Lue keskustelun säännöt.
Velipuoli otti minuun ja sisareeni yhteyttä ja haluaisi tutustua. Kieltäydyimme ja toivotimme hyvää jatkoa.
08.02.2021 |
Velipuoli on isän uudesta liitosta ja on asunutkin ihan eri paikkakunnalla kuin me. Isä ja äiti erosi kun me olimme siskon kanssa jo pitkästi toisella kymmenellä, meillä noin pari vuotta ikäeroa.
Nyt kun isä kuoli, jouduimme olemaan tekemisissä pakollisten asioiden hoitamisten kautta. Korona-ajan hautajaisiin ei montaa henkilöä tullut.
Mutta meillä ei veljen kanssa ollut yhteistä lapsuutta, eikä muutakaan yhteistä kuin isä. Isäön vanhempia ei velipuoli enää ehtinyt näkemään, emmekä koskaan ole nähneet edes yhteisten sukulaisten luona ja harvoin edes niillä olemme käyneet.
Velipuoli otti perunkirjoitusten jälkeen vielä minuun ja sisareen yhteyttä, että tutustuisimme nyt enemmän, kun issaruksia ollaan, mutta meidän kummankaan mielestä se ei ole enää ajankohtaista, emmekä halua. Sanoimme velipuolelle hyvää jatkoa ja pyysimme, ettei hän enää ottaisi yhteyttä, koska asia on siltä osin loppuunkäsitelty.
Kommentit (99)
Ymmärrän aloittajaa, moni ei ole tuollaista kokenut, minä olen.
Alkoholisti-isäni hakkasi meitä kaikkia, onneksi äiti jätti lopulta isän. Parin vuoden sisällä isä löysi uuden ja sai kaksi lasta. Nämä lapset ovat kuin isämme kopioita nyt aikuisina, kumpikin hakkaa omia lapsiaan ja ovat alkoholisteja. Kun kävivät kylässä luonani isäni kuoleman jälkeen kumpikin varasti minulta. Toinen oli vielä varastanut vara-avaimen, eli ajatteli tulla selkeästi uudemman kerran ryöstöretkelle.
Olisiko meidän pitänyt siskoni kanssa ihan oikeasti av:n mielestä pitää heihin yhteyttä? Ihan vain sen takia, että ovat sisaruksia. Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieman outo ajattelutapa tuo "asia ei ole enää ajankohtainen". Sisaruksia olette elämänne loppuun saakka.
Sisarus on sellainen, jonka kanssa kasvetaan yhdessä. Minulla on kaksi sisarusta ja kaksi puolikasta, jotka sattuvat olemaan sukua minulle. Sisaria tai veljiä he eivät minulle ole.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän katkeruuden isää kohtaan, jos on jättänyt teidät, ei ole enää tavannut tyttäriään ja on perustustanut uuden perheen johon aiemman liiton lapset eivät ole kuuluneet. Mutta veli on ollut syytön syntymäänsä. Voi olla hyväkin tyyppi, hänessä on puolet samaa kuin teissä.
Veli voi olla syntymäänsä syytön, mutta tällaisessa tilanteessa jokaisella on oikeus tehdä ihan oma, itselle hyvä päätös. Arvet voivat olla niin syvät, että mitään hyvää suhdetta ei voisi edes syntyä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ok. Itse en ole antanut miehen entisen liiton lapsien edes tavata yhteistä lastamme. Miksi pitäisi?
Eikö ajattele, että lapsillasi olisi oikeus tuntea sisaruksiansa? Mitäs jos myöhemmin, vaikka alkavat seurustelemaan, koska eivät tunne toisiaan? Miksi pitäisi estää tapaamista, on se tärkeämpi kysymys. Joskus siihen voi olla hyvä syy, yleensä ei. Lapsilla on oikeus tuntea sukunsa, vaikka huoltajaa ärsytyäisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän katkeruuden isää kohtaan, jos on jättänyt teidät, ei ole enää tavannut tyttäriään ja on perustustanut uuden perheen johon aiemman liiton lapset eivät ole kuuluneet. Mutta veli on ollut syytön syntymäänsä. Voi olla hyväkin tyyppi, hänessä on puolet samaa kuin teissä.
Veli voi olla syntymäänsä syytön, mutta tällaisessa tilanteessa jokaisella on oikeus tehdä ihan oma, itselle hyvä päätös. Arvet voivat olla niin syvät, että mitään hyvää suhdetta ei voisi edes syntyä.
Jokaisella arpisellakin pitäisi olla rohkeutta katsoa minkälainen suhde voi tulla. Ei tarvitse odottaa mitään, vaan antaa tilaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummini kuoltua selvisi että hänellä on lapsi joka on aikoinaan annettu adoptioon.
Isäni sekä hänen sisarukset halusivat tutustua tähän ”ottolapseen”.
Nykyään käyvät toistensa luona kylässä ja soittelevat toisilleen.
Ovat kuin olisi aina toisensa tunteneet.
Näissä toki on se ero ettei isälläni tai sen sisaruksilla ollut katkeruutta tai kaunaa taustalla.
Teidän toiminta kuulostaa siltä.
