Lue keskustelun säännöt.
Äiti väittää kirkkain silmin että lapsuudessani kokema väkivalta (selkäsaunat, tukistaminen) on valemuisto
10.02.2021 |
9-vuotiaaksi saakka sain säännöllisen epäsäännöllisesti, ehkä pari kolme kertaa vuodessa risusta reisille ja pepulle sekä äiti oli herkkä tukistamaan pienistäkin syistä (esim. mehulasin kaatuminen, telkkari liian kovalla) ja jostain syystä sain selkään aina jos loukkasin itseni. Opin pienestä pitäen peittelemään jälkiä ja nirhaumia jos olin vaikka kaatunut jossakin.
Kerroin äidille, että olin terapiassa käsitellyt näitä asioita. Terapeutti neuvoi ottamaan asian puheeksi äitini kanssa, jos vaan pystyn. Äiti väittää sitkeästi että mitään tuollaista ei ole koskaan käynyt, ehkä kerran "nappasi" hiuksista kun menin pienenä liian lähelle lampea. Miksei voi myöntää tapahtunutta? Ei lapsen muisti sentään yhdeksän vuoden kurituksia ihan päästään keksi.
Kommentit (66)
Ihan samaa piiskattuna olemista sain kokea. Viimeinen kerta oli, kun minulla oli kuukautiset juuri. Jouduin paljastamaan siis itseni sidevöineen ja siteineni. Olin kai 12-13. Syytä pahoinpitelyyn en muista.
Se mikä minua ihmetytti ja ihmetyttää vieläkin oli se, että selkäsaunan jälkeen oli pakko pyytää anteeksi äidin kaulassa roikkuen. Meillä ei halattu koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin olen lapsena saanut ainakin kerran piiskaa ja monesti on tukasta tartuttu. Ei toki niin että ihan tosissaan olisi satutettu mutta kuitenkin. Ei ole jäänyt traumoja enkä pidä vanhempiani huonoina, päin vastoin. En tiedä oliko tuollainen silloin 20 vuotta sitten ’normaalimpaa’ kuin nykyään. Omalle lapselleni en tuollaista tekisi, mutta jos lapsi tosissaan rupeaa hyppimään silmille niin en tiedä onko joku tukasta tarttuminen nyt oikeasti niin kamala asia. En tosiaan tiedä muiden kokemuksista enkä vähättele ketään, puhun vain omasta puolestani.
Se on eri asia pieni ripsaus tai tukistus, niin ettei satu. Ja jos oikea asia minkä takia. Aivan päinvastainen asia on jos antaa piiskaa oman huonon olonsa takia ja suuttuneena, ja niin että sattuu. Ymmärrän pienen tukkapöllyn tai ripsauksen. En mitään kovempaa.
Vierailija kirjoitti:
Sananlaskujen kirjassa asia on ilmoitettu hieman toisin sanoin ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan.
Ennen ajateltiin näin.
Juu, Suomen luterilainen kirkko käänsi tuon sananlaskun hyvin vapaasti suomalaiseksi vitsaksi ja näin antoi luvan hakata lapsia. Uusi Testamentti eli Kreikkalaiset kirjoitukset EI kehoita mihinkään fyysiseen väkivaltaan, niin miksi sitten mukamas lapsia voi hakata?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin olen lapsena saanut ainakin kerran piiskaa ja monesti on tukasta tartuttu. Ei toki niin että ihan tosissaan olisi satutettu mutta kuitenkin. Ei ole jäänyt traumoja enkä pidä vanhempiani huonoina, päin vastoin. En tiedä oliko tuollainen silloin 20 vuotta sitten ’normaalimpaa’ kuin nykyään. Omalle lapselleni en tuollaista tekisi, mutta jos lapsi tosissaan rupeaa hyppimään silmille niin en tiedä onko joku tukasta tarttuminen nyt oikeasti niin kamala asia. En tosiaan tiedä muiden kokemuksista enkä vähättele ketään, puhun vain omasta puolestani.
Ei ollut normaalia tuo enää tuolloin, kasikyt luvulla kyllä vielä oli.
Jotkut vanhemmat luulevat omistavansa lapsensa. Luulevat että omia lapsia voi kohdella miten vain. Tämä on totaalista tyhmyyttä. Tähän liittyy usein myös myöhemmin asioitten vähättely tai jopa kieltäminen. Vain tyhmä alkaa pitää lapsiaan sijaiskärsijöinä, joihin kohdistaa omaa huonoa oloaan, huonotuulisuuttaan jne. Laki myös kieltää lasten fyysisen kurituksen.