Lue keskustelun säännöt.
Järjestin puolisolle hotelliyllätyksen, ei halua lähteä
Noniin.
Järjestin ystävänpäivälle (samalla kihlajaispäivä) mielestäni romanttisen yllätyksen vaimolle, hotelliyön sviitissä.
Emme ole nuorimman lapsen syntymän jälkeen olleet ainuttakaan yötä kahdestaan, ja omat odotukseni olivat suuret. En kertonut vaimolle tästä mitään aiemmin, sillä halusin yllättää hänet.
Nyt kuitenkin vaimo ilmoitti, ettei aio laittaa 1v10kk ikäistä taaperoa yöhoitoon, vaan reissu täytyy perua. Minua suututtaa ja ärsyttää, olin kuvitellut että saisimme pitkästä aikaa rentoutua kunnolla kahdestaan, ilman lapsia.
Olenko kohtuuton, kun odotin vaimon ilahtuvan ja innostuvan tästä?
Kommentit (957)
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi lähes 2v ja vielä kihlajaispäiväksi järjestetty hotelli, niin mitenhän rva ajatteli kihlajaisten vuosipäivää juhlistaa? Ei mitenkään? Lapsi jo sen ikäinen että pärjää yön muualla tai sitten ottavat taaperon mukaan ja rva keksii myös miten päivää juhlia.
Vaimo tykkää hotellista, ei tykkääkään, innostuu herkästi, mutta ärsyyntyy yllätyksistä. Öh epävakaalta kuulostaa. Mitä jos seuraava ravintola illallinen olisi taas huono idea sen mielestä... syitä löytyy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin mietippä nyt ihan rehellisesti halusitko ennnekaikkea ilahduttaa vaimoasi vai itseäsi? Haluatko sinä olla erossa lapsista? Ilmeisesti kyllä. Haluaako vaimosi olla erossa lapsista, ilmeisesti ei. Eli unohdit että vaimollasi on oma tahto eikä niin että sinä päätät mistä vaimon kuuluu ilahtua.
Miten muuten järjestit lastenhoidon?
Entä ajattelitko mahdollista korona tartuntaa hotellista tai lastenhoitajalta?
Miksi puhut vaimosta, kun kerran oletat, että tämä nainen on pelkkä äiti?
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Tein vastaavanlaisen tempauksen puolisolleni tässä taannoin. Varasin mökin koko viikonlopuksi, lapsi hoitoon isovanhemmille, mielessä kiireetöntä aikaa yhdessä stressittömässä miljöössä... Mutta toisin kävi. Puoliso ahdistui suunnattomasti. Reissu selvisi vasta saman päivän aamuna hänelle. Puoliso lähti mukaani mökille, mutta olisi varmaan ollut rentouttavampaa lähteä yksin. Hän oli poissa tolaltaan koko matkan, ei halunnut olla lähellä/antanut tulla lähelle, myös yhdessä ravintolassa käynti nostatti veren.
Ei aina ymmärrä. Minusta olisi hyvä irtaantua arjesta ja ladata akkuja kun sellaiseen tulee mahdollisuus, nauttia vain aikuisseurasta. Tunsin itseni tosi vastenmieliseksi ja torjutuksi. N37
Voisko olla toinen kuvioissa?
Muista en tiedä, mutta omalla kohdallani tuollainen olisi ollut raskas keikka, pakkaamisineen ja kaiken muistamisineen. Lapset herättivät öisin monta vuotta ja ihan yksin hoidin yöherätykset. En olisi innostunut hotelliyöstä paitsi jos luvassa olisi ollut vain nukkumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein vastaavanlaisen tempauksen puolisolleni tässä taannoin. Varasin mökin koko viikonlopuksi, lapsi hoitoon isovanhemmille, mielessä kiireetöntä aikaa yhdessä stressittömässä miljöössä... Mutta toisin kävi. Puoliso ahdistui suunnattomasti. Reissu selvisi vasta saman päivän aamuna hänelle. Puoliso lähti mukaani mökille, mutta olisi varmaan ollut rentouttavampaa lähteä yksin. Hän oli poissa tolaltaan koko matkan, ei halunnut olla lähellä/antanut tulla lähelle, myös yhdessä ravintolassa käynti nostatti veren.
Ei aina ymmärrä. Minusta olisi hyvä irtaantua arjesta ja ladata akkuja kun sellaiseen tulee mahdollisuus, nauttia vain aikuisseurasta. Tunsin itseni tosi vastenmieliseksi ja torjutuksi. N37
Voisko olla toinen kuvioissa?
Orastava impotenssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotukset? Oliko yhteisen yön tarkoitus siis vain seksi? Vai kahdestaan oleminen ja mahdollisesti seksi?
