Lue keskustelun säännöt.
Pettämisen ja eron jälkeen lasten juhlat
Ei koskaan ehjä enää
10.02.2021 |
Puolisoni piti salasuhdetta monta kuukautta. Asian paljastuttua erohan siitä tuli. Ex toi pian salarakkaansa lasten elämään, meillä on yhteishuoltajuus. Ex:n teko oli minulle vaikea paikka, en ole selvinnyt siitä, vaikka erosta on jo pari vuotta. Välit on täysin poikki ex:n ja hänen sukuunsa. En voi käsittää, miten hänen lähisukunsakin hyväksyi tuon teon noin vaan helposti, uusi puoliso oli siellä heti sinut lähisuvun kanssa. No, pitäähän se tietysti entisten appivanhempien vaan lapsensa teko hyväksyä, ei kai siinä vaihtoehtoja ole.
Lasten vaihdot teemme niin, ettemme näe vanhempina toisiamme. Ex:n edellisestä näkemisestäni on n vuosi aikaa. Vanhemmalla lapsella on parin vuoden päästä rippijuhlat.. En usko, että pystyn yhteisiin rippijuhliin, hyvä jos edes samaan kirkkoon pystyn menemään. En usko, että aika parantaa, on tässä jo pari vuotta mennyt. Olen katkera, tiedän sen. En voi käsittää, miten kevyesti ex perheemme rikkoi. Ei osannut selittää tekoaan mitenkään muuten, kuin että rakastui työkaveriinsa eikä rakastanut enää minua. Ja sillä selvä. Mitään ennakkoon en osannut arvata.
Miten olette selvinneet vastaavista tuhoisista, kaiken rikkovista eroista? Sopuerot ovat eri asia, niistä ei kannata neuvoja tähän laittaa.. Miten tästä voi päästä yli niin, että pystyisin eksää näkemään esim lasten juhlissa?
Kommentit (483)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?
Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.
Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.
Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.
Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.
Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.
Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.
Tytär ymmärtää, että isä on epäluotettava selkäänpuukottaja. Isään ei voi enää luottaa. Yksinkertaista. Ei ole ollenkaan sama isä ja tunne luottamuksen menettämisen jälkeen.
Äidin sanoja, äidin sanoja nämä. Sellaisen oiken paljon lastaan rakastavan ja hänelle hyvää haluavan hienon äidin sanoja.
Miksi on niin vaikea täällä ihmisten ymmärtää, että isän petos vaikuttaa radikaalisti koko perheeseen ja lapset kärsivät siitä suunnattoman paljon. Kyllä se tuska ja haluttomuus saada uusi nainen elämään ja juhliin voi tulla ihan lapsesta itsestään, vaikka äiti kuinka koittaisi puhua hyvää isästä ja auttaa lasta pitämään yllä hyvää isäsuhdetta. En tietenkään hyväksy tapaa, jolla kyseinen lapsi puhui naisesta mutta näin oman isäni pettäjäksi paljastumisen jälkeen voin puhua kyllä ihan omasta kokemuksesta. Lapsi ei tosiaan ole kummankaan vanhemman jatke ja lapsella on myös omat ajatuksensa ja tunteensa. Isäni petti meidän koko perheemme ja särki minunkin sydämeni. Isäni oli ja ON itsekäs, eikä välitä meistä kestään - vaikka äiti minua koittaa suojella ja yrittää väittää, että välittäisi (Isäni toiminta on osoittanut tuon valheeksi). Myöskään nainen, jonka kanssa äitiäni petti omaa omia pieniä lapsia ja aviomiehen. Kauniita ihmisiä, todella. Ja sitten jos tuollaista ei hyväksy itse lapsena, niin täällä vauhkotaan LAPSEN oikeudesta tulla kuulluksi mutta jos lapsi sanoo sitten miltä se tuntuu, aletaan suoraan lapsen äitiä syyttämään manipuloinnista. Kyllä ne pettäjät ja pettämiseen osallistuneet pnot ovat syyllisiä, vaikka täällä asiaa miten koitettaisiin vääntää.
Koska lapsi ei tiedä iskän kikkelinkastajaisista jollei äiti niistä kerro. Se on äidin omalla vastuulla hoitaa eronsa ja pettymyksen tunteensa ilman lasten vetämistä mukaan. Vaikka sitten ammattiavun turvin.
Ei lapsi osaa sanoa miltä iskän äitiä pettäminen tuntuu, jollei lapsi tiedä koko asiasta mitään.
Sinun pitäisi ymmärtää, että taaperolla ja teinillä on eroa. Onko jossain sanottu, että tuo nainen on ollut päiväkoti-ikäinen, kun isän sivusuhde on alkanut.
Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on, kun yritän lohduttaa hillittömästi itkevää äitiäni. Muistan edelleen sen ahdistuksen tunteen. Äiti kertoi aikuisena, että isällä oli suhde, kun me lapset oltiin pieniä. Minusta tuo on edelleen vastenmielistä ja tahraa osaltaan isän muistoa.
Sama. Muistan kun siskon kanssa ihmeteltiin, miksi kotona on niin synkkää ja hiljaista. Ollessamme aikuisia, "oksensi" äiti sitten isän uskottomuuden meidän päällemme. Vieläkin suututtaa, kun iskä ei enää ollut kertomassa toista näkökulmaa ja tuntuu, että äiti täten tahrasi isän muiston.
Mitä näkökulmaa? Sitäkö, että isäsi olisi sanonut, että hän ei ole ketään pettänyt?
Hyi kun täällä on ikäviä ihmisiä kommentoimassa. Lasten kokemuksiin kommentoidaan joko haukkuen lapsen äitiä & syyllistäen tätä (tietämättä asiasta mitään) tai tällaisella tavalla, tehden oletuksia selkeästi kipeästä tilanteesta julmalla tavalla. 😔
Sulla olis kyllä peiliinkatsomisen paikka ja niin parilla muullakin täällä.Otan osaa alk.per. viestin kirjoittajan isän menetykseen ja kipeisiin, siinä kohti varmasti turhalta tuntuneisen paljastusten käsittelyyn. ❤️
Jos tosiasia on se, että lasten isä on pettänyt lasten äitiä parisuhteen aikana, niin mikä se toinen näkökulma sitten olisi? "Petin äitiänne syystä x, y ja z?" Jos aikuisille lapsille sanookin, että mies meni vieraisiin ja kotona oli silloin ikävä ilmapiiri, niin sehän vain selittää sen ilmapiirin. Minun mielestä aikuisille lapsille ei kuulu syyt, miksi niin tapahtui. En minä ainakaan haluaisi kuulla, miten kotona ei ollut seksiä tarpeeksi tai se työkaveri nyt oli niin hurjan haluttava.
Olen tuo, joka kertoi lohduttaneensa itkevää äitiään. Ei minua kiinnosta, miksi isä teki niin kuin teki. Isä ei ollut mikään helppo ihminen ja kaiken lisäksi meni tekemään noin. Olisi ensin ottanut eron.
