Lue keskustelun säännöt.
Velipuoli otti minuun ja sisareeni yhteyttä ja haluaisi tutustua. Kieltäydyimme ja toivotimme hyvää jatkoa.
08.02.2021 |
Velipuoli on isän uudesta liitosta ja on asunutkin ihan eri paikkakunnalla kuin me. Isä ja äiti erosi kun me olimme siskon kanssa jo pitkästi toisella kymmenellä, meillä noin pari vuotta ikäeroa.
Nyt kun isä kuoli, jouduimme olemaan tekemisissä pakollisten asioiden hoitamisten kautta. Korona-ajan hautajaisiin ei montaa henkilöä tullut.
Mutta meillä ei veljen kanssa ollut yhteistä lapsuutta, eikä muutakaan yhteistä kuin isä. Isäön vanhempia ei velipuoli enää ehtinyt näkemään, emmekä koskaan ole nähneet edes yhteisten sukulaisten luona ja harvoin edes niillä olemme käyneet.
Velipuoli otti perunkirjoitusten jälkeen vielä minuun ja sisareen yhteyttä, että tutustuisimme nyt enemmän, kun issaruksia ollaan, mutta meidän kummankaan mielestä se ei ole enää ajankohtaista, emmekä halua. Sanoimme velipuolelle hyvää jatkoa ja pyysimme, ettei hän enää ottaisi yhteyttä, koska asia on siltä osin loppuunkäsitelty.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on mahdollisesti aviorikoksen tuloksena syntynyt sisarpuoli. Asuu toisessa maassa. Sanokaahan yksikin hyvä syy, miksi pitäisi olla tekemisissä. Täyttä varmuutta sukulaisuussuhteesta ei muuten tiedä kukaan. Huhupuheita on kyllä ollut.
Oikeen aviorikos. Ah niin ihan 50-lukulaista.
Kyllä se ihan aviorikos on. Sinusta asia voi olla hauska, mutta ei ole lainkaan hauskaa saada tietää tällaisista varhaisessa teini-iässä. Riitaisan avioeron yhteydessä näitä tuli ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika törkeältä tuo teidän asenne kuulostaa. Mitä vaivaa se teiltä maksaa tutustua omaan VELJEENNE? Ymmärrän erittäin hyvin veljen halun tutustua teihin. Mutta hän ei kyllä menetä mitään, ei minua enää kiinnostaisi tuolla tavalla asennoituvat sisarukset.
Kerro nyt vielä miksi täysin vieraaseen ihmiseen pitäisi sen enempää tutustua? Mitään yhteistä ei ole, ja jos itsellä ei ole halua niin mitä se vaivaantuneisuus oikein hyödyttää?
Ei siis törkeä tarvitse olla, tietenkään. Mutta tuntuu että tuo olisi ollut aika yksipuolista. Joku haluaa että sä alat tutustumaan häneen. Eikö sen tarpeen pidä olla molemminpuolista, jotta tuosta olisi mitään iloa tai hyötyä?
No eiköhän tuosta olisi selvitty ihan vain istumalla yhden kerran yhteiseen kahvipöytään. Tuskin velipuoli mitään bestiksiä oli etsimässäkään. Tuota kutsutaan kohteliaisuudeksi.
Mutta eikö asiat jo tulleet hoidetuiksi?
Mikä tuon kuvaamasi kaltaisen kahvittelynäytelmän tarkoitus olisi enää ollut? Ei ole tarkoitus pitää yhteyttä, se on selvää ainakin toiselle osapuolelle. Joten heillä on ihan täydet syyt olla kahvittelematta tai muuten tutustumatta.
Tajuatko että voi olla kohtelias, mutta ei tarvitse suostua itselleen hankaliin asioihin vain jotta joku toinen saisi siitä jotain? Ja kun tässä tapauksessa tilanne olisi ollut ilmeisen yksipuolinen.
