Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitkä asiat lapsiperheissä ovat muuttuneet sitten oman lapsuutesi? -peukutusketju
Kysymys otsikossa. Mitä sellaista (asia/ilmiö) oli aikoinaan lapsuudessasi, jota ei enää näe lapsiperheissä? Entä mikä ei ennen olisi tullut kuuloonkaan ja nykyisin tuntuu olevan arkista? Listataan asioita, jotka ovat lapsiperheissä muuttuneet vuosikymmenten varrella. Peukku ylös = samaa mieltä, peukku alas = eri mieltä. Yksi asia per viesti. Ap aloittaa:
Olen ysärin lapsi. Vielä tuolloin oli tavallista, että vieraskin aikuinen saattoi sanallisesti ojentaa, jos lapsi käyttäytyi ikävästi julkisella paikalla, esimerkiksi kiroili tai roskasi. Lapsi myös yleensä otti tuon ojentamisen vastaan ja totteli, pyysi anteeksi tai laittoi roskat roskiin. Nykyisin tällaista "koko kylä kasvattaa" mentaliteettia ei enää juuri ole tai monet lapset viis veisaavat vieraiden aikuisten sanoista. Vanhemmista monet puolestaan kokevat kasvatustaitojensa arvosteluksi, jos joku huomauttaa heidän lapsensa käytöksestä.
Ap
Kommentit (393)
vanhemmilla on nyt 100kertaa enemmän paineita vanhemmuudesta kuin aikoinaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vanhemmilla on nyt 100kertaa enemmän paineita vanhemmuudesta kuin aikoinaan
Kiitos lasujen. Pienistäkin "huolenaiheista" joutuu viranomaisten hampaisiin jos joku tekee ilmiannon. Ja mm. neuvolalla ja koululla on velvollisuus tehdä ilmianto.
jos lapsi sai vaikka postikortin tai lasta muistettiin vastaavalla tavalla, niin soitettiin perään tai lähetettiin kiitoskortti. nykyisin ei saa välttämättä edes tekstarilla kiitoksia, vaikka viestin laittaminen veisi muutaman sekuntin aikaa.
Herkut oli harvinaisempia ja ne jaettiinkin vielä. Ei ollut 400 g jumbopusseja, 1,5 litran limuja ja megasipsipusseja jokaiselle. Sen sijaan sen 180 g ison karkkipussin joutui jakamaan sisarusten kanssa tai sai pienen Lauantai-pussin. Pieni limupullo saatettiin jakaa kolmeen osaan saunan jälkeen.
Miehet tulleet paljon naisellisimmiksi. Nykyään monet "miehet", tekevät kotitöitä ja hoitelevat lapsia. Naiset taas taas tuleet miehekkäämmiksi, alkaen leikkiä perheenpään roolia Ennen miehet oli miehiä ja naiset naisia, ja kaikki olivat onnellisempia kun tiesivät paikkansa, ja etenkin hyväksyivät sen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan saaneeni ysärillä äidiltä kirjan, jonka nimi oli "Ainon äiti on vihainen". Kertoi siis siitä, että äitikin on vihainen. Kuvasi hyvin meidän perheen arkea. Mitähän nyt tuumittaisiin neuvolassa, jos lapselle hankittaisiin sama kirja?
Avainkaulalapsia ei oikein enää ole.
70- luvulla oman avaimen saaminen tapahtui minusta tosi varhain, jo ennen kouluikää, ja koulun jälkeen( pikkukaupunki) kenelläkään ei ollut ip- hoitopaikkaa, vaan kaikki lapset menivät yksin kotiin. Usein sitten kaveri tuli leikkimään.
Nykyään ip kerho, puistotoiminta tai joku pitää huolta lapsista silloin, kunnes vanhempi tulee töistä ja hakee. Näin tavallaan lapsen koulupäivä pitenee. Se oma rauhakin olisi ehkä lapselle tärkeää, ja että ei tarvitsisi olla ryhmätilanteissa viiteen asti. Lasten päät rauhoittuvat kahdenkeskisissä leikeissä. Mutta yksinolon, jos kaveria ei tullutkaan, tunteet olivat tosi ikäviä. Kaipasin äitiä kovasti. Kummassakin on puolia.
Uimassa käytiin vain ilmoittamalla, että me lähdetään uimaan. Tultiin joskus ruoka-aikaan. Käytiin myös sateella. Sukellettin keskenämme 5- 6 tuntia.
