Lapseton osapuoli uusperheessä vertaistukea vailla

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myös se lapseton osapuoli uus"perheessä". Minä otin miehen lapsen ilosylin vastaan. Luulin, että minusta tulisi äitipuoli ja meistä tulisi perhe. Mutta mies ei ota minun mielipidettäni huomioon yhtään missään asiassa. Minä en saa ilmaista mielipiteitäni lapsen kasvatukseen liittyen enkä talon sääntöihin liittyen. Tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi. Olen pelkkä isän tyttöystävä, joka asuu isän kotona. Minulla ei ole omaa kotia. Asun vain toisen nurkissa toisen säännöillä.

Ajattelin, että ehkä aika auttaa asiaa. Kyllähän tällainen kuvio vie aikansa totutella. Kävi kuitenkin niin, että tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi. Minä haluan lapsen. Mies haluaa lapsen. Miehen lapsi haluaa myös sen lapsen. Mutta toisin kuin yleensä, en usko tämän lapsen yhdistävän meitä. Mies haluaa vain sen lapsen, ei minua. Minä en voi kuvitella kasvattavani tätä lasta yhdessä miehen kanssa. Me emme koskaan olisi perhe. Olisimme miehen perhe, minä ja minun lapsi joka yrittää luovia kaiken keskellä.

Raskaus on vasta ihan aluillaan, mutten halua aborttia. Olen vakavissaan miettinyt lähtemistä. Olen myös viime aikoina todennut miehen aika huonoksi vanhemmaksi. Hän suuttuu ja huutaa lapselleen todella pienistä asioista. Kerran hän satutti minua. Hän ei muista varata lapselleen aikaa hammaslääkäriin tai katsoa että lapsella on ruokaa muutenkin kuin tunti ennen nukkumaanmenoa. Jos minä jäisin tänne lapseni kanssa, joutuisin kasvattamaan sen täysin yksin. Mutta samalla joutuisin elämään täällä vieraana ja jatkuvassa pelossa, että mieheni taas suuttuu.

Emme ole naimisissa. Mietin, että jos lähden nyt raskausaikana ja kasvatan lapsen yksin, onko se mahdollista? Tämä olisi paljon helpompaa yksin. Miehellähän ei ole oikeutta lapseen, ellen ilmoita häntä isäksi lapsen synnyttyä. Mutta onko olemassa jokin lakikiemura, että hän voi vaatia isyystestiä ja siten saada isyyden ja osittaisen huoltajuuden lapseen? Hän ei mielestäni ole hyvä isä. En halua häntä lapseni lähelle. Pelkään, että hänestä tulee väkivaltainen myös lapsia kohtaan. Onko kellään kokemusta tai tietoa asiasta?

Miehellä on oikeus lapsen synnyttyä vaatia isyydenselvitys ja lastenvalvoja sen tekee. Sinä et voi sitä estää. On lapsen etu, että hänellä on isä. Tehän asuttekin nyt yhdessä, joten mies voi osoittaa sitä kautta, että olette olleen suhteessa lapsen siittämisen aikoihin. Eli kyllä, mies voi vahvistuttaa isyyden ja saada jopa yhteishuoltajuuden. Vaikka vastustaisitkin sitä.

78 toistaa vielä kysymyksensä, koska harva varmaan jaksaa lukea noin pitkää viestiä.

Jos (nyt avoliitossa) päätän kasvattaa lapseni yksin ja muutan pois ennen vauvan syntymää enkä ilmoita miestä lapsen isäksi, onko hänen mahdollista silti saada isyys ilman minun hyväksyntää? Onko hänen mahdollista esim. vaatia isyystestiä?

Huoltajuuden jakaminen ei ole vaihtoehto, koska hän ei mielestäni ole hyvä eikä turvallinen isä. Lisäksi minä haluan muuttaa takaisin perheeni luokse Etelä-Suomeen. Hän asuu lapsensa kanssa toisella puolen maata. Lapsen kulkeminen kahden kodin välillä ei olisi mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Onhan miehesi aika urpo, jos ei tajua ilmoittaa ohjelmanmuutoksista sinulle. Oletko sinä miehelle kumppani vai vain helpon elämän mahdollistaja?

