Lue keskustelun säännöt.
Velipuoli otti minuun ja sisareeni yhteyttä ja haluaisi tutustua. Kieltäydyimme ja toivotimme hyvää jatkoa.
08.02.2021 |
Velipuoli on isän uudesta liitosta ja on asunutkin ihan eri paikkakunnalla kuin me. Isä ja äiti erosi kun me olimme siskon kanssa jo pitkästi toisella kymmenellä, meillä noin pari vuotta ikäeroa.
Nyt kun isä kuoli, jouduimme olemaan tekemisissä pakollisten asioiden hoitamisten kautta. Korona-ajan hautajaisiin ei montaa henkilöä tullut.
Mutta meillä ei veljen kanssa ollut yhteistä lapsuutta, eikä muutakaan yhteistä kuin isä. Isäön vanhempia ei velipuoli enää ehtinyt näkemään, emmekä koskaan ole nähneet edes yhteisten sukulaisten luona ja harvoin edes niillä olemme käyneet.
Velipuoli otti perunkirjoitusten jälkeen vielä minuun ja sisareen yhteyttä, että tutustuisimme nyt enemmän, kun issaruksia ollaan, mutta meidän kummankaan mielestä se ei ole enää ajankohtaista, emmekä halua. Sanoimme velipuolelle hyvää jatkoa ja pyysimme, ettei hän enää ottaisi yhteyttä, koska asia on siltä osin loppuunkäsitelty.
Kommentit (99)
Kaikki saa ihan itse päättää kenen kanssa ovat tekemisissä. Ei kuulu kenellekään arvostella eikä siihen puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa, moni ei ole tuollaista kokenut, minä olen.
Alkoholisti-isäni hakkasi meitä kaikkia, onneksi äiti jätti lopulta isän. Parin vuoden sisällä isä löysi uuden ja sai kaksi lasta. Nämä lapset ovat kuin isämme kopioita nyt aikuisina, kumpikin hakkaa omia lapsiaan ja ovat alkoholisteja. Kun kävivät kylässä luonani isäni kuoleman jälkeen kumpikin varasti minulta. Toinen oli vielä varastanut vara-avaimen, eli ajatteli tulla selkeästi uudemman kerran ryöstöretkelle.
Olisiko meidän pitänyt siskoni kanssa ihan oikeasti av:n mielestä pitää heihin yhteyttä? Ihan vain sen takia, että ovat sisaruksia. Ok.
Sullahan on tässä oikea syykin taustalla, oli sitten täyssisko tai velipuoli niin varas on aina varas eikä semmosia ihmisiä täydy elämässään pitää.
En minäkään ole sisarpuoliini missään yhteydessä. Tiedän vain heidän olemassaolonsa. Miksi pitäisi? Se, että meissä virtaa samaa geeniperimää niin ei velvoita tutustumaan käytännössä ihan tuntemattomiin ihmisiin.
Velipuolesi ei menetä mitään. Olisi lopettanut yhteydenpidon kun olisi tutustunut teihin.
Mä ainoana lapsena olisin vähintäinkin kiinnostunut tapaamaan ja tutustumaan mikäli isäni olisi vanhempieni eron jälkeen saanut lapsia. Parhaassa tapauksessahan saisin elämääni sisaren. Emme me ole vastuussa isiemme (pahoistakaan) teoista ja katkeroitumalla tai kovettamalla itsemme saatamme menettää jotain todella arvokasta. Sääli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä aikoinaan äiti määräsi ettei isäni saa ottaa/olla yhteyksissä isän edellisestä liitosta syntyneeseen paria vuotta minua vanhempaan tyttöönsä (hassua oli se että äidillä oli poika edellisestä liitosta, nelisen vuotta minua vanhempi ja tottakai poika asui meillä) . Muistan kun isä suri tätä tyttöä . Tosin en tiennyt syytä ennen kuin myöhemmin kuultuani sattumalta asiasta kun olin 8. Äiti ei antanut isän laittaa edes kortteja/lahjoja synttäreinä tai jouluina ym tälle tytölle. Olisin itse ottanut avoimin sylin tämän sisaruksen vastaan sillä olin yksinäinen lapsi joka kaipasi sisaruksia (veli oli ilkeä ja muutenkin kohteli mua huonosti) ja halusin siskon. Tämän tytön äiti kuoli kun hän oli 15 ja minä 13 ja äiti oli taas määräämässä että "meille se ei tuu!" ja siinä vaiheessa isä sisuuntui ja sanoi että "tuleepas. sun poika asuu täällä myös niin sit saa mun tyttökin tulla tänne" ja se tyttö muutti meille. Tästä on nyt kymmenisen vuotta aikaa ja äiti pitää tätä tyttöä omana tyttärenään myös ja tämän tytön kahta lasta pitää lapsenlapsinaan. Eli kun antaa mahdollisuuden edes niin se on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika törkeältä tuo teidän asenne kuulostaa. Mitä vaivaa se teiltä maksaa tutustua omaan VELJEENNE? Ymmärrän erittäin hyvin veljen halun tutustua teihin. Mutta hän ei kyllä menetä mitään, ei minua enää kiinnostaisi tuolla tavalla asennoituvat sisarukset.
