Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tehostettu perhetyö ja lastensuojelu
Huoli
08.02.2021 |
Hain lapsen huonoon käytökseen apua. Tein lapsestani lastensuojeluilmoituksen, koska sain koululta neuvoksi, että sillä tavalla saisi nopeiten apua. Olisi siinä tilanteessa ollut hyvä tietää, että avunsaannistahan ei sitten helpolla pääsekään eroon. En tuntenut tuota lastensuojelupuolta ennestään mitenkään ja siksi kait tähän ansaan lankesin.
Tehostettu perhetyö tuli kuvioihin, mutta siitä johtumattomasta syystä lapsen käytös paranikin nopeasti. Nyt sitten perhetyö etsii urakalla huolia perheestämme. Lapsen käytös on tällä hetkellä normaali. Itselläni ei ole hänestä huolia enää. Olen vaan todella ahdistunut perhetyöstä. Lapsi, jolle hain apua on myös ahdistunut. Jokaikinen tapaamiskerta on sanonut, että ei halua ja äiti lopeta jo tämä.
Pyysin perhetyöltä ja sosiaalityöntekijältä, että lopetettaisiin perhetyö ja lastensuojelun asiakkuus mahdollisimman pian. Pitää vielä muutama kuukausi odottaa palaveriin ja ei ole sittenkään varma, mitä tapahtuu. Perhetyön tapaamisia tuli vaan entistä enemmän. Eli ei ainakaan mielipiteellä ollut toivottua vaikutusta. Ja pahoin pelkään, että pyyntöni herätti vaan lisää huolta.
Tilanne ahdistaa todella paljon. Tunnen myös suurta syyllisyyttä, koska laitoin lapseni lastensuojelun rattaisiin, josta ei noin vain sitten pääsekään pois. Miten olinkaan näin tyhmä!
Olen ajatellut, että kieltäytyisin vaan täysin perhetyöstä. Mutta en tiedä uskallanko tehdä niin. Pelkään, että tilanne pahenisi. Onko kukaan kieltäytynyt? Millaisia kokemuksia muilla lastensuojelun tehostetusta perhetyöstä? Kuinka kauan teillä on lastensuojelun tehostettu perhetyö kestänyt? En tosissaan halua mitään monen vuoden projektia tästä. Tämä epätietoisuus on myös hyvin raastavaa.
Jos joku kamppailee juuri huonokäytöksisen lapsen kanssa, niin kannattaa kyllä tuota lastensuojelun asiakkuutta välttää viimeiseen asti. Yksityinen sektori olisi ehkä ollut meille parempi valinta. Nykyinen tilanteemme ei ole enää valinta vaan pakko.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijai sitä virhettä kun menin neuvolassa "liioittelemaan"väsymystä.
Oikeasti olin väsynyt perhe-elämään. Ruuhkavuodet.
Mutta en siinä mittakaavassa missä neuvolantäti sen ymmärsi.
Teki lasun josta tuli painajainen.
Meillä asiat oikeasti hyvin, mutta lastensuojelu keksi kaikesta jotain valittamista. Tytölle ei olisi saanut laittaa sinisiä isoveljen vanhoja uudenveroisia hanskoja, vaan olisi pitänyt ostaa tyttöjen väriset. Vauvan pinnasänky olisi ollut hyvä pedata jokaisen nukkumisen jälkeen, jotta koti on siisti eikä sotkuinen. Olis pitänyt asioida 300m päässä olevassa pienenpienessä lähikaupassa, eikä lähteä 1,5km päässä olevaan Prismaan kun kuulema samoja ruokia niissä myydään. ETC uskomatonta paskaa joutu kuntelemaan.
3 kertaa viikossa tehostettu perhetyö 4kk ajan. Ja sen jälkeen asiakkuus lastensuojelussa (1-2 tapaamista kuukaudessa) parin vuoden ajan.
Oikeesti meillä ei ollut mitään hätää eikä saatu mitään oikeaa apua vaan pelkkää kyttäystä ja valitusta mikä alkoi ahdistaan.
Suomessa tarvitaan viranomainen kertomaan minkä värisiä hanskoja saa käyttää, tai missä kaupassa saa tehdä ruokaostokset. Onneksi ei ole resurssipulaa! Onhan se nyt ennenkuulumatonta, että tytöllä on siniset hanskat! Kai teillä sentään oli ne Prisman kuitit näyttää? Että mitä tuli ostettua, häh?
Todellakin uskomatonta paskaa!
Meillä oli adoptioneuvonnassa vääränvärinen sohva ja vääränrotuinen koira. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep jep. Perussettiä!
