Lue keskustelun säännöt.
Etkö ole koskaan ollut suhteessa?!? Siihen loppui lupaava Tinder-keskustelu taas kerran
09.02.2021 |
Nainen järkyttyi taas pahemman kerran.
T.Poikamies
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkossa älä paljasta asiaa. Jos kysytään esim pisintä suhdetta, niin vastaa vaikka "alle vuoden" ja vaihda puheenaihetta. On typerää tyrmätä ihminen tuollaisen takia, eikä sinullakaan ole velvoitetta tilittää suhdehistoriaasi kellekään.
Miksi jatkaa ihmisen kanssa, joka tyrmää toisen tuon takia?
Koska varmaan monelle tulee mieleen, että eikö ole paljon kokemusta seurustelusta vaikkapa siksi, koska on niin hankala tyyppi. Tai ettei ole tosissaan etsimässäkään.
Minua ei suoraan haittaisi jos jollain nyt ei ole sattunut olemaan seurustelusuhteita, jos takana ei ole mitään tällaista syytä, mutta eihän sitä voi tietää onko. Siksi varmaan moni skippaa suoraan tuollaiset treffiseuralaiset.Tiedän monia hankalia ihmisiä, jotka ovat parisuhteessa. Mikä tahansa syy se onkin miksi kokematon on parisuhdekelvoton, niin samanlaisia ominaisuuksia omaavia on myös runsain mitoin suhteissa ns. kokeneina.
Heillä ehkä ne hyvät ominaisuudet tasoittavat tilanteen. Oma mieheni esimerkiksi on erittäin kovapäinen ja omasta mielestään aina oikeassa ja se on välillä todella hankalaa. Toisaalta hän on rakastava, hellä, hauska, luotettava ja ehdottoman perhekeskeinen.
Ei ole olemassa täydellistä ihmistä, mutta on olemassa niitä joiden hyvät ominaisuudet painavat vaakakupissa enemmän kuin huonot. Sitten on niitä, joilla vaaka kallistuu sinne toiseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se tekee minusta parisuhdekelvottoman näin kokemattomana keski-ikäisenä miehenä, etten jaksa kauaa aikaa kuunnella aiheettomia syyttelyitä ja sitä, niin tuota, no, Nalkutusta (mitä muuta se on jos olen jo pyytänyt anteeksi ja luvannut tehdä paremmin, mutta nainen vaan jatkaa valittamista), niin olkoon sitten niin. Nauttikaa niistä tossukkamiehistänne, jotka alistuvat moiseen kiltisti.
Ymmärrän ostovaimojen suosion. Nehän koittaa pitää viimeiseen asti mölyt mahassa kunnes pimahtavat. Jotkut miehet saisikin pysyä yksin. Sääli vaan kun raha antaa valtaa :/
Niin niin. Entä jos tuon olisi kirjoittanut nainen, joka ei siedä mieheltä mitään valittamista, olisi aivan toinen ääni kellossa.
Niin niin. Eniten minua ihmetyttää näissä keskusteluissa aina se, että nämä kovasti suhdetta kaipaavat miehet ilmiselvästi inhoavat naisia ja pitävät naisia vain nalkuttavina valehtelijoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen myös hylännyt yhden deitin tämän takia, kyse oli yli 40 v. miehestä. Jos siihen ikään mennessä ei ole ollut yhtään pitkää suhdetta, on se kyllä tosi huono merkki.
Väkisinkö pitäisi seurustella, että joskus tulevaisuudessa saisi mahdollisesti seurustelusuhteen?
Naisillahan se menee noin: seurustellaan ties minkälaisten henkisesti- fyysisesti ja seksuaalisesti alistavien kusipäiden kanssa, kun ei yksin osata olla. Myöhemmällä iällä dissataan miehiä, jotka eivät ole seurustelleet ja odotetaan sitä unelmien prinssiä, joka rakastaisi ehjäksi.
Itse olen 40 vuotias, enkä ole seurustellut vakavasti. Olen törmännyt vain mt-ongelmaisiin, vttumaisiin akkoihin, sekakäyttäjiin, semialkoholistuneisiin prinsessoihin tai sitten olen ollut ihastunut varattuihin.
Ketään en kelpuuta vain sen vuoksi, että jonkun kanssa pitäisi seurustella.
Toiko on muiden naisten syytä? Ehkä et vain onnistu houkuttelemaan niitä kivoja ja kunnollisia sinkkuja.
Mikä syy? Syyllistäkö pitää etsiä? Jos ei tapaa sopivaa, ei tapaa sopivaa. Kutsu sitä syyksi tai karmaksi, kohtaloksi tai miksi vain- ei epäsopivan kanssa pidä seurustella pelkän seurustelun vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se tekee minusta parisuhdekelvottoman näin kokemattomana keski-ikäisenä miehenä, etten jaksa kauaa aikaa kuunnella aiheettomia syyttelyitä ja sitä, niin tuota, no, Nalkutusta (mitä muuta se on jos olen jo pyytänyt anteeksi ja luvannut tehdä paremmin, mutta nainen vaan jatkaa valittamista), niin olkoon sitten niin. Nauttikaa niistä tossukkamiehistänne, jotka alistuvat moiseen kiltisti.
Ymmärrän ostovaimojen suosion. Nehän koittaa pitää viimeiseen asti mölyt mahassa kunnes pimahtavat. Jotkut miehet saisikin pysyä yksin. Sääli vaan kun raha antaa valtaa :/
Niin niin. Entä jos tuon olisi kirjoittanut nainen, joka ei siedä mieheltä mitään valittamista, olisi aivan toinen ääni kellossa.
Niin niin. Eniten minua ihmetyttää näissä keskusteluissa aina se, että nämä kovasti suhdetta kaipaavat miehet ilmiselvästi inhoavat naisia ja pitävät naisia vain nalkuttavina valehtelijoina.
Ylistääkö minun sitten pitäisi naista, joka ei tippaakaan kunnioittanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehestä kertoo jo paljon, jos ei ole pitkää parisuhdetta takana. Myös naisesta.
