Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pettämisen ja eron jälkeen lasten juhlat
Ei koskaan ehjä enää
10.02.2021 |
Puolisoni piti salasuhdetta monta kuukautta. Asian paljastuttua erohan siitä tuli. Ex toi pian salarakkaansa lasten elämään, meillä on yhteishuoltajuus. Ex:n teko oli minulle vaikea paikka, en ole selvinnyt siitä, vaikka erosta on jo pari vuotta. Välit on täysin poikki ex:n ja hänen sukuunsa. En voi käsittää, miten hänen lähisukunsakin hyväksyi tuon teon noin vaan helposti, uusi puoliso oli siellä heti sinut lähisuvun kanssa. No, pitäähän se tietysti entisten appivanhempien vaan lapsensa teko hyväksyä, ei kai siinä vaihtoehtoja ole.
Lasten vaihdot teemme niin, ettemme näe vanhempina toisiamme. Ex:n edellisestä näkemisestäni on n vuosi aikaa. Vanhemmalla lapsella on parin vuoden päästä rippijuhlat.. En usko, että pystyn yhteisiin rippijuhliin, hyvä jos edes samaan kirkkoon pystyn menemään. En usko, että aika parantaa, on tässä jo pari vuotta mennyt. Olen katkera, tiedän sen. En voi käsittää, miten kevyesti ex perheemme rikkoi. Ei osannut selittää tekoaan mitenkään muuten, kuin että rakastui työkaveriinsa eikä rakastanut enää minua. Ja sillä selvä. Mitään ennakkoon en osannut arvata.
Miten olette selvinneet vastaavista tuhoisista, kaiken rikkovista eroista? Sopuerot ovat eri asia, niistä ei kannata neuvoja tähän laittaa.. Miten tästä voi päästä yli niin, että pystyisin eksää näkemään esim lasten juhlissa?
Kommentit (483)
Vierailija kirjoitti:
Meillä tytön isä kutsuttiin rippijuhliin, kun "näin kuuluu tehdä". Isän uutta puolisoa ei kutsuttu, kun ei ole missään tekemisissä tytön kanssa.
Yllätys oli suuri, kun isän uusi puoliso tuli kirkkoon ja tuli myös juhlapaikalle (minun ja tytön koti). Tyttö "heitti" naisen ulos ja sanoi et kuokkavieraita ei kaivata. Isä lähti myös, vaikka häntä tytär suunnilleen rukoili polvillaan tulemaan.
Tästä on jo 10 vuotta, ylioppilasjuhlat ja monet synttärit on juhlittu ilman isää.
Nyt jo aikuinen tytär totesi, että jos isälle merkitsee joku.hu...ra enemmän kuin oma tytär, niin hän sitten elää mieluumin ilman isää.
Hyvä isäsuhde kannattelee tytärtä menestykseen, tuo tartuttamasi oma katkeruutesi taas muuttaa tyttäresi tulevaisuuden yhtä katkeraksi kuin oma elämäsi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tytön isä kutsuttiin rippijuhliin, kun "näin kuuluu tehdä". Isän uutta puolisoa ei kutsuttu, kun ei ole missään tekemisissä tytön kanssa.
Yllätys oli suuri, kun isän uusi puoliso tuli kirkkoon ja tuli myös juhlapaikalle (minun ja tytön koti). Tyttö "heitti" naisen ulos ja sanoi et kuokkavieraita ei kaivata. Isä lähti myös, vaikka häntä tytär suunnilleen rukoili polvillaan tulemaan.
Tästä on jo 10 vuotta, ylioppilasjuhlat ja monet synttärit on juhlittu ilman isää.
Nyt jo aikuinen tytär totesi, että jos isälle merkitsee joku.hu...ra enemmän kuin oma tytär, niin hän sitten elää mieluumin ilman isää.Ei omalta tyttäreltäkään noin törkeää käytöstä tarvitse sietää. Ylioppilaana tytärkin on jo aikuinen ja hu__rittelee isän uutta puolisoa?
