En halua aikuista lasta enää tänne asumaan..
Tyttäreni on 22v, asunut omassa kodissaan lukion jälkeen eli melkein 3 vuotta. Hiljattain hän muutti opintojen perässä toiselle paikkakunnalle..
Nyt hänellä on tulossa työharjoittelujaksoja, jotka hän haluaisi suorittaa täällä vanhalla kotipaikkakunnalla. Ja ajatuksena tulla siis asumaan "kotiin" niiden ajaksi.
En oikeastaan edes tiedä miksi, mutta ajatus tuntuu minusta vaikealta. Hän on käynyt yksittäisiä viikonloppuja täällä, ja asunut meillä, mikä on ok ja kivaakin, mutta silti tuntuu aina ihan kivalta kun lähtee takaisin. Koti on taas oma... ajatus useammasta parin kuukauden pätkästä tuntuu nyt kyllä siltä, että en jaksaisi. Mies on samoilla linjoilla tässä kanssani, meillä on vihdoinkin talo ns omassa käytössä, kun nuorinkin muutti hiljattain pois ja nyt taas pitäisi sopeutua siihen, että täällä asuukin taas yksi nuori aikuinen.
Meillä on tyttären kanssa ihan hyvät välit noin muuten, mutta aika erilainen temperamentti. Hän on puhelias, seurallinen, koko ajan touhuamassa. Itse taas rauhallinen, viihdyn hiljaisuudessa, en jaksa koko ajan rupatella.
Saa kivittää.
Kommentit (775)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi monessa muussa maassa ja kulttuurissa 22-vuotias asuisi vielä kotona tai olisi vähintään loma-ajat kotona, ehkä viikonloputkin. Suomessa voi muuttaa omilleen aikaisin, koska opinto- ja asumistukisysteemi. On arvioitu, että jatkossa Suomessakin tullaan asumaan pitempään kotona.
Auttaisiko jos tätä suhteuttaisi vähän muuhun maailmaan? Sopikaa säännöt etukäteen.
Minusta nuorten aikuisten itsenäistymiseen käytettäviä julkisia varoja pitäisi vähentää ja kohdistaa ne rahat oikeasti köyhille suomalaisille.
Vanhemmillaan asuva nuori aikuinen elelee aika leveästi sosiaalituilla, kun taas vanhukselle ne ovat aivan riittämättömiä.
Tajusin juuri, että mun 18-v kotona asuva saisi sossutukea monta sataa kuussa. Ei vaan ole älytty pyytää.
Sen sijaan miehen iäkkäällä sukulaisella ei sossutuki meinaa millään riittää. Hän elää aivan hädässä. Säästöt otettiin ensimmäisenä j anyt joutuu säästämään jopa lääkkeitään.
Mitä sossutukea 18-vuotias kotona asuva saa? Onko opiskelija vai työtön?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on vastavuoroista: kiellä nyt niin tulevaisuudessa voi olla ettet näe lapsenlapsia eikä lapseltasi heru apua kun olet vanhus. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Omalla lapsellani on aina paikka jossa nukkua luonani niin kauan kuin minussa henki pihisee.
Ottaisitko aikuisen lapsesi asumaan luoksesi kuinka pitkäksi aikaa vaan? Ilman mitään ehtoja? Passaisit ja huolehtisit?
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ymmärrä tätä nykyajan vanhemmuutta. Kun on lapset lentäneet pesästä, niin ei enää jakseta olla vanhempia.
Elätysvelvollisuutta ei vanhemmilla enää lapsen täysi-ikäistyttyä ole. On yleensä tarkoitus, että lapsi muuttaa pois kotoaan jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Järkyttävää. Ei teillä ole kivat välit ja kun kiellät tulemasta, ei teillä ole välejä enää ollenkaan.
Jos osallistuisi ruokamenoihin, kodin siistinä pitämiseen tai maksaisi hieman ylläpidosta - olisi asia minulle ok. Vai hyväksikäyttöäkö tässä tarkoitit? "Kiva kun voin mennä ilmaiseksi asumaan takaisin kotiin"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on vastavuoroista: kiellä nyt niin tulevaisuudessa voi olla ettet näe lapsenlapsia eikä lapseltasi heru apua kun olet vanhus. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Omalla lapsellani on aina paikka jossa nukkua luonani niin kauan kuin minussa henki pihisee.
Ottaisitko aikuisen lapsesi asumaan luoksesi kuinka pitkäksi aikaa vaan? Ilman mitään ehtoja? Passaisit ja huolehtisit?
Ottaisin. Vanhempani myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Järkyttävää. Ei teillä ole kivat välit ja kun kiellät tulemasta, ei teillä ole välejä enää ollenkaan.
Jos osallistuisi ruokamenoihin, kodin siistinä pitämiseen tai maksaisi hieman ylläpidosta - olisi asia minulle ok. Vai hyväksikäyttöäkö tässä tarkoitit? "Kiva kun voin mennä ilmaiseksi asumaan takaisin kotiin"?
Oma lapsi, hyväksikäyttö. En ymmärrä pointtiasi yhtään.
Ap puhuu väliaikaisesta asumisesta, ei että tytär olisi muuttamassa loppuelämäkseen takaisin kotiin. Käsittämätöntä kuinka monelle on kova pala.
Oliko teillä muka läheiset välit kun lapsi asui kotona?
