Lue keskustelun säännöt.
Pettämisen ja eron jälkeen lasten juhlat
Ei koskaan ehjä enää
10.02.2021 |
Puolisoni piti salasuhdetta monta kuukautta. Asian paljastuttua erohan siitä tuli. Ex toi pian salarakkaansa lasten elämään, meillä on yhteishuoltajuus. Ex:n teko oli minulle vaikea paikka, en ole selvinnyt siitä, vaikka erosta on jo pari vuotta. Välit on täysin poikki ex:n ja hänen sukuunsa. En voi käsittää, miten hänen lähisukunsakin hyväksyi tuon teon noin vaan helposti, uusi puoliso oli siellä heti sinut lähisuvun kanssa. No, pitäähän se tietysti entisten appivanhempien vaan lapsensa teko hyväksyä, ei kai siinä vaihtoehtoja ole.
Lasten vaihdot teemme niin, ettemme näe vanhempina toisiamme. Ex:n edellisestä näkemisestäni on n vuosi aikaa. Vanhemmalla lapsella on parin vuoden päästä rippijuhlat.. En usko, että pystyn yhteisiin rippijuhliin, hyvä jos edes samaan kirkkoon pystyn menemään. En usko, että aika parantaa, on tässä jo pari vuotta mennyt. Olen katkera, tiedän sen. En voi käsittää, miten kevyesti ex perheemme rikkoi. Ei osannut selittää tekoaan mitenkään muuten, kuin että rakastui työkaveriinsa eikä rakastanut enää minua. Ja sillä selvä. Mitään ennakkoon en osannut arvata.
Miten olette selvinneet vastaavista tuhoisista, kaiken rikkovista eroista? Sopuerot ovat eri asia, niistä ei kannata neuvoja tähän laittaa.. Miten tästä voi päästä yli niin, että pystyisin eksää näkemään esim lasten juhlissa?
Kommentit (483)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on kypsymätöntä ja itsekästä porukkaa. On täysin itsepetosta väittää, että hyvin sujuu tuplajuhlat yms. Paskan marjat. Miettikää, millaisen mallin aikuisuudesta annatte lapsille!
Itsekullekin sanoisin, että miettikää pitkään ja hartaasti, mikä on lapsen, sen viattoman osapuolen, kannalta parasta. Ja se jälkeen toimitte tasan niin ja kaivatte sen nenän omasta navastanne.
Tosiaan, pettämällä ja perheen rikkomalla se aikuisuuden malli lapsille annetaan. Ja millainen malli. Varsin aikuismaisen ja kypsän käytöksen malli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monta kommenttia tässäkin ketjussa, että unohda ja kasva aikuiseksi ja muuta shittiä. Ei mitään konkreettisia neuvoja, miten on itse selvinnyt. Jos isällä on oikeus toimia tunteidensa perusteella muista välittämättä, niin on kyllä äidilläkin (vaikka se ei olekaan oikein lapsia kohtaan, mutta eihän äiti heitä tähän tilanteeseen ole asettanut). Turha syyllistää äitiä siitä, että hän on pettynyt, surullinen ja katkera. Tsemppiä AP; ne jotka eivät ole tuota kokeneet voivat tuomita ja viisastella, mutta pääset kyllä tästäkin yli, vaikka se voi viedä kauan.
Jos isä on toiminut "väärin" se ei oikeuta, että äiti jatkaa samaa linjaa ja kostaa kipuilemalla " oikeutetusti".
Kun isä on toiminut tunteella niin äitikin saa toimia tunteella, ei edes kannata miettiä muuta keinoa päästä eteenpäin?
Vuosienkin kuluttua?
Aloittajan tunteet ovat ymmärrettäviä, mutta aikuisen täytyy ajatella lapsiaan etusijalla näissä lapsia koskevissa juhlissa.Ajattelitko pettäjä lapsiaan perhettä rikkoessaan ja pitikö lapsia etusijalla? Vai eikö pettäjä ollutkaan aikuinen?
No sittenhän ei kannata olla petetynkään. Puntit tasan. Viis lasten hyvinvoinnista, minulla on oikeus!
Eli mielestäsi toinen vanhempi voi elää ikänsä kuin pellossa ja toinen kantaa aina vastuun?
Ei kun tietenkin molemmat vanhemmat elää kuin pellossa. Ja lapset maksaa laskun.
