Tehostettu perhetyö ja lastensuojelu

Kyllä tosissaan olin täysi imbesilli. Aikamoista itseruoskintaa tästä olen käynyt. Ahdistus ja pelko tällä hetkellä on kyllä suurinta elämässä, mutta tätä ei voi edes julki tuoda, koska siitähän vasta huoli saataisiin aikaiseksi. En uskalla paikkakuntaa paljastaa.

Tosiaan lastensuojelusta ei meillä eikä lähipiirillä ollut ennestään mitään kokemusta. Tuota tehostettua perhetyötäkin mainostetaan apuna perhe-elämään. Tunnollisena ihmisenä olen aina luottanut viranomaisiin, niin tuntui aluksi hyvältä ajatukselta. Perheenjäsenten välisiä suhteita tässä nyt sitten vahvistetaan perhetyössä. Perheen mielestä tilanne olisi nyt ok ja mielellään jatkettaisiin vaan arkea ilman suurempia stressejä, mutta sepä ei nyt noin vaan käykään.

Tämä epätietoisuus tulevasta on kamalaa. Tuntuu, että mitä tahansa voi tapahtua. Itse kyllä tiedän, että ei mitään suuria ongelmia ole. Mutta kun ei tiedä, mitä viranomaisen päässä liikkuu. Olemme tavallinen keskiluokkainen perhe, ei mitään päihdetaustaa. Sinänsä helppo asiakas. Mutta aivan hirvittävän ahdistuksen tilanne saanut aikaiseksi. En ikimaailmassa olisi tällaista halunnut.

Kiitos kokemustenne jakamisesta. Selvitä voinee järjissäänkin. Pitää ehkä keksiä jotain muuta ajateltavaa, kun ei oikein tilanteelle paljon tässä vaiheessa voi.

Tämän avautumisen taustalla ehkä onkin varoittaa muita joutumasta samaan tilanteeseen. Hakekaa apu muuta kautta, jos vain suinkin mahdollista!

t. ap

Tsemppiä ap!

T. Kohtalotoveri melkein samoilla tiedoilla

Vierailija kirjoitti:

Mikä perhetyössä ahdistaa? Ajatelkaa sitä apuna arkeen, eikä vaatimuksina. Selvästi teillä perheessä vielä jotain ongelmia on, jos sitä ei lopeteta. Ei kannata kuitenkaan turhata stressata tai kokea syyllisyyttä asiasta.

Noi "perhetyöt" ei oikeasti auta mitään, vaan siellä jankataan, kaivellaan ja etsimällä etsitään ongelmia. Mitä se kuuluisa apu muka on? Istutaan ja jankataan, paperiin kirjoitetaan aina vain pahemmat kurat, keskusteluja vääristellään. Tuo mylly on oikeasti stressin aihe koko perheelle. Ymmärrän hyvin, että tunnet syyllisyyttä siitä, mitä lapsi nyt joutuu lasun taholta kokemaan.

Olen kokenut saman huoltajuuskiistassa, jossa lasu otti exän puolen ja alkoi valmistella huostaanottoa tekaistujen väitteiden pohjalta. 

Kolmen vuoden helvetti, onneksi nyt takanapäin, ja onneksi sain prosessin keskellä yllättävää apua, jota ilman olisi varmaan käynyt köpelösti. 

Onko Lassilan lasu kyseessä?

Tarvitset tukijoita lasua vastaan. Ota vaikka kirkon diakoniin yhteys, ja kerro hänelle tilanne. Pyydä diakonia jatkossa tapaamisiin mukaan, jos tapaamisiin on pakko mennä. Nauhoita kaikki tapaamiset, ehdottomasti. Pyydä kirjaukset. 

Paras olisi, ettet enää edes menisi tapaamisiin. Nyt alat suhtautua lasuun, kuten narsistiin suhtaudutaan. Suhtaudut mahdollisimman neutraalisti ja kylmäpäisesti, päällepäin normaalisti ja kevyesti, vaikka sisällä kuohuisi. Alat hankkiutua heistä pikkuhiljaa mutta määrätietoisesti ja tiukasti eroon. Pikkuhiljaa pidennät tapaamisten väliä, kunnes napsaiset homman kokonaan poikki. Ero narsististakin suunnitellaan tarkkaan ja salaa, sitten muutto pois ja täysi radiohiljaisuus.

