Pettämisen ja eron jälkeen lasten juhlat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?

Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.

Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.

Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.

Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.

Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.

Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.

Nimenomaan tämä. Pettäjä pettää koko perheen, ei vain äitiä.

Nykyään en jaksa tavata äitiä kovin usein kun hän yrittää sanoa samaa aina. Ei isä minua pettänyt.

Minua petti rikkomalla perheen ja kodin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?

Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.

Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.

Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.

Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.

Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.

Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.

Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.

Tytär ymmärtää, että isä on epäluotettava selkäänpuukottaja. Isään ei voi enää luottaa. Yksinkertaista. Ei ole ollenkaan sama isä ja tunne luottamuksen menettämisen jälkeen.

Mun isä-suhde ei ole perustunut koskaan luottamukseen seksistä.

Ei minunkaan, vaan yleiseen luottamukseen ja hyvään kohteluun. Puhutaanko teillä muutenkin yleisesti isäsi seksielämästä?

Äiti puhuu joskus siitä edelleen. Isä ei nykyisin enää puhu mitään koska ei ole elossa.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni erosi todella rumasti vaimostaan, olivat olleet yhdessä noin 18 vuotta. Jatkuvan sarjapettämisen lisäksi tämä törkimys kehtasi ilmoittaa asiasta vaimolleen sähköpostilla!

Kyllä se meillä meni niin päin, että välit veljeen menivät poikki. Pariin vuoteen en häntä nähnyt ollenkaan, sen jälkeen kertaalleen nähnyt toisen veljen lapsen synttäreillä. Uusi nainen ei kiinnosta pätkääkään, en kiinnosta tutustua uuteen ihmiseen kun entinen käly on tuttu jo 20 vuoden ajalta ja lapsemme ovat kasvaneet samaan aikaan. Sillä uudella hoidolla on joku lapsikin, kiinnostaa vielä vähemmän. Kaiken lisäksi tämä uusi naikkonen lähetti ex-kälylle eron jälkeen törkeitä viestejä ja lapsistakin kehtasivat tehdä lastensuojeluilmoituksen, koska nämä eivät eron jälkeen ihan heti halunneet nähdä isäänsä, joka oli käyttäytynyt heitä kohtaan pelottavalla tavalla.

Meiltä on jo vanhemmat kuolleet, joten ei senkään puolesta tarvitse olla enää veljen kanssa tekemisissä. 

Vau! Miltä tuntuu asettautua jumalan asemaan ja tuomita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?

Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.

Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.

Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.

Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.

Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.

Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.

Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.

Isä on aina isä ja rakas. Se ei muuta sitä, että näen isäni nyt täysin eri tavalla kuin ennen, koska minulle selvisi juuri, että isäni on pettänyt äitiäni jatkuvasti vuosia. Äitini ei sitä ansaitse. En voi sietää naista, jonka kanssa isäni on pettänyt äitiäni, enkä myöskään suoraan sanoen isääni tällä hetkellä. Koen, että isäni on pettänyt koko perheemme. Äitini ei ole millään muotoa haukkunut isääni minulle. Nämä ovat omia ajatuksiani. Uudet naiset, miehenne lapsien EI TARVITSE hyväksyä teitä, teillä ei ole oikeutta vaatia sitä. Totta hemmetissä elämäni muuttui radikaalisti ja isän itsekkyyden takia.

Aloittaja on taas klassinen esimerkki siitä, miten omat tunteet ja mielipaha menee lapsen edun edelle. Aikuisen ihmisen pitää pystyä pistämään omat tunteensa muutamaksi tunniksi syrjään, jotta lapsi saa onnistuneet ja kivat juhlat. Ei sekään oikein voi olla ratkaisu, että järjestetään erilliset juhlat vanhempien eripuraisuuden takia. Mites jatkossa sitten? Pitääkö lapsen pitää omat hääjuhlansa, oman lapsensa ristiäiset jne. molemmille vanhemmille erikseen? 

Huoh. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?

Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.

Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.

Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.

Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.

Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.

Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.

Nimenomaan tämä. Pettäjä pettää koko perheen, ei vain äitiä.