Hyvä, on tasapuolista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monta kommenttia tässäkin ketjussa, että unohda ja kasva aikuiseksi ja muuta shittiä. Ei mitään konkreettisia neuvoja, miten on itse selvinnyt. Jos isällä on oikeus toimia tunteidensa perusteella muista välittämättä, niin on kyllä äidilläkin (vaikka se ei olekaan oikein lapsia kohtaan, mutta eihän äiti heitä tähän tilanteeseen ole asettanut). Turha syyllistää äitiä siitä, että hän on pettynyt, surullinen ja katkera. Tsemppiä AP; ne jotka eivät ole tuota kokeneet voivat tuomita ja viisastella, mutta pääset kyllä tästäkin yli, vaikka se voi viedä kauan.
Jos isä on toiminut "väärin" se ei oikeuta, että äiti jatkaa samaa linjaa ja kostaa kipuilemalla " oikeutetusti".
Kun isä on toiminut tunteella niin äitikin saa toimia tunteella, ei edes kannata miettiä muuta keinoa päästä eteenpäin?
Vuosienkin kuluttua?
Aloittajan tunteet ovat ymmärrettäviä, mutta aikuisen täytyy ajatella lapsiaan etusijalla näissä lapsia koskevissa juhlissa.Ajattelitko pettäjä lapsiaan perhettä rikkoessaan ja pitikö lapsia etusijalla? Vai eikö pettäjä ollutkaan aikuinen?
No sittenhän ei kannata olla petetynkään. Puntit tasan. Viis lasten hyvinvoinnista, minulla on oikeus!
Eli mielestäsi toinen vanhempi voi elää ikänsä kuin pellossa ja toinen kantaa aina vastuun?
Eli mielestäsi kumpikaan vanhemmista ei kanna vastuuta tasapuolisuuden nimissä, lapsi pärjäilköön miten pystyy?
Mun väkivaltainen alkoholisti isäni lahti toisen naisen matkaan kun mä olin 5v. Velipuoli syntyi, kun isän ja äidin avioero oli vielä kesken. Koskaan, ja siis ei koskaan, mun äitini kieltänyt isääni, tämän nyxää ja heidän, lopulta kuusihenkiseksi kasvanutta perhettään, tulemasta yksiinkään mun juhliin. Aina oli koko remmi paikalla. Oon kyllä jälkeenpäin miettinyt, että miten äiti jaksoi sitä sakkia katsella, ei meinaan ollut mikään tyylikkään käytöksen perikuva tämä nyxä (eikä kyllä ne lapsetkaan). Mutta ikuisesti olen äidille kiitollinen, että jaksoi, sillä tavalla pysyi mullakin edes jotkut välit isään, koska heillehän minä en ollut tervetullut eli ainoat kontaktit isään oli tosiaan nämä mun juhlat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monta kommenttia tässäkin ketjussa, että unohda ja kasva aikuiseksi ja muuta shittiä. Ei mitään konkreettisia neuvoja, miten on itse selvinnyt. Jos isällä on oikeus toimia tunteidensa perusteella muista välittämättä, niin on kyllä äidilläkin (vaikka se ei olekaan oikein lapsia kohtaan, mutta eihän äiti heitä tähän tilanteeseen ole asettanut). Turha syyllistää äitiä siitä, että hän on pettynyt, surullinen ja katkera. Tsemppiä AP; ne jotka eivät ole tuota kokeneet voivat tuomita ja viisastella, mutta pääset kyllä tästäkin yli, vaikka se voi viedä kauan.
Jos isä on toiminut "väärin" se ei oikeuta, että äiti jatkaa samaa linjaa ja kostaa kipuilemalla " oikeutetusti".
Kun isä on toiminut tunteella niin äitikin saa toimia tunteella, ei edes kannata miettiä muuta keinoa päästä eteenpäin?
Vuosienkin kuluttua?
Aloittajan tunteet ovat ymmärrettäviä, mutta aikuisen täytyy ajatella lapsiaan etusijalla näissä lapsia koskevissa juhlissa.Ajattelitko pettäjä lapsiaan perhettä rikkoessaan ja pitikö lapsia etusijalla? Vai eikö pettäjä ollutkaan aikuinen?
No, jos isä ei ollutkaan tässä asiassa jonkun mielestä aikuinen niin miksi pitäisi äidin jäädä myös sille samalle lapsen tasolle?
Aikaa ei voi kelata takaisin. Tapahtuneesta pitää vain selvitä ja päästää irti.
