Ystävyyssuhteet alkaa aina tuntua vain rasitteelta

Jotkut kaverit taas ovat sellaisia, että saattavat todella lyhyellä varoitusajalla pyytää näkemistä. Sitten jos se ajankohta ei itselle esim työvuoron takia käy ja yrität ehdottaa jotain muuta, niin se ei koskaan käy taasen vastapuolelle. Ei vaikka ehdottaisit neljää eri ajankohtaa ennakkoon. Näillä tyypeillä ei edes ole enakkoon mitään välttämättä sovittuna noille kaikille ehdotetuille ajankohdille, mutta he eivät halua sitoutua niihin sopimalla mitään ennakkoon jos tuleekin jotain "tähdellisempää menoa".

Hämmentäviä ystävyyssuhteita, jos viestitellessä saatte aikaan suuria väärinkäsityksiä. Kuinka ihmeessä siinä onnistutte? Tai lähinnä, miten niitä ei muka saa helpolla oikaistua.

"Kai kuvittelen, että ihmiset hyvyyttään antavat ystävyyttään minulle mutta salaa odottavat saavansa jotain takaisin..."

Totta kai ystävältä odotetaan tulevan vastakaikua. Lienet niitä ihmistyyppejä, jotka haluavat nähdä vain kun sinulle sopii ja ei kerta kaikkiaan mitään muuta satu silloin olemaan. Eli annat ystävälle aikaa vasta viimeisen pakon edessä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kaverit taas ovat sellaisia, että saattavat todella lyhyellä varoitusajalla pyytää näkemistä. Sitten jos se ajankohta ei itselle esim työvuoron takia käy ja yrität ehdottaa jotain muuta, niin se ei koskaan käy taasen vastapuolelle. Ei vaikka ehdottaisit neljää eri ajankohtaa ennakkoon. Näillä tyypeillä ei edes ole enakkoon mitään välttämättä sovittuna noille kaikille ehdotetuille ajankohdille, mutta he eivät halua sitoutua niihin sopimalla mitään ennakkoon jos tuleekin jotain "tähdellisempää menoa".

Tunnistan myös tämän ihmistyypin. Ovat yhteyksissä harvakseltaan ja itse ei heille loppujen lopuksi viitsi mitään edes ehdottaa, kun tietää jo valmiiksi, että se ei kuitenkaan käy.

Varsinkin parisuhteessa olevat hylkäävät helposti ystävänsä. Tulee sitä, että kerran vuodessa ehdotetaan näkemistä ja sekin näkeminen on usein aikataulutettu sen parisuhteen ehdoilla. Juuri kun ilta on päässyt käyntiin, niin tämä parisuhdetakiainen ilmoittaa, että pitää lähteä kotiin.

Jos ei ystävälle kelpaa näkeminen silloin kun ehdotan, niin silloin emme ole ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin parisuhteessa olevat hylkäävät helposti ystävänsä. Tulee sitä, että kerran vuodessa ehdotetaan näkemistä ja sekin näkeminen on usein aikataulutettu sen parisuhteen ehdoilla. Juuri kun ilta on päässyt käyntiin, niin tämä parisuhdetakiainen ilmoittaa, että pitää lähteä kotiin.

Ah tämä. Ja nähdä voidaan vaan silloin kun Niko-Petterilläkin on jotain muuta menoa, ettei kumpikaan parisuhteen osapuoli vaan joudu olemaan hetkeäkään yksin kotona. Että minäpä kysyn missä työvuorossa se on maanantaina klo 17, niin kerron sitten tulenko kahville vai katotaanko joku muu päivä.

Sit kun Niko-Petteri jättää, niin jopas taas seura kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin parisuhteessa olevat hylkäävät helposti ystävänsä. Tulee sitä, että kerran vuodessa ehdotetaan näkemistä ja sekin näkeminen on usein aikataulutettu sen parisuhteen ehdoilla. Juuri kun ilta on päässyt käyntiin, niin tämä parisuhdetakiainen ilmoittaa, että pitää lähteä kotiin.