Nykyään en jaksa tavata äitiä kovin usein kun hän yrittää sanoa samaa aina. Ei isä minua pettänyt.

Minua petti rikkomalla perheen ja kodin.

Mulla perhe on edelleen olemassa, samoin se kotikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljeni erosi todella rumasti vaimostaan, olivat olleet yhdessä noin 18 vuotta. Jatkuvan sarjapettämisen lisäksi tämä törkimys kehtasi ilmoittaa asiasta vaimolleen sähköpostilla!

Kyllä se meillä meni niin päin, että välit veljeen menivät poikki. Pariin vuoteen en häntä nähnyt ollenkaan, sen jälkeen kertaalleen nähnyt toisen veljen lapsen synttäreillä. Uusi nainen ei kiinnosta pätkääkään, en kiinnosta tutustua uuteen ihmiseen kun entinen käly on tuttu jo 20 vuoden ajalta ja lapsemme ovat kasvaneet samaan aikaan. Sillä uudella hoidolla on joku lapsikin, kiinnostaa vielä vähemmän. Kaiken lisäksi tämä uusi naikkonen lähetti ex-kälylle eron jälkeen törkeitä viestejä ja lapsistakin kehtasivat tehdä lastensuojeluilmoituksen, koska nämä eivät eron jälkeen ihan heti halunneet nähdä isäänsä, joka oli käyttäytynyt heitä kohtaan pelottavalla tavalla.

Meiltä on jo vanhemmat kuolleet, joten ei senkään puolesta tarvitse olla enää veljen kanssa tekemisissä. 

Vau! Miltä tuntuu asettautua jumalan asemaan ja tuomita?

Hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?

Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.

Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.

Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.

Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.

Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.

Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.

Nimenomaan tämä. Pettäjä pettää koko perheen, ei vain äitiä.

Nykyään en jaksa tavata äitiä kovin usein kun hän yrittää sanoa samaa aina. Ei isä minua pettänyt.

Minua petti rikkomalla perheen ja kodin.

Mulla perhe on edelleen olemassa, samoin se kotikin.

Minulla ei. Vieras nainen vieraassa asunnossa ei kuulu perheeseeni, nyt tai koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?

Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.

Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.

Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.

Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.

Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.

Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.

Nimenomaan tämä. Pettäjä pettää koko perheen, ei vain äitiä.

Nykyään en jaksa tavata äitiä kovin usein kun hän yrittää sanoa samaa aina. Ei isä minua pettänyt.

Minun isäni taas petti myös minut. Laiminlöi minun hoitmiseni kun olin pieni, jotta pääsi nauttimaan ajasta sen hetkisen pnonsa kanssa ja äiti luuli, että isä piti minusta huolta. Ei, jouduin itse tekemään safkat ja olemaan yksin kotona ekaluokkalaisena iltaan asti, jolloin isä tuli just ennen äitiä kotiin. Minä olin hiljainen lapsi, enkä tiennyt silloin tästä, että isän piti pitää minusta huolta, joten luulin, ettei minusta vain välitetty. Isä petti meidät kaikki. Äiti jopa koittaa puolustella isääni minulle, suojellakseen minua. Minä en sille ukolle anteeksi anna. Olin liian yksin, liian pienenä vain, jotta isä sai sekä pitää vaimonsa (äitini, jota omalla, itsekkäällä tavalla rakastaa) ja samalla pneskella työkaverinsa kanssa). Isän nykyinen nainen on itse naimisissa ja hällä on kouluikäisiä lapsia (sääliksi käy, lapsiparat) ja koko kylä tietää heidän touhuistaan, aviomiestään myöten. Hienoja ihmisiä. Oikein hienoja. Ja minun pitäisi ymmärtää ja hyväksyä isän onni? Pyh. Haluaa syödä kakkunsa ja säästää samalla, satuttaen kaikkia läheisiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?

Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.

Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.

Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.

Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.

Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.

Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.

Nimenomaan tämä. Pettäjä pettää koko perheen, ei vain äitiä.

Nykyään en jaksa tavata äitiä kovin usein kun hän yrittää sanoa samaa aina. Ei isä minua pettänyt.

Minua petti rikkomalla perheen ja kodin.