Synnytys voi joillakin naisilla viedä pitkäksikin aikaa halut.
En tiedä tarkemmin tilannettanne, et avannut, että oliko hoitopaikka lapselle tiedossa jne.
Ajatus on mielestäni kaunis ja ihana, itse tykkäisin yllätys hotelliyöstä. Varsinkin jos saa hotelliaamiaisen!
Sinuna kysyisin vaimoltasi miten voisit olla avuksi ja läsnä arkipäivässä. Uskoisin, että siitä olisi enemmän iloa kun yhdestä hotelliyötä. Onhan siitä enemmän vaivaa, mutta uskoisin vaimon halujen palailevan kun jaksaminen paranee.Miten pitkään äiti voi vedota synnytyksen jälkeiseen haluttomuuuteen. 😮
Tämä kyseinen lapsi oli jo melkein kaksi vuotta ja oletan, että ainoa tässä perheessä.
Ei pitäisi olla esteenä, ainakaan hotelliyön viettämiseen. Eikä itseasiassa seksiinkään.
Kuinka monta vuotta äiti potee "synnytystilaa" ja mies saa olla ilman seksiä ja muita normaaliin elämään kuuluvia asioita?
Että edes uskaltaa mitään mukavaakaan asiaa äidille ehdottaa.
Riittääkö kun lapsi menee kouluun. Niin sitten...
Minkälaisia nämä nykyiset ihmiset oikein ovat!Niin pitkään voi vedota kun sitä haluttomuutta ilmenee, eikö? Eri asia sitten on milloin tilanteesta kannattaa huolestua ja lähteä hakemaan apua pariskuntana. Nimenomaan pariskuntana, sillä hommaan tarvitaan kaksi.
No minä tuolla pari sivua aiemmin haaveilin hotelliyöstä miehen kanssa. Vaan karu totuus on, että en tiedä, miten olisin itsekään asiaan suhtautunut silloin, kun lapset oli pienempiä. Itsellä kesti molempien synnytysten jälkeen reilusti yli vuoden, ennen kuin kierto palasi, ja tämä + imetyshormonit = täydellinen halujen puuttuminen. Jos ihan rehellisiä ollaan, olin siinä mielentilassa, että minulle oli käytännössä ihan sama, vaikka en olisi seksiä saanut enää koskaan. Tiedän, että kaikilla se ei todellakaan mene näin, mutta itsellä tuntui, kuin koko keho olisi ollut jossain lepotilassa. Ja tiedän myös, että moni mies olisi tuossa vaiheessa häipynyt, joko vieraisiin tai ihan kokonaan. Kai olen sitten onnekas, kun oma mies jaksoi nuokin kaudet katsoa läpi eikä ns. tehnyt asiasta numeroa. Joskus kun asiasta jälkeen päin puhuttiin, hän vaan sanoi, että pystyy kyllä ilmankin olemaan, ja kai se ajatus siitä, että tilanne joskus normalisoituu, kantoi eteenpäin.
Kuopuksen jälkeen meni tosiaan yli vuosi niin, että mitään ei tapahtunut, eikä mies onneksi painostanut. Sitten yhtenä iltana lasten mentyä nukkumaan lähestyikin vaan ihan spontaanisti, ja tuntui, kuin olisi joku verho nostettu välistä ja olinkin yllättäen itse ihan täysin messissä. No, pari viikkoa kyseisen tapahtuman jälkeen alkoikin ensimmäiset synnytyksen jälkeiset menkat. Tuntuu, kuin mies olisi haistanut ovulaation :D Sen jälkeen olen itse ollut taas halukas, ja seksiä on ollut ns. normaalilla syklillä, mitä sitä nyt työssä käyvillä pikkulasten vanhemmilla ehtii olemaan.
Koko ketjun olen läpi lukenut. No joo olisin voinut parempaankin aikani kuluttaa.
Mutta päälimmäisenä mieleen jäi hämmennys siitä, miten paljon täällä on ihmisiä, joilla ei ole kykyä nähdä asioita oman napansa ulkopuolelle. Kykyä ymmärtää että on erilaisia ihmisiä, tapoineen, tarpeineen, tykkäämisineen jne.
Monen monta ihmistä/äitiä on sanonut, että sen ja sen ikäisen voi/pitää laittaa hoitoon ja jos ei niin tee on liian kiinni lapsessa, huono äiti, huono puoliso, laiminlyö puolisoaan ja ilmiselvästi pihtaakin, varo vaan kohta mies lähtee ja ihan on oma syysi. Varoitellaan miehiä, katsokaa nyt tähän se naisten kanssa johtaa. Ei lasta tarvitse laittaa hoitoon, jotta parisuhdetta ja seksielämääkin saa ylläpidettyä. Eikä siinä ole mitään väärin jos ei parivuotiasta, syystä tai toisesta, halua hoitoon lykätä tai ole sille todellista tarvetta. Me ollaan erilaisia! Se mikä on välttämätöntä teillä, ei välttämättä ole sitä muille.
