Voi kiesus, perhetyöntekijä tuli eka käynnille ja opetti makkarakastikkeen tekoa minulle keittiöpäällikölle

Vierailija kirjoitti:

Nyt rupesi tekemään mieli makkarakastiketta.

Perunamuussia ja hyvää raikasta salaattia kylkeen!

Niin kyllä nykyään on aika paljon kaikenlaista jaksamattomuutta ja elämän koulu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä perhetyöntekijäitä saa?? Lapsesta tehtiin koulusta lasu, soitin perään soskuun kun sieltä ei kuulunut mitään kahteen viikkoon. Olivat unohtaneet meidät, no eivät nähneet mitään huolenaihetta ja kun oltiin samalla viikolla menossa psykan polin asiakkaaksi niin ei mitään hätää, kaikki ok. Ei asiakkuutta.

Sitten psykan polilta tekivät lasun, siis ihan yhteistyössä meidän vanhempien kanssa. Psykan hoitajat kävivät meillä kotona, istuivat 15 min. sohvalla eivätkä halunneet nähdä edes lapsen huonetta. Samoja asioita juteltiin kuin vastaanotolla. Nyt sentään sossut soittivat, mentiin miehen kanssa tapaamiseen sossun tiloihin. Eivät halunneet tulla kotiin tai nähdä/jututtaa lasta. Puoli tuntia juteltiin ja lopuksi sanoivat että eivät voi auttaa meitä, ei tule asiakkuutta.

Koin koko homman jotenkin ihan absurdina, me olisimme vastaanottaneet apua mutta meidät ikäänkuin sylkäistiin ulos systeemistä. En tiedä miksi.

Mitä tukea te olisitte halunneet?

Emme tienneet kun ekaa kertaa olimme siinä tilanteessa. Tukihenkilöä? Jotain opastusta kasvatusasioissa? Miten reagoida lapsen ongelmiin? En tiedä, luulin että sossut olisivat tienneet mutta ei heillä kuulemma ollut mitään keinoja.

Perheneuvolalla on Ihmeelliset vuodet -koulutus tuohon. Ei ole lasun hommia.

Kukaan ei koskaan puhunut perheneuvolasta. Saako sieltä apua teini-iän ongelmiin? Siihen olisi tarvittu apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten makkarakastikkeen voi tehdä väärin?

Jättää ruskittamatta vehnäjauhot.

Aika moni tekee makkarakastikkeen tomaattiin, ei siinä paljon tarvitse vehnäjauhoja ruskistella. Maistuukin paremmalta ja on terveellisempää, jos sellainen nyt kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä perhetyöntekijäitä saa?? Lapsesta tehtiin koulusta lasu, soitin perään soskuun kun sieltä ei kuulunut mitään kahteen viikkoon. Olivat unohtaneet meidät, no eivät nähneet mitään huolenaihetta ja kun oltiin samalla viikolla menossa psykan polin asiakkaaksi niin ei mitään hätää, kaikki ok. Ei asiakkuutta.

Sitten psykan polilta tekivät lasun, siis ihan yhteistyössä meidän vanhempien kanssa. Psykan hoitajat kävivät meillä kotona, istuivat 15 min. sohvalla eivätkä halunneet nähdä edes lapsen huonetta. Samoja asioita juteltiin kuin vastaanotolla. Nyt sentään sossut soittivat, mentiin miehen kanssa tapaamiseen sossun tiloihin. Eivät halunneet tulla kotiin tai nähdä/jututtaa lasta. Puoli tuntia juteltiin ja lopuksi sanoivat että eivät voi auttaa meitä, ei tule asiakkuutta.

Koin koko homman jotenkin ihan absurdina, me olisimme vastaanottaneet apua mutta meidät ikäänkuin sylkäistiin ulos systeemistä. En tiedä miksi.

Olitte liian yhteistyöhaluisia - eivät saaneet tuntea ihania alistamisviboja niin kuin useimmissa muissa jutuissa.

Tiiätkö mä luulen, että tässä oli oikea syy, olimme erittäin yhteistyöhalukkaita ja valmiita kaikenlaiseen tukeen. Ja tuskin usein saavat puheluita jossa soitellaan lasun perään :D ehkä menivät hämilleen.

Vierailija kirjoitti:

Näin keittiöpäällikkönä tiedän että oikeaoppisesti makkarakastike valmistetaan nopeasti paistamalla makkarat ja lisätään vettä ja ruskeaa suurustejauhetta tai ruskeakastikejauhetta. 

Ihan hyvän nipun keräsit alapeukkuja, mutta noinhan se varmaan ainakin 90% lounasravintoloista ja laitoskeittiöistä menee :-)

t: joskus niitäkin hommia tehnyt

Se vain teki vanhemmuusarviota. Makkaralla ei ollut mitään tekosyytä asian kanssa.

