Ymmärrän teitä miehiä joilla nalkuttaa vaimo koko ajan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä muista naisia joilla on nalkuttava mies? Vai oletko niitä naisia jotka kuvittelevat jotenkin ylentävänsä itsensä miehen rinanalle ja olevan erilainen, kuin muut naiset?

Stereotypioiden mukaan se on yleensä vaimo joka nalkuttaa. Siksi.

Katsokaa niitä appiukkoja millaisia ovat. Sohvalla makaajia? Nalkuttajia? Vieraissa juoksijoita? Juoppoja? Väkivaltaisia?... Pojista tulee samanlaisia olipa vika mikä tahansa.

Sinähän tuota stereotypiaa olet tekemässä. Olet varmasti hirveä työkaveri kaikille naisille. Sääliksi käy heitä.

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimolla on omien sanojensa mukaan pahat PMS-oireet ja kivuliaat kuukautiset. Tarkoittaa sitä, että 2 viikkoa on raivoamista ja itkemistä ja 2 viikkoa suht normaalia elämää. Puolet koko ajasta menee siis siihen, että vaimo raivoaa. Pikkuhiljaa alkaa riittämään. Aika raskasta elää kun 14 päivän välein alkaa 2 viikkoa kestävä huuto, itku ja nalkutus.

Okei... Ja sinä kuvittelet, että vaimosi on valinnut itselleen kuukautiset ja PMS:n? Ehkäpä vielä siksi, että haluaa olla sinulle erityisen kenkku? Ja on sinun kuvitelmissa ainut nainen maailmassa, jolla nuo on?

Vanhemmiten omasta miehestäni on tullut ihan hirveä nalkuttaja. Onko jotain ikääntymisen tuskaa vai mitä, en tiedä. Joka tapauksessa olen aivan kypsä. Jäkättää jopa siitä, miten muka laitan roskapussin väärin.

Vierailija kirjoitti:

Se on varmasti jonkinlaista tyytymättömyyttä myös sen nalkuttajan puolelta. Oletteko keskustelleet suhteenne tilasta? Nostakaa kissa pöydälle ja puhukaa!

Siinä ei enää nalkuttaja huomaa nalkuttavansa, eikä ymmärrä miltä se toisesta tuntuu.

Mutta ei ole normaalia tuollainen ja syy todennäköisesti puhumattomat ongelmat/tyytymättömyys parisuhteessa.

No kyllähän tuon kaikki tajuaa, mutta arvaappa muuttuukoo nalkutus vihakiukuksi jos kysyy mikä häntä vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimolla on omien sanojensa mukaan pahat PMS-oireet ja kivuliaat kuukautiset. Tarkoittaa sitä, että 2 viikkoa on raivoamista ja itkemistä ja 2 viikkoa suht normaalia elämää. Puolet koko ajasta menee siis siihen, että vaimo raivoaa. Pikkuhiljaa alkaa riittämään. Aika raskasta elää kun 14 päivän välein alkaa 2 viikkoa kestävä huuto, itku ja nalkutus.

Mistä hän sitten raivoaa ja miten? Raivoaako hän ihan koko ajan esim lapsille ja töissä? Vai purkaako kaiken vain sinuun? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimolla on omien sanojensa mukaan pahat PMS-oireet ja kivuliaat kuukautiset. Tarkoittaa sitä, että 2 viikkoa on raivoamista ja itkemistä ja 2 viikkoa suht normaalia elämää. Puolet koko ajasta menee siis siihen, että vaimo raivoaa. Pikkuhiljaa alkaa riittämään. Aika raskasta elää kun 14 päivän välein alkaa 2 viikkoa kestävä huuto, itku ja nalkutus.

Jos hän haluaisi, hän tekisi asialle jotain. Mutta ei taida haluta. Ehkä hän nauttii tuosta kiukuttelusta.

Joo, olen sanonut, että jos on tuollaisia ongelmia niin menisi lääkäriin tai hakisi siihen apua. Hän kyllä kuulemma tuntee kehonsa ja naisilla nyt vain sattuu olemaan tällaista...

