Lapseton osapuoli uusperheessä vertaistukea vailla

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni kertoi haluavansa minut ja perheen minun kanssa. Ehtoni ovat, että lähdemme pariterapiaan uusperheneuvojalle ja seuraavan 6kk sisällä pitää näkyä muutosta. Tiedän ettei asiat muutu sormia napsauttamalla, mutta en myöskään aio tuhlata tähän koko elämääni, jos roolini on sivusta seuraaja.

Iso kiitos viesteistänne ja tsemppiä kaikille uusperheen kiemuroissa oleville <3

Ap

Ihana kuulla tuo, ei saa luovuttaa. Hyvä, että ootte lähteneet apua hakemaan! Kaikkea hyvää teidän perheelle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä hirveitä exiä sikiää? Mieheni exä on nyt 3 vuotta yrittänyt kiristämällä pompotella exääni toimimaan pillinsä mukaan; täysin tuloksetta, mutta silti hän ei vaan lopeta.

Mielestäni sinun pitäisi jutella miehesi kanssa ja kertoa hänelle, että te olette nyt perhe eikä teidän elämänne voi mennä exän pillin mukaan. Meillä on toiminut se hyvin, että exän kanssa viestitään vain kirjallisesti ja katsotaan yhdessä mitä hänelle vastataan. Mieheni ei näin ollen hoida mitään asioita selkäni takana exänsä kanssa. Samoin teidän pitäisi nyt saada selkeä sopimus siitä miten lapsi teillä on ja muuten mies voisi pitää yhteydenpidon exänsä kanssa minimissä. Minun mieheni valitsi heti minut pompottelevan exänsä sijaan, mutta silti elämä on ollut tämän kolme vuotta todella rankkaa, kun exä vaan jaksaa ja jaksaa yrittää pompotella miestäni. Ensin hyvällä, sitten pahalla ja sama uudestaan ja uudestaan. Mieheni pisti siis alusta saakka selkeät rajat (joka johti mm. siihen, että hän ei nähnyt lastaan ollenkaan isänpäivänä, koska exä halusi sanella ajankohdan jolloin isä lasta näkee eikä sitten tullut tapaamispaikalle isän toivomana ajankohtana yms. yms. Yms.), mutta silti exä vaan jatkaa. Kun teillä ei ole yhteisiä lapsia, kannattaa miettiä, jaksatko tuota seuraavat kymmenen vuotta. Jos miehesi ei siis halua lopettaa exänsä talutushihnassa olemista. Kannattaa nostaa kissa pöydälle ennen kuin tilanne menee vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Toki varoituksensana; sitten kun ex huomaa, että mies ei enää hypi hänen pillinsä mukaan, sitten vasta helvetti onkin irti.

oi voi, tutulta kuulostaa :/ Täälläkin sama juttu, että mies on mennyt hakemaan lasta ja lapsen äiti ei tuo lasta ulos talosta eikä anna isän edes puhelimessa puhua lapselle. Isä joutuu lähtemään takaisin tyhjin käsin ja itkee kotona ikäväänsä lasta kohtaan :( Ja tämä toistuu ja toistuu naisen mielen mukaan.

Kuvottavaaa ja ahdistavaa eikä tuolle voi yhtään mitään. Kokemukseni mukaan lastenvalvojat sanoo vain että "voi voi, yrittäkäs nyt keskustella".  Kun lapsi kasvoi teini-ikään, onneksi vähän helpotti.

Jaksamisia kaikille vastaavissa tilanteissa oleville vanhemmille ja bonusvanhemmille <3

Se voi olla myös se lapsi joka ei halua lähteä. Näin meillä.

t. äiti joka on isoäidin mielestä "ilkeä paska kun ei anna lasta"

 

Sossuntäti täällä.. Tähän kommentoin, että lapsilla voi helposti olla kausia tai tilanteita etteivät halua lähteä toisen vanhemman luo, vaikka mitään oikeaa ongelmaa ei olisikaan. Pienet lapset eivät ymmärrä tapaamisten merkitystä ja monesti esim. kesken oleva leikki tai vaikka halu mennä kaverin kanssa pihalle tai joku muu mielenkiintoinen asia saattaa aiheuttaa sen että lapsi ei muka haluakaan lähteä. Fiksut vanhemmat pitävät sovituista näkemisaikatauluista kiinni, sillä säännöllinen tapaaminen edistää ja pitää yllä lapsen ja vanhemman suhdetta, joka on kehityksen kannalta tärkeintä lapselle. Valitettavasti työssäni näen monesti erityisesti lähivanhempia, jotka lapsen tahtoon perustuen estävät etävanhemman ja lapsen tapaamisia. Pienen lapsen ei kuitenkaan tulisi olla se, joka tapaamisaikatauluja määrittää. Jos on sovittu, että tiettynä viikonloppuna lapsi viettää ajan etävanhemman luona, näin tulisi toimia, vaikka viime hetkellä lasta ei huvittaisikaan.

Ei lapsia välttämättä huvita tehdä asioita, jotka ovat heille hyödyksi ja jopa hauskoja. Lapsen mieli ei ole ritävän kehittynyt ymmärtämään tekoja ja seurauksia.

