Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitkä asiat lapsiperheissä ovat muuttuneet sitten oman lapsuutesi? -peukutusketju
Kysymys otsikossa. Mitä sellaista (asia/ilmiö) oli aikoinaan lapsuudessasi, jota ei enää näe lapsiperheissä? Entä mikä ei ennen olisi tullut kuuloonkaan ja nykyisin tuntuu olevan arkista? Listataan asioita, jotka ovat lapsiperheissä muuttuneet vuosikymmenten varrella. Peukku ylös = samaa mieltä, peukku alas = eri mieltä. Yksi asia per viesti. Ap aloittaa:
Olen ysärin lapsi. Vielä tuolloin oli tavallista, että vieraskin aikuinen saattoi sanallisesti ojentaa, jos lapsi käyttäytyi ikävästi julkisella paikalla, esimerkiksi kiroili tai roskasi. Lapsi myös yleensä otti tuon ojentamisen vastaan ja totteli, pyysi anteeksi tai laittoi roskat roskiin. Nykyisin tällaista "koko kylä kasvattaa" mentaliteettia ei enää juuri ole tai monet lapset viis veisaavat vieraiden aikuisten sanoista. Vanhemmista monet puolestaan kokevat kasvatustaitojensa arvosteluksi, jos joku huomauttaa heidän lapsensa käytöksestä.
Ap
Kommentit (393)
Ennen syötiin yhdessä saman pöydän ääressä eikä räplätty kännyköitä ja pelejä kukin omassa nurkassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorin kirjoitti:
70luvun alku, ulkohuussi, vesi kannettiin kaivosta, viisi pentua. Isä oli töissä tehtaalla ja mutsi teki keittiöhommia koulussa. Kämppä oli tehtaan vuokra asunto. Alakerrassa keittiö ja olohuone yläkerrassa alkovi ja makkari. Yhteisö oli sellanen että muksut oli aina katsottu porukalla ja vanhempien äänikin kuului. Jos oli leikit kesken ni saatettiin käydä syömässä naapurissa, eikä sitä pidetty ihmeellisenä. Joskus kaipaa näitä aikoja t.mies 54v
Ennen oli tehtaan asuntoja, tehtaan kouluja, tehtaan ammattikouluja, tehtaan lomamökkejä, tehtaan huoltokonttoreita, tehtaan työpaikkaruokaloita tehtaan omalla henkilökunnalla, tehtaan autonkuljettajia omille johtajille, tehtaan porttivahteja tehtaan omilla palkkalistoilla...
Laman myötä alkanut riistovalta johti ulkoistamisiin /ketjutuksiin ja alkoi yhä voimissaan oleva ydinosaamiseen keskittyminen.
Useimissa perheissä on kaikilla lapsilla omat urheiluvälineet, meillä oli kolmella yhdet yhteiset.
Vain isällä oli fillari, jolla kaikki opetteli ajamaan.
Maksullisia harrastuksia harrasivat vain rikkaat, jos niitä yleensä oli.
Jokainen alkoi lukea kirjoja jo 5-vuotiaasta.
Meillä 12-vuotiaasta oltiin kesätöissä, koska oppikoulaiset maksoivat kaiken itse.
Vapaaoppilaspaikkoja toki oli, mutta se korvasi vain lukukausimaksun.
Ei paljoa matkusteltu- kerran kesässä viikko mummolassa ja pari päivää Hesan serkkuja tapaamassa.
Alakoululaisena käytiin yksin uimassa, vaikka ei osattu uida. Itse opeteltiin.
Yms.
Olin lapsi 70-luvun Punavuoressa. Kuljin leikkipuistoon parin korttelin matkan yksin 5-6-vuotiaasta lähtien. Pursan legendaarinen matkustajakoti oli matkan varrella. Ei taitaisi mennä näin nykymaailmassa.
Ennen kulutuselektroniikka oli kallista. Köyhät tai "köyhät" eivät ostaneet joka vuosi uutta televisiota.
