta oli se jännä paikka vanhemmillekin. Voin ymmärtää ettei kaikille ole helppoa lähteä reissuun jos lapsi ei ole ennen yökyläillyt. Mukavampi on varmasti vanhemmillekin ja saavat enemmän reissusta irti jos on vähemmän mietittävää sen suhteen miten lapsi pärjäilee. Mekin vaikka ihan hyvin toimeen tullaan, niin en haluaisi laittaa rahaa hotelliviikonloppuun, jos se saattaisi mennä pieleen sen tähden, ettei pystykään keskittymään kahden olemiseen ja rentoutumiseen.

En tiedä luitko ollenkaan että heillä ei ole ollut lainkaan kahdenkeskistä aikaa vauvan syntymän jälkeen kun naista pelottaa irtaantua lapsesta ja jättää yökylään. Tsiisus miten oksettavia mammanpoika äitejä on ja ne miehet/naiset roikkuu jopa 30 vuotiaanakin äidin helmoissa.

Miten niin ei ollut? Lapselle oli hoitajana vaimon äiti? joka oli ennenkin hoitanut lasta. Nyt kyseessä oli ensimmäinen yön yli oleva reissu. Täytyykö sitä parisuhdetta ehdottomasti hoitaa nimenomaan öisin? Mikä taika siinä on?

Mä en myöskään ymmärrä. Suurin osa yöstä kuitenkin vaan nukuttaisiin. Itselläni saattaisi vielä olla aamulla selkä kipeänä vääränlaisesta patjasta.

Hei parisuhdeäidit ja -isät. Sitten, kun korona hellittää, niin anokaa isovanhempia hoitamaan pilttejänne, kun lähdette parisuhdematkalle etelään. Voitte tunnustella, miltä tuntuu parisuhteilla viikko ja tuleeko lapsia lainkaan ikävä. Kanssamatkustajat lennolla ja hotellissa myös kiittävät siitä, että pikkupiltit on jätetty isovanhempien huostaan.

Vierailija kirjoitti:

Hei parisuhdeäidit ja -isät. Sitten, kun korona hellittää, niin anokaa isovanhempia hoitamaan pilttejänne, kun lähdette parisuhdematkalle etelään. Voitte tunnustella, miltä tuntuu parisuhteilla viikko ja tuleeko lapsia lainkaan ikävä. Kanssamatkustajat lennolla ja hotellissa myös kiittävät siitä, että pikkupiltit on jätetty isovanhempien huostaan.

Ei ne pärjää, kun ei edes yksi yö suomalaisessa hotellissa onnistu - tarvii viikkojen varoitusajan peruutusoikeudella. Näissä vastauksissa tulee hyvin esille lapsilleen elävät äidit. Äiti päättää ettei lapsi pärjää vieraan tai edes tutun hoidossa, lapselle tulee katkos tunnesiteeseen 20 tunnin hotellilomalla. Miksipä sinne hotelliin mies edes haluaa vaimoaan viedä kun siellähän vaan nukutaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessahan se jo tulikin: "Emme ole viettäneet kahdenkeskistä yötä 1v 10kk". Ei ihme, että miehillä on rakastajattaria.

Minä vaimona en olisi odottanut noin pitkään kahdenkeskistä aikaa.

Vaimo ei halua/jaksa enää vaivautua.

Miksi siihen kahdenkeskiseen aikaan tarvitaan aina yö? Miksi miesten mielestä parisuhdetta voi hoitaa vain yöllä ja ehdottomasti hotellissa? Lapset on nukkumassa klo 20.30, on vain mielikuvituksenpuutetta, jos mies jää tietokoneelle ja nainen siivoaa keittiötä.

Kyllä se hotelliaika sisältää muunkin kuin yöajan. Hotellissa täysylläpito, vai erämökkiinkö haluat mielummin kokkailemaan ja tupaa lämmittämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen perhe taplaa tyylillään.

Meillä lapsi oli ekaa kertaa reilu 3-vuotiaana yökylässä. Odotettiin sinne asti, että hän halusi itse mennä mummolaan yöksi. Kannustettiin toki ja asiasta puhuttiin jo aiemmin, mutta haluttiin hänen antaa itse päättää, kun mitään pakkoa ei muuhun ollut. Me ei mieheni kanssa sen suuremmin tykätä matkustella, ollaan siinä mielessä outoja. Lapsen vuoksi ollaan kumpikin taivuttu ja jokunen reissu yhdessä perheenä tehty.

Mutta joka tapauksessa me oltiin miehen kanssa kumpikin hermostuneita silloin kun lapsi yökyläili ekaa kertaa. Vietettiin kahdenkeskistä aikaa kotosalla mutta ajatukset kulki koko ajan siihen kuinka se lapsi nyt pärjää. Vaikka tiedettiin, että kyllä hän pärjää ja iloinen lapsi palaa seuraavana päivänä kotiin yhtä kokemusta rikkaampana. Mutta oli se jännä paikka vanhemmillekin. Voin ymmärtää ettei kaikille ole helppoa lähteä reissuun jos lapsi ei ole ennen yökyläillyt. Mukavampi on varmasti vanhemmillekin ja saavat enemmän reissusta irti jos on vähemmän mietittävää sen suhteen miten lapsi pärjäilee. Mekin vaikka ihan hyvin toimeen tullaan, niin en haluaisi laittaa rahaa hotelliviikonloppuun, jos se saattaisi mennä pieleen sen tähden, ettei pystykään keskittymään kahden olemiseen ja rentoutumiseen.

