Lue keskustelun säännöt.
Etkö ole koskaan ollut suhteessa?!? Siihen loppui lupaava Tinder-keskustelu taas kerran
09.02.2021 |
Nainen järkyttyi taas pahemman kerran.
T.Poikamies
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Miten Tinder-keskustelu edes päätyy tähän aiheeseen? En ole itse koskaan tuollaista siellä kysynyt eikä minulta ole sitä kysytty.
Sitten myöhemmin kun alettu tapailla oikeassa elämässä, tuon tyylisistä jutuista on keskusteltu, ja miehelle on aina ollut turnoff että minulla ei ole ollut suhdetta. Viimeksi tuli pakit tammikuussa tästä syystä. Harmi, koska itse tykkäsin miehestä tosi paljon.
Kaikki muut keskustelukumppanit sitten ovatkin ghostanneet enkä näinollen ole päässyt edes siihen deittailuvaiheeseen. Tiedän että se kuuluu asiaan mutta harmittaahan se aina vähäsen, kun kivasti vaikka viikon sujunut keskustelu katkeaa kuin seinään, vaikka mitään dealbreakeriä ei ole tullut ilmi (tai siis sellaisesta ei mitään ainakaan mainita).
No kyllä hyvin moni nainen on kysynyt, että milloin olet viimeksi seurustellut? Yhdellä naisella taisi olla jopa ensimmäisiä viestejä työn ja lasten ohella. Sitten kun siihen vastasin, että olen ollut kauan sinkkuna niin hänen naisenvaistot alkoivat ilmeisesti kilkattaa hälytyskelloja ja viestittely loppui.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehestä kertoo jo paljon, jos ei ole pitkää parisuhdetta takana. Myös naisesta.
Niin mitä se siis sinusta kertoo? Minä olen aina ollut sinkku (olen nainen, jos sillä siis on väliä). Kysyntää on kyllä ollut, mutta ei vaan yksinkertaisesti ole napannut seurustelu aikaisemmin. Olen ehkä kypsynyt jotenkin myöhään seurusteluasioissa, sillä minua rupesi moinen kiinnostaa vasta lähempänä kolmeakymppiä. Omasta näkökulmastani joskus yläasteella ja lukiossa seurustelun aloittaneet kuulostavat kummallisilta, mutta hyväksyn sen, että ihmisiä on erilaisia, ja ehkä heistä asiat tuntuivat ajankohtaisista jo silloin, toki moni varmasti seurusteli kokemansa ryhmäpaineen vuoksi.
No sehän kertoo juuri noita asioita kuin itsekin kerroit. Sen lisäksi kertoo, että ei ole kokemusta siitä, millaista on elää parisuhteessa ja millaisia tilanteita siinä tulee eteen. Monesti ihminen myös oppii jotain aiemmista parisuhteistaan, joten tällainenkin oppiminen puuttuu täysin ja aloitetaan tavallaan ihan alkeista. Itse en jaksaisi enää aikuisiällä kenellekään "opettaa", miten seurustellaan.
ohis
Millä tavalla lyhyempi suhde ei anna tietämystä suhteessa elämisestä ja suhteessa eteen tulevista tilanteista? Oma pisin suhteeni on 2 vuotta 7 kuukautta, joka ei kuulemma ole pitkä suhde. Voisin kyllä silti väittää oppineeni siinä noita mainittuja asioita, ihan kuten puolen vuoden suhteissanikin. Eri
Missäs puhuin mitään lyhyistä suhteista? Kommentoin tuolle, joka sanoi, ettei ole koskaan seurustellut. Sinäkin olet siis seurustellessasi oppinut jotain, ihan kuten sanoinkin.
Naisille on tosi tärkeää ns esivalinta. Naiset haluavat miehen jonka haluaa myös muut naiset.
Eli valehtele, valehtele ja valehtele.
Mulla on ollu viimeksi 13v pitkä suhde, eikä se ole kyllä asiaa Tinderissä mitenkään auttanut, että ei se ap ole tae mistään.
M38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehestä kertoo jo paljon, jos ei ole pitkää parisuhdetta takana. Myös naisesta.
Niin mitä se siis sinusta kertoo? Minä olen aina ollut sinkku (olen nainen, jos sillä siis on väliä). Kysyntää on kyllä ollut, mutta ei vaan yksinkertaisesti ole napannut seurustelu aikaisemmin. Olen ehkä kypsynyt jotenkin myöhään seurusteluasioissa, sillä minua rupesi moinen kiinnostaa vasta lähempänä kolmeakymppiä. Omasta näkökulmastani joskus yläasteella ja lukiossa seurustelun aloittaneet kuulostavat kummallisilta, mutta hyväksyn sen, että ihmisiä on erilaisia, ja ehkä heistä asiat tuntuivat ajankohtaisista jo silloin, toki moni varmasti seurusteli kokemansa ryhmäpaineen vuoksi.
No sehän kertoo juuri noita asioita kuin itsekin kerroit. Sen lisäksi kertoo, että ei ole kokemusta siitä, millaista on elää parisuhteessa ja millaisia tilanteita siinä tulee eteen. Monesti ihminen myös oppii jotain aiemmista parisuhteistaan, joten tällainenkin oppiminen puuttuu täysin ja aloitetaan tavallaan ihan alkeista. Itse en jaksaisi enää aikuisiällä kenellekään "opettaa", miten seurustellaan.
ohis
En todellakaan ymmärrä tällaista kapeakatseisuutta. Seurustelusuhteet, useatkaan sellaiset, eivät takaa että ihminen on oppinut yhtään mitään. Päinvastoin monethan toistavat samoja virheitä vuodesta toiseen. Sehän riippuu ihan ihmisestä itsestään, osaako analysoida omaa toimintaansa ja oppiiko jotain tai ei.
