Lue keskustelun säännöt.
Äiti väittää kirkkain silmin että lapsuudessani kokema väkivalta (selkäsaunat, tukistaminen) on valemuisto
10.02.2021 |
9-vuotiaaksi saakka sain säännöllisen epäsäännöllisesti, ehkä pari kolme kertaa vuodessa risusta reisille ja pepulle sekä äiti oli herkkä tukistamaan pienistäkin syistä (esim. mehulasin kaatuminen, telkkari liian kovalla) ja jostain syystä sain selkään aina jos loukkasin itseni. Opin pienestä pitäen peittelemään jälkiä ja nirhaumia jos olin vaikka kaatunut jossakin.
Kerroin äidille, että olin terapiassa käsitellyt näitä asioita. Terapeutti neuvoi ottamaan asian puheeksi äitini kanssa, jos vaan pystyn. Äiti väittää sitkeästi että mitään tuollaista ei ole koskaan käynyt, ehkä kerran "nappasi" hiuksista kun menin pienenä liian lähelle lampea. Miksei voi myöntää tapahtunutta? Ei lapsen muisti sentään yhdeksän vuoden kurituksia ihan päästään keksi.
Kommentit (66)
Kyllähän noista lapselle vahvempi muistijälki jää. Lapsihan kokee tilanteen traumaattisena, vanhemmalle ehkä suhteellisen yhdentekevä tilanne.
Äitini löi minua vain yhden kerran mutta muistan hyvin yksityiskohtaisesti kaiken mitä sanottiinkin ennen ja jälkeen sen. Tuota tuli pohdittua uudestaan ja uudestaan läpi vuosien, ei taatusti unohdu minulta koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini myös. Tosin tämä on hänelle tyypillistä käytöstä "muistaa" asioita edukseen ja luulen, että hän tosiaan on uskotellut itselleen, että hänen väkivaltainen käytöksensä on ollut ns. pakotettua. Syyttää myös minua tapahtuneista, ja minua on tosiaan piesty päiväkoti-ikäisestä siihen asti, että muutin kotoa pois.
Ei ole muutoin väkivaltainen henkilö eikä käytä edes alkoholia. Anteeksi en silti anna ja koska yritykseni aikuisiällä keskustella asiasta päättyi edellä mainitusti, emme ole enää väleissä.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs noita muistelemaan, ei tehtyä tekemättömäksi saa. Paraneeko sinun traumasi, jos äitisi pahoittelee tapahtunutta ja pyytää anteeksi? Pahimmassa tapauksessa te olette kohta molemmat terapiassa.
Tarkoitat kai että parhaimmassa tapauksessa molemmat ovat terapiassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä hakkasi minua lapsena vyön solkipäälläkin etenkin kännissä ollessaan, mutta myös selvinpäin. Äiti ei sitä hyväksynyt, muttei hirveästi uskaltanut minua puolustaa. Kerran setäni kysyi jälkiäni sellässäni. Hänelle yritin antaa tekosyitä, mutta hän taisi aavistaa mistä ja kenen toimesta ne oli tulleet. Myöhemmin sain kuulla, että setäni oli vetänyt isääni turpiin tuosta johtuen. Hakkaamiseni väheni, muttei kuitenkaan loppunut, kuin vasta teini-iässä.
Sinäkö löysit sen vintage-vyön 😊
En
Äitini taannoin valitti minulle miten häntä nuorena oli äitinsä arvostellut painostaan ja ulkonäöstä. Aikani kuuntelin, huomautin sitten hänen toimineen ihan samoin minua kohtaan. Hän kiisti kaiken, ei kuulemma koskaan ole sellaista sanonut.
Niin. Mitä tuohon sitten enää voi sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuritus on korvattu sanoituksella. Ja sitten kun lapsi ei tottele, niin selitellään asiaa "nepsyllä".
Mua kans itse nepsynä hämmästyttää ja hieman huolestuttaa tämä asia. Miksi näitä ongelmia tuntuu olevan nimenomaan Suomessa? Olen havahtunut siihen, että sekä oman äidin että isän puolella kaikki taitavat olla jotain asperger-ihmisiä. Missä vika: äidin raskaudenaikainen D-vitamiinin puutos, sisäsiittoisuus...?
