Lapseton osapuoli uusperheessä vertaistukea vailla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä että miksi sinä ylipäätään laitat ruokaa heille. Tai yrität pyöriä siinä ympärillä.

Elä omaa elämää, älä heidän.

Nyt on kyllä niin pahat katkeruusvibat tässä kommentissa, että ei edes kannattaisi kommentoida. Mutta siis, jos siis oikein ymmärsin, niin AP ilmeisesti asuu miehen kanssa ja tällä miehellä on lapsi aiemmasta liitosta. Kerrotko tarkemmin, miten AP "pyörii ympärillä" tai "elää heidän elämää", jos tekee omassa suhteessaan ja omassa kodissaan ruokaa - myös muille taloudessa asuville / oleville henkilöille?

Olet siis varmasti juuri AP:n miehen exän tapainen miehen uutta suhdetta sabotoiva nainen itsekin, mutta koita silti ymmärtää, että se ex on tosiaa miehen mennyttä elämää ja AP nykyistä.

Jep. Eikö ole lapsen edun mukaista, että isän uusi vaimo haluaa luoda lapseen hyvä suhteen ja olla yksi turvallinen aikuinen lisää lapsen elämässä? Ymmärrykseni ei vaan sitten IKINÄ riitä ymmärtämään näitä vanhempia, joilla henkilökohtaiset ongelmat, kostot ym menevät lapsen edun edelle.

Mutta joo. Itsekin olen ollut ap:n kaltaisessa tilanteessa suhteeni alkuvuodet: syyllisyyden tunteestaan johtuen mies hyppäsi seonneen exän pillin mukaan. Vaadittiin monta keskustelua, yritystä ja erehdystä ennen kuin tajusi asian ja homma alkoi toimia. Ap:llekin suosittelen avointa keskustelua aiheesta miehen kanssa! 

Sama. Mies tuli järkiinsä parin vuoden jälkeen. Sitä ennen antoi exän hyppyyttää, minkä kerkesi. Välimatkakaan ei ollut ihan lyhyt, joten koko ilta meni aina siihen, että kävi jeesaamassa ihan älyttömissä asioissa. Ex alkoi heti hankalaksi, jos mies ei ”totellut”, ja niinhän se menee, että kun antaa pikkusormen... miehen ex yritti myös kaikin keinoin sabotoida minun ja lapsen välejä, lapsi ei olisi esim. saanut puhua minulle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ongelmahan tuossa ei ole se lapsi vaan se sun puoliso. Tuskin se lapsi sanoi, että "älä kerro Xlle että ollaan lääkärissä". Eiköhän se sun puolisosi päättänyt tehdä niin ihan omatoimisesti? Nämä on loppujen lopuksi hyvin helppoja asiita, joko yrität saada sovittua jonkun tavan miten asioita hoidetaan tai nostat kytkintä.   

Kuten aloituksessa kirjoitinkin niin ymmärrän kyllä ettei lapsi ole se ongelma. Hänen läsnäolo vaan tuo ongelman esiin isosti omassa kodissani. Siellä missä minullakin olisi oikeus olla tasavertainen ja turvassa. Ap

Millä ihmeen tavalla sinä olet turvaton, jos syöt omassa kodissasi ja isä käyttää lastaan lääkärissä?

Ja sinähän et ikinä voi olla, eikä sinun kuulu olla, tasavertainen suhteessa lapseen. Tietenkään.

Nyt särähti silmään ja korvaan voimakkaasti tämä lause: "Ja sinähän et ikinä voi olla, eikä sinun kuulu olla, tasavertainen suhteessa lapseen. Tietenkään."

En ole varma ymmärränkö nyt oikein kommentoijan ajatuksen, mutta väitätkö siis ettei puoliso voi olla lapsen kanssa tasa-arvoisessa asemassa perheessä? Meinaten siis että yhtä tärkeä?

Jos tarkoitit tuota niin ihmettelen kyllä kovasti. Tottakai voi olla. Ymmärrän, että suhteet ovat aina erilaisia ja joillekin varmasti lapset ovat tärkeämpiä kuin puoliso, mutta ei se näin aina ole. Itselläni on kaksi aivan ihanaa ja rakasta lasta, joiden puolesta tekisin mitä vain. Lisäksi minulla on aivan ihana ja rakas mieheni, jonka puolesta myöskin tekisin mitä vaan. Luonnollisestikin rakkaus on erilaista lapsiin ja puolisoon, mutta minun on aivan mahdotonta sanoa, kumpi on tärkeämpi tai voimakkaampi tunne/suhde. 