Muistakaa ihmiset, että jos lastensuojelu ihan tosissaan lähtee suunnittelemaan huostaa, niin perheen mahdollisuudet voittaa hallinto-oikeudessa ovat ALLE 5%. Muistakaa myös, että lastensuojelu usein tekee kiireellisen sijoituksen lisätäkseen dramatiikkaa tapaukseen, ja jos kiireinen on tehty, niin sieltä lasta ei noin vain saakaan enää takaisin.
MUTTA on yksi erittäin hyvä keino pelastaa lapsensa ja perheensä lastensuojelulta: muutto ulkomaille. Tämän täytyy kuitenkin tapahtua siinä vaiheessa, kun se on vielä laillista, eli kun lastensuojelu lähtee suunnitelemaan huostaanottoa tai kun siitä on uhka ilmassa. Muistakaa, että kiireinen sijoiyus voi tulla hetkenä minä hyvänsä, joten jos meinaa muuttaa, niin mitä aiemmin sen parempi. Tämä neuvona lastensuojelun uhriksi syyttömänä joutuneille tai lastensuojelun valheiden ja mielivallan uhriksi joutuneille.
Ja sitten tosiaan tuo hidastus ja etäännytys. Jos pyrkivät kiihdyttämään tapaamisia, tai jos sen virheen itse teet, että pyydät jotain nopeutettua käsittelyä, niin se kiihdyttäminen ilmeisesti on heillä keino sitten siihen kiireelliseen huostaanottoon. Paperia kertyy silloin hetkessä paksu pino, jonka sossut toimittavat hallinto-oikeuteen, ja jota hallinto-oikeus ei jaksa lukea, saati sen oikeellisuutta käsitellä, katsoo vaan, että näyttääpä pahalta, ja lyö kumileiman. Niin on taas yksi lapsi siepattu vanhemmiltaan ja lasusossut juhlivat. Eli pyri hidastamaan ja jarruttamaan tapaamisia, mutta syyn pitää olla hyvä, esim. sairastapaus, hautajaiset tms. Nyt on korona-aika puolellasi, käytä ihmeessä sitä hyväksesi.
Tosi hyvä taktiikka kyllä, en sitä kiellä. Mutta aina ei välttämättä sossut jätä rauhaan, teitpä mitä tahansa, ja kuinka vain yrittäisit päästä niistä eroon. Siinä tapauksessa ulkomaille muutto on oikeastaan ainoa turvallinen vaihtoehto pitää lapset turvassa. Toiselle kunnalle muuttaminen Suomessa ei usein riitä. Mutta kun muuttaa ulkomaille, ei lastensuojelulla ole muuta vaihtoehtoa, kuin perääntyä, sillä heidän valtansa ei sinne asti yletä, mikäli ulkomaille on muutettu tarpeeksi varhaisessa vaiheessa. Suurimmassa osassa Euroopankin maista ei todellakaan lastensuojelu ole tuollaista pelleilyä hanskojen väristä ja muusta naurettavasta. Ihan saa rauhassa elää omanlaistansa elämää, ja jopa nepsylapset saavat asua omien perheidensä kanssa.
Huoli ap kirjoitti:
Kyllä tosissaan olin täysi imbesilli. Aikamoista itseruoskintaa tästä olen käynyt. Ahdistus ja pelko tällä hetkellä on kyllä suurinta elämässä, mutta tätä ei voi edes julki tuoda, koska siitähän vasta huoli saataisiin aikaiseksi. En uskalla paikkakuntaa paljastaa.
Tosiaan lastensuojelusta ei meillä eikä lähipiirillä ollut ennestään mitään kokemusta. Tuota tehostettua perhetyötäkin mainostetaan apuna perhe-elämään. Tunnollisena ihmisenä olen aina luottanut viranomaisiin, niin tuntui aluksi hyvältä ajatukselta. Perheenjäsenten välisiä suhteita tässä nyt sitten vahvistetaan perhetyössä. Perheen mielestä tilanne olisi nyt ok ja mielellään jatkettaisiin vaan arkea ilman suurempia stressejä, mutta sepä ei nyt noin vaan käykään.
Tämä epätietoisuus tulevasta on kamalaa. Tuntuu, että mitä tahansa voi tapahtua. Itse kyllä tiedän, että ei mitään suuria ongelmia ole. Mutta kun ei tiedä, mitä viranomaisen päässä liikkuu. Olemme tavallinen keskiluokkainen perhe, ei mitään päihdetaustaa. Sinänsä helppo asiakas. Mutta aivan hirvittävän ahdistuksen tilanne saanut aikaiseksi. En ikimaailmassa olisi tällaista halunnut.
Kiitos kokemustenne jakamisesta. Selvitä voinee järjissäänkin. Pitää ehkä keksiä jotain muuta ajateltavaa, kun ei oikein tilanteelle paljon tässä vaiheessa voi.