No äläpä. Siinä on ilmeisesti äiti oikein onnistuneesti siirtänyt sairaalloisen kaunansa lapselleen. Normaali äiti olisi kauhuissaan, että on antanut tilanteen kehittyä tuollaiseksi. Tuskin se tyttö on ihan itsekseen keksinyt, että isän puoliso on hu ora.
Miten se uusi nainen on muuten sen enempää hu ora kuin isäkään?
Ikään kuin lapselle tuo sana olisi ihan uutta...
Kolme pistettä!
Siitä, että tuntee sanan, on erittäin pitkä matka siihen, että herjaa sillä muita ihmisiä.
Muiden ihmisten julkinen huo rittelu on rikos nimeltään kunnianloukkaus. Saat kolme pistettä, jos opetat tämän lapsellesi.
Minunkin exäni petti minua ja silti ollaan nykyään ihan hyvissä väleissä. Minä olen päässyt asiasta yli ja exäni on ruikuttanut minua takaisinkin muutamaan otteeseen. Lapsieni juhlat ovat sellaiset, että mikään ei estä minua niihin osallistumasta; viimeisenä exäni ja hänen touhunsa. Aikaa se ottaa mutta jossain kohtaa pääset asiassa yli ja kaikista parasta olisi, jos kykenet nostamaan itsesi exäsi touhujen yläpuolelle. Näytät kuinka olet aikuinen, itsevarma nainen, jota ei yhden miehen touhut hetkauta. Miehiä tulee ja menee, lapset ovat ikuisesti sydämessä ja ykkössijalla. Tsemppiä!
Meillä ei h-uo-ri-tell-a ketään.
Aika vaikeaa kuitenkin sitä sanaa oli olla käyttämättä, kun isä saapui lastemme rippikirkkoon
pikkuhumalassa vierellään nainen, joka ei ihan ollut kirkkoon sopivasti pukeutunut.
Pukeutumissäännöt eivät ole tuttuja kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tytön isä kutsuttiin rippijuhliin, kun "näin kuuluu tehdä". Isän uutta puolisoa ei kutsuttu, kun ei ole missään tekemisissä tytön kanssa.
Yllätys oli suuri, kun isän uusi puoliso tuli kirkkoon ja tuli myös juhlapaikalle (minun ja tytön koti). Tyttö "heitti" naisen ulos ja sanoi et kuokkavieraita ei kaivata. Isä lähti myös, vaikka häntä tytär suunnilleen rukoili polvillaan tulemaan.
Tästä on jo 10 vuotta, ylioppilasjuhlat ja monet synttärit on juhlittu ilman isää.
Nyt jo aikuinen tytär totesi, että jos isälle merkitsee joku.hu...ra enemmän kuin oma tytär, niin hän sitten elää mieluumin ilman isää.Ei omalta tyttäreltäkään noin törkeää käytöstä tarvitse sietää. Ylioppilaana tytärkin on jo aikuinen ja hu__rittelee isän uutta puolisoa?
No äläpä. Siinä on ilmeisesti äiti oikein onnistuneesti siirtänyt sairaalloisen kaunansa lapselleen. Normaali äiti olisi kauhuissaan, että on antanut tilanteen kehittyä tuollaiseksi. Tuskin se tyttö on ihan itsekseen keksinyt, että isän puoliso on hu ora.
Miten se uusi nainen on muuten sen enempää hu ora kuin isäkään?
Ikään kuin lapselle tuo sana olisi ihan uutta...
Kolme pistettä!
Siitä, että tuntee sanan, on erittäin pitkä matka siihen, että herjaa sillä muita ihmisiä.
Muiden ihmisten julkinen huo rittelu on rikos nimeltään kunnianloukkaus. Saat kolme pistettä, jos opetat tämän lapsellesi.