Samoin tämä hotellijankkaus. Kuinka minä kyllä lähtisin ja jos joku ei halua, on huono vaimo ja äiti ja tosiaan varmasti pihtaakin.
Yleensäkin lapsentahtisuus ja lapsen tarpeet etusijalle laittaminen on tällä palstalla myrkkyä. Alapeukkuja, arvostelua ja syyttämistä ties mistä seuraa jos joku kertoo esim että perhepedissä nukutaan tai ei nyt vaikka lähdetä sinne kahdenkeskiselle lemmenlomalle lasten ollessa pieniä. Ainoa oikea tapa toimia tuntuu olevan lykätä lapset mahdollisimman nopeaan omaan huoneeseen, hoitoon ja elellä minä minä -meiningillä. Ja ei siinä, jos se parhaalta tuntuu ja oma perhe voi hyvin, niin mikäs siinä olemmehan erilaisia. Mutta muilla voi toimia taas muut ratkaisut. Eikä se mene aina niin, että äiti päättää ja mies ajetaan syrjään. Kyllä se voi olla mieskin joka haluaa lapset ykköseksi laittaa. Eikä lasten tarpeiden etusijalle nostaminen suinkaan tarkoita sitä, että parisuhde kuihtuu ja mies on hylätty. Siinä rinnalla voi parisuhdetta hoitaa oikein hyvin. Suurin osa lapsista kuitenkin nukkuu joskus ja aikuiset voi puuhailla keskinäisiä juttujaan muuallakin kuin makkarissa. Toki jos ainoa tapa pitää parisuhde hengissä on lähteä lemmenlomalle, niin sillon varmasti toimitaan näin. Mutta älkää tuomitko heti kättelyssä muita, joilla näin ei ole.
Mitä tulee aloittajan tilanteeseen (uskon tämän kyllä olevan provo, mutta tilanne, joka varmasti on monessa perheessä toteutunutkin, joten ihan hyvä aihe keskustella), niin tässä tullaan niiden kompromissien äärelle. Kumpikaan ei ole oikein toimittu, että mies päättää koska äiti on erossa ensimmäistä kertaa yön lapsesta, eikä se että nainen tyrmää koko idean. Sovitaan yhdessä millon on sopiva hetki tehdä asioita, joista löytyy mieluista molemmille. Pienten lasten kanssa yllätykset ei välttämättä toimi, vaikka niistä tykkäisikin. Toki joillain toimii, mutta ei pidä loukkaantua jos niin ei käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs ex: ostin sinulle synttärilahjaksi lentoliput ja hotellin kaverini häihin! Ongelmat: hänen ystävänsä olivat todella lapsellisia, eivätkä suunnilleen puhuneet minulle (naiset siis, miehet olivat paria lukuun ottamatta aivan ok ja ystävällisiä). Jos puhuin heille, he lähtivät vastaamatta vessaan ym. Lisäksi pelkäsin lentämistä. Mies veti hirveät pultit kun tämä synttärilahja ei ollut mieluinen.
Todennäköisesti tuleva exä: esikoisen syntymän jälkeen: kuopuksen syntymästä keskustelu: Voisiko esikoisen saada jonnekin vuoropäiväkotiin siksi aikaa kun olet sairaalassa. Minä: etkö itse voi hoitaa??? On niin hankalaa kun pitäisi sairaalassakin käydä ja jos se vaikka venyy. Isäni ei olisi kelvannut hoitajaksi kun ei muka pärjää mutta täysin vieraaseen vuoropäiväkotiin vaan lapsi "hoitoon". Tuskin olisivat edes ottaneet, mutta joillakin miehillä on aika erikoisia kuvitelmia lapsen hoidon järjestämisestä. Totesin että ei tarvitse osallistua näihin mietintöihin että sovin isäni kanssa lapsen hoitamisesta täällä meillä. Lapsi tuolloin juurikin 1v10kk mutta arka vieraiden kanssa. Tutussa perhepäivähoidossa päivät meni hyvin mutta nyt myöhemmin kun aloitti päiväkodissa niin oli niin kauhuissaan, ettei raukka uskaltanut syödä puhua eikä edes katsoa ketään, oli siis vain täysin kauhuissaan. En voi edes kuvitella että joku mies voisi ajatella laittavansa lapsensa täysin vieraaseen paikkaan kitumaan päiväkausiksi "hoitoon" kylmiltään. Mutta osa miehistä on täysin empatiakyvyttömiä.