Ja jotta kukaan ei pääse sanomaan, että en ymmärrä uusperheiden elämää, tiedoksi, että mieheni ei ole lasteni isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ongelmahan tuossa ei ole se lapsi vaan se sun puoliso. Tuskin se lapsi sanoi, että "älä kerro Xlle että ollaan lääkärissä". Eiköhän se sun puolisosi päättänyt tehdä niin ihan omatoimisesti? Nämä on loppujen lopuksi hyvin helppoja asiita, joko yrität saada sovittua jonkun tavan miten asioita hoidetaan tai nostat kytkintä.   

Kuten aloituksessa kirjoitinkin niin ymmärrän kyllä ettei lapsi ole se ongelma. Hänen läsnäolo vaan tuo ongelman esiin isosti omassa kodissani. Siellä missä minullakin olisi oikeus olla tasavertainen ja turvassa. Ap

Millä ihmeen tavalla sinä olet turvaton, jos syöt omassa kodissasi ja isä käyttää lastaan lääkärissä?

Ja sinähän et ikinä voi olla, eikä sinun kuulu olla, tasavertainen suhteessa lapseen. Tietenkään.

Nyt särähti silmään ja korvaan voimakkaasti tämä lause: "Ja sinähän et ikinä voi olla, eikä sinun kuulu olla, tasavertainen suhteessa lapseen. Tietenkään."

En ole varma ymmärränkö nyt oikein kommentoijan ajatuksen, mutta väitätkö siis ettei puoliso voi olla lapsen kanssa tasa-arvoisessa asemassa perheessä? Meinaten siis että yhtä tärkeä?

Jos tarkoitit tuota niin ihmettelen kyllä kovasti. Tottakai voi olla. Ymmärrän, että suhteet ovat aina erilaisia ja joillekin varmasti lapset ovat tärkeämpiä kuin puoliso, mutta ei se näin aina ole. Itselläni on kaksi aivan ihanaa ja rakasta lasta, joiden puolesta tekisin mitä vain. Lisäksi minulla on aivan ihana ja rakas mieheni, jonka puolesta myöskin tekisin mitä vaan. Luonnollisestikin rakkaus on erilaista lapsiin ja puolisoon, mutta minun on aivan mahdotonta sanoa, kumpi on tärkeämpi tai voimakkaampi tunne/suhde. 

Ja jotta kukaan ei pääse sanomaan, että en ymmärrä uusperheiden elämää, tiedoksi, että mieheni ei ole lasteni isä.

Ei tietenkään voi. Se lapsihan ei ole hänen.

Tämä ketju on valaiseva. Meillä ei ole uusperheongelmia, ja nyt tiedän miksi. No, lapset on kurissa kasvatettuja, arkoja suorastaan, eli tottelevaisia. Mutta myös se, että mies priorisoi minut, eikä eksää. Eli me pysymme siinä, mitä eksän kanssa on etukäteen sovittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ulkopuoliksuuden tunne on normaalia. Tutkimusten mukaan uusperheen muotoutuminen kestää 4-7 vuotta.

Meillä molemmilla on omia lapsia, ei yhteisiä. Minulla ulkopuolisuuden tunne hävisi viidentenä vuonna. Miehellä kai vähän aiemmin.

Kauan teillä on ollut uusperhe?

Ollaan asuttu yhdessä 3 vuotta. Lapsella ei ole mitään säännöllistä viikko-viikko tms rytmiä. Ainoa ns sovittu asia on se, että parillisten viikkojen viikonloppuna lapsi on meillä. Koska minulle ei kerrota mitä vanhemmat ovat sopineet lapsesta, niin arkisin en koskaan tiedä milloin lapsi on meillä tai milloin lähtee pois. Puolisoni ei vaan muista kertoa... näin hän aina kommentoi, kun kysyn miksi en taas tiennyt. Ap

Suosittelisin vahvasti, että jonkinlainen rytmi sovittaisiin. Se helpottaisi kaikkien osapuolten tilannetta; myös lapsen. Varsinkin kun lapsi kasvaa ja alkaa suunnitella omia menojaan.

Ap, oletko ajatellut että sille on syynsä miksi miehesi on lapsensa äidille ex? Ehkäpä ex-vaimo ei vain jaksanut enää tuota miehen persoonapiirrettä, joka on yhdistelmä hajamielisyyttä ja itsekkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko ajatellut että sille on syynsä miksi miehesi on lapsensa äidille ex? Ehkäpä ex-vaimo ei vain jaksanut enää tuota miehen persoonapiirrettä, joka on yhdistelmä hajamielisyyttä ja itsekkyyttä.

Tai miksi lapsen äiti on miehelle ex: mies ei jaksanut päällepäsmäriä.

Vierailija kirjoitti:

Tunteesi ovat täysin inhimillisiä ja on hyvä että tiedostat ne. Täällä saat alapeukkuja niin kuin monesti jos kertoo negatiivisista tunteista, mutta mielestäni näistä asioista on hyvä puhua.