Miksi polkea jalkaa ja kiukutella, mutta kun se mies...
Isä on tehnyt omat ratkaisunsa elämänsä suhteen ja äidillä on oikeus tehdä myös omansa.
Mikä estää äitiä olemasta fiksumpi?
Vai onko tämä joku kiukkukilpailu: kun sinä toimit näin niin minäkin toimin sitten näin?Jos lapsi kiukuttelee tai toimii järjettömästi niin aikuinen vanhempi ei mene mukaan siihen.
Ajatellaan nyt sitten, että isä on ollut nyt sitten tämä järjetön lapsi.
Jos niin sitten joku haluaa ajatella.
Jos se helpottaa asian hahmottamista.
Milloin on äidin vuoro olla vastuuton ja itsekäs? Isällähän on asiat hyvin, hoitakoon juhlat. Kannatan oikeudenmukaisuutta, en sitä että toista aina poljetaan. Sivullisia uhreja siinä tulee, mutta niin tulee pettämisessä ja perheenrikkomisessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyt siihen kun tiedostat että ne on Lapsen juhlat, ei sinun.
Sinä olet aikuinen ja pystyt sen 2-3h hengittämään samaa ilmaa.
Minulla on catering yritys ja on todella kurjaa järjestää kahteen kertaan samoja juhlia ja nähdä sen juhlakalun, eli lapsen suru asiasta, kun omat vanhemmat ei pysty käyttäytymään niinkuin aikuiset.
Sinulla on pitopalvelu, joka tekee rahasta juuri sen, mitä tilataan. Aika harvoin molemmat vanhemmat tilaavat bileet samalta yritykseltä ja vielä vähemmän keittiöstä kuikuillaan, onko juhlakalu surullinen vai iloinen. Oma kokemus on se, että rippilapsi ja ylioppilas ovat vain iloisia siitä, että saavat kahdet juhlat ja yleensä jopa enemmän vieraita (ja lahjoja) kuin mitä yksiin yhteisiin juhliin tulisi. Isoin ongelma on yleensä maksaja eli äideillä on realistinen käsitys siitä, mitä rahalla saa eli tilaus lähtee siitä, mitä halutaan. Isä tilaa niin päin, että kerrotaan summa ja sitten sanotaan, että parasta mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on kypsymätöntä ja itsekästä porukkaa. On täysin itsepetosta väittää, että hyvin sujuu tuplajuhlat yms. Paskan marjat. Miettikää, millaisen mallin aikuisuudesta annatte lapsille!
Itsekullekin sanoisin, että miettikää pitkään ja hartaasti, mikä on lapsen, sen viattoman osapuolen, kannalta parasta. Ja se jälkeen toimitte tasan niin ja kaivatte sen nenän omasta navastanne.
Minä olen entinen lapsi, jolle järjestettiin kahdet juhlat n. 2-vuotiaasta lähtien, jolloin vanhempani erosivat. Minun on vaikea ymmärtää, millä tavalla olen mennyt nyt pilalle ja millä tavalla olen saanut muka huonon mallin aikuisuudesta? Muistan mukavia synttäri- ja muita juhlia, joissa oli kivaa (välillä tylsääkin, koska suvuissa ei ollut juuri muita lapsia) ja joissa sai tavata sukua. Myöhemmin ajateltuna nämä tapaamiset ovat olleet tosi tärkeitä.
Minun mielestäni olisi ollut outoa, jos juhlat olisi järjestetty vain toisen vanhempani luona. Näin monia sukulaisiani ainoastaan synttäreilläni ja tykkäsin esitellä heille esim. huoneeni (isän luona isän sukulaisille ja äitin luona äitin sukulaisille). Samalla sukulaiset tulivat myös tapaamaan sitä vanhempaa, jonka sukulaisia olivat. Isän ja äitin suvut eivät olleet missään tekemisissä toistensa kanssa. Asiaan ei liittynyt mitään dramaattista, mutta he eivät vain tunteneet toisiaan. Ovat kai minun ristiäisissäni ja 1-v synttäreillä nähneet toisensa, mutta eivät muuten. Olisi outoa, jos heidän olisi pitänyt juhlia yhdessä joka vuosi.
Joku täällä kommentoi että sukulaiset tulevat myös esim katsomaan kotia samalla. Näin meilläkin. Isäni esim. remontoi vanhaa taloa, jossa asuimme ja vieraat olivat luonnollisesti siitä kiinnostuneita ja synttäreilläni samalla päivitettiin mitä viimeisen vuoden aikana on saatu aikaan.
