Ymmärrän teitä miehiä joilla nalkuttaa vaimo koko ajan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te ole huomanneet mitään nalkutuspiirteitä jo seurusteluvaiheessa, vai onko nalkutus alkanut vasta kun olette menneet naimisiin?

Mun ex-vaimo (syystäkin) oli seurusteluvaiheessa maailman ihanin ja kiltein ihminen. Käytös muuttui kuin sormia napsauttamalla naimisiin mentyämme. Raivokohtaukset, joiden aikana heilutteli keskisormea 1 cm mun naamasta, sylki mun jalkojen juureen, haukkui paskiaiseksi, puliukoksi, kusipääksi, äpäräksi ja mitä kaikkea. Kun sanoin, että onko tämä nyt se oikea ihminen kuoren takana niin vastauksena oli, että kyllä, on vain esittänyt lempeää aiemmin. Mutta olen niin ällöttävä sika, että ei enää pysty esittämään. Se olikin sitten lopun alkua ja menetin kyllä uskoni naisiin siinä liitossa. 4 vuotta olen nyt asunut yksin ja edelleenkin katson liian kriittisesti naisia. Jos tapaan jonkun kivan naisen niin oletan, että se räjähtää jossain vaiheessa kuitenkin ja se kaatuu siihen, koska en uskalla mennä pidemmälle.

Kuulostaa täsmälleen ex-vaimoltani. Seurusteluaikana ei riidelty koskaan, ei myöskään avioliiton alkuaikoina. Lasten syntymän jälkeen lauhkeasta ja lempeästä naisesta kuoriutui jatkuvasti nalkuttava ja raivoava ilmestyskirjan peto, joka käytti valveillaoloaikansa energiasta suurimman osan someen, aivottomien hömppäohjelmien katsomiseen, vikojen etsimiseen minusta, draaman kehittämiseen tyhjästä, itkemiseen ja silmittömään raivoamiseen. Minua on lyöty, koska erehdyin etätyöpäivänä ja työaikana kieltäytymään kotitöistä ja sulkemaan kotitoimiston oven koska olin neuvottelupuhelussa, päälleni on syljetty, minut on haukuttu ties kuinka monet kerrat omien lasteni edessä kelvottomaksi isäksi, maailman surkeimmaksi mieheksi, luuseriksi, kusipääksi ja ties miksi ja mitä moninaisimmista syistä. Ylitöiden tai työmatkan jälkeen silmitön raivoaminen ja haukkuminen oli takuuvarmaa, heti kun palasin sontaiseen kotiin jossa pöydät olivat täynnä astioita, lapset juoksivat täysissä vaipoissa ja ex-vaimo katseli telkkarista realityroskaa pyjamassa. Hän oli lasten kanssa kotona vuosikaudet omasta halustaan, minä kävin töissä ja elätin perheen, vaikkakin ex-vaimon mukaan en tehnyt yhtään mitään muuta kuin olin kuulemma itsekäs paska. Sopua ja rauhaa oli ainoastaan isojen hankintojen kuten talon, autojen, lomamatkojen, jne jälkeen jonkin aikaa.

Kaikki tämä sen naisen toimesta, jonka vuoksi ensimmäiset neljä vuotta parisuhteestamme kehuin kavereille kuinka onnekas olen kun olen saanut niin ihanan naisen, jonka kanssa ei ole mitään draamaa eikä riitaa ikinä. Sitten alkoi maanpäällinen helvetti, vieläkin puistattaa ja oksettaa vaikka erosta on jo vuosikausia.

Olin niin tyhmä että kärsin vuosikaudet nöyränä enkä tajunnut erota aiemmin. Sen jälkeen olen kehottanut kaikkia tuntemiani miehiä eroamaan, jos kärsivät kotona henkisestä väkivallasta. Pelkkä nalkutuskin on sellaista, turhasta draamasta ja huutamisesta puhumattakaan.