Perut tapaamisia vaikka sairauden varjolla, vaikkapa koronaepäilyn takia. Pikkuhiljaa pitkität ja pitkität välin kuukausiin, ja sitten poikki. Ilmoitat vain kevyesti, että eipä taida olla perusteita enää jatkaa, kiitos vain ja hyvää jatkoa teille! Sieltä yritetään moneen kertaan saada tarttumaan syöttiin vielä, mutta anna siimaa, mutta älä tartu. Älä missään tapauksessa enää mene paikalle. Toistat vain tuon saman tekstarin.

Etäännytä, etäännytä, vielä kerran etäännytä. Asiointi lopulta vaikkapa vain tekstiviestein, jonka lakimies tai joku muu asiantuntija tai tukihenkilö ensin tarkistaa. Ja sitten, naps poikki. Kiitti ja moi!

Vierailija kirjoitti:

Tehostettu perhetyö on suhteellisen kallis ja monesti voi olla kunnalle ostopalveluna toimitettavaa työtä. Jos se on vasta alkanut, ei sitä nyt ihan siihen tulla varmastikaan lopettamaan. Ole sosiaalityöntekijäänne yhteydessä ja kerro, että haluat seurantapalaverin nopeammin. Ilman hänen aikaansa se työ ei ainakaan lopu. 

Ei, missään tapauksessa mitään palavereja et pyydä nopeutetulla aikataululla, vaan nimenomaan hi-das-te-tulla. Jos pyydät nopeutusta, joudut sellaiseen pyöritykseen, että oksat pois  Alkavat tykittää viikoittain tapaamisia, ja vääristyneitä kirjauksia kertyy sellainen pino, ettei kukaan siitä sotkusta ota selvää ja olet vain pyörällä päästäsi ja koko perheesi on lasun touhuista aivan kauhuissaan ja sekaisin. Pian sinulta viedään lapsi niin, ettet tajua mitä tapahtui. Et ehdi kissaa sanoa.

Älä missään nimessä pyydä nopeutettuja tapaamisia, se kirjataan niin, että itse haluat tapaamisia lisää ja nopeammin, ja sitä sillon myös tulet saamaan. 

Orientoidu siihen, että lasusta eroon pääsy voi kestää pitkään, mutta ole sinnikäs. Se on sellainen iilimato energiasyöppö ettei tosikaan. 

Huoli ap kirjoitti:

Kyllä tosissaan olin täysi imbesilli. Aikamoista itseruoskintaa tästä olen käynyt. Ahdistus ja pelko tällä hetkellä on kyllä suurinta elämässä, mutta tätä ei voi edes julki tuoda, koska siitähän vasta huoli saataisiin aikaiseksi. En uskalla paikkakuntaa paljastaa.

Tosiaan lastensuojelusta ei meillä eikä lähipiirillä ollut ennestään mitään kokemusta. Tuota tehostettua perhetyötäkin mainostetaan apuna perhe-elämään. Tunnollisena ihmisenä olen aina luottanut viranomaisiin, niin tuntui aluksi hyvältä ajatukselta. Perheenjäsenten välisiä suhteita tässä nyt sitten vahvistetaan perhetyössä. Perheen mielestä tilanne olisi nyt ok ja mielellään jatkettaisiin vaan arkea ilman suurempia stressejä, mutta sepä ei nyt noin vaan käykään.

Tämä epätietoisuus tulevasta on kamalaa. Tuntuu, että mitä tahansa voi tapahtua. Itse kyllä tiedän, että ei mitään suuria ongelmia ole. Mutta kun ei tiedä, mitä viranomaisen päässä liikkuu. Olemme tavallinen keskiluokkainen perhe, ei mitään päihdetaustaa. Sinänsä helppo asiakas. Mutta aivan hirvittävän ahdistuksen tilanne saanut aikaiseksi. En ikimaailmassa olisi tällaista halunnut.