Nyt susta on tehty sitten tiukka ja pätevä psykologinen arvio kyvyssäsi sietää toisten erilaisia toimintatapoja.

Nakit nauraa.

Jaa. Kyllä minä ainakin sanoin kun lasu ihmetteli siistiä ja kaunista kotiani, että olen laitoshuoltaja. Oli hyvä kun sanoin, koska ne olisi tehnyt siisteydestä ongelman muuten. Lapsen huonekin oli liian siisti. Muistaakseni sanoin ettei se kärsi siitä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi toimintaterapeutti, kun olin lapsen kanssa kotona hänen ollessaan vauva ja minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus. Tämä toimintaterapeutti pisti minut tekemään voileivän ja seurasi sitä tapahtumaa. No tekaisin siinä voileivät päällysteineen sekä itselleni että terapeutille ja tarjosin vieläpä teet sen kanssa. Tapahtuneesta oli kirjattu, että olin liikkeissäni hidas.

Sen oli nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä perhetyöntekijäitä saa?? Lapsesta tehtiin koulusta lasu, soitin perään soskuun kun sieltä ei kuulunut mitään kahteen viikkoon. Olivat unohtaneet meidät, no eivät nähneet mitään huolenaihetta ja kun oltiin samalla viikolla menossa psykan polin asiakkaaksi niin ei mitään hätää, kaikki ok. Ei asiakkuutta.

Sitten psykan polilta tekivät lasun, siis ihan yhteistyössä meidän vanhempien kanssa. Psykan hoitajat kävivät meillä kotona, istuivat 15 min. sohvalla eivätkä halunneet nähdä edes lapsen huonetta. Samoja asioita juteltiin kuin vastaanotolla. Nyt sentään sossut soittivat, mentiin miehen kanssa tapaamiseen sossun tiloihin. Eivät halunneet tulla kotiin tai nähdä/jututtaa lasta. Puoli tuntia juteltiin ja lopuksi sanoivat että eivät voi auttaa meitä, ei tule asiakkuutta.

Koin koko homman jotenkin ihan absurdina, me olisimme vastaanottaneet apua mutta meidät ikäänkuin sylkäistiin ulos systeemistä. En tiedä miksi.

Mitä tukea te olisitte halunneet?

Emme tienneet kun ekaa kertaa olimme siinä tilanteessa. Tukihenkilöä? Jotain opastusta kasvatusasioissa? Miten reagoida lapsen ongelmiin? En tiedä, luulin että sossut olisivat tienneet mutta ei heillä kuulemma ollut mitään keinoja.

Perheneuvolalla on Ihmeelliset vuodet -koulutus tuohon. Ei ole lasun hommia.

Kukaan ei koskaan puhunut perheneuvolasta. Saako sieltä apua teini-iän ongelmiin? Siihen olisi tarvittu apua.

Kyllä saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sosionomin lapsettomuus asiaan kuuluu?

Ehkäpä siten, että ei sellainen ihminen voi oikeasti tietää juuri mitään lapsista tai perhe-elämästä käytännössä, saatika sitten nepsy-ongelmista, jotka ovat ihan oma lukunsa. 

Et taida ymmärtää koulutuksen merkitystä?

Koko ap:n tarina on muutenki fuulaa. Kukaan perhetyöntekijä ei kerro ekalla kerralla yksityisasioitaan jne. Tai jos tarina on totta niin aika heikko yhteistyön alku kun heti arvostelee työntekijää.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla totta. Jos minun kotiini tulisi joku vääntämään kädestä pitäen makkarakastiketta, niin sanoisin etten edes syö tuollaista epäterveellistä einesrasvasoosia. Meillä syödään oikeasti hyvää ja maistuvaa ruokaa, joihin tulee puhdasta lihaa ja kasviksia.

Ja miten ihmeessä se makkarakastikkeen teko edes auttaa lapsen kasvatuksessa?

Eihän makkarakastikkeen tarvitse mitään einesrasvasoosia olla, kun tekee pieteetillä kunnon makkarasta! Makkara nyt muutenkaan ei edes ole eines.

Vierailija kirjoitti:

Ei perhetyöntekijöistä mitään apua ole oikeasti. Paitsi jos ei osaa tehdä ruokaa niin neuvovat kyllä.

Perhetyöntekijöitä on niin erilaisia. On kotipalvelun lähihoitajia jotka kutsuvat itseään perhetyöntekijöiksi. Sitten on neuvolan perhetyöntekijöitä, jotka ovat ammattikorkeakoulusosionomeja. Sitten on lastensuojelun tehostetun perhetyön sosiaaliohjaajia, ammattikorkeakoulusosionomeja, joita heitäkin hyvin eri tasoisia. Ihan nuorista tumpeloista kokeneisiin, perheterapiakoulutuksen tms. suorittaneisiin konkareihin. Sitten vielä yksityisten palveluntarjoajien perhetyöntekijät.