Mikä tekee draamasta ja huutamisesta turhaa muu kuin se, että huutaja on sinun mielestäsi turha ämmä, koska hän kerran huutaa? Vieläkään sinulle ei ole tullut mieleen, että olet alun perin saattanut vaatia liikaa olettaessasi, että draamaa tai riitaa ei saa lainkaan olla? Minusta olet nyt saanut sitä mitä olet tilannut. Koska normaali ihminen pitäisi itsestäänselvänä, että erimielisyyttä ajoittain tulee. Et ollut realisti vaan haaveilija. Nyt olet sitten nihilisti, ja tuhoat kavereittenkin suhteet. Kun et kestä olla yksin väärässä.  

Ei noita tilanteita voi voittaa. Ei ole mitään mitä voisit tehdä, jos tilanne on tuo miehen kuvaama. Se on vaan vallankäyttöä ja kiusaamista. Elämäänsä pettynyt nainen purkaa vihansa siihen lähellä olijaan aika keskenkasvuisella tavalla. 

Ja toi on ihan idioottimaisesti sanottu noista riidoista. Joo niitä tulee kyllä. Mutta ei ne aikuisilla ihmisillä enää saa olla sitä että toista satutetaan henkisesti tai fyysisesti. Oikeastiko olet sitä mieltä että toista saa lyodä "koska riita puhdistaa ilmaa" Ton asenteen kun opetat lapsillesi niin hyvä tulee. 

Niitä tilanteita ei ole tarkoitus voittaa, vaan pystyä neuvottelemaan. Jos ei edes yritä, sitten kaikki häviävät. Tuossa tarinassa on nyt katkera mies joka kuvittelee toisen muuttuneen huvikseen hirviöksi omia aikojaan, ja nainen joka on jätetty heitteille sen sijaan että hänen masennustaan ja loppuunpalamistaan olisi lähdetty hoitamaan ja selvitetty perusteellisesti, miten perheen ilmapiiri saadaan paranemaan. 

En ole sitä mieltä että toista saa lyödä, eikä mikä tahansa riita puhdista ilmaa. Mutta riitelemättä jättäminenkään ei sitä tee jos ongelmia on eikä niitä pystytä muutenkaan käsittelemään. Tässä kuitenkin kirjoitti osapuoli, joka ei löytänyt itsestään tai sukupuolestaan yhtäkään vikaa, mutta oli täysin varauksetta valmis olettamaan, että jokainen nalkuttava nainen on väkivallantekijä ja siksi pitäisi erota heti niidenkin, joiden todellisesta tilanteesta hän ei tiedä mitään. 

Pidän kyllä todella erikoisena sellaista, että vaaditaan aikuista käytöstä samassa kappaleessa jossa nimitetään toisen kantaa ihan idioottimaiseksi samalla kun päätellään toisen mielipide äärilaitaan ilman mitään perusteluja. En nyt nähnyt tässä mitään aikuismaista. Jos näin käyttäytyvä ihminen vaatii vuosien ajan toista riidan osapuolta käyttäytymään aikuisesti, siinä ei tule käymään hyvin.  Ja kun tilanne eskaloituu riittävän pitkään, häpeää riittää molemmille vuosiksi siitä, miten on tullut käyttäydyttyä. 

Jos siis löytyy kykyä nähdä vikaa itsessäkin. Kaikilta ei löydy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te ole huomanneet mitään nalkutuspiirteitä jo seurusteluvaiheessa, vai onko nalkutus alkanut vasta kun olette menneet naimisiin?