Kiitos kokemustenne jakamisesta. Selvitä voinee järjissäänkin. Pitää ehkä keksiä jotain muuta ajateltavaa, kun ei oikein tilanteelle paljon tässä vaiheessa voi.

Tämän avautumisen taustalla ehkä onkin varoittaa muita joutumasta samaan tilanteeseen. Hakekaa apu muuta kautta, jos vain suinkin mahdollista!

t. ap

Se, mikä tässäki tapauksessa on hyvää, on se, että saatiin taas yhden lasuviranomaisiin luottavan ihmisen silmät avautumaan, mitä se touhu siellä oikeasti on. Et taida sinäkään enää olla sitä mieltä, että jotain täytyy olla perheessä pahasti vialla, jos joutuu lasun myllyyn.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitset tukijoita lasua vastaan. Ota vaikka kirkon diakoniin yhteys, ja kerro hänelle tilanne. Pyydä diakonia jatkossa tapaamisiin mukaan, jos tapaamisiin on pakko mennä. Nauhoita kaikki tapaamiset, ehdottomasti. Pyydä kirjaukset. 

Paras olisi, ettet enää edes menisi tapaamisiin. Nyt alat suhtautua lasuun, kuten narsistiin suhtaudutaan. Suhtaudut mahdollisimman neutraalisti ja kylmäpäisesti, päällepäin normaalisti ja kevyesti, vaikka sisällä kuohuisi. Alat hankkiutua heistä pikkuhiljaa mutta määrätietoisesti ja tiukasti eroon. Pikkuhiljaa pidennät tapaamisten väliä, kunnes napsaiset homman kokonaan poikki. Ero narsististakin suunnitellaan tarkkaan ja salaa, sitten muutto pois ja täysi radiohiljaisuus.

Perut tapaamisia vaikka sairauden varjolla, vaikkapa koronaepäilyn takia. Pikkuhiljaa pitkität ja pitkität välin kuukausiin, ja sitten poikki. Ilmoitat vain kevyesti, että eipä taida olla perusteita enää jatkaa, kiitos vain ja hyvää jatkoa teille! Sieltä yritetään moneen kertaan saada tarttumaan syöttiin vielä, mutta anna siimaa, mutta älä tartu. Älä missään tapauksessa enää mene paikalle. Toistat vain tuon saman tekstarin.

Etäännytä, etäännytä, vielä kerran etäännytä. Asiointi lopulta vaikkapa vain tekstiviestein, jonka lakimies tai joku muu asiantuntija tai tukihenkilö ensin tarkistaa. Ja sitten, naps poikki. Kiitti ja moi!

Jestas, mitä kuraa. Sehän nyt ei ainakaan herätä lasussa huolta, kun ei ilmaannuta enää ollenkaan sovittuihin tapaamisiin?

Veikkaan, että sosiaalityöntekijät saavat aika usein kuulla tuota, että kiitti ei me tarvitakaan enää mitään jeesiä. Ja hyvähän se on sanoa, jos se siltä tuntuu, mutta kyllä on myös sosiaalityöntekijän velvollisuus vähän seurata sitä tilannetta eikä napsaista kerrasta kaikkia tukitoimia poikki, kun asiakas niin pyytää. Kaikki asiakkaat eivät kuitenkaan ole ihan rehellisiä omista perheoloistaan.

Veikkaisin, että seuraavassa teidän palaverissa voidaan perhetyö lopettaa, jos sille ei nähdä enää tarvetta. Varsinkin, jos se oli ulkopuolisen tahon tuottamaa palvelua ja ostettu tietyksi määräajaksi niin harvemmin varmaan kesken kauden sitä pätkäistään.

Ja ihan yleisesti vielä, että niillä sossuilla kyllä riittää ihan oikeitakin asiakkaita jonoksi asti. Ei siellä väkisin pidetä täysin ongelmattomia perheitä pitkissä asiakassuhteissa.