Eihän tässä velipuolessa ole vikaa tietenkään, mutta hänenkin pitää osata olla sosiaalisesti taitava ja ymmärtää ettei enempi tutustuminen siis kiinnosta. Elämä jatkuu kaikilla hyvissä tunnelmissa silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika törkeältä tuo teidän asenne kuulostaa. Mitä vaivaa se teiltä maksaa tutustua omaan VELJEENNE? Ymmärrän erittäin hyvin veljen halun tutustua teihin. Mutta hän ei kyllä menetä mitään, ei minua enää kiinnostaisi tuolla tavalla asennoituvat sisarukset.
Kerro nyt vielä miksi täysin vieraaseen ihmiseen pitäisi sen enempää tutustua? Mitään yhteistä ei ole, ja jos itsellä ei ole halua niin mitä se vaivaantuneisuus oikein hyödyttää?
Ei siis törkeä tarvitse olla, tietenkään. Mutta tuntuu että tuo olisi ollut aika yksipuolista. Joku haluaa että sä alat tutustumaan häneen. Eikö sen tarpeen pidä olla molemminpuolista, jotta tuosta olisi mitään iloa tai hyötyä?
Ei siitä mitään HYÖTYÄ tarvikaan olla jos veljeensä tutustuu. Ei hän ole samalla tavalla vieras kuin joku kadulla vastaantuleva. Voitte löytää ihan uuden läheisen veljestä jos annatte sille mahdollisuuden.
VANHEMPANA VOI KADUTTAA KUN ANNOITTE TYMPEÄN KUVAN ITSESTÄNNE. EI VELI OLE OLLUT EDES OLEMASSA KUN ISÄNNE LÄHTI. EI VARMAA TAJUA VIHAANNE.
JA SYY OLI KAI SILLEKIN MIKSI ISÄ LÄHTI???
Sä et nyt oikein tajua.
Jos siitä tutustumisyrityksestä ei itse saa kuin pahaa mieltä, niin miksi sitä sitten lähtisi aloittamaan? Tajuatko että kaikki eivät ole kuin sinä, kaikki eivät vain tarvitse uusia mahdollisia ihmisiä elämäänsä.
Voi itse valita kehen haluaa tutustua. Et sä voi olettaa että toiset lähtisivät välttämättä mukaan vaikka sinä haluaisitkin tehdä lähemmin tuttavuutta.
Ja se tärkein juttu - eivät näin ajattelevat ole uhka sinulle. Ja halukkuus tutustua muihin ei kerro mitään siitä miten sosiaalinen, älykäs, sydämmellinen ihminen on. Jotkut katso haluavat olla vain omiensa kanssa.
Luulen että isäsi kuolema nosti pintaan muuta käsittelemätöntä surua, jonka sitten kohdistu torjuntana velipuoleesi, joka on täysin syytön asiaan. Se että antaisit velipuolellesi mahdollisuuden tutustua voisi lopulta parantaa tuon haavan. Se että sinulla on tämä velipuoli, voi jossain kohtaa olla lahja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sun vanhempien ero sun velipuolen syytä ollut ja hienoa, että olisi halunnut teihin tutustua paremmin. Harvemmin näissä tarkoitus hakea mitään sydänystäviä, mutta sisaruus on silti vahva side ja hän varmasti kaivannut sellaista puolta. Tekee kipeää tulla torjutuksi.
Niin onko se minun vastuulla jos toinen, täysin tuntematon ihminen alkaa kehittelemään jotain normaalikohteliaan asioiden hoidon lisäksi? Että mun pitää jaksaa alkaa, vaikken oikeastaan aidostikaan halua uusia ihmisiä elämääni?
Ei tietenkään ole, yritin kuitenkin hetken pohtia asiaa myös velipuolesi näkökulmasta. Silti tuntuu, että jollain tasolla sua tämä vaivaa, kun tänne tästä kirjoitit? Koetat hakea hyväksyntää omaan ratkaisuusi. Tiedätkö, kun oikeasti ei ole mitään oikeaa tai väärää tapaa tässä. Jos omasta mielestäsi teit sinulle oikean ja hyvän päätöksen, niin silloin se on ok. Sun elämä, sun päätös. Sillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä sen kanssa, että sun velipuoli voi olla miten kunnollinen ja mukava ihminen ja ymmärtää sinun/teidän päätöksenne. Silti häntäkään ei voi syyttää lähentymisyrityksestä. Sekin on inhimillistä. Aika vaan ei ollut sille oikea. Olkaa armollisia itsellenne ja toisillenne. 💚
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan ok. Itse en ole antanut miehen entisen liiton lapsien edes tavata yhteistä lastamme. Miksi pitäisi?
