Tehostettu perhetyö ja lastensuojelu
Hain lapsen huonoon käytökseen apua. Tein lapsestani lastensuojeluilmoituksen, koska sain koululta neuvoksi, että sillä tavalla saisi nopeiten apua. Olisi siinä tilanteessa ollut hyvä tietää, että avunsaannistahan ei sitten helpolla pääsekään eroon. En tuntenut tuota lastensuojelupuolta ennestään mitenkään ja siksi kait tähän ansaan lankesin.
Tehostettu perhetyö tuli kuvioihin, mutta siitä johtumattomasta syystä lapsen käytös paranikin nopeasti. Nyt sitten perhetyö etsii urakalla huolia perheestämme. Lapsen käytös on tällä hetkellä normaali. Itselläni ei ole hänestä huolia enää. Olen vaan todella ahdistunut perhetyöstä. Lapsi, jolle hain apua on myös ahdistunut. Jokaikinen tapaamiskerta on sanonut, että ei halua ja äiti lopeta jo tämä.
Pyysin perhetyöltä ja sosiaalityöntekijältä, että lopetettaisiin perhetyö ja lastensuojelun asiakkuus mahdollisimman pian. Pitää vielä muutama kuukausi odottaa palaveriin ja ei ole sittenkään varma, mitä tapahtuu. Perhetyön tapaamisia tuli vaan entistä enemmän. Eli ei ainakaan mielipiteellä ollut toivottua vaikutusta. Ja pahoin pelkään, että pyyntöni herätti vaan lisää huolta.
Tilanne ahdistaa todella paljon. Tunnen myös suurta syyllisyyttä, koska laitoin lapseni lastensuojelun rattaisiin, josta ei noin vain sitten pääsekään pois. Miten olinkaan näin tyhmä!
Olen ajatellut, että kieltäytyisin vaan täysin perhetyöstä. Mutta en tiedä uskallanko tehdä niin. Pelkään, että tilanne pahenisi. Onko kukaan kieltäytynyt? Millaisia kokemuksia muilla lastensuojelun tehostetusta perhetyöstä? Kuinka kauan teillä on lastensuojelun tehostettu perhetyö kestänyt? En tosissaan halua mitään monen vuoden projektia tästä. Tämä epätietoisuus on myös hyvin raastavaa.
Jos joku kamppailee juuri huonokäytöksisen lapsen kanssa, niin kannattaa kyllä tuota lastensuojelun asiakkuutta välttää viimeiseen asti. Yksityinen sektori olisi ehkä ollut meille parempi valinta. Nykyinen tilanteemme ei ole enää valinta vaan pakko.
Kommentit (97)
Aina sanotaan, että ei ole mitään pelättävää kun ei ole mitään salattavaa. Niin no, ei sitä lasuakaan turhaan pelätä, ei se pelko ole itsestään ja tyhjästä syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiakkuus voi olla vuosia. Oma asenne ratkaisee, älä lapsen kuullen arvostele perhetyötä. Siitä on ollut hyötyä jos lapsen käytös on muuttunut, tilanne pitää saada pysymään vakaana, siks työskentylä ei heti lopeta. Voit pyytää että käyntejä harvennetaan.
Todellakin voit kritisoida lapselle perhetyötä, ja kertoa totuuden, että nyt olette joutuneet lasun ansaan. Lapsen on hyvä tietää, missä mennään, ja että äiti ei tahallaan kiusaa lasta, vaan lasu. Siten lapsikin tietää, missä mennään, ja pääsette lasusta nopeammin eroon.
Kuulostaa siltä, että perhetyö pyrkii kärjistämään tilannetta huostaanottoon asti, eikä suinkaan mitenkään "vakauttamaan" tilannetta. Nämä ovat lasun tunnettuja toimintatapoja, toki paikkakunnasta riippuen. Huostaanottoluvut kasvavat jatkuvasti, joten on se kumma kun eivät "vakautukset" onnistu.
Lapsen kuullen ei kritisoida ketään vaan lapsi saa itse muodostaa oman suhteensa ihmiseen. Jos sanoisi lapselle että koulu on paskaa, tuskin innostaa oppimaan. Jos sanot lapselle että perhetyö kyttää yms niin lapsi ei opi luottaa aikuisiin jotka ovat tulleet auttamaan, tää voi kostautua niin että lapsi ei tulevaisuudessa /aikuisena uskalla hakea palveluita joita tarvitsee.
Kun kerran joutuu lastensuojelun syövereihin ja onnistuu irtautumaan sieltä, on 100 % varmaa, ettei edes pahimman hädän hetkellä hae apua mistään julkisen sektorin toimijalta. Ei neuvolasta, ei terveydenhuollosta, ei sosiaalipalveluista.
Kukaan ei ole niin hullu, että ottasi riskin, että sama myllytys alkaisi uudestaan, pahimmillaan omien lasten kohdalla.