Tsemppiä sinulle; bonusvanhemman osa voi olla todella haastava eikä sitä auta se, että negatiivista tunteista syyllistetään muiden (pahimmillaan täysin ulkopuolisten) toimesta.

Tilanne on myös puolisollesi hankala, koska ex uhkailee lapsen viemisellä, kuten totesit. Itsellä on samanlainen kokemus omasta suhteestani. Mieheni lapsen äiti kyykytti miestäni vuosikaudet ja kaikki piti tehdä äidin mielen mukaan. Miksi sitten mieheni suostui sellaiseen kohteluun? Koska jos hän ei suostunut asioihin, lapsen tapaamiset peruuntuivat, äiti ei tuonut lasta tai ilmoitti ykskantaan, että lapsi ei nyt tule. Eipä sitä lasta väkisinkään toisen asunnosta haeta (ja lapsi oli niin pieni ettei itsekään asiaan vaikuttanut; oli eron hetkellä 2v). Jos asioita puitiin lastenvalvojalla, äiti keksi kamalia tarinoita siitä, miten isä on huono vanhempi, johon ei voi luottaa. Hän vihjaili hyväksikäytöllä ja juomisella (luonnollisestikaan mitään todisteita tällaisista ei ollut).

Itse tulin kuvioihin lapsen ollessa 8-vuotias ja minusta oli siinä mielessä miehelleni apua, että ulkopuolelta tullessa näin heti, mikä on räikeästi pielessä. Lapsen kasvaessa tilanne meillä on helpottanut eikä tapaamisten peruuntuminen enää onnistu (onneksi), kun lapsi osaa itsekin sanoa että haluaa mennä iskälle.

Se mihin puolisosi voi vaikuttaa, on käytös sinua kohtaan. Puhukaa :) Asioista voi joutua keskustelemaan useita kertoja. Itse koin myöskin vahvaa ulkopuolisuutta suhteemme alkuaikoina. Meillä syy siihen, miksi mies joskus jätti kertomatta minulle asioita oli se, että hän inhosi lapsensa äidin kanssa asiointia (kyykyttämisen ja suoranaisen v-ttuilun takia) eikä siksi monestikaan jaksanut/halunnut käydä keskusteluja/sovittuja asioita enää uudestaan läpi kanssani. Osin kyse oli myös siitä, ettei hänelle vain tullut mieleen puhua minun kanssani lapsen asioista. Silloin minua tympäisi ihan huolella, mutta nyt vuosien jälkeen ymmärrän jo paremmin. Sitkeästi kuitenkin puhuin ja toin omia näkemyksiäni esiin ja tilanne muuttui.

Kiitos sinulle, kun kerroit kokemastasi! Puolisoni todellakin pelkää, että eksä vie häneltä lapsen ja siksi hyppää aina kun käsky käy. Yritän niin hyvin, kun vain voin, ymmärtää tätä pelkoa ja olla tukena/apuna. Mutta sepä se. Minä joustan/ymmärrän/tuen, mutta silti olen kuitenkin jäävi tietämään, että onko lapsi huomenna syömässä nakkikeittoa vai voinko tehdä hänen vihaamaa kaalilaatikkoa ruuaksi. Keskusteltu on vuosien saatossa varmaan lähes sata kertaa samasta asiasta. Mikään ei muutu. Joskus epäilin, että toinen vanhempi on uhkailulla saanut aikaan sen että minut jätetään ulkopuolelle. Tätä puolisoni ei ainakaan myönnä. Hän ei vain muista kertoa. Ikinä mitään mikä liittyy lapseen. Muistaa kyllä mitä viime viikolla sopi vanhempiensa kanssa ensi kesälle...

Kyllähän toi viestii siitä, että ap:n mies ei pidä nykyistä puolisoaan perheenjäsenenä. Tällaisesta asennevammasta ei voi kyllä syyttää miehen exää tai lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ulkopuolisuuden tunne helpottuu ajan myötä, kun kaikki uusperheen jäsenet tottuvat toisiinsa ja pikkuhiljaa kertyy uusperheen yhteisiä muistoja. Tykkään puolisoni lapsista ja lasten äitikin on mielestäni ihan Ok, ei mitään pahaa sanottavaa.

Kyllä, hyvässä tapauksessa. Mutta siihen tarvitaan myös sen miehen myötävaikuttamista ja yhteistyöhalukkuutta nykyisen kumppaninsa kanssa. Ei ainoastaan sovita asioita lapsen äidin kanssa keskustelemalta sen samassa kodissa asuvan kumppanin kanssa.

Jos mies on arka tossukka tai puusilmä niin hän menee liian pitkään exänsä pillin mukaan ja tilanteen helpottumsta tai toisiinsa tottumista ei synny.