Mistä teille tuli tämä työntekijä? Valittakaa hyvänen aika esimiehelle tai jollekin, kuka hänet teille määräsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä perhetyöntekijäitä saa?? Lapsesta tehtiin koulusta lasu, soitin perään soskuun kun sieltä ei kuulunut mitään kahteen viikkoon. Olivat unohtaneet meidät, no eivät nähneet mitään huolenaihetta ja kun oltiin samalla viikolla menossa psykan polin asiakkaaksi niin ei mitään hätää, kaikki ok. Ei asiakkuutta.

Sitten psykan polilta tekivät lasun, siis ihan yhteistyössä meidän vanhempien kanssa. Psykan hoitajat kävivät meillä kotona, istuivat 15 min. sohvalla eivätkä halunneet nähdä edes lapsen huonetta. Samoja asioita juteltiin kuin vastaanotolla. Nyt sentään sossut soittivat, mentiin miehen kanssa tapaamiseen sossun tiloihin. Eivät halunneet tulla kotiin tai nähdä/jututtaa lasta. Puoli tuntia juteltiin ja lopuksi sanoivat että eivät voi auttaa meitä, ei tule asiakkuutta.

Koin koko homman jotenkin ihan absurdina, me olisimme vastaanottaneet apua mutta meidät ikäänkuin sylkäistiin ulos systeemistä. En tiedä miksi.

Olitte liian yhteistyöhaluisia - eivät saaneet tuntea ihania alistamisviboja niin kuin useimmissa muissa jutuissa.

Tiiätkö mä luulen, että tässä oli oikea syy, olimme erittäin yhteistyöhalukkaita ja valmiita kaikenlaiseen tukeen. Ja tuskin usein saavat puheluita jossa soitellaan lasun perään :D ehkä menivät hämilleen.

En ihmettelisi yhtään. Töitähän se olisi tiennyt kaikille jos asiakkaaksi olisi otettu intopiukea perhe joka soittelee perään.

Sama kun lääkärit ei tunnu innostuvan yhtään jos potilas on kiinnostunut terveydestään, kenelle siinä pätee ja voi vielä näyttää tyhmältä tai joutua ongelmiin jos ei osaakaan auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten makkarakastikkeen voi tehdä väärin?

Jättää ruskittamatta vehnäjauhot.

Aika moni tekee makkarakastikkeen tomaattiin, ei siinä paljon tarvitse vehnäjauhoja ruskistella. Maistuukin paremmalta ja on terveellisempää, jos sellainen nyt kiinnostaa.

Juu, minä teen näin. Välttelen vehnäjauhoja (+valitsen mahdollisimman lihaisat makkarat) ja en tykkää karsinogeeneista. Tomaattiin ja kermaan tehty on parasta, nam :p

Eihän ne tee kotikäyntejä korona-aikaan. Eikä koulun lastensuojeluilmoitukset johda mihinkään, ennen kuin niitä on koko pino.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokki pitkällä työkokemuksella enkä ole ikinä koskaan missään tehnyt makkarakastiketta (enkä tee). Ei tulisi mieleenkään tehdä tai syödä sellaista. Lisäksi keittiöpäällikkönä voit sanoa, että makkararuokia ei saa 6 viikon listassa olla yhtä enempää.

Kerran, ollessani hoitovapaalla olin lapsen kanssa marketissa ja joku ukko tuli valittamaan kuinka nykyajan äidit ei osaa tehdä ruokaa ja päläpälä. Kuittasin olevani kokki niin ukko hiljeni.

Kyllähän nyt joku ragu alla salsiccia on yksi italialaisen keittiön helmistä. Makkarakastike sekin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai kerroit olevasi keittiöpäällikkö?

Kunhan keksi. Kotonaan voi olla vaikka mikä päällikkö. Makkaripäällikkö. Sohvapäällikkö. Kaukosäädinpäällikkö. Vessaharjapäällikkö.

😄

Vierailija kirjoitti:

Moni ei osaa tehdä edes ruskeaa kastiketta!

Minä en osaa ja vallan hyvin pärjätty ilman tätä 80-luvun aikuistumisriittiä. :D

T.33v

Mun aikana perhetyössä kyllä tehtiin ruokaa, ihan makkarakastikettakin. Ulkoiltiin lasten kanssa. Siivoiltiin. Siinä lomassa juteltiin, annettiin mallia vanhemmuudesta, kun lapsi esim kiukuttelu, ei halunnut pukea, jne.

Ainoastaan lestadiolaisperheissä ärsytti, kun piti toiveesta leipoa pullaa ettei kulissit kaadu. Siellä ei päästy ongelman ytimeen. Väsynyt äiti ja monta lasta.