Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pettämisen ja eron jälkeen lasten juhlat
Ei koskaan ehjä enää
10.02.2021 |
Puolisoni piti salasuhdetta monta kuukautta. Asian paljastuttua erohan siitä tuli. Ex toi pian salarakkaansa lasten elämään, meillä on yhteishuoltajuus. Ex:n teko oli minulle vaikea paikka, en ole selvinnyt siitä, vaikka erosta on jo pari vuotta. Välit on täysin poikki ex:n ja hänen sukuunsa. En voi käsittää, miten hänen lähisukunsakin hyväksyi tuon teon noin vaan helposti, uusi puoliso oli siellä heti sinut lähisuvun kanssa. No, pitäähän se tietysti entisten appivanhempien vaan lapsensa teko hyväksyä, ei kai siinä vaihtoehtoja ole.
Lasten vaihdot teemme niin, ettemme näe vanhempina toisiamme. Ex:n edellisestä näkemisestäni on n vuosi aikaa. Vanhemmalla lapsella on parin vuoden päästä rippijuhlat.. En usko, että pystyn yhteisiin rippijuhliin, hyvä jos edes samaan kirkkoon pystyn menemään. En usko, että aika parantaa, on tässä jo pari vuotta mennyt. Olen katkera, tiedän sen. En voi käsittää, miten kevyesti ex perheemme rikkoi. Ei osannut selittää tekoaan mitenkään muuten, kuin että rakastui työkaveriinsa eikä rakastanut enää minua. Ja sillä selvä. Mitään ennakkoon en osannut arvata.
Miten olette selvinneet vastaavista tuhoisista, kaiken rikkovista eroista? Sopuerot ovat eri asia, niistä ei kannata neuvoja tähän laittaa.. Miten tästä voi päästä yli niin, että pystyisin eksää näkemään esim lasten juhlissa?
Kommentit (483)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lapsen häät on eri asia, koska siinä se lapsi järjestää ne häät yhdessä kumppaninsa kanssa, ja häihin kutsutaan myös ne tulevan puolison sukulaiset ja ystävät. Ihan eri homma kuin silloin kun juhlia vielä järkkäilee se toinen vanhempi omassa kodissaan.
On se sen lapsenkin koti. Eikö hänellä muka ole sanottavaa siihen, keitä hänen juhliinsa hänen kodissaan tulee? Ai niin, ei ole, koska itsekkäälle mammalle vain oma katkeruus on tärkeä asia. Viis siitä, miltä lapsesta tuntuu!
Meillä lapset on olleet viikko-viikko -systeemillä isällään ja ilman muuta oletin, että isäviikolla olevat rippijuhlat järjestää isä. No eipä järjestänyt!
Minä järjestin omalle suvulle rippijuhlan ja siitäkös mies veti kapallisen herneitä nenään, kun ei edes juhliin kutsuta. Totesin iloisesti, että tässä on nyt 13 vuotta eletty näin, joten oikeastiko hän olettaa, että isällä ei ole omalla viikollaan mitään velvollisuuksia. Äitiyteen ei kuulu se, että on vastuussa aina ja kaikesta.
Lasten synttärit juhlittiin aina äitiviikolla, koska isä ei omasta mielestään ollut niistä vastuussa. Niihin ei kutsuttu isän sukua, isällä oli mahdollisuus kutsua omat sukulaiset luokseen. No eipä kutsunut.
Mites olisi ollut etukäteen asiallinen keskustelu asiasta? Kun kerran on viikko ja viikko niin silloin varsinkin luulisi olevan hyvä keskusteluyhteys.
Olettaa ja oletuksrn varaan ei kannata jättää koskaan mitään, ei missään muissakaan elämäntilanteissa, ihan kenen ihmisen kanssa tahansa.Koska mies itse niistä rippijuhlista ja kutsuttavista niin innolla puhui, niin oletin (juu, kysymättä), että hän myös ne juhlat järjestää, koska jo oli varmistanut vanhemmiltaan, että pääsevät saapumaan.
Saapumaan mihin?