Mulla perhe on edelleen olemassa, samoin se kotikin.

Minulla ei. Vieras nainen vieraassa asunnossa ei kuulu perheeseeni, nyt tai koskaan.

Vieraat ei kuuluu minunkaan perheeseen. Ja pitkään aikaa se perhe ei ole enää asunut saman katon alla. Nykyisin jo kaikki asuu omillaan ja esim. minulla ja sisarella on omat perheet. Silti perheeseeni lasken kuuluviksi äidin, isän ja sisarukseni, mutta en heidän puolisoitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?

Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.

Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.

Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.

Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.

Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.

Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.

Nimenomaan tämä. Pettäjä pettää koko perheen, ei vain äitiä.

Nykyään en jaksa tavata äitiä kovin usein kun hän yrittää sanoa samaa aina. Ei isä minua pettänyt.

Minun isäni taas petti myös minut. Laiminlöi minun hoitmiseni kun olin pieni, jotta pääsi nauttimaan ajasta sen hetkisen pnonsa kanssa ja äiti luuli, että isä piti minusta huolta. Ei, jouduin itse tekemään safkat ja olemaan yksin kotona ekaluokkalaisena iltaan asti, jolloin isä tuli just ennen äitiä kotiin. Minä olin hiljainen lapsi, enkä tiennyt silloin tästä, että isän piti pitää minusta huolta, joten luulin, ettei minusta vain välitetty. Isä petti meidät kaikki. Äiti jopa koittaa puolustella isääni minulle, suojellakseen minua. Minä en sille ukolle anteeksi anna. Olin liian yksin, liian pienenä vain, jotta isä sai sekä pitää vaimonsa (äitini, jota omalla, itsekkäällä tavalla rakastaa) ja samalla pneskella työkaverinsa kanssa). Isän nykyinen nainen on itse naimisissa ja hällä on kouluikäisiä lapsia (sääliksi käy, lapsiparat) ja koko kylä tietää heidän touhuistaan, aviomiestään myöten. Hienoja ihmisiä. Oikein hienoja. Ja minun pitäisi ymmärtää ja hyväksyä isän onni? Pyh. Haluaa syödä kakkunsa ja säästää samalla, satuttaen kaikkia läheisiään.

Ja huom! Ei tosiaan laiminlyönyt KERRAN minun hoitamistani, vaan jatkuvasti, joka oli suht.traumatisoivaa olla yksin kaikki päivät niin pienestä pitäen osaamatta vielä pitää itsestään huolta, vielä uudessa paikassa, missä ei tuntenut ketään ja suku oli kaukana. Kiitti iskä! ❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?

Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.

Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.

Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.

Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.

Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.

Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.

Nimenomaan tämä. Pettäjä pettää koko perheen, ei vain äitiä.

Nykyään en jaksa tavata äitiä kovin usein kun hän yrittää sanoa samaa aina. Ei isä minua pettänyt.

Minun isäni taas petti myös minut. Laiminlöi minun hoitmiseni kun olin pieni, jotta pääsi nauttimaan ajasta sen hetkisen pnonsa kanssa ja äiti luuli, että isä piti minusta huolta. Ei, jouduin itse tekemään safkat ja olemaan yksin kotona ekaluokkalaisena iltaan asti, jolloin isä tuli just ennen äitiä kotiin. Minä olin hiljainen lapsi, enkä tiennyt silloin tästä, että isän piti pitää minusta huolta, joten luulin, ettei minusta vain välitetty. Isä petti meidät kaikki. Äiti jopa koittaa puolustella isääni minulle, suojellakseen minua. Minä en sille ukolle anteeksi anna. Olin liian yksin, liian pienenä vain, jotta isä sai sekä pitää vaimonsa (äitini, jota omalla, itsekkäällä tavalla rakastaa) ja samalla pneskella työkaverinsa kanssa). Isän nykyinen nainen on itse naimisissa ja hällä on kouluikäisiä lapsia (sääliksi käy, lapsiparat) ja koko kylä tietää heidän touhuistaan, aviomiestään myöten. Hienoja ihmisiä. Oikein hienoja. Ja minun pitäisi ymmärtää ja hyväksyä isän onni? Pyh. Haluaa syödä kakkunsa ja säästää samalla, satuttaen kaikkia läheisiään.