Ja ottaen huomioon, että lapsi on luonnostaan lähes loputtoman lojaali omille vanhemmilleen. Jopa niille jotka pahoinpitelevät. Niin on siinä aika hyvin tehty työtä isän mustamaalaamiseksi, että tytär käyttäytyy noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tytön isä kutsuttiin rippijuhliin, kun "näin kuuluu tehdä". Isän uutta puolisoa ei kutsuttu, kun ei ole missään tekemisissä tytön kanssa.
Yllätys oli suuri, kun isän uusi puoliso tuli kirkkoon ja tuli myös juhlapaikalle (minun ja tytön koti). Tyttö "heitti" naisen ulos ja sanoi et kuokkavieraita ei kaivata. Isä lähti myös, vaikka häntä tytär suunnilleen rukoili polvillaan tulemaan.
Tästä on jo 10 vuotta, ylioppilasjuhlat ja monet synttärit on juhlittu ilman isää.
Nyt jo aikuinen tytär totesi, että jos isälle merkitsee joku.hu...ra enemmän kuin oma tytär, niin hän sitten elää mieluumin ilman isää.Ei omalta tyttäreltäkään noin törkeää käytöstä tarvitse sietää. Ylioppilaana tytärkin on jo aikuinen ja hu__rittelee isän uutta puolisoa?
No äläpä. Siinä on ilmeisesti äiti oikein onnistuneesti siirtänyt sairaalloisen kaunansa lapselleen. Normaali äiti olisi kauhuissaan, että on antanut tilanteen kehittyä tuollaiseksi. Tuskin se tyttö on ihan itsekseen keksinyt, että isän puoliso on hu ora.
Miten se uusi nainen on muuten sen enempää hu ora kuin isäkään?
Ikään kuin lapselle tuo sana olisi ihan uutta...
Kolme pistettä!
Siitä, että tuntee sanan, on erittäin pitkä matka siihen, että herjaa sillä muita ihmisiä.
Muiden ihmisten julkinen huo rittelu on rikos nimeltään kunnianloukkaus. Saat kolme pistettä, jos opetat tämän lapsellesi.
Oi voi, kuka uskoo, ettet ole itse suutuspäissäsi sanaa käyttänyt? Hurskas?
Kunnianloukkaus on rikos, mutta neljän seinän sisällä tai ilman todistajia, jotka ovat sua vastaan, saa kuka tahansa sanoa mitä tahansa.
Lapsi oppii h---ttelusanat kyllä ihan ilman kotiopetusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lapsen häät on eri asia, koska siinä se lapsi järjestää ne häät yhdessä kumppaninsa kanssa, ja häihin kutsutaan myös ne tulevan puolison sukulaiset ja ystävät. Ihan eri homma kuin silloin kun juhlia vielä järkkäilee se toinen vanhempi omassa kodissaan.
On se sen lapsenkin koti. Eikö hänellä muka ole sanottavaa siihen, keitä hänen juhliinsa hänen kodissaan tulee? Ai niin, ei ole, koska itsekkäälle mammalle vain oma katkeruus on tärkeä asia. Viis siitä, miltä lapsesta tuntuu!
Meillä lapset on olleet viikko-viikko -systeemillä isällään ja ilman muuta oletin, että isäviikolla olevat rippijuhlat järjestää isä. No eipä järjestänyt!
Minä järjestin omalle suvulle rippijuhlan ja siitäkös mies veti kapallisen herneitä nenään, kun ei edes juhliin kutsuta. Totesin iloisesti, että tässä on nyt 13 vuotta eletty näin, joten oikeastiko hän olettaa, että isällä ei ole omalla viikollaan mitään velvollisuuksia. Äitiyteen ei kuulu se, että on vastuussa aina ja kaikesta.
