Lue keskustelun säännöt.
Pettämisen ja eron jälkeen lasten juhlat
Ei koskaan ehjä enää
10.02.2021 |
Puolisoni piti salasuhdetta monta kuukautta. Asian paljastuttua erohan siitä tuli. Ex toi pian salarakkaansa lasten elämään, meillä on yhteishuoltajuus. Ex:n teko oli minulle vaikea paikka, en ole selvinnyt siitä, vaikka erosta on jo pari vuotta. Välit on täysin poikki ex:n ja hänen sukuunsa. En voi käsittää, miten hänen lähisukunsakin hyväksyi tuon teon noin vaan helposti, uusi puoliso oli siellä heti sinut lähisuvun kanssa. No, pitäähän se tietysti entisten appivanhempien vaan lapsensa teko hyväksyä, ei kai siinä vaihtoehtoja ole.
Lasten vaihdot teemme niin, ettemme näe vanhempina toisiamme. Ex:n edellisestä näkemisestäni on n vuosi aikaa. Vanhemmalla lapsella on parin vuoden päästä rippijuhlat.. En usko, että pystyn yhteisiin rippijuhliin, hyvä jos edes samaan kirkkoon pystyn menemään. En usko, että aika parantaa, on tässä jo pari vuotta mennyt. Olen katkera, tiedän sen. En voi käsittää, miten kevyesti ex perheemme rikkoi. Ei osannut selittää tekoaan mitenkään muuten, kuin että rakastui työkaveriinsa eikä rakastanut enää minua. Ja sillä selvä. Mitään ennakkoon en osannut arvata.
Miten olette selvinneet vastaavista tuhoisista, kaiken rikkovista eroista? Sopuerot ovat eri asia, niistä ei kannata neuvoja tähän laittaa.. Miten tästä voi päästä yli niin, että pystyisin eksää näkemään esim lasten juhlissa?
Kommentit (483)
Onko niin, että omat katkerat ajatukset estävät juhlimasta lasta? Jos et pysty menemään juhliin edes oman lapsesi tähden, niin siinä katkeroituu kyllä myös lapsikin. Unohda edes kyseiseksi hetkeksi itsesi ja ajattele lastasi. Näytä että sinä olet voittaja, etkä häviäjä ja meney pää pystyssä lapsesi juhliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhetutut järjestivät kaikki juhlat tuplana eron jälkeen. Käytiin lasten rippijuhlat ja ylioppilasjuhlat sitten tuplana sekä isän että äidin luona, koska ei haluttu ottaa puolia. Molemmat järjestivät omat juhlat peräkkäisinä päivinä. Oli aika rankkaa vieraana ja varmasti myös itse juhlittavalla.
En tiedä eron taustoja tarkemmin mutta välit olivat todella tulehtuneet useita vuosia.
Itse miettisin olisiko mahdollista järjestää juhlat yhdessä puolueettomalla maaperällä vuokrattavassa tilassa. Vaatiihan se paljon mutta siihen on vielä aikaa. Jos taas tuntuu siltä, että tälläinen ei ole mahdollista, niin sitten vaihtoehtona on järjestää erilliset juhlat. Siinä sitten pitää miettiä kumpi saa sen virallisen päivän ja kumpi pitää jonain toisena päivänä.
Samaa olin tulossa sanomaan, että jos vain mahdollista, niin voisiko ajatella yhteisiä juhlia, jotka ei olisi kummankaan kotona, vaan jossain muualla. Silloin kustannusten jakaminenkin on suoraviivaista (tilan vuokra, pitopalvelu). Vaikka rippi- ja valmistujaisjuhlat vielä voisikin järjestää tuplana kummankin vanhemman luona erikseen, niin entä lasten mahdolliset tulevat häät, lastenlasten ristiäiset...? Jossain vaiheessa kysymys yksistä yhteisistä juhlista olisi todennäköisesti kuitenkin edessä.