Syntyy kaksi leiriä, aloittaja ja mies ja lapsi.

Äitipuolet ovat pääsääntöisesti hyvinkin ymmärtäväisiä ja joustavia ja haluavat juuri nimenomaan, että kotona olisi sopuisasti elävä kokonaisuus.

Sitä tilannetta edistää ja tilanne toteutuu ainoastaan se, että kumppani ja lapsen isä ottaa hänet huomioon toisena tasavertaisena aikuisena kumppanina. Jonka yli hän ei kävele tai kumartele vain sinne exän suuntaan.

Asiasta ja muutoksista sovitaan yhdessä.

Onhan se aloittajankin koti, ei hän omassa kodissaan ulkopuolisena tosiaan pyöri, tai ei siis pitäisi.

Tiedän tunteen, olen elänyt vastaavassa tilanteessa. Se on todella ahdistavaa ja vain sen kokenut ymmärtää.

Ainoastaan jos mies ymmärtää tilanteen niin sen voi katkaista.

Kiitos todella paljon viestistäsi! En tietenkään toivo, että kukaan joutuu kokemaan vastaavaa omassa parisuhteessa/perheessä, mutta ainakin tiedän et joku ymmärtää miltä tämä minusta tuntuu. Ap

Kiitos! Ja voimia.

Kun luin aloituksesi mieleeni tuli elävästi se aika kun elin samassa tilanteessa.

Ymmärrän siis tosiaa oikein hyvin.

Nyt jälkeenpäin tajuan, että olin joissain asioissa aivan liian joustava ja kiltti. Mikä sitten johti siihen, että kun hermostuin tähän kertomaasi tilanteeseen niin suutuin niin kovin, että riidat paisuivat suuriksi. Ja uuvuin itse.

Neuvona voin antaa, että lä päästä tilannetta liian pitkälle. Tai jousta liikaa koska se johtaa katkeruuteen ja juuri ehkä riitoihin.

Itse pelkäsin, että jos nostan kissan pöydälle niin tulee riita. Kun en nostanut niin tuli kuitenkin riita.

Kun asioita lakaistiin pöydän alle niin ne eivät sieltä, ikävä kyllä, kadonneet.

Älä päästä itseäsi uupumaan ja katkeroitumaan ja sitä kautta ehkä rakkauskin loppuu.

Pitäkää huolta parisuhteestanne ja siitä, ettei keskusteluyhteys katkea.

Keskusteluyhteys, läheisyys ja rakkaus on eräs avain ja helpotus tähän tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ulkopuolisuuden tunne helpottuu ajan myötä, kun kaikki uusperheen jäsenet tottuvat toisiinsa ja pikkuhiljaa kertyy uusperheen yhteisiä muistoja. Tykkään puolisoni lapsista ja lasten äitikin on mielestäni ihan Ok, ei mitään pahaa sanottavaa.

Kyllä, hyvässä tapauksessa. Mutta siihen tarvitaan myös sen miehen myötävaikuttamista ja yhteistyöhalukkuutta nykyisen kumppaninsa kanssa. Ei ainoastaan sovita asioita lapsen äidin kanssa keskustelemalta sen samassa kodissa asuvan kumppanin kanssa.

Jos mies on arka tossukka tai puusilmä niin hän menee liian pitkään exänsä pillin mukaan ja tilanteen helpottumsta tai toisiinsa tottumista ei synny.

Syntyy kaksi leiriä, aloittaja ja mies ja lapsi.

Äitipuolet ovat pääsääntöisesti hyvinkin ymmärtäväisiä ja joustavia ja haluavat juuri nimenomaan, että kotona olisi sopuisasti elävä kokonaisuus.

Sitä tilannetta edistää ja tilanne toteutuu ainoastaan se, että kumppani ja lapsen isä ottaa hänet huomioon toisena tasavertaisena aikuisena kumppanina. Jonka yli hän ei kävele tai kumartele vain sinne exän suuntaan.

Asiasta ja muutoksista sovitaan yhdessä.

Onhan se aloittajankin koti, ei hän omassa kodissaan ulkopuolisena tosiaan pyöri, tai ei siis pitäisi.

Tiedän tunteen, olen elänyt vastaavassa tilanteessa. Se on todella ahdistavaa ja vain sen kokenut ymmärtää.

Ainoastaan jos mies ymmärtää tilanteen niin sen voi katkaista.

Kiitos todella paljon viestistäsi! En tietenkään toivo, että kukaan joutuu kokemaan vastaavaa omassa parisuhteessa/perheessä, mutta ainakin tiedän et joku ymmärtää miltä tämä minusta tuntuu. Ap

Kiitos! Ja voimia.

