Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pettämisen ja eron jälkeen lasten juhlat
Ei koskaan ehjä enää
10.02.2021 |
Puolisoni piti salasuhdetta monta kuukautta. Asian paljastuttua erohan siitä tuli. Ex toi pian salarakkaansa lasten elämään, meillä on yhteishuoltajuus. Ex:n teko oli minulle vaikea paikka, en ole selvinnyt siitä, vaikka erosta on jo pari vuotta. Välit on täysin poikki ex:n ja hänen sukuunsa. En voi käsittää, miten hänen lähisukunsakin hyväksyi tuon teon noin vaan helposti, uusi puoliso oli siellä heti sinut lähisuvun kanssa. No, pitäähän se tietysti entisten appivanhempien vaan lapsensa teko hyväksyä, ei kai siinä vaihtoehtoja ole.
Lasten vaihdot teemme niin, ettemme näe vanhempina toisiamme. Ex:n edellisestä näkemisestäni on n vuosi aikaa. Vanhemmalla lapsella on parin vuoden päästä rippijuhlat.. En usko, että pystyn yhteisiin rippijuhliin, hyvä jos edes samaan kirkkoon pystyn menemään. En usko, että aika parantaa, on tässä jo pari vuotta mennyt. Olen katkera, tiedän sen. En voi käsittää, miten kevyesti ex perheemme rikkoi. Ei osannut selittää tekoaan mitenkään muuten, kuin että rakastui työkaveriinsa eikä rakastanut enää minua. Ja sillä selvä. Mitään ennakkoon en osannut arvata.
Miten olette selvinneet vastaavista tuhoisista, kaiken rikkovista eroista? Sopuerot ovat eri asia, niistä ei kannata neuvoja tähän laittaa.. Miten tästä voi päästä yli niin, että pystyisin eksää näkemään esim lasten juhlissa?
Kommentit (483)
Parisuhde harvoin sopii minäminä ihmisille. He ajattelevat että puolison kuuluu sekä ajatella että tuntea samalla tavalla kuin minä. Meidän parisuhde tarkoittaa sitä että parisuhde on minun ja siinä on toimittava minun säännöilläni. Yhteiset lapset on minun lapsia ja heidät hoidetaan ja kasvatetaan minun säännöilläni. Ei ole oikeastaan yhtään yllättävää että se toinen osapuoli haluaa ennen pitkää pois koko kuviosta. Kun parisuhde sitten kaatuu, se on edelleen minun parisuhteeni joka kaatuu, ei puolison. Harvinaista ei ole sekään että parisuhteessa on kaksi tälläistä minäminää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa ja pettäminen on vain seuraus ei syy eroon.
Pettäminen on se helpoin tapa ratkaista kaikki parisuhteen ongelmat kerralla.
Ei pettämisellä edes pyritä ratkaisemaan parisuhteen ongelmia. Omia ongelmia ehkä sillä voidaan joskus ratkaista.
Olen kuullut sanonnan joistain parisuhteista, että itsekään ei miehestä enää välitä, mutta muillekaan ei halua sitä antaa.
Osa näistä katkeroituneista vanhemmista ehkä on välittänyt oikeasti pettävät puolisostaan, mutta aivan varmasti osa näistä parisuhteista ovat olleet melko väljähtyneitä. Ei ole vaan tullut erotuksi syystä tai toisesta. Ehkä se myöhemmin sitten pettävä osapuoli on antanut vinkkejä, mutta niitä ei ole haluttu huomata.
Taion kieltäytynyt keskustelemasta. Jne.
En tarkoita nyt ketään täällä erityisesti, mutta usein suurin syy tähän lopputtomaan katkeru6teen, leppymättömyyteen, pettäjän ja uuden kumppanin syyllistämiseen ja halveksimiseen on oma loukattu ylpeys.
Myös kukaan näistä, jotka nyt näkevät pelkästään sen lähteneen puolison syyllisenä ja pahana ihmisenä, ei ole kertaakaan ottanut esille, että saattoihan liitossa olla ongelmia, saattoi olla itsessäkin jotain vikaa, saattoi olla, että pettämiseen oli syynsä tms.
Ihan oikeasti ajatellen, eikö ole outoa, että kukaan ei ajattele tai näe, että asioille saattaa olla syynsä ja seurauksena.
Tai, että ei ole itsekään ollut mikään täydellinen kumppani tai liitto itseasiassa ei ollut kummoinenkaan. Jopa veteli viimeisiään jo muutenkin.
Saattoi olla jopa, että ainoastaan nyt ne täällä puhutut lapset olivatkin se ainoa side tai keino pitää liitto kasassa.
Mutta yhtäkaikki: katkeruus ja pitkävihaisuus on silti oikeutettua.
Minut kyllä kivitetään, mutta ans kattoo ny.
Näille vanhempiensa erosta katkerille lapsille: käsi sydämelle, yksinkö sen isän tai äidin pitäisi eron jälkeen elää? Vaikka kymmeniä vuosia.
Ettekö halua heille oikeutta itse päättää ovatko yksin vai uudessa suhteessa.
Oletteko vanhempienne holhoojia?
Ja jos he haluavat uuden suhteen katsotte edelleen oikeudeksenne olla hyväksymättä uutta kumppania? Vaikka kymmeniä vuosia.
Sama kysymys tietysti niille exille.
Oletteko oikeutettuja määräämään ja määrittelemään miten entinen kumppani jatkaa elämäänsä?
