Lue keskustelun säännöt.
En halua aikuista lasta enää tänne asumaan..
07.02.2021 |
Tyttäreni on 22v, asunut omassa kodissaan lukion jälkeen eli melkein 3 vuotta. Hiljattain hän muutti opintojen perässä toiselle paikkakunnalle..
Nyt hänellä on tulossa työharjoittelujaksoja, jotka hän haluaisi suorittaa täällä vanhalla kotipaikkakunnalla. Ja ajatuksena tulla siis asumaan "kotiin" niiden ajaksi.
En oikeastaan edes tiedä miksi, mutta ajatus tuntuu minusta vaikealta. Hän on käynyt yksittäisiä viikonloppuja täällä, ja asunut meillä, mikä on ok ja kivaakin, mutta silti tuntuu aina ihan kivalta kun lähtee takaisin. Koti on taas oma... ajatus useammasta parin kuukauden pätkästä tuntuu nyt kyllä siltä, että en jaksaisi. Mies on samoilla linjoilla tässä kanssani, meillä on vihdoinkin talo ns omassa käytössä, kun nuorinkin muutti hiljattain pois ja nyt taas pitäisi sopeutua siihen, että täällä asuukin taas yksi nuori aikuinen.
Meillä on tyttären kanssa ihan hyvät välit noin muuten, mutta aika erilainen temperamentti. Hän on puhelias, seurallinen, koko ajan touhuamassa. Itse taas rauhallinen, viihdyn hiljaisuudessa, en jaksa koko ajan rupatella.
Saa kivittää.
Kommentit (775)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kivitä, sillä rehellisyyden nimissä, en haluaisi itsekään. Varmaan ottaisin tuossa tilanteessa, jos ei tosiaan pääse omasta kodistaan harjoitteluun helposti, mutta en kyllä mitenkään riemusta kiljuen.
Niin, varmaan mekin lopulta päädymme hänet täällä majoittamaan, mutta kyllä se juuri nyt ainakin tuntuu ajatuksena vähän vastenmieliseltä. Lyhyet vierailut toki enemmän kuin ok. Ap
Etkö sinä ole eläissäsi tehnyt mitään vasten mieltäsi , mutta järjen ohjaamana? Et kerro ikääsi, se ehkä vaikuttaa asiaan oletko 40 vai 60 mutta oletko koskaan miettinyt mikä tekee ihmisen vanhuudesta hyvän? Jos sinulle nyt auennut ihana keski-ikä tarkoittaa sitä, ettei joudu sopeutumaan mihinkään, vanhetessasi sinusta tulee jäykkäluonteinen ja yksinäinen. Ja kaikki siihen elämänvaiheeseen kuuluva luopuminen käy tuskalliseksi, kuten suurten ikäluokkien touhuista nähdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu väliaikaisesta asumisesta, ei että tytär olisi muuttamassa loppuelämäkseen takaisin kotiin. Käsittämätöntä kuinka monelle on kova pala.
Mainitsi, ettei viihdy omalla paikkakunnallaan ja olisi kaipuuta takaisin.
Monesti nuo harjoittelut on palkattomia, joten tyttären pitäisi siis maksaa kahta vuokraa ilman palkkaa. Joo tunnekylmille sotavaurioisille suomalaisille ihan normimeininki, mutta lähes missään muussa kulttuurissa ei olla näin välinpitämättömiä ja julmia omaa perhettä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Järkyttävää. Ei teillä ole kivat välit ja kun kiellät tulemasta, ei teillä ole välejä enää ollenkaan.
Jos osallistuisi ruokamenoihin, kodin siistinä pitämiseen tai maksaisi hieman ylläpidosta - olisi asia minulle ok. Vai hyväksikäyttöäkö tässä tarkoitit? "Kiva kun voin mennä ilmaiseksi asumaan takaisin kotiin"?
Oma lapsi, hyväksikäyttö. En ymmärrä pointtiasi yhtään.
Se pointtini oli tuossa sitaateissa "kiva kun voi mennä ilmaiseksi asumaan takaisin kotiin". Aikuinen kyseessä vaikka oma lapsi onkin, ja hoitanut omat asiansa vuosia.
Vastakysymys: majoittaisitko sinä kuukausiksi ystäväsi, sisaresi tai vaikka ne vanhempasi ilman että pyytäisit heiltä korvausta?