Mun ex-vaimo (syystäkin) oli seurusteluvaiheessa maailman ihanin ja kiltein ihminen. Käytös muuttui kuin sormia napsauttamalla naimisiin mentyämme. Raivokohtaukset, joiden aikana heilutteli keskisormea 1 cm mun naamasta, sylki mun jalkojen juureen, haukkui paskiaiseksi, puliukoksi, kusipääksi, äpäräksi ja mitä kaikkea. Kun sanoin, että onko tämä nyt se oikea ihminen kuoren takana niin vastauksena oli, että kyllä, on vain esittänyt lempeää aiemmin. Mutta olen niin ällöttävä sika, että ei enää pysty esittämään. Se olikin sitten lopun alkua ja menetin kyllä uskoni naisiin siinä liitossa. 4 vuotta olen nyt asunut yksin ja edelleenkin katson liian kriittisesti naisia. Jos tapaan jonkun kivan naisen niin oletan, että se räjähtää jossain vaiheessa kuitenkin ja se kaatuu siihen, koska en uskalla mennä pidemmälle.

Kuulostaa täsmälleen ex-vaimoltani. Seurusteluaikana ei riidelty koskaan, ei myöskään avioliiton alkuaikoina. Lasten syntymän jälkeen lauhkeasta ja lempeästä naisesta kuoriutui jatkuvasti nalkuttava ja raivoava ilmestyskirjan peto, joka käytti valveillaoloaikansa energiasta suurimman osan someen, aivottomien hömppäohjelmien katsomiseen, vikojen etsimiseen minusta, draaman kehittämiseen tyhjästä, itkemiseen ja silmittömään raivoamiseen. Minua on lyöty, koska erehdyin etätyöpäivänä ja työaikana kieltäytymään kotitöistä ja sulkemaan kotitoimiston oven koska olin neuvottelupuhelussa, päälleni on syljetty, minut on haukuttu ties kuinka monet kerrat omien lasteni edessä kelvottomaksi isäksi, maailman surkeimmaksi mieheksi, luuseriksi, kusipääksi ja ties miksi ja mitä moninaisimmista syistä. Ylitöiden tai työmatkan jälkeen silmitön raivoaminen ja haukkuminen oli takuuvarmaa, heti kun palasin sontaiseen kotiin jossa pöydät olivat täynnä astioita, lapset juoksivat täysissä vaipoissa ja ex-vaimo katseli telkkarista realityroskaa pyjamassa. Hän oli lasten kanssa kotona vuosikaudet omasta halustaan, minä kävin töissä ja elätin perheen, vaikkakin ex-vaimon mukaan en tehnyt yhtään mitään muuta kuin olin kuulemma itsekäs paska. Sopua ja rauhaa oli ainoastaan isojen hankintojen kuten talon, autojen, lomamatkojen, jne jälkeen jonkin aikaa.

Kaikki tämä sen naisen toimesta, jonka vuoksi ensimmäiset neljä vuotta parisuhteestamme kehuin kavereille kuinka onnekas olen kun olen saanut niin ihanan naisen, jonka kanssa ei ole mitään draamaa eikä riitaa ikinä. Sitten alkoi maanpäällinen helvetti, vieläkin puistattaa ja oksettaa vaikka erosta on jo vuosikausia.

Olin niin tyhmä että kärsin vuosikaudet nöyränä enkä tajunnut erota aiemmin. Sen jälkeen olen kehottanut kaikkia tuntemiani miehiä eroamaan, jos kärsivät kotona henkisestä väkivallasta. Pelkkä nalkutuskin on sellaista, turhasta draamasta ja huutamisesta puhumattakaan.

Kolmas kohtalontoveri täällä. Meillä meni hyvin siihen asti kunnes alettiin rakennuttamaan taloa ja sieltä tuli pari ekstralaskua, joita ei oltu budjetoitu, mutta joista kuitenkin selvittiin. No se johti siihen, että ennen niin ihanasta kodin hengettärestä tuli neuroottinen kotiin jäänyt siivoaja, joka muisti aina joka välissä sanoa, että vihaa tätä taloa. Minä kävin töissä ja maksoin periaatteessa yksin talon. Jokainen pölyhiukkanen etsittiin suurennuslasin kanssa jostain kaapinperältä ja sitten huudettiin ihan eläimellisesti minulle kun tulin töistä, että "ETKÖ SÄ SAATANAN PÖLLÖ NÄE, ETTÄ TÄÄLLÄ ON LIKAA JOKA PAIKASSA!!!!". Minun päälleni on heitetty kahvia, syljetty lautaselle ja naamalle, potkittu polvella munille kun yritin rauhoitella ja pidin käsistä kiinni, läppäri hajotettu, vaatteita revitty kaapista sillä aikaa kun olin töissä ja uhattu soittaa poliisille pahoinpitelystä kun ex hakkasi kyynärpäätään ovenkarmiin.

