Voi kiesus, perhetyöntekijä tuli eka käynnille ja opetti makkarakastikkeen tekoa minulle keittiöpäällikölle

Vierailija kirjoitti:

Arman A voisi tehdä dokumentin perhetyöntekijän normipäivästä makkarakastikkeineen. Naapurin Soile on perhetyöntekijä ja kyllä hänen mukaan arjen toimet makkarakastikkeineen kuuluu työhön. Usein yhdessä tekeminen on se juttu jolla perheen arki parantuu. Lapset pilkkoo makkaraa jne.

Nepsyn adhd-lapsen kanssa ei kyllä ihan joka päivä jaksa/ehdi tehdä ruokaa. Viikonloppuna ehkä, kun ei ole kiire mihinkään. Se kyllä parantaisi arkea jos se naapurin Soile tekisi ruokaa sen adhd-lapsen kanssa ja perheen äiti saisi vaikka tehdä keskeyttämättä muita kotitöitä edes sen aikaa. Mutta kun naapurin Soile on määrätty seisomaan sen äidin vieressä, ei sen lapsen.

Toivoisin, että täti tulisi meille leipomaan lasten kanssa pullaa ja muutenkin viihdyttämään lapsia ja pitämään jöötä. Sitä on niin suloista seurata, itse kun en jaksa oikein puuhailla lasten kanssa eikä se sillä tavalla kiinnosta minua.

Vierailija kirjoitti:

Näin keittiöpäällikkönä tiedän että oikeaoppisesti makkarakastike valmistetaan nopeasti paistamalla makkarat ja lisätään vettä ja ruskeaa suurustejauhetta tai ruskeakastikejauhetta. 

Suurustejauho? Vehnäjauho kai. Teen harvoin kastikkeita. Ruskean kastikkeen teen . Voita käryytetään ja siihen jauhot ja vesi. En oo tehnyt vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin, että täti tulisi meille leipomaan lasten kanssa pullaa ja muutenkin viihdyttämään lapsia ja pitämään jöötä. Sitä on niin suloista seurata, itse kun en jaksa oikein puuhailla lasten kanssa eikä se sillä tavalla kiinnosta minua.

Kivahan se on leipoa lasten kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arman A voisi tehdä dokumentin perhetyöntekijän normipäivästä makkarakastikkeineen. Naapurin Soile on perhetyöntekijä ja kyllä hänen mukaan arjen toimet makkarakastikkeineen kuuluu työhön. Usein yhdessä tekeminen on se juttu jolla perheen arki parantuu. Lapset pilkkoo makkaraa jne.

Nepsyn adhd-lapsen kanssa ei kyllä ihan joka päivä jaksa/ehdi tehdä ruokaa. Viikonloppuna ehkä, kun ei ole kiire mihinkään. Se kyllä parantaisi arkea jos se naapurin Soile tekisi ruokaa sen adhd-lapsen kanssa ja perheen äiti saisi vaikka tehdä keskeyttämättä muita kotitöitä edes sen aikaa. Mutta kun naapurin Soile on määrätty seisomaan sen äidin vieressä, ei sen lapsen.

Perhetyö kestää pari kuukautta. Miten se auttaa perhettä pidemmän päälle, jos äiti ei ota mitään vastaan, vaan puunaa kämppäänsä sen aikaa kun perhetyö kokkaa lapsille? Ideana olisi, että perhe saisi perhetyöstä hyviä käytäntöjä helpottamaan arkeaan tai tukea jaksamiseensa, niin että perhe pärjäisi sen perhetyön jälkeen ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Ne tantathan tietää kaiken elämästä ei kannata paljon kukkoilla kohta varmaan huostaan otto tämä nykypäivää

Tämä viesti oikeasti kannattaa ottaa tosissaan.

Ja älkää hemmetti antako lapsen syödä mitään lääkkeitä jotka sekottaa pään vaikka kuinka uskoisitte adhd:n olevan oikea sairaus.