Niin mitä se siis sinusta kertoo? Minä olen aina ollut sinkku (olen nainen, jos sillä siis on väliä). Kysyntää on kyllä ollut, mutta ei vaan yksinkertaisesti ole napannut seurustelu aikaisemmin. Olen ehkä kypsynyt jotenkin myöhään seurusteluasioissa, sillä minua rupesi moinen kiinnostaa vasta lähempänä kolmeakymppiä. Omasta näkökulmastani joskus yläasteella ja lukiossa seurustelun aloittaneet kuulostavat kummallisilta, mutta hyväksyn sen, että ihmisiä on erilaisia, ja ehkä heistä asiat tuntuivat ajankohtaisista jo silloin, toki moni varmasti seurusteli kokemansa ryhmäpaineen vuoksi.
No sehän kertoo juuri noita asioita kuin itsekin kerroit. Sen lisäksi kertoo, että ei ole kokemusta siitä, millaista on elää parisuhteessa ja millaisia tilanteita siinä tulee eteen. Monesti ihminen myös oppii jotain aiemmista parisuhteistaan, joten tällainenkin oppiminen puuttuu täysin ja aloitetaan tavallaan ihan alkeista. Itse en jaksaisi enää aikuisiällä kenellekään "opettaa", miten seurustellaan.
ohis
Tuliko mieleen, että aikuinen oppii monia seurustelussa tarvittavia asioita myös muualta kuin suhteista? Yksin asumisessa oppii siivoamaan ja laittamaan ruokaa. Työpaikalla oppii joustamaan, neuvottelemaan yms. Kavereideiden kanssa harjoitellaan keskustelemista yms. En nyt oikein usko, että aiempi seurustelemattomuus olisi jotenkin todella iso este. Enemmänhän ne edelliset ja pitkät suhteet saattavat haitata uudessa parisuhteessa, jos henkilö ajattelee, että se miten hän ja exänsä toimivat edellisissä parisuhteissaan on jokin yleinen ja toimivin ratkaisu.
Mikään noista ei kuitenkaan anna kokemusta siitä, miltä tuntuu olla rakastunut. Miten käyttäytyy mustasukkaisena, mikä tekee mustasukkaiseksi. Voit nyt ajatella järjellä, että ei mikään, sinä olet rationaalinen ihminen etkä ikinä olisi mustasukkainen turhasta - koska et tiedä, miltä tuntuu rakastaa toista ja pelätä hänen menettämistään. Ja mustasukkaisuus on vain yksi esimerkki tunteista, jotka kuuluvat vain parisuhteeseen, harvoin ystävyyssuhteisiin.Epävarmuus, hylätyksi tulemisen pelko...
Tuolla logiikalla ei tiedä auton alle jäämistä vaaralliseksi ennen kuin on itse kokeillut.
Siinä kohtaa kun alat käydä tuollaista keskustelua ihmisen kanssa, josta jo olit kiinnostunut, kaivat omaa kuoppaasi.
No en kyllä mainostaisi kokemattomuutta kuten naiset neuvovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehestä kertoo jo paljon, jos ei ole pitkää parisuhdetta takana. Myös naisesta.
Niin mitä se siis sinusta kertoo? Minä olen aina ollut sinkku (olen nainen, jos sillä siis on väliä). Kysyntää on kyllä ollut, mutta ei vaan yksinkertaisesti ole napannut seurustelu aikaisemmin. Olen ehkä kypsynyt jotenkin myöhään seurusteluasioissa, sillä minua rupesi moinen kiinnostaa vasta lähempänä kolmeakymppiä. Omasta näkökulmastani joskus yläasteella ja lukiossa seurustelun aloittaneet kuulostavat kummallisilta, mutta hyväksyn sen, että ihmisiä on erilaisia, ja ehkä heistä asiat tuntuivat ajankohtaisista jo silloin, toki moni varmasti seurusteli kokemansa ryhmäpaineen vuoksi.
No sehän kertoo juuri noita asioita kuin itsekin kerroit. Sen lisäksi kertoo, että ei ole kokemusta siitä, millaista on elää parisuhteessa ja millaisia tilanteita siinä tulee eteen. Monesti ihminen myös oppii jotain aiemmista parisuhteistaan, joten tällainenkin oppiminen puuttuu täysin ja aloitetaan tavallaan ihan alkeista. Itse en jaksaisi enää aikuisiällä kenellekään "opettaa", miten seurustellaan.
ohis
Millä tavalla lyhyempi suhde ei anna tietämystä suhteessa elämisestä ja suhteessa eteen tulevista tilanteista? Oma pisin suhteeni on 2 vuotta 7 kuukautta, joka ei kuulemma ole pitkä suhde. Voisin kyllä silti väittää oppineeni siinä noita mainittuja asioita, ihan kuten puolen vuoden suhteissanikin. Eri
Missäs puhuin mitään lyhyistä suhteista? Kommentoin tuolle, joka sanoi, ettei ole koskaan seurustellut. Sinäkin olet siis seurustellessasi oppinut jotain, ihan kuten sanoinkin.
Tai vain toistanut samat virheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehestä kertoo jo paljon, jos ei ole pitkää parisuhdetta takana. Myös naisesta.
Niin mitä se siis sinusta kertoo? Minä olen aina ollut sinkku (olen nainen, jos sillä siis on väliä). Kysyntää on kyllä ollut, mutta ei vaan yksinkertaisesti ole napannut seurustelu aikaisemmin. Olen ehkä kypsynyt jotenkin myöhään seurusteluasioissa, sillä minua rupesi moinen kiinnostaa vasta lähempänä kolmeakymppiä. Omasta näkökulmastani joskus yläasteella ja lukiossa seurustelun aloittaneet kuulostavat kummallisilta, mutta hyväksyn sen, että ihmisiä on erilaisia, ja ehkä heistä asiat tuntuivat ajankohtaisista jo silloin, toki moni varmasti seurusteli kokemansa ryhmäpaineen vuoksi.