Nimenomaan. Fiilaan ja komppaan täysin mitä sanot. Minä olen se, joka kertoi joutuneensa kyliltä kuulemaan asian ja kun kerroin, että vaikka isä on aina isä ja rakas, muutti hän elämääni radikaalisti ja traumatisoi minua, niin äitiäni alettiin itsepintaisesti syyttää manipuloinnistani. 🙄 Mutta olet just asian ytimessä. Olisi eronnut ensin. Mikään ei selitä tuollaista tekoa. Äitimme eivät ansainneet tätä. Minunkin isäni oli kaikenlaisin muinkin tavoin hankala ja aggressiivinen ihminen & sitten vielä tämä asia, täydellinen petos.
Ensin täällä huudettiin sivukaupalla, kuinka lapsia pitää kuunnella ja kun aloimme puhumaan & kertomaan kokemuksistamme, emme saaneet kovin mukavaa vastausta - päinvastoin. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ymmärrän tuskasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille vanhempiensa erosta katkerille lapsille: käsi sydämelle, yksinkö sen isän tai äidin pitäisi eron jälkeen elää? Vaikka kymmeniä vuosia.
Ettekö halua heille oikeutta itse päättää ovatko yksin vai uudessa suhteessa.
Oletteko vanhempienne holhoojia?
Ja jos he haluavat uuden suhteen katsotte edelleen oikeudeksenne olla hyväksymättä uutta kumppania? Vaikka kymmeniä vuosia.Sama kysymys tietysti niille exille.
Oletteko oikeutettuja määräämään ja määrittelemään miten entinen kumppani jatkaa elämäänsä?
Ja jos ei elä niinkuin haluatte voitte kiusata ja hankaloittaa asioita lasten kautta kymmeniä vuosia.Oletko idiootti, pettäjä, kakkonen vai kaikkia näitä? Miksi ei osata erota ennen kuin ryhdytään uuteen suhteeseen? Kukin valitsee toimintamallinsa ja vastaa siitä myöhemmin.
Paitsi että sinä ja kaltaisesi laitatte lapsen vastaamaan äidin petetyistä tunteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?
Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.
Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.
Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.
Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.
Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.
Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.
Tytär ymmärtää, että isä on epäluotettava selkäänpuukottaja. Isään ei voi enää luottaa. Yksinkertaista. Ei ole ollenkaan sama isä ja tunne luottamuksen menettämisen jälkeen.
Äidin sanoja, äidin sanoja nämä. Sellaisen oiken paljon lastaan rakastavan ja hänelle hyvää haluavan hienon äidin sanoja.
Miksi on niin vaikea täällä ihmisten ymmärtää, että isän petos vaikuttaa radikaalisti koko perheeseen ja lapset kärsivät siitä suunnattoman paljon. Kyllä se tuska ja haluttomuus saada uusi nainen elämään ja juhliin voi tulla ihan lapsesta itsestään, vaikka äiti kuinka koittaisi puhua hyvää isästä ja auttaa lasta pitämään yllä hyvää isäsuhdetta. En tietenkään hyväksy tapaa, jolla kyseinen lapsi puhui naisesta mutta näin oman isäni pettäjäksi paljastumisen jälkeen voin puhua kyllä ihan omasta kokemuksesta. Lapsi ei tosiaan ole kummankaan vanhemman jatke ja lapsella on myös omat ajatuksensa ja tunteensa. Isäni petti meidän koko perheemme ja särki minunkin sydämeni. Isäni oli ja ON itsekäs, eikä välitä meistä kestään - vaikka äiti minua koittaa suojella ja yrittää väittää, että välittäisi (Isäni toiminta on osoittanut tuon valheeksi). Myöskään nainen, jonka kanssa äitiäni petti omaa omia pieniä lapsia ja aviomiehen. Kauniita ihmisiä, todella. Ja sitten jos tuollaista ei hyväksy itse lapsena, niin täällä vauhkotaan LAPSEN oikeudesta tulla kuulluksi mutta jos lapsi sanoo sitten miltä se tuntuu, aletaan suoraan lapsen äitiä syyttämään manipuloinnista. Kyllä ne pettäjät ja pettämiseen osallistuneet pnot ovat syyllisiä, vaikka täällä asiaa miten koitettaisiin vääntää.
Koska lapsi ei tiedä iskän kikkelinkastajaisista jollei äiti niistä kerro. Se on äidin omalla vastuulla hoitaa eronsa ja pettymyksen tunteensa ilman lasten vetämistä mukaan. Vaikka sitten ammattiavun turvin.
Ei lapsi osaa sanoa miltä iskän äitiä pettäminen tuntuu, jollei lapsi tiedä koko asiasta mitään.
Sinun pitäisi ymmärtää, että taaperolla ja teinillä on eroa. Onko jossain sanottu, että tuo nainen on ollut päiväkoti-ikäinen, kun isän sivusuhde on alkanut.
Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on, kun yritän lohduttaa hillittömästi itkevää äitiäni. Muistan edelleen sen ahdistuksen tunteen. Äiti kertoi aikuisena, että isällä oli suhde, kun me lapset oltiin pieniä. Minusta tuo on edelleen vastenmielistä ja tahraa osaltaan isän muistoa.
Sama. Muistan kun siskon kanssa ihmeteltiin, miksi kotona on niin synkkää ja hiljaista. Ollessamme aikuisia, "oksensi" äiti sitten isän uskottomuuden meidän päällemme. Vieläkin suututtaa, kun iskä ei enää ollut kertomassa toista näkökulmaa ja tuntuu, että äiti täten tahrasi isän muiston.
Mitä näkökulmaa? Sitäkö, että isäsi olisi sanonut, että hän ei ole ketään pettänyt?
Hyi kun täällä on ikäviä ihmisiä kommentoimassa. Lasten kokemuksiin kommentoidaan joko haukkuen lapsen äitiä & syyllistäen tätä (tietämättä asiasta mitään) tai tällaisella tavalla, tehden oletuksia selkeästi kipeästä tilanteesta julmalla tavalla. 😔
Sulla olis kyllä peiliinkatsomisen paikka ja niin parilla muullakin täällä.Otan osaa alk.per. viestin kirjoittajan isän menetykseen ja kipeisiin, siinä kohti varmasti turhalta tuntuneisen paljastusten käsittelyyn. ❤️
Jos tosiasia on se, että lasten isä on pettänyt lasten äitiä parisuhteen aikana, niin mikä se toinen näkökulma sitten olisi? "Petin äitiänne syystä x, y ja z?" Jos aikuisille lapsille sanookin, että mies meni vieraisiin ja kotona oli silloin ikävä ilmapiiri, niin sehän vain selittää sen ilmapiirin. Minun mielestä aikuisille lapsille ei kuulu syyt, miksi niin tapahtui. En minä ainakaan haluaisi kuulla, miten kotona ei ollut seksiä tarpeeksi tai se työkaveri nyt oli niin hurjan haluttava.