Yksi iso ongelma on se, että kasvatusalan ammattilaiset usein tulkitsevat lapsen autistisen oireilun vanhemmuuden puutteeksi tai kaltoinkohtelun aiheuttamaksi käytökseksi.
Valtaosalla niistä lapsista oireilua aiheuttaa tai pahentaa päiväkoti/koulu. Sitä oireilua voitaisiin vähentää muuttamalla käytäntöjä päiväkodissa/koulussa. Mutta kasvatuksen ammattilainen osoittaa sormellaan vanhempia ja tekee lastensuojeluilmoituksia. Siinä oireilevan lapsen perhe joutuu hirveän raskaaseen syyllistämisen sekaiseen pyöritykseen.
Nämä tilanteet usein pitkittyvät ja lasten oireilu pahenee vuosien saatossa, mutta oikeaa apua on vaikea saada vaikka lapsella olisi diagnoosi. Ilman diagnoosia avun saaminen on lähes mahdotonta.
Kun apua ei saa ja ongelmat pahenevat, tulee kuvioihin mukaan sijoitukset, kiireelliset sijoitukset, huostaanotot. Sellaisiin paikkoihin joissa ei tiedetä mitään autismista. Tämä usein vain pahentavat lapsen tilannetta. Samalla se lisää koko perheen stressiä valtavan paljon. Kaiken muun stressin keskellä tulee mukaan huoli siitä miten lapsi selviää sijoituksesta, selviääkö edes hengissä. Moni vanhempi menettää tässä pyörityksessä työkykynsä ja pahimmillaan koko perhe syrjäytyy.
Lastensuojelukierteessä tässä jo jonkun vuoden kierineenä voin vain ymmärtää. Aivan ensimmäisellä tapaamisella minäkin vielä uskoin, että siellä on osaavia ammattilaisia hommissa.
Epäilemättä työntekijät eivät koko ajan vain yritä tuhota perheitä, mutta järjestelmä on jotenkin niin syvällisesti sairas, etteivät työntekijät itse näe sitä. Tietenkin halveksunta ja ylimielisyys ja muu sellainen inhimillisyys vaikuttaa, mutta järjestelmä jotenkin vahvistaa jokaisen pienen asenneongelman, kun asenneongelman aiheuttama äänensävy tuottaa todisteen, joka vahvistaa toisen asenneongelmaa.
Tämänkin luettuani näen, että Suomessa tarvittaisiin tukijärjestelmää lastensuojelulta, mutta sellaista ei ole olemassa. Vastapuolella on miljardibisnes, joka on verkostoitunutta ja pyörii valtion tuella. Kaikki lastensuojelukriittiset yhdistykset näyttävät kuolleilta, kuten myös 2014 aktiivisuutta näyttänyt Lokakuun liike. Tämä on vakava ja valtava ongelma. Tarvittaisiin jotain uutta.
Narskut toisiaan komppaa komppaniassa.
Mä jätän sanomatta mitä mun selän takana on yritelty.
Siis täällä. 😁
Kansalaisaloite asiasta. Lukekaa se huolella. Lähipiirissä oli huostaanotto, toimittiin tismalleen samoin kuin tuossa kansalaisaloitteessa on, eli systemaattisesti vieroitettiin lapsi koko suvusta ja ei ollut minkäänlaista tarkoitusta koskaan tehdä mitään sen hyväksi että lapsi voisi joskus mahdollisesti vielä palata kotiin. Sijaisperhe omi lapsen kokonaan eikä ole koskaan oma-aloitteisesti pitänyt_minkäänlaista_ yhteyttä. Lapsi on jo teini. Huostaanotettiin vauvana.
Vierailija kirjoitti:
Kansalaisaloite asiasta. Lukekaa se huolella. Lähipiirissä oli huostaanotto, toimittiin tismalleen samoin kuin tuossa kansalaisaloitteessa on, eli systemaattisesti vieroitettiin lapsi koko suvusta ja ei ollut minkäänlaista tarkoitusta koskaan tehdä mitään sen hyväksi että lapsi voisi joskus mahdollisesti vielä palata kotiin. Sijaisperhe omi lapsen kokonaan eikä ole koskaan oma-aloitteisesti pitänyt_minkäänlaista_ yhteyttä. Lapsi on jo teini. Huostaanotettiin vauvana.
Linkkiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansalaisaloite asiasta. Lukekaa se huolella. Lähipiirissä oli huostaanotto, toimittiin tismalleen samoin kuin tuossa kansalaisaloitteessa on, eli systemaattisesti vieroitettiin lapsi koko suvusta ja ei ollut minkäänlaista tarkoitusta koskaan tehdä mitään sen hyväksi että lapsi voisi joskus mahdollisesti vielä palata kotiin. Sijaisperhe omi lapsen kokonaan eikä ole koskaan oma-aloitteisesti pitänyt_minkäänlaista_ yhteyttä. Lapsi on jo teini. Huostaanotettiin vauvana.