Nykyään jopa ns. duunariperheiden lapsilla on merkkivaatteet ja kalliit pelit ja rensselit. Mun lapsuudessa esim. vaatteita kierrätettiin sisarusten ja sukulaislapsien välillä ja esim. talvihaalarit ostettiin normaalista kaupasta eikä tarvinnut olla jotakin kallista merkkiä. Oon syntynyt -86 ja keskiluokkaisesta perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kasvoin keskiluokkaisessa perheessä 1960-70-luvulla
- äiti oli kotona
- äiti laittoi koko perheelle ruuat paitsi jotkut juhlapäivät jolloin syötiin ravintoloissa
- olin lastentarhassa, en päiväkodissa. Tarha vastasi suurinpiirtein nykyajan seurakuntien kerhoja
- äiti meni takaisin töihin vasta kun pikkuveljeni oli kouluikäinen
.- kävimme ulkomailla aika monena kesänä, Italiassa, Ruotissa, Itävallassa
- hankittiin mökki vasta kun olin 11 vuotias. Mökissä ei alussa ollut sähköjä eikä muita mukavuuksia. Se oli työleiri ja teini-ikäisenä ruinasin että saisin jäädä kaupunkiin. Hyvä puoli mökissä oli että matka sinne kesti vain reilun tunnin
- perheessä oli yksi auto, se ostettiin aina uutena, isällä ja äidillä oli ajokortti. Minä sain ajaa autolla mökkitiellä 13-vuotiaasta lähtien
- isäni oli ollut kerran aikaisemin naimisissa ja minulla oli 3 sisaruspuolta jotka asuivat äitinsä luona. Aika vähän pidettiin yhteyttä niihin. Äitini suhtautui isäni aikaisemman avuioliiton laopsiin vähän kylmästi
- vanhemmat antoivat aika vähän taskurahaa. Eivät ymmärtäneet kun olisin halunut merkkifarkut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytöt sai olla tyttöjä ja pojat poikia. Nykyään kaikki on niin neutraalia ja on muunsukupuolisia, trans ihmisiä ties mitä lie sekopäitä.
Tää muuten ei ole totta. Ennen lasten vaatteet ja lelut oli paljon sukupuolineutraalimpia. Siis esim kouluikäisten vaatteet oli lasten vaatteita, ei tyttöjen ja poikien vaatteita. Samoin lelut oli vain leluja. Legot oli legoja, ei ollut erikseen tyttöjen legoja jne. Nythän kaikki polkupyöristä on alkaen on vörikoodattu tyttöjen ja poikien vaatteisiin.
Puhun esim 1970- ja 1980 -luvuista jolloin olin itse lapsi.
Niinpä. Minä olin 1990-luvulla lapsi. Ei meitä tyttöjä silloin puettu ainakaan maaseudulla mitenkään tyttömäisesti ja leikin tosi paljon sekä "tyttöjen" että "poikien" leluilla. Ei sitä pidetty mitenkään ihmeellisenä asiana, vaan se oli ihan normaalia, enkä itsekään lapsena mitenkään sukupuolittanut leluja tytöille tai pojille kuuluviksi.
Eikä puettu kaupungissakaan. Tätä mä olen miettinyt, että mun kaltainen tyttö ois varmaan ohjattu nykyaikana terapiaan ja terapoitu transsukupuoliseksi. Mä olin tosi raisu, tulin aina paremmin toimeen poikien kanssa, kiinnosti poikien leikit, nyrkkitappelut, suunsoitto, puihin kiipeily ja riehuminen. Ihan jo alle kouluikäisenä pyysin (ja onneksi sain) lahjaksi pikkuautoja ym. Silti olin hyvä koulussa ja etenkin just "poikien jutuissa", matikassa ym
ja jopa puutöissä. Tuotin kyllä paljon päänvaivaa aikuisille kaikkialla ja etenkin koulussa.
Mut ihan naisellinen ja rauhallinen hetero äiti-ihminen musta sit lopulta kasvoi, vaikka lapsena tuskin kukaan sellaista odotti tai olisi uskonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ysärilapsi.
Oltiin kesäisin uimassa ilman valvontaa jo varmaan 6 - 8-vuotiaina.