Ah tämä. Ja nähdä voidaan vaan silloin kun Niko-Petterilläkin on jotain muuta menoa, ettei kumpikaan parisuhteen osapuoli vaan joudu olemaan hetkeäkään yksin kotona. Että minäpä kysyn missä työvuorossa se on maanantaina klo 17, niin kerron sitten tulenko kahville vai katotaanko joku muu päivä.

Sit kun Niko-Petteri jättää, niin jopas taas seura kelpaa.

Ehkä joskus teinivuosina ja parikymppisenä, ei onneksi enää tässä vaiheessa, kun ikä lähestyy neljäkymmentä.

Vierailija kirjoitti:

"Kai kuvittelen, että ihmiset hyvyyttään antavat ystävyyttään minulle mutta salaa odottavat saavansa jotain takaisin..."

Totta kai ystävältä odotetaan tulevan vastakaikua. Lienet niitä ihmistyyppejä, jotka haluavat nähdä vain kun sinulle sopii ja ei kerta kaikkiaan mitään muuta satu silloin olemaan. Eli annat ystävälle aikaa vasta viimeisen pakon edessä.

Ei kun päinvastoin, minä olen hypännyt näkemässä kaveria hänen aikataulun mukaan. Kävin puoli vuotta samalla salilla hänen takiaan vaikka olin muuttanut ja julkisilla matkaa oli yhteen suuntaan yli puoli tuntia.

Hyvä vaan jos pysyt poissa rasittamasta muita ihmisiä.

Ok.

Niin meistäkin.

T. Ystäväsi

No en kyllä ihmettele. Joskus lenkillä tulee vastaan naisporukoita ja hirveä tyhjänpäiväinen tyhjäpäinen kälätys päällä. Mahtaa olla rasittavaa elää niin tai olla osa sellaista.

Minä olen tyytyväinen ilman ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Olen siirtynyt kokonaan kirjoittamiseen ystävyyssuhteissani, koronan aikana helppoa. Silloin ei tule mitään tuollaista eteen.

Jos ei kiinnosta oikeasti nähdä vaivaa ystävyyden eteen niin onko se silloin aitoa?

Ystävyydestäkin on tullut projekti ja pitäisi "nähdä vaivaa".

Itsekin ihmettelen, miten joku voi olettaa, että jos ehdottaa tapaamista tunnin päästä, se automaattisesti sopii toiselle. 

Eilen mulla oli 8 tunnin työpäivä, sen jälkeen ilta teamsissa opiskelua. Vapauduin noin 19.30. Kaveri tiesi, että olen ollut flunssainen. Oli kuitenkin tuppaamassa mun luo kasin jälkeen ja suuttui, kun sanoin, etten jaksa.

Kuinka idiootti on ihminen, joka kuvittelee, että toinen on aina vapaana sen toisen tarpeille?

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ihmettelen, miten joku voi olettaa, että jos ehdottaa tapaamista tunnin päästä, se automaattisesti sopii toiselle. 

Eilen mulla oli 8 tunnin työpäivä, sen jälkeen ilta teamsissa opiskelua. Vapauduin noin 19.30. Kaveri tiesi, että olen ollut flunssainen. Oli kuitenkin tuppaamassa mun luo kasin jälkeen ja suuttui, kun sanoin, etten jaksa.

Kuinka idiootti on ihminen, joka kuvittelee, että toinen on aina vapaana sen toisen tarpeille?

Sellainen ihminen jonka elämä pyörii omien tarpeiden ympärillä, MINÄ ansaitsen, MINÄ tarvitsen, MINUN tulee tulla kuulluksi ja nähdyksi. Muilla on vain välinearvoa näiden tarjoamisessa.

Et ansaitse ystäviä.

Tosiystävyys on kuin pieru paukkupakkasella, lämmittää mukavasti.