Kuulostaa harvinaisen kusipäiseltä touhulta. Ja mikä "mies" on sellainen, että suostuu tuollaiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika törkeältä tuo teidän asenne kuulostaa. Mitä vaivaa se teiltä maksaa tutustua omaan VELJEENNE? Ymmärrän erittäin hyvin veljen halun tutustua teihin. Mutta hän ei kyllä menetä mitään, ei minua enää kiinnostaisi tuolla tavalla asennoituvat sisarukset.
Ei se samasta m*nasta lähtenyt pisara sukulaiseksi tee. Ihan tuntematon ihminen, miksi siihen pitäisi tutustua varsinkaan jos se ainoa yhdistävä tekijä potkaisi tyhjää?
Tekisikö se enemmän sukulaiseksi jos samasta revasta olisi putkahdettu?
No ei sen enempää. Itselläni on kaksi täyssisarusta eikä meillä ole mitään yhteistä sen jälkeen kun vanhemmat kuoli. Joulukortit lähetetään, ei muuta. Omat lapseni pitävät kyllä yhteyttä tätiinsä ja enoonsa. Ei me mitenkään riidoissa olla, ollaan vaan niin erilaisia ettei meillä ole mitään syytä tai mielenkiintoa pitää yhteyttä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne ole oikeita sisaria jos ei ole koskaan tavannut tai kasvanut yhdessä. Itselläkin on pari tuollaista, eikä tulisi mieleenkään ottaa yhteyttä. Perinnön jako hoidettiin lakimiehen kautta.
Myöskään isät tai biologiset lapset eivät ole omia jos ei ole tavannut.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. Se että on samoja geenejä tai vaikka sama vanhempi, ei tee ihmisistä automaattisesti läheisiä, jos on eletty vieraina ilman yhteydenpitoa. Jos ei halua elämäänsä vierasta ihmistä, joka kuvittelee olevansa läheinen, se on ihan ok.
Mun mielestä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä juridisestikin irrottautumaan verisukulaisista, esim just tuollaisista vanhemman tekemistä uusista ”veljistä” tai vaikka tädeistä tai isovanhemmista, ne voivat olla joskus aivan vieraita ja sekopäitä.
Tuskinpa se veli kuvitteli olevansa läheinen näiden siskojen kanssa. Hän vaan halusi tutustua heihin. Ihan kuten normaali ihminen haluaa. Yleensä sitä ollaan edes vähän uteliaita omien sisarusten suhteen. Vaikka ei olis eletty ilman yhteydenpitoa. Ja varsinkin silloin. Vähän menee överiksi noi sun kuvitelmat ja ajatus siitä, että veli ehkä oli joku sekopää josta on syytä irrottautua heti. Hänhän saattoi olla oikein mukava kaveri. No, ap ja siskonsahan tässä ehkä menetti jotain. Vain siksi, ettei edes kahville viitsineet lähteä veljensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kaikki tekee niinkuin parhaakseen näkee, ei monet eroperheen lapsetkaan halua nähdä etävanhempaansa. Teillä on oikeus olla tutustumatta paremmin Se on teidän etu .
Minusta tuollainen on surullista. Jokainen uusi ihminen elämässä on mahdollisuus. Minä olisin halunnut tutustua velipuoleen. Itse asiassa minulla onkin sellainen ja olemme tosi läheisiä.
Ollaan me ihmiset erilaisia.
Mua kyllä vähän tässä hämää sellainen ajatus, että koko aloitus saattaa olla provo. Saadaanpahan taas yksi mieltä kuohuttava ketju, johon tulee paljon vastauksia. Siitähän nämä palstat elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vain, että jäikö sinua kuitenkin kaivelemaan tilanne, kun koet tarvetta avautua asiasta tällaisella palstalla ? Ehkä oma mahdollisesti töykeä käytöksesi tai jokin muu ? Jos asia ei olisi mitenkään mielesi päällä, niin miksi ajattelisit sitä saati kirjoittaisit siitä ? Kunhan pohdin.
