Voi kiesus, perhetyöntekijä tuli eka käynnille ja opetti makkarakastikkeen tekoa minulle keittiöpäällikölle
Meillä siis 6lk nepsy adhd poika, jolla välillä haasteita. Opettaja tehnyt lasun ja sieltä ehdotettiin vanhemmuuden tukea. No sieltä tänään saapasteli meille 28v perhetyöntekijä lapseton sosionomi. Opeteltiin sitten laittamaan makkarakastiketta(teki sen muuten väärin) ja kuorimaan perunoita, vielä 5x pitäisi jaksaa. Voiko tämä olla totta, jos koulussa ei saa tukea niin se on vanhempien vika.
Kommentit (286)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, aika hukassa taidat olla, jos tarvit ulkopuolista apua esiteinille, jolla on "välillä haasteita". Mutta keittiöalan naiset yleensä käykin vähän hitaalla
Eiköhän pointtina kuitenkin ollut, ettei ap tarvitse apua. Ainakaan kuvaillunkaltaista apua. Ehkäpä ap toivoi saavansa nepsy-asiantuntijan tukea ja apua? Mutta useinhan lasun apua onkin kaikkea muuta kuin apua. Ammattitaitoista apua sieltä ainakaan ei saa.
APn pointti oli trollata. Hänellä on kaikenlaisia psyykkisiä tarpeita kyllä, muttei onneksi kuitenkaan lapsia.
Tästä maasta on näköjään viisaus viety kaatopaikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt rupesi tekemään mieli makkarakastiketta.
Perunamuussia ja hyvää raikasta salaattia kylkeen!
Entäs raikkaat voileivät?
Harmillista että pahoitit mielesi siitä, ettei märkäkorvasosionomi osannut tehdä muuta kuin makkarakastiketta ja senkin ehkä väärin..
Vierailija kirjoitti:
Miten makkarakastikkeen voi tehdä väärin?
Aika tyypillinen lasun tulos. On näitä nähty. Olen auttanut näitä lasun uhreja jonkun verran ja ihmettelen touhua.
Tuntuu , että huostaanotto on ainoa mikä auttaa aina, vaikka vanhempia ja lapsia pitäisi auttaa ja tukea .
Juuri tämä ruuan ja mieluummin epäterveellisen valmistus on näemmä oikein vakio.
Sillä ei nyt mitään auteta kun tarvittaisiin kunnon kotiapua , psykologia , lääkäriä, oikeaa diagnoosia ,hoitajaa , keskustelu apua, koulutusta vanhemmille , lastenhoitoapua , kenties rahaa jotta saataisiin ympäristö tälle erityislapselle sopivaksi . Ja ennenkaikkea myötäelämistä ja positiivistä asennetta vanhempia kohtaan jotta he jaksaisivat erityislasten kanssa .
Ja sitten tullaan tekemään MAKKARAKEITTOA , voi pyhä isä sentään.Ei oo kyllä ihan kaikki muumit laaksossa.
Juuri tällaisen tanttapelon vuoksi jättää moni lapset tekemättä nykyään. Tukea ja apua ei saa, jos olisi sellaiseen tarve, eikä sellaista uskalla pyytääkään. Kyttääminen ja lasu-pelottelu pitäisi vaihtaa tässä maassa oikeaan tukemiseen, auttamiseen ja empatiaan. Tuollaiset ylimieliset makkarakastike-tädit vie uskottavuuden koko alasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten makkarakastikkeen voi tehdä väärin?
Jättää ruskittamatta vehnäjauhot.
Aika moni tekee makkarakastikkeen tomaattiin, ei siinä paljon tarvitse vehnäjauhoja ruskistella. Maistuukin paremmalta ja on terveellisempää, jos sellainen nyt kiinnostaa.
Juu, minä teen näin. Välttelen vehnäjauhoja (+valitsen mahdollisimman lihaisat makkarat) ja en tykkää karsinogeeneista. Tomaattiin ja kermaan tehty on parasta, nam :p
Mistä onkin tuo jauhomakkara juttu lähtösin, sillä ei kotimainen makkara sisällä vehnäjauhoja.
Toisissa saattaa olla peruna- tai maissijauhoa sidosaineena.
Oliko poikasi mukana ruokaa laittamassa? Jos olikin tarkoitus, että tekisitte yhdessä asioita, vaikka laittaisitte ruokaa, leipoisitte jne.
Meillä perhetyöntekijä hämmentyi kun olin tehnyt pannarin ja makkarakeittoa, ihmetteli mihin häntä tarvitaan jos osaan ruokaa laittaa! Kokkikouluako ne tulevat pitämään vaikka kyse on nepsylapsen ongelmista?
Olin joskus nuorena ammatinvalintapsykologin juttusilla kun ei meinannut löytyä sitä ns. omaa alaa. Sielläkin psykologia kiinnosti lähinnä, valmistanko itse ruokani.
En ole vieläkään löytänyt sitä ns. omaa alaa...
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä perhetyöntekijäitä saa?? Lapsesta tehtiin koulusta lasu, soitin perään soskuun kun sieltä ei kuulunut mitään kahteen viikkoon. Olivat unohtaneet meidät, no eivät nähneet mitään huolenaihetta ja kun oltiin samalla viikolla menossa psykan polin asiakkaaksi niin ei mitään hätää, kaikki ok. Ei asiakkuutta.