Liikunta auttaa naisten hormonivaivoihin jotka on ihan todellinen riesa. Pitää olla hyvin sinnikäs eli vuosia jatkuva ja kestoltaan pari tuntia päivässä. Kuulostaa toivottomalle.

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimolla on omien sanojensa mukaan pahat PMS-oireet ja kivuliaat kuukautiset. Tarkoittaa sitä, että 2 viikkoa on raivoamista ja itkemistä ja 2 viikkoa suht normaalia elämää. Puolet koko ajasta menee siis siihen, että vaimo raivoaa. Pikkuhiljaa alkaa riittämään. Aika raskasta elää kun 14 päivän välein alkaa 2 viikkoa kestävä huuto, itku ja nalkutus.

Hormonaalinen ehkäisy?

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni - mies - oli kanssa nalkuttaja.

Voi luoja. Muistan, kun kerran paistoin lettuja. Oli liian paKsuja. Oli liian repaleisia. Lopulta hyviä, mutta kun ne eivät olleet pinossa suorassa.

Kaikki sympatiat nalkuttajien miehille.

Mun mieheni on nalkuttaja. En tiedä kuinka kauan enää jaksan. Voimia kohtalotovereille! T: nelikymppinen nainen

Vierailija kirjoitti:

Tulin lenkiltä puoli tuntia myöhemmin kuin tavallisesti kun juoksu kulki. Ensimmäiset sanat oven avattuani oli raivo miksi viivyin niin kauan. Mitään syytä miksi olisin mistään myöhästynyt ei ollut kuten ruokailu tai jonkin asian tekeminen. Asumme maalla ja oli valoisaa sekä olen terve ihminen.

Koko ajan saa olla varpaillaan eikä saa elää omaa elämää. Koko ajan kontrollia ja ohjailua.

Kyttää ruokalautasen mitä sille otan. Jääkaapin ovea ei saa avata enää klo 21.00 jälkeen. Kirjoja ei saa lukea. Puhelimessa ei saa puhua pitkään, vaikka oma liittymä ja itse maksuni maksan.

Olen pitkään syönyt vähillä kaloreilla ja erittäin edullista ruokaa. Välillä on herkkupäivä eli kerran kuussa ja silloin nousee meteli kun haluankin ostaa sen purkkitonnikalan ja silakoiden tilalta lohipalasen. Maksan oman osani menoista, mutta silti... Itse vetää herkkuja naamariin joka päivä.

Voi ei...  : O ...huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te ole huomanneet mitään nalkutuspiirteitä jo seurusteluvaiheessa, vai onko nalkutus alkanut vasta kun olette menneet naimisiin?

Mun ex-vaimo (syystäkin) oli seurusteluvaiheessa maailman ihanin ja kiltein ihminen. Käytös muuttui kuin sormia napsauttamalla naimisiin mentyämme. Raivokohtaukset, joiden aikana heilutteli keskisormea 1 cm mun naamasta, sylki mun jalkojen juureen, haukkui paskiaiseksi, puliukoksi, kusipääksi, äpäräksi ja mitä kaikkea. Kun sanoin, että onko tämä nyt se oikea ihminen kuoren takana niin vastauksena oli, että kyllä, on vain esittänyt lempeää aiemmin. Mutta olen niin ällöttävä sika, että ei enää pysty esittämään. Se olikin sitten lopun alkua ja menetin kyllä uskoni naisiin siinä liitossa. 4 vuotta olen nyt asunut yksin ja edelleenkin katson liian kriittisesti naisia. Jos tapaan jonkun kivan naisen niin oletan, että se räjähtää jossain vaiheessa kuitenkin ja se kaatuu siihen, koska en uskalla mennä pidemmälle.

Me olemme toisella kierroksella. Tapasimme 40+ Ja nyt olemme olleet naimisissakin viisi vuotta.