No sehän kertoo juuri noita asioita kuin itsekin kerroit. Sen lisäksi kertoo, että ei ole kokemusta siitä, millaista on elää parisuhteessa ja millaisia tilanteita siinä tulee eteen. Monesti ihminen myös oppii jotain aiemmista parisuhteistaan, joten tällainenkin oppiminen puuttuu täysin ja aloitetaan tavallaan ihan alkeista. Itse en jaksaisi enää aikuisiällä kenellekään "opettaa", miten seurustellaan.
ohis
En todellakaan ymmärrä tällaista kapeakatseisuutta. Seurustelusuhteet, useatkaan sellaiset, eivät takaa että ihminen on oppinut yhtään mitään. Päinvastoin monethan toistavat samoja virheitä vuodesta toiseen. Sehän riippuu ihan ihmisestä itsestään, osaako analysoida omaa toimintaansa ja oppiiko jotain tai ei.
Ja toisaalta aiemmin seurustelematon ihminen voi aivan hyvin osata ottaa kumppanin huomioon, tehdä kompromisseja, suunnitella, osallistua, tukea jne jne. huomattavasti paremmin kuin vaikka kolmessa pitkässä suhteessa ollut. Ja monethan ovat ensimmäisen suhteensa kanssa lopun ikäänsä? Heidänkö pitäisi erota ja olla muiden kanssa jotta oppivat?
Miten alentavaa suhtautua muihin noin, että sinun pitäisi "opettaa"? Kerro konkreettinen esimerkki miten "opetat" jotakuta kokematonta seurustelemaan? Sehän on elämän jakamista yhdessä - mitä oppia sinulta voi siihen saada?
Tottakai ihmiset ovat erilaisia, mutta ei sinulla nyt vain suhteettomana voi olla kokemuksia parisuhteesta. Eihän ikityötönkään voi tietää työelämästä tai lapseton lapsiperheen elämästä, vaikka olisikin hieman samankaltaisissa tilanteissa ollut. Pelkästään tunnetason sitoutuminen on täysin eri asia kumppanin kuin jonkun kämppiksen kanssa. Kämppiksen kanssa ei yleensä suunnitella tulevaisuutta, lomia, sukulaisvierailuja, iltamenoja eikä kumpikaan ole velvollinen ottamaan toista huomioon tällaisia asioita suunnitellessaan.
En ymmärrä, miten ensimmäisessä suhteessa olevat liittyvät tähän. Silloin on varmaankin menty yhteen nuorempina tai muuten samankaltaisessa tilanteessa. Tässähän nyt puhuttiin kolmekymppisestä ja sen ikäisistä aika moni kuitenkin on seurustellut, joten tällaisten henkilöiden kohdatessa luonnollisesti kokemuspohja on erilainen.
"Opettaa" laitoinkin sen takia lainausmerkkeihin, kun en tarkoita sitä sanan varsinaisessa merkityksessä. Pointti oli se, että molemmilla olisi suunnilleen samanlaiset odotukset ja toiveet parisuhteen kannalta. Ja tunnetasolla myös eron mahdollisuus ja tunteiden käsittely ja niistä kommunikoiminen toisen kanssa ovat asioita, joita harvemmin ilman suhdetta voi osata. En tiedä, miten sinä esimerkiksi ystäviesi tai perheesi kanssa olet käsitellyt esimerkiksi mustasukkaisuuteen liittyviä tunteita, mutta minä olen puhunut sellaisista asioista ainoastaan seurustelukumppaniini liittyen. Ei ole esimerkiksi ystävän kanssa tarvinnut käydä sellaista keskustelua, että kun puhut toiselle ihmiselle niin ja näin, se tuntuu minusta pahalta.
Joo, ei tietenkään voi olla kokemusta asiasta jota ei ole kokenut. Mutta on järjetöntä niputtaa kokemattomat samaan sakkiin - nää ei ymmärrä, ei osaa käsitellä tunteita, ei ota huomioon. Ja seurustelevat automaattisesti toiseen joukkoon.
Pointtini on että juuri tuollainen keskustelun sujuvuus ja rakentavuus - minusta tuntuu tältä kun teet noin - ei liity mitenkään seurustelukokemukseen. Vaikkapa viidessä pitkässä parisuhteessa ollut voi tuohon vain tuhahtaa että jaahas, älä nalkuta. Ja ensimmäistä kertaa kypsemmälläkin iällä oleva saattaa vastata, että anteeksi, en huomannut asiaa, teen näin syistä x ja y, mitä muuten ajattelet tästä ja tästä.
Eli en allekirjoita lainkaan tuota, että suhteeton ei osaisi käsitellä tai puhua tunteista ja toimintatavoista. En sitten ollenkaan. Ihminen osaa sen jos haluaa ja järjeltään ja luonteeltaan siihen kykenee.
Sitä paitsi, miten sitä seurustelukokemusta saa, jos kukaan ei anna ensimmäistäkään mahdollisuutta niihin tunteisiin ja yhteiseloon?
Olen samaa mieltä, puhumattakaan siitä että nuorena niitä sekoiluja suhteissa juuri onkin. Ja sitten setvitään sitä tunteiden paloa ja mitä tuli tehtyä ja miksi sanoit noin. On täysin mahdollista kehittyä ihmisenä muutenkin ja olla sitten vaikkapa kolmekymppisenä valmis suhteeseen joka on alusta asti tasapainoinen ja huomioonottavainen.
Tästä ei varmaan ole yksinomaan kyse. Jos ei kolmekymppisenä ole ollut yhdessäkään vakavammassa suhteessa, niin kyllä minä ajattelisin, että ihmisen sosiaalisissa taidoissa on silloin todellakin parantamisen varaa. Monilla ihmisillä on tuossa vaiheessa jo lapset tehtyinä tai ainakin suunnitteilla, joten elämäntilannekin on jo kovin erilainen.
No mutta tässäkin laitat mutkat suoriksi. Oletat että kolmekymppisenä ensimmäiseen suhteeseensa ryhtyvä on sosiaalisilta taidoiltaan vajavainen. Mutta syitähän voi olla vaikka mitä?