Kävin kaupassa 5v yksin, samassa korttelissa, avojaloin. Sain ostaa jäätelön. Opin siis käyttämään pieniä rahoja jo alle kouluikäisenä, nyt muistan. Nykyään näin ei tehdä; raha on kortissa, sitä voi leikkiä, että maksaa, mutta rahaa ei varmasti oikein ymmärrä niin pienenä kuin 70- luvun lapset, koska se ' piilossa' kortissa.
70- luvulla isät polttivat paljon. Nykyään poltetaan paljon vähemmän ja se on kyllä tosi hyvä homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ihan normi, jos perheellä oli yhteinen kännykkä, tietokone tai yksi telkkari. Jos perheellä meni taloudellisesti hyvin, niin lapsilla saattoi olla oma pikkutelkkari.
Nyt jokaisella pitäisi olla omansa ja aika nuoren kohdalla jo pohditaan, tarvitseeko olla omaa kännykkää.
(2000-luvun alussa sain ekan kännykän 11 tai 12-vuotiaana, mikä oli aika tavallista tuolloin. Ekaluokkalaisilla ei kännyköitä ollut, nykyisin taitaa olla vähemmistössä ne ekaluokkalaiset, joilla ei kännykkää ole).
Tää oli hyvä, "ennen", ei kenelläkään ollut hajuakaan, mikä joku kännykkä edes on, puhumattakaan jostain tietokoneesta! Ihan samma kuinka varakas oli! Hyvä jos oli lankapuhelin, ja jos telkkarin sai päivitettyä mustavalkoisesta väritelkkariin, ja sai olla onnellinen jos niitä oli edess se yksi ainoa! Numerot muistettiin ulkoa, ja TV-kanaviakin oli jopa täydet kaksi mistä valita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ihan normi, jos perheellä oli yhteinen kännykkä, tietokone tai yksi telkkari. Jos perheellä meni taloudellisesti hyvin, niin lapsilla saattoi olla oma pikkutelkkari.
Nyt jokaisella pitäisi olla omansa ja aika nuoren kohdalla jo pohditaan, tarvitseeko olla omaa kännykkää.
(2000-luvun alussa sain ekan kännykän 11 tai 12-vuotiaana, mikä oli aika tavallista tuolloin. Ekaluokkalaisilla ei kännyköitä ollut, nykyisin taitaa olla vähemmistössä ne ekaluokkalaiset, joilla ei kännykkää ole).
Tää oli hyvä, "ennen", ei kenelläkään ollut hajuakaan, mikä joku kännykkä edes on, puhumattakaan jostain tietokoneesta! Ihan samma kuinka varakas oli! Hyvä jos oli lankapuhelin, ja jos telkkarin sai päivitettyä mustavalkoisesta väritelkkariin, ja sai olla onnellinen jos niitä oli edess se yksi ainoa! Numerot muistettiin ulkoa, ja TV-kanaviakin oli jopa täydet kaksi mistä valita!
Onhan tuostakin ekasta muistosta jo 20 v aikaa eli on se ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet tulleet paljon naisellisimmiksi. Nykyään monet "miehet", tekevät kotitöitä ja hoitelevat lapsia. Naiset taas taas tuleet miehekkäämmiksi, alkaen leikkiä perheenpään roolia Ennen miehet oli miehiä ja naiset naisia, ja kaikki olivat onnellisempia kun tiesivät paikkansa, ja etenkin hyväksyivät sen!
Niinhän sitä sanotaan, että tosiasioiden hyväksyminen,on onnellisuuden alku!
Hyväksyttiin paremmin erilaisia lapsia leikkeihin. Tarkoitan siis sitä, että piti leikkiä yhdessä, tehtiin asioita ryhmässä jne. Tänä päivänä erilainen lapsi (vaikka kehitysvammainen) jää herkästi ulkopuolelle, kun perustellaan ettei muiden ole pakko leikkiä hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsille on automatkoille vaikka mitä tekemistä. Varakkaassa tuttavaperheessä lapsilla on vuosia ollut takapenkillä katseltavana etupenkkien selkänojiin kiinnitetyt pikkutelkkarit, nykyisin kännykät. Löytyy soittolistat, lasten ohjelmia ja monissa perheissä raikaa lasten valitsema musa.
Nimimerkillä lapsuudessani kuunneltiin lähinnä radiota ja lapsi ei valinnut koko automatkaksi kanavaa. Katseltiin maisemia, ohiajavia autoja ja juteltiin.