Eipä hänen empatiakykyvystään ole ollut mitään muitakaan havaintoja, kun ensimmäisessä raskaudessa liitoskivut estivät kävelemisen mies vain tiuskaisi että mitä taas ruikutan että moni nainen hehkuu raskausaikana. Jouduin pyytämään isääni tuomaan mulle ruokaa, silloin ei vielä ollut kotiinkuljetusmahdollisuutta missä asun.
Ja loppuhuipennus: mies valitti mulle, kuinka MÄ olen kohdellut häntä huonosti! Vaikka oli kotona 1-2h illalla kotona ennen nukkumaan menoa, mä tein kaikki kotityöt ja mies ei edes osallistunut kuluihin asuessaan täällä mun asunnossa. Ehdotti, että muutettaisiin hänen asuntoonsa että voisin osallistua asumiskuluihin ja maksaa edelleen kaikki lasten kulut. Joo ei kiitos. Mies ei ymmärrä miksi ei kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotukset? Oliko yhteisen yön tarkoitus siis vain seksi? Vai kahdestaan oleminen ja mahdollisesti seksi?
Synnytys voi joillakin naisilla viedä pitkäksikin aikaa halut.
En tiedä tarkemmin tilannettanne, et avannut, että oliko hoitopaikka lapselle tiedossa jne.
Ajatus on mielestäni kaunis ja ihana, itse tykkäisin yllätys hotelliyöstä. Varsinkin jos saa hotelliaamiaisen!
Sinuna kysyisin vaimoltasi miten voisit olla avuksi ja läsnä arkipäivässä. Uskoisin, että siitä olisi enemmän iloa kun yhdestä hotelliyötä. Onhan siitä enemmän vaivaa, mutta uskoisin vaimon halujen palailevan kun jaksaminen paranee.Miten pitkään äiti voi vedota synnytyksen jälkeiseen haluttomuuuteen. 😮
Tämä kyseinen lapsi oli jo melkein kaksi vuotta ja oletan, että ainoa tässä perheessä.
Ei pitäisi olla esteenä, ainakaan hotelliyön viettämiseen. Eikä itseasiassa seksiinkään.
Kuinka monta vuotta äiti potee "synnytystilaa" ja mies saa olla ilman seksiä ja muita normaaliin elämään kuuluvia asioita?
Että edes uskaltaa mitään mukavaakaan asiaa äidille ehdottaa.
Riittääkö kun lapsi menee kouluun. Niin sitten...
Minkälaisia nämä nykyiset ihmiset oikein ovat!Niin pitkään voi vedota kun sitä haluttomuutta ilmenee, eikö? Eri asia sitten on milloin tilanteesta kannattaa huolestua ja lähteä hakemaan apua pariskuntana. Nimenomaan pariskuntana, sillä hommaan tarvitaan kaksi.
Niin, tottakai pariskuntana käsitellään. Sitten kun kissa on nostettu pöydälle. Jos nostetaan, jospa mies ei uskalla kun jo hotelliyön ehdotuksesta naiset saavat slaagin. Ja nainen myhäilee tyytyväisenä kun saa olla rauhassa.
Mutta eikö äidillä itsellään ole mitään vastuuta omasta itsestään vaan voi vetkutella rauhassa haluttomana kunnes tai jos mies huolestuu tai hermostuu?
Naisen ei tarvitse huolestua tai välittää omasra haluttomuudestaan jos mies sen sietää?
Kyllä minä naisena ihan itse alkaisin huolestua enkä vetoaisi ja piiloutuisi vuosikausia lapsen synnytykseen.
Ihan oman itseni takia. Ja parisuhteeni.Ihan vaikka synnytyksen jälkeinen hormonitoiminta tai masennus voi estää normaalin ajatustyön, eikä silloin todellakaan osaa kyseenalaistaa oman toimintansa järkevyyttä. Jos kumppani ei tätä havaitse ja osaa tukea oikein, niin silloin tilanne hyvin helposti etenee tuohon pisteeseen, että halut eivät kohtaa ja asioista ei pystytä keskustelemaan. Se masentunut kun kokee huonoa omatuntoa haluttomuudestaan ja asiasta jankkaus, vihjailu ja jopa mököttäminen vain pahentaa ahdistusta.
Luuletteko, että joku omasta halustaan on haluton ja torjuu kumppanin? Yleensä se haluton haluaisi haluta, mutta ei pysty siihen.
Hyvä ja rakastava kumppani osaisi ottaa tämän huomioon ja omalla toiminnallaan tukea kumppania avun piiriin.
Teidän logiikalla naisen pitäisi ilmeisesti yksin kantaa vastuu ja avata haarat vaikka vastoin tahtoaan.. Muutenjan mies hitto vieköön lähtee muille laitumille!