Olen tuo, joka kertoi lohduttaneensa itkevää äitiään. Ei minua kiinnosta, miksi isä teki niin kuin teki. Isä ei ollut mikään helppo ihminen ja kaiken lisäksi meni tekemään noin. Olisi ensin ottanut eron.
Äitisi on voinut pettää isääsi vaikka miten plajon, ja olla narsistinen tms. tätä isäsi ei ole sinulle kertonut.
Niin, kotona olevalla kahden pienen lapsen äidillähän sitä oli jatkuvasti mahdollisuuksia pettää... Voisiko se nyt olla niin, että minä tunnen oman äitini ja isäni, et sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, pettäminen on väärin. Mutta näille jotka huutaa että asian olisi voinut hoitaa toisin. On näitä minä-minun-parisuhde-minun-perheeni -ihmisiä joille se oma statusarvo on niin tärkeä, etteivät suostu ottamaan kuuleviin korviinsa toisen ajatuksia tai toiveita, vaikka koittaisi parantaa parisuhdetta tai lopulta ehdottaa eroa. Siitä voi tehdä hyvin hankalan toiselle uhkailemalla ja manipuloimalla. Voi olla jonkun viimeinen keino, kun törmää johonkin ihanaan, ajattelee että tällä pääsen pois tästä helvetistä jota kodikseni kutsun.
Raukkamaista tuo silti on. Ei siitä pääse mihinkään. Aikuisen ihmisen tulee osata hoitaa asiansa eri tavalla. Ensin ero. Jos ei se "joku ihana" voi sen vertaa odottaa, niin eiköhän se kerro tarpeeksi...
Mutta en kylläkään ajattele myös niin että vain se pettäjä on tarinan pahis. Suhteessa on voinut olla vaikka kuinka sairasta ennen pettämistä.
Aina se ei onnistu kovin helpolla. En tarkoittanut tässä sitä etteikö se joku voi odottaa vaan toinen osapuoli etsii ja löytää jonkun keinon päästä suhteesta.
Lukekaa tän päivän hesarista artikkeli henkisestä väkivallasta. Sellaisesta eroon pääseminen voi vaatia kovia keinoja.
Nää marttyyrit kuulostaa just siltä ettei ole kaikki kohdillaan, ikuinen viha on langetettu ja kostoa odotellessa. Kun en minä niin ei kukaan muukaan ja mustamaalaa henkilön koko maailmalle.
No nyt kun vedit henkisen väkivallan tähän mukaan niin melko suurella todennäköisyydellä juuri se pettäjä on se, joka on suhteessa käyttänyt henkistä väkivaltaa. Ja se vanhempi, joka eron jälkeen ei halua olla exän kanssa tekemisesä on joutunut kokemaan henkistä väkivaltaa tuon exän suunnalta. Voi olla ylivoimaisen vaikeaa järjestää lasten juhlia henkilön kanssa, joka on vuosikausia kohdellut sinua kuin kynnysmattoa. Ja onhan lapset huomanneet senkin, ei lapset ole tyhmiä.
Vierailija kirjoitti:
grow up
Kyllähän tuossa pitåä ex-miehen kasvaa aikuiseksi. Vaikka hyvin harva mies kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
grow up
Kyllähän tuossa pitåä ex-miehen kasvaa aikuiseksi. Vaikka hyvin harva mies kasvaa.
Mitä väliä sillä ex:llä tai hänen aikustumisellaan on enää tuossa vaiheessa. YOLO
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on sairasta tuokin että lapsi joutuu lohduttamaan itkevää äitiään! Tuskin tajus tuokaan äiti pahoitella edes jälkikäteen. Kamala taakka pienelle lapselle.
Niin äiti kuin isäkin saa itkeä myös niin että lapset sen näkevät. Kunhan lapset huomaavat että itku lohduttaa ja siitä lapsen antamasta lohdusta on hyötyä. Jos se itku kestää kuukausia ja vuosi ja vielä pahenee ajan mittaan se on taakka kenelle tahansa.
Ihan sairasta. Mut joo, ei marttyyrimammat ajattele muita kuin itseään.
Ei tunteet ole sairauksia. Välillä itketään välillä nauretaan myös lasten nähden. Varsinkaan lasta ei tosin ketään muutakaan pidä vaatia lohduttajakseen. Toki jotkut lapset haluavat lohduttaa läheisiään enkä mitä sairasta on se on se hyväksyä kun se ei ole joka päivä tapahtuvaa.
Terveeltähän tämä kuulostaa! "voi äiti rakas, lohdutan sinua kun inhottava isäni petti sinua, voi ei." Juu ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on sairasta tuokin että lapsi joutuu lohduttamaan itkevää äitiään! Tuskin tajus tuokaan äiti pahoitella edes jälkikäteen. Kamala taakka pienelle lapselle.
Niin äiti kuin isäkin saa itkeä myös niin että lapset sen näkevät. Kunhan lapset huomaavat että itku lohduttaa ja siitä lapsen antamasta lohdusta on hyötyä. Jos se itku kestää kuukausia ja vuosi ja vielä pahenee ajan mittaan se on taakka kenelle tahansa.
Ihan sairasta. Mut joo, ei marttyyrimammat ajattele muita kuin itseään.
Ei tunteet ole sairauksia. Välillä itketään välillä nauretaan myös lasten nähden. Varsinkaan lasta ei tosin ketään muutakaan pidä vaatia lohduttajakseen. Toki jotkut lapset haluavat lohduttaa läheisiään enkä mitä sairasta on se on se hyväksyä kun se ei ole joka päivä tapahtuvaa.
Terveeltähän tämä kuulostaa! "voi äiti rakas, lohdutan sinua kun inhottava isäni petti sinua, voi ei." Juu ei.
En epäilytkään että olisit terve.
Vierailija kirjoitti:
Jep, pettäminen on väärin. Mutta näille jotka huutaa että asian olisi voinut hoitaa toisin. On näitä minä-minun-parisuhde-minun-perheeni -ihmisiä joille se oma statusarvo on niin tärkeä, etteivät suostu ottamaan kuuleviin korviinsa toisen ajatuksia tai toiveita, vaikka koittaisi parantaa parisuhdetta tai lopulta ehdottaa eroa. Siitä voi tehdä hyvin hankalan toiselle uhkailemalla ja manipuloimalla. Voi olla jonkun viimeinen keino, kun törmää johonkin ihanaan, ajattelee että tällä pääsen pois tästä helvetistä jota kodikseni kutsun.
Kyllä nykypäivänä pääsee kotoaan lähtemään jos siellä ei pysty olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen ei ole oikein tietenkään, mutta minkä tunteilleen voi? En ymmärrä ajatusmallia että lasten takia pitäisi väkisellä olla onnettomassa suhteessa. Exäsi selityshän oli juuri niinkuin asia on; rakastui toiseen eikä enää rakastanut sinua.