Konfirmaatioon. Sen jälkeen monella on erikseen vielä rippijuhlaksi nimetty tilaisuus joko kahvitteluineen tai jopa ruokineen. Minä järjestin tämän omalle suvulleni (toki varmistettuani ensin, onko tullut kutsua lapsen isän taholta, ei ollut) eikä mielessä käynyt, että mies kuvitteli minun järjestävän juhlat myös hänen suvulleen, olihan virallisesti ns. isäviikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lapsen häät on eri asia, koska siinä se lapsi järjestää ne häät yhdessä kumppaninsa kanssa, ja häihin kutsutaan myös ne tulevan puolison sukulaiset ja ystävät. Ihan eri homma kuin silloin kun juhlia vielä järkkäilee se toinen vanhempi omassa kodissaan.
On se sen lapsenkin koti. Eikö hänellä muka ole sanottavaa siihen, keitä hänen juhliinsa hänen kodissaan tulee? Ai niin, ei ole, koska itsekkäälle mammalle vain oma katkeruus on tärkeä asia. Viis siitä, miltä lapsesta tuntuu!
Meillä lapset on olleet viikko-viikko -systeemillä isällään ja ilman muuta oletin, että isäviikolla olevat rippijuhlat järjestää isä. No eipä järjestänyt!
Minä järjestin omalle suvulle rippijuhlan ja siitäkös mies veti kapallisen herneitä nenään, kun ei edes juhliin kutsuta. Totesin iloisesti, että tässä on nyt 13 vuotta eletty näin, joten oikeastiko hän olettaa, että isällä ei ole omalla viikollaan mitään velvollisuuksia. Äitiyteen ei kuulu se, että on vastuussa aina ja kaikesta.
Lasten synttärit juhlittiin aina äitiviikolla, koska isä ei omasta mielestään ollut niistä vastuussa. Niihin ei kutsuttu isän sukua, isällä oli mahdollisuus kutsua omat sukulaiset luokseen. No eipä kutsunut.
Mites olisi ollut etukäteen asiallinen keskustelu asiasta? Kun kerran on viikko ja viikko niin silloin varsinkin luulisi olevan hyvä keskusteluyhteys.
Olettaa ja oletuksrn varaan ei kannata jättää koskaan mitään, ei missään muissakaan elämäntilanteissa, ihan kenen ihmisen kanssa tahansa.Koska mies itse niistä rippijuhlista ja kutsuttavista niin innolla puhui, niin oletin (juu, kysymättä), että hän myös ne juhlat järjestää, koska jo oli varmistanut vanhemmiltaan, että pääsevät saapumaan.
Saapumaan mihin?
Konfirmaatioon. Sen jälkeen monella on erikseen vielä rippijuhlaksi nimetty tilaisuus joko kahvitteluineen tai jopa ruokineen. Minä järjestin tämän omalle suvulleni (toki varmistettuani ensin, onko tullut kutsua lapsen isän taholta, ei ollut) eikä mielessä käynyt, että mies kuvitteli minun järjestävän juhlat myös hänen suvulleen, olihan virallisesti ns. isäviikko.
Eli mistään juhlista ei ollut edes puhetta. Lapsen edun nimissä se olisi kannattanut mielestäni puheeksi ottaa oli sitten isä tai äiti äitiviikko. Oletuksilta välttyy vain puhumalla asioista etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tytön isä kutsuttiin rippijuhliin, kun "näin kuuluu tehdä". Isän uutta puolisoa ei kutsuttu, kun ei ole missään tekemisissä tytön kanssa.
Yllätys oli suuri, kun isän uusi puoliso tuli kirkkoon ja tuli myös juhlapaikalle (minun ja tytön koti). Tyttö "heitti" naisen ulos ja sanoi et kuokkavieraita ei kaivata. Isä lähti myös, vaikka häntä tytär suunnilleen rukoili polvillaan tulemaan.
Tästä on jo 10 vuotta, ylioppilasjuhlat ja monet synttärit on juhlittu ilman isää.
Nyt jo aikuinen tytär totesi, että jos isälle merkitsee joku.hu...ra enemmän kuin oma tytär, niin hän sitten elää mieluumin ilman isää.Ei omalta tyttäreltäkään noin törkeää käytöstä tarvitse sietää. Ylioppilaana tytärkin on jo aikuinen ja hu__rittelee isän uutta puolisoa?
No äläpä. Siinä on ilmeisesti äiti oikein onnistuneesti siirtänyt sairaalloisen kaunansa lapselleen. Normaali äiti olisi kauhuissaan, että on antanut tilanteen kehittyä tuollaiseksi. Tuskin se tyttö on ihan itsekseen keksinyt, että isän puoliso on hu ora.