Kun luin aloituksesi mieleeni tuli elävästi se aika kun elin samassa tilanteessa.

Ymmärrän siis tosiaa oikein hyvin.

Nyt jälkeenpäin tajuan, että olin joissain asioissa aivan liian joustava ja kiltti. Mikä sitten johti siihen, että kun hermostuin tähän kertomaasi tilanteeseen niin suutuin niin kovin, että riidat paisuivat suuriksi. Ja uuvuin itse.

Neuvona voin antaa, että lä päästä tilannetta liian pitkälle. Tai jousta liikaa koska se johtaa katkeruuteen ja juuri ehkä riitoihin.

Itse pelkäsin, että jos nostan kissan pöydälle niin tulee riita. Kun en nostanut niin tuli kuitenkin riita.

Kun asioita lakaistiin pöydän alle niin ne eivät sieltä, ikävä kyllä, kadonneet.

Älä päästä itseäsi uupumaan ja katkeroitumaan ja sitä kautta ehkä rakkauskin loppuu.

Pitäkää huolta parisuhteestanne ja siitä, ettei keskusteluyhteys katkea.

Keskusteluyhteys, läheisyys ja rakkaus on eräs avain ja helpotus tähän tilanteeseen.

Hyviä neuvoja ja oivalluksia, kiitos jälleen

Mistä näitä hirveitä exiä sikiää? Mieheni exä on nyt 3 vuotta yrittänyt kiristämällä pompotella exääni toimimaan pillinsä mukaan; täysin tuloksetta, mutta silti hän ei vaan lopeta.

Mielestäni sinun pitäisi jutella miehesi kanssa ja kertoa hänelle, että te olette nyt perhe eikä teidän elämänne voi mennä exän pillin mukaan. Meillä on toiminut se hyvin, että exän kanssa viestitään vain kirjallisesti ja katsotaan yhdessä mitä hänelle vastataan. Mieheni ei näin ollen hoida mitään asioita selkäni takana exänsä kanssa. Samoin teidän pitäisi nyt saada selkeä sopimus siitä miten lapsi teillä on ja muuten mies voisi pitää yhteydenpidon exänsä kanssa minimissä. Minun mieheni valitsi heti minut pompottelevan exänsä sijaan, mutta silti elämä on ollut tämän kolme vuotta todella rankkaa, kun exä vaan jaksaa ja jaksaa yrittää pompotella miestäni. Ensin hyvällä, sitten pahalla ja sama uudestaan ja uudestaan. Mieheni pisti siis alusta saakka selkeät rajat (joka johti mm. siihen, että hän ei nähnyt lastaan ollenkaan isänpäivänä, koska exä halusi sanella ajankohdan jolloin isä lasta näkee eikä sitten tullut tapaamispaikalle isän toivomana ajankohtana yms. yms. Yms.), mutta silti exä vaan jatkaa. Kun teillä ei ole yhteisiä lapsia, kannattaa miettiä, jaksatko tuota seuraavat kymmenen vuotta. Jos miehesi ei siis halua lopettaa exänsä talutushihnassa olemista. Kannattaa nostaa kissa pöydälle ennen kuin tilanne menee vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Toki varoituksensana; sitten kun ex huomaa, että mies ei enää hypi hänen pillinsä mukaan, sitten vasta helvetti onkin irti.

Puolisoni on alusta saakka sanonut, että lapsi on hänelle tärkein. Ja ymmärrän sen täysin. Sillon vain en ymmärtänyt sitä, että se tarkoittaa samalla että eksä saa lapseen vedoten kaikki oikkunsa läpi. Ja minun tehtävä on tyytyä niihin rippeisiin mitä jää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onhan miehesi aika urpo, jos ei tajua ilmoittaa ohjelmanmuutoksista sinulle. Oletko sinä miehelle kumppani vai vain helpon elämän mahdollistaja?

Amen. Ei tässä ole uusperheongelma, vaan tyhmä mies- ongelma. Jos on tapana, että ap laittaa ruoan siksi kun mies tulee kotiin, jokainen normaali täysjärkinen mies ILMOITTAA jos ei pääse kotiin tavanomaiseen aikaan. Ihan riippumatta siitä, onko viivästyksen syy lapsi, pomo, eksä, naapurin koira vai ydinpommi. Jos on itse tajuissaan, ilmoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä hirveitä exiä sikiää? Mieheni exä on nyt 3 vuotta yrittänyt kiristämällä pompotella exääni toimimaan pillinsä mukaan; täysin tuloksetta, mutta silti hän ei vaan lopeta.