Oma isäni on sitä sukupolvea että hoito varmasti oli mitä oli. Kyllä hän siitä omalla tavallaan silti selviytyi, usein toki vanhempiensa avustuksella. Äiti on varmasti katkera edelleen myös tuosta, mutta en oikein voi sille mitään, siksi yleensä lähden pois jos äiti alkaa siitä puhua.

Tähän pakko kommentoida

"voi käsittää, miten hänen lähisukunsakin hyväksyi tuon teon noin vaan helposti, uusi puoliso oli siellä heti sinut lähisuvun kanssa. No, pitäähän se tietysti entisten appivanhempien vaan lapsensa teko hyväksyä, ei kai siinä vaihtoehtoja ole."

Oletko koskaan ollut tuon lähisukulaisen asemassa? Ymmärrätkö miten vaikea paikka se on, kun kyse ei ole ns. sinulle kuuluvasta asiasta sinänsä? Mitä lähisuvun olisi pitänyt tehdä? Katkaista välit?

Se on todella ikävä paikka joutua tuohon asemaan. Siinä ei ole kauheasti vaihtoehtoja...

Ja se ei tarkoita, että hyväksyisi sukulaisensa teon. Siinä vaan ei itsellä ole oikein valtuuksia mihinkään muuhun ku paheksua tekoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä lapsen häät on eri asia, koska siinä se lapsi järjestää ne häät yhdessä kumppaninsa kanssa, ja häihin kutsutaan myös ne tulevan puolison sukulaiset ja ystävät. Ihan eri homma kuin silloin kun juhlia vielä järkkäilee se toinen vanhempi omassa kodissaan.

On se sen lapsenkin koti. Eikö hänellä muka ole sanottavaa siihen, keitä hänen juhliinsa hänen kodissaan tulee? Ai niin, ei ole, koska itsekkäälle mammalle vain oma katkeruus on tärkeä asia. Viis siitä, miltä lapsesta tuntuu!

Äitiyteen ei kuulu se, että on vastuussa aina ja kaikesta.

Kyllä kuuluu. Vanhempi on aina vastuussa lapsestaan 100%, ei ole mitään puolikkaita lapsia olemassakaan. 

Kiinantossu kirjoitti:

Olen itse pari vuotta sitten "sopueronnut" ja silti ajatus exän uuden kumppanin + lastensa tulemisesta johonkin meidän lasten juhliin yököttää ja ahdistaa. Halusin itse erota, enkä halua exääni takaisin, mutta minusta on silti hyvin vaikea sopeutua siihen ajatukseen, että "meidän perheeseen" kuuluisikin yhtäkkiä jotain muita, jotka minun näkökulmastani ovat tulleet "pyytämättä ja yllättäen" ja joita en yhtään tunne. Meidän lapset tosin ovat vasta alakoululaisia ja koronan takia ei ole nyt järjestetty mitään esim. isompia synttärijuhlia tms., joten asia on nyt hoitunut sillä. 

Myöhemmin toki tilanne voi olla toinen, ties vaikka olisin kaverustunut tämän uuden kumppanin kanssa - tai ties onko tämä nykyinen enää kuvioissa silloin (hän on ehtiväinen tämä exä... :D), mutta pidän aivan mahdollisena sitäkin, että pidetään kaksia juhlia. Kutsukoot he keitä haluavat ja minä keitä minä haluan. Jos kumpikin vanhempi on iloinen tahollaan ja järjestää oman fiiliksen mukaiset juhlat, niin en minä sitä lapsen henkisenä pahoinpitelynä näe. Voihan sen myydä lapselle, että molemmat vaan haluavat järjestää omat juhlansa, kun eivät edes tunne toisen puolen vieraita välttämättä jne.

Toki aika näyttää, mutta pointtina, että ymmärrän hyvin sinua AP - olen monesti miettinyt, että kun sopuerokin tuntuu näin p*skalta ja hankalalta ajoittain, niin saati sitten jos olisi tällaisia pettämiskuvioita, jossa toinen päätyy sen kolmannen osapuolen kanssa yhteen. 