Minkähän takia tämmösistä hormonijutuista ja masennuksista ei ennenvanhaan puhuttu mitään, kun melkein lapsivuoteelta piti lähteä lehmiä lypsämään tai työmiehille ruokaa laittamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa lapsi mukaan, niin asia on hoidettu ja kaikilla on mukavaa. Miksi ihmeessä pitäisi jättää yöhoitoon? Kompromissi missä molemmat joustaa ja kunnioittaa toisen toiveita on avain onneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotukset? Oliko yhteisen yön tarkoitus siis vain seksi? Vai kahdestaan oleminen ja mahdollisesti seksi?
Synnytys voi joillakin naisilla viedä pitkäksikin aikaa halut.
En tiedä tarkemmin tilannettanne, et avannut, että oliko hoitopaikka lapselle tiedossa jne.
Ajatus on mielestäni kaunis ja ihana, itse tykkäisin yllätys hotelliyöstä. Varsinkin jos saa hotelliaamiaisen!
Sinuna kysyisin vaimoltasi miten voisit olla avuksi ja läsnä arkipäivässä. Uskoisin, että siitä olisi enemmän iloa kun yhdestä hotelliyötä. Onhan siitä enemmän vaivaa, mutta uskoisin vaimon halujen palailevan kun jaksaminen paranee.Miten pitkään äiti voi vedota synnytyksen jälkeiseen haluttomuuuteen. 😮
Tämä kyseinen lapsi oli jo melkein kaksi vuotta ja oletan, että ainoa tässä perheessä.
Ei pitäisi olla esteenä, ainakaan hotelliyön viettämiseen. Eikä itseasiassa seksiinkään.
Kuinka monta vuotta äiti potee "synnytystilaa" ja mies saa olla ilman seksiä ja muita normaaliin elämään kuuluvia asioita?
Että edes uskaltaa mitään mukavaakaan asiaa äidille ehdottaa.
Riittääkö kun lapsi menee kouluun. Niin sitten...
Minkälaisia nämä nykyiset ihmiset oikein ovat!Niin pitkään voi vedota kun sitä haluttomuutta ilmenee, eikö? Eri asia sitten on milloin tilanteesta kannattaa huolestua ja lähteä hakemaan apua pariskuntana. Nimenomaan pariskuntana, sillä hommaan tarvitaan kaksi.
Niin, tottakai pariskuntana käsitellään. Sitten kun kissa on nostettu pöydälle. Jos nostetaan, jospa mies ei uskalla kun jo hotelliyön ehdotuksesta naiset saavat slaagin. Ja nainen myhäilee tyytyväisenä kun saa olla rauhassa.
Mutta eikö äidillä itsellään ole mitään vastuuta omasta itsestään vaan voi vetkutella rauhassa haluttomana kunnes tai jos mies huolestuu tai hermostuu?
Naisen ei tarvitse huolestua tai välittää omasra haluttomuudestaan jos mies sen sietää?
Kyllä minä naisena ihan itse alkaisin huolestua enkä vetoaisi ja piiloutuisi vuosikausia lapsen synnytykseen.
Ihan oman itseni takia. Ja parisuhteeni.Ihan vaikka synnytyksen jälkeinen hormonitoiminta tai masennus voi estää normaalin ajatustyön, eikä silloin todellakaan osaa kyseenalaistaa oman toimintansa järkevyyttä. Jos kumppani ei tätä havaitse ja osaa tukea oikein, niin silloin tilanne hyvin helposti etenee tuohon pisteeseen, että halut eivät kohtaa ja asioista ei pystytä keskustelemaan. Se masentunut kun kokee huonoa omatuntoa haluttomuudestaan ja asiasta jankkaus, vihjailu ja jopa mököttäminen vain pahentaa ahdistusta.
Luuletteko, että joku omasta halustaan on haluton ja torjuu kumppanin? Yleensä se haluton haluaisi haluta, mutta ei pysty siihen.
Hyvä ja rakastava kumppani osaisi ottaa tämän huomioon ja omalla toiminnallaan tukea kumppania avun piiriin.
Teidän logiikalla naisen pitäisi ilmeisesti yksin kantaa vastuu ja avata haarat vaikka vastoin tahtoaan.. Muutenjan mies hitto vieköön lähtee muille laitumille!
Minkähän takia tämmösistä hormonijutuista ja masennuksista ei ennenvanhaan puhuttu mitään, kun melkein lapsivuoteelta piti lähteä lehmiä lypsämään tai työmiehille ruokaa laittamaan?
Niin, ja äitiysloman pituus oli vielä 70-luvulla kolme kuukautta.
Miksi nykyäidit kannatte yksin vastuun, ottakaa mies ja se isä mukaan lastenhoitoon ja muihinkin kodin töihin.