Voi hitto kun tulikin paha olo kun aloin muistelemaan.

Ja sama tilanne tässä kuin kommentoimallaan tapauksella, totta tosiaan. Naisen mielenterveys on ottanut osumaa syystä tai toisesta, ja mies osaa jopa kertoa mikä muutoksen laukaisi. Kotiin käpertyvä nainen kertoo miten vihaa taloa, jota yrittää hysteerisesti pitää puhtaana. Eli päinvastainen ratkaisu ilmeisesti samassa ahdistustilanteessa kuin edellisellä naisella, joka nakkasi hanskat naulaan. Epätoivoinen puunaaminen ja fyysinen riehuminen.

Mies yrittää pitää riehuvaa naista käsistä paikallaan, mikä on aina vaarallinen ratkaisu ja virhearvio, jos toinen on taistele tai pakene -tilassa. Mutta virheratkaisu on naisen vika, vaikka tämän päänuppi ei selvästikään ole kunnossa. Eli mielestään pariskunnan tervejärkinen osapuoli vaatii täyspäisen käytöstä ihmiseltä, joka tarvitsisi apua. Ja sitten katkeroidutaan, koska toinen on rikki. Ovatko nämä ritarit hakeneet apua tilanteessa? 

Olen pahoillani että kumppaninne ei pystynyt olemaan se äidillinen, turvallinen hahmo joka halusitte hänen olevan. Mutta voisitteko ajatella lakkaavanne koskaan vihaamasta häntä asiasta? En usko kummankaan naisen eläneen tuossa unelmaansa todeksi tai näytelleen normaalia siihen asti. He vain eivät ole kestäneet taakkaa jonka painoa eivät ole kyenneet etukäteen arvioimaan. Kysyä sopii, moniko olisi perheelliseksi alkanutkaan jos olisi ennustajanlahjoja riittävästi. Kummastakaan sukupuolesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa fairy voi tehdä lapselle tai lemmikille? Ei se mies ole osa kehoasi joka tekee liikkeen heti kun haluat.

Tämä oli ihan täysin keksitty esimerkki, mutta kaikkien mielestä ei ole kovin kiva juttu, jos taapero esim keksii tyhjentää fairypullon tiskikoneeseen, eikä se hyvää tee nautittunakaan. Tietenkään puoliso (mies tai nainen) ei ole osa kehoa, mutta jos asiasta mainitsee perusteluineen ja toinen myöntelee eikä sano mitään vastaan, niin sitä voisi olettaa että hän on samaa mieltä ja toimii yhteisen hyvän eteen. Jos toinen on sitä mieltä, ettei fairyä tarvitse laittaa kaappiin niin voisi varmaan sanoa asiasta?

Osa ihmisistä on hajamielisiä, vaikka kuinka skarppaisivat. Syynä hajamielisyyteen voi olla vaikka mitä. Harvemmin ilkeys tai omahyväisyys. Laita muistilappu tai keksi jotain muuta. Jos nalkutus olisi tehonnut ongelma olisi jo poistunut.

Jos oikeasti on hajamielinen, eikö silloin kannata sitten vain hyväksyä se nalkutus. Ei se toinenkaan osapuoli voi mitään sille hajamielisyydellesi, mutta kyllä hänellä on oikeus välillä turhautua. Ja siinä vaiheessa, kun samasta asiasta on sanonut noin miljoona kertaa, hajamielisyys todistaa vain, että et oikeasti kunnioita pätkääkään sitä toista ja hänen sanomisiaan. 