Ja toisaalta aiemmin seurustelematon ihminen voi aivan hyvin osata ottaa kumppanin huomioon, tehdä kompromisseja, suunnitella, osallistua, tukea jne jne. huomattavasti paremmin kuin vaikka kolmessa pitkässä suhteessa ollut. Ja monethan ovat ensimmäisen suhteensa kanssa lopun ikäänsä? Heidänkö pitäisi erota ja olla muiden kanssa jotta oppivat?
Miten alentavaa suhtautua muihin noin, että sinun pitäisi "opettaa"? Kerro konkreettinen esimerkki miten "opetat" jotakuta kokematonta seurustelemaan? Sehän on elämän jakamista yhdessä - mitä oppia sinulta voi siihen saada?
Tottakai ihmiset ovat erilaisia, mutta ei sinulla nyt vain suhteettomana voi olla kokemuksia parisuhteesta. Eihän ikityötönkään voi tietää työelämästä tai lapseton lapsiperheen elämästä, vaikka olisikin hieman samankaltaisissa tilanteissa ollut. Pelkästään tunnetason sitoutuminen on täysin eri asia kumppanin kuin jonkun kämppiksen kanssa. Kämppiksen kanssa ei yleensä suunnitella tulevaisuutta, lomia, sukulaisvierailuja, iltamenoja eikä kumpikaan ole velvollinen ottamaan toista huomioon tällaisia asioita suunnitellessaan.
En ymmärrä, miten ensimmäisessä suhteessa olevat liittyvät tähän. Silloin on varmaankin menty yhteen nuorempina tai muuten samankaltaisessa tilanteessa. Tässähän nyt puhuttiin kolmekymppisestä ja sen ikäisistä aika moni kuitenkin on seurustellut, joten tällaisten henkilöiden kohdatessa luonnollisesti kokemuspohja on erilainen.
"Opettaa" laitoinkin sen takia lainausmerkkeihin, kun en tarkoita sitä sanan varsinaisessa merkityksessä. Pointti oli se, että molemmilla olisi suunnilleen samanlaiset odotukset ja toiveet parisuhteen kannalta. Ja tunnetasolla myös eron mahdollisuus ja tunteiden käsittely ja niistä kommunikoiminen toisen kanssa ovat asioita, joita harvemmin ilman suhdetta voi osata. En tiedä, miten sinä esimerkiksi ystäviesi tai perheesi kanssa olet käsitellyt esimerkiksi mustasukkaisuuteen liittyviä tunteita, mutta minä olen puhunut sellaisista asioista ainoastaan seurustelukumppaniini liittyen. Ei ole esimerkiksi ystävän kanssa tarvinnut käydä sellaista keskustelua, että kun puhut toiselle ihmiselle niin ja näin, se tuntuu minusta pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johan nyt, täällä mietitään tosissaan seurusteluhistorian täydellisestä puuttumisesta valehtelua? Haluaisitteko itse, että teiltä peitellään jotain, kuten liikakiloja, traumataustaa, lapsia, seksityöhistoriaa tai mitä nyt ihmisellä voi ollakaan kaapissa? Nii-in.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuisella ihmisellä on takanaan pidempi(ä) ihmissuhde, niin se osoittaa sen, että hän on ainakin jollain lailla kykenevä sitoutumiseen. Uusi ihmissuhde on aina riski. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän viitsii käyttää aikaansa kovin riskialttiisiin valintoihin. Sellainen minusta täysin kokematon ja ei ikinä sitoutuneessa parisuhteessa ollut olisi.
Osa tekee valintansa järjellä, osa tunteella. Jokainen tyylillään.
No jossain muutaman viestin Tinder-keskustelussa nyt ei voi mistään tunteista kyllä puhua. Tietysti jos muuten tapaa ihmisen johon ihastuu ja jolla sattuu olemaan olematon parisuhdehistoria, niin se on eri juttu. Lähtökohtaisesti se, ettei ole parisuhteessa ollut, herättää kyllä epäilyksiä. Mutta kuten sanoit, kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten Tinder-keskustelu edes päätyy tähän aiheeseen? En ole itse koskaan tuollaista siellä kysynyt eikä minulta ole sitä kysytty.
Sitten myöhemmin kun alettu tapailla oikeassa elämässä, tuon tyylisistä jutuista on keskusteltu, ja miehelle on aina ollut turnoff että minulla ei ole ollut suhdetta. Viimeksi tuli pakit tammikuussa tästä syystä. Harmi, koska itse tykkäsin miehestä tosi paljon.
Kaikki muut keskustelukumppanit sitten ovatkin ghostanneet enkä näinollen ole päässyt edes siihen deittailuvaiheeseen. Tiedän että se kuuluu asiaan mutta harmittaahan se aina vähäsen, kun kivasti vaikka viikon sujunut keskustelu katkeaa kuin seinään, vaikka mitään dealbreakeriä ei ole tullut ilmi (tai siis sellaisesta ei mitään ainakaan mainita).
No kyllä hyvin moni nainen on kysynyt, että milloin olet viimeksi seurustellut? Yhdellä naisella taisi olla jopa ensimmäisiä viestejä työn ja lasten ohella. Sitten kun siihen vastasin, että olen ollut kauan sinkkuna niin hänen naisenvaistot alkoivat ilmeisesti kilkattaa hälytyskelloja ja viestittely loppui.