Asiakkuus voi olla vuosia. Oma asenne ratkaisee, älä lapsen kuullen arvostele perhetyötä. Siitä on ollut hyötyä jos lapsen käytös on muuttunut, tilanne pitää saada pysymään vakaana, siks työskentylä ei heti lopeta. Voit pyytää että käyntejä harvennetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitset tukijoita lasua vastaan. Ota vaikka kirkon diakoniin yhteys, ja kerro hänelle tilanne. Pyydä diakonia jatkossa tapaamisiin mukaan, jos tapaamisiin on pakko mennä. Nauhoita kaikki tapaamiset, ehdottomasti. Pyydä kirjaukset. 

Paras olisi, ettet enää edes menisi tapaamisiin. Nyt alat suhtautua lasuun, kuten narsistiin suhtaudutaan. Suhtaudut mahdollisimman neutraalisti ja kylmäpäisesti, päällepäin normaalisti ja kevyesti, vaikka sisällä kuohuisi. Alat hankkiutua heistä pikkuhiljaa mutta määrätietoisesti ja tiukasti eroon. Pikkuhiljaa pidennät tapaamisten väliä, kunnes napsaiset homman kokonaan poikki. Ero narsististakin suunnitellaan tarkkaan ja salaa, sitten muutto pois ja täysi radiohiljaisuus.

Perut tapaamisia vaikka sairauden varjolla, vaikkapa koronaepäilyn takia. Pikkuhiljaa pitkität ja pitkität välin kuukausiin, ja sitten poikki. Ilmoitat vain kevyesti, että eipä taida olla perusteita enää jatkaa, kiitos vain ja hyvää jatkoa teille! Sieltä yritetään moneen kertaan saada tarttumaan syöttiin vielä, mutta anna siimaa, mutta älä tartu. Älä missään tapauksessa enää mene paikalle. Toistat vain tuon saman tekstarin.

Etäännytä, etäännytä, vielä kerran etäännytä. Asiointi lopulta vaikkapa vain tekstiviestein, jonka lakimies tai joku muu asiantuntija tai tukihenkilö ensin tarkistaa. Ja sitten, naps poikki. Kiitti ja moi!

Jestas, mitä kuraa. Sehän nyt ei ainakaan herätä lasussa huolta, kun ei ilmaannuta enää ollenkaan sovittuihin tapaamisiin?

Veikkaan, että sosiaalityöntekijät saavat aika usein kuulla tuota, että kiitti ei me tarvitakaan enää mitään jeesiä. Ja hyvähän se on sanoa, jos se siltä tuntuu, mutta kyllä on myös sosiaalityöntekijän velvollisuus vähän seurata sitä tilannetta eikä napsaista kerrasta kaikkia tukitoimia poikki, kun asiakas niin pyytää. Kaikki asiakkaat eivät kuitenkaan ole ihan rehellisiä omista perheoloistaan.

Veikkaisin, että seuraavassa teidän palaverissa voidaan perhetyö lopettaa, jos sille ei nähdä enää tarvetta. Varsinkin, jos se oli ulkopuolisen tahon tuottamaa palvelua ja ostettu tietyksi määräajaksi niin harvemmin varmaan kesken kauden sitä pätkäistään.

Ja ihan yleisesti vielä, että niillä sossuilla kyllä riittää ihan oikeitakin asiakkaita jonoksi asti. Ei siellä väkisin pidetä täysin ongelmattomia perheitä pitkissä asiakassuhteissa.

Nimenomaan pidetään täysin ongelmattomia perheitä pitkissä asiakassuhteissa, koska he ovat lasun tantoille helppoja tapauksia. Ne palaverit on sellaista täyttä lässynläätä, ja papereihin sitten dramatisoidaan ja kärjistetään asiat, jopa keksitään ongelmia. Jopa seurataan terveystietoja vuosien takaa lupaa kysymättä, kuten meillä. Aina väitetään, että lasulla kädet täynnä töitä, oma kokemus on ihan muu. Tai se työ jotain täysin turhaa ja perheille vahingollista, luodaan olemattomia ongelmia. Huostaanottoluvut vaan kasvaa, herää kysymys miksi?

Vierailija kirjoitti:

Asiakkuus voi olla vuosia. Oma asenne ratkaisee, älä lapsen kuullen arvostele perhetyötä. Siitä on ollut hyötyä jos lapsen käytös on muuttunut, tilanne pitää saada pysymään vakaana, siks työskentylä ei heti lopeta. Voit pyytää että käyntejä harvennetaan.