Ystävää en kuukausiksi, viikoiksi kuitenkin ja kaikki perheen jäseneni kyllä. Myös serkkuni, joka on kuin yksi siskoistani. Enkä edelleenkään ymmärrä mitä hyväksikäyttö se on. Tekisivät saman minulle. Meillä on läheiset välit perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta aika helvetin erikoinen ihminen täytyy olla, jos ei pariksi kuukaudeksi voi ottaa omaa lasta luokseen asumaan. Entäs sitten kun sinä vanhenet ja luultavasti tarvitset apua erinäisten asioiden kanssa? Ei varmaan kannata ainakaan tytäreltä odotella sitä apua.
No kiitos vaan, en halua kädettömiä, akateemisia, mutta tietysti rakkaita lapsiani hoitelemaan minua tai pesemään persettäni ilman minkäänlaista alan osaamista kun sen aika on. Emme elä enää tuollaisessa yhteiskunnassa. Tsiisus.
Olen huomannut, että iäkkäät tarvitsevat erittäin paljon sukulaistensa apua, jotta tulevat kohdelluksi oikein.
Paljon on asioita, jossa lapset tarvitaan apuun tai asiat menee huonosti.
Vain yksi esimerkki: taisteluun laitospaikan saamisesta tai kotihoidon saamisesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin surullinen aloitus. Kyse on kuitenkin väliaikaisesta järjestelystä, ei mistään kauheasta jutusta, jonka loppua ei näy. Tuskin ap:n tytärkään innosta kiljuen muuttaa takaisin kotiin, vaan pakon edessä, kun homma ei suju kivasti nykyisellä systeemillä. Minusta lapsi tarvitsee tukea ja koko tilanne joustoa. Tottakai se häiritsee sitä arkea, kun on jo tottunut rauhallisempaan elämäntyyliin, mutta ei se tarkoita etteikö siihen taas pääsisi. Tämä vaihe elämässä voi olla mainio hetki ap:lle syventää suhdettaan lapseensa, olla apuna, tukena, vanhempana. Elämä ei aina mee niin kuin haluaa, mutta vois ajatella positiivisesti, lapsi haluaa tulla kotiin ja haluaa mennä eteenpäin elämässä vaikka pieni mutka matkassa.
Ei,ei ja ei, jos kemiat ei käy yksiin. Meillä kävi niin ,että aikuinen lapsemme katkaisi välinsä, kun sai asua asua tayhoidossa pari kuukautta ilmaiseksi kiukutellen.
Me kaikki voidaan katsoa peiliin niinsanotusti, mutta jotain rajaa käyttäytymisessä pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta aika helvetin erikoinen ihminen täytyy olla, jos ei pariksi kuukaudeksi voi ottaa omaa lasta luokseen asumaan. Entäs sitten kun sinä vanhenet ja luultavasti tarvitset apua erinäisten asioiden kanssa? Ei varmaan kannata ainakaan tytäreltä odotella sitä apua.
No kiitos vaan, en halua kädettömiä, akateemisia, mutta tietysti rakkaita lapsiani hoitelemaan minua tai pesemään persettäni ilman minkäänlaista alan osaamista kun sen aika on. Emme elä enää tuollaisessa yhteiskunnassa. Tsiisus.
Oletko hieman yksinkertainen? En puhunut mistään perseen pesemisestä. Ja eipä se perseen peseminen enää tunnu ketään kiinnostavan edes rahaa vastaan, joten aika kylmää kyytiä on varmaan sinullekin tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu väliaikaisesta asumisesta, ei että tytär olisi muuttamassa loppuelämäkseen takaisin kotiin. Käsittämätöntä kuinka monelle on kova pala.
Mainitsi, ettei viihdy omalla paikkakunnallaan ja olisi kaipuuta takaisin.
No sitä suuremmalla syyllä ottaisin ja auttaisin palaamaan takaisin kotipaikkakunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsi on toki vielä pieni, mutta minulle olisi ihan käsittämätön ajatus, ettei voisi tulla kotoa muuton jälkeenkin meille tilapäisesti asumaan. Samoin majoittaisin myös vanhempamme väliaikaisesti.
Veikkaan, että tyttäresi kyllä vaistoaa sen, ettei ole tervetullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta aika helvetin erikoinen ihminen täytyy olla, jos ei pariksi kuukaudeksi voi ottaa omaa lasta luokseen asumaan. Entäs sitten kun sinä vanhenet ja luultavasti tarvitset apua erinäisten asioiden kanssa? Ei varmaan kannata ainakaan tytäreltä odotella sitä apua.
No kiitos vaan, en halua kädettömiä, akateemisia, mutta tietysti rakkaita lapsiani hoitelemaan minua tai pesemään persettäni ilman minkäänlaista alan osaamista kun sen aika on. Emme elä enää tuollaisessa yhteiskunnassa. Tsiisus.