Jos toinen ei hyväksy omaa olennaista luonteenpiirrettä, niin ei siihen kannata yrittää tottua. Joku toinen voi pitää siitä, että on suurpiirteinen ja rento. Nalkuttajan kanssa eläessään ei saa tätä tunnetta, että on hyvä ja ihana. Kun eroaa, tulee taas elämiseen vapautta ja iloa.

Nalkuttajastako tuntuu, että hän on hyvä ja ihana? No tuskin. Kyllä se kivusta kertoo. 

Nalkutushan on vallankäyttöä. Nalkutus loppuu silloin kun se ei enään tuota tulosta eikä johda mihinkään. 

"Ja tämä on juuri naisille typillistä passiivis-aggressiivista käytöstä.

Ensin nalkutetaan, ja kun se ei toimi, ei sanota mitään vaan laitetaan miehen tietämättä avioero valmiiksi.

Järkevä tapa toimia olisi jo kauan sitten ollut vaatia että otetaan yhteistä aikaa ja keskustellaan asioista. Ei nalkuttamista tai huomauttelua, vaan pöydän ääreen puhumaan asiat halki. Tehdä selväksi miehelle että tämä on tilanne, nämä asiat mättävät ja ellei tilanne muutu, on vaihtoehtona avioero koska en jaksa tätä enää. Jos ei keskustelua järjesty tai mies ei ota sitä vakavissaan, muutto pariksi viikoksi pois niin sitten ottaa.

Mutta sen sijaan toimit passiivis-aggressiivisesti eli nalkutat ja huomauttelet, sen vieterin kiristyessä pikkuhiljaa. Ja kun vieteri on kiristynyt riittävästi, lopetat nalkutuksen ja juonit avioeron valmiiksi mieheltä salassa.

Mies ei näe sitä sinun sisäistä vieteriäsi. Se että nalkutat sen sijaan että puhutte asiat halki, on miehelle merkki että kyse on pikkujutuista. Kun nalkuttaminen loppuu, no asiat ovat varmaankin ok.

Tämä on naisten yleisin moka. Asiat pitää tehdä selviksi ajoissa ja kerralla."

Hah, sitten voisi uhrautua kun uhkaillaan erolla.

Kyllä tuossa mies mokasi, eikä nainen.

Meillä nalkutus liittyy minun leskeyteen. Leskeksi jäin 15 vuotta sitten. Saan kuulla päivittäin siitä että meillä on sama hautapaikka. Kuulemma lesket ei pääse taivaaseen jos löytävät uuden ja menevät kihloihin. Tein tyhmästi kun kerroin menneisyydestä. Olen tehnyt tyhmiä. Mm pettänyt edesmennyttä vaimoa ja käynyt maksullisissa. Nämä aiheet tulevat päivittäin esille kun kiistele me jostakin pienestäkin. Yleensä joudun häviölle.🤔

Hep!

Täällä nalkuttavan vaimon mies.

Vaimo alkoi nalkuttamaan toisen lapsen syntymän jälkeen.

Käytännössä vaimo nalkuttaa joka päivä minulle ja lapsille aamuin illoin. Vihaista naamaa tulee ja huutoa.

Joka päivä keksitään uusi aihe mistä päästään nalkuttaa ja jos sitä ei ole, istutaan hiljaa nenä kiinni puhelimessa useita tunteja.

Aviossa ollaan oltu 10 vuotta.

Toinen lapsista päiväkoti ikäinen ja toinen koulussa. Kun lapset kasvaa vähän vanhemmiksi aion lähteä ja sopia vuoroviikko vanhemmuudesta.

Sitä ennen pitää vielä kärvistellä suhteessa kun lapset kasvaa.

Pysykää muutkin puolisoiden vanhemmat viilipyttyinä, kyllä näistä vielä selvitään!