Kai sinä kerroit teidän tilanteenne ja sen mihin tarvitset apua? Muuten voi olla vähän hankala auttaa.

Meillä alkaa tällainen perhetyö ensi viikolla.

Mitä se oikein on?

Tilanne kun on se, että eräs oli tehny meistä 3 perätöntä lastensuojeluilmoitusta. Meidän mielestä täysin perätöntä, koska tässä on kyseessä ihminen johon pistettiin välit poikki ja nyt hän kostaa lasuilmoituksilla koko perheelle.

Lastensuojelu mielummin uskoo tätä ilmoituksen tekijää, varsinkin kun ilmoja on 3. Että heidän pitää tarkistaa perusteellisesti tilanteemme.

Olemme työssäkäyvät vanhemmat, ei koskaan ollu tekemisissä virkavallan kanssa, ei päihteitä, lapset hoidettu aina hyvin, lasten kanssa ei ongelmia, koti siisti, oma velaton talo, asiat ja elämä kaikinpuolin kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arman A voisi tehdä dokumentin perhetyöntekijän normipäivästä makkarakastikkeineen. Naapurin Soile on perhetyöntekijä ja kyllä hänen mukaan arjen toimet makkarakastikkeineen kuuluu työhön. Usein yhdessä tekeminen on se juttu jolla perheen arki parantuu. Lapset pilkkoo makkaraa jne.

Nepsyn adhd-lapsen kanssa ei kyllä ihan joka päivä jaksa/ehdi tehdä ruokaa. Viikonloppuna ehkä, kun ei ole kiire mihinkään. Se kyllä parantaisi arkea jos se naapurin Soile tekisi ruokaa sen adhd-lapsen kanssa ja perheen äiti saisi vaikka tehdä keskeyttämättä muita kotitöitä edes sen aikaa. Mutta kun naapurin Soile on määrätty seisomaan sen äidin vieressä, ei sen lapsen.

Perhetyö kestää pari kuukautta. Miten se auttaa perhettä pidemmän päälle, jos äiti ei ota mitään vastaan, vaan puunaa kämppäänsä sen aikaa kun perhetyö kokkaa lapsille? Ideana olisi, että perhe saisi perhetyöstä hyviä käytäntöjä helpottamaan arkeaan tai tukea jaksamiseensa, niin että perhe pärjäisi sen perhetyön jälkeen ihan itse.

Nepsyn adhd:n kanssa kokkaaminen arkena nyt vain ei ole mikään realistinen tapa toimia. Se arki on oikeasti niin viimesen päälle hienosäädettyä, että siihen kun laittaa jonkun keittiösähläyksen päälle niin koko päiväjärjestys menee sekaisin. Se lapseton sossutyöntekijäkin voisi ihan avoimin mielin kysyä ja keskustella että toimiikohan tämä ehdottamani tapa teidän perheessä vai tuleeko arjesta vielä enemmän kaaosta.

Eiköhän ap jätä taas jotain kertomatta.. ja te uskotte kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Meillä alkaa tällainen perhetyö ensi viikolla.

Mitä se oikein on?

Tilanne kun on se, että eräs oli tehny meistä 3 perätöntä lastensuojeluilmoitusta. Meidän mielestä täysin perätöntä, koska tässä on kyseessä ihminen johon pistettiin välit poikki ja nyt hän kostaa lasuilmoituksilla koko perheelle.

Lastensuojelu mielummin uskoo tätä ilmoituksen tekijää, varsinkin kun ilmoja on 3. Että heidän pitää tarkistaa perusteellisesti tilanteemme.

Olemme työssäkäyvät vanhemmat, ei koskaan ollu tekemisissä virkavallan kanssa, ei päihteitä, lapset hoidettu aina hyvin, lasten kanssa ei ongelmia, koti siisti, oma velaton talo, asiat ja elämä kaikinpuolin kunnossa.