Tämän avautumisen taustalla ehkä onkin varoittaa muita joutumasta samaan tilanteeseen. Hakekaa apu muuta kautta, jos vain suinkin mahdollista!
t. ap
Juu ei se hyvinvointivaltio, jossa pidetään huolta, ole oikeasti totta, jos joutuu tai erehtyy jotain apua pyytämään. Suht. normaalina kunnon kansalaisena itseään pitäneen ihmisen rooli muuttuu, onkin yhtäkkiä huonoa kansanosaa, jota pitää kontrolloida ja jolta kontrolli pitää ottaa pois. Ja jonka pitää totella. Kyllä tämä jako näkyy myös suhtautumisessa työttömiin sekä kunnallisen ja yksityisen terveydenhoidon eroissa. Olisit saanut parempaa apua yksityiseltä perheterapeutilta tms., mutta sehän maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiakkuus voi olla vuosia. Oma asenne ratkaisee, älä lapsen kuullen arvostele perhetyötä. Siitä on ollut hyötyä jos lapsen käytös on muuttunut, tilanne pitää saada pysymään vakaana, siks työskentylä ei heti lopeta. Voit pyytää että käyntejä harvennetaan.
Todellakin voit kritisoida lapselle perhetyötä, ja kertoa totuuden, että nyt olette joutuneet lasun ansaan. Lapsen on hyvä tietää, missä mennään, ja että äiti ei tahallaan kiusaa lasta, vaan lasu. Siten lapsikin tietää, missä mennään, ja pääsette lasusta nopeammin eroon.
Kuulostaa siltä, että perhetyö pyrkii kärjistämään tilannetta huostaanottoon asti, eikä suinkaan mitenkään "vakauttamaan" tilannetta. Nämä ovat lasun tunnettuja toimintatapoja, toki paikkakunnasta riippuen. Huostaanottoluvut kasvavat jatkuvasti, joten on se kumma kun eivät "vakautukset" onnistu.
Lapsen kuullen ei kritisoida ketään vaan lapsi saa itse muodostaa oman suhteensa ihmiseen. Jos sanoisi lapselle että koulu on paskaa, tuskin innostaa oppimaan. Jos sanot lapselle että perhetyö kyttää yms niin lapsi ei opi luottaa aikuisiin jotka ovat tulleet auttamaan, tää voi kostautua niin että lapsi ei tulevaisuudessa /aikuisena uskalla hakea palveluita joita tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiakkuus voi olla vuosia. Oma asenne ratkaisee, älä lapsen kuullen arvostele perhetyötä. Siitä on ollut hyötyä jos lapsen käytös on muuttunut, tilanne pitää saada pysymään vakaana, siks työskentylä ei heti lopeta. Voit pyytää että käyntejä harvennetaan.
Todellakin voit kritisoida lapselle perhetyötä, ja kertoa totuuden, että nyt olette joutuneet lasun ansaan. Lapsen on hyvä tietää, missä mennään, ja että äiti ei tahallaan kiusaa lasta, vaan lasu. Siten lapsikin tietää, missä mennään, ja pääsette lasusta nopeammin eroon.
Kuulostaa siltä, että perhetyö pyrkii kärjistämään tilannetta huostaanottoon asti, eikä suinkaan mitenkään "vakauttamaan" tilannetta. Nämä ovat lasun tunnettuja toimintatapoja, toki paikkakunnasta riippuen. Huostaanottoluvut kasvavat jatkuvasti, joten on se kumma kun eivät "vakautukset" onnistu.
Lapsen kuullen ei kritisoida ketään vaan lapsi saa itse muodostaa oman suhteensa ihmiseen. Jos sanoisi lapselle että koulu on paskaa, tuskin innostaa oppimaan. Jos sanot lapselle että perhetyö kyttää yms niin lapsi ei opi luottaa aikuisiin jotka ovat tulleet auttamaan, tää voi kostautua niin että lapsi ei tulevaisuudessa /aikuisena uskalla hakea palveluita joita tarvitsee.
Kyllä lasta pitää varoittaa vaarallisista kusipäistä.
Muuten heistä kasvaa yhtä tietämättömiä vedätettäviä kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijai sitä virhettä kun menin neuvolassa "liioittelemaan"väsymystä.
Oikeasti olin väsynyt perhe-elämään. Ruuhkavuodet.
Mutta en siinä mittakaavassa missä neuvolantäti sen ymmärsi.
Teki lasun josta tuli painajainen.
Meillä asiat oikeasti hyvin, mutta lastensuojelu keksi kaikesta jotain valittamista. Tytölle ei olisi saanut laittaa sinisiä isoveljen vanhoja uudenveroisia hanskoja, vaan olisi pitänyt ostaa tyttöjen väriset. Vauvan pinnasänky olisi ollut hyvä pedata jokaisen nukkumisen jälkeen, jotta koti on siisti eikä sotkuinen. Olis pitänyt asioida 300m päässä olevassa pienenpienessä lähikaupassa, eikä lähteä 1,5km päässä olevaan Prismaan kun kuulema samoja ruokia niissä myydään. ETC uskomatonta paskaa joutu kuntelemaan.