Ja jos ei elä niinkuin haluatte voitte kiusata ja hankaloittaa asioita lasten kautta kymmeniä vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?
Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.
Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.
Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.
Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.
Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.
Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.
Tytär ymmärtää, että isä on epäluotettava selkäänpuukottaja. Isään ei voi enää luottaa. Yksinkertaista. Ei ole ollenkaan sama isä ja tunne luottamuksen menettämisen jälkeen.
Äidin sanoja, äidin sanoja nämä. Sellaisen oiken paljon lastaan rakastavan ja hänelle hyvää haluavan hienon äidin sanoja.
Miksi on niin vaikea täällä ihmisten ymmärtää, että isän petos vaikuttaa radikaalisti koko perheeseen ja lapset kärsivät siitä suunnattoman paljon. Kyllä se tuska ja haluttomuus saada uusi nainen elämään ja juhliin voi tulla ihan lapsesta itsestään, vaikka äiti kuinka koittaisi puhua hyvää isästä ja auttaa lasta pitämään yllä hyvää isäsuhdetta. En tietenkään hyväksy tapaa, jolla kyseinen lapsi puhui naisesta mutta näin oman isäni pettäjäksi paljastumisen jälkeen voin puhua kyllä ihan omasta kokemuksesta. Lapsi ei tosiaan ole kummankaan vanhemman jatke ja lapsella on myös omat ajatuksensa ja tunteensa. Isäni petti meidän koko perheemme ja särki minunkin sydämeni. Isäni oli ja ON itsekäs, eikä välitä meistä kestään - vaikka äiti minua koittaa suojella ja yrittää väittää, että välittäisi (Isäni toiminta on osoittanut tuon valheeksi). Myöskään nainen, jonka kanssa äitiäni petti omaa omia pieniä lapsia ja aviomiehen. Kauniita ihmisiä, todella. Ja sitten jos tuollaista ei hyväksy itse lapsena, niin täällä vauhkotaan LAPSEN oikeudesta tulla kuulluksi mutta jos lapsi sanoo sitten miltä se tuntuu, aletaan suoraan lapsen äitiä syyttämään manipuloinnista. Kyllä ne pettäjät ja pettämiseen osallistuneet pnot ovat syyllisiä, vaikka täällä asiaa miten koitettaisiin vääntää.
Koska lapsi ei tiedä iskän kikkelinkastajaisista jollei äiti niistä kerro. Se on äidin omalla vastuulla hoitaa eronsa ja pettymyksen tunteensa ilman lasten vetämistä mukaan. Vaikka sitten ammattiavun turvin.
Ei lapsi osaa sanoa miltä iskän äitiä pettäminen tuntuu, jollei lapsi tiedä koko asiasta mitään.
Sinun pitäisi ymmärtää, että taaperolla ja teinillä on eroa. Onko jossain sanottu, että tuo nainen on ollut päiväkoti-ikäinen, kun isän sivusuhde on alkanut.
Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on, kun yritän lohduttaa hillittömästi itkevää äitiäni. Muistan edelleen sen ahdistuksen tunteen. Äiti kertoi aikuisena, että isällä oli suhde, kun me lapset oltiin pieniä. Minusta tuo on edelleen vastenmielistä ja tahraa osaltaan isän muistoa.
Sama. Muistan kun siskon kanssa ihmeteltiin, miksi kotona on niin synkkää ja hiljaista. Ollessamme aikuisia, "oksensi" äiti sitten isän uskottomuuden meidän päällemme. Vieläkin suututtaa, kun iskä ei enää ollut kertomassa toista näkökulmaa ja tuntuu, että äiti täten tahrasi isän muiston.
Mitä näkökulmaa? Sitäkö, että isäsi olisi sanonut, että hän ei ole ketään pettänyt?
Hyi kun täällä on ikäviä ihmisiä kommentoimassa. Lasten kokemuksiin kommentoidaan joko haukkuen lapsen äitiä & syyllistäen tätä (tietämättä asiasta mitään) tai tällaisella tavalla, tehden oletuksia selkeästi kipeästä tilanteesta julmalla tavalla. 😔
Sulla olis kyllä peiliinkatsomisen paikka ja niin parilla muullakin täällä.Otan osaa alk.per. viestin kirjoittajan isän menetykseen ja kipeisiin, siinä kohti varmasti turhalta tuntuneisen paljastusten käsittelyyn. ❤️
Jos tosiasia on se, että lasten isä on pettänyt lasten äitiä parisuhteen aikana, niin mikä se toinen näkökulma sitten olisi? "Petin äitiänne syystä x, y ja z?" Jos aikuisille lapsille sanookin, että mies meni vieraisiin ja kotona oli silloin ikävä ilmapiiri, niin sehän vain selittää sen ilmapiirin. Minun mielestä aikuisille lapsille ei kuulu syyt, miksi niin tapahtui. En minä ainakaan haluaisi kuulla, miten kotona ei ollut seksiä tarpeeksi tai se työkaveri nyt oli niin hurjan haluttava.
Olen tuo, joka kertoi lohduttaneensa itkevää äitiään. Ei minua kiinnosta, miksi isä teki niin kuin teki. Isä ei ollut mikään helppo ihminen ja kaiken lisäksi meni tekemään noin. Olisi ensin ottanut eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?
Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.
Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.
Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.
Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.
Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.
Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.