Miten se uusi nainen on muuten sen enempää hu ora kuin isäkään?
Ikään kuin lapselle tuo sana olisi ihan uutta...
Kolme pistettä!
Siitä, että tuntee sanan, on erittäin pitkä matka siihen, että herjaa sillä muita ihmisiä.
Muiden ihmisten julkinen huo rittelu on rikos nimeltään kunnianloukkaus. Saat kolme pistettä, jos opetat tämän lapsellesi.
Paitsi että faktan toteaminen ei ole kunnianloukkaus.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalla täällä on ketju, jossa uusperheen uusi kumppani kertoo kuinka vaikeaa on, kun entinen kumppani määrää ja häärää mukana uusperheen elämässä lapsen kautta.
Ja mies ei pysty sanomaan vastaan. Kun hyvittelee ja pelkää exäänsä.Voin aivan hyvin kuvitella mihin nämä katkeruuteensa, kostoonsa ja marttyyriinviittaansa pukeutuneet exät pystyvät kun lukee eräitä näitä kommentteja. Myös sitä uutta kumppania ja uutta perhettä kohtaan.
Ymmärrän pahan mielen ja pettymyksen kun mies esimerkiksi lähtee ja eroaa toiseen rakastumisen vuoksi.
Mutta en ymmärrä, että on oikeus jäädä siihen velllomaan vuosiksi ja aikomattakaan jatkaa omaa elämää. Ja sillä varjolla käyttäytyä miten tahansa.
Ja tosiaan juuri se lähtijä on ikuisesti tuomittu roistoksi ja jätetty pyhimykseksi.
Oli hän aikanaan miten hyvä kumppani tai vanhempi tahansa.
Kaikki se on poispyyhitty ja mitätöity, vaikka vanhempana olisi ihan yhtä hyvä kuin ennenkin.
Mutta kun meni ja rakastui toiseen. Tai ylipäätään erosi. Silloin ei voi olla, joidenkin mielestä ei tämän kanssa voi olla edes yhteisissä lasten juhlissa.
Viis mitä lapsista tuntuu.
Tän ketjun otsikko/linkki?
Vierailija kirjoitti:
Juhlat ei voi mennä niin, että toinen osapuoli ne aina yksin omassa kotonaan järjestää ja passaa siinä sivussa myös toisen suvun. Joko juhlat pidetään molemmille suvuille erikseen tai sitten molemmat osallistuu järjestämiseen ja juhlien maksamiseen.
Lähipiirissä on tominut pitkään hyvin järjestely, jossa lasten isompiin juhliin vuokrataan aina pitopaikka ja tarjoilut tilataan. Laskun vanhemmat maksavat puoliksi. Ei tule epäreilua tilannetta kenellekkään. Tähän mentiin kun äiti koki epäreiluksi passata omassa kotonaan miehen sukulaisia ja uutta puolisoa ja kaiken lisäksi äiti vielä maksoi tarjoilut ym. Isän vain poimiessa rusinat pullasta. Nyt molemmat osallistuu juhlien järjestämiseen yhtälailla ja juhlat juhlitaan puoluettomalla maaperällä.
Jos oman tai omien lasten juhlat tuntuu epäreiluilta järjestää ei niitä tietenkään kannata lähteä järjestämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni erosi todella rumasti vaimostaan, olivat olleet yhdessä noin 18 vuotta. Jatkuvan sarjapettämisen lisäksi tämä törkimys kehtasi ilmoittaa asiasta vaimolleen sähköpostilla!
Kyllä se meillä meni niin päin, että välit veljeen menivät poikki. Pariin vuoteen en häntä nähnyt ollenkaan, sen jälkeen kertaalleen nähnyt toisen veljen lapsen synttäreillä. Uusi nainen ei kiinnosta pätkääkään, en kiinnosta tutustua uuteen ihmiseen kun entinen käly on tuttu jo 20 vuoden ajalta ja lapsemme ovat kasvaneet samaan aikaan. Sillä uudella hoidolla on joku lapsikin, kiinnostaa vielä vähemmän. Kaiken lisäksi tämä uusi naikkonen lähetti ex-kälylle eron jälkeen törkeitä viestejä ja lapsistakin kehtasivat tehdä lastensuojeluilmoituksen, koska nämä eivät eron jälkeen ihan heti halunneet nähdä isäänsä, joka oli käyttäytynyt heitä kohtaan pelottavalla tavalla.