3 kertaa viikossa tehostettu perhetyö 4kk ajan. Ja sen jälkeen asiakkuus lastensuojelussa (1-2 tapaamista kuukaudessa) parin vuoden ajan.
Oikeesti meillä ei ollut mitään hätää eikä saatu mitään oikeaa apua vaan pelkkää kyttäystä ja valitusta mikä alkoi ahdistaan.
Suomessa tarvitaan viranomainen kertomaan minkä värisiä hanskoja saa käyttää, tai missä kaupassa saa tehdä ruokaostokset. Onneksi ei ole resurssipulaa! Onhan se nyt ennenkuulumatonta, että tytöllä on siniset hanskat! Kai teillä sentään oli ne Prisman kuitit näyttää? Että mitä tuli ostettua, häh?
Todellakin uskomatonta paskaa!Meillä oli adoptioneuvonnassa vääränvärinen sohva ja vääränrotuinen koira. 😂
Eli Suomessa on viranomaisten määräämä standardi sohvan värille ja koiran rodulle. Mistä olette hankkineet sohvan? Entä koiran?
Oliko kahvikupit oikeaa väriä ja merkkiä?
En oikeasti uskoisi em.todeksi, jos emme olisi takavuosina joutuneet lasun vainoamaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiakkuus voi olla vuosia. Oma asenne ratkaisee, älä lapsen kuullen arvostele perhetyötä. Siitä on ollut hyötyä jos lapsen käytös on muuttunut, tilanne pitää saada pysymään vakaana, siks työskentylä ei heti lopeta. Voit pyytää että käyntejä harvennetaan.
Todellakin voit kritisoida lapselle perhetyötä, ja kertoa totuuden, että nyt olette joutuneet lasun ansaan. Lapsen on hyvä tietää, missä mennään, ja että äiti ei tahallaan kiusaa lasta, vaan lasu. Siten lapsikin tietää, missä mennään, ja pääsette lasusta nopeammin eroon.
Kuulostaa siltä, että perhetyö pyrkii kärjistämään tilannetta huostaanottoon asti, eikä suinkaan mitenkään "vakauttamaan" tilannetta. Nämä ovat lasun tunnettuja toimintatapoja, toki paikkakunnasta riippuen. Huostaanottoluvut kasvavat jatkuvasti, joten on se kumma kun eivät "vakautukset" onnistu.
Lapsen kuullen ei kritisoida ketään vaan lapsi saa itse muodostaa oman suhteensa ihmiseen. Jos sanoisi lapselle että koulu on paskaa, tuskin innostaa oppimaan. Jos sanot lapselle että perhetyö kyttää yms niin lapsi ei opi luottaa aikuisiin jotka ovat tulleet auttamaan, tää voi kostautua niin että lapsi ei tulevaisuudessa /aikuisena uskalla hakea palveluita joita tarvitsee.
Tottakai lasta täytyy varoittaa rikollisista ja kaiken maailman korppikotkista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteen käydessä liian tukalaksi, muistakaa: muutto ulkomaille on helppo ratkaisu ongelmaan! Ulkomailla teillä saa olla minkä värinen sohva tahansa, ja saatte tehdä ruokaostokset vapaasti missä kaupassa haluatte. Saatte jopa opettaa lapsillenne teille tärkeitä arvoja, saatte olla vapaasti ateisteja tai kristittyjä. Saatte elää omanlaistanne elämää kenenkään siihen puuttumatta, kunhan lapsilla on kaikki hyvin. Ja kyllähän niillä lapsilla oikeasti on kaikki hyvin jopa sinisissä hanskoissa, eriparisukissa, väärällä tavalla tehtyä makaronilaatikkoa syöden ja väärän värisellä sohvalla istuen.
Suosittelen, että olet yhteydessä sosiaaliasiamieheen, ja jos perhetyö ei hänen avullaan lopu, asianajajaan. Myös todistajan, vaikka kaverin tai sukulaisen läsnäolo, on kokemukseni mukaan tarpeen sossun palavereissa. Perhetyö on lain mukaan vapaaehtoista. Itse tarvitsin sosiaaliasiamiehen muistuttamaan siitä, että homma loppui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen, että olet yhteydessä sosiaaliasiamieheen, ja jos perhetyö ei hänen avullaan lopu, asianajajaan. Myös todistajan, vaikka kaverin tai sukulaisen läsnäolo, on kokemukseni mukaan tarpeen sossun palavereissa. Perhetyö on lain mukaan vapaaehtoista. Itse tarvitsin sosiaaliasiamiehen muistuttamaan siitä, että homma loppui.