Ja ei kai muutenkaan täysin eri elämäntilanteissa olevien ihmisten ole helppo laittaa hynttyitä yhteen? Toinen haluaa asua ulkomailla, toinen Suomessa. Toinen haluaa lapsia, toinen ei. Toinen haluaa omakotitalon maalla, toinen kaksion kaupungissa jne.
Ja sitten toisaalta, se kolmekymppinenhän voi olla valmis lapsiin vaikka heti, ja löytää siinä sitten itselleen sopivan kumppanin ja perustaa perheen.
Mä vänkään tätä nyt sen takia, että nämä on täysin etukäteen päästä keksittyjä lokeroita, joihin ihminen tuupataan hänen sanottuaan yhden asian. Kaikki muu hänen persoonassan, elämänkokemuksessaan, henkisessä kasvussaan, älykkyydessään, ja niissä kuuluissa sosiaalisissa taidoissa on yhden tekevää, siksi että syystä X (niin, niitä on monia) joku ei nyhvännyt 1-10 vuotta kyljessä ja toivotellut illalla hyvää yötä ja riidellyt likaisista sukista ja neuvotellut mitä tehdään viikonloppuna? Oikeasti? :)
Ohiksena tähän sanon, että jos parisuhde on jonkun mielestä tuollaista, kyllä se nimenomaan tarkoittaan jonkinlaista puutetta sosiaalisissa taidoissa. Vaikka kokisi olevansa miten elämää kokenut ja henkisesti kasvanut, tuollainen käsitys parisuhteesta nimenomaan osoittaa sen, ettei henkilöllä ole hajuakaan,mitä se parisuhde on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se tekee minusta parisuhdekelvottoman näin kokemattomana keski-ikäisenä miehenä, etten jaksa kauaa aikaa kuunnella aiheettomia syyttelyitä ja sitä, niin tuota, no, Nalkutusta (mitä muuta se on jos olen jo pyytänyt anteeksi ja luvannut tehdä paremmin, mutta nainen vaan jatkaa valittamista), niin olkoon sitten niin. Nauttikaa niistä tossukkamiehistänne, jotka alistuvat moiseen kiltisti.
Ymmärrän ostovaimojen suosion. Nehän koittaa pitää viimeiseen asti mölyt mahassa kunnes pimahtavat. Jotkut miehet saisikin pysyä yksin. Sääli vaan kun raha antaa valtaa :/
Niin niin. Entä jos tuon olisi kirjoittanut nainen, joka ei siedä mieheltä mitään valittamista, olisi aivan toinen ääni kellossa.
Niin niin. Eniten minua ihmetyttää näissä keskusteluissa aina se, että nämä kovasti suhdetta kaipaavat miehet ilmiselvästi inhoavat naisia ja pitävät naisia vain nalkuttavina valehtelijoina.
Ylistääkö minun sitten pitäisi naista, joka ei tippaakaan kunnioittanut?
Tässä on siis kyse jostain yksittäisestä kokemuksestasi? Olet ollut suhteessa ja nainen oli hankala? Ja nyt yleistät kokemuksesi koskemaan kaikkia naisia? Vai kuinka tämä pitäisi ymmärtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kerrot suhde-elämästäsi ventovieraille? Se vasta outoa on.
Vierailija kirjoitti:
Naisille on tosi tärkeää ns esivalinta. Naiset haluavat miehen jonka haluaa myös muut naiset.
Eli valehtele, valehtele ja valehtele.
Niinpä, huvittavaa että kukaan nainen ei vahingossakaan neuvo tekemään tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehestä kertoo jo paljon, jos ei ole pitkää parisuhdetta takana. Myös naisesta.
Niin mitä se siis sinusta kertoo? Minä olen aina ollut sinkku (olen nainen, jos sillä siis on väliä). Kysyntää on kyllä ollut, mutta ei vaan yksinkertaisesti ole napannut seurustelu aikaisemmin. Olen ehkä kypsynyt jotenkin myöhään seurusteluasioissa, sillä minua rupesi moinen kiinnostaa vasta lähempänä kolmeakymppiä. Omasta näkökulmastani joskus yläasteella ja lukiossa seurustelun aloittaneet kuulostavat kummallisilta, mutta hyväksyn sen, että ihmisiä on erilaisia, ja ehkä heistä asiat tuntuivat ajankohtaisista jo silloin, toki moni varmasti seurusteli kokemansa ryhmäpaineen vuoksi.
No sehän kertoo juuri noita asioita kuin itsekin kerroit. Sen lisäksi kertoo, että ei ole kokemusta siitä, millaista on elää parisuhteessa ja millaisia tilanteita siinä tulee eteen. Monesti ihminen myös oppii jotain aiemmista parisuhteistaan, joten tällainenkin oppiminen puuttuu täysin ja aloitetaan tavallaan ihan alkeista. Itse en jaksaisi enää aikuisiällä kenellekään "opettaa", miten seurustellaan.
ohis
Millä tavalla lyhyempi suhde ei anna tietämystä suhteessa elämisestä ja suhteessa eteen tulevista tilanteista? Oma pisin suhteeni on 2 vuotta 7 kuukautta, joka ei kuulemma ole pitkä suhde. Voisin kyllä silti väittää oppineeni siinä noita mainittuja asioita, ihan kuten puolen vuoden suhteissanikin. Eri
Missäs puhuin mitään lyhyistä suhteista? Kommentoin tuolle, joka sanoi, ettei ole koskaan seurustellut. Sinäkin olet siis seurustellessasi oppinut jotain, ihan kuten sanoinkin.
Tai vain toistanut samat virheet.
No eihän tuo ole mikään joko/tai -kysymys. Ihan hyvin voi toistaa joitain virheitä, vaikka on oppinutkin jotain ja päinvastoin. Itsekin kamppailen aika hiton monen ärsyttävän ominaisuuteni kanssa jatkuvasti, mutta kyllä minä silti sanoisin, että olen oppinut, mihin se voi johtaa ja miten toinen sen kokee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehestä kertoo jo paljon, jos ei ole pitkää parisuhdetta takana. Myös naisesta.