AP
Hassua. Minusta nämä ovat yksityisasioita enkä todellakaan kehtaisi alkaa Tinderissä tivaamaan. Sitten kun tutustutaan vähäsen, noista voi varovasti kysellä, etenkin jos toinen tarjoaa tietoa mainitsemalla exää tms. t. lainaamasi
Minä olen pitkissä parisuhteissa ja varsinkin niiden kariutuessa kyllä oppinut itsestäni, muista ihmisistä ja parisuhteen toimimisesta/toimimattomuudesta enemmän, kuin olisin muuten voinut oppia. Kyllähän ihminen arvostaa toisessa myös elämänkokemusta, ja parisuhteet ovat tärkeä osa sitä. Toki muunkinlaista elämänkokemusta voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tinder<3
Onko kukaan laitanut merkille, että Tinderissä ei ehkä liiku ne kaikkein välkyimmät tyypit? Seksiseuraa vailla olevat läheisriippuvaiset arvottavat toisiaan harhaisten minäkäsitysten pohjalta.
Ite oon kohta 25 enkä ole koskaan seurustellut. Joidenkin mielestä se on outoa mutta itse ahdistun enemmän oman ikäisistäni jotka ovat jo esim asuneet jonkun kanssa. Olisi kiva aloittaa suhde ikäänkuin samalta viivalta mutta kaikilla ikäisilläni tuntuu olevan jo todella paljon kokemusta. Itselläni on vain satunnaista deittailua ja hyvin lyhyitä tapailuita. Olen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten Tinder-keskustelu edes päätyy tähän aiheeseen? En ole itse koskaan tuollaista siellä kysynyt eikä minulta ole sitä kysytty.
Sitten myöhemmin kun alettu tapailla oikeassa elämässä, tuon tyylisistä jutuista on keskusteltu, ja miehelle on aina ollut turnoff että minulla ei ole ollut suhdetta. Viimeksi tuli pakit tammikuussa tästä syystä. Harmi, koska itse tykkäsin miehestä tosi paljon.
Kaikki muut keskustelukumppanit sitten ovatkin ghostanneet enkä näinollen ole päässyt edes siihen deittailuvaiheeseen. Tiedän että se kuuluu asiaan mutta harmittaahan se aina vähäsen, kun kivasti vaikka viikon sujunut keskustelu katkeaa kuin seinään, vaikka mitään dealbreakeriä ei ole tullut ilmi (tai siis sellaisesta ei mitään ainakaan mainita).
No kyllä hyvin moni nainen on kysynyt, että milloin olet viimeksi seurustellut? Yhdellä naisella taisi olla jopa ensimmäisiä viestejä työn ja lasten ohella. Sitten kun siihen vastasin, että olen ollut kauan sinkkuna niin hänen naisenvaistot alkoivat ilmeisesti kilkattaa hälytyskelloja ja viestittely loppui.
AP
Ei näistä nyg kannata kovin pitkälel meneviä johtopäätöksia vetää. Tuossa kohtaa viestittely on voinut loppua lukemattomista muistakin syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehestä kertoo jo paljon, jos ei ole pitkää parisuhdetta takana. Myös naisesta.
Niin mitä se siis sinusta kertoo? Minä olen aina ollut sinkku (olen nainen, jos sillä siis on väliä). Kysyntää on kyllä ollut, mutta ei vaan yksinkertaisesti ole napannut seurustelu aikaisemmin. Olen ehkä kypsynyt jotenkin myöhään seurusteluasioissa, sillä minua rupesi moinen kiinnostaa vasta lähempänä kolmeakymppiä. Omasta näkökulmastani joskus yläasteella ja lukiossa seurustelun aloittaneet kuulostavat kummallisilta, mutta hyväksyn sen, että ihmisiä on erilaisia, ja ehkä heistä asiat tuntuivat ajankohtaisista jo silloin, toki moni varmasti seurusteli kokemansa ryhmäpaineen vuoksi.
No sehän kertoo juuri noita asioita kuin itsekin kerroit. Sen lisäksi kertoo, että ei ole kokemusta siitä, millaista on elää parisuhteessa ja millaisia tilanteita siinä tulee eteen. Monesti ihminen myös oppii jotain aiemmista parisuhteistaan, joten tällainenkin oppiminen puuttuu täysin ja aloitetaan tavallaan ihan alkeista. Itse en jaksaisi enää aikuisiällä kenellekään "opettaa", miten seurustellaan.
ohis
En todellakaan ymmärrä tällaista kapeakatseisuutta. Seurustelusuhteet, useatkaan sellaiset, eivät takaa että ihminen on oppinut yhtään mitään. Päinvastoin monethan toistavat samoja virheitä vuodesta toiseen. Sehän riippuu ihan ihmisestä itsestään, osaako analysoida omaa toimintaansa ja oppiiko jotain tai ei.
Ja toisaalta aiemmin seurustelematon ihminen voi aivan hyvin osata ottaa kumppanin huomioon, tehdä kompromisseja, suunnitella, osallistua, tukea jne jne. huomattavasti paremmin kuin vaikka kolmessa pitkässä suhteessa ollut. Ja monethan ovat ensimmäisen suhteensa kanssa lopun ikäänsä? Heidänkö pitäisi erota ja olla muiden kanssa jotta oppivat?
Miten alentavaa suhtautua muihin noin, että sinun pitäisi "opettaa"? Kerro konkreettinen esimerkki miten "opetat" jotakuta kokematonta seurustelemaan? Sehän on elämän jakamista yhdessä - mitä oppia sinulta voi siihen saada?