Itse kärsin ongelmistani todella paljon ja haluaisin, että tätä asiaa tutkittaisiin laajemmin. Oksettaa se että nepsy-ongelmia jotenkin mediassa ihannoidaan ja niitä yritetään normalisoida. Todellisuus on karu, monelle kehittyy vielä muita liitännäisongelmia, esim. masennusta ja jopa persoonallisuushäiriöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikaisemmin nepsylapset hiljennettiin remmillä, aikuisina sitten lääkitsivät itseään alkoholilla ja pääsivät yksinkertaisiin töihin. Mutta neurologinen ongelma ei kadonnut vaan siirtyi geeneissä eteenpäin. Ja näiden ihmisten lapsenlapset alkavat nyt saada diagnooseja.
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmin nepsylapset hiljennettiin remmillä, aikuisina sitten lääkitsivät itseään alkoholilla ja pääsivät yksinkertaisiin töihin. Mutta neurologinen ongelma ei kadonnut vaan siirtyi geeneissä eteenpäin. Ja näiden ihmisten lapsenlapset alkavat nyt saada diagnooseja.
Olet kyllä typerä.
Olen aina ollut hiljainen ja kiltti, kuuliainen ja ahkera ja SILTI vanhemmat hakkasi ja pieksi silmittömästi. Etkö tajua että se ei johdu lapsesta!!! Vaan niistä vanhemmista!! Vanhemmat oli aivan kädettömiä ja hukassa ja purkivat raivoaan ja turhautumista lapseen.
Vaikka yritin olla kilteistä kiltein, totella kaikessa, auttaa kotona, tuoda kymppejä kokeisra, niin TURPAAN TULI SILTI. Mikään siinä omassa käytöksessä ei vaikuttanut siihen, saiko selkäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmin nepsylapset hiljennettiin remmillä, aikuisina sitten lääkitsivät itseään alkoholilla ja pääsivät yksinkertaisiin töihin. Mutta neurologinen ongelma ei kadonnut vaan siirtyi geeneissä eteenpäin. Ja näiden ihmisten lapsenlapset alkavat nyt saada diagnooseja.
Olet kyllä typerä.
Olen aina ollut hiljainen ja kiltti, kuuliainen ja ahkera ja SILTI vanhemmat hakkasi ja pieksi silmittömästi. Etkö tajua että se ei johdu lapsesta!!! Vaan niistä vanhemmista!! Vanhemmat oli aivan kädettömiä ja hukassa ja purkivat raivoaan ja turhautumista lapseen.
Vaikka yritin olla kilteistä kiltein, totella kaikessa, auttaa kotona, tuoda kymppejä kokeisra, niin TURPAAN TULI SILTI. Mikään siinä omassa käytöksessä ei vaikuttanut siihen, saiko selkäänsä.
no voi voi voi
silti geeneilleen ei mitään voi
Narsisti muistaa aina asiat itselle parhain päin...
Muissa vika.
Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Homma meni juuri niin että mitä kiltimpi lapsi sitä enemmän sitä hakattiin. Koska pystyi. Koska se alistui.
Tätä on paljon tutkittu ja todettu että väkivöata oli tietoista ja se hakkaaja hakkaa aina kilteintä ja heikointa. Ei se samantasoista vahvuudeltaan hakkaa. Ei se itseä voimakkaampaa hakkaa. Vaan se hakkaa sitä kuka on heikoin ja alisteisin, eli lapsi.
Sama koskee muutakin kohtelua: ilkeä vanhempi on ilkeä vain lapsilleen, koska voi ja pystyy olemaan. Muille osaa olla oikein hyvin kohtelias ja ystävällinen.
Väkivalta ja paska käytös on aina valinta. Ei mikään ”luonnonilmiö”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmin nepsylapset hiljennettiin remmillä, aikuisina sitten lääkitsivät itseään alkoholilla ja pääsivät yksinkertaisiin töihin. Mutta neurologinen ongelma ei kadonnut vaan siirtyi geeneissä eteenpäin. Ja näiden ihmisten lapsenlapset alkavat nyt saada diagnooseja.
Olet kyllä typerä.
Olen aina ollut hiljainen ja kiltti, kuuliainen ja ahkera ja SILTI vanhemmat hakkasi ja pieksi silmittömästi. Etkö tajua että se ei johdu lapsesta!!! Vaan niistä vanhemmista!! Vanhemmat oli aivan kädettömiä ja hukassa ja purkivat raivoaan ja turhautumista lapseen.