Mielestäni sinun pitäisi jutella miehesi kanssa ja kertoa hänelle, että te olette nyt perhe eikä teidän elämänne voi mennä exän pillin mukaan. Meillä on toiminut se hyvin, että exän kanssa viestitään vain kirjallisesti ja katsotaan yhdessä mitä hänelle vastataan. Mieheni ei näin ollen hoida mitään asioita selkäni takana exänsä kanssa. Samoin teidän pitäisi nyt saada selkeä sopimus siitä miten lapsi teillä on ja muuten mies voisi pitää yhteydenpidon exänsä kanssa minimissä. Minun mieheni valitsi heti minut pompottelevan exänsä sijaan, mutta silti elämä on ollut tämän kolme vuotta todella rankkaa, kun exä vaan jaksaa ja jaksaa yrittää pompotella miestäni. Ensin hyvällä, sitten pahalla ja sama uudestaan ja uudestaan. Mieheni pisti siis alusta saakka selkeät rajat (joka johti mm. siihen, että hän ei nähnyt lastaan ollenkaan isänpäivänä, koska exä halusi sanella ajankohdan jolloin isä lasta näkee eikä sitten tullut tapaamispaikalle isän toivomana ajankohtana yms. yms. Yms.), mutta silti exä vaan jatkaa. Kun teillä ei ole yhteisiä lapsia, kannattaa miettiä, jaksatko tuota seuraavat kymmenen vuotta. Jos miehesi ei siis halua lopettaa exänsä talutushihnassa olemista. Kannattaa nostaa kissa pöydälle ennen kuin tilanne menee vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Toki varoituksensana; sitten kun ex huomaa, että mies ei enää hypi hänen pillinsä mukaan, sitten vasta helvetti onkin irti.

oi voi, tutulta kuulostaa :/ Täälläkin sama juttu, että mies on mennyt hakemaan lasta ja lapsen äiti ei tuo lasta ulos talosta eikä anna isän edes puhelimessa puhua lapselle. Isä joutuu lähtemään takaisin tyhjin käsin ja itkee kotona ikäväänsä lasta kohtaan :( Ja tämä toistuu ja toistuu naisen mielen mukaan.

Kuvottavaaa ja ahdistavaa eikä tuolle voi yhtään mitään. Kokemukseni mukaan lastenvalvojat sanoo vain että "voi voi, yrittäkäs nyt keskustella".  Kun lapsi kasvoi teini-ikään, onneksi vähän helpotti.

Jaksamisia kaikille vastaavissa tilanteissa oleville vanhemmille ja bonusvanhemmille <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä hirveitä exiä sikiää? Mieheni exä on nyt 3 vuotta yrittänyt kiristämällä pompotella exääni toimimaan pillinsä mukaan; täysin tuloksetta, mutta silti hän ei vaan lopeta.

Mielestäni sinun pitäisi jutella miehesi kanssa ja kertoa hänelle, että te olette nyt perhe eikä teidän elämänne voi mennä exän pillin mukaan. Meillä on toiminut se hyvin, että exän kanssa viestitään vain kirjallisesti ja katsotaan yhdessä mitä hänelle vastataan. Mieheni ei näin ollen hoida mitään asioita selkäni takana exänsä kanssa. Samoin teidän pitäisi nyt saada selkeä sopimus siitä miten lapsi teillä on ja muuten mies voisi pitää yhteydenpidon exänsä kanssa minimissä. Minun mieheni valitsi heti minut pompottelevan exänsä sijaan, mutta silti elämä on ollut tämän kolme vuotta todella rankkaa, kun exä vaan jaksaa ja jaksaa yrittää pompotella miestäni. Ensin hyvällä, sitten pahalla ja sama uudestaan ja uudestaan. Mieheni pisti siis alusta saakka selkeät rajat (joka johti mm. siihen, että hän ei nähnyt lastaan ollenkaan isänpäivänä, koska exä halusi sanella ajankohdan jolloin isä lasta näkee eikä sitten tullut tapaamispaikalle isän toivomana ajankohtana yms. yms. Yms.), mutta silti exä vaan jatkaa. Kun teillä ei ole yhteisiä lapsia, kannattaa miettiä, jaksatko tuota seuraavat kymmenen vuotta. Jos miehesi ei siis halua lopettaa exänsä talutushihnassa olemista. Kannattaa nostaa kissa pöydälle ennen kuin tilanne menee vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Toki varoituksensana; sitten kun ex huomaa, että mies ei enää hypi hänen pillinsä mukaan, sitten vasta helvetti onkin irti.

oi voi, tutulta kuulostaa :/ Täälläkin sama juttu, että mies on mennyt hakemaan lasta ja lapsen äiti ei tuo lasta ulos talosta eikä anna isän edes puhelimessa puhua lapselle. Isä joutuu lähtemään takaisin tyhjin käsin ja itkee kotona ikäväänsä lasta kohtaan :( Ja tämä toistuu ja toistuu naisen mielen mukaan.