Jotainhan teidän suhteessa on ollut pahasti pielessä eikä lienee keskusteluyhteyttä enää laisinkaan jos ihan puskista tuo sinulle tuli?
Eikä ole normaalia jäädä vuosikausiksi katkeroituneena märehtimään, elämä jatkuu. Ammattilaiselle jutteleminen ei olisi taatusti pahitteeksi. Lapsille on todella myrkyllistä katsella katkeroitunutta vanhempaa. Ajattele tämä itsellesikin uutena alkuna.
Epämieluisaksi käyneestä parisuhteesta pääsee ihan pettämättä eroon. Oikea menettelytapa on selvittää ensin se entinen perhe ja suhde selväksi ja vasta sen jälkeen paukata uuteen suhteeseen . Pitää olla täysi mulkku ja perhettään kunnioittamaton itsekäs ihminen joka valitsee pettämisen. Kyllähän tämä pettäjän lisäksi kertoo paljon myös siitä toisrsta uudesta ihmisestä, joka kyseiseen tekoon suostuu. Tuollaisia ihmisiä ei kukaan halua lastensa lähelle.
Juuri näin, tässä on suuri ero jota pettäjät eivät halua myöntää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen ei ole oikein tietenkään, mutta minkä tunteilleen voi? En ymmärrä ajatusmallia että lasten takia pitäisi väkisellä olla onnettomassa suhteessa. Exäsi selityshän oli juuri niinkuin asia on; rakastui toiseen eikä enää rakastanut sinua.
Jotainhan teidän suhteessa on ollut pahasti pielessä eikä lienee keskusteluyhteyttä enää laisinkaan jos ihan puskista tuo sinulle tuli?
Eikä ole normaalia jäädä vuosikausiksi katkeroituneena märehtimään, elämä jatkuu. Ammattilaiselle jutteleminen ei olisi taatusti pahitteeksi. Lapsille on todella myrkyllistä katsella katkeroitunutta vanhempaa. Ajattele tämä itsellesikin uutena alkuna.
Epämieluisaksi käyneestä parisuhteesta pääsee ihan pettämättä eroon. Oikea menettelytapa on selvittää ensin se entinen perhe ja suhde selväksi ja vasta sen jälkeen paukata uuteen suhteeseen . Pitää olla täysi mulkku ja perhettään kunnioittamaton itsekäs ihminen joka valitsee pettämisen. Kyllähän tämä pettäjän lisäksi kertoo paljon myös siitä toisrsta uudesta ihmisestä, joka kyseiseen tekoon suostuu. Tuollaisia ihmisiä ei kukaan halua lastensa lähelle.
Juuri näin, tässä on suuri ero jota pettäjät eivät halua myöntää!
Mitä väliä, elämä jatkuu siitä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?
Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.
Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.
Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.
Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.
Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.
Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.
Tytär ymmärtää, että isä on epäluotettava selkäänpuukottaja. Isään ei voi enää luottaa. Yksinkertaista. Ei ole ollenkaan sama isä ja tunne luottamuksen menettämisen jälkeen.
Äidin sanoja, äidin sanoja nämä. Sellaisen oiken paljon lastaan rakastavan ja hänelle hyvää haluavan hienon äidin sanoja.
Miksi on niin vaikea täällä ihmisten ymmärtää, että isän petos vaikuttaa radikaalisti koko perheeseen ja lapset kärsivät siitä suunnattoman paljon. Kyllä se tuska ja haluttomuus saada uusi nainen elämään ja juhliin voi tulla ihan lapsesta itsestään, vaikka äiti kuinka koittaisi puhua hyvää isästä ja auttaa lasta pitämään yllä hyvää isäsuhdetta. En tietenkään hyväksy tapaa, jolla kyseinen lapsi puhui naisesta mutta näin oman isäni pettäjäksi paljastumisen jälkeen voin puhua kyllä ihan omasta kokemuksesta. Lapsi ei tosiaan ole kummankaan vanhemman jatke ja lapsella on myös omat ajatuksensa ja tunteensa. Isäni petti meidän koko perheemme ja särki minunkin sydämeni. Isäni oli ja ON itsekäs, eikä välitä meistä kestään - vaikka äiti minua koittaa suojella ja yrittää väittää, että välittäisi (Isäni toiminta on osoittanut tuon valheeksi). Myöskään nainen, jonka kanssa äitiäni petti omaa omia pieniä lapsia ja aviomiehen. Kauniita ihmisiä, todella. Ja sitten jos tuollaista ei hyväksy itse lapsena, niin täällä vauhkotaan LAPSEN oikeudesta tulla kuulluksi mutta jos lapsi sanoo sitten miltä se tuntuu, aletaan suoraan lapsen äitiä syyttämään manipuloinnista. Kyllä ne pettäjät ja pettämiseen osallistuneet pnot ovat syyllisiä, vaikka täällä asiaa miten koitettaisiin vääntää.
Koska lapsi ei tiedä iskän kikkelinkastajaisista jollei äiti niistä kerro. Se on äidin omalla vastuulla hoitaa eronsa ja pettymyksen tunteensa ilman lasten vetämistä mukaan. Vaikka sitten ammattiavun turvin.
Ei lapsi osaa sanoa miltä iskän äitiä pettäminen tuntuu, jollei lapsi tiedä koko asiasta mitään.
Sinun pitäisi ymmärtää, että taaperolla ja teinillä on eroa. Onko jossain sanottu, että tuo nainen on ollut päiväkoti-ikäinen, kun isän sivusuhde on alkanut.
Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on, kun yritän lohduttaa hillittömästi itkevää äitiäni. Muistan edelleen sen ahdistuksen tunteen. Äiti kertoi aikuisena, että isällä oli suhde, kun me lapset oltiin pieniä. Minusta tuo on edelleen vastenmielistä ja tahraa osaltaan isän muistoa.
Sama. Muistan kun siskon kanssa ihmeteltiin, miksi kotona on niin synkkää ja hiljaista. Ollessamme aikuisia, "oksensi" äiti sitten isän uskottomuuden meidän päällemme. Vieläkin suututtaa, kun iskä ei enää ollut kertomassa toista näkökulmaa ja tuntuu, että äiti täten tahrasi isän muiston.
Mitä näkökulmaa? Sitäkö, että isäsi olisi sanonut, että hän ei ole ketään pettänyt?