Todellakin voit kritisoida lapselle perhetyötä, ja kertoa totuuden, että nyt olette joutuneet lasun ansaan. Lapsen on hyvä tietää, missä mennään, ja että äiti ei tahallaan kiusaa lasta, vaan lasu. Siten lapsikin tietää, missä mennään, ja pääsette lasusta nopeammin eroon. 

Kuulostaa siltä, että perhetyö pyrkii kärjistämään tilannetta huostaanottoon asti, eikä suinkaan mitenkään "vakauttamaan" tilannetta. Nämä ovat lasun tunnettuja toimintatapoja, toki paikkakunnasta riippuen. Huostaanottoluvut kasvavat jatkuvasti, joten on se kumma kun eivät "vakautukset" onnistu. 

Vierailija kirjoitti:

Aijai sitä virhettä kun menin neuvolassa "liioittelemaan"väsymystä.

Oikeasti olin väsynyt perhe-elämään. Ruuhkavuodet.

Mutta en siinä mittakaavassa missä neuvolantäti sen ymmärsi.

Teki lasun josta tuli painajainen.

Meillä asiat oikeasti hyvin, mutta lastensuojelu keksi kaikesta jotain valittamista. Tytölle ei olisi saanut laittaa sinisiä isoveljen vanhoja uudenveroisia hanskoja, vaan olisi pitänyt ostaa tyttöjen väriset. Vauvan pinnasänky olisi ollut hyvä pedata jokaisen nukkumisen jälkeen, jotta koti on siisti eikä sotkuinen. Olis pitänyt asioida 300m päässä olevassa pienenpienessä lähikaupassa, eikä lähteä 1,5km päässä olevaan Prismaan kun kuulema samoja ruokia niissä myydään. ETC uskomatonta paskaa joutu kuntelemaan.

3 kertaa viikossa tehostettu perhetyö 4kk ajan. Ja sen jälkeen asiakkuus lastensuojelussa (1-2 tapaamista kuukaudessa) parin vuoden ajan.

Oikeesti meillä ei ollut mitään hätää eikä saatu mitään oikeaa apua vaan pelkkää kyttäystä ja valitusta mikä alkoi ahdistaan.

Muistat sitten oikeudessa kääntää kaikki heitä itseään vastaan. Ei toisen kotiin ja toisen lapsille voi yksinkertaisesti sanoa, ettei noita voi pukea lapselle. Tähän olisin kommentoinut että onko sulla tullut lapsuudessa traumoja käytetyistä vaatteista tai että kuuluu sukupuolineutraaliin kasvatukseen. Suoranainen harmi ettemme tunne. Mä haluaisin nähdä ilmeen.

Meidän perheen kohdalla ei toimittu näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitset tukijoita lasua vastaan. Ota vaikka kirkon diakoniin yhteys, ja kerro hänelle tilanne. Pyydä diakonia jatkossa tapaamisiin mukaan, jos tapaamisiin on pakko mennä. Nauhoita kaikki tapaamiset, ehdottomasti. Pyydä kirjaukset. 

Paras olisi, ettet enää edes menisi tapaamisiin. Nyt alat suhtautua lasuun, kuten narsistiin suhtaudutaan. Suhtaudut mahdollisimman neutraalisti ja kylmäpäisesti, päällepäin normaalisti ja kevyesti, vaikka sisällä kuohuisi. Alat hankkiutua heistä pikkuhiljaa mutta määrätietoisesti ja tiukasti eroon. Pikkuhiljaa pidennät tapaamisten väliä, kunnes napsaiset homman kokonaan poikki. Ero narsististakin suunnitellaan tarkkaan ja salaa, sitten muutto pois ja täysi radiohiljaisuus.

Perut tapaamisia vaikka sairauden varjolla, vaikkapa koronaepäilyn takia. Pikkuhiljaa pitkität ja pitkität välin kuukausiin, ja sitten poikki. Ilmoitat vain kevyesti, että eipä taida olla perusteita enää jatkaa, kiitos vain ja hyvää jatkoa teille! Sieltä yritetään moneen kertaan saada tarttumaan syöttiin vielä, mutta anna siimaa, mutta älä tartu. Älä missään tapauksessa enää mene paikalle. Toistat vain tuon saman tekstarin.