Veli ei ole tehnyt mitään väärää. Mutta ei ap:kaan. Se että itsestä riippumatta on olemassa ihmisiä, joilla samoja geenejä, ei velvoita mihinkään tutustumiseen tai yhteydenpitoon.[/quote]
Olen samaa mieltä ja ollut myös samassa tilanteessa. Isälläni, jota en juurikaan tavannut lapsuudessa, on kolme lasta uudesta avioliitosta. En näe, että minulla olisi mitään syytä eikä velvoitetta tutustua täysin vieraisiin ihmisiin. Lisäksi kuulemani perusteella riitelevät keskenään ja saavat puolestani jatkaa sitä ihan keskenään. Isäni kanssa olemme luoneet suhteen uudestaan ja tapaamme säänöllisesti sekä hän viettää aikaa lasteni kanssa. Uskon, että tämä on hyvä ja toimiva ratkaisu kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa, moni ei ole tuollaista kokenut, minä olen.
Alkoholisti-isäni hakkasi meitä kaikkia, onneksi äiti jätti lopulta isän. Parin vuoden sisällä isä löysi uuden ja sai kaksi lasta. Nämä lapset ovat kuin isämme kopioita nyt aikuisina, kumpikin hakkaa omia lapsiaan ja ovat alkoholisteja. Kun kävivät kylässä luonani isäni kuoleman jälkeen kumpikin varasti minulta. Toinen oli vielä varastanut vara-avaimen, eli ajatteli tulla selkeästi uudemman kerran ryöstöretkelle.
Olisiko meidän pitänyt siskoni kanssa ihan oikeasti av:n mielestä pitää heihin yhteyttä? Ihan vain sen takia, että ovat sisaruksia. Ok.
No teillä oli tieto millaisia he ovat. Ap ei anna veljelleen edes mahdollisuutta. Itse tapaisin kyllä sisarpuolta useamman kerran, ja vasta sitten päättäisin jaksanko pitää yhteyttä.
Surullista. Puolisoni vanhemmat erosivat kun isänsä vaihtoi lennossa toiseen naiseen. On nyt ollut jo kauan naimisissa tämän toisen puolison kanssa, ja heillä on yksi lapsi. Puolisoni sanoo, ettei tämä sisarus ole yhtään sen vähemmän sisarus kuin muutkaan, vaikka äiti onkin eri. Ovat kyllä saaneet erilaista kohtelua vanhempien osalta, mutta ei puolisollani ole syytä olla katkera tälle sisarukselle, koska sisarus ei ole voinut vaikuttaa asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ette siis käyneet isällä eron jälkeen?
Tämähän se. Voi nimittäin olla, että velipuolen äippä oli syy ap:n vanhempien eroon. Jolloin on hyvinkin mahdollista, ettei ap ja sisarensa koskaan isällään käyneet iskän uudessa kodissa. Eikä olisi ensimmäinen äijä, joka vaihtaa lennossa uuteen ja pyyhkii edellisen liiton lapset elämästään kokonaan. Aika selvää, ettei vuosien pettymysten ja katkeruuden jälkeen halua tavata iskän uutta perhettä.... Sekään ei ole mitenkään tavatonta, että nää sankari-iskät kohtelee lapsiaan eriarvoisesti. Tyyliin edellisestä liitosta syntyneitä lapsia ei viedä minnekään, kun taas uuden liitos mukuloita kuskataan ympäri maapallon lomailemassa, ostetaan kaikkea kivaa jne. Sanomatta selvää, että niitä toisia ei edes onnitella syntymäpäivänä. Ap ei kertonut taustoja tilanteelle, joten ihna ekana suorilta käsin en menisi häntä mulkuksi leimaamaan. tAustalla voi olla kipeitä asioita. Vaikka velipuoli ei ole syyllinen, on selvää että asioiden työtämiseen menee aikaa. Voihan se mieli muuttua.
Näin voi miettiä asioita, tosin en hetkeäkään uso tässä olevan todellinen tapaus kyseessä.
Ihmetyttää nää kommentit, joita paljon näkee ketjuissa, että "ei ole mitään _velvollisuutta_ tutustua/auttaa toisia/jne." Ihan yleisesti ottaen on itsekästä ajatella, ettei voi tehdä toista ihmistä kohtaan mitään hyvää vapaaehtoisesti ja pyyteettömästi, vaan vain jos on pakko/velvollisuus tai jos itsekin hyötyy siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sun vanhempien ero sun velipuolen syytä ollut ja hienoa, että olisi halunnut teihin tutustua paremmin. Harvemmin näissä tarkoitus hakea mitään sydänystäviä, mutta sisaruus on silti vahva side ja hän varmasti kaivannut sellaista puolta. Tekee kipeää tulla torjutuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika törkeältä tuo teidän asenne kuulostaa. Mitä vaivaa se teiltä maksaa tutustua omaan VELJEENNE? Ymmärrän erittäin hyvin veljen halun tutustua teihin. Mutta hän ei kyllä menetä mitään, ei minua enää kiinnostaisi tuolla tavalla asennoituvat sisarukset.