Kerro nyt vielä miksi täysin vieraaseen ihmiseen pitäisi sen enempää tutustua? Mitään yhteistä ei ole, ja jos itsellä ei ole halua niin mitä se vaivaantuneisuus oikein hyödyttää?
Ei siis törkeä tarvitse olla, tietenkään. Mutta tuntuu että tuo olisi ollut aika yksipuolista. Joku haluaa että sä alat tutustumaan häneen. Eikö sen tarpeen pidä olla molemminpuolista, jotta tuosta olisi mitään iloa tai hyötyä?
Ei siitä mitään HYÖTYÄ tarvikaan olla jos veljeensä tutustuu. Ei hän ole samalla tavalla vieras kuin joku kadulla vastaantuleva. Voitte löytää ihan uuden läheisen veljestä jos annatte sille mahdollisuuden.
VANHEMPANA VOI KADUTTAA KUN ANNOITTE TYMPEÄN KUVAN ITSESTÄNNE. EI VELI OLE OLLUT EDES OLEMASSA KUN ISÄNNE LÄHTI. EI VARMAA TAJUA VIHAANNE.
JA SYY OLI KAI SILLEKIN MIKSI ISÄ LÄHTI???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan näitä samankaltaisia keissejä ollut aina välillä 'Kadonnutta etsimässä' ja muissa vastaavissa sarjoissa. Eikä yllättävän sukulaisen tapaaminen ole aina ollut niin riemastuttavaa kuin pinkit silmälasit silmillä voisi kuvitella; kaikkien kannalta olisi ollut parempi, kun ei olisi selvittänyt sukulaissuhteita lainkaan. Minä taas mietin, että miksi velipuolenne otti yhteyttä vasta ainoan yhdistävän linkin, eli isänne kuoltua? Halusiko hän mahdollisesti päästä osingoille isänne omaisuudesta? Tuo tulee mieleen jenkkimurhasarjoista... Ymmärrän hyvin, että välttämättä ette halua olla yhteydessä velipuoleen, varsinkin jos vanhempienne ero on ollut myrskyisä. Juridiikka on nyt hoidettu ja kaikki voivat jatkaa elämäänsä omillaan.
Ihmisillä yleensä voi olla todella vähän yhteistä muiden kanssa, mutta sanoisin että 50% geeneistä on jo todella paljon yhteistä... Mutta jos ei kohteliaasta pyynnöstä huolimatta kiinnosta edes kerran tavata, niin eipä sitten, velipuoli tässä tuskin lopulta menetti yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päätös on teidän. Ei teillä mitään velvollisuutta ole yhteydenpitoon. Minun isäni hylkäsi perheensä ja perusti uuden saman tien. Uudesta suhteesta syntyi pari sisaruspuolta meille muille lapsille. Ei todellakaan ole ollut helppoa luoda heihin suhdetta. Tulevat aina olemaan minulle puolikkaita. Näin se vain on.
Minulla oli sama tilanne. Sain kaksi sisarta vanhempieni eron jälkeen. Aluksi kävin isän luona joka toinen viikonloppu, lopulta käynnit harveni. Äitini oli erosta katkera pitkään (tai on vieläkin vuosien jälkeen). Kotona minut opetettiin puhumaan sisarpuolista. Aikuisena he ovat minulle kuitenkin rakkaita sisaruksia ilman mitään puoli- liitettä. Aikuiset tekevät lapsia kohtaan väärin, kun yrittävät sotkea sisarusten välejä oman vihansa takia. Ei meilläkään yhteistä lapsuutta ollut, mutta yhteinen aikuisuus on.
Minulla on mahdollisesti aviorikoksen tuloksena syntynyt sisarpuoli. Asuu toisessa maassa. Sanokaahan yksikin hyvä syy, miksi pitäisi olla tekemisissä. Täyttä varmuutta sukulaisuussuhteesta ei muuten tiedä kukaan. Huhupuheita on kyllä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä yleensä voi olla todella vähän yhteistä muiden kanssa, mutta sanoisin että 50% geeneistä on jo todella paljon yhteistä... Mutta jos ei kohteliaasta pyynnöstä huolimatta kiinnosta edes kerran tavata, niin eipä sitten, velipuoli tässä tuskin lopulta menetti yhtään mitään.
Sisarusten kanssa noin puolet geeneistä on yhteisiä. Sisaruspuolten kanssa noin neljännes. Vain identtisillä kaksosilla on (lähes) sama perimä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätös on teidän. Ei teillä mitään velvollisuutta ole yhteydenpitoon. Minun isäni hylkäsi perheensä ja perusti uuden saman tien. Uudesta suhteesta syntyi pari sisaruspuolta meille muille lapsille. Ei todellakaan ole ollut helppoa luoda heihin suhdetta. Tulevat aina olemaan minulle puolikkaita. Näin se vain on.