Sitten psykan polilta tekivät lasun, siis ihan yhteistyössä meidän vanhempien kanssa. Psykan hoitajat kävivät meillä kotona, istuivat 15 min. sohvalla eivätkä halunneet nähdä edes lapsen huonetta. Samoja asioita juteltiin kuin vastaanotolla. Nyt sentään sossut soittivat, mentiin miehen kanssa tapaamiseen sossun tiloihin. Eivät halunneet tulla kotiin tai nähdä/jututtaa lasta. Puoli tuntia juteltiin ja lopuksi sanoivat että eivät voi auttaa meitä, ei tule asiakkuutta.
Koin koko homman jotenkin ihan absurdina, me olisimme vastaanottaneet apua mutta meidät ikäänkuin sylkäistiin ulos systeemistä. En tiedä miksi.
Todennäköisesti siksi, että teillä oli jo se apu mitä tarvitsette eli psykiatrinen apu eikä huolta teidän kyvystä toimia vanhempana ilmennyt.
Miten nämä perhetyöntekijät koulutetaan jos ei ole omakohtaista kokemusta edes lapsista. Eiks ne ole just niitä pahimpia neuvojia. Vanhemmuuden tukeminen on se hittisana tällä hetkellä. Nepsy osaamista ja perheen arjen kuormituksen vähentämistä tässä perheessä varmaan toivottaisi. Hyvin usein se on että opetellaan kaavamaisesti taitoja. Ajatellaan että vanhemmat on kaikessa tumpeloita. Tiedän itsekin sivusta seuranneena että perhetyö on osin ala-arvoista. Haluaisitko sinä että joku opettaa sinulle jotain jota osaat paremmin pelkästään että on perhetyöntekijä.
makkarakeitto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten makkarakastikkeen voi tehdä väärin?
Aika tyypillinen lasun tulos. On näitä nähty. Olen auttanut näitä lasun uhreja jonkun verran ja ihmettelen touhua.
Tuntuu , että huostaanotto on ainoa mikä auttaa aina, vaikka vanhempia ja lapsia pitäisi auttaa ja tukea .
Juuri tämä ruuan ja mieluummin epäterveellisen valmistus on näemmä oikein vakio.
Sillä ei nyt mitään auteta kun tarvittaisiin kunnon kotiapua , psykologia , lääkäriä, oikeaa diagnoosia ,hoitajaa , keskustelu apua, koulutusta vanhemmille , lastenhoitoapua , kenties rahaa jotta saataisiin ympäristö tälle erityislapselle sopivaksi . Ja ennenkaikkea myötäelämistä ja positiivistä asennetta vanhempia kohtaan jotta he jaksaisivat erityislasten kanssa .
Ja sitten tullaan tekemään MAKKARAKEITTOA , voi pyhä isä sentään.Ei oo kyllä ihan kaikki muumit laaksossa.
Sitä minä en kyllä ikinä lakkaa hämmästelemästä, että miksi ihmiset vinkuu, kun lasusta ei saa lääkäriä tai diagnoosia. Voisko olla, että sitä varten on terveydenhuollon palvelut eikä sosiaalitoimiston palvelut? En minäkään mene kirjastoon ja ala vinkumaan, kun en saa suonikohjuleikkausta.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla totta. Jos minun kotiini tulisi joku vääntämään kädestä pitäen makkarakastiketta, niin sanoisin etten edes syö tuollaista epäterveellistä einesrasvasoosia. Meillä syödään oikeasti hyvää ja maistuvaa ruokaa, joihin tulee puhdasta lihaa ja kasviksia.
Ja miten ihmeessä se makkarakastikkeen teko edes auttaa lapsen kasvatuksessa?
Jauhenlihan pesijähän se siinä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sosionomin lapsettomuus asiaan kuuluu?
Ehkäpä siten, että ei sellainen ihminen voi oikeasti tietää juuri mitään lapsista tai perhe-elämästä käytännössä, saatika sitten nepsy-ongelmista, jotka ovat ihan oma lukunsa.
Et taida ymmärtää koulutuksen merkitystä?
Koko ap:n tarina on muutenki fuulaa. Kukaan perhetyöntekijä ei kerro ekalla kerralla yksityisasioitaan jne. Tai jos tarina on totta niin aika heikko yhteistyön alku kun heti arvostelee työntekijää.
Samaan kiinnitin huomiota. Koulutus ja työkokemus voidaan kertoa.
Arman A voisi tehdä dokumentin perhetyöntekijän normipäivästä makkarakastikkeineen. Naapurin Soile on perhetyöntekijä ja kyllä hänen mukaan arjen toimet makkarakastikkeineen kuuluu työhön. Usein yhdessä tekeminen on se juttu jolla perheen arki parantuu. Lapset pilkkoo makkaraa jne.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tällaisen tanttapelon vuoksi jättää moni lapset tekemättä nykyään. Tukea ja apua ei saa, jos olisi sellaiseen tarve, eikä sellaista uskalla pyytääkään. Kyttääminen ja lasu-pelottelu pitäisi vaihtaa tässä maassa oikeaan tukemiseen, auttamiseen ja empatiaan. Tuollaiset ylimieliset makkarakastike-tädit vie uskottavuuden koko alasta.
Juuuri näin!! Yleisönosastoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai kerroit olevasi keittiöpäällikkö?
Kunhan keksi. Kotonaan voi olla vaikka mikä päällikkö. Makkaripäällikkö. Sohvapäällikkö. Kaukosäädinpäällikkö. Vessaharjapäällikkö.
Minä olen pyykkipäällikkö ja mieheni on siivousjohtaja. Poikani on leivontatiimin vetäjä. Tytär on keittiöpäällikkö.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ruoka on makkararakastike?
Se onkin vaikea tietää ellei ruoka ole ennestään tuttu, kun tuo nimi on niin monimutkainen ja harhaanjohtava.
Kyseessä on kastike, jossa on makkaraa.