En tiedä luitko ollenkaan että heillä ei ole ollut lainkaan kahdenkeskistä aikaa vauvan syntymän jälkeen kun naista pelottaa irtaantua lapsesta ja jättää yökylään. Tsiisus miten oksettavia mammanpoika äitejä on ja ne miehet/naiset roikkuu jopa 30 vuotiaanakin äidin helmoissa.

Miten niin ei ollut? Lapselle oli hoitajana vaimon äiti? joka oli ennenkin hoitanut lasta. Nyt kyseessä oli ensimmäinen yön yli oleva reissu. Täytyykö sitä parisuhdetta ehdottomasti hoitaa nimenomaan öisin? Mikä taika siinä on?

Mä en myöskään ymmärrä. Suurin osa yöstä kuitenkin vaan nukuttaisiin. Itselläni saattaisi vielä olla aamulla selkä kipeänä vääränlaisesta patjasta.

Sitä se liika makaaminen teettää. Vireyttä lakanoihin niin pysyy selkäkin vetreänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä usea täällä olettaa, että mies odottaa villiä menoa ja seksiä? Mies haluaa viettää aikaa rauhassa vaimonsa kanssa. Onko se liikaa, jos kerran seksiäkin harrastaisivat. Miksi teillä on ajatus ettei taaperon äiti voisi nauttia siitä myös? Oletteko lopettaneet seksin vuosikausiksi lapsen saannin jälkeen?

Minulle tulisi tuollaisesta yllätyksenä sellainen olo kuin olisin maksettu nainen. Että nyt jaksat taas rakas vaimo valvoa öitä lapsen kanssa, kun kerran vuodessa pääset hotelliin naimaan.

Tuolla menolla mies ottaakin pian sen maksetun naisen; saa joskus läheisyyttä ja hellyyttä ilman ainaista arvostelua mistä milloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessahan se jo tulikin: "Emme ole viettäneet kahdenkeskistä yötä 1v 10kk". Ei ihme, että miehillä on rakastajattaria.

Minä vaimona en olisi odottanut noin pitkään kahdenkeskistä aikaa.

Vaimo ei halua/jaksa enää vaivautua.

Miksi siihen kahdenkeskiseen aikaan tarvitaan aina yö? Miksi miesten mielestä parisuhdetta voi hoitaa vain yöllä ja ehdottomasti hotellissa? Lapset on nukkumassa klo 20.30, on vain mielikuvituksenpuutetta, jos mies jää tietokoneelle ja nainen siivoaa keittiötä.

Olen eri, mutta kyllä se lapsen nukkumaanmenon jälkeinen yhteinen aika on minulle ainakin ihan eri asia kuin lapsivapaa ilta ihan kahdestaan. Parisuhteen huoltamiseen kuuluu minusta sekä sen yhteisen ajan löytäminen arjessa että myös ne harvat kokonaan suhteelle pyhitetyt illat. Ei nämä ole toistensa vaihtoehtoja vaan molempia tarvitaan. Tai jotkut ei tarvitse, mutta silloin sen pitää olla molemmille ok, eikä niin että toinen vähättelee kumppanin tarpeita "väärinä" kun itselle riittää vähempikin.

Naurattaa koko juttu oli sit trolli tai ei. Niin ei mun mies keskellä koronahässäkkää varais hotelliyötä aikuisille, jos kotona olis kaikki ok lapsista huolimatta. Taustalla se parisuhteen huonontuminen tai väsymys mieheen ja siten haluttomuuteen, jota mies haluaisi piristää.

Olen lähdössä viettämään hotelliyötä mieheni kanssa, ja meillä ei ole edes lapsia. Kyllä piristää arkea tällaiset jutut. Sviittiin voi tilata aamupalan, niin koko reissun voi tehdä aika kontaktimattomasti näin korona-aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on lähes kaksi vuotias. Onko lasta koskaan hoitanut joku muu kuin äiti tai isä? Jos on hoitanut ja nyt olisi tämä sama hoitaja, niin kyllä lapsi pärjää. Äidin pitäisi ymmärtää, että parisuhteeseenkin pitäisi panostaa.

Miksi se panostaminen tapahtuu hotellissa? Miten se yksi hotelliyö kahdessa vuodessa pitää parisuhteen pystyssä? Se huomioiminen ja parisuhteen hoitaminen tapahtuu arjessa, ihan joka päivä.

Meiltä esimerkiksi puuttuu tukiverkot kokonaan, kolme pientä lasta. En todellakaan laita lapsiani hoitoon puolituntemattomalle, jotta pääsen puolisoni kanssa viettämään "laatuaikaa" kerran vuodessa. Ei ole sen arvoista.

Itse ihmettelen tätä, kuinka toisilla ei koskaan tule tarvetta tai halua olla yksin ilman lapsia. Osa äideistä toivoo, että joku edes joskus hoitaisi lapsia ja saisi olla rauhassa ja sitten on tämä osa, joka ei moneen vuoteen halua olla erossa näistä lapsista.

Tietenkin jos se on kallista, ehkä ne rahat haluaa laittaa muuhun, mutta jos kyse ei ole rahasta, niin luulisi jo pelkästään kolmen lapsen äidin nauttivan siitä, että voi nukkua niin pitkään kuin haluaa, eikä tarvitse tehdä ruokaa muille ja käydä vessassa rauhassa. Ymmärrän tietenkin, jos tähän hotelliyöhön sisältyy painostettu seksi. Ehkä se silloin on kivempää olla ihan vaan kotona.