Lasten synttärit juhlittiin aina äitiviikolla, koska isä ei omasta mielestään ollut niistä vastuussa. Niihin ei kutsuttu isän sukua, isällä oli mahdollisuus kutsua omat sukulaiset luokseen. No eipä kutsunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?
Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.
Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.
Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.
Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.
Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lapsen häät on eri asia, koska siinä se lapsi järjestää ne häät yhdessä kumppaninsa kanssa, ja häihin kutsutaan myös ne tulevan puolison sukulaiset ja ystävät. Ihan eri homma kuin silloin kun juhlia vielä järkkäilee se toinen vanhempi omassa kodissaan.
On se sen lapsenkin koti. Eikö hänellä muka ole sanottavaa siihen, keitä hänen juhliinsa hänen kodissaan tulee? Ai niin, ei ole, koska itsekkäälle mammalle vain oma katkeruus on tärkeä asia. Viis siitä, miltä lapsesta tuntuu!
Meillä lapset on olleet viikko-viikko -systeemillä isällään ja ilman muuta oletin, että isäviikolla olevat rippijuhlat järjestää isä. No eipä järjestänyt!
Minä järjestin omalle suvulle rippijuhlan ja siitäkös mies veti kapallisen herneitä nenään, kun ei edes juhliin kutsuta. Totesin iloisesti, että tässä on nyt 13 vuotta eletty näin, joten oikeastiko hän olettaa, että isällä ei ole omalla viikollaan mitään velvollisuuksia. Äitiyteen ei kuulu se, että on vastuussa aina ja kaikesta.
Lasten synttärit juhlittiin aina äitiviikolla, koska isä ei omasta mielestään ollut niistä vastuussa. Niihin ei kutsuttu isän sukua, isällä oli mahdollisuus kutsua omat sukulaiset luokseen. No eipä kutsunut.
Mites olisi ollut etukäteen asiallinen keskustelu asiasta? Kun kerran on viikko ja viikko niin silloin varsinkin luulisi olevan hyvä keskusteluyhteys.
Olettaa ja oletuksrn varaan ei kannata jättää koskaan mitään, ei missään muissakaan elämäntilanteissa, ihan kenen ihmisen kanssa tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele heti juhlimaan sovussa ja laita omat tunteet syrjään. Omat vanhempani ymmärsivät tehdä sen vaikka erosivat. Aina ovat pystyneet olemaan samoissa juhlissa vaikka on uudet kumppanit. Ajattele tulevaisuuteen, teillä voi olla miehen kanssa yhteisiä lapsenlapsia. Tuskin lapsenlapselle vietetään kahdet eri ristiäiset, synttärit ja muut juhlat vain teidän koleiden välien takia. Et tule katumaan päätöstäsi, lupaan sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tytön isä kutsuttiin rippijuhliin, kun "näin kuuluu tehdä". Isän uutta puolisoa ei kutsuttu, kun ei ole missään tekemisissä tytön kanssa.
Yllätys oli suuri, kun isän uusi puoliso tuli kirkkoon ja tuli myös juhlapaikalle (minun ja tytön koti). Tyttö "heitti" naisen ulos ja sanoi et kuokkavieraita ei kaivata. Isä lähti myös, vaikka häntä tytär suunnilleen rukoili polvillaan tulemaan.
Tästä on jo 10 vuotta, ylioppilasjuhlat ja monet synttärit on juhlittu ilman isää.
Nyt jo aikuinen tytär totesi, että jos isälle merkitsee joku.hu...ra enemmän kuin oma tytär, niin hän sitten elää mieluumin ilman isää.Ei omalta tyttäreltäkään noin törkeää käytöstä tarvitse sietää. Ylioppilaana tytärkin on jo aikuinen ja hu__rittelee isän uutta puolisoa?
No äläpä. Siinä on ilmeisesti äiti oikein onnistuneesti siirtänyt sairaalloisen kaunansa lapselleen. Normaali äiti olisi kauhuissaan, että on antanut tilanteen kehittyä tuollaiseksi. Tuskin se tyttö on ihan itsekseen keksinyt, että isän puoliso on hu ora.