Kuvottavaaa ja ahdistavaa eikä tuolle voi yhtään mitään. Kokemukseni mukaan lastenvalvojat sanoo vain että "voi voi, yrittäkäs nyt keskustella".  Kun lapsi kasvoi teini-ikään, onneksi vähän helpotti.

Jaksamisia kaikille vastaavissa tilanteissa oleville vanhemmille ja bonusvanhemmille <3

Se voi olla myös se lapsi joka ei halua lähteä. Näin meillä.

t. äiti joka on isoäidin mielestä "ilkeä paska kun ei anna lasta"

Luin vain aloitusviestin, eli vastaan lonkalta: kuulostaa siltä, että olet tosiaan ulkopuolinen.

Puolisolla on edelleen perhe-elämä käynnissä exän kanssa.

Kauanko olet asunut yhdessä uuden kumppanin kanssa? Voisiko suhteenne jatkua siten, että asutte erillänne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä hirveitä exiä sikiää? Mieheni exä on nyt 3 vuotta yrittänyt kiristämällä pompotella exääni toimimaan pillinsä mukaan; täysin tuloksetta, mutta silti hän ei vaan lopeta.

Mielestäni sinun pitäisi jutella miehesi kanssa ja kertoa hänelle, että te olette nyt perhe eikä teidän elämänne voi mennä exän pillin mukaan. Meillä on toiminut se hyvin, että exän kanssa viestitään vain kirjallisesti ja katsotaan yhdessä mitä hänelle vastataan. Mieheni ei näin ollen hoida mitään asioita selkäni takana exänsä kanssa. Samoin teidän pitäisi nyt saada selkeä sopimus siitä miten lapsi teillä on ja muuten mies voisi pitää yhteydenpidon exänsä kanssa minimissä. Minun mieheni valitsi heti minut pompottelevan exänsä sijaan, mutta silti elämä on ollut tämän kolme vuotta todella rankkaa, kun exä vaan jaksaa ja jaksaa yrittää pompotella miestäni. Ensin hyvällä, sitten pahalla ja sama uudestaan ja uudestaan. Mieheni pisti siis alusta saakka selkeät rajat (joka johti mm. siihen, että hän ei nähnyt lastaan ollenkaan isänpäivänä, koska exä halusi sanella ajankohdan jolloin isä lasta näkee eikä sitten tullut tapaamispaikalle isän toivomana ajankohtana yms. yms. Yms.), mutta silti exä vaan jatkaa. Kun teillä ei ole yhteisiä lapsia, kannattaa miettiä, jaksatko tuota seuraavat kymmenen vuotta. Jos miehesi ei siis halua lopettaa exänsä talutushihnassa olemista. Kannattaa nostaa kissa pöydälle ennen kuin tilanne menee vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Toki varoituksensana; sitten kun ex huomaa, että mies ei enää hypi hänen pillinsä mukaan, sitten vasta helvetti onkin irti.

oi voi, tutulta kuulostaa :/ Täälläkin sama juttu, että mies on mennyt hakemaan lasta ja lapsen äiti ei tuo lasta ulos talosta eikä anna isän edes puhelimessa puhua lapselle. Isä joutuu lähtemään takaisin tyhjin käsin ja itkee kotona ikäväänsä lasta kohtaan :( Ja tämä toistuu ja toistuu naisen mielen mukaan.

Kuvottavaaa ja ahdistavaa eikä tuolle voi yhtään mitään. Kokemukseni mukaan lastenvalvojat sanoo vain että "voi voi, yrittäkäs nyt keskustella".  Kun lapsi kasvoi teini-ikään, onneksi vähän helpotti.

Jaksamisia kaikille vastaavissa tilanteissa oleville vanhemmille ja bonusvanhemmille <3

Se voi olla myös se lapsi joka ei halua lähteä. Näin meillä.

t. äiti joka on isoäidin mielestä "ilkeä paska kun ei anna lasta"

Toki, mutta kuvailemassani tapauksessa lapsi tuli muuten normaalisti ja vain kun vanhemmilla oli keskinäistä riitaa, peruuntuivat näkemiset. Lapsen äiti myös ilmaisi asian niin että on nyt parempi että lapsi ei tule. Eli ei mitenkään edes laittanut sen piikkiin että lapsi ei halua.

Ja varsinkin pienillä lapsilla toki voi olla, ettei halua lähteä, koska on joku leikki kesken ja ei huvita, mutta noissa tilanteissa tulisi pitää sovitusta kiinni ja lähteä, jotta lapsen ja vanhemman suhde ei kärsi. Tiedän että tätäkin käytetään kätevästi syynä ettei tapaamiset onnistu. Pieni lapsi ei kuitenkaan ole se joka tekee näitä päätöksiä, että tapaako vanhempiaan. (tietenkin erikseen ne tilanteet, joissa jotain väkivaltaongelma, juomista tms.. Puhuin nyt ihan tavallisesta perhe-elämästä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä hirveitä exiä sikiää? Mieheni exä on nyt 3 vuotta yrittänyt kiristämällä pompotella exääni toimimaan pillinsä mukaan; täysin tuloksetta, mutta silti hän ei vaan lopeta.