Minä ainakin olin puolisoni, hänen lastensa ja ex-vaimon helpon elämän mahdollistaja. Kestin yli 10 vuotta hyväksikäyttöä. P***n sain palkakseni: meni omaisuus ja lähes henki. Lähde kävelemään sieltä! Löydät ihmisen, joka rakastaa sinua, haluaa kanssasi lapsia, exät eivät sotke elämääsi etc. Minä EN huoli enää kumppanikseni miestä jolla on lapsia ja ex-puoliso, ex-in-laws etc! EI koskaan enää uusperhettä: EI lapsettomana eikä lapsen kanssa uusperhehelvettiin!

Tätä ketjua on mielenkiintoista seurata. Moni olettaa että AP on nainen ja puoliso on mies. APlle annetaan ohjeeksi että elä omaa elämääsi.

Entä jos Ap onkin mies? Ohjeistettaisiinko häntä elämään omaa elämäänsä? Tuskin. 

Naiset on kaksinaamaisia. Tämän osoittaminen lienee APn ajatus kun julkaisi tarinan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myös se lapseton osapuoli uus"perheessä". Minä otin miehen lapsen ilosylin vastaan. Luulin, että minusta tulisi äitipuoli ja meistä tulisi perhe. Mutta mies ei ota minun mielipidettäni huomioon yhtään missään asiassa. Minä en saa ilmaista mielipiteitäni lapsen kasvatukseen liittyen enkä talon sääntöihin liittyen. Tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi. Olen pelkkä isän tyttöystävä, joka asuu isän kotona. Minulla ei ole omaa kotia. Asun vain toisen nurkissa toisen säännöillä.

Ajattelin, että ehkä aika auttaa asiaa. Kyllähän tällainen kuvio vie aikansa totutella. Kävi kuitenkin niin, että tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi. Minä haluan lapsen. Mies haluaa lapsen. Miehen lapsi haluaa myös sen lapsen. Mutta toisin kuin yleensä, en usko tämän lapsen yhdistävän meitä. Mies haluaa vain sen lapsen, ei minua. Minä en voi kuvitella kasvattavani tätä lasta yhdessä miehen kanssa. Me emme koskaan olisi perhe. Olisimme miehen perhe, minä ja minun lapsi joka yrittää luovia kaiken keskellä.

Raskaus on vasta ihan aluillaan, mutten halua aborttia. Olen vakavissaan miettinyt lähtemistä. Olen myös viime aikoina todennut miehen aika huonoksi vanhemmaksi. Hän suuttuu ja huutaa lapselleen todella pienistä asioista. Kerran hän satutti minua. Hän ei muista varata lapselleen aikaa hammaslääkäriin tai katsoa että lapsella on ruokaa muutenkin kuin tunti ennen nukkumaanmenoa. Jos minä jäisin tänne lapseni kanssa, joutuisin kasvattamaan sen täysin yksin. Mutta samalla joutuisin elämään täällä vieraana ja jatkuvassa pelossa, että mieheni taas suuttuu.

Emme ole naimisissa. Mietin, että jos lähden nyt raskausaikana ja kasvatan lapsen yksin, onko se mahdollista? Tämä olisi paljon helpompaa yksin. Miehellähän ei ole oikeutta lapseen, ellen ilmoita häntä isäksi lapsen synnyttyä. Mutta onko olemassa jokin lakikiemura, että hän voi vaatia isyystestiä ja siten saada isyyden ja osittaisen huoltajuuden lapseen? Hän ei mielestäni ole hyvä isä. En halua häntä lapseni lähelle. Pelkään, että hänestä tulee väkivaltainen myös lapsia kohtaan. Onko kellään kokemusta tai tietoa asiasta?

Miehellä on oikeus lapsen synnyttyä vaatia isyydenselvitys ja lastenvalvoja sen tekee. Sinä et voi sitä estää. On lapsen etu, että hänellä on isä. Tehän asuttekin nyt yhdessä, joten mies voi osoittaa sitä kautta, että olette olleen suhteessa lapsen siittämisen aikoihin. Eli kyllä, mies voi vahvistuttaa isyyden ja saada jopa yhteishuoltajuuden. Vaikka vastustaisitkin sitä.