Miten se uusi nainen on muuten sen enempää hu ora kuin isäkään?
Ikään kuin lapselle tuo sana olisi ihan uutta...
Kolme pistettä!
Siitä, että tuntee sanan, on erittäin pitkä matka siihen, että herjaa sillä muita ihmisiä.
Muiden ihmisten julkinen huo rittelu on rikos nimeltään kunnianloukkaus. Saat kolme pistettä, jos opetat tämän lapsellesi.
Oi voi, kuka uskoo, ettet ole itse suutuspäissäsi sanaa käyttänyt? Hurskas?
Kunnianloukkaus on rikos, mutta neljän seinän sisällä tai ilman todistajia, jotka ovat sua vastaan, saa kuka tahansa sanoa mitä tahansa.
Lapsi oppii h---ttelusanat kyllä ihan ilman kotiopetusta.
En ole ikinä, kertaakaan elämässäni nimitellyt ketään tuolla sanalla. En ole kertaakaan kuullut kenenkään ystäväni käyttävän sitä. En voisi kuvitella viettäväni aikaa ihmisten kanssa, joiden aktiiviseen sanavarastoon tuo kuuluu.
Sehän teissä tietynlaisissa tyypeissä on, että te oikeasti kuvittelette, että muut ovat samanlaisia. Että on ihan normaalia vaikkapa huo ritella lapsen isän uutta puolisoa vaikkapa ihan lapsen kuullen. Tiedoksesi että se ei ole vaan se on törkeää käytöstä ja henkistä väkivaltaa lasta kohtaan. Lisäksi se on misogyniaa. Kuten sanottu, miehesi sinua petti, ei tämä nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?
Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.
Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.
Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.
Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.
Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.
Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene eroryhmään. Sun pitää käsitellä asia. Toista ihmistä ei voi kuitenkaan omistaa. Koit pettymyksen, mutta sun pitää lastesi vuoksi nyt päästä elämässä eteenpäin. Liukastuit paskaan, no nouse ylös ja pese se pois. Kyllä se aurinko vielä paistaa risukasaankin, usko pois.
Lapsilla on oikeus isäänsä ja isällä on oikeus tulla lastensa juhliin, siinä on pakko vaan niellä katkeruutensa ja käyttäytyä sivistyneesti, mutta toki sinulla on oikeus päättää keitä sinun kotiisi tulee vieraaksi. Eli voit toki sanoa, että kirkkoon saa se nainen tulla, mutta (kirkossa ei teidän ole pakko istua samassa penkkirivissä) kotiisi ei tule se uusi nainen, siellä sinä olet se, joka päättää vieraista. Isä saa tottakai lapsensa juhliin tulla.
Erosin 2011 miehen uskottomuuden vuoksi. Meillä ei se toinen nainen ollut kuvioissa mukana, kyseessä oli toiset naiset. Ja ne vaihtuu usein, suhteet ei kestä useinkaan kuin vuoden pari, pisin on ollut kolme vuotta.
Olen kieltänyt tuomasta perhejuhliin mitään naikkosia. Kirkkoon saa tulla, se on julkinen tila, mutta kotiimme (olen uusissa naimisissa) ei tule hänen naisistaan kukaan, jonka kanssa ei ole asuttu vähintään vuotta yhdessä. Sen olen tehnyt ex:lle selväksi. Ihan jo lasten vuoksikin, ovat jo onneksi lukio-ikäisiä ja sanovat isälleen mitä ajattelevat. Hekään ei jaksa tutustua aina uusiin naisiin ja niiden mukana tuleviin lapsiin, tulee vaan jatkuvia pettymyksiä. Onneksi ei ole tullut puolisisarusta.