Niin mitä se siis sinusta kertoo? Minä olen aina ollut sinkku (olen nainen, jos sillä siis on väliä). Kysyntää on kyllä ollut, mutta ei vaan yksinkertaisesti ole napannut seurustelu aikaisemmin. Olen ehkä kypsynyt jotenkin myöhään seurusteluasioissa, sillä minua rupesi moinen kiinnostaa vasta lähempänä kolmeakymppiä. Omasta näkökulmastani joskus yläasteella ja lukiossa seurustelun aloittaneet kuulostavat kummallisilta, mutta hyväksyn sen, että ihmisiä on erilaisia, ja ehkä heistä asiat tuntuivat ajankohtaisista jo silloin, toki moni varmasti seurusteli kokemansa ryhmäpaineen vuoksi.
No sehän kertoo juuri noita asioita kuin itsekin kerroit. Sen lisäksi kertoo, että ei ole kokemusta siitä, millaista on elää parisuhteessa ja millaisia tilanteita siinä tulee eteen. Monesti ihminen myös oppii jotain aiemmista parisuhteistaan, joten tällainenkin oppiminen puuttuu täysin ja aloitetaan tavallaan ihan alkeista. Itse en jaksaisi enää aikuisiällä kenellekään "opettaa", miten seurustellaan.
ohis
En todellakaan ymmärrä tällaista kapeakatseisuutta. Seurustelusuhteet, useatkaan sellaiset, eivät takaa että ihminen on oppinut yhtään mitään. Päinvastoin monethan toistavat samoja virheitä vuodesta toiseen. Sehän riippuu ihan ihmisestä itsestään, osaako analysoida omaa toimintaansa ja oppiiko jotain tai ei.
Ja toisaalta aiemmin seurustelematon ihminen voi aivan hyvin osata ottaa kumppanin huomioon, tehdä kompromisseja, suunnitella, osallistua, tukea jne jne. huomattavasti paremmin kuin vaikka kolmessa pitkässä suhteessa ollut. Ja monethan ovat ensimmäisen suhteensa kanssa lopun ikäänsä? Heidänkö pitäisi erota ja olla muiden kanssa jotta oppivat?
Miten alentavaa suhtautua muihin noin, että sinun pitäisi "opettaa"? Kerro konkreettinen esimerkki miten "opetat" jotakuta kokematonta seurustelemaan? Sehän on elämän jakamista yhdessä - mitä oppia sinulta voi siihen saada?
Tottakai ihmiset ovat erilaisia, mutta ei sinulla nyt vain suhteettomana voi olla kokemuksia parisuhteesta. Eihän ikityötönkään voi tietää työelämästä tai lapseton lapsiperheen elämästä, vaikka olisikin hieman samankaltaisissa tilanteissa ollut. Pelkästään tunnetason sitoutuminen on täysin eri asia kumppanin kuin jonkun kämppiksen kanssa. Kämppiksen kanssa ei yleensä suunnitella tulevaisuutta, lomia, sukulaisvierailuja, iltamenoja eikä kumpikaan ole velvollinen ottamaan toista huomioon tällaisia asioita suunnitellessaan.
En ymmärrä, miten ensimmäisessä suhteessa olevat liittyvät tähän. Silloin on varmaankin menty yhteen nuorempina tai muuten samankaltaisessa tilanteessa. Tässähän nyt puhuttiin kolmekymppisestä ja sen ikäisistä aika moni kuitenkin on seurustellut, joten tällaisten henkilöiden kohdatessa luonnollisesti kokemuspohja on erilainen.
"Opettaa" laitoinkin sen takia lainausmerkkeihin, kun en tarkoita sitä sanan varsinaisessa merkityksessä. Pointti oli se, että molemmilla olisi suunnilleen samanlaiset odotukset ja toiveet parisuhteen kannalta. Ja tunnetasolla myös eron mahdollisuus ja tunteiden käsittely ja niistä kommunikoiminen toisen kanssa ovat asioita, joita harvemmin ilman suhdetta voi osata. En tiedä, miten sinä esimerkiksi ystäviesi tai perheesi kanssa olet käsitellyt esimerkiksi mustasukkaisuuteen liittyviä tunteita, mutta minä olen puhunut sellaisista asioista ainoastaan seurustelukumppaniini liittyen. Ei ole esimerkiksi ystävän kanssa tarvinnut käydä sellaista keskustelua, että kun puhut toiselle ihmiselle niin ja näin, se tuntuu minusta pahalta.
Joo, ei tietenkään voi olla kokemusta asiasta jota ei ole kokenut. Mutta on järjetöntä niputtaa kokemattomat samaan sakkiin - nää ei ymmärrä, ei osaa käsitellä tunteita, ei ota huomioon. Ja seurustelevat automaattisesti toiseen joukkoon.
Pointtini on että juuri tuollainen keskustelun sujuvuus ja rakentavuus - minusta tuntuu tältä kun teet noin - ei liity mitenkään seurustelukokemukseen. Vaikkapa viidessä pitkässä parisuhteessa ollut voi tuohon vain tuhahtaa että jaahas, älä nalkuta. Ja ensimmäistä kertaa kypsemmälläkin iällä oleva saattaa vastata, että anteeksi, en huomannut asiaa, teen näin syistä x ja y, mitä muuten ajattelet tästä ja tästä.
Eli en allekirjoita lainkaan tuota, että suhteeton ei osaisi käsitellä tai puhua tunteista ja toimintatavoista. En sitten ollenkaan. Ihminen osaa sen jos haluaa ja järjeltään ja luonteeltaan siihen kykenee.
Sitä paitsi, miten sitä seurustelukokemusta saa, jos kukaan ei anna ensimmäistäkään mahdollisuutta niihin tunteisiin ja yhteiseloon?
Olen samaa mieltä, puhumattakaan siitä että nuorena niitä sekoiluja suhteissa juuri onkin. Ja sitten setvitään sitä tunteiden paloa ja mitä tuli tehtyä ja miksi sanoit noin. On täysin mahdollista kehittyä ihmisenä muutenkin ja olla sitten vaikkapa kolmekymppisenä valmis suhteeseen joka on alusta asti tasapainoinen ja huomioonottavainen.