Ikävää. Ymmärrän, että isälläkin pitää olla oikeuksia. Ja lapselle on lähtökohtaisesti hyvä, että on kaksi vanhempaa. Mutta tämä mies ei ole lapselleni hyväksi.

No kiitos kuitenkin vastauksesta sinulle. Ei tässä kai ole muuta vaihtoehtoa kuin abortti ja ero. Tuntuu epäreilulta lasta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni on alusta saakka sanonut, että lapsi on hänelle tärkein. Ja ymmärrän sen täysin. Sillon vain en ymmärtänyt sitä, että se tarkoittaa samalla että eksä saa lapseen vedoten kaikki oikkunsa läpi. Ja minun tehtävä on tyytyä niihin rippeisiin mitä jää. Ap

Voi kuinka oikein sydämessäni jysähti kun luin tämän, olen siis se, joka on ollut samassa tilanteessa.

Kuinka samanlaisia ovat nämä minun, ikävä kyllä nyt entisen uusperheeni exä, ja miehesi. Luulisin, että miehesi olisi minun mieheni, mutta tiedän ettei ole.

Hänkin juuri sanoi heti alussa noin ja ymmärsin hyvin. Mutta tilanne oli todellisuudessa sitten juuri niin kuin kerroit sinulla olevan. 😐 tunsin, että sain vain rippeet.

Tosin mies oli ihana ja huomioiva kun olimme kaksin, se sitten korvasi, tai luulin korvaavan, mutta silti ei riittänyt.

Kun tuntui, että olin arvoton kun lapsi oli meillä. Mies myös alussa sanoi, että ei halailla tai olla lähekkäin kun lapsi on meillä, ettei tule paha mieli tai mene äidin korviin. Ja sitten äiti suuttuu ja kostaa lapselle.

Meillä ei myöskään ollut mitään säännöllisiä sovittuja tapaamisia, tosin lapsi oli yli kymmenen vuotta silloin kun aloimme olla yhdessä.

Se johti juuri siihen, että esimerkiksi ensimmäisen vuoden aikana meillä ei ollut viikonloppuisin ja lomilla mitään omaa ohjelmaa sovittu kun lapsi voi tulla milloin itse ja exä halusi. Myös arkena lapsi tuli kun soitti, että on ikävä. Sen nahdollisti suhteellisen lyhyt hakumatka, alle sata kilometriä.

Tai jos oli, niin se peruttiin ilman mutinoita, tai jos mutisin niin silti.

Mies poti niin pahaa syyllisyyttä ja ikävää lapseensa, että luulin, että en vaan voinut siihen käytäntöön puuttua.

Mies myös joskus ärähti minulle kun koetin selittää omaa mielipidettäni.

Minulla ei ollut kokemusta uusperhe-elämästä eikä näitä voinut muille kertoa. Jos joskus yritin, niin tulos oli juuri tuo, että miksi otat stressiä, voithan mennä itse, älä välitä, ei se ole nyt noin vaikeaa tms.

Nyt ku kirjoitan näitä taas tajuan kuinka mielipuoliselta tilanne joskus tuntui ja miksi suostuin kaikkeen siihen.

Olisi pitänyt olla jämäkämpi, tuli mitä tuli.

Onko sinun miehelläsi tätä syyllisyyttä, AP?

Ihan kuin meillä! Kun ollaan kaksin, vie puolisoni hienosti ja kalliisti syömään tai tekee kotona romanttisen illallisen. Joka on ihanaa, mutta ei se korvaa sitä et muun ajan olen nobody. Mieluummin olisin ilman illallista, jos saisin jonkinlaisen paikan itselleni tässä perheessä.

Puolisoni kokee syyllisyyttä ydinperheen hajoamisesta, koska hän teki päätöksen lähteä. Hyvittelee tätä. Ap

Ainoa ketä mies tässä hyvittelee on ex. Wonder why?

Ei voi kuin ihmetellä, että joku haluaa muuttaa huusholliin, jossa asuu osa-aikaisesti toisen kakaroita. Miksi pitää tunkeutua vieraiden lasten perheeseen? Miksi ei elä yksin, pariskuntana lapsettoman kumppanin kanssa tai perusta omaa perhettä?

