Äiti väittää kirkkain silmin että lapsuudessani kokema väkivalta (selkäsaunat, tukistaminen) on valemuisto

Sama itsellä. Parempi että katkot välit.

Äitisin muisti voi olla toisenlainen kuin omasi. Äitisi saattaa hävetä tekojaan, eikä ole valmis sitä myöntämään. Sinä olet terapiassa, ja on hyvä tietää, että sinä muutut muu maailma ei.

Ei kykene myöntämään. Aika alhaista kyllä.

Ymmärräthän, että tuo terapiatyö on vain sinun? Se on sinua ja jatkoa varten. Ei sinun äitisi tule koskaan muuttumaan.

Isoisäni oli samanlainen. Tosin tuossa tapauksessa kaikilla lapsilla "samat valemuistot"...

Mulla oli selkäsaunat ja tukistus viikottaista. Äiti naureskelee, että olin niin villi, ettei muulla keinolla saanut rauhoittumaan. Väitti kans, että tapahtui vain pari kertaa, mutta oikeasti saattoi tulla jopa useasti päivässä.

Ei kannata tuhlata aikaa hänen motiiviensa miettimiseen. Hän ei myönnä koskaan, on varmaan liian tuskallista tajuta pilanneensa oman lapsensa elämän. Keskity itseesi ja terapiaasi. Samassa veneessä ollaan.

Tosin valemuistot on ihan tosi juttu ja niitä on olemassa. Joten aapeenkin tapauksessa vi olla kyse valemuistoista, jollei mikään muu toisin osoita.

Minulla on myös äiti joka väittää mustaa valkoiseksi. En voi diagnosoida, mutta narsistisia piirteitä on tosi vahvasti. Hän ei myönnä toimineensa väärin, ei edes tajua sitä varmaan, tai jos tajuaa, nauttii siitä. Ota esille terapeutin kanssa mitä hän sanoi. En tiedä mitä hän tulee neuvomaan mutta oma neuvoni on että välttele äitiäsi, kunnon keskustelu ei tule hänen kanssaan toimimaan.

Mua hakattiin paljon pahemmin, nyrkillä, potkittiin, kuristettiin ja koko elämä oli pelkohelvettiä narsistin ”alamaisena”. Henkinen väkivalta jatkuvaa.

No, nyt tietenkin narsistivanhempi kirkkain silmin väittää että olen ilkeä lapsi ja keksin kaiken, mitään tuollaista ei ole tapahtunut. Tietenkin valehtelee, sellaisia narsistit on.

Mutta hämmentävintä on että se TOINEN vanhempi, joka itsekin sai nyrkistä vähän väliä, myös valehtelee kirkkain silmin, syyttää mua myös valemuistoista ja puolustaa raivokkaasti sitä hakkaajaa. Väkivalta jatkui täysi-ikään asti ja lukuisia todistajia löytyy (sisarukset, naapurit, sukulaiset). SILTI kaikki kiistetään ja kielletään ja valehdellaan. Erään kerran keskusteluyritys johti siihen että mut pahoinpideltiin. Enää en yritä keskustella, haluan pitää henkeni.

Meillä vielä kamalampaa, veli ja sisko ei muista mitään väkivaltaisesta lapsuudesta tai siitä, miten äiti hakkasi meitä lauantaisin suututtuaan siitä, että emme vaikka siivonneet. Sisko sanoo, että olen keksinyt kaiken ja että keksin kaikkea jo lapsena, saatoin hänen mukaansa valehdella, että en repinyt siskon koulukirjoja, vaikka hän oli nähnyt sen. En ymmärrä, miten äiti manipuloi sisarukset minua vastaan!

Täällä myös, jostain syystä meillä kaikilla kolmella sisaruksella on samat valemuistot ja veljellä myös arpi valemuistosta, jossa äiti tönäisi päin seinää ja naula raapaisi..