Monesti on niin, että äidit olivat lapsen yksin, isä ei osaa, vaan pelkästään äiti.
Samoin kotitöissä on niin kova järjestys, aikataulu ja siisteystaso, että teki mies niin tai näin niin aina väärin.
Ensin halutaan hallita yksin koko huushollin pitoa ja sitten väsytään, masenntaan ja tullaan haluttomiksi.
Ohimennen, ennenvanhaan han juuri miehet eivät tehneet muita kuin miestentöitä ja silti äidit lähtivät heti lapsivuoteen jälkeen niinhin naistentöihin, auttaen välillä miestentöissäkin.
En sano, että oli oikea tapa, mutta jotenkin on nyt menty äärestä laitaan.
On kaikki kodinkoneet, mukavuudet, autot millä kulkea, hyvät asunnot jne. Pitkät äitiyslomat, miehet keskimäärin auttaa kyllä suurimmalla osalla ja silti äiiys ja vaimona oleminen on niin kamalan vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa lapsi mukaan, niin asia on hoidettu ja kaikilla on mukavaa. Miksi ihmeessä pitäisi jättää yöhoitoon? Kompromissi missä molemmat joustaa ja kunnioittaa toisen toiveita on avain onneen.
Tässä oli ilmeisesti juuri tarkoitus viettää aikuisten keskeistä aikaa.
Ettei lapsi olisi mukana. Olisi ollut myös vaimolle vapaata aikaa.
Nimenomaan kahdenkesken olisi oltu.
Miksi ei voi noin isoa lasta jättää yöhoitoon?
Kompromissi olisi ollut juuri se, että yllätyksen luonne olisi muuttunut, ei olisi niin mukavaa kun pitäisi ottaa kuitenkin lapsi huomioon kaiken aikaa vieraassa paikassa.
Olisiko lapsi oikein viihtynyt hotellissa? Olisi pitänyt paljon enemmän leikkiä ja olla tarkkana kuin kotona, nukkuminen myös ehkä huonompaa.
Lapsen kanssa mentäessä olisi ehkä kaikki tultu entistä väsyneempänä kotiin reissusta jonka piti olla lepohetki arjesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotukset? Oliko yhteisen yön tarkoitus siis vain seksi? Vai kahdestaan oleminen ja mahdollisesti seksi?
Synnytys voi joillakin naisilla viedä pitkäksikin aikaa halut.
En tiedä tarkemmin tilannettanne, et avannut, että oliko hoitopaikka lapselle tiedossa jne.
Ajatus on mielestäni kaunis ja ihana, itse tykkäisin yllätys hotelliyöstä. Varsinkin jos saa hotelliaamiaisen!
Sinuna kysyisin vaimoltasi miten voisit olla avuksi ja läsnä arkipäivässä. Uskoisin, että siitä olisi enemmän iloa kun yhdestä hotelliyötä. Onhan siitä enemmän vaivaa, mutta uskoisin vaimon halujen palailevan kun jaksaminen paranee.Miten pitkään äiti voi vedota synnytyksen jälkeiseen haluttomuuuteen. 😮
Tämä kyseinen lapsi oli jo melkein kaksi vuotta ja oletan, että ainoa tässä perheessä.
Ei pitäisi olla esteenä, ainakaan hotelliyön viettämiseen. Eikä itseasiassa seksiinkään.
Kuinka monta vuotta äiti potee "synnytystilaa" ja mies saa olla ilman seksiä ja muita normaaliin elämään kuuluvia asioita?
Että edes uskaltaa mitään mukavaakaan asiaa äidille ehdottaa.
Riittääkö kun lapsi menee kouluun. Niin sitten...
Minkälaisia nämä nykyiset ihmiset oikein ovat!Niin pitkään voi vedota kun sitä haluttomuutta ilmenee, eikö? Eri asia sitten on milloin tilanteesta kannattaa huolestua ja lähteä hakemaan apua pariskuntana. Nimenomaan pariskuntana, sillä hommaan tarvitaan kaksi.
Niin, tottakai pariskuntana käsitellään. Sitten kun kissa on nostettu pöydälle. Jos nostetaan, jospa mies ei uskalla kun jo hotelliyön ehdotuksesta naiset saavat slaagin. Ja nainen myhäilee tyytyväisenä kun saa olla rauhassa.
Mutta eikö äidillä itsellään ole mitään vastuuta omasta itsestään vaan voi vetkutella rauhassa haluttomana kunnes tai jos mies huolestuu tai hermostuu?
Naisen ei tarvitse huolestua tai välittää omasra haluttomuudestaan jos mies sen sietää?
Kyllä minä naisena ihan itse alkaisin huolestua enkä vetoaisi ja piiloutuisi vuosikausia lapsen synnytykseen.