Aika kalliiksi tulee opiskelijalla pitää kahta asuntoa samaan aikaan. Monilla AMK-aloilla on näin, että työharjoitteluja voi joutua suorittamaan toisella paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on vastavuoroista: kiellä nyt niin tulevaisuudessa voi olla ettet näe lapsenlapsia eikä lapseltasi heru apua kun olet vanhus. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Omalla lapsellani on aina paikka jossa nukkua luonani niin kauan kuin minussa henki pihisee.
Ottaisitko aikuisen lapsesi asumaan luoksesi kuinka pitkäksi aikaa vaan? Ilman mitään ehtoja? Passaisit ja huolehtisit?
Ottaisin. Vanhempani myös.
Insestinen pershedelmän palvonta on parasta ikinä. Ei ihme että Suomi on niin sisäsittoista ja häiriintynyttä.
Hae apua.
Yliopistoaikana olin kaikki kesät kotona toukokuusta syyskuuhun. Jos sain kesätöitä, säästin rahat, eli en osallistu ja ruokakuluihin. Elin kotona ihan kuin lukioaikanakin. Perheelleni tämä oli itsestään selvyys. Nyt olen työelämässä ja kesällä voin olla vanhemmillani pari viikkoa putkeen. Nyt toki osallistun ruokaostoksiin ja teen osani kotitöistä.
Ymmärrän tavallaan sinua, mutta omasta näkökulmasta oli todella kurjaa kun oma vanhempi aika ilkeällä tavalla ilmaisi ettei halua minua enää käymään niin usein heillä. En enää oikeastaan mielellään käy heillä ollenkaan, ja välit ovat tulehtuneet.
Täällä riehuu yksi sekopää, joka peukuttaa heti omat viestinsä. Älkää vastatko sekopäälle.
Itse myös ajattelen että mikä on tärkeämpää kuin oma perhe? Tietty pelisäännöt selväksi, mutta on jotenkin karua että oma vanhempi ajattelee "olet nyt omillasi". Kylmää kyytiä. Ja kun itselle sanottiin noin olin vielä tosi yksinäinen silloin. Varmaan sinunkin lapsesi on, kun ei viihdy opiskelupaikkakunnalla. Eikö yhtään nyt herätä kelloja?
Sori, mutta aika helvetin erikoinen ihminen täytyy olla, jos ei pariksi kuukaudeksi voi ottaa omaa lasta luokseen asumaan. Entäs sitten kun sinä vanhenet ja luultavasti tarvitset apua erinäisten asioiden kanssa? Ei varmaan kannata ainakaan tytäreltä odotella sitä apua.
Kuulostaa minustakin kylmältä touhulta-oliko sinulla ap omien vanhempiesi kanssa tunnekylmät välit? Siksikö olet itse hiljainen ja vetäytyvä, kun vanhempasi eivät olleet sinusta kiinnostuneita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Järkyttävää. Ei teillä ole kivat välit ja kun kiellät tulemasta, ei teillä ole välejä enää ollenkaan.
Jos osallistuisi ruokamenoihin, kodin siistinä pitämiseen tai maksaisi hieman ylläpidosta - olisi asia minulle ok. Vai hyväksikäyttöäkö tässä tarkoitit? "Kiva kun voin mennä ilmaiseksi asumaan takaisin kotiin"?
Oma lapsi, hyväksikäyttö. En ymmärrä pointtiasi yhtään.
Se pointtini oli tuossa sitaateissa "kiva kun voi mennä ilmaiseksi asumaan takaisin kotiin". Aikuinen kyseessä vaikka oma lapsi onkin, ja hoitanut omat asiansa vuosia.
Vastakysymys: majoittaisitko sinä kuukausiksi ystäväsi, sisaresi tai vaikka ne vanhempasi ilman että pyytäisit heiltä korvausta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tavallaan sinua, mutta omasta näkökulmasta oli todella kurjaa kun oma vanhempi aika ilkeällä tavalla ilmaisi ettei halua minua enää käymään niin usein heillä. En enää oikeastaan mielellään käy heillä ollenkaan, ja välit ovat tulehtuneet.
Jaa? Kannattaisi varmaan ottaa vinkistä vaari, aikuistua ja hankkia oma elämä? Ketään ei sinun loukkaantumisesi kiinnosta, kai ymmärrät sen?
Olen "aikuistunut" kyllä. Minulle vaan perhe oli tuossa elämäntilanteessa se läheisin. Ja sitten hekään eivät halunneet minua kylään. Itketti, mutta päätin että antaa olla sitten
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta aika helvetin erikoinen ihminen täytyy olla, jos ei pariksi kuukaudeksi voi ottaa omaa lasta luokseen asumaan. Entäs sitten kun sinä vanhenet ja luultavasti tarvitset apua erinäisten asioiden kanssa? Ei varmaan kannata ainakaan tytäreltä odotella sitä apua.
No kiitos vaan, en halua kädettömiä, akateemisia, mutta tietysti rakkaita lapsiani hoitelemaan minua tai pesemään persettäni ilman minkäänlaista alan osaamista kun sen aika on. Emme elä enää tuollaisessa yhteiskunnassa. Tsiisus.
Mä en kyllä ymmärrä tätä nykyajan vanhemmuutta. Kun on lapset lentäneet pesästä, niin ei enää jakseta olla vanhempia.