Tytär ymmärtää, että isä on epäluotettava selkäänpuukottaja. Isään ei voi enää luottaa. Yksinkertaista. Ei ole ollenkaan sama isä ja tunne luottamuksen menettämisen jälkeen.
Äidin sanoja, äidin sanoja nämä. Sellaisen oiken paljon lastaan rakastavan ja hänelle hyvää haluavan hienon äidin sanoja.
Miksi on niin vaikea täällä ihmisten ymmärtää, että isän petos vaikuttaa radikaalisti koko perheeseen ja lapset kärsivät siitä suunnattoman paljon. Kyllä se tuska ja haluttomuus saada uusi nainen elämään ja juhliin voi tulla ihan lapsesta itsestään, vaikka äiti kuinka koittaisi puhua hyvää isästä ja auttaa lasta pitämään yllä hyvää isäsuhdetta. En tietenkään hyväksy tapaa, jolla kyseinen lapsi puhui naisesta mutta näin oman isäni pettäjäksi paljastumisen jälkeen voin puhua kyllä ihan omasta kokemuksesta. Lapsi ei tosiaan ole kummankaan vanhemman jatke ja lapsella on myös omat ajatuksensa ja tunteensa. Isäni petti meidän koko perheemme ja särki minunkin sydämeni. Isäni oli ja ON itsekäs, eikä välitä meistä kestään - vaikka äiti minua koittaa suojella ja yrittää väittää, että välittäisi (Isäni toiminta on osoittanut tuon valheeksi). Myöskään nainen, jonka kanssa äitiäni petti omaa omia pieniä lapsia ja aviomiehen. Kauniita ihmisiä, todella. Ja sitten jos tuollaista ei hyväksy itse lapsena, niin täällä vauhkotaan LAPSEN oikeudesta tulla kuulluksi mutta jos lapsi sanoo sitten miltä se tuntuu, aletaan suoraan lapsen äitiä syyttämään manipuloinnista. Kyllä ne pettäjät ja pettämiseen osallistuneet pnot ovat syyllisiä, vaikka täällä asiaa miten koitettaisiin vääntää.
Koska lapsi ei tiedä iskän kikkelinkastajaisista jollei äiti niistä kerro. Se on äidin omalla vastuulla hoitaa eronsa ja pettymyksen tunteensa ilman lasten vetämistä mukaan. Vaikka sitten ammattiavun turvin.
Ei lapsi osaa sanoa miltä iskän äitiä pettäminen tuntuu, jollei lapsi tiedä koko asiasta mitään.
Ja äiti on ainoa ihminen maailmassa, jolta lapsi voi saada tietää? Kun koko kylä tietää asiasta? Haluaistko kertoa, millainen oma lehmä ojassa sinulla on tässä asiassa; kun olet niin kärkäs laittamaan kaiken äidin syyksi kun täällä lapset kertovat kokemuksistaan isän petettyä perheen?
Mutta äitihän sen kuitenkin on lapselle kertoun, vai mitä ;)
Pettäminen on sen syytä joka sen tekee. Omien tunteiden kaatamainen lapsen päälle ja lapsen kääntäminen isäänsä vastaan taas on sen vika joka niin tekee. Katsos jokainen on vastuussa OMISTA tekemisistään. Se että äiti puhuu lapselle pahaa isästään, ja kääntää mielessään miehen petturuuden niin että mies pettikin lasta, kertoo vain totaalisesta ymmärtämättömyydestä omaa vastuuta kohtaan. Ei ymmärretä mikä vastuu on omaa ja mikä toisten, ja ketä on loukattu edes, vaan kuvitellaan että kun kikuli on käynyt naapurin pirkossa, niin lapsi kärsii. Ei se kärsi siitä.
Äidillä ei ole mitään velvollisuutta pimittää lapselta tosiasioita ja siloitella asioita isän puolesta. Rehellisesti syys maan perii. Ei lapset oli niin kuuroja ,sokeita ja tyhmiä etteivät tajua mistään mitään.
Tämä koko ketju on täynnä traumatisoituneita isäänsä vihaavia lapsia, joten näet selkeästi miten "hienosti" rehellisyys on maan perinyt.
Kommentoin tänne aiemmin, että isäni on isäni ja rakas mutta itsekkäällä toiminnallaan satuttanut minuakin todella paljon. Että voin omasta puolestani sanoa, että olen kyllä hieman traumatisoitunut mutta en vihaa isääni. Surullinen olen kyllä edelleen hänen teoistaan.
Ne teot ovat hänen vastuullaan, turha syytellä äitejä siitä, että lapsi tietää mitä isä on tehnyt. Itse en kuullut äidiltäni asiaa ja äiti koitti suojella kaikesta huolimatta isäsuhdettani parhaansa mukaan.Tämä vastuu asia tuntuu kyllä vaikealta todella monelle. Pettäjä on vastuussa omista teoistaan. Lapsia kiusaava katkeroitunut äiti on vastuussa siitä lasten kiusaamisesta ja katekruudestaan joka siirtyy lapsillekin.
Tosiaan, mm. siitä ettei lapsi halua isänsä uutta naista juhliinsa. Se on juuri sitä vastuunkantoa pettäjältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin säästää lapsia katkeruudeltani, mutta tunteilleen mahtaa hyvin vähän. Sitä olen aina ihmetellyt, miten pettäjät ja ne toiset naiset vetoaa että ihminen ei voi mitään tunteilleen, kun rakastuu niin rakastuu. Niin miten voi vaatia, että petetty yhtäkkiä hallitsee tunteensa ja on käsitellyt ne tuosta vain?