Minulla oli sama tilanne. Sain kaksi sisarta vanhempieni eron jälkeen. Aluksi kävin isän luona joka toinen viikonloppu, lopulta käynnit harveni. Äitini oli erosta katkera pitkään (tai on vieläkin vuosien jälkeen). Kotona minut opetettiin puhumaan sisarpuolista. Aikuisena he ovat minulle kuitenkin rakkaita sisaruksia ilman mitään puoli- liitettä. Aikuiset tekevät lapsia kohtaan väärin, kun yrittävät sotkea sisarusten välejä oman vihansa takia. Ei meilläkään yhteistä lapsuutta ollut, mutta yhteinen aikuisuus on.
Omassa tarinassani väärintekijät ovat olleet isäni ja hänen sivusuhteensa (nykyinen puoliso). En voi koskaan hyväksyä tapaa, miten ovat toimineet. Se on pitkä tarina se. Onhan se sitten ollut hankalaa luoda heidän rakkautensa hedelmiin suhdetta. Meidät vanhat lapset hylättiin täysin ja tämä uusi nainen vielä haukkui kaupan päälle ja kielsi tulemasta heille. No. Siltikin on aikuisena suhteet näihin lapsiin. Nyt ovat jo aikuisia. Heidän äitiinsä minulla ei ole ollut minkäänlaista suhdetta vuosikausiin. En tervehdi jos tulee vastaan.
Kannattaa tavata. Käykää vaikka kerran kahvilla. Voitte sitten muistella vanhoilla päivillä.
Miehelläni on kaksi siskopuolta. Isänsä kuoleman jälkeen näkivät. Voi, kuinka olisin toivonut, että eivät olisi tutustuneet. Mies vain haihatteli, että verisiteet yms
Siskot ovat riitaisia ja ahneita ja heidän kanssaan on jatkuvasti hankaluuksia.
Onkin ollut pakko viilentää välejä. Mies katuu nyt, että edes otti heihin yhteyttä. Ei samat geenit tee ihmisistä läheisiä
Vierailija kirjoitti:
Meillä aikoinaan äiti määräsi ettei isäni saa ottaa/olla yhteyksissä isän edellisestä liitosta syntyneeseen paria vuotta minua vanhempaan tyttöönsä (hassua oli se että äidillä oli poika edellisestä liitosta, nelisen vuotta minua vanhempi ja tottakai poika asui meillä) . Muistan kun isä suri tätä tyttöä . Tosin en tiennyt syytä ennen kuin myöhemmin kuultuani sattumalta asiasta kun olin 8. Äiti ei antanut isän laittaa edes kortteja/lahjoja synttäreinä tai jouluina ym tälle tytölle. Olisin itse ottanut avoimin sylin tämän sisaruksen vastaan sillä olin yksinäinen lapsi joka kaipasi sisaruksia (veli oli ilkeä ja muutenkin kohteli mua huonosti) ja halusin siskon. Tämän tytön äiti kuoli kun hän oli 15 ja minä 13 ja äiti oli taas määräämässä että "meille se ei tuu!" ja siinä vaiheessa isä sisuuntui ja sanoi että "tuleepas. sun poika asuu täällä myös niin sit saa mun tyttökin tulla tänne" ja se tyttö muutti meille. Tästä on nyt kymmenisen vuotta aikaa ja äiti pitää tätä tyttöä omana tyttärenään myös ja tämän tytön kahta lasta pitää lapsenlapsinaan. Eli kun antaa mahdollisuuden edes niin se on hyvä.
Juuri näin ja elämä on huomattavasti rikkaampaa kun perhe on suuri!
No onpas aika kylmää.
Vaikka isä on kuollut, niin velipuoli on yhä sukulaisenne ja hän ehkä kaipaisi enemmän yhteyttä sukuun. Jos hän ei koskaan tavannut isän vanhempiakaan, hänellä voi olla aika suuri kaipaus sille että tietäisi sivustanne enemmän.
Käyttäytyikö hän itse jotenkin huonosti, vai päätittekö muuten vaan että ette pidä enää mitään yhteyttä?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on mahdollisesti aviorikoksen tuloksena syntynyt sisarpuoli. Asuu toisessa maassa. Sanokaahan yksikin hyvä syy, miksi pitäisi olla tekemisissä. Täyttä varmuutta sukulaisuussuhteesta ei muuten tiedä kukaan. Huhupuheita on kyllä ollut.
Oikeen aviorikos. Ah niin ihan 50-lukulaista.
Velipuoli on näköjään paremmin kasvatettu kuin te. Eipä tuollaisiin nirppanokkiin kannata tutustuakaan.