Silloin en tätä ajatellut, mutta näin aikuisiällä on tullut myös mieleen, että isän vaimo oli kova leipomaan ja järjestelemään juhliani. En usko että äitini olisi antanut hänen tehdä niin paljon, jos vanhempani olisivat järjestäneet juhlat yhdessä. Olisin siis menettänyt ihanat muistot äitipuoleni järjestelyistä. Täällä joku kommentoi että uusien puolisoiden tulee jättäytyä taka-alalle ja pysyä poissa lasten juhlista. Tästä en voisi olla enempää eri mieltä. Isäni vaimo oli ja on osa myös minun perhettäni. Halusin hänet juhliini ja olisi ollut kauheaa jos hänen olis "pitänyt jätäytyä taka-alalle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkerat ihmiset voisitte hahmottaa, että jo tehtyjä asioita ei voi enää muuttaa, tulevaa voi. Toisen ihmisen käytöstä ei voi muuttaa, omia tekoja voi.
Naurettavaa syyttää pettäjää perheen rikkomisesta, kun itse velloo aivan yhtä lailla omassa pahassa olossaan ja kaunassa tuhoten jälkikasvunsa lapsuuden. Olen itsekin tämän kokenut, vaati melkoista työtä aikuisena antaa molemmille (!) vanhemmille anteeksi.
Olen mummo ja erosimme mieheni kanssa aikoinaan ja silti pystymme olemaan samoissa juhlissa.
Nyt on aikuinenn lapsemme eronnut ja ovat myös niin, että yhdet juhlat järjestetään heidän lapsille.
Lapsia on monta ja nyt, ellei olisi koronaa, olisi isot lakkiaiset ja rippijuhlat kuukauden välein.
Jos niitä olisi neljät, eli kahdet kumpiakin niin huh huh!
Luulen, että olisi näille perheille ja lapselle olisi tosi rasittavaa olla neljät isot juhlat kuukauden aikana. Niin järjestelyjen kuin läsnäolon suhteen. Kaksissakin ihan tarpeeksi.
Eikö näiden kaksien juhlien kannattajille tule mieleen, että ne muutkin sisarrussarjan lapset joutuvat juhlimaan juhlat aina tuplana? Onkohan herkkua, helppoa ja "iloista" heille?
Ja että jos lapsia monta ja iät lähellä toisiaan juhlia on miltei joka vuosi.
Meillä ainakin on jatkuvanautinnollista virtana ollut rippijuhlat, lakkiaiset, 18-vuotissynttärit jne.
Uusperhe iskä on aina muutenkin enemmän sopi ilta ja järjestelyjä, miksi hankaloittaa vielä lisää näiden tuplajuhlien muodossa?
Vain sen takia kun ne aikuiset ei sovi yksiin juhliin, voi elämän kevät, sanon minä.
Sanon vielä että eteenpäin ihmiset, sanoi mummo hangessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se niinkään voi olla, että uusi puoliso jää pois juhlista. Koko elämäksikö jos suhde on kestävä? Ja miten uuden kumppanin suku, ovathan hekin oikeutettuja jos nyt ovat lapsen elämässä mukana. Uusi ihminen on nyt miehen kumppani ja ei voi ajatella, et ex-vaimo, vaikkakin lasten äiti, määrää tai on oikeutettu sanelemaan keitä juhlissa saa olla mukana.
Miten ne uudet kumppanit, joiden kanssa ex-puolisolla on yhteisiä lapsia, sisarpuolia?
Saako hänkään olla mukana?Elämä jatkuu ja muuttuu ja siihen on sopeuduttava.
Ymmärrän katkeruuden ja pahan mielen, mutta fiksummalta näytät kun tosiaan tyynesti ja asiallisesti alat olla mukana lasten juhlissa.
Näytät, että olet päässyt yli ja jatkat elämääsi, miehen uusi elämä ei sinua hetkauta. Älä näytä, että kärsit tilanteesta, vaikka kärsisitkin.
Kun ylität ensimmäisen kynnyksen niin seuraavat ovatkin sitten jo helpompia.Kaksi en juhlien pitämistä suositellaan täälläkin, mutta onko kukaan kysynyt lapsilta haluavatko he kahdet juhlat?