Minun äitini on myöntänyt ja pyytänyt anteeksi. Hän on myös saanut anteeksi ja uskallan väittää, että se on tehnyt hänelle itselleenkin hyvää. Välimme ovat paljon paremmat kuin ennen.

Voimia teille kaikille!

N40, kättä pidemmästä saanut

Mitäs noita muistelemaan, ei tehtyä tekemättömäksi saa. Paraneeko sinun traumasi, jos äitisi pahoittelee tapahtunutta ja pyytää anteeksi? Pahimmassa tapauksessa te olette kohta molemmat terapiassa.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta myöntäisi ja pyytäisi edes anteeksi. Kyllä se ainakin sinua voisi helpottaa ja miksei häntäkin. Ei sitä kylläkään koskaan mielestään pois saa.

En taitaisi jaksaa käydä vanhempien kanssa läpi vastaavia asioita. Käsittelisin ne itse ja hyväksyisin että vanhempani ovat olleet tietämättömiä. En haluaisi vahvistusta sille että ovat edelleen ja reagoisivat joko kuten äitisi tai vielä pahemmin, sanomalla että sehän oli ok tai pikkujuttu. Eihän tuo mitenkään poikkea 80-luvun lasten kokemuksista, ja monesta on silti tullut täyspäinen, suurin osa varmasti päättänyt että tätä perinnettä ei aio jatkaa.

Jos olet saanut pari kertaa vuodessa risusta tai tukistettu silloin tällöin niin eihän tuo nyt aivan kauhean vakavaa ole. Itse kokenut saman. Ei siitä jäänyt mulle mitään, silti se on väärin. Hyvä esimerkki siitä että ethän aikuisellekaan tee noin vastaavassa tilanteessa. Saati sitten puolustuskyvyttömälle lapselle. Mutta minusta tuo on vanhentunut tapa ollut, väärä tapa ja väärin tehty, ja sillä selvä, niin ei vain enää toimita.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs noita muistelemaan, ei tehtyä tekemättömäksi saa. Paraneeko sinun traumasi, jos äitisi pahoittelee tapahtunutta ja pyytää anteeksi? Pahimmassa tapauksessa te olette kohta molemmat terapiassa.

Sehän olisi hyvä että väkivaltaisesti käyttäytynyt vanhempi kävisi myös omassa terapiassaan.

Minulla on arpi ranteessa. Äidin kynsi painautui läpi siitä, kun retuutti minua. Oli kuulemma pelkkä vahinko.

Kokeilkaa itse kukin kuinka paljon saa kynnellä painaa ennen kuin liha leikkautuu...

Isä hakkasi minua lapsena vyön solkipäälläkin etenkin kännissä ollessaan, mutta myös selvinpäin. Äiti ei sitä hyväksynyt, muttei hirveästi uskaltanut minua puolustaa. Kerran setäni kysyi jälkiäni sellässäni. Hänelle yritin antaa tekosyitä, mutta hän taisi aavistaa mistä ja kenen toimesta ne oli tulleet. Myöhemmin sain kuulla, että setäni oli vetänyt isääni turpiin tuosta johtuen. Hakkaamiseni väheni, muttei kuitenkaan loppunut, kuin vasta teini-iässä. 

Vierailija kirjoitti:

Isä hakkasi minua lapsena vyön solkipäälläkin etenkin kännissä ollessaan, mutta myös selvinpäin. Äiti ei sitä hyväksynyt, muttei hirveästi uskaltanut minua puolustaa. Kerran setäni kysyi jälkiäni sellässäni. Hänelle yritin antaa tekosyitä, mutta hän taisi aavistaa mistä ja kenen toimesta ne oli tulleet. Myöhemmin sain kuulla, että setäni oli vetänyt isääni turpiin tuosta johtuen. Hakkaamiseni väheni, muttei kuitenkaan loppunut, kuin vasta teini-iässä. 

Sinäkö löysit sen vintage-vyön 😊