Hyi kun täällä on ikäviä ihmisiä kommentoimassa. Lasten kokemuksiin kommentoidaan joko haukkuen lapsen äitiä & syyllistäen tätä (tietämättä asiasta mitään) tai tällaisella tavalla, tehden oletuksia selkeästi kipeästä tilanteesta julmalla tavalla. 😔
Sulla olis kyllä peiliinkatsomisen paikka ja niin parilla muullakin täällä.Otan osaa alk.per. viestin kirjoittajan isän menetykseen ja kipeisiin, siinä kohti varmasti turhalta tuntuneisen paljastusten käsittelyyn. ❤️
Jos tosiasia on se, että lasten isä on pettänyt lasten äitiä parisuhteen aikana, niin mikä se toinen näkökulma sitten olisi? "Petin äitiänne syystä x, y ja z?" Jos aikuisille lapsille sanookin, että mies meni vieraisiin ja kotona oli silloin ikävä ilmapiiri, niin sehän vain selittää sen ilmapiirin. Minun mielestä aikuisille lapsille ei kuulu syyt, miksi niin tapahtui. En minä ainakaan haluaisi kuulla, miten kotona ei ollut seksiä tarpeeksi tai se työkaveri nyt oli niin hurjan haluttava.
Olen tuo, joka kertoi lohduttaneensa itkevää äitiään. Ei minua kiinnosta, miksi isä teki niin kuin teki. Isä ei ollut mikään helppo ihminen ja kaiken lisäksi meni tekemään noin. Olisi ensin ottanut eron.
Nimenomaan. Fiilaan ja komppaan täysin mitä sanot. Minä olen se, joka kertoi joutuneensa kyliltä kuulemaan asian ja kun kerroin, että vaikka isä on aina isä ja rakas, muutti hän elämääni radikaalisti ja traumatisoi minua, niin äitiäni alettiin itsepintaisesti syyttää manipuloinnistani. 🙄 Mutta olet just asian ytimessä. Olisi eronnut ensin. Mikään ei selitä tuollaista tekoa. Äitimme eivät ansainneet tätä. Minunkin isäni oli kaikenlaisin muinkin tavoin hankala ja aggressiivinen ihminen & sitten vielä tämä asia, täydellinen petos.
Ensin täällä huudettiin sivukaupalla, kuinka lapsia pitää kuunnella ja kun aloimme puhumaan & kertomaan kokemuksistamme, emme saaneet kovin mukavaa vastausta - päinvastoin. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ymmärrän tuskasi.
aika traumaattiselta kuulostaa. Tässä nyt kyseessä ei ole pikkukylän huoripu
kkina toimiminen niin että naapureitä ja kylänmiehiä myöten pikkulapsille kerrotaan isin touhuista. Tuo ei ole mitenkään normaalia käytöstä keneltäkään, vaan ihan normaali eroaminen, ja pettäminen. Muutenkin aika trollitouhua puhua ihan aiheen vierestä koko ajan. tämä ketju ei oel sinun terapiaketjusi, vaan koskee aloitusta. Lue se uudestaan, ja hae ammattiapua ongelmiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
grow up
Kyllähän tuossa pitåä ex-miehen kasvaa aikuiseksi. Vaikka hyvin harva mies kasvaa.
Ex mies jokan kanssa on tullut tehtyä lapsetkin ei vielä ollut kasvanut aikuiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?
Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.
Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.
Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.
Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.
Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.
Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.
Tytär ymmärtää, että isä on epäluotettava selkäänpuukottaja. Isään ei voi enää luottaa. Yksinkertaista. Ei ole ollenkaan sama isä ja tunne luottamuksen menettämisen jälkeen.
Äidin sanoja, äidin sanoja nämä. Sellaisen oiken paljon lastaan rakastavan ja hänelle hyvää haluavan hienon äidin sanoja.
Miksi on niin vaikea täällä ihmisten ymmärtää, että isän petos vaikuttaa radikaalisti koko perheeseen ja lapset kärsivät siitä suunnattoman paljon. Kyllä se tuska ja haluttomuus saada uusi nainen elämään ja juhliin voi tulla ihan lapsesta itsestään, vaikka äiti kuinka koittaisi puhua hyvää isästä ja auttaa lasta pitämään yllä hyvää isäsuhdetta. En tietenkään hyväksy tapaa, jolla kyseinen lapsi puhui naisesta mutta näin oman isäni pettäjäksi paljastumisen jälkeen voin puhua kyllä ihan omasta kokemuksesta. Lapsi ei tosiaan ole kummankaan vanhemman jatke ja lapsella on myös omat ajatuksensa ja tunteensa. Isäni petti meidän koko perheemme ja särki minunkin sydämeni. Isäni oli ja ON itsekäs, eikä välitä meistä kestään - vaikka äiti minua koittaa suojella ja yrittää väittää, että välittäisi (Isäni toiminta on osoittanut tuon valheeksi). Myöskään nainen, jonka kanssa äitiäni petti omaa omia pieniä lapsia ja aviomiehen. Kauniita ihmisiä, todella. Ja sitten jos tuollaista ei hyväksy itse lapsena, niin täällä vauhkotaan LAPSEN oikeudesta tulla kuulluksi mutta jos lapsi sanoo sitten miltä se tuntuu, aletaan suoraan lapsen äitiä syyttämään manipuloinnista. Kyllä ne pettäjät ja pettämiseen osallistuneet pnot ovat syyllisiä, vaikka täällä asiaa miten koitettaisiin vääntää.
Koska lapsi ei tiedä iskän kikkelinkastajaisista jollei äiti niistä kerro. Se on äidin omalla vastuulla hoitaa eronsa ja pettymyksen tunteensa ilman lasten vetämistä mukaan. Vaikka sitten ammattiavun turvin.
Ei lapsi osaa sanoa miltä iskän äitiä pettäminen tuntuu, jollei lapsi tiedä koko asiasta mitään.
Sinun pitäisi ymmärtää, että taaperolla ja teinillä on eroa. Onko jossain sanottu, että tuo nainen on ollut päiväkoti-ikäinen, kun isän sivusuhde on alkanut.
Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on, kun yritän lohduttaa hillittömästi itkevää äitiäni. Muistan edelleen sen ahdistuksen tunteen. Äiti kertoi aikuisena, että isällä oli suhde, kun me lapset oltiin pieniä. Minusta tuo on edelleen vastenmielistä ja tahraa osaltaan isän muistoa.
Sama. Muistan kun siskon kanssa ihmeteltiin, miksi kotona on niin synkkää ja hiljaista. Ollessamme aikuisia, "oksensi" äiti sitten isän uskottomuuden meidän päällemme. Vieläkin suututtaa, kun iskä ei enää ollut kertomassa toista näkökulmaa ja tuntuu, että äiti täten tahrasi isän muiston.
Mitä näkökulmaa? Sitäkö, että isäsi olisi sanonut, että hän ei ole ketään pettänyt?