Mitä odotit?

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua on mielenkiintoista seurata. Moni olettaa että AP on nainen ja puoliso on mies. APlle annetaan ohjeeksi että elä omaa elämääsi.

Entä jos Ap onkin mies? Ohjeistettaisiinko häntä elämään omaa elämäänsä? Tuskin. 

Naiset on kaksinaamaisia. Tämän osoittaminen lienee APn ajatus kun julkaisi tarinan.

Totta kai ohjeet olisivat samat, jos lasten äiti hyppisi ex-miehensä pillin mukaan. Se olisi hypoteettinen tilanne. Koska tuskin olisi tällaista ketjua, sillä joko miehelle tilanne sopii, koska voisi tehdä omiaan. Jos ei sovi, niin yksikään mies ei jäisi katselemaan tuollaista.

Ap:n ongelmaan on olemassa helppo ratkaisu: Ei pidä huolia muiden jämiä.

Sori vain aloittaja, mutta et voi koskaan päästä samaan asemaan kuin se puolisosi eksä. He kokivat yhdessä ensimmäistä kertaa perheen perustamisen jne. Olet vain pelkkä plan B. Ja ei, en ole katkera eksä. Tuo on vain läheltä havaittu totuus. Kun pöly on laskeutunut, niin useat lähtijät katuvat valintojaan.

Kuinka tuttua. Elin 7v. uusperheessä, ensimmäiset vuodet ilman yhteisiä lapsia. Mies meni täysin exän ja lasten toiveiden mukaan. Minä sain kuulla lasten tulosta pahimmillaan, kun he olivat jo pihassa. Tapaamiset olivat niin epämääräisiä, että lasten lomaviikko saattoi edellisenä iltana muuttua toisen lapsen tuloksi meille jne. Minun mielipiteelläni ei ollut merkitystä.

Ainoa vain, että kodin ruokahuolto oli minun vastuullani ja jos en sitä hoitanut, se siirtyi naapuriin lasten isoäidille. Minä en osannut päästää irti ja maata sohvalla tietäen, että isä ja lapsi/lapset marssivat naapuriin lounaalle.

Kun asioista keskusteltiin isoin kirjaimin, ei sillä ollut mitään merkitystä.

Minä yritin parhaani, mutta mies jatkoi joustoa vain exäänsä päin. Yhteisen lapsen synnyttyä sama jatkui. Minun oli helpompi elää omaa kuviota ja päästää irti yhteisestä kuviosta. Itse järjestin lapsen hoidot ja kotityöt. Mies meni omia menojaan ja erohan siitä lopulta tuli. Miehen maailmassa yhteisen lapsen hoidosta puhuessa hänen äitinsä apu korvasi isän itsensä osallistumisen. Hän eli yritykselleen, harastuksilleen ja luottamustoimilleen.

Eläminen toisten aikataulujen ja päähänpistojen armoilla kuulostaa todella raskaalta rastilta. Ihmettelen, miten ap on selvinnyt tähän asti? Kaikki sympatiani sinulle!

Mä olen uusperheen lapseton aikuinen, ja selvät etukäteistiedot siitä koska lapsi on missäkin, loma-aikojen, juhlapyhien yms. suunnittelu on tämän karavaanin kulkemisen ehdoton edellytys. Pitää tietää, kuka aikuisista kuskaa lasta kulloinkin ja kenellä on auto milloinkin käytössä. Pitää yrittää sommitella omia ilta- ja viikonloppuduuneja ja omia reissujakin siten että kokonaisuus järkevä. Ei tästä tulisi muuten yhtään mitään.

En ole luontaisesti kova suunnittelemaan, mutta uusperheen elämä ilman selkeää yhteistä kalenteria olisi ainakin itselleni sula mahdottomuus.

Nämä ihmiset, oletetaan nyt, että aloituksessa mies, ampuvat omaan jalkaansa.

Ensinnäkin kun kun sanovat, että lapsi on heille ykkönen. Mutta sitten kuitenkin torpedoivat uuden kumppanin ja lapsen suhteen kehittymisen toimimalla niin, että se on erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta.

Toiminta hankaloittaa lapsen ja uuden kumppanin välejä.