Sitä paitsi, erosin exästä, koska KAIKKI oli niin helvetin hankalaa, mikään tekemäni ei kelvannut, tein kaiken väärin jne jne ja joka asiasta tuli sanomista. Niin en itse asiassa haluaisi ylipäänsä järjestää hänen kanssaan yhtään mitään enää yhdessä, joten saattaisin haluta kahdet erilliset juhlat oli uusia kumppaneita tai ei. Olisin niin hermostunut ja kireä ja paniikissa, että varmasti tulisi riitaa ja voilá, lasten juhlat olisi raivottu pilalle.

Ja ylläolevasta huolimatta, meillä sujuu ns. arkinen lasten yhteishuoltajuus hyvin ja suht sopuisasti. Kunhan pysymme pois toistemme tonteilta niin sanotusti.

Sori, mut kyllä tää sun teksti paljastaa susta todella paljon, vaikka haluat kaiken exän syyksi laittaakin. Selvästi olet kontrolloiva ja itsekeskeinen ihminen itse(kin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se niinkään voi olla, että uusi puoliso jää pois juhlista. Koko elämäksikö jos suhde on kestävä? Ja miten uuden kumppanin suku, ovathan hekin oikeutettuja jos nyt ovat lapsen elämässä mukana. Uusi ihminen on nyt miehen kumppani ja ei voi ajatella, et ex-vaimo, vaikkakin lasten äiti, määrää tai on oikeutettu sanelemaan keitä juhlissa saa olla mukana.

Miten ne uudet kumppanit, joiden kanssa ex-puolisolla on yhteisiä lapsia, sisarpuolia?

Saako hänkään olla mukana?

Elämä jatkuu ja muuttuu ja siihen on sopeuduttava.

Ymmärrän katkeruuden ja pahan mielen, mutta fiksummalta näytät kun tosiaan tyynesti ja asiallisesti alat olla mukana lasten juhlissa.

Näytät, että olet päässyt yli ja jatkat elämääsi, miehen uusi elämä ei sinua hetkauta. Älä näytä, että kärsit tilanteesta, vaikka kärsisitkin.

Kun ylität ensimmäisen kynnyksen niin seuraavat ovatkin sitten jo helpompia.

Kaksi en juhlien pitämistä suositellaan täälläkin, mutta onko kukaan kysynyt lapsilta haluavatko he kahdet juhlat?

Ja kenen ovat ne oikeat ja ensimmäiset, miten priorisoida kun on vain yksi päivä niille oikeille ja ajankohtaisille?

Ja miten tasa-arvoisuus jos toinen on varakkaampi kuin toinen, miten estää kilpavarustelu ja näyttämisen halu?

Monta juttua on niissä kaksissa juhlissakin, että onnistuu olemaan hyvä tunnelma.

Kenenkään ei pidä sopeutua mihinkään itselleen vastenmieliseen ja hankalaan tilanteeseen. Isäni vaimoa ei juhliin kutsuta ja jos isä jää pois juhlista sen vuoksi, niin sitten jää. Ei hetkauta ketään. Ei se mene niin, että yksi tekee mitä lystää muista piittaamatta ja muiden pitää vain pokkuroida ja ottaa itsekäs ihminen ilolla vastaan.

Niinpä, kukahan on tässä se itsekäs?

Isällä ei siis saisi olla uutta elämää ja mieluummin sitten isä saa jäädä juhlista pois kun se ei kuulemma sitten hetkauta ketään?

Mites se isä, onko isä " ei ketään" ? Koska häntä varmaan tilanne hetkauttaa.

Tässä itsekäs on isä. Isällä saa olla uusi elämä mutta koska LAPSET itse eivät uutta kumppania halua juhlatilaisuuksiin, niin siinä tapauksessa tämän isän tulisi lasten takia pystyä tulemaan yksin juhlien ajaksi. Jos ukko on niin lapsellinen & itsekäs, ettei välitä sen vertaa lapsistaan, että kestäisi lasten toiveesta juhlat ilman uutta kumppaniaan, jonka kanssa on pettänyt lasten äitiä, niin onko ihme, ettei ketään hetkauta? Kertoo huvin paljon siitä, kuinka itsekeskeinen ja keskenkasvuinen ihminen on kyseessä. Jos häntä kerran tilanne hetkauttaa, tulisi sitten itse, isän ominaisuudessa juhlimaan lastensa kanssa.