Tervepä terve, sisäistetty naisviha! Miehesi oli se, joka sinua petti, älä pura vihaasi toisiin naisiin. Nämä "naikkoset" ovat todennäköisesti ihan tavallisia naisia, joita yhdistää sinun kanssasi ihastus/rakastuminen samaan mieheen. Teillä on sitä kautta todennäköisesti enemmän yhteistä kuin haluat myöntää. Toki ymmärrän taustalla olevan turhautumisen, jos ex-puolisosi uudet "tosirakkaudet" vaihtuvat tiheään tahtiin, mutta siihenkään et voi vaikuttaa. Pidätkö näitä naisia sinua huonompina siksi, että he eivät ole suostuneet katselemaan ex-puolisoasi yhtä kauan kuin sinä? Pahoittelut kärjekkäästä sävystä, olen samaa mieltä viestisi alkuosan kanssa. "Naikkosista" puhuminen antaa ymmärtää, että ehkä sinullakin on vielä jotakin käsittelemistä asian suhteen. Sen lisäksi että kotisi on sinun, on se myös lasten, ja heillä tulee olla vapaus myös vaikuttaa omien juhliensa vieraslistaan. Heillä kun ei taida olla "omaa" kotia, jonne voi kutsua ketä haluaa.
En kyllä ymmärrä, miten näet lainaamassasi viestissä naisvihaa. Mielestäni neuvot ja sanavalinnat ovat oikein hyviä, eivätkä lainkaan huou naisvihaa, millään tavalla. Analysoit jopa kirjoittajan pitävän muita naisia huonompina, koska eivät kestäneet ukkoa kauemmin; analysoimpa siis sinua: ennemmin viestisi tuntuu kertovan sinusta & kuulostaa siltä, kuin olisit toinen nainen, joka näkee huonon omatunnon takia vihaa itseään kohtaan joka puolella.
Miehellä on omakin koti, jossa voi aivan rauhassa olla uuden naisensa kanssa - kuten myös julkisissa tiloissa. Omaan kotiin ei kuitenkaan todellakaan tarvitse ex-miehen ja lapsien isän uutta kumppania kutsua, eikä siinä ole mitään outoa. Tottakai koti on myös lasten mutta se ei vaikuta siihen, ettei sellaista tarvitse sietää. Lapset voivat halutessaan kyllä uutta naista nähdä ihan missä tahansa muualla ja se ei vaikuta heihin mitenkään ikävästi, jopa päinvastoin.
Lainaamassasi viestissä oli erinomaisia neuvoja.
T.eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lapsen häät on eri asia, koska siinä se lapsi järjestää ne häät yhdessä kumppaninsa kanssa, ja häihin kutsutaan myös ne tulevan puolison sukulaiset ja ystävät. Ihan eri homma kuin silloin kun juhlia vielä järkkäilee se toinen vanhempi omassa kodissaan.
On se sen lapsenkin koti. Eikö hänellä muka ole sanottavaa siihen, keitä hänen juhliinsa hänen kodissaan tulee? Ai niin, ei ole, koska itsekkäälle mammalle vain oma katkeruus on tärkeä asia. Viis siitä, miltä lapsesta tuntuu!
Meillä lapset on olleet viikko-viikko -systeemillä isällään ja ilman muuta oletin, että isäviikolla olevat rippijuhlat järjestää isä. No eipä järjestänyt!
Minä järjestin omalle suvulle rippijuhlan ja siitäkös mies veti kapallisen herneitä nenään, kun ei edes juhliin kutsuta. Totesin iloisesti, että tässä on nyt 13 vuotta eletty näin, joten oikeastiko hän olettaa, että isällä ei ole omalla viikollaan mitään velvollisuuksia. Äitiyteen ei kuulu se, että on vastuussa aina ja kaikesta.
Lasten synttärit juhlittiin aina äitiviikolla, koska isä ei omasta mielestään ollut niistä vastuussa. Niihin ei kutsuttu isän sukua, isällä oli mahdollisuus kutsua omat sukulaiset luokseen. No eipä kutsunut.