Hyi kun täällä on ikäviä ihmisiä kommentoimassa. Lasten kokemuksiin kommentoidaan joko haukkuen lapsen äitiä & syyllistäen tätä (tietämättä asiasta mitään) tai tällaisella tavalla, tehden oletuksia selkeästi kipeästä tilanteesta julmalla tavalla. 😔
Sulla olis kyllä peiliinkatsomisen paikka ja niin parilla muullakin täällä.Otan osaa alk.per. viestin kirjoittajan isän menetykseen ja kipeisiin, siinä kohti varmasti turhalta tuntuneisen paljastusten käsittelyyn. ❤️
Jos tosiasia on se, että lasten isä on pettänyt lasten äitiä parisuhteen aikana, niin mikä se toinen näkökulma sitten olisi? "Petin äitiänne syystä x, y ja z?" Jos aikuisille lapsille sanookin, että mies meni vieraisiin ja kotona oli silloin ikävä ilmapiiri, niin sehän vain selittää sen ilmapiirin. Minun mielestä aikuisille lapsille ei kuulu syyt, miksi niin tapahtui. En minä ainakaan haluaisi kuulla, miten kotona ei ollut seksiä tarpeeksi tai se työkaveri nyt oli niin hurjan haluttava.
Olen tuo, joka kertoi lohduttaneensa itkevää äitiään. Ei minua kiinnosta, miksi isä teki niin kuin teki. Isä ei ollut mikään helppo ihminen ja kaiken lisäksi meni tekemään noin. Olisi ensin ottanut eron.
Äitisi on voinut pettää isääsi vaikka miten plajon, ja olla narsistinen tms. tätä isäsi ei ole sinulle kertonut.
Niin, kotona olevalla kahden pienen lapsen äidillähän sitä oli jatkuvasti mahdollisuuksia pettää... Voisiko se nyt olla niin, että minä tunnen oman äitini ja isäni, et sinä?
Sinä "tiedät" sen mitä äitisi on kertonut sinulle. Se ei ole koko totuus, ja sinun tulisi nyt jo aikuisena se ymmärtää. Etkö todella oletietoinen siitä että se lapsen toiseen vanhempaan pettynyt mustamaalaa, ja kertoo niitä omia totuuksiaan lapselle, joka sitten omaksuu äitinsä käsityksen asioista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on sairasta tuokin että lapsi joutuu lohduttamaan itkevää äitiään! Tuskin tajus tuokaan äiti pahoitella edes jälkikäteen. Kamala taakka pienelle lapselle.
Niin äiti kuin isäkin saa itkeä myös niin että lapset sen näkevät. Kunhan lapset huomaavat että itku lohduttaa ja siitä lapsen antamasta lohdusta on hyötyä. Jos se itku kestää kuukausia ja vuosi ja vielä pahenee ajan mittaan se on taakka kenelle tahansa.
Ihan sairasta. Mut joo, ei marttyyrimammat ajattele muita kuin itseään.
Ihanko oikeasti sinä et ole koskaan itkenyt lastesi nähden mistään syystä? Oletko ajatellut, minkä mallin se antaa lapsillesi?
En koskaan ole lasta sillä kuormittanut tai "antanut" lapsen ottaa lohduttajan roolia. Se luo turvattomuutta lapsille. Toki ovat saaneet tulla, mutta olen pyrkinyt vakuuttamaan että kaikki on hyvin, eikä heidän tarvitse minusta huolta kantaa. Eli pyrkinyt kaikella mahdollisilla tavalla vähentää sitä draamaa, en lisäämään sitä.
Onko lohduttaminen aina kuormittavaa? Onko sinulla lapsia ja jos on niin miksi?
Vanhemman lohduttaminen on varsinkin pienelle lapselle kuormittavaa, koska lapsen silmissä se vakaa, luotettava tuki ja turva, auktoriteetti asemassa oleva vanhempi romahtaa. Eikö tämä ole itsestään selvää kaikille? Mieti nyt itsekin. Tunteita saa toki näyttää, mutta vanhemman tehtävä on olla tukipilari, eikä lapsen vanhemmilleen. Lapsella ei ole siihen keinoja eikä kykyä.
Minulla on 3 lasta, kiitos kysymästä. Ja varmaan samasta syystä kuin muillakin. Miksi ihmeessä tuollaista edes kysyt?
Se että itku tarkoittaa samaa kuin romahtaminen ei ole normaalia eikä tervettä.
Suotavaa olisi että vanhemmat olisi kutakuinkin normaaleita ja tervejärkisiä.
Se olisi todella suotavaa.
Tervejärkinen ihminen tajuaa että ensin otetaan ero ja vasta sitten hankitaan uusi kumppani.
Tervejärkinen myös ymmärtää että se joka tulee petetyksi , saattaa olla sen jälkeen ihan jonkinlaisen tovin pois tolaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen ei ole oikein tietenkään, mutta minkä tunteilleen voi? En ymmärrä ajatusmallia että lasten takia pitäisi väkisellä olla onnettomassa suhteessa. Exäsi selityshän oli juuri niinkuin asia on; rakastui toiseen eikä enää rakastanut sinua.
Jotainhan teidän suhteessa on ollut pahasti pielessä eikä lienee keskusteluyhteyttä enää laisinkaan jos ihan puskista tuo sinulle tuli?
Eikä ole normaalia jäädä vuosikausiksi katkeroituneena märehtimään, elämä jatkuu. Ammattilaiselle jutteleminen ei olisi taatusti pahitteeksi. Lapsille on todella myrkyllistä katsella katkeroitunutta vanhempaa. Ajattele tämä itsellesikin uutena alkuna.
Epämieluisaksi käyneestä parisuhteesta pääsee ihan pettämättä eroon. Oikea menettelytapa on selvittää ensin se entinen perhe ja suhde selväksi ja vasta sen jälkeen paukata uuteen suhteeseen . Pitää olla täysi mulkku ja perhettään kunnioittamaton itsekäs ihminen joka valitsee pettämisen. Kyllähän tämä pettäjän lisäksi kertoo paljon myös siitä toisrsta uudesta ihmisestä, joka kyseiseen tekoon suostuu. Tuollaisia ihmisiä ei kukaan halua lastensa lähelle.
Ei vaan pitää olla täysi mulkku ettei tee kaikkeansa ettei oma lapsi joudu kärsimään toisten toilailuista. täysi mulkku kaataa tuon kuonansa oman lapsensa niskaan, jotta exää saisi näpäyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?
Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.
Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.
Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.
Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.
Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.
Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.
Tytär ymmärtää, että isä on epäluotettava selkäänpuukottaja. Isään ei voi enää luottaa. Yksinkertaista. Ei ole ollenkaan sama isä ja tunne luottamuksen menettämisen jälkeen.
Äidin sanoja, äidin sanoja nämä. Sellaisen oiken paljon lastaan rakastavan ja hänelle hyvää haluavan hienon äidin sanoja.