Muistan seurusteluajalta, että mies sanoi hänellä olevan vain yksi juttu, jota hän ei siedä. Kaikki muut hän kestää, mutta ei yhtä: hänelle ei sitten huudeta ilman syytä. Eksä kuulemma huusi joka ikinen viikonloppu läpeensä ja hän odotti vain maanantain´ta ja töihin pääsyä. Tämä kuulosti minulle oudolta, mutta saa uuden merkityksen luettuani ylläolevan viestin.

Vuosien varrella olen minäkin polttanut päreeni pari kertaa vuodessa ja huutanut raivona. Ei hän siitä ole häiriintynyt. Eli jotain outoa on eksässä ollut.

Ai niin, muista vielä yhden keskustelun: oli kuulemma huomannut huutokohtaukset morsiamessaan jo ennen häitä, mutta sanoi ajatelleensa, että kaikki naiset ovat sellaisia. Kun pari entistä tyttöystävääkin olivat.

Olen ihmetellyt, missä maailmassa tällaista on? Itse olen lehmänhermoinen, pl. Pari kertaa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen nalkuttava nainen. En oikeasti ollut huomannut sitä itsekään ennen eroa. Minä olin se, joka eropäätöksen teki ja vihdoin päätöksen jälkeen mies alkoi kertoa, miten kamala olin ollut. 11 vuoteen hän ei sanonut sanaakaan. En ihan oikeasti ollut tajunnut, että kun työpäivän jälkeen puran turhautumistani ärsyttäviin asiakkaisiin, mies pitää sitä nalkuttamisena. Tai kun pakkaan lomamatkaa varten ja luettelen (osin ihan itsekseni) tehtäviä ja muistettavia asioita. Toki tiedän, että paljon myös papatin miehelle tämän tekemisistä, mutta minusta minulla oli siihen oikeus, kun hän 23. kerran löytyy vessan lattialta kännissä. Oli ihan hyvä, että suhde loppui, se oli kaikin puolin todella hirveä. 

Minunkin nalkuttavaeksäni, siis mies, sanoi erotessa, kun minä en puhu mitään. No en tietenkään. Kun tuntui, että teet niin tai näin, on se aina väärinpäin. Samalla myös mielipiteet olivat, ellei vääriä, niin outoja. Tunteista puhumattakaan.

Miettikää kaikki naiset millaista on tehdä töitä ap:n ja kaltaistensa kanssa. Kaikki mitä töissä sanot on nalkutusta. Puheesi on turhaa. Olet mitätön sukupuolesi takia. Jokainen mieskollega on ap:n mielestä automaattisesti sinua tärkeämpi ja miehen sanomiset ovat ap:lle aina merkityksellisempiä kuin sinun. Näin vuonna 2021.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää kaikki naiset millaista on tehdä töitä ap:n ja kaltaistensa kanssa. Kaikki mitä töissä sanot on nalkutusta. Puheesi on turhaa. Olet mitätön sukupuolesi takia. Jokainen mieskollega on ap:n mielestä automaattisesti sinua tärkeämpi ja miehen sanomiset ovat ap:lle aina merkityksellisempiä kuin sinun. Näin vuonna 2021.

Sinulla ei taida olla palikat kohdillaan? Outoja kirjoitat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on varmasti jonkinlaista tyytymättömyyttä myös sen nalkuttajan puolelta. Oletteko keskustelleet suhteenne tilasta? Nostakaa kissa pöydälle ja puhukaa!

Siinä ei enää nalkuttaja huomaa nalkuttavansa, eikä ymmärrä miltä se toisesta tuntuu.

Mutta ei ole normaalia tuollainen ja syy todennäköisesti puhumattomat ongelmat/tyytymättömyys parisuhteessa.

No kyllähän tuon kaikki tajuaa, mutta arvaappa muuttuukoo nalkutus vihakiukuksi jos kysyy mikä häntä vaivaa.