Tästä ei varmaan ole yksinomaan kyse. Jos ei kolmekymppisenä ole ollut yhdessäkään vakavammassa suhteessa, niin kyllä minä ajattelisin, että ihmisen sosiaalisissa taidoissa on silloin todellakin parantamisen varaa. Monilla ihmisillä on tuossa vaiheessa jo lapset tehtyinä tai ainakin suunnitteilla, joten elämäntilannekin on jo kovin erilainen.
No mutta tässäkin laitat mutkat suoriksi. Oletat että kolmekymppisenä ensimmäiseen suhteeseensa ryhtyvä on sosiaalisilta taidoiltaan vajavainen. Mutta syitähän voi olla vaikka mitä?
Ja ei kai muutenkaan täysin eri elämäntilanteissa olevien ihmisten ole helppo laittaa hynttyitä yhteen? Toinen haluaa asua ulkomailla, toinen Suomessa. Toinen haluaa lapsia, toinen ei. Toinen haluaa omakotitalon maalla, toinen kaksion kaupungissa jne.
Ja sitten toisaalta, se kolmekymppinenhän voi olla valmis lapsiin vaikka heti, ja löytää siinä sitten itselleen sopivan kumppanin ja perustaa perheen.
Mä vänkään tätä nyt sen takia, että nämä on täysin etukäteen päästä keksittyjä lokeroita, joihin ihminen tuupataan hänen sanottuaan yhden asian. Kaikki muu hänen persoonassan, elämänkokemuksessaan, henkisessä kasvussaan, älykkyydessään, ja niissä kuuluissa sosiaalisissa taidoissa on yhden tekevää, siksi että syystä X (niin, niitä on monia) joku ei nyhvännyt 1-10 vuotta kyljessä ja toivotellut illalla hyvää yötä ja riidellyt likaisista sukista ja neuvotellut mitä tehdään viikonloppuna? Oikeasti? :)
Ohiksena tähän sanon, että jos parisuhde on jonkun mielestä tuollaista, kyllä se nimenomaan tarkoittaan jonkinlaista puutetta sosiaalisissa taidoissa. Vaikka kokisi olevansa miten elämää kokenut ja henkisesti kasvanut, tuollainen käsitys parisuhteesta nimenomaan osoittaa sen, ettei henkilöllä ole hajuakaan,mitä se parisuhde on.
Kirjoitin tuon vitsillä, tietenkin! Huomaa hymiö, sarkasmi sekä parisuhteen lokerointi samalla tavalla kuin nämä edelliset kommentoijat lokeroivat suhteettomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Johan nyt, täällä mietitään tosissaan seurusteluhistorian täydellisestä puuttumisesta valehtelua? Haluaisitteko itse, että teiltä peitellään jotain, kuten liikakiloja, traumataustaa, lapsia, seksityöhistoriaa tai mitä nyt ihmisellä voi ollakaan kaapissa? Nii-in.
Ai ensitreffeillä toitotetaan kaikki omat huonot puolet? Ei naisetkaan tuota tee joten miksi mies tekisi?
Vierailija kirjoitti:
Jos se tekee minusta parisuhdekelvottoman näin kokemattomana keski-ikäisenä miehenä, etten jaksa kauaa aikaa kuunnella aiheettomia syyttelyitä ja sitä, niin tuota, no, Nalkutusta (mitä muuta se on jos olen jo pyytänyt anteeksi ja luvannut tehdä paremmin, mutta nainen vaan jatkaa valittamista), niin olkoon sitten niin. Nauttikaa niistä tossukkamiehistänne, jotka alistuvat moiseen kiltisti.
Jos sinusta parisuhde on pelkkää nalkutusta, etkö sinä silloin nimenomaan ole parisuhdekelvoton, jos et sitä jaksa kuunnella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille on tosi tärkeää ns esivalinta. Naiset haluavat miehen jonka haluaa myös muut naiset.
Eli valehtele, valehtele ja valehtele.
Niinpä, huvittavaa että kukaan nainen ei vahingossakaan neuvo tekemään tätä.
Naiset yleensäkin antavat vain huonoja neuvoja, ehkä tarkoituksella jotta heidän olisi helpompaa löytää ne alfa-miehet..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se tekee minusta parisuhdekelvottoman näin kokemattomana keski-ikäisenä miehenä, etten jaksa kauaa aikaa kuunnella aiheettomia syyttelyitä ja sitä, niin tuota, no, Nalkutusta (mitä muuta se on jos olen jo pyytänyt anteeksi ja luvannut tehdä paremmin, mutta nainen vaan jatkaa valittamista), niin olkoon sitten niin. Nauttikaa niistä tossukkamiehistänne, jotka alistuvat moiseen kiltisti.
Ymmärrän ostovaimojen suosion. Nehän koittaa pitää viimeiseen asti mölyt mahassa kunnes pimahtavat. Jotkut miehet saisikin pysyä yksin. Sääli vaan kun raha antaa valtaa :/
Niin niin. Entä jos tuon olisi kirjoittanut nainen, joka ei siedä mieheltä mitään valittamista, olisi aivan toinen ääni kellossa.
Niin niin. Eniten minua ihmetyttää näissä keskusteluissa aina se, että nämä kovasti suhdetta kaipaavat miehet ilmiselvästi inhoavat naisia ja pitävät naisia vain nalkuttavina valehtelijoina.
Ylistääkö minun sitten pitäisi naista, joka ei tippaakaan kunnioittanut?
Etsit alamaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehestä kertoo jo paljon, jos ei ole pitkää parisuhdetta takana. Myös naisesta.
Niin mitä se siis sinusta kertoo? Minä olen aina ollut sinkku (olen nainen, jos sillä siis on väliä). Kysyntää on kyllä ollut, mutta ei vaan yksinkertaisesti ole napannut seurustelu aikaisemmin. Olen ehkä kypsynyt jotenkin myöhään seurusteluasioissa, sillä minua rupesi moinen kiinnostaa vasta lähempänä kolmeakymppiä. Omasta näkökulmastani joskus yläasteella ja lukiossa seurustelun aloittaneet kuulostavat kummallisilta, mutta hyväksyn sen, että ihmisiä on erilaisia, ja ehkä heistä asiat tuntuivat ajankohtaisista jo silloin, toki moni varmasti seurusteli kokemansa ryhmäpaineen vuoksi.