Oletko hieman yksinkertainen? En puhunut mistään perseen pesemisestä. Ja eipä se perseen peseminen enää tunnu ketään kiinnostavan edes rahaa vastaan, joten aika kylmää kyytiä on varmaan sinullekin tiedossa.
Jep, me kuollaan kaikki. Ei pelota. Muihinkin vanhuuden juttuihin on ammattilaiset, en halua niihin lapsia vain siksi että ovat lapsiani. Hyvänen aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jatkan vielä, olen se jonka vanhempi kielsi juuri tulemasta käymään niin usein, ja ilmaisi sen vielä todella ilkeään sävyyn: tämä vanhempi on AINA ollut todella empatiakyvytön ja kylmä, sekä itsekeskeinen. Toisen vanhempani kanssa minulla on ihan lämpimät välit, ja hän sanoikin että kyllä hänen puolestaan saa tulla aina käymään. Mutta tämä toinen vanhempi sai mitä halusi, vein itseni muualle. En tule häntä myöskään myöhemmin auttamaan missään. En halua kertoa elämästäni enempää mutta elän ihan tavallista elämää, tuossa elämänvaiheessa vaan kun kävin heillä vähän useammin olin juurikin aika yksinäinen opiskelija, oli kaikenlaista murhetta, ja matkasin kauaskin viettämään lomia vanhempien luokse. Ehkä se oli virhe, ehkä perhe ei ole mihin kannattaa tukeutua. En tiedä kyllä mikä sitten on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta aika helvetin erikoinen ihminen täytyy olla, jos ei pariksi kuukaudeksi voi ottaa omaa lasta luokseen asumaan. Entäs sitten kun sinä vanhenet ja luultavasti tarvitset apua erinäisten asioiden kanssa? Ei varmaan kannata ainakaan tytäreltä odotella sitä apua.
No kiitos vaan, en halua kädettömiä, akateemisia, mutta tietysti rakkaita lapsiani hoitelemaan minua tai pesemään persettäni ilman minkäänlaista alan osaamista kun sen aika on. Emme elä enää tuollaisessa yhteiskunnassa. Tsiisus.
Ohis: miten nuo kädettömät ja akateemiset lapsesi pystyvät pesemään omien lastensa peput?
Aika outoja lapsia sulla. Tarvitsevat erillisen koulutuksen pepunpesuun. (enkä tarkoita tällä nyt sitä, että lasten tulisi pestä vanhempiensa peput)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta aika helvetin erikoinen ihminen täytyy olla, jos ei pariksi kuukaudeksi voi ottaa omaa lasta luokseen asumaan. Entäs sitten kun sinä vanhenet ja luultavasti tarvitset apua erinäisten asioiden kanssa? Ei varmaan kannata ainakaan tytäreltä odotella sitä apua.
No kiitos vaan, en halua kädettömiä, akateemisia, mutta tietysti rakkaita lapsiani hoitelemaan minua tai pesemään persettäni ilman minkäänlaista alan osaamista kun sen aika on. Emme elä enää tuollaisessa yhteiskunnassa. Tsiisus.
Oletko hieman yksinkertainen? En puhunut mistään perseen pesemisestä. Ja eipä se perseen peseminen enää tunnu ketään kiinnostavan edes rahaa vastaan, joten aika kylmää kyytiä on varmaan sinullekin tiedossa.
Jep, me kuollaan kaikki. Ei pelota. Muihinkin vanhuuden juttuihin on ammattilaiset, en halua niihin lapsia vain siksi että ovat lapsiani. Hyvänen aika.
Taidat olla provoilija, mutta kokemukseni mukaan ikäihmiset tuppaavat tarvitsemaan apua ties missä asioissa, ja kyllä ne lapset on ne kenelle nämä tyypit ongelman ilmaantuessa soittavat. Lopeta provoilu.
Olen itse kerran aikuisena muuttanut n. puoleksi vuodeksi takaisin kotiin, ja olen siitä tosi kiitollinen vanhemmilleni, että oli se koti mihin mennä. Mutta ymmärrän tavallaan myös aloittajaa: huomaan esim. veljissäni, ettei kotona autella juurikaan, tullaan valmiiseen pöytään, valitetaan kuten lapsena, yms.
Jos kuitenkin suoraan kiellät lastasi tulemasta, niin siinä menee kyllä välit... Olisin todella surullinen jos minulle sanottaisiin, etten ole enää tervetullut. Nyt päin vastoin useasti pyydetään vierailulle vaikken ehdikään mennä, ja tuntuu tosi mukavalta.