Mielestäni sinun pitäisi jutella miehesi kanssa ja kertoa hänelle, että te olette nyt perhe eikä teidän elämänne voi mennä exän pillin mukaan. Meillä on toiminut se hyvin, että exän kanssa viestitään vain kirjallisesti ja katsotaan yhdessä mitä hänelle vastataan. Mieheni ei näin ollen hoida mitään asioita selkäni takana exänsä kanssa. Samoin teidän pitäisi nyt saada selkeä sopimus siitä miten lapsi teillä on ja muuten mies voisi pitää yhteydenpidon exänsä kanssa minimissä. Minun mieheni valitsi heti minut pompottelevan exänsä sijaan, mutta silti elämä on ollut tämän kolme vuotta todella rankkaa, kun exä vaan jaksaa ja jaksaa yrittää pompotella miestäni. Ensin hyvällä, sitten pahalla ja sama uudestaan ja uudestaan. Mieheni pisti siis alusta saakka selkeät rajat (joka johti mm. siihen, että hän ei nähnyt lastaan ollenkaan isänpäivänä, koska exä halusi sanella ajankohdan jolloin isä lasta näkee eikä sitten tullut tapaamispaikalle isän toivomana ajankohtana yms. yms. Yms.), mutta silti exä vaan jatkaa. Kun teillä ei ole yhteisiä lapsia, kannattaa miettiä, jaksatko tuota seuraavat kymmenen vuotta. Jos miehesi ei siis halua lopettaa exänsä talutushihnassa olemista. Kannattaa nostaa kissa pöydälle ennen kuin tilanne menee vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Toki varoituksensana; sitten kun ex huomaa, että mies ei enää hypi hänen pillinsä mukaan, sitten vasta helvetti onkin irti.

oi voi, tutulta kuulostaa :/ Täälläkin sama juttu, että mies on mennyt hakemaan lasta ja lapsen äiti ei tuo lasta ulos talosta eikä anna isän edes puhelimessa puhua lapselle. Isä joutuu lähtemään takaisin tyhjin käsin ja itkee kotona ikäväänsä lasta kohtaan :( Ja tämä toistuu ja toistuu naisen mielen mukaan.

Kuvottavaaa ja ahdistavaa eikä tuolle voi yhtään mitään. Kokemukseni mukaan lastenvalvojat sanoo vain että "voi voi, yrittäkäs nyt keskustella".  Kun lapsi kasvoi teini-ikään, onneksi vähän helpotti.

Jaksamisia kaikille vastaavissa tilanteissa oleville vanhemmille ja bonusvanhemmille <3

Se voi olla myös se lapsi joka ei halua lähteä. Näin meillä.

t. äiti joka on isoäidin mielestä "ilkeä paska kun ei anna lasta"

Sossuntäti täällä.. Tähän kommentoin, että lapsilla voi helposti olla kausia tai tilanteita etteivät halua lähteä toisen vanhemman luo, vaikka mitään oikeaa ongelmaa ei olisikaan. Pienet lapset eivät ymmärrä tapaamisten merkitystä ja monesti esim. kesken oleva leikki tai vaikka halu mennä kaverin kanssa pihalle tai joku muu mielenkiintoinen asia saattaa aiheuttaa sen että lapsi ei muka haluakaan lähteä. Fiksut vanhemmat pitävät sovituista näkemisaikatauluista kiinni, sillä säännöllinen tapaaminen edistää ja pitää yllä lapsen ja vanhemman suhdetta, joka on kehityksen kannalta tärkeintä lapselle. Valitettavasti työssäni näen monesti erityisesti lähivanhempia, jotka lapsen tahtoon perustuen estävät etävanhemman ja lapsen tapaamisia. Pienen lapsen ei kuitenkaan tulisi olla se, joka tapaamisaikatauluja määrittää. Jos on sovittu, että tiettynä viikonloppuna lapsi viettää ajan etävanhemman luona, näin tulisi toimia, vaikka viime hetkellä lasta ei huvittaisikaan.

Ei lapsia välttämättä huvita tehdä asioita, jotka ovat heille hyödyksi ja jopa hauskoja. Lapsen mieli ei ole ritävän kehittynyt ymmärtämään tekoja ja seurauksia.

Ei lapsettomana kannata sekaantua miehiin, joilla on lapsia.