Ymmärrän teitä miehiä joilla nalkuttaa vaimo koko ajan

Itse aiheutettu ongelma. Peilistä löytyy syypää. Kukaan ei pakottanut naimisiin.

Kohtalontoveri täällä.

Eilen olin raivokohtauksen kohteena kun lämmitin ruokaa hellan 6. tasolla enkä 7. tasolla. Sunnuntaina sain kuulla kunniani siitä kuinka olin kolannut lumet väärälle puolelle penkkaa, koska naapurikin kolasi vasemmalle ja minä oikealle.

Minun eksäni - mies - oli kanssa nalkuttaja.

Voi luoja. Muistan, kun kerran paistoin lettuja. Oli liian paKsuja. Oli liian repaleisia. Lopulta hyviä, mutta kun ne eivät olleet pinossa suorassa.

Kaikki sympatiat nalkuttajien miehille.

Vierailija kirjoitti:

Itse aiheutettu ongelma. Peilistä löytyy syypää. Kukaan ei pakottanut naimisiin.

Aika selvännäkijä saa monessa tapauksessa olla. Moni osaa piilottaa nämä nalkuttamiset tai raivoamiset siihen asti kunnes eletään kunnolla yhteistä arkea ja mennään esim. naimisiin. 

Entä muista naisia joilla on nalkuttava mies? Vai oletko niitä naisia jotka kuvittelevat jotenkin ylentävänsä itsensä miehen rinanalle ja olevan erilainen, kuin muut naiset?

Kyllä saa peljätä kun raivohirviö iskee. Varpaillaan saa olla kaiken aikaa. M

Vierailija kirjoitti:

Kohtalontoveri täällä.

Eilen olin raivokohtauksen kohteena kun lämmitin ruokaa hellan 6. tasolla enkä 7. tasolla. Sunnuntaina sain kuulla kunniani siitä kuinka olin kolannut lumet väärälle puolelle penkkaa, koska naapurikin kolasi vasemmalle ja minä oikealle.

Lisään vielä, että vaimo kävi pihalla tekemässä lumipallon, oli liian kylmä ja lähti sisälle "juomaan kaakaota". Kun sain hommat valmiiksi niin alkoi nalkutus.

Vierailija kirjoitti:

Entä muista naisia joilla on nalkuttava mies? Vai oletko niitä naisia jotka kuvittelevat jotenkin ylentävänsä itsensä miehen rinanalle ja olevan erilainen, kuin muut naiset?

Stereotypioiden mukaan se on yleensä vaimo joka nalkuttaa. Siksi.

Katsokaa niitä appiukkoja millaisia ovat. Sohvalla makaajia? Nalkuttajia? Vieraissa juoksijoita? Juoppoja? Väkivaltaisia?... Pojista tulee samanlaisia olipa vika mikä tahansa.

Ettekö te ole huomanneet mitään nalkutuspiirteitä jo seurusteluvaiheessa, vai onko nalkutus alkanut vasta kun olette menneet naimisiin?

Se on ikävä tapa, mutta oire puhumattomista asioista. Jos puolisosi olisi viisas ja rehellinen itseään kohtaan hän miettisi, mikä oikeasti ottaa päähän ja puhuisi siitä kanssasi. Sinun hommasi on kysyä, mikä oikeasti mättää ja kuunnella vastaus rauhassa.

Voit myös ehdottaa  puolisollesi pariterapiaa, jossa voitte avata tilannettanne.

KOeta ottaa etäisyyttä teihin ja itseesi ja arvioida kokonaisuutta. Puolison arvostelu on tosi helppoa: hän sinua ja sinä häntä ajatuksissasi. KUmpikaan ette toimi oikein.

Korona-aika tosin saa monetkin parisuhteet rakoilemaan. 

Mun vaimolla on omien sanojensa mukaan pahat PMS-oireet ja kivuliaat kuukautiset. Tarkoittaa sitä, että 2 viikkoa on raivoamista ja itkemistä ja 2 viikkoa suht normaalia elämää. Puolet koko ajasta menee siis siihen, että vaimo raivoaa. Pikkuhiljaa alkaa riittämään. Aika raskasta elää kun 14 päivän välein alkaa 2 viikkoa kestävä huuto, itku ja nalkutus.

Tulin lenkiltä puoli tuntia myöhemmin kuin tavallisesti kun juoksu kulki. Ensimmäiset sanat oven avattuani oli raivo miksi viivyin niin kauan. Mitään syytä miksi olisin mistään myöhästynyt ei ollut kuten ruokailu tai jonkin asian tekeminen. Asumme maalla ja oli valoisaa sekä olen terve ihminen.

Koko ajan saa olla varpaillaan eikä saa elää omaa elämää. Koko ajan kontrollia ja ohjailua.

Kyttää ruokalautasen mitä sille otan. Jääkaapin ovea ei saa avata enää klo 21.00 jälkeen. Kirjoja ei saa lukea. Puhelimessa ei saa puhua pitkään, vaikka oma liittymä ja itse maksuni maksan.

Olen pitkään syönyt vähillä kaloreilla ja erittäin edullista ruokaa. Välillä on herkkupäivä eli kerran kuussa ja silloin nousee meteli kun haluankin ostaa sen purkkitonnikalan ja silakoiden tilalta lohipalasen. Maksan oman osani menoista, mutta silti... Itse vetää herkkuja naamariin joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimolla on omien sanojensa mukaan pahat PMS-oireet ja kivuliaat kuukautiset. Tarkoittaa sitä, että 2 viikkoa on raivoamista ja itkemistä ja 2 viikkoa suht normaalia elämää. Puolet koko ajasta menee siis siihen, että vaimo raivoaa. Pikkuhiljaa alkaa riittämään. Aika raskasta elää kun 14 päivän välein alkaa 2 viikkoa kestävä huuto, itku ja nalkutus.