Miten ihmeessä oikein ajattelet tuon asian kun noin selkeässä asiassa ihmettelet, kuka on itsekäs.

T.eri kuin kelle vastasit

Pitäisi osata erottaa lapset itsestään, vaikka se monelle äidille vaikeaa onkin. Kyllä niille lapsille parasta olisi että vanhemmat nielisivät ylpeytensä ja tulisivat toimeen keskenään. Se että laittaa lasten haluamisen/haluttomuuden piikkiin ne omat tunteensa on juuri merkki siitä että lapsia käytetään pelinappuloina. Muka LAPSET eivät halua. Kyllä se on  se äiti joka ei halua, ja se on ihan fine, mutta ITSE pitää ottaa vastuu siitä että isän uusi kumppani ei ole tervetullut lasten juhliin, eikä sysätä sitä lasten syyksi. Peräänkuulutan sitä mystistä käsitettä kuin OMA VASTUU. Ihmiset ei jotenkin kykene enää ymmärtämään mitä tarkoittaa ottaa vastuu omasta elmästä ja käytöksestä.

Tämän ymmärtämättömyyden huomaa parhaiten niistä kommenteista joita tähän viestiini tullee,

"kyllä ne kuule oli ne lapset jotka ihan oikeasti eivät naikkosta halunneet"

"minä en kyllä lapsiani vastuuta, he osaavat ihan itse päättää kenestä tykkäävät jne"

"tämä naikkonen on niin kamala että en ihmettele etteivät lapseni hänestä pidä"

Eli vaikka asia hierottaisiin päin naamaa, niin kiletäminen on niin selkärangassa, ettei kuitenkaan ymmärretä että itse on tämä tilanne aiheutettu, ja osata ottaa vastuuta siitä, vaan sysätään se vastuu isälle, naikkoselle, ja omille lapsille.

Kaikki nämä kuitenkin ovat jäljitetävissä siihen äidin suhtautumiseen ja lapsille tunteen siirtämäiseen.

Vierailija kirjoitti:

Järjestöt juhlat aivan tavallisesti ja kutsut sinne omat sukulaisesi. Tietenkään et kutsu miestä ja nyxää sinne. Mies järjestää tai on järjestämästä juhlat omille sukulaisilleen. Se ei ole sinun ongelmasi.

Jep. Paskat nakkaat lapsestasi. Oma napa, oma onni, oma ylpeys on tärkeintä!

En suoraan sanottuna ymmärrä sukulaisia, jotka katkaisevat tai kylmentävät välit esim. omaan sisarukseen jonkun eron takia. Kyllä, voi olla että se ihminen käyttäytyi rumasti ja kohteli muita huonosti, mutta se asia ei varsinaisesti koske niitä sukulaisia. Ymmärrän jos välit kylmenee esim. jonkun rikoksen tai vaikka murhan takia (kaikkihan ei hylkää perheenjäseniään silloinkaan), mutta toisen parisuhdeasioiden moralisointi menee omasta näkökulmastani liian pitkälle.

Ja ei, en ole itse koskaan jättänyt ketään rumasti enkä aio tehdä niin jatkossakaan. En voi kuvitella, että katkaisisin välit esim. siskooni tai vanhempiini jos heille tulee ruma ero.

Vierailija kirjoitti:

Kiinantossu kirjoitti:

Olen itse pari vuotta sitten "sopueronnut" ja silti ajatus exän uuden kumppanin + lastensa tulemisesta johonkin meidän lasten juhliin yököttää ja ahdistaa. Halusin itse erota, enkä halua exääni takaisin, mutta minusta on silti hyvin vaikea sopeutua siihen ajatukseen, että "meidän perheeseen" kuuluisikin yhtäkkiä jotain muita, jotka minun näkökulmastani ovat tulleet "pyytämättä ja yllättäen" ja joita en yhtään tunne. Meidän lapset tosin ovat vasta alakoululaisia ja koronan takia ei ole nyt järjestetty mitään esim. isompia synttärijuhlia tms., joten asia on nyt hoitunut sillä. 