Tunteita tulee ja tunteita menee, ei niille aina voi mitään. Tunteiden käsittely ei ole läheskään sama kuin niiden kieltäminen. Tunteiden käsittelylle ensimmäinen edellytys on se että ne hyväksyy. Hyväksyy sen että sillä puolisolla on omat tunteensa, minulla omani sekä myös lapsilla omansa. Ei lapsi tunne samoin kuin aikuinen, sen on syy myös siihen miksi lapselle ei pitäisi purkaan niitä omia tunteitaan. Ne tulee käsitellä jotenkin muuten, oli se sitten sitä että niistä puhuu aikuisten ystävien tai sukulaisten kanssa tai sitä että remppaa taloa. Jos se talon rremppa ei auta tunteiden käsittelyyn sitten pitää keksiä jotakin muuta. Omat tapansa on löydettävä itse, vanhemmat voivat siinä tukea, mutta voi myös olla että enemmän niistä vanhemmilta opituista tavoista on haittaa.
Eikö pettäjällä ole mitään mahdollisuutta käsitellä tunteitaan, vaan aina on ryhdyttävä ajatuksista ja tunteista tekoihin muista piittaamatta? Mitään itsehillintää ei voi harjoittaa? Tässäkin tekstissä jälleen syyllistetään vain petettyä osapuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näille vanhempiensa erosta katkerille lapsille: käsi sydämelle, yksinkö sen isän tai äidin pitäisi eron jälkeen elää? Vaikka kymmeniä vuosia.
Ettekö halua heille oikeutta itse päättää ovatko yksin vai uudessa suhteessa.
Oletteko vanhempienne holhoojia?
Ja jos he haluavat uuden suhteen katsotte edelleen oikeudeksenne olla hyväksymättä uutta kumppania? Vaikka kymmeniä vuosia.Sama kysymys tietysti niille exille.
Oletteko oikeutettuja määräämään ja määrittelemään miten entinen kumppani jatkaa elämäänsä?
Ja jos ei elä niinkuin haluatte voitte kiusata ja hankaloittaa asioita lasten kautta kymmeniä vuosia.
Oletko idiootti, pettäjä, kakkonen vai kaikkia näitä? Miksi ei osata erota ennen kuin ryhdytään uuteen suhteeseen? Kukin valitsee toimintamallinsa ja vastaa siitä myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?
Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.
Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.
Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.
Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.
Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.
Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.
Tytär ymmärtää, että isä on epäluotettava selkäänpuukottaja. Isään ei voi enää luottaa. Yksinkertaista. Ei ole ollenkaan sama isä ja tunne luottamuksen menettämisen jälkeen.
Äidin sanoja, äidin sanoja nämä. Sellaisen oiken paljon lastaan rakastavan ja hänelle hyvää haluavan hienon äidin sanoja.
Miksi on niin vaikea täällä ihmisten ymmärtää, että isän petos vaikuttaa radikaalisti koko perheeseen ja lapset kärsivät siitä suunnattoman paljon. Kyllä se tuska ja haluttomuus saada uusi nainen elämään ja juhliin voi tulla ihan lapsesta itsestään, vaikka äiti kuinka koittaisi puhua hyvää isästä ja auttaa lasta pitämään yllä hyvää isäsuhdetta. En tietenkään hyväksy tapaa, jolla kyseinen lapsi puhui naisesta mutta näin oman isäni pettäjäksi paljastumisen jälkeen voin puhua kyllä ihan omasta kokemuksesta. Lapsi ei tosiaan ole kummankaan vanhemman jatke ja lapsella on myös omat ajatuksensa ja tunteensa. Isäni petti meidän koko perheemme ja särki minunkin sydämeni. Isäni oli ja ON itsekäs, eikä välitä meistä kestään - vaikka äiti minua koittaa suojella ja yrittää väittää, että välittäisi (Isäni toiminta on osoittanut tuon valheeksi). Myöskään nainen, jonka kanssa äitiäni petti omaa omia pieniä lapsia ja aviomiehen. Kauniita ihmisiä, todella. Ja sitten jos tuollaista ei hyväksy itse lapsena, niin täällä vauhkotaan LAPSEN oikeudesta tulla kuulluksi mutta jos lapsi sanoo sitten miltä se tuntuu, aletaan suoraan lapsen äitiä syyttämään manipuloinnista. Kyllä ne pettäjät ja pettämiseen osallistuneet pnot ovat syyllisiä, vaikka täällä asiaa miten koitettaisiin vääntää.
Koska lapsi ei tiedä iskän kikkelinkastajaisista jollei äiti niistä kerro. Se on äidin omalla vastuulla hoitaa eronsa ja pettymyksen tunteensa ilman lasten vetämistä mukaan. Vaikka sitten ammattiavun turvin.
Ei lapsi osaa sanoa miltä iskän äitiä pettäminen tuntuu, jollei lapsi tiedä koko asiasta mitään.
Sinun pitäisi ymmärtää, että taaperolla ja teinillä on eroa. Onko jossain sanottu, että tuo nainen on ollut päiväkoti-ikäinen, kun isän sivusuhde on alkanut.
Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on, kun yritän lohduttaa hillittömästi itkevää äitiäni. Muistan edelleen sen ahdistuksen tunteen. Äiti kertoi aikuisena, että isällä oli suhde, kun me lapset oltiin pieniä. Minusta tuo on edelleen vastenmielistä ja tahraa osaltaan isän muistoa.