Ei tule nykyään kuuloonkaan.Minulla on kaksi ysärilasta eikä tuo kyllä tullut kuuloonkaan silloinkaan.
Joo ei ollut mitenkään yleistä taatusti. Oli tosin mun lapsuudessa, synnyin -76. Ei kyllä enää ysärillä ollut sama meininki,vaikka aika vapaata sillonkin vielä isommilla lapsilla ja teineillä. Maailma on mennyt ihan pilalle vuosituhannen vaihteen jälkeen. Olispa vaan ikuinen kasari ja ysäri.
Tajuattehan te kaikki, että se alamäki ja rappio alkoi kun some keksittiin ja yleistyi? Netin ja keskustelupalstat ihmiskunta olisi vielä ehkä kestänyt, mut some katkaisi kamelin selän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään jopa ns. duunariperheiden lapsilla on merkkivaatteet ja kalliit pelit ja rensselit. Mun lapsuudessa esim. vaatteita kierrätettiin sisarusten ja sukulaislapsien välillä ja esim. talvihaalarit ostettiin normaalista kaupasta eikä tarvinnut olla jotakin kallista merkkiä. Oon syntynyt -86 ja keskiluokkaisesta perheestä.
Just näin! Itse olen syntynyt -81 ja olen hyvin toimeentulevasta perheestä. Käytin ala-asteella isoveljen vanhoja talvihaalareita ja muutenkin jotain kirkkaanpunaisia marketin paitoja, ei mitään merkkiä tietenkään. Kaikilla oli sama juttu ja vanhemmat eivät olleet sen enempää kiinnostuneita vaatteista, kunhan oli suht koht puhdasta. Nyt alakouluikäisen tytön äitinä nämä vaatejutut on kyllä päättömiä. Pitää olla Gugguuta, Adidasta, Filaa, Hilfigeriä, Ralph Laurenia, frillaa ja hempeitä pastellisävyjä tai mustaa ja harmaata. Ja nämä siis lähinnä vanhempien (äitien :D) mielestä. Pakko myöntää, että itsekin olen lähtenyt tähän vähän mukaan, ettei lapsi ainakaan pukeutumisen takia tule kiusatuksi. Huonotuloisemmillakin ihmisillä on ilmeisesti liikaa rahaa, kun merkittömät ja ei niin trendien aallonharjalla olevat lastenvaatteet ei kelpaa kenellekään edes ilmaiseski.
Vierailija kirjoitti:
takapenkillä sai matkustaa ilman turvavöitä
nykyisin tulis heti lasu
Tuskin nyt sentään lasua.
Täytys olla moni muukin asia pielessä jos lasu tulisi, esim kuski humalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset olivat sosiaalisempia, koska oli ns. pakko olla. Kaikki asiat hoidettiin kasvotusten ja jo aika pienestä tottui asioimaan virkailijoiden kanssa kirjastossa, kaupassa, kaverin luona puhuttiin vanhempien kanssa jne. Nykyisin monet asiat voi hoitaa kohtaamatta toista ihmistä eikä keskustelutaidot kaikilla kehity.
Tästä tuli mieleen että kaverille soittaessa puhelimessakin joutui yleensä ensin puhumaan vanhemman kanssa ja pyytämään kaveria puhelimeen.
Alue: Aihe vapaa
-95 syntynyt jatkaa:
Pikkulapsilla, lapsilla, murkuilla ja lukiolaisilla oli kaikilla omat juttunsa, eikä tarhaikäiset todellakaan tunteneet tarvetta olla inessä jostain teiniskenessä. Tuntuu tosi absurdilta, että 5-7-vuotiaiden on ollut nyt pakko pelata Fortnitea, katsoa Squid Game, kokea kehodysforiaa, hävetä vanhempiaan ja kuunnella gangstaräppiä, koska ne trendaa 16-vuotiaiden keskuudessa.
En vieläkään edes tiedä, mikä oli "se juttu" -85 syntyneillä vuonna 2001, tuskin ainakaan Nalle Puh, M. A. Nummisen lastenlaulut ja prinsessamekot, joista itse olin silloin kiinnostunut.