Ohiksena, että häät ja ristiäiset järjestää naimisiin menevä pari ja lasten vanhemmat (ei sen riitaisan isovanhempi parin lapsi). Eri asia kuin lasten juhlat ap tapauksessa.
Toki useimmiten järjestää, mutta jos ei molemmat kykene tulemaan samoihin häihin tai samoihin ristiäisiin, niin on se silti surullinen tilanne. Niitä tuskin kuitenkaan uusintana järjestetään.
Vieraana olo samoissa juhlissa on silti helpommin suoritettavissa kuin juhlien järjestäminen yhdessä. Itsellä todella riitainen suhde emmekä juuri olekaan tekemisissä. Emme ikinä pystyisi järjestämään juhlia yhdessä. Vieraina lapsen häissä tulevaisuudessa pystyisin kyllä näkemään meidät. Eri pöydissä tosin :D
Lapsien vuoksi yrität tsempata, ei se ole kuin sen juhlan ajan se "kärsimys". Ajattelet että se on lapselle ja sitten vaikka viet aina sen lapsen kenen iso juhla on, vaikka kaksin shoppailemaan, syömään, hotelliin tms ja se juhla on vain sinulle ja lapselle.
Varmasti se on hankalaa, mutta kuitenkin uskon että ennemmin harmittelisit sitä jos lapsesi eivät saisi sellaisia juhlia mitä kaikki muutkin saavat. Eli siis juhlat vain lapselle, eikä hänen tarvitse stressata siitä miten hänen vanhempansa käyttäytyvät.
Kyllä se uusi puoliso voi jäädä pois juhlista, ei se hänen juhlansa ole. Hänkin varmaan ymmärtää ettei kyse ole hänestä, vaan lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Onko niin, että omat katkerat ajatukset estävät juhlimasta lasta? Jos et pysty menemään juhliin edes oman lapsesi tähden, niin siinä katkeroituu kyllä myös lapsikin. Unohda edes kyseiseksi hetkeksi itsesi ja ajattele lastasi. Näytä että sinä olet voittaja, etkä häviäjä ja meney pää pystyssä lapsesi juhliin.
Kuka ne lapsen juhlat järjestää? Vieraaksi on helpompi mennä kuin itse olla juhlien järjestäjänä. Miehillä ei taida tulla edes mieleen, että ne juhlat ei itsestään ilmesty vaan niissä on iso homma. Puolueeton maaperä on helpompi kaikille eli juhlat tilataan valmiina tiloja myöten.
Vierailija kirjoitti:
Itse koin samanlaisen eron, miehellä oli salasuhde ja ykskaks vaan ilmoitti että haluaa eron ja sillä selvä. Olihan se vaikea ero, tunsin surua, vihaa, katkeruutta mutta sitten vuosi erosta huomasin että olen onnellinen, ansaitsen miehen joka rakastaa minua ja meitä ei vaan ollut tarkoitettu yhteen. Toivon exälleni ja hänen uudelle kumppanille aidosti kaikkea hyvää. Vihaaminen ja katkeruus aiheuttaa pahaa vain sinulle itsellesi. Lapsetkin ovat iloisia kun vanhemmilla on ok välit, voidaan vaihtaa kuulumisia vaihdon yhteydessä ja muutenkin keskustella ja sopia lasten asioista.
Ystäväni erosi 5 vuotta sitten eikä ole vieläkään päässyt erosta yli. Todella surullista, hän junnaa paikallaan. Puhuu katkerana miehestä ja hänen uudesta puolisosta. Ei ole itse löytänyt ketään koska roikkuu menneisyydessä. Tälläinen on raskasta myös läheisille.
Kannattaa hakea apua. Jos et itsesi niin lastesi takia. Lapset vaistoaa sinun katkeruuden ja se aiheuttaa lapsille ahdistusta ja muita ongelmia.