Ja kenen ovat ne oikeat ja ensimmäiset, miten priorisoida kun on vain yksi päivä niille oikeille ja ajankohtaisille?
Ja miten tasa-arvoisuus jos toinen on varakkaampi kuin toinen, miten estää kilpavarustelu ja näyttämisen halu?
Monta juttua on niissä kaksissa juhlissakin, että onnistuu olemaan hyvä tunnelma.Kenenkään ei pidä sopeutua mihinkään itselleen vastenmieliseen ja hankalaan tilanteeseen. Isäni vaimoa ei juhliin kutsuta ja jos isä jää pois juhlista sen vuoksi, niin sitten jää. Ei hetkauta ketään. Ei se mene niin, että yksi tekee mitä lystää muista piittaamatta ja muiden pitää vain pokkuroida ja ottaa itsekäs ihminen ilolla vastaan.
Elämässä pitää sopeutua vaikka mihin, oli ne sitten hyviä tai huonoja juttuja, ja varsinkin jos kyse on lapsesta. Onko niin vaikeeta unohtaa oma itsekäs ajattelu muutamaksi tunniksi vuodessa? Meillä on kutsuttu juhliin myös ne vähemmän mukavat sukulaiset, koska emme ole moukkia. Kivan esimerkin annatte niille suvun nuoremmillekkin. Joskus on hyvä työntää se oma viha ja katkeruus syrjään ja näyttää olevansa muitten yläpuolella, se ei maksa mitään, eikä ole keneltäkään pois.
Niin, tuota kannattaa kysyä pettäjältä ja perheenrikkojalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monta kommenttia tässäkin ketjussa, että unohda ja kasva aikuiseksi ja muuta shittiä. Ei mitään konkreettisia neuvoja, miten on itse selvinnyt. Jos isällä on oikeus toimia tunteidensa perusteella muista välittämättä, niin on kyllä äidilläkin (vaikka se ei olekaan oikein lapsia kohtaan, mutta eihän äiti heitä tähän tilanteeseen ole asettanut). Turha syyllistää äitiä siitä, että hän on pettynyt, surullinen ja katkera. Tsemppiä AP; ne jotka eivät ole tuota kokeneet voivat tuomita ja viisastella, mutta pääset kyllä tästäkin yli, vaikka se voi viedä kauan.
Jos isä on toiminut "väärin" se ei oikeuta, että äiti jatkaa samaa linjaa ja kostaa kipuilemalla " oikeutetusti".
Kun isä on toiminut tunteella niin äitikin saa toimia tunteella, ei edes kannata miettiä muuta keinoa päästä eteenpäin?
Vuosienkin kuluttua?
Aloittajan tunteet ovat ymmärrettäviä, mutta aikuisen täytyy ajatella lapsiaan etusijalla näissä lapsia koskevissa juhlissa.Ajattelitko pettäjä lapsiaan perhettä rikkoessaan ja pitikö lapsia etusijalla? Vai eikö pettäjä ollutkaan aikuinen?
No sittenhän ei kannata olla petetynkään. Puntit tasan. Viis lasten hyvinvoinnista, minulla on oikeus!
Eli mielestäsi toinen vanhempi voi elää ikänsä kuin pellossa ja toinen kantaa aina vastuun?
Eli mielestäsi kumpikaan vanhemmista ei kanna vastuuta tasapuolisuuden nimissä, lapsi pärjäilköön miten pystyy?
Näin se menee. Kumpi teki valinnan lähteä sille linjalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on kyllä jäänyt jumiin ja pahasti. Kannattaisi hakea ammattiapua.
Aivan väärällä asenteella liikkeellä.
Mietit nyt vaan niitä kaikkia kovoja asioita joita voit tehdä ja etsiä uusia intohimojen kohteita. Vanhaa menee ja uutta tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monta kommenttia tässäkin ketjussa, että unohda ja kasva aikuiseksi ja muuta shittiä. Ei mitään konkreettisia neuvoja, miten on itse selvinnyt. Jos isällä on oikeus toimia tunteidensa perusteella muista välittämättä, niin on kyllä äidilläkin (vaikka se ei olekaan oikein lapsia kohtaan, mutta eihän äiti heitä tähän tilanteeseen ole asettanut). Turha syyllistää äitiä siitä, että hän on pettynyt, surullinen ja katkera. Tsemppiä AP; ne jotka eivät ole tuota kokeneet voivat tuomita ja viisastella, mutta pääset kyllä tästäkin yli, vaikka se voi viedä kauan.