Miksi on niin vaikea täällä ihmisten ymmärtää, että isän petos vaikuttaa radikaalisti koko perheeseen ja lapset kärsivät siitä suunnattoman paljon. Kyllä se tuska ja haluttomuus saada uusi nainen elämään ja juhliin voi tulla ihan lapsesta itsestään, vaikka äiti kuinka koittaisi puhua hyvää isästä ja auttaa lasta pitämään yllä hyvää isäsuhdetta. En tietenkään hyväksy tapaa, jolla kyseinen lapsi puhui naisesta mutta näin oman isäni pettäjäksi paljastumisen jälkeen voin puhua kyllä ihan omasta kokemuksesta. Lapsi ei tosiaan ole kummankaan vanhemman jatke ja lapsella on myös omat ajatuksensa ja tunteensa. Isäni petti meidän koko perheemme ja särki minunkin sydämeni. Isäni oli ja ON itsekäs, eikä välitä meistä kestään - vaikka äiti minua koittaa suojella ja yrittää väittää, että välittäisi (Isäni toiminta on osoittanut tuon valheeksi). Myöskään nainen, jonka kanssa äitiäni petti omaa omia pieniä lapsia ja aviomiehen. Kauniita ihmisiä, todella. Ja sitten jos tuollaista ei hyväksy itse lapsena, niin täällä vauhkotaan LAPSEN oikeudesta tulla kuulluksi mutta jos lapsi sanoo sitten miltä se tuntuu, aletaan suoraan lapsen äitiä syyttämään manipuloinnista. Kyllä ne pettäjät ja pettämiseen osallistuneet pnot ovat syyllisiä, vaikka täällä asiaa miten koitettaisiin vääntää.
Koska lapsi ei tiedä iskän kikkelinkastajaisista jollei äiti niistä kerro. Se on äidin omalla vastuulla hoitaa eronsa ja pettymyksen tunteensa ilman lasten vetämistä mukaan. Vaikka sitten ammattiavun turvin.
Ei lapsi osaa sanoa miltä iskän äitiä pettäminen tuntuu, jollei lapsi tiedä koko asiasta mitään.
Sinun pitäisi ymmärtää, että taaperolla ja teinillä on eroa. Onko jossain sanottu, että tuo nainen on ollut päiväkoti-ikäinen, kun isän sivusuhde on alkanut.
Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on, kun yritän lohduttaa hillittömästi itkevää äitiäni. Muistan edelleen sen ahdistuksen tunteen. Äiti kertoi aikuisena, että isällä oli suhde, kun me lapset oltiin pieniä. Minusta tuo on edelleen vastenmielistä ja tahraa osaltaan isän muistoa.
Sama. Muistan kun siskon kanssa ihmeteltiin, miksi kotona on niin synkkää ja hiljaista. Ollessamme aikuisia, "oksensi" äiti sitten isän uskottomuuden meidän päällemme. Vieläkin suututtaa, kun iskä ei enää ollut kertomassa toista näkökulmaa ja tuntuu, että äiti täten tahrasi isän muiston.
Mitä näkökulmaa? Sitäkö, että isäsi olisi sanonut, että hän ei ole ketään pettänyt?
Hyi kun täällä on ikäviä ihmisiä kommentoimassa. Lasten kokemuksiin kommentoidaan joko haukkuen lapsen äitiä & syyllistäen tätä (tietämättä asiasta mitään) tai tällaisella tavalla, tehden oletuksia selkeästi kipeästä tilanteesta julmalla tavalla. 😔
Sulla olis kyllä peiliinkatsomisen paikka ja niin parilla muullakin täällä.Otan osaa alk.per. viestin kirjoittajan isän menetykseen ja kipeisiin, siinä kohti varmasti turhalta tuntuneisen paljastusten käsittelyyn. ❤️
Jos tosiasia on se, että lasten isä on pettänyt lasten äitiä parisuhteen aikana, niin mikä se toinen näkökulma sitten olisi? "Petin äitiänne syystä x, y ja z?" Jos aikuisille lapsille sanookin, että mies meni vieraisiin ja kotona oli silloin ikävä ilmapiiri, niin sehän vain selittää sen ilmapiirin. Minun mielestä aikuisille lapsille ei kuulu syyt, miksi niin tapahtui. En minä ainakaan haluaisi kuulla, miten kotona ei ollut seksiä tarpeeksi tai se työkaveri nyt oli niin hurjan haluttava.
Olen tuo, joka kertoi lohduttaneensa itkevää äitiään. Ei minua kiinnosta, miksi isä teki niin kuin teki. Isä ei ollut mikään helppo ihminen ja kaiken lisäksi meni tekemään noin. Olisi ensin ottanut eron.
Äitisi on voinut pettää isääsi vaikka miten plajon, ja olla narsistinen tms. tätä isäsi ei ole sinulle kertonut.
Kyllä lapsi viimeistään aikuisena tietää , jos äiti on / oli narsistinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on sairasta tuokin että lapsi joutuu lohduttamaan itkevää äitiään! Tuskin tajus tuokaan äiti pahoitella edes jälkikäteen. Kamala taakka pienelle lapselle.
Niin äiti kuin isäkin saa itkeä myös niin että lapset sen näkevät. Kunhan lapset huomaavat että itku lohduttaa ja siitä lapsen antamasta lohdusta on hyötyä. Jos se itku kestää kuukausia ja vuosi ja vielä pahenee ajan mittaan se on taakka kenelle tahansa.
Ihan sairasta. Mut joo, ei marttyyrimammat ajattele muita kuin itseään.
Ihanko oikeasti sinä et ole koskaan itkenyt lastesi nähden mistään syystä? Oletko ajatellut, minkä mallin se antaa lapsillesi?
En koskaan ole lasta sillä kuormittanut tai "antanut" lapsen ottaa lohduttajan roolia. Se luo turvattomuutta lapsille. Toki ovat saaneet tulla, mutta olen pyrkinyt vakuuttamaan että kaikki on hyvin, eikä heidän tarvitse minusta huolta kantaa. Eli pyrkinyt kaikella mahdollisilla tavalla vähentää sitä draamaa, en lisäämään sitä.
Onko lohduttaminen aina kuormittavaa? Onko sinulla lapsia ja jos on niin miksi?
Vanhemman lohduttaminen on varsinkin pienelle lapselle kuormittavaa, koska lapsen silmissä se vakaa, luotettava tuki ja turva, auktoriteetti asemassa oleva vanhempi romahtaa. Eikö tämä ole itsestään selvää kaikille? Mieti nyt itsekin. Tunteita saa toki näyttää, mutta vanhemman tehtävä on olla tukipilari, eikä lapsen vanhemmilleen. Lapsella ei ole siihen keinoja eikä kykyä.
Minulla on 3 lasta, kiitos kysymästä. Ja varmaan samasta syystä kuin muillakin. Miksi ihmeessä tuollaista edes kysyt?
Se että itku tarkoittaa samaa kuin romahtaminen ei ole normaalia eikä tervettä.
Suotavaa olisi että vanhemmat olisi kutakuinkin normaaleita ja tervejärkisiä.
Se olisi todella suotavaa.
Tervejärkinen ihminen tajuaa että ensin otetaan ero ja vasta sitten hankitaan uusi kumppani.