Joo, niin totta! Meillä laulettiin kaikki automatkat. Koko perhe hoilasi täyttä kurkkua. Se oli hauskaa. Niin pidettiin myös pahoinvointia poissa. Muuten olisin voinut helposti pahoin; se laulu pelasti ja oli kivaa.
Siitä jäi yhteisyyden kokemus, niistä automatkoista.
Sisävessa, ei suihkua. Pihasauna lämmitettiin kerran viikossa. 80-90-luvuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei stressattu ruokailuista lasten osalta niin kuin nykyään. 25 v sitten koulutaipaleen aloittaneena meillä syötiin aamupalaksi riisimuroja, viiliksiä, sokerijogurttia, paahtoleipää ja muuta tällaista. Koulusta tullessa taisi olla välipaloina ihan samoja juttuja. Nyt pitäisi olla ravinteikkaampaa ja sokeria ei saisi lapsille antaa samaan malliin.
En tiedä mistä ihmeen ysäristä tuo alkuperäinen kirjoittaja kirjoittaa, 1890-luvustako? Jännä, miten aika kultaa muistot. Siinä 1980-90-lukujen taitteessa missä itse olin nuori ei kyllä todellakaan ollut olemassa tuollaista ihmeen aika kultaa muistot -ruusuista auvoa, missä vieraan komennot olisi kiitellen hymy naamalla otettu vastaan. Ihan täyttä höpöhöpöä koko väite.
Meillä syötiin lapsuudessa 80-luvulla perunaa/riisiä/makaronia ja kastiketta, kananmunakastike kaikkein kamalinta. Kasviksia oli lähinnä pyhinä tai juhlissa, joskus kurkkua tai tomaattia, jos hedelmiä oli, tiukka rajoitus oli 1 päivässä.
Luin tässä vähän aikaa sitten uutissivustolta, miten nuori äiti oli saanut kovat sakot yms, kun teekupillinen kuumaa vettä oli kaatunut pikkuisen päälle, meillä kotona kävi samoin, pikkuveli oli sairaalahoidossa ilman muita seurauksia. Aina ei tarvinnut löytää syyllistä jokaiseen vahinkoon ja onnettomuuteen, eikä myöskään joka asiasta tarvinnut rahallista hyvitystä.
Vierailija kirjoitti:
Kotiarestin käyttöä ei enää suositella, koska se on lapsen eristämistä joka tuottaa hylkäämiskokemuksen lapselle ja lapsi jää yksin vaikeassa tunnetilassa. Lapsen aivoissa kotiaresti aktivoi samat alueet kuin tukkapölly ja muu fyysinen väkivalta.
Se on se pointti. Että se tuntuu tosi pahalta. Ymmärrätkö käsitteen rangaistus?
Mitä uskot seuraavan siitä, että lapsi oppii, että vaikka hän tekee väärin, siitä ei seuraa mitään?
🇺🇦🇮🇱
Saatiin oikeasti selkään ihan remmillä jos sattui töpeksimään, jopa kiroilusta.
Ei tullut rikosilmoitusta jos isä vähän kuritti naapurin RitvaRistoa kiusaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Tytöt sai olla tyttöjä ja pojat poikia. Nykyään kaikki on niin neutraalia ja on muunsukupuolisia, trans ihmisiä ties mitä lie sekopäitä.
Tää muuten ei ole totta. Ennen lasten vaatteet ja lelut oli paljon sukupuolineutraalimpia. Siis esim kouluikäisten vaatteet oli lasten vaatteita, ei tyttöjen ja poikien vaatteita. Samoin lelut oli vain leluja. Legot oli legoja, ei ollut erikseen tyttöjen legoja jne. Nythän kaikki polkupyöristä on alkaen on vörikoodattu tyttöjen ja poikien vaatteisiin.
Puhun esim 1970- ja 1980 -luvuista jolloin olin itse lapsi.
Alue: Aihe vapaa
Ennen oli ihan normi, jos perheellä oli yhteinen kännykkä, tietokone tai yksi telkkari. Jos perheellä meni taloudellisesti hyvin, niin lapsilla saattoi olla oma pikkutelkkari.
Nyt jokaisella pitäisi olla omansa ja aika nuoren kohdalla jo pohditaan, tarvitseeko olla omaa kännykkää.
(2000-luvun alussa sain ekan kännykän 11 tai 12-vuotiaana, mikä oli aika tavallista tuolloin. Ekaluokkalaisilla ei kännyköitä ollut, nykyisin taitaa olla vähemmistössä ne ekaluokkalaiset, joilla ei kännykkää ole).