Sama. Muistan kun siskon kanssa ihmeteltiin, miksi kotona on niin synkkää ja hiljaista. Ollessamme aikuisia, "oksensi" äiti sitten isän uskottomuuden meidän päällemme. Vieläkin suututtaa, kun iskä ei enää ollut kertomassa toista näkökulmaa ja tuntuu, että äiti täten tahrasi isän muiston.
Mitä näkökulmaa? Sitäkö, että isäsi olisi sanonut, että hän ei ole ketään pettänyt?
Hyi kun täällä on ikäviä ihmisiä kommentoimassa. Lasten kokemuksiin kommentoidaan joko haukkuen lapsen äitiä & syyllistäen tätä (tietämättä asiasta mitään) tai tällaisella tavalla, tehden oletuksia selkeästi kipeästä tilanteesta julmalla tavalla. 😔
Sulla olis kyllä peiliinkatsomisen paikka ja niin parilla muullakin täällä.Otan osaa alk.per. viestin kirjoittajan isän menetykseen ja kipeisiin, siinä kohti varmasti turhalta tuntuneisen paljastusten käsittelyyn. ❤️
Jos tosiasia on se, että lasten isä on pettänyt lasten äitiä parisuhteen aikana, niin mikä se toinen näkökulma sitten olisi? "Petin äitiänne syystä x, y ja z?" Jos aikuisille lapsille sanookin, että mies meni vieraisiin ja kotona oli silloin ikävä ilmapiiri, niin sehän vain selittää sen ilmapiirin. Minun mielestä aikuisille lapsille ei kuulu syyt, miksi niin tapahtui. En minä ainakaan haluaisi kuulla, miten kotona ei ollut seksiä tarpeeksi tai se työkaveri nyt oli niin hurjan haluttava.
Olen tuo, joka kertoi lohduttaneensa itkevää äitiään. Ei minua kiinnosta, miksi isä teki niin kuin teki. Isä ei ollut mikään helppo ihminen ja kaiken lisäksi meni tekemään noin. Olisi ensin ottanut eron.
Ok. En ite usko, että olet johdonmukainen näkemyksessäsi. Kun kaverisi tulee sulle itkee miten "ajautui" pettämään... ni sinä myötäilet sitä. Olipa hirveä suhde kun toinen oikein pettämään ajautu!
Parisuhteessa voi tehdä paljon muutakin väärin kuin pettää. Jopa pahempiakin asioita.
Toinen näkökulma on aina hyvä tietää. Vaikka toki pettäjällä on vastuu omasta teostaan. Pettäminen on aina väärin. Asian voi, ja se pitäisi, hoitaa muulla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on sairasta tuokin että lapsi joutuu lohduttamaan itkevää äitiään! Tuskin tajus tuokaan äiti pahoitella edes jälkikäteen. Kamala taakka pienelle lapselle.
Minulla äiti eron jälkeen sanoi, että isääni ei kutsuta mihinkään juhliin. Eikä myöskään yhtäkään isäni sukulaista. En ole sitten pitänyt mitään juhlia, en YO-juhlia tai muuta. Äiti raivostui siitä. Kannattaa miettiä lapsen etua ja kysyä mitä se lapsi itse haluaa. Siskoni piti kahdet YO-juhlat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on sairasta tuokin että lapsi joutuu lohduttamaan itkevää äitiään! Tuskin tajus tuokaan äiti pahoitella edes jälkikäteen. Kamala taakka pienelle lapselle.
Niin äiti kuin isäkin saa itkeä myös niin että lapset sen näkevät. Kunhan lapset huomaavat että itku lohduttaa ja siitä lapsen antamasta lohdusta on hyötyä. Jos se itku kestää kuukausia ja vuosi ja vielä pahenee ajan mittaan se on taakka kenelle tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?
Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.
Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.
Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.
Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.
Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.
Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.
Tytär ymmärtää, että isä on epäluotettava selkäänpuukottaja. Isään ei voi enää luottaa. Yksinkertaista. Ei ole ollenkaan sama isä ja tunne luottamuksen menettämisen jälkeen.
Äidin sanoja, äidin sanoja nämä. Sellaisen oiken paljon lastaan rakastavan ja hänelle hyvää haluavan hienon äidin sanoja.
Miksi on niin vaikea täällä ihmisten ymmärtää, että isän petos vaikuttaa radikaalisti koko perheeseen ja lapset kärsivät siitä suunnattoman paljon. Kyllä se tuska ja haluttomuus saada uusi nainen elämään ja juhliin voi tulla ihan lapsesta itsestään, vaikka äiti kuinka koittaisi puhua hyvää isästä ja auttaa lasta pitämään yllä hyvää isäsuhdetta. En tietenkään hyväksy tapaa, jolla kyseinen lapsi puhui naisesta mutta näin oman isäni pettäjäksi paljastumisen jälkeen voin puhua kyllä ihan omasta kokemuksesta. Lapsi ei tosiaan ole kummankaan vanhemman jatke ja lapsella on myös omat ajatuksensa ja tunteensa. Isäni petti meidän koko perheemme ja särki minunkin sydämeni. Isäni oli ja ON itsekäs, eikä välitä meistä kestään - vaikka äiti minua koittaa suojella ja yrittää väittää, että välittäisi (Isäni toiminta on osoittanut tuon valheeksi). Myöskään nainen, jonka kanssa äitiäni petti omaa omia pieniä lapsia ja aviomiehen. Kauniita ihmisiä, todella. Ja sitten jos tuollaista ei hyväksy itse lapsena, niin täällä vauhkotaan LAPSEN oikeudesta tulla kuulluksi mutta jos lapsi sanoo sitten miltä se tuntuu, aletaan suoraan lapsen äitiä syyttämään manipuloinnista. Kyllä ne pettäjät ja pettämiseen osallistuneet pnot ovat syyllisiä, vaikka täällä asiaa miten koitettaisiin vääntää.