Minulla on järkyttävä kokemus sosiaaliasiamiehestä Helsingissä. Olin joutunut huoltajuuskiistassa lasun myllyyn, ja soitin kerran sosiaaliasiamiehelle pyytääkseni apua sossujen kieroihin ja laittomiin temppuihin. En saanut edes kerrottua asiaani, kun tämä alkoi lähes välittömästi puolustaa sossuja, että kyllä sossut varmasti ihan oikeassa ovat, ja minun on tehtävä kaikessa kuten sossut sanovat.
Lisäksi hän heti alkuun vihjasi ja lopuksi korosti, että jos olen pienituloinen yksinhuoltaja, minulla ei varmaankaan ole taloudellista mahdollisuutta kasvattaa lastani, ja että tällainen syy kyllä katsotaan huostaanoton syyksi.
Kuin täysin sossujen kätyri, ihan samaa lyttäävää, pelottelevaa ja valheellista puhetapaa tuli kuin sossuilta ilman että edes kuunteli asiaani. Tajusin nopeasti, että täältä on ihan turha mitään apua hakea. Lopetin puhelun lyhyeen tämän rahan vallassa olevan, täysin lapsen kasvatuksesta tietämättömän ja vääriä neuvoja antavan sosiaaliasiamiehen kanssa. Kyllä lapsen kanssa on ihan muut asiat tärkeämpiä kuin raha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen, että olet yhteydessä sosiaaliasiamieheen, ja jos perhetyö ei hänen avullaan lopu, asianajajaan. Myös todistajan, vaikka kaverin tai sukulaisen läsnäolo, on kokemukseni mukaan tarpeen sossun palavereissa. Perhetyö on lain mukaan vapaaehtoista. Itse tarvitsin sosiaaliasiamiehen muistuttamaan siitä, että homma loppui.
Minulla on järkyttävä kokemus sosiaaliasiamiehestä Helsingissä. Olin joutunut huoltajuuskiistassa lasun myllyyn, ja soitin kerran sosiaaliasiamiehelle pyytääkseni apua sossujen kieroihin ja laittomiin temppuihin. En saanut edes kerrottua asiaani, kun tämä alkoi lähes välittömästi puolustaa sossuja, että kyllä sossut varmasti ihan oikeassa ovat, ja minun on tehtävä kaikessa kuten sossut sanovat.
Lisäksi hän heti alkuun vihjasi ja lopuksi korosti, että jos olen pienituloinen yksinhuoltaja, minulla ei varmaankaan ole taloudellista mahdollisuutta kasvattaa lastani, ja että tällainen syy kyllä katsotaan huostaanoton syyksi.
Kuin täysin sossujen kätyri, ihan samaa lyttäävää, pelottelevaa ja valheellista puhetapaa tuli kuin sossuilta ilman että edes kuunteli asiaani. Tajusin nopeasti, että täältä on ihan turha mitään apua hakea. Lopetin puhelun lyhyeen tämän rahan vallassa olevan, täysin lapsen kasvatuksesta tietämättömän ja vääriä neuvoja antavan sosiaaliasiamiehen kanssa. Kyllä lapsen kanssa on ihan muut asiat tärkeämpiä kuin raha.
On kyllä sairaaksi mennyt touhu. Köyhänä yh:na et voi kasvattaa, mutta mitäs asialle voisi tehdä? No vaikka tukea taloudellisesti? Eeeei, vaan lapsi huostaan, ja sijaisperheelle ne tuhannet eurot! Loogista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asenteellisuus on missä tahansa ammatissa pahinta. Lastensuojelu on ammattina varmasti haastava. Mutta mikäli yliopistokoulutettu "ammattilainen" valitsee puolensa, eli meidän tapauksessa alkoholiongelmaisen, pysyvää mielenterveysongelmaa sairastavan henkilön omasta mielestään olevan se joka puhuu totta, niin mennään todella pahoin hakoteille ja ison virheen mahdollisuus on lähellä, kuten meillekin oli käydä. Huoltajuuskiista meni äärimmäisyyksiin, samaten lapsen sen hetkisen lähivanhemman alkoholin käyttö ja samaan syssyyn unohti syödä lääkkeensä, niin soppa oli sekaisin. Toisen osapuolen, eli lapsen virallisen huoltajan sekä tämän avopuolison sana ja huoli tilanteesta ei painanut mitään, vaan kehottiin että antakaa tämän perheen olla rauhassa. Kirjaukset kertovat tilanteesta varsin totuudenmukaisesti.
Sitten kun tämä alkoholisoitunut ja mielenterveysongelmistä kärsivä lähivanhempi romahti totaalisesti, sillä seurauksella että lastensuojeluilmoituksia tuli lähelle 10 parin viikon aikana ja kaikki eri tahoilta.