Vaikka yritin olla kilteistä kiltein, totella kaikessa, auttaa kotona, tuoda kymppejä kokeisra, niin TURPAAN TULI SILTI. Mikään siinä omassa käytöksessä ei vaikuttanut siihen, saiko selkäänsä.no voi voi voi
silti geeneilleen ei mitään voi
No mun suvussa ei ole yhtään nepsyä. Ja silti on hakattu niin että luita murtui.
Typerää sotkea nepsyt tähän, ei ne korreloi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä lasten kurittaminenkin on kyllä niin kulttuurisidonnainen trauma että hohhoijjaaa. Ei saisi ketään lyödä, mutta itseltään voi kysyä myös sitä, onko tarkoituksenmukaista traumatisoitua jostain, mikä on ollut aikoinaan tavanomainen käytäntö? Ja mikä järki on rasittaa vanhoja ihmisiä VANHOILLA asioilla? Sinä siellä terapiassa käyt, tee sinut asiat kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä lasten kurittaminenkin on kyllä niin kulttuurisidonnainen trauma että hohhoijjaaa. Ei saisi ketään lyödä, mutta itseltään voi kysyä myös sitä, onko tarkoituksenmukaista traumatisoitua jostain, mikä on ollut aikoinaan tavanomainen käytäntö? Ja mikä järki on rasittaa vanhoja ihmisiä VANHOILLA asioilla? Sinä siellä terapiassa käyt, tee sinut asiat kanssa.
Et nyt ymmärrä. Se ei monellakaan ollut kurittamista. Vaan ihan silkkaa hakkaamista vanhemman tarpeista. Esim oma isä tuli kiukkuisena töistä kotiin ja pieksi lapsen. Ilman syytä. Piti vaan purkaa kiukku johonkin.
Mielivaltaista väkivaltaa lapsi ei voi ennakoida. Joutuu koko ajan pelossa elämään.
Kyllä todellakin olisi vanhemman tehtävä pyytää anteeksi. Pahinta on valehtelu ja kiistäminen. Meilläkin kaiken kiistäminen ja mun syyttäminen hulluksi johti sitten siihen että enää ei olla tekemisissä ollenkaan.
En vaadi edes anteeksipyyntöä, mutta valehtelu ja kiistäminen on niin törkeää sitä lasta kohtaan ettei mitään rajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä lasten kurittaminenkin on kyllä niin kulttuurisidonnainen trauma että hohhoijjaaa. Ei saisi ketään lyödä, mutta itseltään voi kysyä myös sitä, onko tarkoituksenmukaista traumatisoitua jostain, mikä on ollut aikoinaan tavanomainen käytäntö? Ja mikä järki on rasittaa vanhoja ihmisiä VANHOILLA asioilla? Sinä siellä terapiassa käyt, tee sinut asiat kanssa.
Et nyt ymmärrä. Se ei monellakaan ollut kurittamista. Vaan ihan silkkaa hakkaamista vanhemman tarpeista. Esim oma isä tuli kiukkuisena töistä kotiin ja pieksi lapsen. Ilman syytä. Piti vaan purkaa kiukku johonkin.
Mielivaltaista väkivaltaa lapsi ei voi ennakoida. Joutuu koko ajan pelossa elämään.
Kyllä todellakin olisi vanhemman tehtävä pyytää anteeksi. Pahinta on valehtelu ja kiistäminen. Meilläkin kaiken kiistäminen ja mun syyttäminen hulluksi johti sitten siihen että enää ei olla tekemisissä ollenkaan.
En vaadi edes anteeksipyyntöä, mutta valehtelu ja kiistäminen on niin törkeää sitä lasta kohtaan ettei mitään rajaa.
Mitä sinä sillä anteeksipyynnöllä teet? Et sitä tule koskaan saamaan, joten miksi hakkaat päätäsi seinään? Tuhlaat aikaa ja energiaa sellaiseen, mitä et voi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä lasten kurittaminenkin on kyllä niin kulttuurisidonnainen trauma että hohhoijjaaa. Ei saisi ketään lyödä, mutta itseltään voi kysyä myös sitä, onko tarkoituksenmukaista traumatisoitua jostain, mikä on ollut aikoinaan tavanomainen käytäntö? Ja mikä järki on rasittaa vanhoja ihmisiä VANHOILLA asioilla? Sinä siellä terapiassa käyt, tee sinut asiat kanssa.