Mites olisi ollut etukäteen asiallinen keskustelu asiasta? Kun kerran on viikko ja viikko niin silloin varsinkin luulisi olevan hyvä keskusteluyhteys.
Olettaa ja oletuksrn varaan ei kannata jättää koskaan mitään, ei missään muissakaan elämäntilanteissa, ihan kenen ihmisen kanssa tahansa.
Koska mies itse niistä rippijuhlista ja kutsuttavista niin innolla puhui, niin oletin (juu, kysymättä), että hän myös ne juhlat järjestää, koska jo oli varmistanut vanhemmiltaan, että pääsevät saapumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?
Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.
Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.
Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.
Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.
Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.
Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lapsen häät on eri asia, koska siinä se lapsi järjestää ne häät yhdessä kumppaninsa kanssa, ja häihin kutsutaan myös ne tulevan puolison sukulaiset ja ystävät. Ihan eri homma kuin silloin kun juhlia vielä järkkäilee se toinen vanhempi omassa kodissaan.
On se sen lapsenkin koti. Eikö hänellä muka ole sanottavaa siihen, keitä hänen juhliinsa hänen kodissaan tulee? Ai niin, ei ole, koska itsekkäälle mammalle vain oma katkeruus on tärkeä asia. Viis siitä, miltä lapsesta tuntuu!
Meillä lapset on olleet viikko-viikko -systeemillä isällään ja ilman muuta oletin, että isäviikolla olevat rippijuhlat järjestää isä. No eipä järjestänyt!
Minä järjestin omalle suvulle rippijuhlan ja siitäkös mies veti kapallisen herneitä nenään, kun ei edes juhliin kutsuta. Totesin iloisesti, että tässä on nyt 13 vuotta eletty näin, joten oikeastiko hän olettaa, että isällä ei ole omalla viikollaan mitään velvollisuuksia. Äitiyteen ei kuulu se, että on vastuussa aina ja kaikesta.
Lasten synttärit juhlittiin aina äitiviikolla, koska isä ei omasta mielestään ollut niistä vastuussa. Niihin ei kutsuttu isän sukua, isällä oli mahdollisuus kutsua omat sukulaiset luokseen. No eipä kutsunut.
Mites olisi ollut etukäteen asiallinen keskustelu asiasta? Kun kerran on viikko ja viikko niin silloin varsinkin luulisi olevan hyvä keskusteluyhteys.
Olettaa ja oletuksrn varaan ei kannata jättää koskaan mitään, ei missään muissakaan elämäntilanteissa, ihan kenen ihmisen kanssa tahansa.Koska mies itse niistä rippijuhlista ja kutsuttavista niin innolla puhui, niin oletin (juu, kysymättä), että hän myös ne juhlat järjestää, koska jo oli varmistanut vanhemmiltaan, että pääsevät saapumaan.
Saapumaan mihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se niinkään voi olla, että uusi puoliso jää pois juhlista. Koko elämäksikö jos suhde on kestävä? Ja miten uuden kumppanin suku, ovathan hekin oikeutettuja jos nyt ovat lapsen elämässä mukana. Uusi ihminen on nyt miehen kumppani ja ei voi ajatella, et ex-vaimo, vaikkakin lasten äiti, määrää tai on oikeutettu sanelemaan keitä juhlissa saa olla mukana.
Miten ne uudet kumppanit, joiden kanssa ex-puolisolla on yhteisiä lapsia, sisarpuolia?
Saako hänkään olla mukana?Elämä jatkuu ja muuttuu ja siihen on sopeuduttava.
Ymmärrän katkeruuden ja pahan mielen, mutta fiksummalta näytät kun tosiaan tyynesti ja asiallisesti alat olla mukana lasten juhlissa.