Koska lapsi ei tiedä iskän kikkelinkastajaisista jollei äiti niistä kerro. Se on äidin omalla vastuulla hoitaa eronsa ja pettymyksen tunteensa ilman lasten vetämistä mukaan. Vaikka sitten ammattiavun turvin.
Ei lapsi osaa sanoa miltä iskän äitiä pettäminen tuntuu, jollei lapsi tiedä koko asiasta mitään.
Sinun pitäisi ymmärtää, että taaperolla ja teinillä on eroa. Onko jossain sanottu, että tuo nainen on ollut päiväkoti-ikäinen, kun isän sivusuhde on alkanut.
Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on, kun yritän lohduttaa hillittömästi itkevää äitiäni. Muistan edelleen sen ahdistuksen tunteen. Äiti kertoi aikuisena, että isällä oli suhde, kun me lapset oltiin pieniä. Minusta tuo on edelleen vastenmielistä ja tahraa osaltaan isän muistoa.
Sama. Muistan kun siskon kanssa ihmeteltiin, miksi kotona on niin synkkää ja hiljaista. Ollessamme aikuisia, "oksensi" äiti sitten isän uskottomuuden meidän päällemme. Vieläkin suututtaa, kun iskä ei enää ollut kertomassa toista näkökulmaa ja tuntuu, että äiti täten tahrasi isän muiston.
Mitä näkökulmaa? Sitäkö, että isäsi olisi sanonut, että hän ei ole ketään pettänyt?
Hyi kun täällä on ikäviä ihmisiä kommentoimassa. Lasten kokemuksiin kommentoidaan joko haukkuen lapsen äitiä & syyllistäen tätä (tietämättä asiasta mitään) tai tällaisella tavalla, tehden oletuksia selkeästi kipeästä tilanteesta julmalla tavalla. 😔
Sulla olis kyllä peiliinkatsomisen paikka ja niin parilla muullakin täällä.Otan osaa alk.per. viestin kirjoittajan isän menetykseen ja kipeisiin, siinä kohti varmasti turhalta tuntuneisen paljastusten käsittelyyn. ❤️
Jos tosiasia on se, että lasten isä on pettänyt lasten äitiä parisuhteen aikana, niin mikä se toinen näkökulma sitten olisi? "Petin äitiänne syystä x, y ja z?" Jos aikuisille lapsille sanookin, että mies meni vieraisiin ja kotona oli silloin ikävä ilmapiiri, niin sehän vain selittää sen ilmapiirin. Minun mielestä aikuisille lapsille ei kuulu syyt, miksi niin tapahtui. En minä ainakaan haluaisi kuulla, miten kotona ei ollut seksiä tarpeeksi tai se työkaveri nyt oli niin hurjan haluttava.
Olen tuo, joka kertoi lohduttaneensa itkevää äitiään. Ei minua kiinnosta, miksi isä teki niin kuin teki. Isä ei ollut mikään helppo ihminen ja kaiken lisäksi meni tekemään noin. Olisi ensin ottanut eron.
Ok. En ite usko, että olet johdonmukainen näkemyksessäsi. Kun kaverisi tulee sulle itkee miten "ajautui" pettämään... ni sinä myötäilet sitä. Olipa hirveä suhde kun toinen oikein pettämään ajautu!
Parisuhteessa voi tehdä paljon muutakin väärin kuin pettää. Jopa pahempiakin asioita.
Toinen näkökulma on aina hyvä tietää. Vaikka toki pettäjällä on vastuu omasta teostaan. Pettäminen on aina väärin. Asian voi, ja se pitäisi, hoitaa muulla tavalla.
Kukaan kaverini ei ole minulle avautunut pettämisestään, joten keksit nyt omiasi. En nyt keksi yhtään syytä, miksi siitä pitäisi avautua kenellekään. Tässä ketjussa on kyse siitä, että pettämisen vuoksi on parisuhde päättynyt ja miten se vaikuttaa myöhemmin lapsen juhliin. Voihan avioeron syynä olla se, että isä pieksi äitiä tai toisinpäin. Itse en tosin koskaan haluaisi olla samassa tilassa sellaisen kanssa, joka olisi pahoinpidellyt minut sairaalaan. Sellaisella ei olisi mitään asiaa minun kotiini enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies pettää aina. Suurin osa miehistä elää kaksoiselämää suurimman osan aikuisiästä. Mies valehtelee aina varsinkin parisuhdeasioista näille sivusuhteille, salarakkaille, kakkosille.........
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on sairasta tuokin että lapsi joutuu lohduttamaan itkevää äitiään! Tuskin tajus tuokaan äiti pahoitella edes jälkikäteen. Kamala taakka pienelle lapselle.