Ihan oman itseni takia. Ja parisuhteeni.Ihan vaikka synnytyksen jälkeinen hormonitoiminta tai masennus voi estää normaalin ajatustyön, eikä silloin todellakaan osaa kyseenalaistaa oman toimintansa järkevyyttä. Jos kumppani ei tätä havaitse ja osaa tukea oikein, niin silloin tilanne hyvin helposti etenee tuohon pisteeseen, että halut eivät kohtaa ja asioista ei pystytä keskustelemaan. Se masentunut kun kokee huonoa omatuntoa haluttomuudestaan ja asiasta jankkaus, vihjailu ja jopa mököttäminen vain pahentaa ahdistusta.
Luuletteko, että joku omasta halustaan on haluton ja torjuu kumppanin? Yleensä se haluton haluaisi haluta, mutta ei pysty siihen.
Hyvä ja rakastava kumppani osaisi ottaa tämän huomioon ja omalla toiminnallaan tukea kumppania avun piiriin.
Teidän logiikalla naisen pitäisi ilmeisesti yksin kantaa vastuu ja avata haarat vaikka vastoin tahtoaan.. Muutenjan mies hitto vieköön lähtee muille laitumille!
Minkähän takia tämmösistä hormonijutuista ja masennuksista ei ennenvanhaan puhuttu mitään, kun melkein lapsivuoteelta piti lähteä lehmiä lypsämään tai työmiehille ruokaa laittamaan?
Itse asiassa myös "ennenvanhaan" oli olemassa käsite nimeltä lapsivuodeaika. Toki on varmasti ollut tapauskohtaista, onko siihen ollut mahdollisuutta. Samat hormonit ja masennukset on varmasti olleet keskuudessamme ennenkin, niistä vaan ei ehkä puhuttu, eikä niitä nimetty. Lapsensurmat eivät olleet niin harvinaisia kuin ne tänä päivänä ovat. Onneksi nykypäivänä on mahdollista saada apua ja tukea, toki sitäkin joutuu itse yleensä hakemaan, joka taas vaatii, että ihminen on siihen kykenevä. Ja harva äiti varmasti tänäkään päivänä voi vaan levätä laakereillaan lapsen synnyttyä. Sairaala-aikakin on pääsääntöisesti lyhyempi kuin esim. silloin, kun itse olen syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin moni pienen lapsen äiti haluaa olla yötä poi kotoa. Eikä varmaan saa unta.
Joo vastasyntyneiden kohdalla en halunnut lähteä kotoa tai olla erossa. Mutta hei camoon, 1v10kk on jo sen verran iso että pärjää, ja äidinkin pitäisi. Vähän huolestuttavaa jos ei voi olla yhtä yötä erossa.
Kumppanuus ei saisi unohtua lapsien myötä. Aina kuvio ei ole helppo, mutta asian eteen kannattaa työskennellä. Mieskin pitää ottaa huomioon. *tietää*
Vanhempi rouva 49v
Huvittaa aina kaltaisesi "tietäjät" jotka ylimielisesti kertovat miten asioiden on oltava, jotta ne ovat oikein. Sinä et 49 vuoden iästä huolimatta osaa avartaa maailmankuvaasi sen vertaa, että ymmärrät meitä ihmisiä olevan erilaisia. Ei siinä ole mitään "huolestuttavaa".
Se, että ei ole suorilta jaloilta valmis lähtemään yöksi pois kotoa ja laittamaan lasta ensimmäistä kertaa yön yli hoitoon ei tarkoita sitä, että mies ja parisuhde on unohdettu. Tässä Ap:n tapauksessa ap ja vaimo olivat hienosti keskustelleet tuntemuksistaan ja tulleet toisiaan vastaan. Ymmärtäneet toisiaan. Ja juuri näin sen pitäisi mennäkkin hyvässä parisuhteessa.
Sorry jos kirjoitin liian yksioikoisesti. Mielestäni ymmärrän hyvin että ollaan kaikki erilaisia.
Tarkoitin lähinnä, että voisi äiti tutkistella sisintään, jos antaa "pakit" miehen ihanalle idealle lapseen vedoten. Kyse ei ollut pienestä vauvasta kuitenkaan. Mikä saa äidin takertumaan lapseen niin ettei halua olla yhtä yötä miehen kanssa rauhassa?
Kumppanisi ei halua olla kanssasi kahdestaan, se on varma. Kuulostaa tekoayyltä että tuon ikäistä ei voisi laittaa yökylään. Oma lapsi oli alle vuodenikäisenä mummolla ja mammalla yötä silloin kun tarvittii hoitoapua. En ymmärrä vaimoasi, mielestäni et ole kohtuuton ollenkaan. Terv. 29vuotias 3vuotiaan lapsen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin moni pienen lapsen äiti haluaa olla yötä poi kotoa. Eikä varmaan saa unta.