Näytät, että olet päässyt yli ja jatkat elämääsi, miehen uusi elämä ei sinua hetkauta. Älä näytä, että kärsit tilanteesta, vaikka kärsisitkin.
Kun ylität ensimmäisen kynnyksen niin seuraavat ovatkin sitten jo helpompia.Kaksi en juhlien pitämistä suositellaan täälläkin, mutta onko kukaan kysynyt lapsilta haluavatko he kahdet juhlat?
Ja kenen ovat ne oikeat ja ensimmäiset, miten priorisoida kun on vain yksi päivä niille oikeille ja ajankohtaisille?
Ja miten tasa-arvoisuus jos toinen on varakkaampi kuin toinen, miten estää kilpavarustelu ja näyttämisen halu?
Monta juttua on niissä kaksissa juhlissakin, että onnistuu olemaan hyvä tunnelma.Kenenkään ei pidä sopeutua mihinkään itselleen vastenmieliseen ja hankalaan tilanteeseen. Isäni vaimoa ei juhliin kutsuta ja jos isä jää pois juhlista sen vuoksi, niin sitten jää. Ei hetkauta ketään. Ei se mene niin, että yksi tekee mitä lystää muista piittaamatta ja muiden pitää vain pokkuroida ja ottaa itsekäs ihminen ilolla vastaan.
Niinpä, kukahan on tässä se itsekäs?
Isällä ei siis saisi olla uutta elämää ja mieluummin sitten isä saa jäädä juhlista pois kun se ei kuulemma sitten hetkauta ketään?
Mites se isä, onko isä " ei ketään" ? Koska häntä varmaan tilanne hetkauttaa.
Tässä itsekäs on isä. Isällä saa olla uusi elämä mutta koska LAPSET itse eivät uutta kumppania halua juhlatilaisuuksiin, niin siinä tapauksessa tämän isän tulisi lasten takia pystyä tulemaan yksin juhlien ajaksi. Jos ukko on niin lapsellinen & itsekäs, ettei välitä sen vertaa lapsistaan, että kestäisi lasten toiveesta juhlat ilman uutta kumppaniaan, jonka kanssa on pettänyt lasten äitiä, niin onko ihme, ettei ketään hetkauta? Kertoo huvin paljon siitä, kuinka itsekeskeinen ja keskenkasvuinen ihminen on kyseessä. Jos häntä kerran tilanne hetkauttaa, tulisi sitten itse, isän ominaisuudessa juhlimaan lastensa kanssa.
Miten ihmeessä oikein ajattelet tuon asian kun noin selkeässä asiassa ihmettelet, kuka on itsekäs.
T.eri kuin kelle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?
Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.
Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.
Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.
Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.
Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.
Joka lähtee parisuhteessa panemaan muita tekee huorin. Miespuolinen tekoon osallistuja on h u o r i p u k k i ja nainen h u o r a. Ei kuulosta nätiltä mutta turha asiaa on siloitella eipä ole tekokaan nätti.
Pettäminen ei ole oikein tietenkään, mutta minkä tunteilleen voi? En ymmärrä ajatusmallia että lasten takia pitäisi väkisellä olla onnettomassa suhteessa. Exäsi selityshän oli juuri niinkuin asia on; rakastui toiseen eikä enää rakastanut sinua.
Jotainhan teidän suhteessa on ollut pahasti pielessä eikä lienee keskusteluyhteyttä enää laisinkaan jos ihan puskista tuo sinulle tuli?
Eikä ole normaalia jäädä vuosikausiksi katkeroituneena märehtimään, elämä jatkuu. Ammattilaiselle jutteleminen ei olisi taatusti pahitteeksi. Lapsille on todella myrkyllistä katsella katkeroitunutta vanhempaa. Ajattele tämä itsellesikin uutena alkuna.
Alue: Aihe vapaa
Ikään kuin lapselle tuo sana olisi ihan uutta...
Kolme pistettä!