Meiltä on jo vanhemmat kuolleet, joten ei senkään puolesta tarvitse olla enää veljen kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tytön isä kutsuttiin rippijuhliin, kun "näin kuuluu tehdä". Isän uutta puolisoa ei kutsuttu, kun ei ole missään tekemisissä tytön kanssa.
Yllätys oli suuri, kun isän uusi puoliso tuli kirkkoon ja tuli myös juhlapaikalle (minun ja tytön koti). Tyttö "heitti" naisen ulos ja sanoi et kuokkavieraita ei kaivata. Isä lähti myös, vaikka häntä tytär suunnilleen rukoili polvillaan tulemaan.
Tästä on jo 10 vuotta, ylioppilasjuhlat ja monet synttärit on juhlittu ilman isää.
Nyt jo aikuinen tytär totesi, että jos isälle merkitsee joku.hu...ra enemmän kuin oma tytär, niin hän sitten elää mieluumin ilman isää.Hyvä isäsuhde kannattelee tytärtä menestykseen, tuo tartuttamasi oma katkeruutesi taas muuttaa tyttäresi tulevaisuuden yhtä katkeraksi kuin oma elämäsi on.
Lapsi pärjää aina paremmin ilman huonoa isää ja isäsuhdetta, kuten tuossa tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tytön isä kutsuttiin rippijuhliin, kun "näin kuuluu tehdä". Isän uutta puolisoa ei kutsuttu, kun ei ole missään tekemisissä tytön kanssa.
Yllätys oli suuri, kun isän uusi puoliso tuli kirkkoon ja tuli myös juhlapaikalle (minun ja tytön koti). Tyttö "heitti" naisen ulos ja sanoi et kuokkavieraita ei kaivata. Isä lähti myös, vaikka häntä tytär suunnilleen rukoili polvillaan tulemaan.
Tästä on jo 10 vuotta, ylioppilasjuhlat ja monet synttärit on juhlittu ilman isää.
Nyt jo aikuinen tytär totesi, että jos isälle merkitsee joku.hu...ra enemmän kuin oma tytär, niin hän sitten elää mieluumin ilman isää.Ei omalta tyttäreltäkään noin törkeää käytöstä tarvitse sietää. Ylioppilaana tytärkin on jo aikuinen ja hu__rittelee isän uutta puolisoa?
No äläpä. Siinä on ilmeisesti äiti oikein onnistuneesti siirtänyt sairaalloisen kaunansa lapselleen. Normaali äiti olisi kauhuissaan, että on antanut tilanteen kehittyä tuollaiseksi. Tuskin se tyttö on ihan itsekseen keksinyt, että isän puoliso on hu ora.
Miten se uusi nainen on muuten sen enempää hu ora kuin isäkään?
Ikään kuin lapselle tuo sana olisi ihan uutta...
Kolme pistettä!
Siitä, että tuntee sanan, on erittäin pitkä matka siihen, että herjaa sillä muita ihmisiä.
Muiden ihmisten julkinen huo rittelu on rikos nimeltään kunnianloukkaus. Saat kolme pistettä, jos opetat tämän lapsellesi.
Ja ottaen huomioon, että lapsi on luonnostaan lähes loputtoman lojaali omille vanhemmilleen. Jopa niille jotka pahoinpitelevät. Niin on siinä aika hyvin tehty työtä isän mustamaalaamiseksi, että tytär käyttäytyy noin.
Väärin. Itse olen kylmästi hylännyt pahoinpitelevän ja petollisen vanhemman. Miksi sellaista pitäisi suojella/hyysätä?
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen ei ole oikein tietenkään, mutta minkä tunteilleen voi? En ymmärrä ajatusmallia että lasten takia pitäisi väkisellä olla onnettomassa suhteessa. Exäsi selityshän oli juuri niinkuin asia on; rakastui toiseen eikä enää rakastanut sinua.
Jotainhan teidän suhteessa on ollut pahasti pielessä eikä lienee keskusteluyhteyttä enää laisinkaan jos ihan puskista tuo sinulle tuli?
Eikä ole normaalia jäädä vuosikausiksi katkeroituneena märehtimään, elämä jatkuu. Ammattilaiselle jutteleminen ei olisi taatusti pahitteeksi. Lapsille on todella myrkyllistä katsella katkeroitunutta vanhempaa. Ajattele tämä itsellesikin uutena alkuna.