No sehän kertoo juuri noita asioita kuin itsekin kerroit. Sen lisäksi kertoo, että ei ole kokemusta siitä, millaista on elää parisuhteessa ja millaisia tilanteita siinä tulee eteen. Monesti ihminen myös oppii jotain aiemmista parisuhteistaan, joten tällainenkin oppiminen puuttuu täysin ja aloitetaan tavallaan ihan alkeista. Itse en jaksaisi enää aikuisiällä kenellekään "opettaa", miten seurustellaan.
ohis
Tuliko mieleen, että aikuinen oppii monia seurustelussa tarvittavia asioita myös muualta kuin suhteista? Yksin asumisessa oppii siivoamaan ja laittamaan ruokaa. Työpaikalla oppii joustamaan, neuvottelemaan yms. Kavereideiden kanssa harjoitellaan keskustelemista yms. En nyt oikein usko, että aiempi seurustelemattomuus olisi jotenkin todella iso este. Enemmänhän ne edelliset ja pitkät suhteet saattavat haitata uudessa parisuhteessa, jos henkilö ajattelee, että se miten hän ja exänsä toimivat edellisissä parisuhteissaan on jokin yleinen ja toimivin ratkaisu.
Mikään noista ei kuitenkaan anna kokemusta siitä, miltä tuntuu olla rakastunut. Miten käyttäytyy mustasukkaisena, mikä tekee mustasukkaiseksi. Voit nyt ajatella järjellä, että ei mikään, sinä olet rationaalinen ihminen etkä ikinä olisi mustasukkainen turhasta - koska et tiedä, miltä tuntuu rakastaa toista ja pelätä hänen menettämistään. Ja mustasukkaisuus on vain yksi esimerkki tunteista, jotka kuuluvat vain parisuhteeseen, harvoin ystävyyssuhteisiin.Epävarmuus, hylätyksi tulemisen pelko...
Tuolla logiikalla ei tiedä auton alle jäämistä vaaralliseksi ennen kuin on itse kokeillut.
Siinä kohtaa kun alat käydä tuollaista keskustelua ihmisen kanssa, josta jo olit kiinnostunut, kaivat omaa kuoppaasi.
No en kyllä mainostaisi kokemattomuutta kuten naiset neuvovat.
Miten selität toiselle hermostuneisuuden ekalla panokerralla? Eka kerta jännittää aina, mutta kokematon tuo itsensä ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehestä kertoo jo paljon, jos ei ole pitkää parisuhdetta takana. Myös naisesta.
Niin mitä se siis sinusta kertoo? Minä olen aina ollut sinkku (olen nainen, jos sillä siis on väliä). Kysyntää on kyllä ollut, mutta ei vaan yksinkertaisesti ole napannut seurustelu aikaisemmin. Olen ehkä kypsynyt jotenkin myöhään seurusteluasioissa, sillä minua rupesi moinen kiinnostaa vasta lähempänä kolmeakymppiä. Omasta näkökulmastani joskus yläasteella ja lukiossa seurustelun aloittaneet kuulostavat kummallisilta, mutta hyväksyn sen, että ihmisiä on erilaisia, ja ehkä heistä asiat tuntuivat ajankohtaisista jo silloin, toki moni varmasti seurusteli kokemansa ryhmäpaineen vuoksi.
No sehän kertoo juuri noita asioita kuin itsekin kerroit. Sen lisäksi kertoo, että ei ole kokemusta siitä, millaista on elää parisuhteessa ja millaisia tilanteita siinä tulee eteen. Monesti ihminen myös oppii jotain aiemmista parisuhteistaan, joten tällainenkin oppiminen puuttuu täysin ja aloitetaan tavallaan ihan alkeista. Itse en jaksaisi enää aikuisiällä kenellekään "opettaa", miten seurustellaan.
ohis
En todellakaan ymmärrä tällaista kapeakatseisuutta. Seurustelusuhteet, useatkaan sellaiset, eivät takaa että ihminen on oppinut yhtään mitään. Päinvastoin monethan toistavat samoja virheitä vuodesta toiseen. Sehän riippuu ihan ihmisestä itsestään, osaako analysoida omaa toimintaansa ja oppiiko jotain tai ei.
Ja toisaalta aiemmin seurustelematon ihminen voi aivan hyvin osata ottaa kumppanin huomioon, tehdä kompromisseja, suunnitella, osallistua, tukea jne jne. huomattavasti paremmin kuin vaikka kolmessa pitkässä suhteessa ollut. Ja monethan ovat ensimmäisen suhteensa kanssa lopun ikäänsä? Heidänkö pitäisi erota ja olla muiden kanssa jotta oppivat?
Miten alentavaa suhtautua muihin noin, että sinun pitäisi "opettaa"? Kerro konkreettinen esimerkki miten "opetat" jotakuta kokematonta seurustelemaan? Sehän on elämän jakamista yhdessä - mitä oppia sinulta voi siihen saada?
Tottakai ihmiset ovat erilaisia, mutta ei sinulla nyt vain suhteettomana voi olla kokemuksia parisuhteesta. Eihän ikityötönkään voi tietää työelämästä tai lapseton lapsiperheen elämästä, vaikka olisikin hieman samankaltaisissa tilanteissa ollut. Pelkästään tunnetason sitoutuminen on täysin eri asia kumppanin kuin jonkun kämppiksen kanssa. Kämppiksen kanssa ei yleensä suunnitella tulevaisuutta, lomia, sukulaisvierailuja, iltamenoja eikä kumpikaan ole velvollinen ottamaan toista huomioon tällaisia asioita suunnitellessaan.