Sinä sopeuduit eroon paremmin kuin ystäväsi. Itse erosin kolme vuotta sitten ja en toivo todellakaan mitään hyvää exälle ja hänen uudelle. Itselläni on uusi mies ja elämä jatkuu, mutta kun on törkeästi tehty ei se unohdu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kasvoin eroperheessä, jossa faija lähti toisen naisen vuoksi ollessani alakouluikäinen. Mutsi oireili eroa useamman vuoden ja "äitipuoli" omalla tavallaan faijan pysyessä syyllisyyttään nysverönä vastuunväistäjänä. Draamaa siis oli, ja sukujuhlat olivat aina ihan hirveitä minulle, sosiaalisesti vastuuta kantavalle herkälle tytölle.
Ylioppilasjuhlieni koittaessa sain silloisen poikaystäväni kannustamana tarpeeksi ja ilmoitin kaikille osapuolille, että jos eivät pysty olemaan saman katon alla paria tuntia, en juhli lakkiaisia. Siinäpä oli sitten 10 vuoden kyräilyn jälkeen viimein kasvun paikka niille keskenkasvuisille nulikoille. Ja aivan hemmetin väärin, että laittoivat lapsen asialle.
Aika monta kommenttia tässäkin ketjussa, että unohda ja kasva aikuiseksi ja muuta shittiä. Ei mitään konkreettisia neuvoja, miten on itse selvinnyt. Jos isällä on oikeus toimia tunteidensa perusteella muista välittämättä, niin on kyllä äidilläkin (vaikka se ei olekaan oikein lapsia kohtaan, mutta eihän äiti heitä tähän tilanteeseen ole asettanut). Turha syyllistää äitiä siitä, että hän on pettynyt, surullinen ja katkera. Tsemppiä AP; ne jotka eivät ole tuota kokeneet voivat tuomita ja viisastella, mutta pääset kyllä tästäkin yli, vaikka se voi viedä kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halunnut rippijuhlia koska en kestänyt ajatusta että porukoilla tulee tuollaista vääntöä. Ylioppilasjuhlat järjestin vain kavereiden kanssa ja naimisiinkin menin salaa, jotta en joutuisi osaksi eronneiden vanhempieni sotkuja. Juu terapian tarvetta on, kun on kuunnellut äidin katkeraa tilitystä erosta jo kohta 20 vuotta.
Niin, lapset ne on siinä ero tilanteessa aina puun ja kuoren välissä. Äidit saa kipuilla rauhassa vuosi tolkulla, mutta lapset kärsii kumminkin eniten. Ja kun lapset kasvavat itse aikuisiksi ja alkavat kipuilla omalta osaltaan, niin sitten onkin kiva syyttää kaikesta niitä vanhempia, "lapsuuden traumoista kaikki johtuu". Samaa vuoristorataa sukupolvesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se niinkään voi olla, että uusi puoliso jää pois juhlista. Koko elämäksikö jos suhde on kestävä? Ja miten uuden kumppanin suku, ovathan hekin oikeutettuja jos nyt ovat lapsen elämässä mukana. Uusi ihminen on nyt miehen kumppani ja ei voi ajatella, et ex-vaimo, vaikkakin lasten äiti, määrää tai on oikeutettu sanelemaan keitä juhlissa saa olla mukana.
Miten ne uudet kumppanit, joiden kanssa ex-puolisolla on yhteisiä lapsia, sisarpuolia?
Saako hänkään olla mukana?
Elämä jatkuu ja muuttuu ja siihen on sopeuduttava.
Ymmärrän katkeruuden ja pahan mielen, mutta fiksummalta näytät kun tosiaan tyynesti ja asiallisesti alat olla mukana lasten juhlissa.
Näytät, että olet päässyt yli ja jatkat elämääsi, miehen uusi elämä ei sinua hetkauta. Älä näytä, että kärsit tilanteesta, vaikka kärsisitkin.
Kun ylität ensimmäisen kynnyksen niin seuraavat ovatkin sitten jo helpompia.