Et nyt ymmärrä. Se ei monellakaan ollut kurittamista. Vaan ihan silkkaa hakkaamista vanhemman tarpeista. Esim oma isä tuli kiukkuisena töistä kotiin ja pieksi lapsen. Ilman syytä. Piti vaan purkaa kiukku johonkin.
Mielivaltaista väkivaltaa lapsi ei voi ennakoida. Joutuu koko ajan pelossa elämään.
Kyllä todellakin olisi vanhemman tehtävä pyytää anteeksi. Pahinta on valehtelu ja kiistäminen. Meilläkin kaiken kiistäminen ja mun syyttäminen hulluksi johti sitten siihen että enää ei olla tekemisissä ollenkaan.
En vaadi edes anteeksipyyntöä, mutta valehtelu ja kiistäminen on niin törkeää sitä lasta kohtaan ettei mitään rajaa.Mitä sinä sillä anteeksipyynnöllä teet? Et sitä tule koskaan saamaan, joten miksi hakkaat päätäsi seinään? Tuhlaat aikaa ja energiaa sellaiseen, mitä et voi muuttaa.
No johan sanoin että en vaado anteeksipyyntöä. Osaatko lukea? Et näköjään. Vaadin vain sen ett minua ei syytetä valehtelijaksi.
Näissä ketjuissa aina hyvän perheen kasvatit tulee pätemään eikä ymmärrä mistään mitään. Kokeilkaa miten kivalta tuntuu jos teidät hakataan! Se kuolemapelko ja kauhu traumatisoi. Sitä ei voi unohtaa koskaan. Lapsikaan ei voi unohtaa koskaan. Eikä edes pidä unohtaa, sillä on tehty hirveä rikos ihmisyyttä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä lasten kurittaminenkin on kyllä niin kulttuurisidonnainen trauma että hohhoijjaaa. Ei saisi ketään lyödä, mutta itseltään voi kysyä myös sitä, onko tarkoituksenmukaista traumatisoitua jostain, mikä on ollut aikoinaan tavanomainen käytäntö? Ja mikä järki on rasittaa vanhoja ihmisiä VANHOILLA asioilla? Sinä siellä terapiassa käyt, tee sinut asiat kanssa.
Et nyt ymmärrä. Se ei monellakaan ollut kurittamista. Vaan ihan silkkaa hakkaamista vanhemman tarpeista. Esim oma isä tuli kiukkuisena töistä kotiin ja pieksi lapsen. Ilman syytä. Piti vaan purkaa kiukku johonkin.
Mielivaltaista väkivaltaa lapsi ei voi ennakoida. Joutuu koko ajan pelossa elämään.
Kyllä todellakin olisi vanhemman tehtävä pyytää anteeksi. Pahinta on valehtelu ja kiistäminen. Meilläkin kaiken kiistäminen ja mun syyttäminen hulluksi johti sitten siihen että enää ei olla tekemisissä ollenkaan.
En vaadi edes anteeksipyyntöä, mutta valehtelu ja kiistäminen on niin törkeää sitä lasta kohtaan ettei mitään rajaa.Mitä sinä sillä anteeksipyynnöllä teet? Et sitä tule koskaan saamaan, joten miksi hakkaat päätäsi seinään? Tuhlaat aikaa ja energiaa sellaiseen, mitä et voi muuttaa.
Ehkäpä hänellä ei ole muuta sisältöä elämässään.
Haluaa vain piehtaroida katkeruudessaan, luultavasti nauttii siitä.
Heikko yksilö elää kuvitelmissaan, saa hetkellistä voimaantumista kostoajatuksistaa.
Ja kas, onkin jo keski-ikäinen katkera palstailija. Mihin se elämä menikään - vanhemmat varastivat sen.
Mut hei, marttyyri saa kirkaimman kruunun. Sitä ootellessa.
Luuletko että tuollaiset menee terapiaan ? En minä ole tehnyt mitään - tyyppejä ei saa terapiaan!