Jos hän haluaisi, hän tekisi asialle jotain. Mutta ei taida haluta. Ehkä hän nauttii tuosta kiukuttelusta.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te ole huomanneet mitään nalkutuspiirteitä jo seurusteluvaiheessa, vai onko nalkutus alkanut vasta kun olette menneet naimisiin?

En minä huomannut muuta kuin että mies oli pikkutarkka ja pedantti. En silloin vielä tiennyt, että nalkuttava ihminen on tällainen. Hänelle ei ole yks ja sama, miten elämä tulee elää.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te ole huomanneet mitään nalkutuspiirteitä jo seurusteluvaiheessa, vai onko nalkutus alkanut vasta kun olette menneet naimisiin?

Mun ex-vaimo (syystäkin) oli seurusteluvaiheessa maailman ihanin ja kiltein ihminen. Käytös muuttui kuin sormia napsauttamalla naimisiin mentyämme. Raivokohtaukset, joiden aikana heilutteli keskisormea 1 cm mun naamasta, sylki mun jalkojen juureen, haukkui paskiaiseksi, puliukoksi, kusipääksi, äpäräksi ja mitä kaikkea. Kun sanoin, että onko tämä nyt se oikea ihminen kuoren takana niin vastauksena oli, että kyllä, on vain esittänyt lempeää aiemmin. Mutta olen niin ällöttävä sika, että ei enää pysty esittämään. Se olikin sitten lopun alkua ja menetin kyllä uskoni naisiin siinä liitossa. 4 vuotta olen nyt asunut yksin ja edelleenkin katson liian kriittisesti naisia. Jos tapaan jonkun kivan naisen niin oletan, että se räjähtää jossain vaiheessa kuitenkin ja se kaatuu siihen, koska en uskalla mennä pidemmälle.

Aloittajan mies ei ollut nalkuttaja vaan päinvastainen. Seuranta-aika oli pitkä. Syntyi lapset ja siitä alkoi nalkutus heti ensimmäisenä päivänä esikoisen synnyttyä ja pahenee koko ajan.

Eräs sukulainen totesi esikoisen aikoina, että ikävä ihminen, kontrollifriikki. Olisi pitänyt jättää yhteen lapseen ja erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimolla on omien sanojensa mukaan pahat PMS-oireet ja kivuliaat kuukautiset. Tarkoittaa sitä, että 2 viikkoa on raivoamista ja itkemistä ja 2 viikkoa suht normaalia elämää. Puolet koko ajasta menee siis siihen, että vaimo raivoaa. Pikkuhiljaa alkaa riittämään. Aika raskasta elää kun 14 päivän välein alkaa 2 viikkoa kestävä huuto, itku ja nalkutus.

Jos hän haluaisi, hän tekisi asialle jotain. Mutta ei taida haluta. Ehkä hän nauttii tuosta kiukuttelusta.

Joo, olen sanonut, että jos on tuollaisia ongelmia niin menisi lääkäriin tai hakisi siihen apua. Hän kyllä kuulemma tuntee kehonsa ja naisilla nyt vain sattuu olemaan tällaista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimolla on omien sanojensa mukaan pahat PMS-oireet ja kivuliaat kuukautiset. Tarkoittaa sitä, että 2 viikkoa on raivoamista ja itkemistä ja 2 viikkoa suht normaalia elämää. Puolet koko ajasta menee siis siihen, että vaimo raivoaa. Pikkuhiljaa alkaa riittämään. Aika raskasta elää kun 14 päivän välein alkaa 2 viikkoa kestävä huuto, itku ja nalkutus.

Jos hän haluaisi, hän tekisi asialle jotain. Mutta ei taida haluta. Ehkä hän nauttii tuosta kiukuttelusta.

Joo, olen sanonut, että jos on tuollaisia ongelmia niin menisi lääkäriin tai hakisi siihen apua. Hän kyllä kuulemma tuntee kehonsa ja naisilla nyt vain sattuu olemaan tällaista...

No kaikilla naisilla ei nyt vaan satu olemaan tuollaista. Joten jätä tuollainen nalkuttaja. Hyviäkin naisia on olemassa:)

Se on varmasti jonkinlaista tyytymättömyyttä myös sen nalkuttajan puolelta. Oletteko keskustelleet suhteenne tilasta? Nostakaa kissa pöydälle ja puhukaa!

Siinä ei enää nalkuttaja huomaa nalkuttavansa, eikä ymmärrä miltä se toisesta tuntuu.

Mutta ei ole normaalia tuollainen ja syy todennäköisesti puhumattomat ongelmat/tyytymättömyys parisuhteessa.

Minä olen tuollainen nalkuttava nainen. En oikeasti ollut huomannut sitä itsekään ennen eroa. Minä olin se, joka eropäätöksen teki ja vihdoin päätöksen jälkeen mies alkoi kertoa, miten kamala olin ollut. 11 vuoteen hän ei sanonut sanaakaan. En ihan oikeasti ollut tajunnut, että kun työpäivän jälkeen puran turhautumistani ärsyttäviin asiakkaisiin, mies pitää sitä nalkuttamisena. Tai kun pakkaan lomamatkaa varten ja luettelen (osin ihan itsekseni) tehtäviä ja muistettavia asioita. Toki tiedän, että paljon myös papatin miehelle tämän tekemisistä, mutta minusta minulla oli siihen oikeus, kun hän 23. kerran löytyy vessan lattialta kännissä. Oli ihan hyvä, että suhde loppui, se oli kaikin puolin todella hirveä.