Tervejärkinen myös ymmärtää että se joka tulee petetyksi , saattaa olla sen jälkeen ihan jonkinlaisen tovin pois tolaltaan.
Ei vaan tervejärkinen vanhempi suojelee lastaan, eikä ota häntä likasangoksi omien pahojen mieliensä laskiämpäriksi. Lapselle ei kuulu vanhempien välisen suhteen riidat tai eron syyt. Eron sattuessa lastaan rakastava ihminen toimii niin että ero on mahdollisimman helppo lapselle, ei niin että vaikeuttaa lapsen erosta toipumista omalla käytöksellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?
Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.
Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.
Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.
Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.
Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.
Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.
Tytär ymmärtää, että isä on epäluotettava selkäänpuukottaja. Isään ei voi enää luottaa. Yksinkertaista. Ei ole ollenkaan sama isä ja tunne luottamuksen menettämisen jälkeen.
Äidin sanoja, äidin sanoja nämä. Sellaisen oiken paljon lastaan rakastavan ja hänelle hyvää haluavan hienon äidin sanoja.
Miksi on niin vaikea täällä ihmisten ymmärtää, että isän petos vaikuttaa radikaalisti koko perheeseen ja lapset kärsivät siitä suunnattoman paljon. Kyllä se tuska ja haluttomuus saada uusi nainen elämään ja juhliin voi tulla ihan lapsesta itsestään, vaikka äiti kuinka koittaisi puhua hyvää isästä ja auttaa lasta pitämään yllä hyvää isäsuhdetta. En tietenkään hyväksy tapaa, jolla kyseinen lapsi puhui naisesta mutta näin oman isäni pettäjäksi paljastumisen jälkeen voin puhua kyllä ihan omasta kokemuksesta. Lapsi ei tosiaan ole kummankaan vanhemman jatke ja lapsella on myös omat ajatuksensa ja tunteensa. Isäni petti meidän koko perheemme ja särki minunkin sydämeni. Isäni oli ja ON itsekäs, eikä välitä meistä kestään - vaikka äiti minua koittaa suojella ja yrittää väittää, että välittäisi (Isäni toiminta on osoittanut tuon valheeksi). Myöskään nainen, jonka kanssa äitiäni petti omaa omia pieniä lapsia ja aviomiehen. Kauniita ihmisiä, todella. Ja sitten jos tuollaista ei hyväksy itse lapsena, niin täällä vauhkotaan LAPSEN oikeudesta tulla kuulluksi mutta jos lapsi sanoo sitten miltä se tuntuu, aletaan suoraan lapsen äitiä syyttämään manipuloinnista. Kyllä ne pettäjät ja pettämiseen osallistuneet pnot ovat syyllisiä, vaikka täällä asiaa miten koitettaisiin vääntää.
Koska lapsi ei tiedä iskän kikkelinkastajaisista jollei äiti niistä kerro. Se on äidin omalla vastuulla hoitaa eronsa ja pettymyksen tunteensa ilman lasten vetämistä mukaan. Vaikka sitten ammattiavun turvin.
Ei lapsi osaa sanoa miltä iskän äitiä pettäminen tuntuu, jollei lapsi tiedä koko asiasta mitään.
Sinun pitäisi ymmärtää, että taaperolla ja teinillä on eroa. Onko jossain sanottu, että tuo nainen on ollut päiväkoti-ikäinen, kun isän sivusuhde on alkanut.
Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on, kun yritän lohduttaa hillittömästi itkevää äitiäni. Muistan edelleen sen ahdistuksen tunteen. Äiti kertoi aikuisena, että isällä oli suhde, kun me lapset oltiin pieniä. Minusta tuo on edelleen vastenmielistä ja tahraa osaltaan isän muistoa.
Sama. Muistan kun siskon kanssa ihmeteltiin, miksi kotona on niin synkkää ja hiljaista. Ollessamme aikuisia, "oksensi" äiti sitten isän uskottomuuden meidän päällemme. Vieläkin suututtaa, kun iskä ei enää ollut kertomassa toista näkökulmaa ja tuntuu, että äiti täten tahrasi isän muiston.
Mitä näkökulmaa? Sitäkö, että isäsi olisi sanonut, että hän ei ole ketään pettänyt?
Hyi kun täällä on ikäviä ihmisiä kommentoimassa. Lasten kokemuksiin kommentoidaan joko haukkuen lapsen äitiä & syyllistäen tätä (tietämättä asiasta mitään) tai tällaisella tavalla, tehden oletuksia selkeästi kipeästä tilanteesta julmalla tavalla. 😔
Sulla olis kyllä peiliinkatsomisen paikka ja niin parilla muullakin täällä.Otan osaa alk.per. viestin kirjoittajan isän menetykseen ja kipeisiin, siinä kohti varmasti turhalta tuntuneisen paljastusten käsittelyyn. ❤️
Jos tosiasia on se, että lasten isä on pettänyt lasten äitiä parisuhteen aikana, niin mikä se toinen näkökulma sitten olisi? "Petin äitiänne syystä x, y ja z?" Jos aikuisille lapsille sanookin, että mies meni vieraisiin ja kotona oli silloin ikävä ilmapiiri, niin sehän vain selittää sen ilmapiirin. Minun mielestä aikuisille lapsille ei kuulu syyt, miksi niin tapahtui. En minä ainakaan haluaisi kuulla, miten kotona ei ollut seksiä tarpeeksi tai se työkaveri nyt oli niin hurjan haluttava.
Olen tuo, joka kertoi lohduttaneensa itkevää äitiään. Ei minua kiinnosta, miksi isä teki niin kuin teki. Isä ei ollut mikään helppo ihminen ja kaiken lisäksi meni tekemään noin. Olisi ensin ottanut eron.
Äitisi on voinut pettää isääsi vaikka miten plajon, ja olla narsistinen tms. tätä isäsi ei ole sinulle kertonut.
Kyllä lapsi viimeistään aikuisena tietää , jos äiti on / oli narsistinen.
Väärin. Lapsi ei mystisesti tiedä mitään, vaan se äiti rakas muokkaa lapsen ajatusmalleja. Aikuisenakaan ei voi tietää mitä se isä on joutunut kokemaan jollei isä kerro itse. Katkeroituneen äidin sanaan ei voi luottaa. Mutta tätähän lapsi ei tiedä, kun hänet on manipuloitu jo pienestä äidin mukaiseksi.
Aina se ei onnistu kovin helpolla. En tarkoittanut tässä sitä etteikö se joku voi odottaa vaan toinen osapuoli etsii ja löytää jonkun keinon päästä suhteesta.
Lukekaa tän päivän hesarista artikkeli henkisestä väkivallasta. Sellaisesta eroon pääseminen voi vaatia kovia keinoja.
Nää marttyyrit kuulostaa just siltä ettei ole kaikki kohdillaan, ikuinen viha on langetettu ja kostoa odotellessa. Kun en minä niin ei kukaan muukaan ja mustamaalaa henkilön koko maailmalle.