Kaksi en juhlien pitämistä suositellaan täälläkin, mutta onko kukaan kysynyt lapsilta haluavatko he kahdet juhlat?
Ja kenen ovat ne oikeat ja ensimmäiset, miten priorisoida kun on vain yksi päivä niille oikeille ja ajankohtaisille?
Ja miten tasa-arvoisuus jos toinen on varakkaampi kuin toinen, miten estää kilpavarustelu ja näyttämisen halu?
Monta juttua on niissä kaksissa juhlissakin, että onnistuu olemaan hyvä tunnelma.
Vierailija kirjoitti:
Aika monta kommenttia tässäkin ketjussa, että unohda ja kasva aikuiseksi ja muuta shittiä. Ei mitään konkreettisia neuvoja, miten on itse selvinnyt. Jos isällä on oikeus toimia tunteidensa perusteella muista välittämättä, niin on kyllä äidilläkin (vaikka se ei olekaan oikein lapsia kohtaan, mutta eihän äiti heitä tähän tilanteeseen ole asettanut). Turha syyllistää äitiä siitä, että hän on pettynyt, surullinen ja katkera. Tsemppiä AP; ne jotka eivät ole tuota kokeneet voivat tuomita ja viisastella, mutta pääset kyllä tästäkin yli, vaikka se voi viedä kauan.
No senkus annat niitä konkreettisia neuvoja. Joo, ja ei äiti lapsia tuohon tilanteeseen vetänytkään, mutta ei sitä tarvitse sen äidin yhtään syvemmälle tuota asiaa viedä. Ja oma neuvoni on että, järjestät ne juhlat pää pystyssä ja lasta ajatellen. Pyydä apua ystäviltä jos et yksin pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Eroja on monenlaisia ja suhteissa erilaisia tilanteita ennen eroa.
On aika väärin sanoa toiselle, miten pitää toimia tai ettei saisi kärsiä. Jokainen meistä käsittelee tilanteita eri tavoin. Neuvoa saa, muttei oo oikein sanoa, että kasva aikuiseksi. Moni näin sanojista ei oo ollu samanlaisessa tilanteessa. Perheen rikkoutuminen on aina kivuliasta, mutta on myös pettämistä, salasuhdetta, uutta kumppania tilalle jne, joka tekee perheen rikkoutumisesta vieläkin kipeämpää.
Se mikä on oikeesti surullista, pettäjä rikkoo perheen. Pettäjä vie lapsilta toisen vanhemman pois lasten jokapäiväisestä elämästä. Joo, joskus pitää erota esim alkoholin käytön vuoksi, mutta on lukuisia eroja, jotka olisi voitu käsitellä ilman eroa, jos perheen ja pettäjän henkilökohtaista kasvukriisiä ois osattu käsitellä.
Ruoho on harvoin oikeesti vihreämpää aidan toisella puolla. Ja se, että lapsetkin kärsivät näistä vanhempien pettämiseroista, on yksiselitteisesti väärin.
Vierailija kirjoitti:
Ei se niinkään voi olla, että uusi puoliso jää pois juhlista. Koko elämäksikö jos suhde on kestävä? Ja miten uuden kumppanin suku, ovathan hekin oikeutettuja jos nyt ovat lapsen elämässä mukana. Uusi ihminen on nyt miehen kumppani ja ei voi ajatella, et ex-vaimo, vaikkakin lasten äiti, määrää tai on oikeutettu sanelemaan keitä juhlissa saa olla mukana.
Miten ne uudet kumppanit, joiden kanssa ex-puolisolla on yhteisiä lapsia, sisarpuolia?
Saako hänkään olla mukana?Elämä jatkuu ja muuttuu ja siihen on sopeuduttava.
Ymmärrän katkeruuden ja pahan mielen, mutta fiksummalta näytät kun tosiaan tyynesti ja asiallisesti alat olla mukana lasten juhlissa.
Näytät, että olet päässyt yli ja jatkat elämääsi, miehen uusi elämä ei sinua hetkauta. Älä näytä, että kärsit tilanteesta, vaikka kärsisitkin.