Jos isä on toiminut "väärin" se ei oikeuta, että äiti jatkaa samaa linjaa ja kostaa kipuilemalla " oikeutetusti".
Kun isä on toiminut tunteella niin äitikin saa toimia tunteella, ei edes kannata miettiä muuta keinoa päästä eteenpäin?
Vuosienkin kuluttua?
Aloittajan tunteet ovat ymmärrettäviä, mutta aikuisen täytyy ajatella lapsiaan etusijalla näissä lapsia koskevissa juhlissa.Ajattelitko pettäjä lapsiaan perhettä rikkoessaan ja pitikö lapsia etusijalla? Vai eikö pettäjä ollutkaan aikuinen?
No sittenhän ei kannata olla petetynkään. Puntit tasan. Viis lasten hyvinvoinnista, minulla on oikeus!
Eli mielestäsi toinen vanhempi voi elää ikänsä kuin pellossa ja toinen kantaa aina vastuun?
Eli mielestäsi kumpikaan vanhemmista ei kanna vastuuta tasapuolisuuden nimissä, lapsi pärjäilköön miten pystyy?
Näin se menee. Kumpi teki valinnan lähteä sille linjalle?
No tässä sun tapauksessa kumpikin vanhempi teki sen valinnan ruveta perseilemään. Lapsen kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katkerat ihmiset voisitte hahmottaa, että jo tehtyjä asioita ei voi enää muuttaa, tulevaa voi. Toisen ihmisen käytöstä ei voi muuttaa, omia tekoja voi.
Naurettavaa syyttää pettäjää perheen rikkomisesta, kun itse velloo aivan yhtä lailla omassa pahassa olossaan ja kaunassa tuhoten jälkikasvunsa lapsuuden. Olen itsekin tämän kokenut, vaati melkoista työtä aikuisena antaa molemmille (!) vanhemmille anteeksi.
Niinpä, ei kannata osoittaa toista sormella jos ei näe malkaa omassa silmässään.
Jos syyttää vain toista eikä näe omaa käytöstään on sekin vastuun paikoilua!
Jos isä mielestänne on ollut vastuuton ottakaa ainakin äitinä se vastuu omasta käytöksestänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se niinkään voi olla, että uusi puoliso jää pois juhlista. Koko elämäksikö jos suhde on kestävä? Ja miten uuden kumppanin suku, ovathan hekin oikeutettuja jos nyt ovat lapsen elämässä mukana. Uusi ihminen on nyt miehen kumppani ja ei voi ajatella, et ex-vaimo, vaikkakin lasten äiti, määrää tai on oikeutettu sanelemaan keitä juhlissa saa olla mukana.
Miten ne uudet kumppanit, joiden kanssa ex-puolisolla on yhteisiä lapsia, sisarpuolia?
Saako hänkään olla mukana?Elämä jatkuu ja muuttuu ja siihen on sopeuduttava.
Ymmärrän katkeruuden ja pahan mielen, mutta fiksummalta näytät kun tosiaan tyynesti ja asiallisesti alat olla mukana lasten juhlissa.
Näytät, että olet päässyt yli ja jatkat elämääsi, miehen uusi elämä ei sinua hetkauta. Älä näytä, että kärsit tilanteesta, vaikka kärsisitkin.
Kun ylität ensimmäisen kynnyksen niin seuraavat ovatkin sitten jo helpompia.Kaksi en juhlien pitämistä suositellaan täälläkin, mutta onko kukaan kysynyt lapsilta haluavatko he kahdet juhlat?
Ja kenen ovat ne oikeat ja ensimmäiset, miten priorisoida kun on vain yksi päivä niille oikeille ja ajankohtaisille?
Ja miten tasa-arvoisuus jos toinen on varakkaampi kuin toinen, miten estää kilpavarustelu ja näyttämisen halu?
Monta juttua on niissä kaksissa juhlissakin, että onnistuu olemaan hyvä tunnelma.Kenenkään ei pidä sopeutua mihinkään itselleen vastenmieliseen ja hankalaan tilanteeseen. Isäni vaimoa ei juhliin kutsuta ja jos isä jää pois juhlista sen vuoksi, niin sitten jää. Ei hetkauta ketään. Ei se mene niin, että yksi tekee mitä lystää muista piittaamatta ja muiden pitää vain pokkuroida ja ottaa itsekäs ihminen ilolla vastaan.