Joo, no sittenhän tietenkään ei voi mitään. Parisuhteessahan ongelmien totta kai kuuluu ratketa aina helposti yhden kerran asiasta sanomalla. Ja kun kerran ongelma on ihan kokonaan toisen syytä, tietenkään ei tarvitse tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on varmasti jonkinlaista tyytymättömyyttä myös sen nalkuttajan puolelta. Oletteko keskustelleet suhteenne tilasta? Nostakaa kissa pöydälle ja puhukaa!

Siinä ei enää nalkuttaja huomaa nalkuttavansa, eikä ymmärrä miltä se toisesta tuntuu.

Mutta ei ole normaalia tuollainen ja syy todennäköisesti puhumattomat ongelmat/tyytymättömyys parisuhteessa.

No kyllähän tuon kaikki tajuaa, mutta arvaappa muuttuukoo nalkutus vihakiukuksi jos kysyy mikä häntä vaivaa.

Ihan vinkkinä, ei kannata sanoa nalkuttajalle, mikä häntä vaivaa. Se kuulostaa syyllistävältä ja siltä, että et aiokaan ymmärtää ja että hän tekee tietysti väärin. Voit kysyä mieluummin, onko kaikki ok ja haluaisiko hän puhua jostain. Ja joskus kannattaa myös kuunnella ihan sitä nalkutusta. Sieltä aika usein löytyy vastaus ja ratkaisu.

Esim nainen sanoo "ei tästä tule taaskaan mitään, kun pojan takki on taas rikki, minkä hiton rievun sille nyt taas ehtii löytämään huomiseksi, kun ruokakin pitäisi vielä tehdä". Siinä on ihan suora ratkaisuehdotus, jolla se nalkutus katkeaa kuin seinään. "Hei, tee sinä se ruoka, minä käyn pojan kanssa kaupassa ostamassa uuden takin. Kyllä tämä tästä."

Tai toinen esimerkki "onko sinun taas pakko lähteä poikien kanssa pelaamaan, kun lapset odottivat että lähdettäisiin luistelemaan.  Siitä puhuttiin kyllä jo eilen, etkö sinä taaskaan kuunnellut yhtään". Ratkaisu: "Minulla meni se ihan ohi kun käsitin, että tarkoitat jotain muuta päivää. Tästä on sovittu poikien kanssa jo viime viikolla. Voitaisiinko tehdä se vaikka huomenna? Minä tulen tänään pelistä ajoissa ja laitan lapset nukkumaan." 

Juu, nalkutusta ei ole kiva kuunnella eikä silloin tee mieli olla kiva, mutta noin pääsee paljon vähemmällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää kaikki naiset millaista on tehdä töitä ap:n ja kaltaistensa kanssa. Kaikki mitä töissä sanot on nalkutusta. Puheesi on turhaa. Olet mitätön sukupuolesi takia. Jokainen mieskollega on ap:n mielestä automaattisesti sinua tärkeämpi ja miehen sanomiset ovat ap:lle aina merkityksellisempiä kuin sinun. Näin vuonna 2021.

Sinulla ei taida olla palikat kohdillaan? Outoja kirjoitat

Tuossa oli täysi nollakommentti. Mikä saa ihmisen kirjoittamaan tuollaisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimolla on omien sanojensa mukaan pahat PMS-oireet ja kivuliaat kuukautiset. Tarkoittaa sitä, että 2 viikkoa on raivoamista ja itkemistä ja 2 viikkoa suht normaalia elämää. Puolet koko ajasta menee siis siihen, että vaimo raivoaa. Pikkuhiljaa alkaa riittämään. Aika raskasta elää kun 14 päivän välein alkaa 2 viikkoa kestävä huuto, itku ja nalkutus.

Okei... Ja sinä kuvittelet, että vaimosi on valinnut itselleen kuukautiset ja PMS:n? Ehkäpä vielä siksi, että haluaa olla sinulle erityisen kenkku? Ja on sinun kuvitelmissa ainut nainen maailmassa, jolla nuo on?