Kun ylität ensimmäisen kynnyksen niin seuraavat ovatkin sitten jo helpompia.Kaksi en juhlien pitämistä suositellaan täälläkin, mutta onko kukaan kysynyt lapsilta haluavatko he kahdet juhlat?
Ja kenen ovat ne oikeat ja ensimmäiset, miten priorisoida kun on vain yksi päivä niille oikeille ja ajankohtaisille?
Ja miten tasa-arvoisuus jos toinen on varakkaampi kuin toinen, miten estää kilpavarustelu ja näyttämisen halu?
Monta juttua on niissä kaksissa juhlissakin, että onnistuu olemaan hyvä tunnelma.
Kenenkään ei pidä sopeutua mihinkään itselleen vastenmieliseen ja hankalaan tilanteeseen. Isäni vaimoa ei juhliin kutsuta ja jos isä jää pois juhlista sen vuoksi, niin sitten jää. Ei hetkauta ketään. Ei se mene niin, että yksi tekee mitä lystää muista piittaamatta ja muiden pitää vain pokkuroida ja ottaa itsekäs ihminen ilolla vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monta kommenttia tässäkin ketjussa, että unohda ja kasva aikuiseksi ja muuta shittiä. Ei mitään konkreettisia neuvoja, miten on itse selvinnyt. Jos isällä on oikeus toimia tunteidensa perusteella muista välittämättä, niin on kyllä äidilläkin (vaikka se ei olekaan oikein lapsia kohtaan, mutta eihän äiti heitä tähän tilanteeseen ole asettanut). Turha syyllistää äitiä siitä, että hän on pettynyt, surullinen ja katkera. Tsemppiä AP; ne jotka eivät ole tuota kokeneet voivat tuomita ja viisastella, mutta pääset kyllä tästäkin yli, vaikka se voi viedä kauan.
Jos isä on toiminut "väärin" se ei oikeuta, että äiti jatkaa samaa linjaa ja kostaa kipuilemalla " oikeutetusti".
Kun isä on toiminut tunteella niin äitikin saa toimia tunteella, ei edes kannata miettiä muuta keinoa päästä eteenpäin?
Vuosienkin kuluttua?
Aloittajan tunteet ovat ymmärrettäviä, mutta aikuisen täytyy ajatella lapsiaan etusijalla näissä lapsia koskevissa juhlissa.
Mulla oli aina kahdet juhlat kanssa. Joulut aina samaa vääntämistä kenen luona, petetyn vanhemman jatkuvaa "kun se sitä ja tätä" valitusta.
Olen nähnyt ystävässäni läheltä myös sen, miten katkeruudesta voi päästää irti, kyseinen ihminen on petetty tosi rumasti, mutta lasten vuoksi on näennäissopu, vaikka unohtaa ei koskaan voi.
Kasva ap aikuiseksi, älä ole yhtä urpo kuin pettäjämies, petät lapsesi sillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monta kommenttia tässäkin ketjussa, että unohda ja kasva aikuiseksi ja muuta shittiä. Ei mitään konkreettisia neuvoja, miten on itse selvinnyt. Jos isällä on oikeus toimia tunteidensa perusteella muista välittämättä, niin on kyllä äidilläkin (vaikka se ei olekaan oikein lapsia kohtaan, mutta eihän äiti heitä tähän tilanteeseen ole asettanut). Turha syyllistää äitiä siitä, että hän on pettynyt, surullinen ja katkera. Tsemppiä AP; ne jotka eivät ole tuota kokeneet voivat tuomita ja viisastella, mutta pääset kyllä tästäkin yli, vaikka se voi viedä kauan.
Jos isä on toiminut "väärin" se ei oikeuta, että äiti jatkaa samaa linjaa ja kostaa kipuilemalla " oikeutetusti".
Kun isä on toiminut tunteella niin äitikin saa toimia tunteella, ei edes kannata miettiä muuta keinoa päästä eteenpäin?