Lapsi sijoitettiin kiireellisesti, kiireellistä sijoitusta jatkettiin ja aloitettiin huostaanoton valmisteltu. Perusteina huostaanotolle huoltajan ja tämän avopuolison riittämätön vanhemmuus sekä lapsen lähivanhemman elämänhallinnan menettäminen. Vielä tässä vaiheessa oli kirjattu asioita siten että tämä satujen kertoja sai kertoa satujaan totetana. Siinä vaiheessa kun lastensuojelulle kerrotaan esim. toisen vanhemman olevan alkoholisoitunut, moniongelmainen ja lasta kohtaan agressiivinen niin totta kai se kirjataan, mutta ikävä kyllä kyseenalaistamatta asiaa mitenkään. Eikä vastapuolen sana painanut tässä vaiheessa mitään. Meitä pidettin häiriköinä. teksti jatkuu...
Huostaanottohakemuksen vastineeseen liitettiin sekä huoltajan että tämän avopuolison osalta mm. pari lääkärin todistusta joissa ei mitään mainintaa minkäänlaisista ongelmista eikä sairauksista. Lisäksi poliisilta saadut rekisteritiedot jotka molemmista olivat käytännössä ilman mitään merkintöjä. 8-sivuinen vastine kirjoitettiin suurelta osin itse, joka kertonee osaltaan jostakin. Selkeä ja jäsennelty vastine oli ilmeinen yllätys lasulle.. Samaan aikaan epäedullisia asioita kertonut osapuoli oli tekemisissä mm. poliisin kanssa, sekä sai hoitoa omaan alholiongelmaansa. Vastapuolen vastine oli yhden sivun, joka sisälsi edelleen pääosin lapsen huoltajan haukkumista.
Huoltajan luona tehty olosuhdekartoitus oli erittäin positiivinen, samaten vanhemmuuden arviointi hyvä, mikä on käytännössä parin tunnin höpöhöpö haastattelu. Lapsen sen hetkisen lähivanhemman luona tehty arviointi ei kirjausten mukaan ollut ihan yhtä hyvä. Oli esimerkiksi kiivastunut voimakkaasti muutamista kysymyksistä. Lisäksi lääkärinlausunto tietyistä pysyvistä ongelmista oli varsin selkeä.
Tässä vaiheessa ilmeisesti joku varsin täysijärkinen ja paljon elämään nähnyt lasu-työntekijä taisi huomata että jokin ei nyt tarinassa täsmää. Eli oletan että ns. moniammatillisessa ryhmässä joku uskalsi kyseenalaistaa ehkä tapahtuvaa virhettä..
Lasulta tuli ehdotus: Lapsen huoltaja osallistuu lapsen kanssa perhekuntoukseen valvotuissa laitosolosuhteissa jotta voidaan todeta tämän oleva kykenevä tai kykenemätön toimimaan lapsen huoltajana ja lähivanhempana. Mikäli ei osallistu, niin lapsen huostaantotto toteutetaan.
Reissu maksoi paljon, niin henkisesti kuin rahallisesti. Perhekuntoutus ympärivuotisesti laitoksessa oli rankka kokemus siinä mielessä että pelko tulevaisuudesta oli todella iso. Työsopimus katkesi, sitä ei uusittu. Parisuhde kesti. Mutta jo ensimmäisen viikon aikana perhekuntouksen raportit olivat positiivisia, eikä mistään ongelmasta lapsi-äiti suhteessa eikä elämäntavoissa ollut huomautettavaa. Lisäksi henkilön työhistoria kohtuullisen vastuullisessa ammatissa, sekä avopuolisonsa historia samoin kertoivat ammattilaisille että nyt on kerrottu satuja ja paljon.
Perhekuntoutus kesti kaikkinensa muutaman kuukauden. Lopputulemana se että tämä 5% ihme toteutui eikä lasta otettu huostaan. Perhekuntouksen lopputulos raportoitiin myös tällä satuja kertoneelle osapuolelle jonka vastaus asiaan oli tyyliin: "no sepä hieno homma".
Lasulta ei anteeksipyyntöä vaan herunut. Kylmä kättely loppupalaverissa ja toivotus hyvää jatkoa. Eivät edes suorasanaisesti myöntäneet tehneensä minkäälaista virhearviota. Ei varsinkaan neiti päällikkö, joka oli yhtä koppava kuin prosessin alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huostaanottohakemuksen vastineeseen liitettiin sekä huoltajan että tämän avopuolison osalta mm. pari lääkärin todistusta joissa ei mitään mainintaa minkäänlaisista ongelmista eikä sairauksista. Lisäksi poliisilta saadut rekisteritiedot jotka molemmista olivat käytännössä ilman mitään merkintöjä. 8-sivuinen vastine kirjoitettiin suurelta osin itse, joka kertonee osaltaan jostakin. Selkeä ja jäsennelty vastine oli ilmeinen yllätys lasulle.. Samaan aikaan epäedullisia asioita kertonut osapuoli oli tekemisissä mm. poliisin kanssa, sekä sai hoitoa omaan alholiongelmaansa. Vastapuolen vastine oli yhden sivun, joka sisälsi edelleen pääosin lapsen huoltajan haukkumista.