Jos olisin tiennyt tästä etukäteen, olisin ehdottomasti jäänyt sinkuksi.

M39

Vierailija kirjoitti:

Entä muista naisia joilla on nalkuttava mies? Vai oletko niitä naisia jotka kuvittelevat jotenkin ylentävänsä itsensä miehen rinanalle ja olevan erilainen, kuin muut naiset?

Ihan ilman ylentämistä nainen on tasavertainen miehen rinnalla 

Ymmärrän. Tuttavapiirissä raivoavia, mustavalkoisia naisia. Itsessä eivät näe mitään vikaa, puolisossa ja suvussa kaikki viat. Pelottavia. 

Vierailija kirjoitti:

Hep!

 

Täällä nalkuttavan vaimon mies.

 

Vaimo alkoi nalkuttamaan toisen lapsen syntymän jälkeen.

Käytännössä vaimo nalkuttaa joka päivä minulle ja lapsille aamuin illoin. Vihaista naamaa tulee ja huutoa.

Joka päivä keksitään uusi aihe mistä päästään nalkuttaa ja jos sitä ei ole, istutaan hiljaa nenä kiinni puhelimessa useita tunteja.

 

Aviossa ollaan oltu 10 vuotta.

Toinen lapsista päiväkoti ikäinen ja toinen koulussa. Kun lapset kasvaa vähän vanhemmiksi aion lähteä ja sopia vuoroviikko vanhemmuudesta.

 

Sitä ennen pitää vielä kärvistellä suhteessa kun lapset kasvaa.

Pysykää muutkin puolisoiden vanhemmat viilipyttyinä, kyllä näistä vielä selvitään!

 

Jos olisin tiennyt tästä etukäteen, olisin ehdottomasti jäänyt sinkuksi.

 

M39

 

Parempi lähteä heti! 

Lapset kasvavat huonossa ilmapiirissä ja oppivat että tuo on normaalia  käytöstä ja ja jatkavat sitä omissa tulevissa parisuhteissaan. 

Tästä on asiantuntijalausuntoja 

Vierailija kirjoitti:

Puhun aina joskus vaimoni kanssa nalkutuksesta ilmiönä, viimeksi eilen, koska vaikka olemme olleet jo yli 7 vuotta naimisissa niin minun on sanottava aviomiehenä, että en kerta kaikkiaan keksi tilannetta jossa vaimoni olisi nalkuttanut. Minua hämmentää, kun niin moni mies tuntuu valittavan vaimonsa nalkuttamisesta, ja moni nainen myös myöntää nalkuttavansa miehelleen. Ihan aidosti mietin, onko minulla jokin poikkeuksellinen nalkutuksensietokyky, vai olenko vain saanut poikkeuksellisen hyvän vaimon joka ei nalkuta? Tai voisiko olla niin, että nalkutus on vain harvinainen ilmiö, josta pidetään turhan kovaa meteliä sen harvinaisuus huomioon ottaen?

Jos vaimo valittaa miehelleen siitä, että auto on pysäköity 2 cm väärään kohtaan tai että roskis on jo puolillaan miehen roskia, niin kyse on nalkutuksesta ja tällaista meidän avioliitossamme ei esiinny. Sen sijaan jos vaimo valittaa miehelleen siitä, kun tämä makaa sohvalla kengät jalassa tai että ro

Oispa tälläisiä miehiä enemmän!

Musta kuoriutui nalkuttaja pitkässä liitossa, jossa mies ei kuunnellut mitään, ei ottanut mitään sanomaani tosissaan, eikä koskaan korjannut toimintaansa, vaikka siitä toiminnasta olisi ollut itselleenkin haittaa. 

Jaksoin ihan liian pitkään. 

Lopulta lopetin yrittämästä, lopetin nalkuttamisen, lopetin puhumisen ja lopetin koko surkean liiton. 

Miehelle tuli ero yllätyksenä.