Joopa joo... Enpä usko sua. Ei ne tee tuollaisia vain yhden kaunaisen ilmoittjaan ilmoitusten perusteella. Älä viitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arman A voisi tehdä dokumentin perhetyöntekijän normipäivästä makkarakastikkeineen. Naapurin Soile on perhetyöntekijä ja kyllä hänen mukaan arjen toimet makkarakastikkeineen kuuluu työhön. Usein yhdessä tekeminen on se juttu jolla perheen arki parantuu. Lapset pilkkoo makkaraa jne.

Nepsyn adhd-lapsen kanssa ei kyllä ihan joka päivä jaksa/ehdi tehdä ruokaa. Viikonloppuna ehkä, kun ei ole kiire mihinkään. Se kyllä parantaisi arkea jos se naapurin Soile tekisi ruokaa sen adhd-lapsen kanssa ja perheen äiti saisi vaikka tehdä keskeyttämättä muita kotitöitä edes sen aikaa. Mutta kun naapurin Soile on määrätty seisomaan sen äidin vieressä, ei sen lapsen.

Perhetyö kestää pari kuukautta. Miten se auttaa perhettä pidemmän päälle, jos äiti ei ota mitään vastaan, vaan puunaa kämppäänsä sen aikaa kun perhetyö kokkaa lapsille? Ideana olisi, että perhe saisi perhetyöstä hyviä käytäntöjä helpottamaan arkeaan tai tukea jaksamiseensa, niin että perhe pärjäisi sen perhetyön jälkeen ihan itse.

Nepsyn adhd:n kanssa kokkaaminen arkena nyt vain ei ole mikään realistinen tapa toimia. Se arki on oikeasti niin viimesen päälle hienosäädettyä, että siihen kun laittaa jonkun keittiösähläyksen päälle niin koko päiväjärjestys menee sekaisin. Se lapseton sossutyöntekijäkin voisi ihan avoimin mielin kysyä ja keskustella että toimiikohan tämä ehdottamani tapa teidän perheessä vai tuleeko arjesta vielä enemmän kaaosta.

Lapsellinen sossu tässä kertoo, että eteen on tullut nepsyperheitä, jossa ei ole osattu antaa itselle lupaa tinkiä vaatimuksista ja on kokattu vimpan päälle ja pidetty kämppääkin kuin sisustuslehdestä repäistynä vaikka kotona on nepsylapsia. Ja sitten oltu väsyneitä ja tarjottu sitä nepsyä sijoitukseen. Perhetyön tärkein rooli onkin ollut opettaa vanhempia tinkimään niistä vaatimuksistaan ja ostamaan vaikka ne einespinaattilätyt ja kalapuikot arkea helpottamaan. 

Toimiko sosionomi sitten vain samalla tavalla kuin kaikissa muissakin perheissä, joissa käy apuna? Jutteliko hän edes samalla ja kartoitti teidän perheen tilannetta? Jos hänellä on tapana tehdä ensimmäisellä käynnillä se makkarakastike ja samalla tutustua asiakkaisiin? Ja pohtia seuraavaksi kerraksi, kuinka auttaa juuri tätä perhettä. Mikäs teitä muuten auttaisi? Mikä syy johti lasuun?

Ehkä sosionomi opastaa sinua seuraavalla kerralla perheen vaatehuollossa, jos lapsi on ollut vaikka likaisissa tai oudoissa vaatteissa koulussa. Ei ne käy heilauttelemassa taikasauvaa ja poistamassa lapsen vaivoja.

Vierailija kirjoitti:

Nuorella sosionomilla voi olla hyvää tietoa jota sinulla ei ole,

Hetken aikaa luulin jo jonkun ottavan aiheen vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten makkarakastikkeen voi tehdä väärin?

Jättää ruskittamatta vehnäjauhot.