Myöhemmin toki tilanne voi olla toinen, ties vaikka olisin kaverustunut tämän uuden kumppanin kanssa - tai ties onko tämä nykyinen enää kuvioissa silloin (hän on ehtiväinen tämä exä... :D), mutta pidän aivan mahdollisena sitäkin, että pidetään kaksia juhlia. Kutsukoot he keitä haluavat ja minä keitä minä haluan. Jos kumpikin vanhempi on iloinen tahollaan ja järjestää oman fiiliksen mukaiset juhlat, niin en minä sitä lapsen henkisenä pahoinpitelynä näe. Voihan sen myydä lapselle, että molemmat vaan haluavat järjestää omat juhlansa, kun eivät edes tunne toisen puolen vieraita välttämättä jne.

Toki aika näyttää, mutta pointtina, että ymmärrän hyvin sinua AP - olen monesti miettinyt, että kun sopuerokin tuntuu näin p*skalta ja hankalalta ajoittain, niin saati sitten jos olisi tällaisia pettämiskuvioita, jossa toinen päätyy sen kolmannen osapuolen kanssa yhteen. 

Sitä paitsi, erosin exästä, koska KAIKKI oli niin helvetin hankalaa, mikään tekemäni ei kelvannut, tein kaiken väärin jne jne ja joka asiasta tuli sanomista. Niin en itse asiassa haluaisi ylipäänsä järjestää hänen kanssaan yhtään mitään enää yhdessä, joten saattaisin haluta kahdet erilliset juhlat oli uusia kumppaneita tai ei. Olisin niin hermostunut ja kireä ja paniikissa, että varmasti tulisi riitaa ja voilá, lasten juhlat olisi raivottu pilalle.

Ja ylläolevasta huolimatta, meillä sujuu ns. arkinen lasten yhteishuoltajuus hyvin ja suht sopuisasti. Kunhan pysymme pois toistemme tonteilta niin sanotusti.

Sori, mut kyllä tää sun teksti paljastaa susta todella paljon, vaikka haluat kaiken exän syyksi laittaakin. Selvästi olet kontrolloiva ja itsekeskeinen ihminen itse(kin).

Kerrotko, mitä se paljastaa? Olen itsekin eronnut suhteesta, jossa henkistä väkivaltaa ja tilanne on samanlainen, ja tiedän, miten vaikeaa voi olla toimia joidenkin exien kanssa. Jos sinulla ei ole niin ole onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Juhlat ei voi mennä niin, että toinen osapuoli ne aina yksin omassa kotonaan järjestää ja passaa siinä sivussa myös toisen suvun. Joko juhlat pidetään molemmille suvuille erikseen tai sitten molemmat osallistuu järjestämiseen ja juhlien maksamiseen.

Lähipiirissä on tominut pitkään hyvin järjestely, jossa lasten isompiin juhliin vuokrataan aina pitopaikka ja tarjoilut tilataan. Laskun vanhemmat maksavat puoliksi. Ei tule epäreilua tilannetta kenellekkään. Tähän mentiin kun äiti koki epäreiluksi passata omassa kotonaan miehen sukulaisia ja uutta puolisoa ja kaiken lisäksi äiti vielä maksoi tarjoilut ym. Isän vain poimiessa rusinat pullasta. Nyt molemmat osallistuu juhlien järjestämiseen yhtälailla ja juhlat juhlitaan puoluettomalla maaperällä.

Kyllä ne juhlien järkkäilyt kuuluvat ihan siihen samaan elarimaksuun. Rahaa pitää osata sen elareita vastaanottavan säästää. Ei ole tarkoitus että kaikki käytetään heti johonkin, vaan lapsia ja heidän polkupyöriään/juhliaan varten pitää osata säästää. Mars taloustunnille opiskelemaan.