Ei saa kieltää. Muutama kuukasi, mitä väliä. Itse loukkaantuisin pahasti jos kiellettäisiin. Minäkin annoin äitini asua luonani muutaman kuukauden.
En kyllä itse olisi enää tuon ikäisenä ja noin kauan omillani asuneena edes kehdannut kysyä vanhemmilta tuollaista! Viikonloppu vanhemmilla muutaman kuukauden välein on kivaa, mutta en ikinä valtaisi toisen aikuisen kotia noin.
Ja itse olen vanhempana varmaan ihan samanlainen! Kannustan lapsia itsenäistymään ja autan siinä, mutta ellei kyseessä ole hätä (yllättävä työttömyys, sairaus tms), en ottaisi enää pääasiallisesti takaisin kotiin asumaan. Ehkä harjoittelun ajaksi, jos maksaisi asumisesta ja ruoasta tasavertaisesti ja ymmärtäisi, että on tavallaan alivuokralainen, joten kaikki kekkerit ja illanistujaiset menisivät asunnon omistajan luvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu väliaikaisesta asumisesta, ei että tytär olisi muuttamassa loppuelämäkseen takaisin kotiin. Käsittämätöntä kuinka monelle on kova pala.
Mainitsi, ettei viihdy omalla paikkakunnallaan ja olisi kaipuuta takaisin.
No sitä suuremmalla syyllä ottaisin ja auttaisin palaamaan takaisin kotipaikkakunnalle.
Aivan, omilleen. Silti ap'lla on oikeus tunteisiinsa ja te menette henkilökohtaisuuksiin ja haukutte kylmäksi naiseksi jonka ei olisi pitänyt lisääntyä? Sairasta nimittelyä. Olen itsekin avun kannalla mutta en ilman vastinetta: kotitöissä pitää auttaa.
Ihmeellistä peliä muutenkin ihmissuhteet teidän näkökulmasta: jos et nyt auta niin et näe lapsenlapsia ja kuolet yksinäisenä - yhden mielipiteen vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Ja jatkan vielä, olen se jonka vanhempi kielsi juuri tulemasta käymään niin usein, ja ilmaisi sen vielä todella ilkeään sävyyn: tämä vanhempi on AINA ollut todella empatiakyvytön ja kylmä, sekä itsekeskeinen. Toisen vanhempani kanssa minulla on ihan lämpimät välit, ja hän sanoikin että kyllä hänen puolestaan saa tulla aina käymään. Mutta tämä toinen vanhempi sai mitä halusi, vein itseni muualle. En tule häntä myöskään myöhemmin auttamaan missään. En halua kertoa elämästäni enempää mutta elän ihan tavallista elämää, tuossa elämänvaiheessa vaan kun kävin heillä vähän useammin olin juurikin aika yksinäinen opiskelija, oli kaikenlaista murhetta, ja matkasin kauaskin viettämään lomia vanhempien luokse. Ehkä se oli virhe, ehkä perhe ei ole mihin kannattaa tukeutua. En tiedä kyllä mikä sitten on.
Tuo oli ehkä vain tokaisu, josta suotta suutuit.
Minä miehineni olin käymässä miehen isän luona. Kävimme ehkä kerran kuussa, kun asumme pari sadan kilsan päässä. Sanoin apelle, että onko iloinen, kun tultiin käymään. Hän vastasi, että miksi olis, kun siinä makaat ja haiset. Todella outo kommentti. Loukkaannuin, mutta laitoin sen vanhuuden piikkiin. Hän oli 72-v. Yleensä ei puhunut ikäviä. Olin viimeisilläni raskaana.
Sitten lapsen synnyttyä vihjaili, ettei voi olla varma, onko lapsi oikeasti mieheni lapsi. Epäili siis, ettei ole. (järkytys, sillä mieheni on ainoa seksikumppanini koko elämässäni) En silti ollut vihainen kuin sen päivän. Ilmeisesti jotain paranoidiaa.
Omat lapset on vasta pikkukoululaisia, niin en tiedä, miltä sitten tuntuu, kun muuttavat pois, mutta minun vanhempani ja mieheni myös ovat aina onnensa kukkuloilla, kun menemme lomilla käymään pidemmäksi aikaa ja aina llisivat kinuamassa meitä jäämään vielä.
Niin on ihmiset erilaisia!
Voimia tähän kurjaan tilanteeseesi, ap!