Tottakai ihmiset ovat erilaisia, mutta ei sinulla nyt vain suhteettomana voi olla kokemuksia parisuhteesta. Eihän ikityötönkään voi tietää työelämästä tai lapseton lapsiperheen elämästä, vaikka olisikin hieman samankaltaisissa tilanteissa ollut. Pelkästään tunnetason sitoutuminen on täysin eri asia kumppanin kuin jonkun kämppiksen kanssa. Kämppiksen kanssa ei yleensä suunnitella tulevaisuutta, lomia, sukulaisvierailuja, iltamenoja eikä kumpikaan ole velvollinen ottamaan toista huomioon tällaisia asioita suunnitellessaan.
En ymmärrä, miten ensimmäisessä suhteessa olevat liittyvät tähän. Silloin on varmaankin menty yhteen nuorempina tai muuten samankaltaisessa tilanteessa. Tässähän nyt puhuttiin kolmekymppisestä ja sen ikäisistä aika moni kuitenkin on seurustellut, joten tällaisten henkilöiden kohdatessa luonnollisesti kokemuspohja on erilainen.
"Opettaa" laitoinkin sen takia lainausmerkkeihin, kun en tarkoita sitä sanan varsinaisessa merkityksessä. Pointti oli se, että molemmilla olisi suunnilleen samanlaiset odotukset ja toiveet parisuhteen kannalta. Ja tunnetasolla myös eron mahdollisuus ja tunteiden käsittely ja niistä kommunikoiminen toisen kanssa ovat asioita, joita harvemmin ilman suhdetta voi osata. En tiedä, miten sinä esimerkiksi ystäviesi tai perheesi kanssa olet käsitellyt esimerkiksi mustasukkaisuuteen liittyviä tunteita, mutta minä olen puhunut sellaisista asioista ainoastaan seurustelukumppaniini liittyen. Ei ole esimerkiksi ystävän kanssa tarvinnut käydä sellaista keskustelua, että kun puhut toiselle ihmiselle niin ja näin, se tuntuu minusta pahalta.
Joo, ei tietenkään voi olla kokemusta asiasta jota ei ole kokenut. Mutta on järjetöntä niputtaa kokemattomat samaan sakkiin - nää ei ymmärrä, ei osaa käsitellä tunteita, ei ota huomioon. Ja seurustelevat automaattisesti toiseen joukkoon.
Pointtini on että juuri tuollainen keskustelun sujuvuus ja rakentavuus - minusta tuntuu tältä kun teet noin - ei liity mitenkään seurustelukokemukseen. Vaikkapa viidessä pitkässä parisuhteessa ollut voi tuohon vain tuhahtaa että jaahas, älä nalkuta. Ja ensimmäistä kertaa kypsemmälläkin iällä oleva saattaa vastata, että anteeksi, en huomannut asiaa, teen näin syistä x ja y, mitä muuten ajattelet tästä ja tästä.
Eli en allekirjoita lainkaan tuota, että suhteeton ei osaisi käsitellä tai puhua tunteista ja toimintatavoista. En sitten ollenkaan. Ihminen osaa sen jos haluaa ja järjeltään ja luonteeltaan siihen kykenee.
Sitä paitsi, miten sitä seurustelukokemusta saa, jos kukaan ei anna ensimmäistäkään mahdollisuutta niihin tunteisiin ja yhteiseloon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ite oon kohta 25 enkä ole koskaan seurustellut. Joidenkin mielestä se on outoa mutta itse ahdistun enemmän oman ikäisistäni jotka ovat jo esim asuneet jonkun kanssa. Olisi kiva aloittaa suhde ikäänkuin samalta viivalta mutta kaikilla ikäisilläni tuntuu olevan jo todella paljon kokemusta. Itselläni on vain satunnaista deittailua ja hyvin lyhyitä tapailuita. Olen nainen.
Ei siitä kannata ahdistua, sinulla on hyvin aikaa, olet vielä nuori. Moni mies aloittelee vielä tuossa iässä myös puhtaalta pöydältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkossa älä paljasta asiaa. Jos kysytään esim pisintä suhdetta, niin vastaa vaikka "alle vuoden" ja vaihda puheenaihetta. On typerää tyrmätä ihminen tuollaisen takia, eikä sinullakaan ole velvoitetta tilittää suhdehistoriaasi kellekään.
Minulle on tullut viimeaikoina vastaan sellaista, ettei haluta kuulla minun vanhoista suhteista, eikä minulle kerrota edellisistä kuin kierrellen. Muutama kaverikin on sanonut, etteivät he halua kuulla mitään nyksiensä existä.
En tiedä onko tämä uusi juttu, kun nuorempana, oli - ainakin muistaakseni - normaalia jakaa seurusteluhistoriaa melko avoimestikin.
Itse en aluksi välittänyt miehen historiasta. Olisin varmaan ennenpitkää kysynyt jotain, mutta varhaisessa vaiheessa paljastui, että miehellä oli toinen nainen minun lisäksi. No jäin silti suhteeseen ja mies jätti tämän toisen. Sen jälkeen tenttasinkin suurinpiirtein seksi asentoja myöten hänen edelliset suhteet. Tuntui niin pahalta, eikä se tietö kyllä tuskaa yhtään vähennä, nyt näen aina seksiä harrastaessa mielikuvissani miehen näiden exiensä kimpussa *yök*. Ei tässä taida auttaa kuin erota, en tajua miksi edes jäin, oli muka niin ihana mies...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehestä kertoo jo paljon, jos ei ole pitkää parisuhdetta takana. Myös naisesta.