Ei se samasta m*nasta lähtenyt pisara sukulaiseksi tee. Ihan tuntematon ihminen, miksi siihen pitäisi tutustua varsinkaan jos se ainoa yhdistävä tekijä potkaisi tyhjää?
Tekisikö se enemmän sukulaiseksi jos samasta revasta olisi putkahdettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika törkeältä tuo teidän asenne kuulostaa. Mitä vaivaa se teiltä maksaa tutustua omaan VELJEENNE? Ymmärrän erittäin hyvin veljen halun tutustua teihin. Mutta hän ei kyllä menetä mitään, ei minua enää kiinnostaisi tuolla tavalla asennoituvat sisarukset.
Kerro nyt vielä miksi täysin vieraaseen ihmiseen pitäisi sen enempää tutustua? Mitään yhteistä ei ole, ja jos itsellä ei ole halua niin mitä se vaivaantuneisuus oikein hyödyttää?
Ei siis törkeä tarvitse olla, tietenkään. Mutta tuntuu että tuo olisi ollut aika yksipuolista. Joku haluaa että sä alat tutustumaan häneen. Eikö sen tarpeen pidä olla molemminpuolista, jotta tuosta olisi mitään iloa tai hyötyä?
Vierailija kirjoitti:
Niin siis nolo ja törkeähän sinä olet ja annat itsestäsi junttimaisen kuvan. Se nyt on päivänselvää, mutta siis antaa sinun loistaa, ei kaikki ole tehty hyvästä, toiset on muiden elämän kakkaa.
Kyllä, ihan hesan junttimaisen!
Mun teineillä on exältä 6 vuotias pikkusisko ja hänellä siskopuoli samasta äidistä. Kaikki ovat läheisiä keskenään ja kokevat olevansa tasapuolisesti sisaruksia, vaikka kaikilla ei verisidettä olekaan.
Tykkään itse molemmista tytöistä tosi paljon ja ollaan äidin kanssa hyviä ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa, moni ei ole tuollaista kokenut, minä olen.
Alkoholisti-isäni hakkasi meitä kaikkia, onneksi äiti jätti lopulta isän. Parin vuoden sisällä isä löysi uuden ja sai kaksi lasta. Nämä lapset ovat kuin isämme kopioita nyt aikuisina, kumpikin hakkaa omia lapsiaan ja ovat alkoholisteja. Kun kävivät kylässä luonani isäni kuoleman jälkeen kumpikin varasti minulta. Toinen oli vielä varastanut vara-avaimen, eli ajatteli tulla selkeästi uudemman kerran ryöstöretkelle.
Olisiko meidän pitänyt siskoni kanssa ihan oikeasti av:n mielestä pitää heihin yhteyttä? Ihan vain sen takia, että ovat sisaruksia. Ok.
Eli sinäkö et näe mitään eroa sinun ja ap:n tilanteessa? Toisilla ei ollut yhteistä lapsuutta, toiset varastivat. Hmmm...
Vierailija kirjoitti:
Eihän sun vanhempien ero sun velipuolen syytä ollut ja hienoa, että olisi halunnut teihin tutustua paremmin. Harvemmin näissä tarkoitus hakea mitään sydänystäviä, mutta sisaruus on silti vahva side ja hän varmasti kaivannut sellaista puolta. Tekee kipeää tulla torjutuksi.
Niin onko se minun vastuulla jos toinen, täysin tuntematon ihminen alkaa kehittelemään jotain normaalikohteliaan asioiden hoidon lisäksi? Että mun pitää jaksaa alkaa, vaikken oikeastaan aidostikaan halua uusia ihmisiä elämääni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika törkeältä tuo teidän asenne kuulostaa. Mitä vaivaa se teiltä maksaa tutustua omaan VELJEENNE? Ymmärrän erittäin hyvin veljen halun tutustua teihin. Mutta hän ei kyllä menetä mitään, ei minua enää kiinnostaisi tuolla tavalla asennoituvat sisarukset.
Kerro nyt vielä miksi täysin vieraaseen ihmiseen pitäisi sen enempää tutustua? Mitään yhteistä ei ole, ja jos itsellä ei ole halua niin mitä se vaivaantuneisuus oikein hyödyttää?
Ei siis törkeä tarvitse olla, tietenkään. Mutta tuntuu että tuo olisi ollut aika yksipuolista. Joku haluaa että sä alat tutustumaan häneen. Eikö sen tarpeen pidä olla molemminpuolista, jotta tuosta olisi mitään iloa tai hyötyä?
No eiköhän tuosta olisi selvitty ihan vain istumalla yhden kerran yhteiseen kahvipöytään. Tuskin velipuoli mitään bestiksiä oli etsimässäkään. Tuota kutsutaan kohteliaisuudeksi.
Ymmärrän katkeruuden isää kohtaan, jos on jättänyt teidät, ei ole enää tavannut tyttäriään ja on perustustanut uuden perheen johon aiemman liiton lapset eivät ole kuuluneet. Mutta veli on ollut syytön syntymäänsä. Voi olla hyväkin tyyppi, hänessä on puolet samaa kuin teissä.