Huoltajan luona tehty olosuhdekartoitus oli erittäin positiivinen, samaten vanhemmuuden arviointi hyvä, mikä on käytännössä parin tunnin höpöhöpö haastattelu. Lapsen sen hetkisen lähivanhemman luona tehty arviointi ei kirjausten mukaan ollut ihan yhtä hyvä. Oli esimerkiksi kiivastunut voimakkaasti muutamista kysymyksistä. Lisäksi lääkärinlausunto tietyistä pysyvistä ongelmista oli varsin selkeä.
Tässä vaiheessa ilmeisesti joku varsin täysijärkinen ja paljon elämään nähnyt lasu-työntekijä taisi huomata että jokin ei nyt tarinassa täsmää. Eli oletan että ns. moniammatillisessa ryhmässä joku uskalsi kyseenalaistaa ehkä tapahtuvaa virhettä..
Lasulta tuli ehdotus: Lapsen huoltaja osallistuu lapsen kanssa perhekuntoukseen valvotuissa laitosolosuhteissa jotta voidaan todeta tämän oleva kykenevä tai kykenemätön toimimaan lapsen huoltajana ja lähivanhempana. Mikäli ei osallistu, niin lapsen huostaantotto toteutetaan.
Reissu maksoi paljon, niin henkisesti kuin rahallisesti. Perhekuntoutus ympärivuotisesti laitoksessa oli rankka kokemus siinä mielessä että pelko tulevaisuudesta oli todella iso. Työsopimus katkesi, sitä ei uusittu. Parisuhde kesti. Mutta jo ensimmäisen viikon aikana perhekuntouksen raportit olivat positiivisia, eikä mistään ongelmasta lapsi-äiti suhteessa eikä elämäntavoissa ollut huomautettavaa. Lisäksi henkilön työhistoria kohtuullisen vastuullisessa ammatissa, sekä avopuolisonsa historia samoin kertoivat ammattilaisille että nyt on kerrottu satuja ja paljon.
Perhekuntoutus kesti kaikkinensa muutaman kuukauden. Lopputulemana se että tämä 5% ihme toteutui eikä lasta otettu huostaan. Perhekuntouksen lopputulos raportoitiin myös tällä satuja kertoneelle osapuolelle jonka vastaus asiaan oli tyyliin: "no sepä hieno homma".
Lasulta ei anteeksipyyntöä vaan herunut. Kylmä kättely loppupalaverissa ja toivotus hyvää jatkoa. Eivät edes suorasanaisesti myöntäneet tehneensä minkäälaista virhearviota. Ei varsinkaan neiti päällikkö, joka oli yhtä koppava kuin prosessin alussa.
Pahoittelen, että olette joutuneet läpikäymään tuon ruljanssin. Onneksi kaikki kääntyi hyvin päin. Mutta ei, lasuhan ei virheitä myönnä tai anteeksi pyytele, vaikka tietää tehneensä väärin. Ai miksi? No, miettikää mikä skandaali siitä tulisi, kun ihmiset ihan oikeasti tajuisivat, että kuinka paljon paskaa lasun toimesta tapahtuu. Koko systeemi ja teollisuus menisi nurin, kun kansa tajuaisi, että käytännössä kenen tahansa lapsi voidaan viedä systeemin rattaisiin ihan milloin tahansa.
Kiukuttelevan lapsen kanssa pärjää mutta ladun kanssa ei. Ostakaa rahalla apuja kotiin, mutta viranomaisille ei kannata huolesta kertoa, se triplaantuu samantien ja vievät lapsesi.
Käykää allekirjoittamassa kansalaisaloite:
Lastensuojelun mielivaltainen oikeus lapsiimme korjattava.
Kiitos
www. hs .fi/mielipide/art-2000007810947.html?share=0cdf7c41b97c9afa772c02088d60d7be
Neuropsykiatrisesti oireilevat lapset ja nuoret ovat väliinputoajia
Sosiaalitoimessa ja koulussa ei ole riittävästi autismikirjon osaamista.
AUTISMILIITON neuvontapalveluun tulee jatkuvasti viestejä vanhemmilta siitä, että autismikirjon lapset ja nuoret eivät saa tarvitsemaansa tukea koulussa eivätkä sosiaalitoimessa. Perheet jäävät usein yksin. Ongelmien kärjistyessä perheet ohjataan lastensuojelun tuen piiriin, vaikka alun perin tukea tarvittiin autismikirjon mukanaan tuomiin haasteisiin. Mikäli lastensuojelussa ei tunnisteta haasteiden johtuvan autismikirjon erityispiirteistä, voi lapsen tilanne kriisiytyä entisestään.