Niin mitä se siis sinusta kertoo? Minä olen aina ollut sinkku (olen nainen, jos sillä siis on väliä). Kysyntää on kyllä ollut, mutta ei vaan yksinkertaisesti ole napannut seurustelu aikaisemmin. Olen ehkä kypsynyt jotenkin myöhään seurusteluasioissa, sillä minua rupesi moinen kiinnostaa vasta lähempänä kolmeakymppiä. Omasta näkökulmastani joskus yläasteella ja lukiossa seurustelun aloittaneet kuulostavat kummallisilta, mutta hyväksyn sen, että ihmisiä on erilaisia, ja ehkä heistä asiat tuntuivat ajankohtaisista jo silloin, toki moni varmasti seurusteli kokemansa ryhmäpaineen vuoksi.
No sehän kertoo juuri noita asioita kuin itsekin kerroit. Sen lisäksi kertoo, että ei ole kokemusta siitä, millaista on elää parisuhteessa ja millaisia tilanteita siinä tulee eteen. Monesti ihminen myös oppii jotain aiemmista parisuhteistaan, joten tällainenkin oppiminen puuttuu täysin ja aloitetaan tavallaan ihan alkeista. Itse en jaksaisi enää aikuisiällä kenellekään "opettaa", miten seurustellaan.
ohis
En todellakaan ymmärrä tällaista kapeakatseisuutta. Seurustelusuhteet, useatkaan sellaiset, eivät takaa että ihminen on oppinut yhtään mitään. Päinvastoin monethan toistavat samoja virheitä vuodesta toiseen. Sehän riippuu ihan ihmisestä itsestään, osaako analysoida omaa toimintaansa ja oppiiko jotain tai ei.
Ja toisaalta aiemmin seurustelematon ihminen voi aivan hyvin osata ottaa kumppanin huomioon, tehdä kompromisseja, suunnitella, osallistua, tukea jne jne. huomattavasti paremmin kuin vaikka kolmessa pitkässä suhteessa ollut. Ja monethan ovat ensimmäisen suhteensa kanssa lopun ikäänsä? Heidänkö pitäisi erota ja olla muiden kanssa jotta oppivat?
Miten alentavaa suhtautua muihin noin, että sinun pitäisi "opettaa"? Kerro konkreettinen esimerkki miten "opetat" jotakuta kokematonta seurustelemaan? Sehän on elämän jakamista yhdessä - mitä oppia sinulta voi siihen saada?
Tottakai ihmiset ovat erilaisia, mutta ei sinulla nyt vain suhteettomana voi olla kokemuksia parisuhteesta. Eihän ikityötönkään voi tietää työelämästä tai lapseton lapsiperheen elämästä, vaikka olisikin hieman samankaltaisissa tilanteissa ollut. Pelkästään tunnetason sitoutuminen on täysin eri asia kumppanin kuin jonkun kämppiksen kanssa. Kämppiksen kanssa ei yleensä suunnitella tulevaisuutta, lomia, sukulaisvierailuja, iltamenoja eikä kumpikaan ole velvollinen ottamaan toista huomioon tällaisia asioita suunnitellessaan.
En ymmärrä, miten ensimmäisessä suhteessa olevat liittyvät tähän. Silloin on varmaankin menty yhteen nuorempina tai muuten samankaltaisessa tilanteessa. Tässähän nyt puhuttiin kolmekymppisestä ja sen ikäisistä aika moni kuitenkin on seurustellut, joten tällaisten henkilöiden kohdatessa luonnollisesti kokemuspohja on erilainen.
"Opettaa" laitoinkin sen takia lainausmerkkeihin, kun en tarkoita sitä sanan varsinaisessa merkityksessä. Pointti oli se, että molemmilla olisi suunnilleen samanlaiset odotukset ja toiveet parisuhteen kannalta. Ja tunnetasolla myös eron mahdollisuus ja tunteiden käsittely ja niistä kommunikoiminen toisen kanssa ovat asioita, joita harvemmin ilman suhdetta voi osata. En tiedä, miten sinä esimerkiksi ystäviesi tai perheesi kanssa olet käsitellyt esimerkiksi mustasukkaisuuteen liittyviä tunteita, mutta minä olen puhunut sellaisista asioista ainoastaan seurustelukumppaniini liittyen. Ei ole esimerkiksi ystävän kanssa tarvinnut käydä sellaista keskustelua, että kun puhut toiselle ihmiselle niin ja näin, se tuntuu minusta pahalta.
Joo, ei tietenkään voi olla kokemusta asiasta jota ei ole kokenut. Mutta on järjetöntä niputtaa kokemattomat samaan sakkiin - nää ei ymmärrä, ei osaa käsitellä tunteita, ei ota huomioon. Ja seurustelevat automaattisesti toiseen joukkoon.
Pointtini on että juuri tuollainen keskustelun sujuvuus ja rakentavuus - minusta tuntuu tältä kun teet noin - ei liity mitenkään seurustelukokemukseen. Vaikkapa viidessä pitkässä parisuhteessa ollut voi tuohon vain tuhahtaa että jaahas, älä nalkuta. Ja ensimmäistä kertaa kypsemmälläkin iällä oleva saattaa vastata, että anteeksi, en huomannut asiaa, teen näin syistä x ja y, mitä muuten ajattelet tästä ja tästä.
Eli en allekirjoita lainkaan tuota, että suhteeton ei osaisi käsitellä tai puhua tunteista ja toimintatavoista. En sitten ollenkaan. Ihminen osaa sen jos haluaa ja järjeltään ja luonteeltaan siihen kykenee.
Sitä paitsi, miten sitä seurustelukokemusta saa, jos kukaan ei anna ensimmäistäkään mahdollisuutta niihin tunteisiin ja yhteiseloon?