Linkkiä?
Löytyy otsikolla: Lastensuojelun mielivaltainen oikeus lapsiimme korjattava
MUTKU TE TARVIITTE MEIDÄN APUUUUUU😭😭😭😭😭
ME HALUTAAN AUTTAAAAA!!!!
ME HALUTAAN SAADA TEIDÄT MEIDÄN VERKKOOOOONNNN EI OLLA IKINÄ TEHTY VÄÄÄÄRIN 😭😭😭😭😭😭
🤗
LAPSENETUMEIDÄNETURAHAETU!!!
SAAVUTETUISTA ETUISTA EI LUOVUTA, TE PIKKU MUURAHAISET👍
OLKAA NÖYRIÄ JA KIITOLLISIA!!!!
Tuo kansalaisaloite näyttää hyvin epämääräiseltä kirjoitusvirheineen ja epämuodollisesti kuvailtuine toiveineen. Toki sen tavoitteet voi allekirjoittaa, mutta lakiehdotuksena se ei kovin hyvin pureudu ongelmien ytimeen.
Lakialoitteen lähestymistapa vaikuttaa myös hankalalta. Lastensuojelun ongelma ei minusta ole tavoitteissa; kyllä lapset lähtökohtaisesti asuvat omien perheidensä kanssa, mutta lastensuojelun löytämien ongelmien vuoksi se ei aina välttämättä ole mahdollista. Ongelma onkin hyvin vaarallisessa järjestelmässä, jossa virheet kasautuvat, järjestelmä itsessään aiheuttaa ongelmia ja sosiaalityöntekijöillä on huomattavasti valtaa säätää toisten ihmisten elämää. J.P. Roosin ehdotus, että huostaanotot tulisi käsitellä käräjäoikeudessa eikä hallinto-oikeudessa tarkoittaisi, että ratkaisujen tulisi perustua todisteluun, ei vain, että päätökset on tehty hallinnollisesti oikein.
Sosiaalityöntekijöiden touhut pitäisi ihan systemaattisesti tutkia ja tuoda päivänvaloon. Itselläni on kokemusta, kun yritin adoptoida lasta. Useita vuosia olin hyvä hakija ja heillä ei ollut mitään huolta. Sitten he yht'äkkiä olivatkin huolissaan. Luulen, että syynä oli kun adoptiolasten jonot olivat jumissa eli lapsia ei tullut ja meitä odottajia piti poistaa jonoista, jotta tilastot näyttää kauniimmilta. Keksivät kaikkia mitä oudoimpia syitä suunnilleen että olen hullu ja elämäni tulee varmasti menemään alamäkeä. Se henkilö joka näitä keksi ei ollut koskaan edes jutellut kanssani ja toinenkaan ei ollut jutellut siinä odotusajalla kuin noin kerran vuodessa max. Eli mitään uutta ja syvällistä tietoa heillä ei ollut mihin tämä muutos olisi voinut perustua. Kaikki mahdolliset valitukset tein, mutta hakijoilla ei ole mitään oikeuksia.
Miksi ette vaan kasvata ja hoida niitä omia lapsianne kunnolla? Vuosi kausia mennään "lapset on lapsia" - mentaliteetillä ja "eihän meidän eskojuhani sitä tätä ja tuota".
Ja sitten itketään kun lopulta joku (yhteiskunta) yrittää tehdä lapsesta kunnon kansalaista.
Kyllä. Lastensuojelu käyttää tismalleen samoja keinoja kuin narsistinen mt-ongelmainen pahoinpitelijä. Henkistä väkivaltaa, uhkailua, painostusta, kiristystä, kääntää omatkin mokansa sinun syyksesi, sinussa ei ole mitään hyvää, olet läpeensäpaska jne.
Meistä teki mt-ongelmainen sukulainen yli sata ilmoitusta ja lastensuojelun ns johtaja sosiaalityöntekijä päätti uskoa häntä. Hän ei ikinä edes tavannut meitä tai soittanut meille.
Hän päätti, että tämä laajennettuun lähestymiskieltoon määrätty, lapsia stalkannut sukulainen oli oikeassa.
Sen jälkeen hän teki kaikkensa että me murtuisimme ja että hän saisi todistettua meidät "syyllisiksi".
Suurin osa häirikön ilmoituksista oli niin sekavia, ettei he edes kyenneet saamaan niistä selvää. Loput sellaisia, että jo päivähoidon tiedoista selvisi heti, että ovat potaskaa. Mm väite että lapsia pidetään vankeina kotona, eikä kukaan pääse näkemään heidän tilaansa. Lapset kuitenkin normaalisti päivähoidossa, josta ei edes lypsämällä saatu mitään negatiivista esiin.