En ymmärrä, miten ensimmäisessä suhteessa olevat liittyvät tähän. Silloin on varmaankin menty yhteen nuorempina tai muuten samankaltaisessa tilanteessa. Tässähän nyt puhuttiin kolmekymppisestä ja sen ikäisistä aika moni kuitenkin on seurustellut, joten tällaisten henkilöiden kohdatessa luonnollisesti kokemuspohja on erilainen.
"Opettaa" laitoinkin sen takia lainausmerkkeihin, kun en tarkoita sitä sanan varsinaisessa merkityksessä. Pointti oli se, että molemmilla olisi suunnilleen samanlaiset odotukset ja toiveet parisuhteen kannalta. Ja tunnetasolla myös eron mahdollisuus ja tunteiden käsittely ja niistä kommunikoiminen toisen kanssa ovat asioita, joita harvemmin ilman suhdetta voi osata. En tiedä, miten sinä esimerkiksi ystäviesi tai perheesi kanssa olet käsitellyt esimerkiksi mustasukkaisuuteen liittyviä tunteita, mutta minä olen puhunut sellaisista asioista ainoastaan seurustelukumppaniini liittyen. Ei ole esimerkiksi ystävän kanssa tarvinnut käydä sellaista keskustelua, että kun puhut toiselle ihmiselle niin ja näin, se tuntuu minusta pahalta.
Joo, ei tietenkään voi olla kokemusta asiasta jota ei ole kokenut. Mutta on järjetöntä niputtaa kokemattomat samaan sakkiin - nää ei ymmärrä, ei osaa käsitellä tunteita, ei ota huomioon. Ja seurustelevat automaattisesti toiseen joukkoon.
Pointtini on että juuri tuollainen keskustelun sujuvuus ja rakentavuus - minusta tuntuu tältä kun teet noin - ei liity mitenkään seurustelukokemukseen. Vaikkapa viidessä pitkässä parisuhteessa ollut voi tuohon vain tuhahtaa että jaahas, älä nalkuta. Ja ensimmäistä kertaa kypsemmälläkin iällä oleva saattaa vastata, että anteeksi, en huomannut asiaa, teen näin syistä x ja y, mitä muuten ajattelet tästä ja tästä.
Eli en allekirjoita lainkaan tuota, että suhteeton ei osaisi käsitellä tai puhua tunteista ja toimintatavoista. En sitten ollenkaan. Ihminen osaa sen jos haluaa ja järjeltään ja luonteeltaan siihen kykenee.
Sitä paitsi, miten sitä seurustelukokemusta saa, jos kukaan ei anna ensimmäistäkään mahdollisuutta niihin tunteisiin ja yhteiseloon?
Olen samaa mieltä, puhumattakaan siitä että nuorena niitä sekoiluja suhteissa juuri onkin. Ja sitten setvitään sitä tunteiden paloa ja mitä tuli tehtyä ja miksi sanoit noin. On täysin mahdollista kehittyä ihmisenä muutenkin ja olla sitten vaikkapa kolmekymppisenä valmis suhteeseen joka on alusta asti tasapainoinen ja huomioonottavainen.
Tästä ei varmaan ole yksinomaan kyse. Jos ei kolmekymppisenä ole ollut yhdessäkään vakavammassa suhteessa, niin kyllä minä ajattelisin, että ihmisen sosiaalisissa taidoissa on silloin todellakin parantamisen varaa. Monilla ihmisillä on tuossa vaiheessa jo lapset tehtyinä tai ainakin suunnitteilla, joten elämäntilannekin on jo kovin erilainen.
No mutta tässäkin laitat mutkat suoriksi. Oletat että kolmekymppisenä ensimmäiseen suhteeseensa ryhtyvä on sosiaalisilta taidoiltaan vajavainen. Mutta syitähän voi olla vaikka mitä?
Ja ei kai muutenkaan täysin eri elämäntilanteissa olevien ihmisten ole helppo laittaa hynttyitä yhteen? Toinen haluaa asua ulkomailla, toinen Suomessa. Toinen haluaa lapsia, toinen ei. Toinen haluaa omakotitalon maalla, toinen kaksion kaupungissa jne.
Ja sitten toisaalta, se kolmekymppinenhän voi olla valmis lapsiin vaikka heti, ja löytää siinä sitten itselleen sopivan kumppanin ja perustaa perheen.
Mä vänkään tätä nyt sen takia, että nämä on täysin etukäteen päästä keksittyjä lokeroita, joihin ihminen tuupataan hänen sanottuaan yhden asian. Kaikki muu hänen persoonassan, elämänkokemuksessaan, henkisessä kasvussaan, älykkyydessään, ja niissä kuuluissa sosiaalisissa taidoissa on yhden tekevää, siksi että syystä X (niin, niitä on monia) joku ei nyhvännyt 1-10 vuotta kyljessä ja toivotellut illalla hyvää yötä ja riidellyt likaisista sukista ja neuvotellut mitä tehdään viikonloppuna? Oikeasti? :)
Ohiksena tähän sanon, että jos parisuhde on jonkun mielestä tuollaista, kyllä se nimenomaan tarkoittaan jonkinlaista puutetta sosiaalisissa taidoissa. Vaikka kokisi olevansa miten elämää kokenut ja henkisesti kasvanut, tuollainen käsitys parisuhteesta nimenomaan osoittaa sen, ettei henkilöllä ole hajuakaan,mitä se parisuhde on.
Kirjoitin tuon vitsillä, tietenkin! Huomaa hymiö, sarkasmi sekä parisuhteen lokerointi samalla tavalla kuin nämä edelliset kommentoijat lokeroivat suhteettomia.
Siis miten se oli vitsi ja sarkasmia, kun sanot sen noin päin? Eihän se noin päin toimi, että ensin puhut suhteettomuuden puolesta ja sitten muka sarkastisesti puhut parisuhteita vastaan. Mihin tuo sarkasmi muka kohdistuu? Niihin suhteettomiin, jotka luulevat parisuhteiden olevan vain likaisia sukkia? Eihän tuo mitään sarkasmia ole vaan kärjistys.
Niin niin. Entä jos tuon olisi kirjoittanut nainen, joka ei siedä mieheltä mitään valittamista, olisi aivan toinen ääni kellossa.