Elämässä pitää sopeutua vaikka mihin, oli ne sitten hyviä tai huonoja juttuja, ja varsinkin jos kyse on lapsesta. Onko niin vaikeeta unohtaa oma itsekäs ajattelu muutamaksi tunniksi vuodessa? Meillä on kutsuttu juhliin myös ne vähemmän mukavat sukulaiset, koska emme ole moukkia. Kivan esimerkin annatte niille suvun nuoremmillekkin. Joskus on hyvä työntää se oma viha ja katkeruus syrjään ja näyttää olevansa muitten yläpuolella, se ei maksa mitään, eikä ole keneltäkään pois.
Niin, tuota kannattaa kysyä pettäjältä ja perheenrikkojalta.
Sä kostat omille lapsillesi. Ei näin.
Itsekin olen eroperheen lapsi, ja jouduin myös kärsimään eronneiden vanhempien huonoista väleistä esimurrosikäisenä ja vielä myöhemminkin. Ei ollut kivaa jännittää, millaiset rippijuhlista tulee. Onneksi suurempaa riitaa ei syttynyt.
On väärin että lapsi joutuu miettimään näitä asioita. Ihan riippumatta siitä, kumpi vanhempi jätti ja petti ja kenellä on oikeus kostaa kenelle.
Kerrassaan monia outoja vastauksia täällä. Te olette kaikki AIKUISIA. Käyttäytykää sen mukaan.
Pääasia on että lapseni on onnellinen. Tiedän että tein kaikkeni minkä pystyin avioliitossa pelastaakseni sen. Mieheni menetin jo kauan sitten kun hän lakkasi yrittämästä ja alkoi pettämään. Meillä oli mukavia aikoja ja aion muistaa vain ne ajat koska ME olemme ohi. Erosimme sovussa. Meille jäi kaunis lapsi jota hoidamme parhaamme mukaan. Päätin jatkaa elämääni heti kun ero itkut antoivat periksi. Rakastuminen eron jälkeen auttoi.
Täytyy vielä kommentoida, kun joku esim. laittoi, että pitäisikö uuden puolison olla ikuisesti "taustalla". Olen tuo, jonka vanhempien eron jälkeen isän uusi puoliso oli ensimmäiset 10v pois äitini järjestämistä meidän lasten juhlista, mutta sitten esim. valmistujaisiini tuli.
Meillä ainakin tilanne oli sellainen, että olisi ollut jotenkin erikoista / väkinäistä, jos tämä uusi puoliso olisi ollut mukana esim. rippijuhlissani tai ylioppilasjuhlissani - jotenkin sellainen vain oli tilanne, vaikka esim. isäni ja äitini olivatkin sen verran hyvissä väleissä, että olivat samoissa juhlissa jne. En tosin edes tiedä, että miten asia on mennyt - eikö äitini ole häntä halunnut paikalle vai eikö hän ole halunnut tulla - voi olla jopa, että meiltä lapsilta on kysytty, en muista, ja olemme sanoneet, että mielummin ei.
Tämä uusi puoliso on kuitenkin ns. nykyään aina kutsuttu meidän lasten ns. itse järjestämiin juhliin: häihin, omien lasten ristiäisiin ja synttäreille jne. Siellä sitten ihan sovussa ovat olleet kaikki. Ja nykyään hän on näistä kolmesta se ainoa elossa oleva ja minun ja veljeni lapsille hyvin tärkeä mummi - vaikka ei sukua olekaan.
Että ehkä ei kannata yhden tai useammankaan tämä hetken tilanteesta vetää johtopäätöksiä siitä, että mikä tilanne on joskus hamassa tulevaisuudessa. Elämä menee usein niin yllättäviin suuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Katkerat ihmiset voisitte hahmottaa, että jo tehtyjä asioita ei voi enää muuttaa, tulevaa voi. Toisen ihmisen käytöstä ei voi muuttaa, omia tekoja voi.
Naurettavaa syyttää pettäjää perheen rikkomisesta, kun itse velloo aivan yhtä lailla omassa pahassa olossaan ja kaunassa tuhoten jälkikasvunsa lapsuuden. Olen itsekin tämän kokenut, vaati melkoista työtä aikuisena antaa molemmille (!) vanhemmille anteeksi.
Tämä!!!
Ei kun tietenkin molemmat vanhemmat elää kuin pellossa. Ja lapset maksaa laskun.