Epämieluisaksi käyneestä parisuhteesta pääsee ihan pettämättä eroon. Oikea menettelytapa on selvittää ensin se entinen perhe ja suhde selväksi ja vasta sen jälkeen paukata uuteen suhteeseen . Pitää olla täysi mulkku ja perhettään kunnioittamaton itsekäs ihminen joka valitsee pettämisen. Kyllähän tämä pettäjän lisäksi kertoo paljon myös siitä toisrsta uudesta ihmisestä, joka kyseiseen tekoon suostuu. Tuollaisia ihmisiä ei kukaan halua lastensa lähelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?
Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.
Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.
Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.
Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.
Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.
Kyllä sellainen nainen on h uora, joka tietoisesti iskee silmänsä varattuun. Samoin sellainen mies on h uoripukki. Näin on aina ollut ja tulee olemaan. Halveksunnan ansaitsee käytöksellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lapsen häät on eri asia, koska siinä se lapsi järjestää ne häät yhdessä kumppaninsa kanssa, ja häihin kutsutaan myös ne tulevan puolison sukulaiset ja ystävät. Ihan eri homma kuin silloin kun juhlia vielä järkkäilee se toinen vanhempi omassa kodissaan.
On se sen lapsenkin koti. Eikö hänellä muka ole sanottavaa siihen, keitä hänen juhliinsa hänen kodissaan tulee? Ai niin, ei ole, koska itsekkäälle mammalle vain oma katkeruus on tärkeä asia. Viis siitä, miltä lapsesta tuntuu!
Meillä lapset on olleet viikko-viikko -systeemillä isällään ja ilman muuta oletin, että isäviikolla olevat rippijuhlat järjestää isä. No eipä järjestänyt!
Minä järjestin omalle suvulle rippijuhlan ja siitäkös mies veti kapallisen herneitä nenään, kun ei edes juhliin kutsuta. Totesin iloisesti, että tässä on nyt 13 vuotta eletty näin, joten oikeastiko hän olettaa, että isällä ei ole omalla viikollaan mitään velvollisuuksia. Äitiyteen ei kuulu se, että on vastuussa aina ja kaikesta.
Lasten synttärit juhlittiin aina äitiviikolla, koska isä ei omasta mielestään ollut niistä vastuussa. Niihin ei kutsuttu isän sukua, isällä oli mahdollisuus kutsua omat sukulaiset luokseen. No eipä kutsunut.
Mites olisi ollut etukäteen asiallinen keskustelu asiasta? Kun kerran on viikko ja viikko niin silloin varsinkin luulisi olevan hyvä keskusteluyhteys.
Olettaa ja oletuksrn varaan ei kannata jättää koskaan mitään, ei missään muissakaan elämäntilanteissa, ihan kenen ihmisen kanssa tahansa.
Isä ei osaa omilla aivoillaan ajatella, etenkään jos tilanne on jatkunut jo vuosikausia? Eksän pitäisi vielä olla juhlistakin muistuttelemassa. Isä hoitakoon omat hommansa jos osaa ja pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?
Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.
Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.
Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.
Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.
Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.
Nimenomaan tämä. Pettäjä pettää koko perheen, ei vain äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?
Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.
Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.
Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.
Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.
Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.
Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.
Tytär ymmärtää, että isä on epäluotettava selkäänpuukottaja. Isään ei voi enää luottaa. Yksinkertaista. Ei ole ollenkaan sama isä ja tunne luottamuksen menettämisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veljeni erosi todella rumasti vaimostaan, olivat olleet yhdessä noin 18 vuotta. Jatkuvan sarjapettämisen lisäksi tämä törkimys kehtasi ilmoittaa asiasta vaimolleen sähköpostilla!
Kyllä se meillä meni niin päin, että välit veljeen menivät poikki. Pariin vuoteen en häntä nähnyt ollenkaan, sen jälkeen kertaalleen nähnyt toisen veljen lapsen synttäreillä. Uusi nainen ei kiinnosta pätkääkään, en kiinnosta tutustua uuteen ihmiseen kun entinen käly on tuttu jo 20 vuoden ajalta ja lapsemme ovat kasvaneet samaan aikaan. Sillä uudella hoidolla on joku lapsikin, kiinnostaa vielä vähemmän. Kaiken lisäksi tämä uusi naikkonen lähetti ex-kälylle eron jälkeen törkeitä viestejä ja lapsistakin kehtasivat tehdä lastensuojeluilmoituksen, koska nämä eivät eron jälkeen ihan heti halunneet nähdä isäänsä, joka oli käyttäytynyt heitä kohtaan pelottavalla tavalla.