Etäännytä, etäännytä, vielä kerran etäännytä. Asiointi lopulta vaikkapa vain tekstiviestein, jonka lakimies tai joku muu asiantuntija tai tukihenkilö ensin tarkistaa. Ja sitten, naps poikki. Kiitti ja moi!

Jestas, mitä kuraa. Sehän nyt ei ainakaan herätä lasussa huolta, kun ei ilmaannuta enää ollenkaan sovittuihin tapaamisiin?

Veikkaan, että sosiaalityöntekijät saavat aika usein kuulla tuota, että kiitti ei me tarvitakaan enää mitään jeesiä. Ja hyvähän se on sanoa, jos se siltä tuntuu, mutta kyllä on myös sosiaalityöntekijän velvollisuus vähän seurata sitä tilannetta eikä napsaista kerrasta kaikkia tukitoimia poikki, kun asiakas niin pyytää. Kaikki asiakkaat eivät kuitenkaan ole ihan rehellisiä omista perheoloistaan.

Veikkaisin, että seuraavassa teidän palaverissa voidaan perhetyö lopettaa, jos sille ei nähdä enää tarvetta. Varsinkin, jos se oli ulkopuolisen tahon tuottamaa palvelua ja ostettu tietyksi määräajaksi niin harvemmin varmaan kesken kauden sitä pätkäistään.

Ja ihan yleisesti vielä, että niillä sossuilla kyllä riittää ihan oikeitakin asiakkaita jonoksi asti. Ei siellä väkisin pidetä täysin ongelmattomia perheitä pitkissä asiakassuhteissa.

Ei ole mitään kuraa, vaan näin me pääsimme lasun kiusanteosta eroon. Käytin täsmälleen niitä keinoja, joita narsistista irtautumiseen käytetään. Toki se ei käynyt sormia napsauttamalla, vaan ovelasti ja vähitellen. Ja sossut eivät itse ottaneet missään vaiheessa lopettamista puheeksi, vaan päinvastoin jatkoivat tapaamisia ilman mitään kunnollisia syitä, vaikka niitä pyysin. En heistä olisi päässyt eroon ilman omaa aktiivisuutta. Sossu alkoi tosin myös mokailla pahasti lopussa, kun tunkeutuivat jo koululle kyselemään ja heidät naurettiin lapsen koulusta ulos. Siinä vaiheessa oli helppo katkaista tuo lasun ahdistelu, kun lasu oli jo tehnyt itsestään naurunalaisen, ja tiesivät menettäneensä pelin. 

Vierailija kirjoitti:

Täytyy olla täydellinen imbesilli että itse tekee itsestään ilmoituksen ja tahallaan tunkee itsensä sinne.

Harvemmin lapsi itsestään ilmoitusta tekeekään. Et varmaan huomannut että ap on vanhempi eikä se lapsi

Tehostettu perhetyö on vapaaehtoista. Sinä voit ilmoittaa, ettet sitä enää halua. Jos lapsesta ei ole lastensuojelullista huolta enää, niin sosiaalityöntekijä ei voi tehdä mitään. Haluan kuitenkin muistuttaa, että tehostettu perhetyö harvoin loppuu "seinään". Ensin käyntejä harvennetaan ja pikku hiljaa lopetetaan. Tähän on ihan perustellut syyt. Sen sijaan mikäli alat perumaan käyntejä/esittämään kipeää, niin huoli kyllä heräisi itse kullakin. Toimi siis aikuismaisesti. Hienoa kuulla, että olet itse hakenut perheellenne apua ja vielä hienompi kuulla, että olette avun saaneet. :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy olla täydellinen imbesilli että itse tekee itsestään ilmoituksen ja tahallaan tunkee itsensä sinne.

Harvemmin lapsi itsestään ilmoitusta tekeekään. Et varmaan huomannut että ap on vanhempi eikä se lapsi

No kato. Saivartelijakin löysi paikalle. Mikä kesti?