Se on taitolaji. Samoin kuin perunoiden keittäminen pohjaan sanoin etten tarvitse enään apua ruuan laitossa (tapahtui vuosia sitten) naurattaa vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arman A voisi tehdä dokumentin perhetyöntekijän normipäivästä makkarakastikkeineen. Naapurin Soile on perhetyöntekijä ja kyllä hänen mukaan arjen toimet makkarakastikkeineen kuuluu työhön. Usein yhdessä tekeminen on se juttu jolla perheen arki parantuu. Lapset pilkkoo makkaraa jne.

Nepsyn adhd-lapsen kanssa ei kyllä ihan joka päivä jaksa/ehdi tehdä ruokaa. Viikonloppuna ehkä, kun ei ole kiire mihinkään. Se kyllä parantaisi arkea jos se naapurin Soile tekisi ruokaa sen adhd-lapsen kanssa ja perheen äiti saisi vaikka tehdä keskeyttämättä muita kotitöitä edes sen aikaa. Mutta kun naapurin Soile on määrätty seisomaan sen äidin vieressä, ei sen lapsen.

Perhetyö kestää pari kuukautta. Miten se auttaa perhettä pidemmän päälle, jos äiti ei ota mitään vastaan, vaan puunaa kämppäänsä sen aikaa kun perhetyö kokkaa lapsille? Ideana olisi, että perhe saisi perhetyöstä hyviä käytäntöjä helpottamaan arkeaan tai tukea jaksamiseensa, niin että perhe pärjäisi sen perhetyön jälkeen ihan itse.

Millä tavalla makkarakastikkeen teko helpottaa arkea ja tukee jaksamista, jos keittiöihminen on osannut laittaa ruokaa muutenkin? Sen ymmärrän, että voi olla iso apu sellaisessa perheessä, jossa kaikkien perheenjäsenten ruokavalio painottuu nestemäiseen ravintoon.

Vierailija kirjoitti:

Toimiko sosionomi sitten vain samalla tavalla kuin kaikissa muissakin perheissä, joissa käy apuna? Jutteliko hän edes samalla ja kartoitti teidän perheen tilannetta? Jos hänellä on tapana tehdä ensimmäisellä käynnillä se makkarakastike ja samalla tutustua asiakkaisiin? Ja pohtia seuraavaksi kerraksi, kuinka auttaa juuri tätä perhettä. Mikäs teitä muuten auttaisi? Mikä syy johti lasuun?

Ehkä sosionomi opastaa sinua seuraavalla kerralla perheen vaatehuollossa, jos lapsi on ollut vaikka likaisissa tai oudoissa vaatteissa koulussa. Ei ne käy heilauttelemassa taikasauvaa ja poistamassa lapsen vaivoja.

Sosionomin koulutuksesta on mennyt 90% hukkaan, jos opastaa perheitä sellaisissa asioissa, jotka kuka tahansa koulun kotitaloudesta vähintään 8 todistukseen saanut osaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten makkarakastikkeen voi tehdä väärin?

Jättää ruskittamatta vehnäjauhot.

Aika moni tekee makkarakastikkeen tomaattiin, ei siinä paljon tarvitse vehnäjauhoja ruskistella. Maistuukin paremmalta ja on terveellisempää, jos sellainen nyt kiinnostaa.

Juu, minä teen näin. Välttelen vehnäjauhoja (+valitsen mahdollisimman lihaisat makkarat) ja en tykkää karsinogeeneista. Tomaattiin ja kermaan tehty on parasta, nam :p

Mistä onkin tuo jauhomakkara juttu lähtösin, sillä ei kotimainen makkara sisällä vehnäjauhoja.

Toisissa saattaa olla peruna- tai maissijauhoa sidosaineena.

Siitä että joskus 70-80-luvuilla B-luokan makkaroissa sitä perunajauhoa oli suurin osa makkarasta, ja on kyllä peruslenkeissä edelleenkin vähän enemmän kuin pelkästään siteeksi. 