Meiltä on jo vanhemmat kuolleet, joten ei senkään puolesta tarvitse olla enää veljen kanssa tekemisissä.
Et tainnut rakastaa veljeäsi alkujaankaan. Olet huono ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?
Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.
Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.
Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.
Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.
Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.
Nimenomaan tämä. Pettäjä pettää koko perheen, ei vain äitiä.
Nykyään en jaksa tavata äitiä kovin usein kun hän yrittää sanoa samaa aina. Ei isä minua pettänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?
Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.
Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.
Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.
Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.
Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.
Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.
Tytär ymmärtää, että isä on epäluotettava selkäänpuukottaja. Isään ei voi enää luottaa. Yksinkertaista. Ei ole ollenkaan sama isä ja tunne luottamuksen menettämisen jälkeen.
Mun isä-suhde ei ole perustunut koskaan luottamukseen seksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni erosi todella rumasti vaimostaan, olivat olleet yhdessä noin 18 vuotta. Jatkuvan sarjapettämisen lisäksi tämä törkimys kehtasi ilmoittaa asiasta vaimolleen sähköpostilla!
Kyllä se meillä meni niin päin, että välit veljeen menivät poikki. Pariin vuoteen en häntä nähnyt ollenkaan, sen jälkeen kertaalleen nähnyt toisen veljen lapsen synttäreillä. Uusi nainen ei kiinnosta pätkääkään, en kiinnosta tutustua uuteen ihmiseen kun entinen käly on tuttu jo 20 vuoden ajalta ja lapsemme ovat kasvaneet samaan aikaan. Sillä uudella hoidolla on joku lapsikin, kiinnostaa vielä vähemmän. Kaiken lisäksi tämä uusi naikkonen lähetti ex-kälylle eron jälkeen törkeitä viestejä ja lapsistakin kehtasivat tehdä lastensuojeluilmoituksen, koska nämä eivät eron jälkeen ihan heti halunneet nähdä isäänsä, joka oli käyttäytynyt heitä kohtaan pelottavalla tavalla.
Meiltä on jo vanhemmat kuolleet, joten ei senkään puolesta tarvitse olla enää veljen kanssa tekemisissä.
Et tainnut rakastaa veljeäsi alkujaankaan. Olet huono ihminen.
Ei, vaan veli on huono ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isän uusi puoliso olisi h u ora sen enempää kuin entinenkään puoliso?
Ei uudelleen parisuhteeseen meneminen tee kenestäkään h u o raa.
Silloinhan Suomi olisi niitä täynnä.
Kamalinta oman sukupuolensa ja samalla itsensä halveeraamista on huo rItella toista.
Surullista, että tyttäresi on noin syvällä katkeruudessaan. Pilaa omankin elämänsä.
Äitinä olisin huolestunut enkä lainkaan ylpeä. Varsinkaan itsestäni, tuntisin piikin omassatunnossani. Josrainhan tytär on tuon mallin ja asenteen jo lapsena oppinut.Ei tietenkään ole, mutta on se tyttärellekin kova paikka kun oma rakas isä löytää uuden naisen. Tyttärellä on myös omia tunteita isäänsä kohtana, ei ne kaikki ole äidin tunteita kuten täällä yritetään väittää. Kyllä lapsikin voi tuntea tulleensa petetyksi.
Miten ne tunteet isää kohtaan muuttuvat? Isä on ihan se sama isä. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin silloinhan isän ei pitäisi hyväksyä sen tyttären miestä koskaan. Koska sinun logiikallasi tytär muuttuu radikaalisti, kun uusi kumppani tulee elämään.
Tytär ymmärtää, että isä on epäluotettava selkäänpuukottaja. Isään ei voi enää luottaa. Yksinkertaista. Ei ole ollenkaan sama isä ja tunne luottamuksen menettämisen jälkeen.
Mun isä-suhde ei ole perustunut koskaan luottamukseen seksistä.