Vuosienkin kuluttua?
Aloittajan tunteet ovat ymmärrettäviä, mutta aikuisen täytyy ajatella lapsiaan etusijalla näissä lapsia koskevissa juhlissa.
Ajattelitko pettäjä lapsiaan perhettä rikkoessaan ja pitikö lapsia etusijalla? Vai eikö pettäjä ollutkaan aikuinen?
Vierailija kirjoitti:
Eipä se isäkään lapsiaan ole ajatellut jos on kerran hyvin nopeasti sen uuden naisensa lasten eteen tuonut. On käsittämätöntä että varsinkin miehet tuppaa aina eroissa unohtamaan lastensa surun vanhempien erosta.
Mies vaan kulkee alkuhuumassa välittämättä mistään muusta kuin itsestään. Tämä on valitettavan yleistä.
On kyllä naisenkin päässä vikaa jos on heti tunkenut itsensä lasten elämään.
Ja sen petetyn äidin pitäisi tässä olla se pyhimys ja aikuinen ja kestää kaikki kun mies elelee uuden naisensa kanssa uhraamatta ilmeisestikään ajatustakaan tekojensa tuomasta tuskasta myös niille lapsille.
Harva lapsi kuitenkaan kääntyy vanhempaansa vastaan vaikka tämä tekisi mitä ja näin saa iskä onnellisena porskuttaa .
Eli on ihan Ok, kostaa tämä asiankulku sitten niille lapsille? Kaiken heidän jo kokemansa jälkeen? Siitä olen samaa mieltä, että sitä nyxää ei tarvitse raahata joka paikkaan mukana, mutta käsitin, että ap:lla tekee pahaa jopa sen lasten isän kanssa samassa tilassa oleminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se niinkään voi olla, että uusi puoliso jää pois juhlista. Koko elämäksikö jos suhde on kestävä? Ja miten uuden kumppanin suku, ovathan hekin oikeutettuja jos nyt ovat lapsen elämässä mukana. Uusi ihminen on nyt miehen kumppani ja ei voi ajatella, et ex-vaimo, vaikkakin lasten äiti, määrää tai on oikeutettu sanelemaan keitä juhlissa saa olla mukana.
Miten ne uudet kumppanit, joiden kanssa ex-puolisolla on yhteisiä lapsia, sisarpuolia?
Saako hänkään olla mukana?Elämä jatkuu ja muuttuu ja siihen on sopeuduttava.
Ymmärrän katkeruuden ja pahan mielen, mutta fiksummalta näytät kun tosiaan tyynesti ja asiallisesti alat olla mukana lasten juhlissa.
Näytät, että olet päässyt yli ja jatkat elämääsi, miehen uusi elämä ei sinua hetkauta. Älä näytä, että kärsit tilanteesta, vaikka kärsisitkin.
Kun ylität ensimmäisen kynnyksen niin seuraavat ovatkin sitten jo helpompia.Kaksi en juhlien pitämistä suositellaan täälläkin, mutta onko kukaan kysynyt lapsilta haluavatko he kahdet juhlat?
Ja kenen ovat ne oikeat ja ensimmäiset, miten priorisoida kun on vain yksi päivä niille oikeille ja ajankohtaisille?
Ja miten tasa-arvoisuus jos toinen on varakkaampi kuin toinen, miten estää kilpavarustelu ja näyttämisen halu?
Monta juttua on niissä kaksissa juhlissakin, että onnistuu olemaan hyvä tunnelma.Kenenkään ei pidä sopeutua mihinkään itselleen vastenmieliseen ja hankalaan tilanteeseen. Isäni vaimoa ei juhliin kutsuta ja jos isä jää pois juhlista sen vuoksi, niin sitten jää. Ei hetkauta ketään. Ei se mene niin, että yksi tekee mitä lystää muista piittaamatta ja muiden pitää vain pokkuroida ja ottaa itsekäs ihminen ilolla vastaan.