Tutkimuksista tiedämme, että autismikirjon lapset tulevat keskimääräistä enemmän kiusatuiksi ja heidän osuutensa lastensuojelun sijoitetuista nuorista on suhteessa huomattavasti suurempi kuin saman ikäryhmän nuorista ilman autismidiagnoosia. Koulunkäyntiin liittyvissä ongelmissa koulu tekee herkästi ilmoituksen lastensuojeluun. Sijoitus kodin ulkopuolelle ilman oikeanlaista tukea ei yleensä ratkaise lapseen tai hänen koulunkäyntiinsä liittyviä ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Kiukuttelevan lapsen kanssa pärjää mutta ladun kanssa ei. Ostakaa rahalla apuja kotiin, mutta viranomaisille ei kannata huolesta kertoa, se triplaantuu samantien ja vievät lapsesi.
Käykää allekirjoittamassa kansalaisaloite:
Lastensuojelun mielivaltainen oikeus lapsiimme korjattava.
Kiitos
Kannatusilmoituksia tässä palvelussa 2 343
www .kansalaisaloite. fi/fi/aloite/7239
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset tukijoita lasua vastaan. Ota vaikka kirkon diakoniin yhteys, ja kerro hänelle tilanne. Pyydä diakonia jatkossa tapaamisiin mukaan, jos tapaamisiin on pakko mennä. Nauhoita kaikki tapaamiset, ehdottomasti. Pyydä kirjaukset.
Paras olisi, ettet enää edes menisi tapaamisiin. Nyt alat suhtautua lasuun, kuten narsistiin suhtaudutaan. Suhtaudut mahdollisimman neutraalisti ja kylmäpäisesti, päällepäin normaalisti ja kevyesti, vaikka sisällä kuohuisi. Alat hankkiutua heistä pikkuhiljaa mutta määrätietoisesti ja tiukasti eroon. Pikkuhiljaa pidennät tapaamisten väliä, kunnes napsaiset homman kokonaan poikki. Ero narsististakin suunnitellaan tarkkaan ja salaa, sitten muutto pois ja täysi radiohiljaisuus.
Perut tapaamisia vaikka sairauden varjolla, vaikkapa koronaepäilyn takia. Pikkuhiljaa pitkität ja pitkität välin kuukausiin, ja sitten poikki. Ilmoitat vain kevyesti, että eipä taida olla perusteita enää jatkaa, kiitos vain ja hyvää jatkoa teille! Sieltä yritetään moneen kertaan saada tarttumaan syöttiin vielä, mutta anna siimaa, mutta älä tartu. Älä missään tapauksessa enää mene paikalle. Toistat vain tuon saman tekstarin.
Etäännytä, etäännytä, vielä kerran etäännytä. Asiointi lopulta vaikkapa vain tekstiviestein, jonka lakimies tai joku muu asiantuntija tai tukihenkilö ensin tarkistaa. Ja sitten, naps poikki. Kiitti ja moi!
Olen oikeasti huomannut tämän saman. Olen ollut väkivaltaisessa parisuhteessa ja sosiaalityö aiheuttaa täsmälleen samoja tuntemuksia, kuin suhteessa ollut henkinen väkivalta (yllätys, sillä henkinen väkivalta siinäkin on taustalla). Ja parasta on käyttäytyä juuri samoin, kuin siinä väkivaltaisessa suhteessa, jota ei ole vielä saanut pistettyä poikki. Muista aina, että kaikkea mitä sanot, voidaan käyttää ja tullaan käyttämään sinua vastaan. Anna itsestäsi mahdollisimman vähän, käytä mahdollisimman vähän sanoja, silloin niitä voidaan vääristellä mahdollisimman vähän. Älä koskaan ota itse yhteyttä, ole kuin harmaa kivi. Älä reagoi, vaikka provosoidaan. Pitäydy tosiasioissa, vasta mahdollisimman lyhyesti. Kysy itse selkeitä kyllä tai ei kysymyksiä, mikäli tarvitset jotain tietoa. Älä näytä mitään tunteita.
Alue: Aihe vapaa
Suomessa tarvitaan viranomainen kertomaan minkä värisiä hanskoja saa käyttää, tai missä kaupassa saa tehdä ruokaostokset. Onneksi ei ole resurssipulaa! Onhan se nyt ennenkuulumatonta, että tytöllä on siniset hanskat! Kai teillä sentään oli ne Prisman kuitit näyttää? Että mitä tuli ostettua, häh?
Todellakin uskomatonta paskaa!