Niin äiti kuin isäkin saa itkeä myös niin että lapset sen näkevät. Kunhan lapset huomaavat että itku lohduttaa ja siitä lapsen antamasta lohdusta on hyötyä. Jos se itku kestää kuukausia ja vuosi ja vielä pahenee ajan mittaan se on taakka kenelle tahansa.
Ihan sairasta. Mut joo, ei marttyyrimammat ajattele muita kuin itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille vanhempiensa erosta katkerille lapsille: käsi sydämelle, yksinkö sen isän tai äidin pitäisi eron jälkeen elää? Vaikka kymmeniä vuosia.
Ettekö halua heille oikeutta itse päättää ovatko yksin vai uudessa suhteessa.
Oletteko vanhempienne holhoojia?
Ja jos he haluavat uuden suhteen katsotte edelleen oikeudeksenne olla hyväksymättä uutta kumppania? Vaikka kymmeniä vuosia.Sama kysymys tietysti niille exille.
Oletteko oikeutettuja määräämään ja määrittelemään miten entinen kumppani jatkaa elämäänsä?
Ja jos ei elä niinkuin haluatte voitte kiusata ja hankaloittaa asioita lasten kautta kymmeniä vuosia.Oletko idiootti, pettäjä, kakkonen vai kaikkia näitä? Miksi ei osata erota ennen kuin ryhdytään uuteen suhteeseen? Kukin valitsee toimintamallinsa ja vastaa siitä myöhemmin.
Jokainen vastaa omasta toiminta mallistaan oli se katkeroitunut äiti tai isä tai isä/äiti joka pettää puolisoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on sairasta tuokin että lapsi joutuu lohduttamaan itkevää äitiään! Tuskin tajus tuokaan äiti pahoitella edes jälkikäteen. Kamala taakka pienelle lapselle.
Niin äiti kuin isäkin saa itkeä myös niin että lapset sen näkevät. Kunhan lapset huomaavat että itku lohduttaa ja siitä lapsen antamasta lohdusta on hyötyä. Jos se itku kestää kuukausia ja vuosi ja vielä pahenee ajan mittaan se on taakka kenelle tahansa.
Ihan sairasta. Mut joo, ei marttyyrimammat ajattele muita kuin itseään.
Ihanko oikeasti sinä et ole koskaan itkenyt lastesi nähden mistään syystä? Oletko ajatellut, minkä mallin se antaa lapsillesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille vanhempiensa erosta katkerille lapsille: käsi sydämelle, yksinkö sen isän tai äidin pitäisi eron jälkeen elää? Vaikka kymmeniä vuosia.
Ettekö halua heille oikeutta itse päättää ovatko yksin vai uudessa suhteessa.
Oletteko vanhempienne holhoojia?
Ja jos he haluavat uuden suhteen katsotte edelleen oikeudeksenne olla hyväksymättä uutta kumppania? Vaikka kymmeniä vuosia.Sama kysymys tietysti niille exille.
Oletteko oikeutettuja määräämään ja määrittelemään miten entinen kumppani jatkaa elämäänsä?
Ja jos ei elä niinkuin haluatte voitte kiusata ja hankaloittaa asioita lasten kautta kymmeniä vuosia.Oletko idiootti, pettäjä, kakkonen vai kaikkia näitä? Miksi ei osata erota ennen kuin ryhdytään uuteen suhteeseen? Kukin valitsee toimintamallinsa ja vastaa siitä myöhemmin.
Niin, tätähän mä kysyinkin, juu. 😮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?
Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.
Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.
Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.
Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.
Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.
Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.
Tytär ymmärtää, että isä on epäluotettava selkäänpuukottaja. Isään ei voi enää luottaa. Yksinkertaista. Ei ole ollenkaan sama isä ja tunne luottamuksen menettämisen jälkeen.
Äidin sanoja, äidin sanoja nämä. Sellaisen oiken paljon lastaan rakastavan ja hänelle hyvää haluavan hienon äidin sanoja.
Miksi on niin vaikea täällä ihmisten ymmärtää, että isän petos vaikuttaa radikaalisti koko perheeseen ja lapset kärsivät siitä suunnattoman paljon. Kyllä se tuska ja haluttomuus saada uusi nainen elämään ja juhliin voi tulla ihan lapsesta itsestään, vaikka äiti kuinka koittaisi puhua hyvää isästä ja auttaa lasta pitämään yllä hyvää isäsuhdetta. En tietenkään hyväksy tapaa, jolla kyseinen lapsi puhui naisesta mutta näin oman isäni pettäjäksi paljastumisen jälkeen voin puhua kyllä ihan omasta kokemuksesta. Lapsi ei tosiaan ole kummankaan vanhemman jatke ja lapsella on myös omat ajatuksensa ja tunteensa. Isäni petti meidän koko perheemme ja särki minunkin sydämeni. Isäni oli ja ON itsekäs, eikä välitä meistä kestään - vaikka äiti minua koittaa suojella ja yrittää väittää, että välittäisi (Isäni toiminta on osoittanut tuon valheeksi). Myöskään nainen, jonka kanssa äitiäni petti omaa omia pieniä lapsia ja aviomiehen. Kauniita ihmisiä, todella. Ja sitten jos tuollaista ei hyväksy itse lapsena, niin täällä vauhkotaan LAPSEN oikeudesta tulla kuulluksi mutta jos lapsi sanoo sitten miltä se tuntuu, aletaan suoraan lapsen äitiä syyttämään manipuloinnista. Kyllä ne pettäjät ja pettämiseen osallistuneet pnot ovat syyllisiä, vaikka täällä asiaa miten koitettaisiin vääntää.