Vierailija kirjoitti:

Tehostettu perhetyö on vapaaehtoista. Sinä voit ilmoittaa, ettet sitä enää halua. Jos lapsesta ei ole lastensuojelullista huolta enää, niin sosiaalityöntekijä ei voi tehdä mitään. Haluan kuitenkin muistuttaa, että tehostettu perhetyö harvoin loppuu "seinään". Ensin käyntejä harvennetaan ja pikku hiljaa lopetetaan. Tähän on ihan perustellut syyt. Sen sijaan mikäli alat perumaan käyntejä/esittämään kipeää, niin huoli kyllä heräisi itse kullakin. Toimi siis aikuismaisesti. Hienoa kuulla, että olet itse hakenut perheellenne apua ja vielä hienompi kuulla, että olette avun saaneet. :) 

Mitkähän ne syyt on? On ostettu tietty määrä lätinää ja se lätinän antaja tarvitsee aikaa etsiä uuden kiusattavan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehostettu perhetyö on vapaaehtoista. Sinä voit ilmoittaa, ettet sitä enää halua. Jos lapsesta ei ole lastensuojelullista huolta enää, niin sosiaalityöntekijä ei voi tehdä mitään. Haluan kuitenkin muistuttaa, että tehostettu perhetyö harvoin loppuu "seinään". Ensin käyntejä harvennetaan ja pikku hiljaa lopetetaan. Tähän on ihan perustellut syyt. Sen sijaan mikäli alat perumaan käyntejä/esittämään kipeää, niin huoli kyllä heräisi itse kullakin. Toimi siis aikuismaisesti. Hienoa kuulla, että olet itse hakenut perheellenne apua ja vielä hienompi kuulla, että olette avun saaneet. :) 

Mitkähän ne syyt on? On ostettu tietty määrä lätinää ja se lätinän antaja tarvitsee aikaa etsiä uuden kiusattavan?

Apua tarvitsevia perheitä on jatkuvasti jonossa ja resurssit eivät riitä tällä hetkelläkään eli ei, mitään apua tarvitsevia perheitä ei koskaan tarvitse etsimällä etsiä. Ap ei ole ainoa joka on itse tehnyt lasun omasta lapsestaan. Tämä on ihan yleinen käytäntö silloin kun oikeasti apua halutaan ja muut keinot on kokeiltu. Osoittaa vanhemman rohkeuden ja sen, että laittaa lapsen edun oman egonsa edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehostettu perhetyö on vapaaehtoista. Sinä voit ilmoittaa, ettet sitä enää halua. Jos lapsesta ei ole lastensuojelullista huolta enää, niin sosiaalityöntekijä ei voi tehdä mitään. Haluan kuitenkin muistuttaa, että tehostettu perhetyö harvoin loppuu "seinään". Ensin käyntejä harvennetaan ja pikku hiljaa lopetetaan. Tähän on ihan perustellut syyt. Sen sijaan mikäli alat perumaan käyntejä/esittämään kipeää, niin huoli kyllä heräisi itse kullakin. Toimi siis aikuismaisesti. Hienoa kuulla, että olet itse hakenut perheellenne apua ja vielä hienompi kuulla, että olette avun saaneet. :) 

Mitkähän ne syyt on? On ostettu tietty määrä lätinää ja se lätinän antaja tarvitsee aikaa etsiä uuden kiusattavan?

Apua tarvitsevia perheitä on jatkuvasti jonossa ja resurssit eivät riitä tällä hetkelläkään eli ei, mitään apua tarvitsevia perheitä ei koskaan tarvitse etsimällä etsiä. Ap ei ole ainoa joka on itse tehnyt lasun omasta lapsestaan. Tämä on ihan yleinen käytäntö silloin kun oikeasti apua halutaan ja muut keinot on kokeiltu. Osoittaa vanhemman rohkeuden ja sen, että laittaa lapsen edun oman egonsa edelle.

Ja hienosti paasasit ylvästä diipadaapaa ja jätit kokonaan vastaamatta kysymykseen.

Mitkä ne syyt on notkua turhaan jossain perheessä loputtomiin? Varsinkin kun noita ”avun” tarvitsijoita on noin kamalasti.