Olen samaa mieltä, puhumattakaan siitä että nuorena niitä sekoiluja suhteissa juuri onkin. Ja sitten setvitään sitä tunteiden paloa ja mitä tuli tehtyä ja miksi sanoit noin. On täysin mahdollista kehittyä ihmisenä muutenkin ja olla sitten vaikkapa kolmekymppisenä valmis suhteeseen joka on alusta asti tasapainoinen ja huomioonottavainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehestä kertoo jo paljon, jos ei ole pitkää parisuhdetta takana. Myös naisesta.
Niin mitä se siis sinusta kertoo? Minä olen aina ollut sinkku (olen nainen, jos sillä siis on väliä). Kysyntää on kyllä ollut, mutta ei vaan yksinkertaisesti ole napannut seurustelu aikaisemmin. Olen ehkä kypsynyt jotenkin myöhään seurusteluasioissa, sillä minua rupesi moinen kiinnostaa vasta lähempänä kolmeakymppiä. Omasta näkökulmastani joskus yläasteella ja lukiossa seurustelun aloittaneet kuulostavat kummallisilta, mutta hyväksyn sen, että ihmisiä on erilaisia, ja ehkä heistä asiat tuntuivat ajankohtaisista jo silloin, toki moni varmasti seurusteli kokemansa ryhmäpaineen vuoksi.
Tuossahan tuli jo kolme asiaa, hitaasti kypsynyt, matala libido ja nirsous/ valikoivuus. Syy voi olla myös heikko markkina-arvo, puutteet käytöksessä, älykkyydessä tai ulkonäössä, päihteet tai sairaudet.
Kannattaa muistaa, että myöskään pelimiehillä ei ole pitkiä suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehestä kertoo jo paljon, jos ei ole pitkää parisuhdetta takana. Myös naisesta.
Niin mitä se siis sinusta kertoo? Minä olen aina ollut sinkku (olen nainen, jos sillä siis on väliä). Kysyntää on kyllä ollut, mutta ei vaan yksinkertaisesti ole napannut seurustelu aikaisemmin. Olen ehkä kypsynyt jotenkin myöhään seurusteluasioissa, sillä minua rupesi moinen kiinnostaa vasta lähempänä kolmeakymppiä. Omasta näkökulmastani joskus yläasteella ja lukiossa seurustelun aloittaneet kuulostavat kummallisilta, mutta hyväksyn sen, että ihmisiä on erilaisia, ja ehkä heistä asiat tuntuivat ajankohtaisista jo silloin, toki moni varmasti seurusteli kokemansa ryhmäpaineen vuoksi.
No sehän kertoo juuri noita asioita kuin itsekin kerroit. Sen lisäksi kertoo, että ei ole kokemusta siitä, millaista on elää parisuhteessa ja millaisia tilanteita siinä tulee eteen. Monesti ihminen myös oppii jotain aiemmista parisuhteistaan, joten tällainenkin oppiminen puuttuu täysin ja aloitetaan tavallaan ihan alkeista. Itse en jaksaisi enää aikuisiällä kenellekään "opettaa", miten seurustellaan.
ohis
En todellakaan ymmärrä tällaista kapeakatseisuutta. Seurustelusuhteet, useatkaan sellaiset, eivät takaa että ihminen on oppinut yhtään mitään. Päinvastoin monethan toistavat samoja virheitä vuodesta toiseen. Sehän riippuu ihan ihmisestä itsestään, osaako analysoida omaa toimintaansa ja oppiiko jotain tai ei.
Ja toisaalta aiemmin seurustelematon ihminen voi aivan hyvin osata ottaa kumppanin huomioon, tehdä kompromisseja, suunnitella, osallistua, tukea jne jne. huomattavasti paremmin kuin vaikka kolmessa pitkässä suhteessa ollut. Ja monethan ovat ensimmäisen suhteensa kanssa lopun ikäänsä? Heidänkö pitäisi erota ja olla muiden kanssa jotta oppivat?
Miten alentavaa suhtautua muihin noin, että sinun pitäisi "opettaa"? Kerro konkreettinen esimerkki miten "opetat" jotakuta kokematonta seurustelemaan? Sehän on elämän jakamista yhdessä - mitä oppia sinulta voi siihen saada?
Tottakai ihmiset ovat erilaisia, mutta ei sinulla nyt vain suhteettomana voi olla kokemuksia parisuhteesta. Eihän ikityötönkään voi tietää työelämästä tai lapseton lapsiperheen elämästä, vaikka olisikin hieman samankaltaisissa tilanteissa ollut. Pelkästään tunnetason sitoutuminen on täysin eri asia kumppanin kuin jonkun kämppiksen kanssa. Kämppiksen kanssa ei yleensä suunnitella tulevaisuutta, lomia, sukulaisvierailuja, iltamenoja eikä kumpikaan ole velvollinen ottamaan toista huomioon tällaisia asioita suunnitellessaan.
En ymmärrä, miten ensimmäisessä suhteessa olevat liittyvät tähän. Silloin on varmaankin menty yhteen nuorempina tai muuten samankaltaisessa tilanteessa. Tässähän nyt puhuttiin kolmekymppisestä ja sen ikäisistä aika moni kuitenkin on seurustellut, joten tällaisten henkilöiden kohdatessa luonnollisesti kokemuspohja on erilainen.
