Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävyyssuhteet alkaa aina tuntua vain rasitteelta
11.02.2021 |
Olen taas tilanteessa, jossa kaveri yritti käskyttää minua näkemään häntä heti ja syyllisti, kun en heti hypännyt hänen tarpeensa mukaisesti.
Tämä on käynyt ennenkin monta kertaa. Kai kuvittelen, että ihmiset hyvyyttään antavat ystävyyttään minulle mutta salaa odottavat saavansa jotain takaisin, eli siis uskollisen palvelijan.
Olisi paras erakoitua kokonaan.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pitäisi tuumata mitä niiltä ystävyyssuhteiltaan oikein haluaa ja etsiä sellaisia ystäviä, jotka istuvat muottiin.
Voisitko vinkata, missä niitä ystäviä on tarjolla, valittavana?
Aikuisiällä olen itse tutustunut ihmisiin töiden ja harrastusten kautta. Mieti mikä yhteisöllinen harrastus sinua voisi kiinnostaa ja aloita se, omalla kohdalla toiminut hevostallit, crossfit, paikallinen polkujuoksuryhmä ja koiraharrastukset. Lasten ollessa pieniä kuuluin lapseni syntymäkk-fbryhmään, samalla paikkakunnalla oli meitä useampiakin, sieltä jäi pari hyvää kaveria osaksi arkielämään. Iltaopinnoista, joita tein harrastusmielessä tarttui myös yksi ystävä matkaan. Siinä jo useampi esimerkki.
Hevostalleilla vasta ilkeitä ja kylmiä ihmisiä kokemukseni mukaan onkin! Aikuiset ja vanhat ihmiset kiusaajia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Misantropia on ihan käypä elämäntapa.
Sama tuli itsellä tietyssä pisteessä, ei vaan jaksa "ystäviltä" mitään rasittavaa paskaa pätkääkään. Eräänkin luona ravasin iltaa istumassa vuosikaudet joka muodostui lähinnä yksipuoliseksi terapiaistunnoksia ja aina sitä ei jaksanut. Viimeisenä kertana sitten kaverin känninen avautuminen kun olen niin helvetin vaikea ja että saisin pysyä sitten kotona meni jotenkin yli enkä ole enää ollut tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Sama tuli itsellä tietyssä pisteessä, ei vaan jaksa "ystäviltä" mitään rasittavaa paskaa pätkääkään. Eräänkin luona ravasin iltaa istumassa vuosikaudet joka muodostui lähinnä yksipuoliseksi terapiaistunnoksia ja aina sitä ei jaksanut. Viimeisenä kertana sitten kaverin känninen avautuminen kun olen niin helvetin vaikea ja että saisin pysyä sitten kotona meni jotenkin yli enkä ole enää ollut tekemisissä.
Mikä niissä onkin että aina sinun odotetaan vääntäytyvän matkojen päähän heidän luokseen seurustelemaan, ei ikinä toisin päin vaikka heillä olisi autot ja kulkeminen helpompaa muutenkin kun kylillä asioivat jatkuvasti? Onneksi puhkesi paha kissa-allergia niin pääsin tästä rasitteesta
Oujee kirjoitin tähän ketjuun aikanaan ja nykyään onnellinen erakkona!
Alue: Aihe vapaa
Mua vähän hymähdytti tuo kehityskeskustelu, kun mulla oli just tällainen muiden asioita hörkkivä ystävä, joka tivasi näkemistä ja käyttäytyi huonosti humalassa. Oli aika rauhaton ja saattoi esim penkoa kaappeja, pomotella, tivailla henkilökohtaisuuksia, arvostella aina jotain. Kaikkea muutakin siis liikaa ja yli rajojen, en halua edes kirjoittaa kun se kuulostaa niin epäterveeltä nyt. En tiedä miten ajauduin sietämään sitä kaikkea!
Sanoin että jotta meidän ystävyys jatkuu, haluan käsitellä sun kanssa ollessasi selvinpäin asiat miten olet käyttäytynyt ja minkälaista käytöstä en hyväksy. Jotta opit kunnioittamaan ja tuntemaan mun rajoja. Tämä ei käynyt, olin hirveä ihminen ja ystävyys päättyi.
No sen tietää että oli hyvä ratkaisu kun ikävä ei ole ollut, elämästä hävisi ongelmat ja draama sekä jatkuva paha mieli. Aika ei mene toisen auttamiseen ja tukemiseen, kun jatkuvasti tuli aina uutta edellisen ongelman jatkoksi. Siihen oli jo tottunut ja ajautunut syvemmälle, mutta tämä vapaus on aika ihanaa ja terveellistä!