Niin mikä sinun viestisi pointti nyt sitten oikein oli? PMS- ja menkkaraivo on ihan normaalia ja sitä vain pitää sietää?

Vierailija kirjoitti:

Miettikää kaikki naiset millaista on tehdä töitä ap:n ja kaltaistensa kanssa. Kaikki mitä töissä sanot on nalkutusta. Puheesi on turhaa. Olet mitätön sukupuolesi takia. Jokainen mieskollega on ap:n mielestä automaattisesti sinua tärkeämpi ja miehen sanomiset ovat ap:lle aina merkityksellisempiä kuin sinun. Näin vuonna 2021.

Jaahas. Alanuolista päätellen ihan jokainen täällä kuvittelee että ap ei halveksi juuri MINUA sukupuoleni takia. Ap ymmärtää hyvin että MINÄ olen ok tyyppi, ne on ne jotkut muut naiset.

Meillä ainakaan ei ennättäisi mistään muusta edes puhua kuin siitä mistä toinen nalkuttaa.

Hermoheikoksi joutuisi, jos jokaista askelmaa pitäisi miettiä haluaako mies, että kavelen pihalla puoli metriä lähempänä tietä kuin reunalla, ettei vaan askel harhaudu lumettomalle puolelle tai tule neitseelliseen lumeen jälki tai etten vain vahingossa pakkaa kauppakassissa kylmiä ja lämpimiä ruokia samaan pussiin tai purista sinappituubia väärästä kohtaa. Kaikki asiat pitää tehdä kuten hän haluaa ja olen siinä pisteessä, että selkäpiissä kihelmöi ja kohta repeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuollainen nalkuttava nainen. En oikeasti ollut huomannut sitä itsekään ennen eroa. Minä olin se, joka eropäätöksen teki ja vihdoin päätöksen jälkeen mies alkoi kertoa, miten kamala olin ollut. 11 vuoteen hän ei sanonut sanaakaan. En ihan oikeasti ollut tajunnut, että kun työpäivän jälkeen puran turhautumistani ärsyttäviin asiakkaisiin, mies pitää sitä nalkuttamisena. Tai kun pakkaan lomamatkaa varten ja luettelen (osin ihan itsekseni) tehtäviä ja muistettavia asioita. Toki tiedän, että paljon myös papatin miehelle tämän tekemisistä, mutta minusta minulla oli siihen oikeus, kun hän 23. kerran löytyy vessan lattialta kännissä. Oli ihan hyvä, että suhde loppui, se oli kaikin puolin todella hirveä. 

Minunkin nalkuttavaeksäni, siis mies, sanoi erotessa, kun minä en puhu mitään. No en tietenkään. Kun tuntui, että teet niin tai näin, on se aina väärinpäin. Samalla myös mielipiteet olivat, ellei vääriä, niin outoja. Tunteista puhumattakaan.

Kyllä, myönnän olleeni tuossa tilanteessa. Ihan aidosti en vain nähnyt siinä koskaan mitään ihmeellistä. Ajattelin, että molemmat kertoisivat asioista omasta näkökulmastaan ja sitten siihen mietitään jokin ratkaisu. Meillä asiat jäivät aina siihen, että toinen kyllä sanoo olevansa asiasta eri mieltä kanssani, mutta ei mitään muuta. Ei avannut asiaa enemmän eikä varsinkaan halunnut puhua ratkaisusta. Monet kerrat istuin hänen vieressään yrittäen saada hänet puhumaan. Kysyin ja odotin vastausta. Puoli tuntia saatoin odottaa, että mies saisi edes yhden lauseen sanottua. Ja sieltä tuli vain huokaus tai tuhahdus ja oikeasti näytti, että miehen on fyysisesti mahdotonta muodostaa sanoja. Tämän jälkeen olen lukenut sellaisesta ilmiöstä kuin aleksitymia, joka selitti aika paljon. Minulle se näyttäytyi ainoastaan ylimielisyytenä ja välinpitämättömyytenä, josta luonnollisesti otin kierroksia.