"Opettaa" laitoinkin sen takia lainausmerkkeihin, kun en tarkoita sitä sanan varsinaisessa merkityksessä. Pointti oli se, että molemmilla olisi suunnilleen samanlaiset odotukset ja toiveet parisuhteen kannalta. Ja tunnetasolla myös eron mahdollisuus ja tunteiden käsittely ja niistä kommunikoiminen toisen kanssa ovat asioita, joita harvemmin ilman suhdetta voi osata. En tiedä, miten sinä esimerkiksi ystäviesi tai perheesi kanssa olet käsitellyt esimerkiksi mustasukkaisuuteen liittyviä tunteita, mutta minä olen puhunut sellaisista asioista ainoastaan seurustelukumppaniini liittyen. Ei ole esimerkiksi ystävän kanssa tarvinnut käydä sellaista keskustelua, että kun puhut toiselle ihmiselle niin ja näin, se tuntuu minusta pahalta.
Joo, ei tietenkään voi olla kokemusta asiasta jota ei ole kokenut. Mutta on järjetöntä niputtaa kokemattomat samaan sakkiin - nää ei ymmärrä, ei osaa käsitellä tunteita, ei ota huomioon. Ja seurustelevat automaattisesti toiseen joukkoon.
Pointtini on että juuri tuollainen keskustelun sujuvuus ja rakentavuus - minusta tuntuu tältä kun teet noin - ei liity mitenkään seurustelukokemukseen. Vaikkapa viidessä pitkässä parisuhteessa ollut voi tuohon vain tuhahtaa että jaahas, älä nalkuta. Ja ensimmäistä kertaa kypsemmälläkin iällä oleva saattaa vastata, että anteeksi, en huomannut asiaa, teen näin syistä x ja y, mitä muuten ajattelet tästä ja tästä.
Eli en allekirjoita lainkaan tuota, että suhteeton ei osaisi käsitellä tai puhua tunteista ja toimintatavoista. En sitten ollenkaan. Ihminen osaa sen jos haluaa ja järjeltään ja luonteeltaan siihen kykenee.
Sitä paitsi, miten sitä seurustelukokemusta saa, jos kukaan ei anna ensimmäistäkään mahdollisuutta niihin tunteisiin ja yhteiseloon?
En minä nyt tietenkään tarkoita, ettei tällaisen ihmisen kuulukaan saada suhdetta. Pointti oli se, että jos ei ole enää ihan parikymppinen, kyllä useimmilla samanikäisillä se parisuhdehistoria on erilainen ja se saattaa tuoda esiin näitä eroja.
Keskustelun sujuvuus ei tietenkään ole mikään tae pitkissä parisuhteissa olleillakaan, mutta ainakin heillä on jonkinlainen näkemys, millaista se voi olla ja mitä tunteita ja mitä tilanteita sellaisiin voi liittyä.
Ehkä minä olen sitten ollut tuppisuu juntti, kun en ole kyllä tunnetasolla joutunut ihmissuhteitani ruotimaan muiden kuin seurustelukumppanien kanssa. En ole koskaan ihmissuhteissa asettanut itseäni niin haavoittuvaiseksi kuin parisuhteissani olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehestä kertoo jo paljon, jos ei ole pitkää parisuhdetta takana. Myös naisesta.
Niin mitä se siis sinusta kertoo? Minä olen aina ollut sinkku (olen nainen, jos sillä siis on väliä). Kysyntää on kyllä ollut, mutta ei vaan yksinkertaisesti ole napannut seurustelu aikaisemmin. Olen ehkä kypsynyt jotenkin myöhään seurusteluasioissa, sillä minua rupesi moinen kiinnostaa vasta lähempänä kolmeakymppiä. Omasta näkökulmastani joskus yläasteella ja lukiossa seurustelun aloittaneet kuulostavat kummallisilta, mutta hyväksyn sen, että ihmisiä on erilaisia, ja ehkä heistä asiat tuntuivat ajankohtaisista jo silloin, toki moni varmasti seurusteli kokemansa ryhmäpaineen vuoksi.
No sehän kertoo juuri noita asioita kuin itsekin kerroit. Sen lisäksi kertoo, että ei ole kokemusta siitä, millaista on elää parisuhteessa ja millaisia tilanteita siinä tulee eteen. Monesti ihminen myös oppii jotain aiemmista parisuhteistaan, joten tällainenkin oppiminen puuttuu täysin ja aloitetaan tavallaan ihan alkeista. Itse en jaksaisi enää aikuisiällä kenellekään "opettaa", miten seurustellaan.
ohis
En todellakaan ymmärrä tällaista kapeakatseisuutta. Seurustelusuhteet, useatkaan sellaiset, eivät takaa että ihminen on oppinut yhtään mitään. Päinvastoin monethan toistavat samoja virheitä vuodesta toiseen. Sehän riippuu ihan ihmisestä itsestään, osaako analysoida omaa toimintaansa ja oppiiko jotain tai ei.
Ja toisaalta aiemmin seurustelematon ihminen voi aivan hyvin osata ottaa kumppanin huomioon, tehdä kompromisseja, suunnitella, osallistua, tukea jne jne. huomattavasti paremmin kuin vaikka kolmessa pitkässä suhteessa ollut. Ja monethan ovat ensimmäisen suhteensa kanssa lopun ikäänsä? Heidänkö pitäisi erota ja olla muiden kanssa jotta oppivat?
Miten alentavaa suhtautua muihin noin, että sinun pitäisi "opettaa"? Kerro konkreettinen esimerkki miten "opetat" jotakuta kokematonta seurustelemaan? Sehän on elämän jakamista yhdessä - mitä oppia sinulta voi siihen saada?