Tämä! Tässä on todella tärkeä pointti. Omassa lähipiirissä myös tilanne että jos lasta ei vähänkään huvita lähteä isälleen (välit ovat lapsella ja isällä oikein hyvät, mutta joskus näitä tilanteita lapsilla on), äiti samantien ilmoittaa että lapsi ei halua tulla. Pahimmillaan on mennyt parisen kuukautta ilman näkemistä, kun lapsi on mieluummin mennyt kaverilleen tms. Kyseessä siis pieni lapsi (eka-luokkalainen, joka ei todellakaan ymmärrä tapaamisten merkitystä.

Kyllä tuossa lapsen ja vanhemman suhde kärsii.

Jos asutte yhdessä niin tottakai sinulla on oikeus vaikuttaa siihen, mitä kodissasi tulee tapahtumaan! Nyt asiasta tiukka keskustelu kumppanin kanssa, tai jos mahdollista niin molempien vanhempien kanssa.

Miehesi on kpää, ei lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myös se lapseton osapuoli uus"perheessä". Minä otin miehen lapsen ilosylin vastaan. Luulin, että minusta tulisi äitipuoli ja meistä tulisi perhe. Mutta mies ei ota minun mielipidettäni huomioon yhtään missään asiassa. Minä en saa ilmaista mielipiteitäni lapsen kasvatukseen liittyen enkä talon sääntöihin liittyen. Tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi. Olen pelkkä isän tyttöystävä, joka asuu isän kotona. Minulla ei ole omaa kotia. Asun vain toisen nurkissa toisen säännöillä.

Ajattelin, että ehkä aika auttaa asiaa. Kyllähän tällainen kuvio vie aikansa totutella. Kävi kuitenkin niin, että tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi. Minä haluan lapsen. Mies haluaa lapsen. Miehen lapsi haluaa myös sen lapsen. Mutta toisin kuin yleensä, en usko tämän lapsen yhdistävän meitä. Mies haluaa vain sen lapsen, ei minua. Minä en voi kuvitella kasvattavani tätä lasta yhdessä miehen kanssa. Me emme koskaan olisi perhe. Olisimme miehen perhe, minä ja minun lapsi joka yrittää luovia kaiken keskellä.

Raskaus on vasta ihan aluillaan, mutten halua aborttia. Olen vakavissaan miettinyt lähtemistä. Olen myös viime aikoina todennut miehen aika huonoksi vanhemmaksi. Hän suuttuu ja huutaa lapselleen todella pienistä asioista. Kerran hän satutti minua. Hän ei muista varata lapselleen aikaa hammaslääkäriin tai katsoa että lapsella on ruokaa muutenkin kuin tunti ennen nukkumaanmenoa. Jos minä jäisin tänne lapseni kanssa, joutuisin kasvattamaan sen täysin yksin. Mutta samalla joutuisin elämään täällä vieraana ja jatkuvassa pelossa, että mieheni taas suuttuu.

Emme ole naimisissa. Mietin, että jos lähden nyt raskausaikana ja kasvatan lapsen yksin, onko se mahdollista? Tämä olisi paljon helpompaa yksin. Miehellähän ei ole oikeutta lapseen, ellen ilmoita häntä isäksi lapsen synnyttyä. Mutta onko olemassa jokin lakikiemura, että hän voi vaatia isyystestiä ja siten saada isyyden ja osittaisen huoltajuuden lapseen? Hän ei mielestäni ole hyvä isä. En halua häntä lapseni lähelle. Pelkään, että hänestä tulee väkivaltainen myös lapsia kohtaan. Onko kellään kokemusta tai tietoa asiasta?

Miehellä on oikeus lapsen synnyttyä vaatia isyydenselvitys ja lastenvalvoja sen tekee. Sinä et voi sitä estää. On lapsen etu, että hänellä on isä. Tehän asuttekin nyt yhdessä, joten mies voi osoittaa sitä kautta, että olette olleen suhteessa lapsen siittämisen aikoihin. Eli kyllä, mies voi vahvistuttaa isyyden ja saada jopa yhteishuoltajuuden. Vaikka vastustaisitkin sitä.

Ikävää. Ymmärrän, että isälläkin pitää olla oikeuksia. Ja lapselle on lähtökohtaisesti hyvä, että on kaksi vanhempaa. Mutta tämä mies ei ole lapselleni hyväksi.

No kiitos kuitenkin vastauksesta sinulle. Ei tässä kai ole muuta vaihtoehtoa kuin abortti ja ero. Tuntuu epäreilulta lasta kohtaan.

Valehtele miehelle, että olet pettänyt häntä ja eroa samantien. Älä kerro raskaudesta, tai kerro vasta siinä vaiheessa kun ei ole ilmeistä, että hän olisi isä (esitä että raskaus ei ole niin pitkällä kuin oikeasti on, älä pidä mitään yhteyttä mieheen eron jälkeen). Tuossa tilanteessa hän ei luultavasti lähde vaatimaan isyyden tunnustamista/selvittämistä vaikka niin voisikin tehdä.