Mitä paremmin kohtelee uutta kumppania niin sitä paremmin uusi kumppani kohtelee ja hyväksyy lapsen.

Ja mitä enemmän pomppii entisen perheen mieliksi ja ohittaa uuden kumppanin sitä vaikeampi on uuden kumppanin kiityä lapseen.

Miksi ihmeessä nämä vanhemmat eivät käsitä tätä.

Mitä paremmat välit ovat uusperheen vanhemmilla ja uusi puoliso tuntee olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi sitä parempi ja helpompi on lapsen viettää aikaa ja viihtyä siinä uusperheessä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ihmiset, oletetaan nyt, että aloituksessa mies, ampuvat omaan jalkaansa.

Ensinnäkin kun kun sanovat, että lapsi on heille ykkönen. Mutta sitten kuitenkin torpedoivat uuden kumppanin ja lapsen suhteen kehittymisen toimimalla niin, että se on erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta.

Toiminta hankaloittaa lapsen ja uuden kumppanin välejä.

Mitä paremmin kohtelee uutta kumppania niin sitä paremmin uusi kumppani kohtelee ja hyväksyy lapsen.

Ja mitä enemmän pomppii entisen perheen mieliksi ja ohittaa uuden kumppanin sitä vaikeampi on uuden kumppanin kiityä lapseen.

Miksi ihmeessä nämä vanhemmat eivät käsitä tätä.

Mitä paremmat välit ovat uusperheen vanhemmilla ja uusi puoliso tuntee olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi sitä parempi ja helpompi on lapsen viettää aikaa ja viihtyä siinä uusperheessä.

Aamen.

Sitä saa mitä tilaa.

Joku tämän ketjun alussa sanoi,että tämä kestää niin kauan kunnes lapset ovat aikuisia.

Nooooooo, asia ei ole aivan noin. Minun exälläni oli 2 aikuista lasta. Toinen oli hyvin riippuvainen äidistään. Tämä lapsen äiti sitten lähetteli juurikin meidän lomien aikaan "Jesmiina uhkasi tappaa itsensä" tyylisiä viestejä. Ja oli ambulanssia ja poliisia kutsuttu paikalle.

No, kun isänsä sitten oli keskeyttänyt loman ja meni paikalle, aikuinen tytär kertoi että halusi vain huomiota.

Hulluja on joka lähtöön. Itse olin hullu muös, kun tuota melkein 2 vuotta siedin.

Ap:n mies on kusipää, ja ap tekee parhaansa ollakseen näkemättä tätä ilmeistä tosiseikkaa. Kumma miten naista (tässä tapauksessa eksää) aina syytetään, kun mies mokaa. Ap, älä syytä muita miehesi törpöstä käytöksestä, syytä miestä itseään.

Sanoin puolisolleni, että hänen pitää lukea tämä ketju. Sen jälkeen hän saa 24h aikaa miettiä miten haluaa jatkaa: minun kanssa yhdessä PERHEENÄ vai eksän tahdittamaa humppaa yksinään.

Iso kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet kirjoittaa näkökulmianne/kokemuksianne. Tämä oli silmiä avaavaa. <3

Vierailija kirjoitti:

Nämä ihmiset, oletetaan nyt, että aloituksessa mies, ampuvat omaan jalkaansa.

Ensinnäkin kun kun sanovat, että lapsi on heille ykkönen. Mutta sitten kuitenkin torpedoivat uuden kumppanin ja lapsen suhteen kehittymisen toimimalla niin, että se on erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta.

Toiminta hankaloittaa lapsen ja uuden kumppanin välejä.

Mitä paremmin kohtelee uutta kumppania niin sitä paremmin uusi kumppani kohtelee ja hyväksyy lapsen.

Ja mitä enemmän pomppii entisen perheen mieliksi ja ohittaa uuden kumppanin sitä vaikeampi on uuden kumppanin kiityä lapseen.

Miksi ihmeessä nämä vanhemmat eivät käsitä tätä.

Mitä paremmat välit ovat uusperheen vanhemmilla ja uusi puoliso tuntee olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi sitä parempi ja helpompi on lapsen viettää aikaa ja viihtyä siinä uusperheessä.

Tämä on hieno teksti, kiitos! Ap