Koska lapsi ei tiedä iskän kikkelinkastajaisista jollei äiti niistä kerro. Se on äidin omalla vastuulla hoitaa eronsa ja pettymyksen tunteensa ilman lasten vetämistä mukaan. Vaikka sitten ammattiavun turvin.
Ei lapsi osaa sanoa miltä iskän äitiä pettäminen tuntuu, jollei lapsi tiedä koko asiasta mitään.
Sinun pitäisi ymmärtää, että taaperolla ja teinillä on eroa. Onko jossain sanottu, että tuo nainen on ollut päiväkoti-ikäinen, kun isän sivusuhde on alkanut.
Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on, kun yritän lohduttaa hillittömästi itkevää äitiäni. Muistan edelleen sen ahdistuksen tunteen. Äiti kertoi aikuisena, että isällä oli suhde, kun me lapset oltiin pieniä. Minusta tuo on edelleen vastenmielistä ja tahraa osaltaan isän muistoa.
Sama. Muistan kun siskon kanssa ihmeteltiin, miksi kotona on niin synkkää ja hiljaista. Ollessamme aikuisia, "oksensi" äiti sitten isän uskottomuuden meidän päällemme. Vieläkin suututtaa, kun iskä ei enää ollut kertomassa toista näkökulmaa ja tuntuu, että äiti täten tahrasi isän muiston.
Mitä näkökulmaa? Sitäkö, että isäsi olisi sanonut, että hän ei ole ketään pettänyt?
Hyi kun täällä on ikäviä ihmisiä kommentoimassa. Lasten kokemuksiin kommentoidaan joko haukkuen lapsen äitiä & syyllistäen tätä (tietämättä asiasta mitään) tai tällaisella tavalla, tehden oletuksia selkeästi kipeästä tilanteesta julmalla tavalla. 😔
Sulla olis kyllä peiliinkatsomisen paikka ja niin parilla muullakin täällä.Otan osaa alk.per. viestin kirjoittajan isän menetykseen ja kipeisiin, siinä kohti varmasti turhalta tuntuneisen paljastusten käsittelyyn. ❤️
Jos tosiasia on se, että lasten isä on pettänyt lasten äitiä parisuhteen aikana, niin mikä se toinen näkökulma sitten olisi? "Petin äitiänne syystä x, y ja z?" Jos aikuisille lapsille sanookin, että mies meni vieraisiin ja kotona oli silloin ikävä ilmapiiri, niin sehän vain selittää sen ilmapiirin. Minun mielestä aikuisille lapsille ei kuulu syyt, miksi niin tapahtui. En minä ainakaan haluaisi kuulla, miten kotona ei ollut seksiä tarpeeksi tai se työkaveri nyt oli niin hurjan haluttava.
Olen tuo, joka kertoi lohduttaneensa itkevää äitiään. Ei minua kiinnosta, miksi isä teki niin kuin teki. Isä ei ollut mikään helppo ihminen ja kaiken lisäksi meni tekemään noin. Olisi ensin ottanut eron.
Ok. En ite usko, että olet johdonmukainen näkemyksessäsi. Kun kaverisi tulee sulle itkee miten "ajautui" pettämään... ni sinä myötäilet sitä. Olipa hirveä suhde kun toinen oikein pettämään ajautu!
Parisuhteessa voi tehdä paljon muutakin väärin kuin pettää. Jopa pahempiakin asioita.
Toinen näkökulma on aina hyvä tietää. Vaikka toki pettäjällä on vastuu omasta teostaan. Pettäminen on aina väärin. Asian voi, ja se pitäisi, hoitaa muulla tavalla.
Kukaan kaverini ei ole minulle avautunut pettämisestään, joten keksit nyt omiasi. En nyt keksi yhtään syytä, miksi siitä pitäisi avautua kenellekään. Tässä ketjussa on kyse siitä, että pettämisen vuoksi on parisuhde päättynyt ja miten se vaikuttaa myöhemmin lapsen juhliin. Voihan avioeron syynä olla se, että isä pieksi äitiä tai toisinpäin. Itse en tosin koskaan haluaisi olla samassa tilassa sellaisen kanssa, joka olisi pahoinpidellyt minut sairaalaan. Sellaisella ei olisi mitään asiaa minun kotiini enää ikinä.
Selvää on, ettet sinä pysty ajattelemaan tätä asiaa millään tavalla objektiivisesti. Yrität kääntää ja vääntää asioita tukemaan sun hyvin subjektiivisesti värittynyttä kuvaa. Senkun tunnet kaunaa ja katkeruutta, sehän on pois vain itseltäsi. Mutta et kyllä edes yritälään mitään muuta kuin velloa tuossa. Äidin itku oli tehokas manipulointikeino, siitä pisteet äiskälle!
Ohis
Alue: Aihe vapaa
Minäminäminä... Isän olisi pitänyt jäädä eron jälkeen yksin, koska minäminäminä.
Jotkut (nuoret) aikuiset kokee, että vanhemmat pettävät heidät jopa silloin, kun lapsuudenkoti myydään, koska vanhemmat eivät jaksa sitä enää ylläpitää tai eivät tarvitse isoa taloa. Koska minä, minun lapsuudenkoti ja minun lapsuudenperhe ja vanhemmat ovat minua varten ja mikään ei saa muuttua.