"Tuotteen ainesosat:

suomalainen liha (porsas, nauta), vesi, perunajauho, suomalainen koneellisesti erotettu porsaanliha, kamara, stabilointiaineet (muunnettu tärkkelys, E450), jodioitu suola, dekstroosi, lihaproteiini, perunakuitu, mausteet (mm. valko- ja mustapippuri, inkivääri, korianteri), aromit (mm. paprika), arominvahvenne (E621), hapettumisenestoaine (askorbiinihappo), säilöntäaine (E250). Lihapitoisuus 43 %. Liha ja lihaan verrattavat valmistusaineet yhteensä 54 %."

Tuostakin voi päätellä että  perunajauhon osuus on edelleen aika suuri, kun sitä on enemmän kuin koneelliisesti erotettua lihaa ja kamaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arman A voisi tehdä dokumentin perhetyöntekijän normipäivästä makkarakastikkeineen. Naapurin Soile on perhetyöntekijä ja kyllä hänen mukaan arjen toimet makkarakastikkeineen kuuluu työhön. Usein yhdessä tekeminen on se juttu jolla perheen arki parantuu. Lapset pilkkoo makkaraa jne.

Nepsyn adhd-lapsen kanssa ei kyllä ihan joka päivä jaksa/ehdi tehdä ruokaa. Viikonloppuna ehkä, kun ei ole kiire mihinkään. Se kyllä parantaisi arkea jos se naapurin Soile tekisi ruokaa sen adhd-lapsen kanssa ja perheen äiti saisi vaikka tehdä keskeyttämättä muita kotitöitä edes sen aikaa. Mutta kun naapurin Soile on määrätty seisomaan sen äidin vieressä, ei sen lapsen.

Perhetyö kestää pari kuukautta. Miten se auttaa perhettä pidemmän päälle, jos äiti ei ota mitään vastaan, vaan puunaa kämppäänsä sen aikaa kun perhetyö kokkaa lapsille? Ideana olisi, että perhe saisi perhetyöstä hyviä käytäntöjä helpottamaan arkeaan tai tukea jaksamiseensa, niin että perhe pärjäisi sen perhetyön jälkeen ihan itse.

Nepsyn adhd:n kanssa kokkaaminen arkena nyt vain ei ole mikään realistinen tapa toimia. Se arki on oikeasti niin viimesen päälle hienosäädettyä, että siihen kun laittaa jonkun keittiösähläyksen päälle niin koko päiväjärjestys menee sekaisin. Se lapseton sossutyöntekijäkin voisi ihan avoimin mielin kysyä ja keskustella että toimiikohan tämä ehdottamani tapa teidän perheessä vai tuleeko arjesta vielä enemmän kaaosta.

Lapsellinen sossu tässä kertoo, että eteen on tullut nepsyperheitä, jossa ei ole osattu antaa itselle lupaa tinkiä vaatimuksista ja on kokattu vimpan päälle ja pidetty kämppääkin kuin sisustuslehdestä repäistynä vaikka kotona on nepsylapsia. Ja sitten oltu väsyneitä ja tarjottu sitä nepsyä sijoitukseen. Perhetyön tärkein rooli onkin ollut opettaa vanhempia tinkimään niistä vaatimuksistaan ja ostamaan vaikka ne einespinaattilätyt ja kalapuikot arkea helpottamaan. 

Teit niin taikka näin niin aina se on sossun mielestä väärin. Seuraava sossu sitten siellä katsoo että jaahas tässä perheessähän syödään vain ei espinaattilättyjä, minäpä näytän miten tehdään makkarakastiketta.

Eli mistä syystä se lasu oli tehty? Ja kuinka tämän makkarakastikkeen piti ongelma ratkaista? En ole kuullutkaan tällaisesta julkisesta palvelusta enkä oikeastaan haluaisi siihen laittaa verorahojani. Googlesta löytyy kyllä resepti makkarakastikkeelle.

Ystävälläni sen sijaan kävi perhetyöntekijä 1h/vk leikkimässä 2v lapsen kanssa. Ei ollut edes erityislapsi. Minusta se oli sentään "oikeaa" apua. :)