Vierailija kirjoitti:
No kaikki tekee niinkuin parhaakseen näkee, ei monet eroperheen lapsetkaan halua nähdä etävanhempaansa. Teillä on oikeus olla tutustumatta paremmin Se on teidän etu .
Oikeus se toki on, ei kuitenkaan välttämättä mikään etu. Sitähän ap ei saa koskaan tietää, mitä mahdollisesti menetti tai miltä mahdollisesti säästyi. Tämä itse asiassa saattaa jopa kaihertaa, koska avautuu vauvapalstalla asiasta. Valitettavan paljon tämänkaltaisia perheiden sisäisiä ristiriitoja, paineita, pettymyksiä jne jne käsitellään terapeuttien vastaanotoilla joka ikinen päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika törkeältä tuo teidän asenne kuulostaa. Mitä vaivaa se teiltä maksaa tutustua omaan VELJEENNE? Ymmärrän erittäin hyvin veljen halun tutustua teihin. Mutta hän ei kyllä menetä mitään, ei minua enää kiinnostaisi tuolla tavalla asennoituvat sisarukset.
Eihän se veli ole vaan velipuoli. Ja jonka kanssa ei ole oltu tähänkään asti tekemisissä. Miksi nyt pitäisi yhtäkkiä olla? En minäkään ole kaikkien sisaruksieni (kukaan ei ole puolikas) niin paljoa tekemisissä, välit ovat sinänsä hyvät, mutta asuvat niin eri puolilla Suomea ja yksi ei itse halua usein nähdä, syistä jotka ovat sellaisia, etten tähän niitä viitsi eritellä, mutta jotka ymmärrän hyvin. Hänen asiansa, mutta annan hänen olla sellainen kuin on, enkä oleta tai vaadi häneltä mitään.
Julmaa.
Olisin ikikiitollinen, jos minulle ilmestyisi velipuoli.
Ei se ole sen sisaruksen vika, että vanhemmat on käyttäytyneet kuin ovat.
Ja se yksi, joka täällä kirjoitti... Ettei ole antanut puolisisarusten tavata.... karseeta ja julmaa. Sairasta.
Jokainen saa itse valita seuransa ja kenen kanssa on tekemisissä. Sukulaisuus ei ole mikään velvoite tai pakko olla tekemisissä, oli kyseessä sitten oma äiti tai isä, sisko, veli tai jokin näitä etäisempi, kuten sisarpuoli.
Mutta jos perinnönjako on vielä tekemättä ja perintöä on tulossa, niin voi olla typerää heti käyttäytyä nuivasti.
Nythän on sitten hyvä syy vetää kotiinpäin hyvällä omallatunnolla, kun tietää, että on kusipäiden kanssa tekemisissä.
'Isän kätköistä löytyi kultaharkko, mutta...taidanpa pitää itselläni."
Ottaisin ilomielin kenet tahaan sukulaisen vastaan .Isosuku mutta veli/sisarpuoli jos olisi niin tahtoisin tutustuu.Elämä on tässä ,liian paljon asioita jäänyt unhoon just siksi kun kaikki itsekkäitä.Nytkin moniin serkkuihin haluisin tutustuu.Heitä löytyy usastakin.Pikkuserkkuja.Mikä meitä ihmisiä vaivaa?! Moni inhoo vanhempiaan,isovanh..serkkujaan ..ihan kauheeta ajatella ,sitten kun kuolee katuu miksen tutustunut paremmin..tai lainkaan.Olisin halunnut pitää isovanhempani pitempään ukkit näin ja mummon olin4kun kuoli.Toinen mummoni kuollut 4v ennen syntymääni.Suku on tärkeä
En ollut täysveljeni kanssa missään tekemisissä. En menyt edes hautajaisiin.
Onneksi saa valita, kenen kanssa on tekemisissä