Ei minunkaan, vaan yleiseen luottamukseen ja hyvään kohteluun. Puhutaanko teillä muutenkin yleisesti isäsi seksielämästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monta kommenttia tässäkin ketjussa, että unohda ja kasva aikuiseksi ja muuta shittiä. Ei mitään konkreettisia neuvoja, miten on itse selvinnyt. Jos isällä on oikeus toimia tunteidensa perusteella muista välittämättä, niin on kyllä äidilläkin (vaikka se ei olekaan oikein lapsia kohtaan, mutta eihän äiti heitä tähän tilanteeseen ole asettanut). Turha syyllistää äitiä siitä, että hän on pettynyt, surullinen ja katkera. Tsemppiä AP; ne jotka eivät ole tuota kokeneet voivat tuomita ja viisastella, mutta pääset kyllä tästäkin yli, vaikka se voi viedä kauan.
Jos isä on toiminut "väärin" se ei oikeuta, että äiti jatkaa samaa linjaa ja kostaa kipuilemalla " oikeutetusti".
Kun isä on toiminut tunteella niin äitikin saa toimia tunteella, ei edes kannata miettiä muuta keinoa päästä eteenpäin?
Vuosienkin kuluttua?
Aloittajan tunteet ovat ymmärrettäviä, mutta aikuisen täytyy ajatella lapsiaan etusijalla näissä lapsia koskevissa juhlissa.Ajattelitko pettäjä lapsiaan perhettä rikkoessaan ja pitikö lapsia etusijalla? Vai eikö pettäjä ollutkaan aikuinen?
No sittenhän ei kannata olla petetynkään. Puntit tasan. Viis lasten hyvinvoinnista, minulla on oikeus!
Eli mielestäsi toinen vanhempi voi elää ikänsä kuin pellossa ja toinen kantaa aina vastuun?
Tällähän saa aikaan älämölön, mutta sanonpa silti: se vanhempien parisuhde voidaan sotkea monella muullakin tavalla kuin pettämällä. Pettäminen ja sen perään jättäminen on kyllä epäkiitollisin ja surkein tapa hankkia aikaan se ero, koska sen jälkeen monen mielestä antaa jätetylle osapuolelle ikuisen passin kaikenlaiseen pelleilyyn, niin kuin nyt lasten vieroittaminen, toisen vanhemman jatkuva sättiminen ympäri kyliä ja sukulaisia ym kaikenlainen kiukuttelu ja kiristäminen. Kuka kysyy edes mielessään, että entäpä jos ap on (jo) suhteen aikana ollut vaikkapa riitaisa, itsekäs, joustamaton, päihdeongelmainen, väkivaltainen, manipuloiva, lista jatkuu..? Kun pettäminen ja jättäminen on tapahtunut se pyhittää ikusiksi ajoiksi toisen osapuolen kaikki tekemiset ja sanomiset, syyllinen on selvillä ja tuomio luettu.
Tuo on niin totta, mun kaveri kärsi vuosia väkivaltaisen alkoholistin tossun alla yrittäen saada miehen sukulaisilta apua, varsinkin tuohon juomiseen liittyen, kaikki hänen avunpyynnöt sivuutettiin ja sanottiin että jutelkaa.
No sitten hänellä napsahti pikkujouluissa ja hän tuli pettäneeksi vuosien henkisen paineen jälkeen, hän kertoi asiasta miehelleen heti ja ilmoitti että nyt erotaan (ei suhdetta uuteen siis, vaan tajusi ettei itselle normaalia käytöstä joten tilanteelle on pakko tehdä jotain)
Kaikki avunpyynnöt, juomiset, henkinen väkivalta unohtui samantien - hänestä tuli vaan pettävä lumppu joka jätti miehensä
Alue: Aihe vapaa
Juhlat ei voi mennä niin, että toinen osapuoli ne aina yksin omassa kotonaan järjestää ja passaa siinä sivussa myös toisen suvun. Joko juhlat pidetään molemmille suvuille erikseen tai sitten molemmat osallistuu järjestämiseen ja juhlien maksamiseen.
Lähipiirissä on tominut pitkään hyvin järjestely, jossa lasten isompiin juhliin vuokrataan aina pitopaikka ja tarjoilut tilataan. Laskun vanhemmat maksavat puoliksi. Ei tule epäreilua tilannetta kenellekkään. Tähän mentiin kun äiti koki epäreiluksi passata omassa kotonaan miehen sukulaisia ja uutta puolisoa ja kaiken lisäksi äiti vielä maksoi tarjoilut ym. Isän vain poimiessa rusinat pullasta. Nyt molemmat osallistuu juhlien järjestämiseen yhtälailla ja juhlat juhlitaan puoluettomalla maaperällä.