Niinpä, kukahan on tässä se itsekäs?
Isällä ei siis saisi olla uutta elämää ja mieluummin sitten isä saa jäädä juhlista pois kun se ei kuulemma sitten hetkauta ketään?
Mites se isä, onko isä " ei ketään" ? Koska häntä varmaan tilanne hetkauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se niinkään voi olla, että uusi puoliso jää pois juhlista. Koko elämäksikö jos suhde on kestävä? Ja miten uuden kumppanin suku, ovathan hekin oikeutettuja jos nyt ovat lapsen elämässä mukana. Uusi ihminen on nyt miehen kumppani ja ei voi ajatella, et ex-vaimo, vaikkakin lasten äiti, määrää tai on oikeutettu sanelemaan keitä juhlissa saa olla mukana.
Miten ne uudet kumppanit, joiden kanssa ex-puolisolla on yhteisiä lapsia, sisarpuolia?
Saako hänkään olla mukana?Elämä jatkuu ja muuttuu ja siihen on sopeuduttava.
Ymmärrän katkeruuden ja pahan mielen, mutta fiksummalta näytät kun tosiaan tyynesti ja asiallisesti alat olla mukana lasten juhlissa.
Näytät, että olet päässyt yli ja jatkat elämääsi, miehen uusi elämä ei sinua hetkauta. Älä näytä, että kärsit tilanteesta, vaikka kärsisitkin.
Kun ylität ensimmäisen kynnyksen niin seuraavat ovatkin sitten jo helpompia.Kaksi en juhlien pitämistä suositellaan täälläkin, mutta onko kukaan kysynyt lapsilta haluavatko he kahdet juhlat?
Ja kenen ovat ne oikeat ja ensimmäiset, miten priorisoida kun on vain yksi päivä niille oikeille ja ajankohtaisille?
Ja miten tasa-arvoisuus jos toinen on varakkaampi kuin toinen, miten estää kilpavarustelu ja näyttämisen halu?
Monta juttua on niissä kaksissa juhlissakin, että onnistuu olemaan hyvä tunnelma.Kenenkään ei pidä sopeutua mihinkään itselleen vastenmieliseen ja hankalaan tilanteeseen. Isäni vaimoa ei juhliin kutsuta ja jos isä jää pois juhlista sen vuoksi, niin sitten jää. Ei hetkauta ketään. Ei se mene niin, että yksi tekee mitä lystää muista piittaamatta ja muiden pitää vain pokkuroida ja ottaa itsekäs ihminen ilolla vastaan.
Niinpä, kukahan on tässä se itsekäs?
Isällä ei siis saisi olla uutta elämää ja mieluummin sitten isä saa jäädä juhlista pois kun se ei kuulemma sitten hetkauta ketään?
Mites se isä, onko isä " ei ketään" ? Koska häntä varmaan tilanne hetkauttaa.
Saa olla uutta elämää, mutta ei minun juhlissa. Jääköön siinä tapauksessa kotiin viettämään uutta elämää. Isä on itse valintansa tehnyt, joten sopii miettiä mielessään, mistä tilanne mahtaa johtua.
Voi hyvin olla, että yhteisiä juhlia tulee joskus, mutta me ainakin haluamme minimoida niiden määrän. Ja mahdolliset häät ja ristiäiset (mikäli niitä ylipäätään tulee) ovat sitten lapsen itse järjestämät juhlat, eivät meidän vanhempien.
Juhlimme aina erikseen lapsen synttärit ja muut juhlat. Äidin puolen lähipiiri äidin luona ja isän puolen isän luona.
Juhlien järjestely ei onnistuisi yhdessä eikä tunnelma todellakaan olisi iloinen. Suvut eivät ole tekemisissä (ero tapahtui lapsen ollessa hyvin nuori) ja lähipiiri tietää tulehtuneista vanhempien väleistä. Ei mitään jräkeä meillä pitää juhlia yhdessä.