Joo vastasyntyneiden kohdalla en halunnut lähteä kotoa tai olla erossa. Mutta hei camoon, 1v10kk on jo sen verran iso että pärjää, ja äidinkin pitäisi. Vähän huolestuttavaa jos ei voi olla yhtä yötä erossa.
Kumppanuus ei saisi unohtua lapsien myötä. Aina kuvio ei ole helppo, mutta asian eteen kannattaa työskennellä. Mieskin pitää ottaa huomioon. *tietää*
Vanhempi rouva 49v
Huvittaa aina kaltaisesi "tietäjät" jotka ylimielisesti kertovat miten asioiden on oltava, jotta ne ovat oikein. Sinä et 49 vuoden iästä huolimatta osaa avartaa maailmankuvaasi sen vertaa, että ymmärrät meitä ihmisiä olevan erilaisia. Ei siinä ole mitään "huolestuttavaa".
Se, että ei ole suorilta jaloilta valmis lähtemään yöksi pois kotoa ja laittamaan lasta ensimmäistä kertaa yön yli hoitoon ei tarkoita sitä, että mies ja parisuhde on unohdettu. Tässä Ap:n tapauksessa ap ja vaimo olivat hienosti keskustelleet tuntemuksistaan ja tulleet toisiaan vastaan. Ymmärtäneet toisiaan. Ja juuri näin sen pitäisi mennäkkin hyvässä parisuhteessa.
Sorry jos kirjoitin liian yksioikoisesti. Mielestäni ymmärrän hyvin että ollaan kaikki erilaisia.
Tarkoitin lähinnä, että voisi äiti tutkistella sisintään, jos antaa "pakit" miehen ihanalle idealle lapseen vedoten. Kyse ei ollut pienestä vauvasta kuitenkaan. Mikä saa äidin takertumaan lapseen niin ettei halua olla yhtä yötä miehen kanssa rauhassa?
Koska kyseessä on lapsen ENSIMMÄINEN yö pois kotoa. Tämä on se tärkein seikka koko tässä skenaariossa ja silti se tämän tästä sivuutetaan. Sitten kun lapsi on edes yhden kerran käynyt yöhoidossa onnistuneesti, on tilanne jo aivan toinen.
En minäkään korona-aikana lähtisi! Jos ei ole pakko, niin älkää ihmiset matkustako! Minun työkaveri kuljetti Koronan lapin reissulta. Olisi tehnyt mieli sanoa, että haloo, oma vika, mitäs läksit.
Ihanin yllätys olisi ollut, että vaimo olisi saanut mennä sinne sviitilomalle ihan yksin.
Ymmärrä vaimoasi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa lapsi mukaan, niin asia on hoidettu ja kaikilla on mukavaa. Miksi ihmeessä pitäisi jättää yöhoitoon? Kompromissi missä molemmat joustaa ja kunnioittaa toisen toiveita on avain onneen.
Tässä oli ilmeisesti juuri tarkoitus viettää aikuisten keskeistä aikaa.
Ettei lapsi olisi mukana. Olisi ollut myös vaimolle vapaata aikaa.
Nimenomaan kahdenkesken olisi oltu.
Miksi ei voi noin isoa lasta jättää yöhoitoon?
Kompromissi olisi ollut juuri se, että yllätyksen luonne olisi muuttunut, ei olisi niin mukavaa kun pitäisi ottaa kuitenkin lapsi huomioon kaiken aikaa vieraassa paikassa.
Olisiko lapsi oikein viihtynyt hotellissa? Olisi pitänyt paljon enemmän leikkiä ja olla tarkkana kuin kotona, nukkuminen myös ehkä huonompaa.
Lapsen kanssa mentäessä olisi ehkä kaikki tultu entistä väsyneempänä kotiin reissusta jonka piti olla lepohetki arjesta.
Eiköhän tuossa lapsen äidillä ole tiedossa, että se eka yökyläily aiheuttaa aika usein pienessä pariksi viikoksi vankkaa takertumista äitiin eli kahdenkeskinen aikuisten viikonloppu maksaa isälle muutaman satasen, äidille totaalisen oman elämän menetyksen muutamaksi viikoksi.
Isä kykeni ajattelemaan vain yhden yön verran, äiti tietää, että arki jatkuu senkin jälkeen ja olisi jonkin aikaa paljon hankalampaa kuin ennen. Moniko meistä on ihan oikeasti valmis siihen, että mies menee perheessä aina ensimmäiselle sijalle ja vasta sen jälkeen on muiden vuoro?
Vastasin aplle en sulle torvi.