Tottakai ihmiset ovat erilaisia, mutta ei sinulla nyt vain suhteettomana voi olla kokemuksia parisuhteesta. Eihän ikityötönkään voi tietää työelämästä tai lapseton lapsiperheen elämästä, vaikka olisikin hieman samankaltaisissa tilanteissa ollut. Pelkästään tunnetason sitoutuminen on täysin eri asia kumppanin kuin jonkun kämppiksen kanssa. Kämppiksen kanssa ei yleensä suunnitella tulevaisuutta, lomia, sukulaisvierailuja, iltamenoja eikä kumpikaan ole velvollinen ottamaan toista huomioon tällaisia asioita suunnitellessaan.
En ymmärrä, miten ensimmäisessä suhteessa olevat liittyvät tähän. Silloin on varmaankin menty yhteen nuorempina tai muuten samankaltaisessa tilanteessa. Tässähän nyt puhuttiin kolmekymppisestä ja sen ikäisistä aika moni kuitenkin on seurustellut, joten tällaisten henkilöiden kohdatessa luonnollisesti kokemuspohja on erilainen.
"Opettaa" laitoinkin sen takia lainausmerkkeihin, kun en tarkoita sitä sanan varsinaisessa merkityksessä. Pointti oli se, että molemmilla olisi suunnilleen samanlaiset odotukset ja toiveet parisuhteen kannalta. Ja tunnetasolla myös eron mahdollisuus ja tunteiden käsittely ja niistä kommunikoiminen toisen kanssa ovat asioita, joita harvemmin ilman suhdetta voi osata. En tiedä, miten sinä esimerkiksi ystäviesi tai perheesi kanssa olet käsitellyt esimerkiksi mustasukkaisuuteen liittyviä tunteita, mutta minä olen puhunut sellaisista asioista ainoastaan seurustelukumppaniini liittyen. Ei ole esimerkiksi ystävän kanssa tarvinnut käydä sellaista keskustelua, että kun puhut toiselle ihmiselle niin ja näin, se tuntuu minusta pahalta.
Joo, ei tietenkään voi olla kokemusta asiasta jota ei ole kokenut. Mutta on järjetöntä niputtaa kokemattomat samaan sakkiin - nää ei ymmärrä, ei osaa käsitellä tunteita, ei ota huomioon. Ja seurustelevat automaattisesti toiseen joukkoon.
Pointtini on että juuri tuollainen keskustelun sujuvuus ja rakentavuus - minusta tuntuu tältä kun teet noin - ei liity mitenkään seurustelukokemukseen. Vaikkapa viidessä pitkässä parisuhteessa ollut voi tuohon vain tuhahtaa että jaahas, älä nalkuta. Ja ensimmäistä kertaa kypsemmälläkin iällä oleva saattaa vastata, että anteeksi, en huomannut asiaa, teen näin syistä x ja y, mitä muuten ajattelet tästä ja tästä.
Eli en allekirjoita lainkaan tuota, että suhteeton ei osaisi käsitellä tai puhua tunteista ja toimintatavoista. En sitten ollenkaan. Ihminen osaa sen jos haluaa ja järjeltään ja luonteeltaan siihen kykenee.
Sitä paitsi, miten sitä seurustelukokemusta saa, jos kukaan ei anna ensimmäistäkään mahdollisuutta niihin tunteisiin ja yhteiseloon?
Olen samaa mieltä, puhumattakaan siitä että nuorena niitä sekoiluja suhteissa juuri onkin. Ja sitten setvitään sitä tunteiden paloa ja mitä tuli tehtyä ja miksi sanoit noin. On täysin mahdollista kehittyä ihmisenä muutenkin ja olla sitten vaikkapa kolmekymppisenä valmis suhteeseen joka on alusta asti tasapainoinen ja huomioonottavainen.
Tästä ei varmaan ole yksinomaan kyse. Jos ei kolmekymppisenä ole ollut yhdessäkään vakavammassa suhteessa, niin kyllä minä ajattelisin, että ihmisen sosiaalisissa taidoissa on silloin todellakin parantamisen varaa. Monilla ihmisillä on tuossa vaiheessa jo lapset tehtyinä tai ainakin suunnitteilla, joten elämäntilannekin on jo kovin erilainen.
No mutta tässäkin laitat mutkat suoriksi. Oletat että kolmekymppisenä ensimmäiseen suhteeseensa ryhtyvä on sosiaalisilta taidoiltaan vajavainen. Mutta syitähän voi olla vaikka mitä?
Ja ei kai muutenkaan täysin eri elämäntilanteissa olevien ihmisten ole helppo laittaa hynttyitä yhteen? Toinen haluaa asua ulkomailla, toinen Suomessa. Toinen haluaa lapsia, toinen ei. Toinen haluaa omakotitalon maalla, toinen kaksion kaupungissa jne.
Ja sitten toisaalta, se kolmekymppinenhän voi olla valmis lapsiin vaikka heti, ja löytää siinä sitten itselleen sopivan kumppanin ja perustaa perheen.
Mä vänkään tätä nyt sen takia, että nämä on täysin etukäteen päästä keksittyjä lokeroita, joihin ihminen tuupataan hänen sanottuaan yhden asian. Kaikki muu hänen persoonassan, elämänkokemuksessaan, henkisessä kasvussaan, älykkyydessään, ja niissä kuuluissa sosiaalisissa taidoissa on yhden tekevää, siksi että syystä X (niin, niitä on monia) joku ei nyhvännyt 1-10 vuotta kyljessä ja toivotellut illalla hyvää yötä ja riidellyt likaisista sukista ja neuvotellut mitä tehdään viikonloppuna? Oikeasti? :)
Osa tekee valintansa järjellä, osa tunteella. Jokainen tyylillään.